I could just take my sleeping bag to the library

Päivät ovat kuluneet sopivasti rutiinilla. Klo 8:30 aamukahvit yliopistolla ja ruisleipä-eväs-aamupala naamaan. Klo 9 kirjastoon. Klo 12:30/13:00 lounas kavereiden kanssa HUBissa. Sen jälkeen kahvi ja keksi jälkkäriksi.  Klo ~14:30 takaisin kirjastoon. Kahvitauko joskus klo 18:00 aikaan. Kotiin klo 21:00/22:00.
Joskus kuvittelin, että rahaa ainakin säästyy kokeisiin lukiessa.. bullshit.

Nyt mun ainut koe on viimein ohi. Olisin tietysti voinut lukea enemmän kuin kaksi päivää, mutta luulen, että se meni ihan hyvin. Aiheina oli siis mm. Rational Choice Theory -oli aika sekavat muistiinpanot ja proffan powerpointti myös, Peacebuilding -kirjoitin tästä esseen syksyllä, joten luin sen ja kaverin esseen samasta aiheesta, Global Governance -luin luentomuistiinpanoja läpi, International Law -luin luentomuistiinpanoja ja jotain aiheesta humanitarian intervention ja Nato bombing in Kosovo 1999 ja aiheesta R2P (responsibility to protect), Qualitative methods -kertasin luentomuistiinpanot pikasesti. Jätin suosiolla aiheet Ideas ja Power kertaamatta. Koko kurssi oli siis sekasotku ja siihen oli ahdettu kaikkea mahdollista. Lopulta koekysymykset olivat onneksi aika straight forward. Koe kesti kolme tuntia ja seitsemästä kysymyksestä kolmeen piti vastata, esseellä. Sain kaiken sanottavani kirjoitettua ajoissa ja lähdin jo kahden tunnin jälkeen. Otin iltapäivän vapaata ja chillasin kavereiden kanssa kahvilla ja sen jälkeen illallisella pubissa.

Kokeeseen lukeminen toi vähän taukoa dissen tekemiseen, mutta nyt sitä pitäisi jatkaa taas täysillä. Kävin tänään pikaisesti tapaamassa disseohjaajaa ennen päivän koetta. Oikeasti mulla olisi koko loppuviikko ja ensi viikko lomaa ennen uuden lukukauden alkua. Höh. Toisaalta olen onnellinen, että meidän laitokselle dissen palautuspäivä on jo helmikuussa. Monet tutut palauttavat lopputyönsä vasta huhtikuun lopussa ja tulevat siis mitä luultavimmin viettämään 3vkon pääsiäislomansa sen parissa. Näillä näkymin mulla tulee olemaan 3vkon pääsiäisloma, oikeasti lomaa.

Hyvä kun yliopistolla tapaa puolituttuja.. keskustelu menee suurin piirtein näin jokaisen tapaamani henkilön kanssa.
-How's the revision going? -I just want it to be over, how about yourself? Do you have many exams? -Yeah, luckily I've only got one exam. -Wow, I have three. -But, you know, I've gotta write my dissertation. -Oh okay, but you have time, you're early. -No, actually my dissertation is due in February and I just started writing. -What? Oh my god. Are you serious? That's soon.
Ja lopulta sitä rupeaa itse kyseenalaistamaan työtahdin ja kirjoitusvalmiutensa. Huh, huh.
Mutta kyllä tästä selvitään. Pakko.

50 things about me and travelling

Kai minäkin sitten kun muut (Laura, Anna ja Noora). :)
Tässä siis muutama fakta minusta ja matkailusta.

1. Olen tähän mennessä käynyt 37 eri maassa, kaikilla eri mantereilla.

2. Tai en ole varma, voiko Abkhazian laskea omaksi valtioksi, jos vain 4 maata maailmassa on tunnustanut sen?

3. Olen asunut 7 eri maassa.

4. Vanhempani voivat syyttää itseään mun travel bugista kun veivät minut ja veljeni kansainväliseen ympäristöön niin nuorina.

5. Pariisi on ehdottomasti yksi mun lempparikaupunki maailmassa, ja sen katuja olen käppäillyt eniten, vuoden 2001 jälkeen vissiin 7 kertaa.

6. Oikeastaan kerroista viimeisin kesti vain yhden päivän.

7. Mun mielestä Pariisi voittaa NYCin, vaikka ne on kaksi ihan eri maailmaa.

8. Oikeasti olen viettänyt Pariisissa aikaa paljon enemmän, koska asuin muutaman kuukauden Marne-la-Valléessa, työskennellessäni Disneylandissä.

9. Rakastan Pariisin metroa, se tuoksuu jännälle ja siellä on ihan omanlaisensa tunnelma.

10. Vaikka parempi tunnelma löytyy kuitenkin maan päältä, kaduilta ja kujilta.

11. Kun olin kielikurssilla Ranskassa, menimme kavereiden kanssa hienoon Cannesin Carlton hotelliin, koska ei tiedetty mistä muualta löytyisi ilmainen vessa. Kaverini kysyi reippaasti respassa "excuse me, where can I find the restroom, please?" ja sen jälkeen kipitettiin tyttöjen (oliko meitä peräti 6?) kanssa hienoimpaan näkemääni vessaan, jossa lopulta vietettiin pitkä tovi kuvia räpsien.

12. Helsinki on myös yksi mun lempparikaupungeista maailmassa.

13. Lontoo ei vielä ole tehnyt muhun vaikutusta, mutta ensi kuussa palaan sinne viikonlopuksi LiMUNin merkeissä.

14. Syyriassa kerran perheeni (ja toisen ruotsalaisen sellaisen) kanssa jätimme taksin maksamatta, koska kuskilla oli niin hauskaa, että hän totesi vain nauraen no problem ehdotukseemme this time we're not paying. 

15. Haluaisin joskus mennä lentokentälle ja spontaanisti ottaa lennon jonnekin ennalta suunnittelemattomaan paikkaan.

16. En pidä lentämisestä, mutta rakastan matkustaa junalla. Haluaisin spontaanisti ostaa junalipun minne tahansa. Se olisi varmaan "jännittävintä" toteuttaa Keski-Euroopassa.

17. Kerran matkustin kaverin kanssa yöjunalla Genovasta Milanon kautta Pariisiin. Genova oli todella ihana kaupunki!

18. Samana kesänä matkustin junalla Turkin halki.

19. Sitä ennen jonotin Bulgarian pääkaupungissa, Venäjän suurlähetystössä viisumia. Tyypillisesti manailin jotain kaverilleni ääneen suomeksi ja hetken päästä yksi lähetystön virkailija palveli meitä suomeksi. Ups. Oli joskus ollut vissiin Suomen rajalla töissä.

20. Myöhemmin ylitimme rajan Turkista Georgiaan minibussilla 2 suomalaisen ja yli 10 georgialaisen kanssa. Meillä kolmella suomalaisella oli kaikilla erilaiset passit, rajavartiat olivat ihmeissään ja tutkivat niitä pitkään.

21. En ole ikinä päässyt tutustumaan Hollantiin. Ellei lukuisia maratoneja Schipholilla lasketa.

22. Gizan pyramideilla egyptiläiset lapset melkein vetivät minulta pienenä hiukset päästä koska heidän mielestä ne oli niin erikoiset (=blondit).

23. Moskovan juna-asemalla yritin kerran yksin ostaa junalippua. Teki mieli antaa periksi ja mennä nurkkaan itkemään kun ihmiset olivat niin epäystävällisiä.

24. Samaisessa kaupungissa taksikuskini yritti pyytää lisärahaa puhelinlaskuaan varten, koska joutui soittelemaan kavereilleen ollessaan eksyksissä.

25. Australiassa kaverini luona ollessa purjehdimme katamaraanilla rannikkoa alas Sydneyyn.

26. Seuraavana iltana makasimme makuupusseissa katamaraanin kannella ihaillen vuodenvaihteen ilotulituksia.

27. Olin Las Vegasissa 17-vuotiaana 12 argentiinalaisen kanssa. Hotellihuoneisiin vieville hisseille piti kävellä hotellin kasinon läpi ja säännöt kielsivät alle 21-vuotiailta jopa mummojen pelaamisen katsomisen. Meidän piti aina mahdollisimman nopeasti ja liikaa ympärille vilkuilematta kipittää hisseille.

28. Paras tapa fiilistellä kaupunkia on viettää aikaa kahviloissa ja tutkia ihmisiä. Sitä harrastankin usein.

29. Isona en tarvitse mammonaa, jos joku vaan sponssaa mun lentoliput.

30. Minulla on aika usein huono tuuri bussien kanssa ulkomailla.

31. Kerran bussi meni rikki kesken matkan Bosnian ja Serbian rajalla no man's landilla.

32. Paikallisbussi vaihtui saksalaisten eläkeläisten turistibussiin.

33. Bussini on hajonnut monta kertaa kesken matkan  myös Argentiinassa.

34. Kerran se tapahtui 10 min asemalta lähtemisen jälkeen.

35. Olen ehdottomasti matkaaja, joka palaa samoihin paikkoihin. Monta kertaa ulkomailla ollessa mietinkin, että "sitten ensi kerralla" koska oletusarvo on, että menen takaisin.

36. Pariisi, Argentiina ja NYC ovat kuitenkin oikeastaan ainoita paikkoja, joissa olen ollut useamman kerran.

37. Rakastan karttoja. Erityisesti maailmankarttoja.

38. Uudessa paikassa yleensä haluan ensimmäiseksi tutkia kaupungin karttaa, jotta sitten katuja kävellessä hahmotan minne päin suunnata.

39. Pienenä olen lomaillut perheen kanssa kerran Malesiassa ja myöhemmin olen viettänyt päivän yksin Tokiossa. Olen tyytyväinen Aasia-saldooni, eikä sen kartuttaminen tällä hetkellä kiinnosta.

40. Sen sijaan, haluaisin kulkea pitkin koskemattomia rantoja Karibialla.

41. Ja tehdä kiertomatkan Väli-Amerikassa.

42. Olen varmasti yksi harvoista ihmisistä, jotka on turisteillu Perussa, käymättä Cuzcossa ja Machu Picchulla, tai maistamatta marsua.

43. Olen matkustellessa salakuljettanut tavaraa maasta toiseen monta kertaa, välillä sitä itse tiedostamatta.

44. Australiaan vein ruisleipää ja myöhemmin kuulin, että se on laitonta. Unohdin mainita leivästä tullin paperissa maahan saapuessa, eikä rajavartiosto huomannut sitä läpivalaisussa. Oma vikansa!

45. Amerikkaan vein laukussa Kuubasta ostetun sikarin bussilla rajan yli, sekin jäi laukun penkojalta huomaamatta (onneksi) ja myöhemmin kuulin, että siitä olisi voinut joutua vankilaan.

46. Pienempänä salakuljetin videoita rajan yli vaatteiden alla Lähi-Idässä.

47. Haluaisin hirmusesti käydä Lissabonissa.

48. Turkki, Georgia ja Venäjä on maita, joissa viime kerralla ollessa hoin itselleni "never again, never again".

49. Olen ollut Argentiinassa 3kk laittomasti maassa. Ennen maasta lähtöä maksoin sakot (10 €) ja jouduin maahanmuuttovirastossa virkailijan juttusille. Hän laittoi passiin muutaman leiman ja sen jälkeen kysyi, "tykkäsitkö Argentiinasta? Koska tulet takaisin?".

50. Mun passi menee marraskuussa vanhaksi, enkä millään raaskisi vaihtaa sitä kun siinä on juuri kivasti leimoja kerätty.

Me puse las pilas

Viikko kulunut Aberdeenissä ja jo paljon parempi mieli.

Maanantaina oli tarkoitus aloittaa dissen kirjoitus turbona, mutta itsekurin puutteen vuoksi idea "klo 9, tai viimeistään klo 10 kirjastossa" päättyi "kirjastossa puol yhden jälkeen" -todellisuuteen. Onneksi viikon kuluessa kehitystä tapahtui ja itsekuriakin jostain löytyi.

Tarvitsen jonkinlaisen porkkanakeppi-menetelmän motivoimaan itseäni. Tästä johtuen loppuviikosta tehtiin kaverin, parin, kanssa treffit kampukselle klo 8:40 kaffettelemaan, jotta oltaisiin pirteinä ovesta sisällä työntouhussa kirjaston auetessa klo 9. Sama kaava toistui ke-pe. Torstai oli turboa täynnä, kampuksella vietettiin sellaset 13h, joista kirjastossa ehkä 10h. Perjantai oli melkein yhtä hyvä, mutta kirjaston sulkiessa klo 20 päätettiin viettää tyttöjen kanssa pizza-leffailtaa.
Kaiken kaikkiaan, lopputuloksena oli oikein tehokas viikko, 10 000-12 000 sanan dissestä on nyt ehkä kolmasosa kirjoitettu. Me puse las pilas (laitoin itseeni patterit).

Suomessa ollessani manasin venäläisten turistien paljoutta Helsingin keskustassa ja Skotlantiin tultua olenkin löytänyt itseni lounaalta, sitten kirjastosta ja vielä kaffeltakin, venäläisten kanssa. :)

Tässä mun idyllinen aamumaisema perjantailta kun aurinko melkein nousee ja on aika lähteä kirjastoon.

P.S. Eilen illalla katsoin Mtv3 Katsomolta Turun kulttuuripääkaupunki-meininkejä. Olipas avajaiset.

matkakertomus: Buenos Aires

Päätin vihdoin tehdä kunnon matkakertomuksen Buenos Airesista koska huomasin puutteita blogissa. Matkakertomuksesta on helppo myöhemmin tarkistaa merkittävät paikat, opasteet ja muut tiedot.

Olen aina ollut Buenos Airesissa vain muutaman päivän kerrallaan, joten en tunne kaupunkia läpikotasin. En myöskään ole koskaan vielä päässyt microcentroa kauemmas, tutustumaan syvemmälle lähiöihin.

Sellaisia perus "mustsee"-turistijuttuja ovat esim. nämä:

Plaza de Mayolla järjestetään lähes päivittäin mielenosoituksia ja sieltä ne merkittävimmät sellaiset ainakin löytää sillä presidentin linna Casa Rosada on siinä vieressä.
Esimerkiksi "likaisen sodan" 1970-luvun diktatuurin aikaan kadonneiden argentiinalaisten äidit ja isoäidit "madres de plaza de mayo" ovat yhä paikalla joka torstai-iltapäivä tasan klo 15:30. Olen kirjoittanut pikkasen näistä "isoäideistä" aiemminkin. Satuttiin tammikuussa veljeni kanssa paikalle juuri oikeaan aikaan kun vanhukset marssivat ympyrää ja muistuttivat kadonneista läheisistään.

Casa Rosadaan pääsee sisälle tutustumaan, ainakin viikonloppuisin, sillä olin siellä kahtena eri sunnuntaina käymässä.

Plaza de Mayon laidalta löytyy myös Bairesin pääkatedraali (Catedral Metropolitana de Bs As), jossa makaa Argentiinan vapaustaistelija, sankari José de San Martín.

Avenida de Mayo vie suoraan Casa Rosadalta maailman leveimmän avenuen, Avenida 9 de julion (josta Bairesin maamerkki, Obelisco, löytyy) yli kongressitalolle, el Congreso. Näin presidentti ja kongressi voivat "vahtia toisiaan" kun rakennukset ovat "vastakkain" saman kadun eri päissä. 

Avenida 9 de juliolla on 9 kaistaa molempiin suuntiin, eli yhteensä 18 kaistaa.

El Congreso

tangoa Floridalla

Kuuluisa kauppa- ja kävelykatu Florida vie melkein Plaza de Mayolta Plaza San Martínille, joka on vihreä puisto Retiro kaupunginosan laidalla. Floridalla kannattaa ihmeessä poiketa kuuluisaan kauppakeskukseen Galerías Pacíficoon, joka on ehdottomasti näkemisen arvoinen pelkästään hienojen kattomaalaustensa takia. Iltaisin kauppojen sulkeuduttua Florida muuttuu "katukauppa-kaduksi" kun kymmenet myyjät levittävät kauppatavaransa peittojen päälle maahan. Kaikkea löytyy vaatteista käsitöihin, mate-kuppeihin ja muovileluihin.

Retiro ei ole niitä Bairesin hyvämaineisimpia lähiöitä, mutta sieltä löytyy kaupungin bussiasema, josta lähtee busseja ympäri maata ja myös pääjuna-asema.

Plaza San Martínilta löytyy tietenkin San Martínin patsas ja aukion laidalla on Malvinas-sodassa kuolleiden muistomerkki, jossa palaa ikuinen tuli.

Plazan laidalta pääsee myös helposti esim. bussilla nro 152 tunnettuun ja värikkääseen La Bocan kaupunginosaan.
Bocasta löytyy ne kuuluisat värikkäät talot ja mm. "feikki-Maradona", jonka kanssa voi ottaa kuvan. :)
Siellä on paljon turisteja, paljon ravintoloita, turistikauppoja ja tangopareja.
Alunperin työläiskortteli, jossa taloja on tehty mm. aaltopellistä ja ne on aikoinaan maalattu jämä-maaleilla -se selittää värien kirjon!

Muutaman korttelin päässä on myös yhden Argentiinan suurimman fudisklubin, Bocan (virallisesti Boca Juniors) stadiumi, La Bombonera. Maailman kaikkien aikojen paras (ainakin argentiinalaisten mielestä) futari Maradona pelasin ennen Bocassa ja on tietenkin arvovieras, jolle löytyy yksityisaitio ja jätti-istuin.

Opastettu kierros Bomboneralla ei ollut mitenkään kallis (ehkä 5 €) opiskelijakortilla. Kierrokseen kuului visiitit kentällä, katsomossa, pelaajien pukuhuoneessa ja jopa suihkutiloissa.

Tarina kertoo, että Bocan värit (sininen & keltainen) valittiin klubin presidentin päätettyä, että joukkueen väreiksi tulee ensimmäisen satamaan purjehtivan laivan lipun värit. Arvasit oikein, kyseessä oli Ruotsin laiva.

keskellä kuvaa oleva iso, keltainen penkki on tietenkin Maradonan oma

San Telmon lähiö on kuuluisa vähintäänkin sunnuntaisista markkinoistaan (vissiin klo 15-21 välillä). Defensa katu lähtee Plaza de Mayolta ja vie läpi San Telmon, josta löytyy kortteleittain myyntikojuja. Ekalla kerralla kuvittelin, että siellä hinnat olisivat kaupungin korkeimmat, mutta oikeastaan ne on paljon alhaisemmat kun esim. Floridalla tai Bocan korttelissa (samoille tavaroille). Defensa kadulta löytyy kaikkea matkamuistoista vaatteisiin, leluihin, käsitöihin, levyihin ja antiikkiin. Sieltä löytyy myös "Vessa" niminen kahvila ja Mafaldan patsas.

Cementerio de Recoleta on tunnettu hautausmaa, joka löytyy Recoletan lähiöstä. Sinne on ilmainen pääsy ja sieltä löytyy hienoja mausoleumeja, mm. kuuluisa Evitan hauta. 

Puerto Madero on yksi näkemisen arvoinen lähiö, jonne pääsee helposti esimerkiksi Casa Rosadalta kävelemällä sen taakse. Sinne on kiva mennä vaikka illallistamaan tai muuten vain käppäilemään. Siitä on tullut sellainen posh-alue, mutta viikonloppuisin se on täynnä paikallisia, jotka ovat päiväkävelyllä. Törmäsin siellä viime tammikuussa tutun näköiseen tyttöön, joka oli siskon ja äitinsä kanssa kävelyllä. Tuijotin häntä pitkään ennen kuin tajusin, missä olin hänet aikaisemmin nähnyt. Oli pakko avata suu ja sanoa jotain, joten pysäytin hänet ja samalla tajusin, että hän oli samaan aikaan lukiovaihdossa Argentiinassa vuonna 2005 ollut virolainen. Oltiin yhdessä mm. YFUn vaihtariretkellä, mutta ei mitenkään erityisesti kaveerattu samoissa porukoissa. Ei oltu nähty 5 vuoteen ja sitten sattumalta törmättiin Puerto Maderossa iltakävelyllä. Uskomatonta.

Viime tammikuussa käytiin veljen ja N:n kanssa illallisella Puerto Maderossa vikana iltana Argentiinassa. Hieno illallinen viineineen ja jälkiruokineen maksoi vissiin joku 50 € meiltä kolmelta yhteensä yhdessä hienossa ravintolassa. Hintataso ei siis ole mikään hirveen paha.

El Puente de la Mujer -Naisen silta.

Buenos Airesissa ollessa viime tammikuussa kävin kaverin kanssa tekemässä sellaisen opastetun kävelykierroksen Cultourin kautta. Se maksoi meille 55 pesoa (10 €), mutta nyt hintoja tarkastellessa sama kierros taitaa olla noussut 75 pesoon (ja hallitus väittää ettei inflaatiota ole! Haha!). Voin suositella "Buenos Aires Traces"-kiertuetta oikein lämpimästi. Ensin katsottiin n. puolen tunnin pituinen dokumentti, jossa oli vähän maan historiaa ja sitten 2 nuorta opiskelijaa (toinen englanniksi ja toinen espanjaksi) kävelytti meitä (ehkä 15 hengen porukkaa) ympäri keskustaa n. 4 tunnin ajan. Kierroksen jälkeen mentiin vielä porukalla lounaalle San Telmoon.

Kävin myös kokemassa oikean tango show-illallisen Complejo Tangossa. Hintaan kuului haku ja vienti hotellille, tangotunti, kolmen ruokalajin illallinen ja show. Maksettiin siitä varmaan 30-40 € per nenä (en muista tarkkaan), ne on hintavia ja järjestäjiä löytyy monenmoisia. Suositeltavaa ei kuitenkaan ole napata retkiä tai ohjelmia kadulta tarjoavilta ihmisiltä, joten mekin varattiin illallinen netin kautta. Se oli kyllä ehdottomasti sen arvoinen ja ruoka oli oikein herkullista.

Yövytty on El Firuletessa (en ole ihan satavarma oliko se tämä), Hostel/Hotel Circusissa, Telmotangossa, Hostel Onessa ja pisimpään Hostel Coloniassa. Circus oli ehdottomasti hienoin ja paras kaikista -paini ihan eri luokassa muiden kanssa. Meitä oli 3 ja haluttiin private room, joten se tuli suht edulliseksi vielä. Aivan uusi hostelli (oikeastaan hotelli), turbo airconditioning ja hieno jacuzzi-uima-allas takapihalla. Firuletessa ei ollut minkäänlaisia tuulettimia, joten nukkuminen +30 asteen helteessä oli toivotonta ja vierailu siellä jäi vain yhteen yöhön. Telmotangossa tuuletus oli myös aika olematon ja suihkussa käytäessä vesi vuoti meidän 3 hengen private-huoneessa makuuhuoneen puolelle ja lopulta jopa käytävälle saakka. Niillä oli hieno kattoterassi kyllä. Coloniassa oli ystävällisimmät hostit. Juanito (allaolevassa kuvassa) oli kunnon Suomi-fani (oli joskus omistanut suomalaisen poikaystävän) ja innoissaan tarjosi meille paikallista olutta hostellin jääkaapista. Super värikäs Colonia sijaitsi aitiopaikalla, ihan Florida-kadun kupeessa, vain pari korttelia Plaza de Mayolta ja hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan. Mutta Bairesissa on varmaan satoja hostelleja, joten kaikkea löytyy..

Toivottavasti tästä kertomuksesta on iloa jollekulle Bairesiin suuntaavalle tai vaan haaveilijalle, kuten mä.

P.S. Tänään, tasan 6 vuotta sitten astuin ensimmäisen kerran Argentiinan maalle. :)

qué miér..coles hago yo acá?

Viikonloppu oli aika vähä-produktiivinen koulutöiden suhteen. Sain sentään pari artikkelia luettua ja pikkasen disseä suunniteltua. Aika-ajoin iskee paniikki, että miten ihmeessä saan sen valmiiksi ja palautettua ajoissa. 

Molemmat kämppikseni ovat nyt palanneet Aberdeeniin ja yhdessä surkuteltiin (!?!) tätä surkeutta ja tänne paluuta. On se kumma kun juuri ennen joulua elämä täällä vaikutti tosi hyvältä ja sitä mietti, että olisi voinut muutaman extra päivänkin täällä viettää ennen kotiinpaluuta. Todettiin yhdessä kämppikseni T:n kanssa, että se tunne varmaan johtui siitä, että tiesi lähdön olevan lähellä. 

T on muuten Itävallasta kotoisin ja oli viime viikolla odottanut lääkäriä Innsbruckin yliopiston sairaalassa kenenkäs muun kun Ville Larinnon seurassa. T on joskus asunut (vissiin) vuoden Suomessa, joten on ihan hollilla ja tietoinen Pohjolasta. :)

Kävin hakemassa tavaraa keittiön kaappien ja jääkaapin täytteeksi Sainsburysta. He ovat oikein edelläkävijöitä siinä mielessä, että kuitti tulostuu molemmin puolin. Loistava keksintö! Ja paperia säästyy. Kuitissa huomioidaan, jos asiakkaalla on omat kassit mukana. Siinä lukee "bags re-use x 2". En vaan tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, koska en ainakaan huomannut siitä alennusta tulevan. Ehkä se on vain merkki siitä, ettei uusista kasseista ole laskutettu!??!

Valmistin pitkästä aikaa makaroonilaatikkoa. Siitä onneksi riittää muutamaksi päiväksi. 

Edessä on nyt siis kuukauden verran dissen kirjottamista ja yhteen tenttiin pitäisi siinä välissä muistaa lukea. Niin mielelläni kun aloittaisinkin jo uuden lukukauden ja uudet kurssit, pitää sitä odottaa vielä helmikuun alkuun.

Onneksi aurinko sentään paistaa! :)

tulevaisuus osa 2

Viime päivinä olen miettinyt välivuotta myös yhtenä vaihtoehtona ennen jatko-opintoihin ryntäämistä. Mikä kiire oikeesti on valmistua? Työelämässä ehtii olla koko loppuelämän. Olen sitä mieltä, että välivuosi olisi varmasti järkevämpi pitää ennen jatko-opintoja kun niiden jälkeen, jos sen siis meinaa pitää. 

Haaveena olisi toteuttaa Lattari-kiertue kaverin tai kahden (ehkä kolmen) kanssa. Muutaman kuukauden matka Väli-Amerikkaan olisi aika ihanteellinen ja ehkä budjettikin antaisi kesän jälkeen myöten. Haluaisin ehdottomasti käydä mm. Guatemalassa, Costa Ricassa, Venezuelassa ja Kolumbiassa.

Jokin aika sitten löysin puertoricolaisen Calle13 bändin poikien tekemän dokumentin "Sin Mapa", jossa he kiertävät Etelä-Amerikkaa. Youtubesta löytyy koko elokuva 15 eri osassa. Dokumentti on kokonaan espanjaksi (Residentellä on aika söpö aksentti!) eikä siinä ole tekstityksiä, mutta se on kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen ja "auttaa" matkakuumeeseen. Dokumentissa pojat ovat aidosti huolissaan lattarimaiden tilanteesta, kehityksestä ja köyhistä "veljistä". 

Tässä ensimmäinen osa (toivottavasti näkyy myös Brittien ulkopuolella):

Yksi Calle 13 biiseistä, "pa'l norte", mukana kuubalainen Orishas (liikuttava video ja liikuttavat sanat):

Joululomalla löysin vahingossa Akateemisen alahyllyltä Vivi-Ann Sjögrenin kirjoittaman kirjan nimeltä Meksikon päiväkirja. Kirja lähti samantien mukaan ja luin sen muutamassa päivässä. Kirja kertoo kirjailijan matkoista Meksikossa päiväkirja-muodossa. Se on loistavasti kirjoitettu ja siinä kuvataan todella houkuttelevasti Meksikon kulttuuria, tapoja ja maisemia. 

"Meksikon-päiväkirja on kirjoitettu kahviloissa, linja-autoasemilla, autioissa hotelleissa, virtojen varsilla, Chiapasin sademetsissä. Osa kirjasta on saanut alkunsa ruokapöydässä: uudet ruokalajit sekoittuvat tuhatvuotisiin, ja keittiöstä tulee jälleen kerran sulatusuuni, matka ja historian peili. Kirjassa on myös reseptihakemisto."

Meksiko ei ole ikinä kuulunut mun top lattarimaihin, mutta mielenkiinto ehdottomasti kasvoi tämän kirjan myötä. Se varmasti osaltaan edesauttaa matkasuunnitelmia ja toimii oivana lääkkeenä lattarikuumeeseen.

edit: Löysin heti apua suunnitteluun. "Top 10 stops for Central America first-timers" listattu Lonely Planetin sivuilla. 

tulevaisuus

Olen viimeisten kuukausien, viikkojen ja erityisesti päivien ajan miettinyt mitä tehdä "ensi vuonna" (=syksyllä). Heinäkuussa olisi tarkoitus valmistua Aberdeenin yliopistosta ja sitten "the world is my oyster" sanotaan. Haluan ehdottomasti tehdä vielä postgradin (maisterin) opinnot jossain, jostakin sillä jopa monet harjoittelupaikat kansainvälisissä järjestöissä (joista olen vuosikausia haaveillut) vaativat ylemmän korkeakoulututkinnon.

Yksi asia on varma. Tälle Britannian saarekkeelle en aio enää jäädä asumaan (never say never). Kaikki brittiyliopistot karsiutuvat siis heti kättelyssä. En vaan tiedä, minne mennä. Olen yrittänyt etsiä EU:n master portalista mahdollisuuksia, mutta yliopistojen haku on uuvuttavaa. Tällä hetkellä ainoa konkreettinen vaihtoehto listalla on Université Sorbonne Nouvelle 3 Pariisissa ja nimenomaan maisteri "etudes latino-Américaines" vaikuttaa mielenkiintoiselta koska se sisältää kaikkea Latinalaisen Amerikan historiasta talouteen, sosiologiaan, antropologiaan ja politiikkaan. Opinnot Ranskassa kiinnostavat myöskin sen takia, että voisin ihan "huomaamatta" prepata ranskan sujuvammaksi. Oikeastaan ajatus Pariisiin paluusta ja siellä asumisesta on kieltämättä aika houkutteleva. Toisaalta kyseenalaistan ranskalaisten yliopistojen opetuksen tason, opetusmenetelmät ja maan byrokratian yleensä. :)

Minua kiinnostaa kaikki kv-suhteista, kehitykseen (development studies), rauhaan ja konfliktiin (esim. peace & conflict studies), Lähi-Itään ja Lattareihin. Näitä kaikkia ei tietenkään voi yhdistää, joten pitäisi tietää mihin keskittyä. Viimeisten vuosien aikana olen suunnitellut maisteriopintoja mm. Kanadassa, Australiassa, Argentiinassa ja Lähi-Idässä, Euroopan lisäksi. Tosiasia on, että kaikki Euroopan ulkopuolella maksaa turkasesti dollareita ja on muuten vaan "kaukana" kaikesta (=Suomesta). Sen takia Eurooppaan jääminen olisi ehkä paras vaihtoehto.

Tällä hetkellä ainoa varma asia taitaa olla, että kesän vietän kotona Suomessa ja töissä. Yritän olla stressaamatta liikaa, sillä en ikinä suunnitellut opiskelevani juuri Skotlannissa saatika sitten lähteväni vaihtoon Kanadaan! Nähtäväksi jää, minne tie vie ja mitä vuosi 2011 tuo tullessaan.

Ehdotuksia mahdollisista opiskelukaupungeista, -maista ja tutkinnoista otetaan ilomielin vastaan!

I heart Helsinki.

Aina kun palaan Suomeen tunnen itseni samalla niin kotoisaksi kuin ulkopuoliseksikin Helsingissä. Toisaalta kaikki on tuttua ja turvallista ja on ihana olla kotona, mutta silti aina jostain löytyy uusia rakennuksia, paikkoja ja järjestelyitä, jotka välillä saa mut tuntemaan itseni turistiksi. Sitä tavallaan katselee kaikkea ulkopuolisen silmin, vaikka tuntee kuuluvansa joukkoon. Erikoista.

Niin tälläkin kertaa. Helsinki jouluna ja talven keskellä on koettu viimeksi kolme vuotta sitten ja se on paljon hienompi kun osasin kuvitella. Olin aina pitänyt Helsinkiä parhaimmillaan kesällä, mutta tämä joululoma todisti, että on siellä ihania juttuja talvellakin -kiitos lumen. Tälläiset järjestelmät kun Valon vuodenaika ja Jääpuisto ovat loistokeksintöjä, joista pääsin nauttimaan tällä lomalla. Helsingissä vaan on sitä jotain ja on se hieno paikka asua!

 Edellisestä luistelukerrasta olikin kulunut lähes kaksi vuotta.

Pelkästään näiden kaakaoiden takia kannattaa käydä tsekkaamassa Helsingin Rautatieaseman jääpuisto. Nam! :D

Mutta. Kaikki on niin kallista. Suomen hintataso hyökkää aina silmille jostain nurkan takaa kotiin palatessa. Uskomatonta, että café mocha Wayne's Coffeessa voi maksaa 4,70 € (vertailun vuoksi kerrottakoon, että Aberdeenissä kalleimmillaan siitä saa pulittaa 2,90 €). Järkyttävää! Se on oikeesti vielä aika pahaakin. Loman aikana kokeilin sitä kahteen (typerys ei usko ekalla kerralla) kertaan eri Wayne'seissa ja vasta toisella kerralla huomasin, että siellä annetaankin opiskelija-alennusta. 10%! Pisteet siitä. Yllätyksekseni myös Rauttiksella luistelusta sai opiskelija-alennusta ja se olikin suhteellisen halpaa, vain 3 €.
Uskomattomalta tuntui nähdä hintalaput Aussie shampoon vieressä Stockalla (ei ehkä halvin mahd. paikka). Hyllyn reunassa luki 10,50 € täysin samalle pullolle, josta täällä Aberdeenissä pulitin 4,20 €. Leffassakäynti sunnuntaina 12 € (Aberdeenissä 4,20 € opiskelijalta), apua!

Viimeiset lomapäivät kuluivat mökillä. Sain neulottua villasukat ja yhden säärystimen valmiiksi.

Olen siis jo takaisin Skotlannissa. Matka tänne sujui yllättävän leppoisasti, mitä nyt vaihto Amsterdamissa meni taas vähän juoksuksi. Toinen kämppiksistäni olikin palannut eilen aamulla, joten sain tulla lämpimään kämppään. Lumesta täällä ei ole tietoakaan, mutta tänään aurinko pilkisti pilven takaa. Pomoni, joka ei halunnut antaa mulle 3 viikkoa lomaa töistä päätti olla idiootti ja olla laittamatta mulle töitä kun vasta ensi viikon lauantaille vaikka nimenomaan palasin Aberdeeniin eilen illalla voidaksi olla töissä tämän viikonlopun. Aion huomauttaa siitä hänelle ensi viikolla kasvotusten. Yritin viime tingassa vaihtaa paluulentoa muutaman päivän myöhemmäksi, mutta se ei valitettavasti ollut mahdollista.

Tuntuu vähän ankealta olla takaisin täällä Aberdeenissä, mutta eiköhän se tästä..
Nyt nautin pehmeästä laskusta ja yritän päästä dissen tekemisen pariin, aikaa on vielä reilu kuukausi.

para qué cuernos cambiamos de año?

Ovatko nälkä ja köyhyys hävinneet maailmasta? Onko ydinaseet tuhottu? Niinkö? Ööö, no tota, enpä usko tyttö.
No minkä hemmetin takia vaihdamme vuotta?