Mikä pääsiäinen?

Pitkäperjantaita tuli vietettyä kirjastossa Guatemalan ihmisoikeustilanteesta kirjoittaessa. Cero easter eggs. Illalla kokoonnuttiin kaverin luona maittavissa syömingeissä ihan vain Suomi-tyttöporukalla jälkiviisaina pulisemaan mm. vaaleista (joo, vielä kerran) ja muista mukavista jutuista. Jouduin kuitenkin kotiutumaan suht ajoissa, sillä lauantaina pääsin taas klo 9 töihin sausage rollseja myymään. Olipas niitä ollut ikävä -ei nakkirullia, mutta työkavereita. Tajusin miten mukava porukka meillä töissä onkaan, paria ihmetyyppiä lukuunottamatta. Aika meni kuin siivillä kun oli hauskoja ihmisiä ympärillä. Ensimmäinen kommentti töihinmentäessä oli "tonight is a staff night out and you ARE coming". Vaihtoehtoa ei siis annettu. Niinpä illalla talsin sateessa keskustaan ettimään työkavereita Malone's pubista.

Onnekseni minulle oli jostain kumman syystä suotu vapaapäivä sunnuntaille. Niinpä sain kerrankin viettää rauhallisen sunnuntaiaamun ja herätä ilman herätyskelloa. "Aamu" alkoi kotona creppi-aamiaisella, joka oli pikemminkin brunssi, sillä kello taisi olla lähempänä yhtä kun viimein päästiin syömään. Äidin olisi pitänyt olla näkemässä -niin hienoja niistä mun paistamista crepeistä tuli, lomalla kotona kun oli vähän huonompi tuuri. Saatiin pian seuraa mun kämppiksestä ja kaverista, jotka rupesivat valmistelemaan kreikkalaista pääsiäistä. Jossain vaiheessa rupesi kreikkalainen kansanmusiikki raikumaan ja alkoi munien "maalaus" tusseilla. Toinen kämppis tuli kotiin ja toi tuliaisena mulle ja Dlle Lidntin hienot pääsiäispupu-suklaat.

Brunssin jälkeen oli pakko herätä todellisuuteen ja raahautua suihkun kautta kirjastoon kirjoittamaan esseetä. Onneksi siinä vaiheessa kello oli jo lähempänä neljää ja taivas oli täyttynyt pilvistä. Ei ollut niin tylsä olo raahautuessa pääsiäissunnuntaina tunkkaseen kirjastoon. Jaksoin kirjotella pari tuntia kunnes tulin kaverin luo kahville. Ilta meni vielä Guatemalan karseasta ihmisoikeustilanteesta kirjoiteltaessa. Kun kello tuli jo 11 tajusin, että en ollut syönyt yhtään pääsiäismunaa tai -suklaata koko päivänä. Oli siis pakko tuhota yksi Suomesta tuotu mignoni ihan vaan pääsiäissunnuntain vuoksi! :)

Aurinkoista pääsiäistä kuitenkin kaikille!

Kuvamuisto

Ystäväni aNNa haastoi minut etsimään vanhan kuvan koneen kätköistä seuraavanlaisin ohjein.
1- Avaa neljäs kansio, jossa säilytät kuviasi.
2- Valitse neljäs kuva ja julkaise se.
3- Selitä kuva.
4- Haasta neljä ihmistä.

Etsittyäni neljännen kuvakansion neljännen kuvan, löysin sieltä tälläisen:

Kuva on tammikuulta 2007. Olin juuri viettänyt joulun ja vuodenvaihteen Australiassa, New South Walesissa aussie-siskoni Jameen perheen luona. Tässä kuvassa ollaan ensimmäistä päivää visiitillä Melbournessa. Kuva on aika epätarkka ja taitaa olla "lennossa" otettu. Lennettiin Sydneystä tapaamaan Jameen kaveria Alexia, joka lensi Tasmaniasta ja näin ollen tavattiin "puoli matkassa". Melbournessa vietettiin yhteensä 4 päivää ja tavattiin samalla entinen suomalainen luokkatoverini, joka oli muuttanut sinne opiskelemaan. Yövyttiin jossain karseassa kolmen hengen huoneessa oksennukselle haisevassa hostellissa keskustassa, mutta onneksi vietettiin suurin osa ajasta ulkosalla. Meillä oli aivan huisin hauska reissu, enkä voi uskoa, että siitä on jo yli 4 vuotta. Tykästyin Melbourneen niin, että toivottavasti pääsen sinne joskus takaisin. 

back in business

Tulin tiistaina aikaisin aamulla takaisin Aberdeeniin. Kone lähti Helsingistä jo klo 6:35, joten yöunet jäivät lyhyiksi. Amsterdamin kentällä oli vihdoin aikaa käydä Starbucksissa kahvilla, mutta kokemus olikin aikamoinen pettymys. Etsin ensin kissojen ja koirien kanssa Starbucksia, kysyin yhdeltä ohikulkijaltakin jopa, kun näin hänen kädessään kahvimukin. Epätoivoista siis. Lopputuloksena oli valmiiksi jäähtynyt ja ylimakea cocoa cappuccino. Olin liian väsynyt mennäkseni valittamaan ja vaatimaan uutta. Aberdeenissä oli vastassa miellyttävämpi yllätys. Nico oli päättänyt yllättää mut ja tuli kentälle vastaan. Hoippuroin koneesta ja olin menossa automaatille nostamaan rahaa kun silmäkulmasta näin jonkun epämääräisen tyypin, johon melkein törmäsin. Kirosin pääni sisällä, että kuka kehtaa tulla mun tielle ja minkä takia se ei nyt vaan mene ohi kun olin ennen häntä ATM-jonossa. Kun nostin katseeni, pomppasin pari metriä ylös säikähdyksestä ja näinkin tutun naaman.

Otettiin ensimmäistä kertaa lentokenttäbussi kun kerrankin saavuin Aberdeeniin "ihmisten aikaan", ilman suuria matkatavaroita ja jopa kantoavun kera. Hypättiin "vahingossa" johonkin ylinopeaan bussiin, joka ei pysähtynytkään mun kodin lähellä vaan ajauduttiin melkein keskustaan saakka. Onneksi aurinko paistoi ja oli ihanan keväinen keli. Mikäs siinä kävellessä. Asteita oli varmasti yli +15.

Iltapäivällä kiirehdin tapaamaan paria luokkakaveria, sillä meillä on torstaina esitelmä sille Chilen arts of resistance kurssille. Ei millään jaksaisi. Onneksi se on vaan 15min eli n. 5min per nenä. Jaettiin aihe niin, että puhun historical contextista, joka on Pinochetin valtaannousu ja hänen diktatuurinsa, lähinnä naisten asema Pinochetin valtakauden aikana.

Sain onneksi perjantaina ihmisoikeusesseeseen muutaman lisäpäivän ja palautan sen vasta maanantaina. 4000 sanan esseessä on tällä hetkellä sellaiset 160 sanaa. Samalla mulla on nyt joku karsea allergia-vilustuminen päällä ja nokka vuotaa. Millään ei jaksaisi enää keskittyä koulujuttuihin, mutta viimisiä viedäään. Jostain pitäisi nyt saada rutistettua viimiset mehut, kun valmistuminen jo häämöttää.
Meillä on kämpillä taas jotain sökönä ja hanoista tulee vaan kylmää vettä, taas on kaasuinsinööri tulossa iltapäivällä tsekkaamaan tilanteen. Onneksi tämäkin päivä taitaa pikkuhiljaa kirkastua ja ulkona aurinko paistaa.

olipahan vaalipäivä

Sunnuntaini alkoi jo aikaisin aamulla kun vaalipisteellä piti olla heti klo 8 jälkeen. Ihme kyllä, ennen äänestyspaikan avaamista ihmisiä odotti ovien ulkopuolella innokkaina ja malttamattomina. Meidän äänestyspaikalla ihmisiä riitti ennätysmäärin ja äänestysprosentti taisi olla jotain 75 % luokkaa. Yhtään Aku Ankkaa ei lappusista löytynyt.
Välillä kävin itse äänestämässä omalla äänestyspaikalla ja sitten kotona juomassa veljen synttärikahvit ja moikkaamassa sukulaisia. Keskustelunaiheena oli tietenkin päivän jännitysteema. Kuten yksi kavereistani FBssä illalla julisti: "Kauhuelokuva: Tulosilta".
Ääniä laskiessa yksi surffaili puhelimella netissä ja päivitti ääntenlaskennan tuloksia ja uutisia meille muille ääntenlaskijoille. Muistui mieleen Euroviisuajat muutama vuosi sitten kun katseltiin kotona miten Lordin pistemäärä vaan kasvoi kasvamistaan.. "ei voi olla totta". Yhtä uskomattomalta tuntui eilen kuunnella Persujen "johtoasemaa". Onneksi "loppu hyvin, kaikki hyvin" tai ainakin hieman paremmin kun tulokset välillä antoivat ymmärtää.

Naamakirjassakin pyörinyt lausahdus Winston Churchillin mukaan "The best argument against democracy is a 5 minute conversation with the average voter" on kyllä niin osuva.

Voin vain todeta, että onneksi jo asun ulkomailla.

Loppuun vähän Mafaldaa:

"Erittäin terveitä nuo uudet tuulet, jotka puhaltavat, mutta harmi tuo kirottu naftaliinin haju!"

Uusia tuulia Suomen politiikkaan on nyt saatu.

koulutöitä

Olen jatkanut ala-aste -linjalla tälläkin viikolla, joskin eri ala-asteella ja eri oppilaita opettamassa. Tällä kertaa Itä-Helsingissä. Tiistaina oli kyllä sellainen nelosluokka, että oksat pois. Muutama oppilas itki päivän aikana, mutta onneksi ei mitään vakavampaa sattunut. Mihin on lasten kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan kadonnut? En voi kuin nostaa hattua ala-asteen maikoille ja ihmetellä, että joku vapaaehtoisesti rupeaa siihen ammattiin. Torstaina ja perjantaina olin vielä yhden kutosluokan sijaisena. Noin 20 oppilaan luokalla oli ainakin 50 % ulkomaalaistaustaisia. Oli lapsia mm. Bosniasta, Serbiasta, Kroatiasta, Somaliasta ja tietenkin Suomen naapurimaista. He olivat innoissaan kuullessaan mun käyneen kolmessa ensimmäisessä, harva kun Suomessa kuitenkaan tietää mitään Balkanin alueesta. Omista ala-asteajoista on vielä sen verran vähän aikaa, että hyvin muistuu mieleen kaikki kommervenkit, joita sijaisen saapuessa tehtailtiin. On hyvin todennäköistä, että tähän loppui mun opettajanura. Ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan.

Viime viikolla aloitin varovasti esseeurakan "purkamista". Koko perjantain saldo oli 160 sanaa esseeseen, jonka aihe on: To what extent does Marcos López's photography offer a critique of its times and how? López on argentiinalainen valokuvaaja, jolla on ilmeisesti 2000-luvulla ollut näyttely Suomessa asti. Hänen valokuvansa ovat aika erikoisia, kaikki lavastettuja, jopa "fiksattuja" ja päällemaalattuja. Hänen taiteensa on joskus sanottu parhaiten kuvaavan aikoja, jolloin korruptoitunut Carlos Menem (olen aiemmin kirjoitellut Menemistä mm. täällä) oli Argentiinan presidentti (1989-1999). López kuvaa Argentiinan ja Etelä-Amerikan todellisuutta ja Jenkkien imperialismia ironisella tavalla. Hän haastaa perinteiset valokuvat, sillä hänen työnsä ovat kaikkea muuta kuin spontaaneja "tilannekuvia".
Tässä muutama esimerkki hänen töistään:

"Todo por dos pesos" -Kaiken saa kahdella pesolla. Menem aikoinaan myi yritykset ja maat ulkomaalaisille halvalla. Hänen usein sanotaan myyneen koko Argentiina pilkkahintaan.

Presidentin "Casa Rosada" näkyy taustalla. Tässäkö pestään ja siivotaan pressan likaisten töiden jäljet piiloon?

"Bienestar" supermarketti Santa Fen provinssissa. Kulunut "hyvinvointi" kyltti kuvaa hyvin Argentiinan hyvinvoinnin olevan mennyttä.

Lisää kuvia ja artikkeleitakin löytyy hänen omilta sivuiltaan (myös englanniksi).

Essee on tarkoitus palauttaa maanantaina, vielä n. 1500 sanaa kirjoitettavana kun 2500 on tavoite. Loma Suomessa lähenee loppujaan sillä tiistaiaamuna lennän takaisin Skotlantiin. Sitä ennen on kyllä vielä hurjasti tekemistä ja sunnuntaina menen moneksi tunniksi töihin vaalilautakunnan jäsenenä ja illalla tottakai ääniä laskemaan. Tulee jännä päivä.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

pala Argentiinaa Suomessa vol. 2

Lauantaina Aberdeenistä saapui vieras ensimmäistä kertaa turisteilemaan Helsinkiin. Onneksi kauan odotettu auringonpaiste päätti saapua juuri oikeaan aikaan. Iltapäivä kului Keskuspuistossa käppäillen; lumikasoja, pajunkissoja ja keskellä lumisia palstoja seisovia grillejä ihmetellen.

Heti kättelyssä bongattiin "Argentiinan lippu" lyhtypylväästä.

Pajunkissoja kalastellessa jalat vaipuivat lumikinoksiin.

Puolentoista tunnin metsälenkin jälkeen oli vähintäänkin levon aika. Illalliseksi saatiin herkullista kotitekoista lohta perunamuusin kera. Ainon karpalo-kinuski jäätelöiden jälkeen koitti vielä reissu keskustan Apolloon kavereiden kanssa hetkeksi istuskelemaan. Alunperin tarkoitus oli käydä tutustumassa A21, joka kuulemma kuuluu maailman top10 cocktail baareihin. 300 € minimituhlauksen takia pöytä jäi tällä kertaa meidän porukalta varaamatta ja siitä johtuen myös huippudrinkit maistamatta. Auts, kun Suomessa on kallista!

Yhtäkkiä Argentiina olikin jokapuolella.

Sunnuntaina käppäiltiin keskustassa ja valokuvattiin mm. Argentiinan lähetystön kyltti. Harmiksemme sieltä ei löytynyt mate-tarjontaa. Nousimme myös hotelli Tornin 12. kerrokseen. Itselleni se oli ensimmäinen kerta, enkä tälläisestä mahdollisuudesta ollut ennen tätä vkonloppua edes kuullut(!). Sieltä onkin hienot maisemat kaupungin ylle. Meillä oli ihan privaatti-oltavat.

Jostain syystä hilpeyttä herätti mm. vartijan oma, pieni katos!

Meiltä kotoa keskustaan kävellessä (matkaa kertyy n. 7km eli kävelyä n. 1,5h) löytyi matkalla tälläinen muistomerkki. Uutinen oli mennyt multa ohi viime syksynä, mutta jälkeenpäin googlettaessa löytyi netistä muistomerkin omat nettisivut. Muistomerkkiin on siis listattu kaikkien niiden kansanedustajien nimet, jotka 1.7.2010 äänestivät ydinvoiman puolesta. Samaisilta sivuilta löytyi muistomerkin tekijä. Kukas muu kuin "griinpiis".

"Itsekkyyden Muistomerkki"

Parhaiten argentiinalaista politiikkaa kuvaa kommentit keskustan Musiikkitalon yms. muiden remonttien ohi ajettaessa "onko nää nyt tarkoituksella juuri vaalien alla?". Argentiinassa nimenomaan rakennetaan ja remontoidaan vain neljän vuoden välein, juuri ennen vaaleja. Poliitikot pitävät huolen, että heidän nimet ovat luettavissa suurista teiden varsilta löytyvistä rakennus-/remonttikylteistä. 

Maanantaina käytiin vielä ihmettelemässä Kauppahallia ja maistamassa Cafe Espan korvapuusteja. Illalla maisteltiin poronkäristystä ja mämmiä (kumpaakin santsattiin!). Kyseessä oli loistoviikonloppu kotona ulkomaisin silmin.

lisää ala-asteilua

Keskiviikkona ja torstaina olin myös vanhalla ala-asteellani sijaisena. Keskivkon sijaisuus oli "äkkilähtö" klo 7:30 saapuneen puhelinsoiton jälkeen, minkä johdosta en ollut lainkaan valmistautunut pitämään 6h liikuntaa eri luokille. Varsinkin kun tämä "liikkasijaisuus" selvisi vasta koululle päästyäni. Ketkä mut tuntee, tietävät että olen ehkä maailman surkein mahdollinen liikkasijainen. Oli painajaismaista yrittää ääni käheänä klo 8 aamulla huutaa vitosluokkalaisille räsävilleille, että he olisivat hetken paikoillaan tai tappamatta toisiaan. Onneksi sain pian pillin, jolla viheltää heidät puolikuuroiksi.

Jo toisella tunnilla koulun sekamelkaisuus pääsi äärimmilleen kun meidät heitettiin liikkasalista ulos "tuplavarauksen" takia. Rehtorin mielestä kutosluokkalaisten kv-oppilaiden kanssa piti lähteä "ulos kävelylle" liikkatunnin ajaksi koska "ruotsalaiset" (koulussa toimii myös ruotsinkieliset luokat, mutta he tunnetaan yleisnimellä ruotsalaiset) valtasivat salin. Voitte kuvitella miten iloisia oppilaat tästä olivat kun repussa oli sisäliikkavarusteet ja ulkona oli sumusadesää koko päivän. Opin kantapään kautta, että ala-asteelaisilta on turha odottaa demokraattisen äänestämisen tuottavan positiivista tulosta. Vapaus vaihtoehtoihin tuottaa vaan katastrofin. Kansainvälisen luokan kanssa leikittiin sitten lipunryöstöä koulun pihalla ja yllättävää kyllä, joka ikinen oppilas osallistui leikkiin sillä lopputuloksella että kaikki olivat sateesta ja hiestä läpimärkiä jo puolen tunnin jälkeen. Sain naurut oppilailta kun käskin heidän muodostaa a line vaikka tarkotin a row. Mutta myöhemmin heidän irlantilainen opettaja kuvitteli mun olevan englantilainen aksenttini perusteella. Jotain kieltä olen näköjään Briteissä oppinut. 

Jostain syystä mun on vaikea muistaa ja tajuta, että lapsi, joka puhuu englantia on yhtä lapsi kuin samanikäinen suomea puhuva kakara. Vahingossa tuli välillä kohdeltua kv-luokkalaisia "vapaammin" koska oletin heidän olevan jotenkin kypsempiä. Saman erehdyksen olin tehnyt heti maanantaina ekaluokkalaisen kanssa ja sama linja jatkui vielä keskiviikkona ja torstaina. Oikeasti kv-luokkalaiset ovat kyllä pikkasen kypsempiä ja uskomatonta kyllä, he myös (keskimäärin) kohtelevat ja kunnioittavat opettajia paljon paremmin kuin suomenkieliset oppilaat. Mistähän tämä johtuu? 

Vaikka keskiviikko oli aika painajaismainen, johtuen mm. vikasta liikkatunnista kutosluokkalaisille pojille, niin torstai meni sitäkin paremmin. Olin sijaisena "laaja-alaiselle erityisopettajalle". Mistä näitä titteleitä revitään? :) Ensimmäistä kertaa opettaja oli ehtinyt jättää sijaiselle kunnon ohjeet, koska sijaisuus oli ennalta sovittu. Opetin koko päivän eri-ikäisiä kansainvälisen luokan oppilaita, mm. science ja suomea toisena kielenä. Heh heh. Mun suomi on niin loistavaa nykyään. Huomasin myöhemmin tokaluokkalaisia opettaessa, miten vaikeaa on tavuttaa joitain suomen sanoja. Rai-ti-o-vau-nu. Pi-an vai pian?

Eilen mulle selvisi, että kesän harjoittelu kusee kun en saakaan rahotusta. On Plan B:t vähissä, joten pulassa ollaan. Saa ilmotella, jos joku tietää jostain apurahamahdollisuuksista! Pliis!

kevättä odotellessa

Lähes viikon verran olen ehtinyt Helsingissä lomaillen palloilla. Onpas taas mukavaa olla kotona, vaikka lumi ei lähtenytkään ennen mun Suomeen tuloa. Aina tuntuu yhtä oudolta ja kotoisalta saapua Helsinki-Vantaalle. Nyt sieltä on vanha Roberts lähtenyt (vaiko vaan muuttanut?), joten en tiedä missä parin viikon päästä juodaan lähtökahvit, joita ystäväni A hyvin kuvaili yhdessä postauksessaan. 

Olen ehtinyt tavata kavereita, käydä kuuntelemassa vaalikeskusteluja, käydä katsomassa siskon käsispelejä, plärätä vanhoja laatikoita ja papereita ja jopa tehdä vähän töitäkin. Olin tänään tunnin varoitusajalla 5h lähikouluni ala-asteella sijaisena 1-2 sekotusluokalle. Hui hui. En  enää kolmannen luokan jälkeen ole halunnut isona opettajaksi ja tänään se tuli uudestaan todistettua. Ihan kivastihan se päivä meni, mutta onneksi ekat pari tuntia luokassa oli myös kouluavustaja, jonka avulla löysin mm. oikean luokan, sijaiskansion ja koulukirjat.

Jossain välissä luokkaan ilmestyi pieni somalialainen poika, joka oli kuulemma heitetty ulos kv-luokalta täksi päiväksi huonon käytöksen vuoksi. Ilmeisesti "rangaistukseksi" oppilaita kierrätetään ja tänään hän osallistui meidän tunnille. Välissä selittelin hänelle englanniksi omia ohjeita samalla kun yritin opettaa muille valkovuokoista. Välillä teki mieli tempaista kurittomia kakaroita, mutta he kyllä osaavat kurituksen itsekin. Yksi liukastui ja väänsi nilkkansa käytävällä (muistakaa, että juokseminen on kiellettyä) ja toinen tippui tuolilta ja melkein mursi kallonsa. Actionia siis riittää. Ihan mielenkiintoista on tutustua ala-asteen opettajien maailmaan, mutta lohduttavaa on, että se kestää vain muutaman päivän ja siitä saa pikkasen rahaa.

Tämä ironinen kyltti löytyy Ruoholahdesta. Eipä paljon naurata.

Mutta missä nurtsi?