haa-huu-haaveilua

Sateen ja entistäkin kylmemmän tuulen ansioista kesä tuntuu vielä kaukaiselta, mutta takaraivossa kutkuttaa siitä huolimatta kesäiset suunnitelmat seuraavien parin kuukauden varalle. Nyt kun yliopistoura rupee olemaan loppusuoralla, ajatus kesästä tuntuu yhä paremmalta ja vihdoin pikkasen todelliselta. Johan se kesä onkin kohta täyttynyt suunnitelmista. Loistavista sellaisista.

Keskiviikkona minulla on yliopiston viimeinen koe, se samperin espanjan suullinen, jota on täytynyt odottaa. Torstaina juna starttaa iltapäivällä Skotlannin länsirannikolle, sillä suuntana on Oban ja Isle of Mull.

jotain tälläistä toivon sieltä löytäväni

kuva

En malta odottaa, että pääsen istumaan junaan ja sukeltamaan hyvän kirjan ja ipodin kanssa omaan maailmaan. Matka kulkee Glasgown kautta ja takapuoli saa puutua useiden tuntien ajan, sillä koko matka taitaa kestää yli 6 tuntia.

Viime viikolla sain ostettua lentoliput kotiin ja kone laskeutuu Helsinki-Vantaalle 9. kesäkuuta. Toivottavasti siellä Suomessa jatkuu lämpöiset ja hellettä-lähenevät kelit vielä silloinkin. Kolme kokonaista viikkoa meinaan nauttia Helsingistä kunnes lento lähtee takaisin Aberdeeniin valmistujaisiin. Tällä hetkellä mitään pakkauspaniikkia ja asioiden hoitelua ei tarvitse siis stressata. Onneksi.

Heinäkuulle on suunnitelmissa valmistujaisten lisäksi kaikkea muuta mukavaa. Vihdoin pääsen pitkästä aikaa matkailemaan ja ehkä jopa eksoottisiin häihinkin. Niistä lisää myöhemmin. Jos hyvin käy, elokuussa saan pari "siskoa" Argentiinasta visiitille. Pidetään siis peukut pystyssä ja toivotaan parasta.

Nyt nautin suht hiljasesta kampuksesta ja otan kaiken ilon irti viimeisten koulutöiden tekemisestä. Yeah, right!

2 down, 2 to go

Maanantaiaamun espanjan kirjallinen koe meni ihan hyvin. Koe oli klo 9-12, mutta puolentoista tunnin jälkeen lähdin pois ja maikka kysyi vähän epäuskoisena, että "joko olet valmis?". Kokeessa oli ensin luetun ymmärtämis-osio ja sitten kielioppiasiaa.

Luetun ymmärtämisen kanssa on aina vähän niin ja näin koska täällä tehtäväksi laitetaan aina
a - lue teksti
b - selitä tummennetut osat espanjaksi omin sanoin
c - tiivistä pääsanoma.

Jos tekstin "tummennettu osa/sanonta" on siis osa tuntemattomia sanoja, niin chau chau. Tällä kertaa esimerkiksi yksi näistä kymmenestä selitettävästä sanasta/sanonnasta oli "absurdas edificaciones". Päättelin, että jos "edificio" tarkoittaa rakennusta, niin "edificación" voisi olla vaikka rykelmä rakennuksia. Pieleen meni, se ilmeisesti tarkoittaa myös rakennusta. Tekstissä kyseessä oli siis Ranskan kansalliskirjasto Pariisissa. Sama kävi yhdessä lauseessa olevan sanan "espejismo" kanssa. Päättelin, että kun "espejo" on peili, niin se voisi tarkoittaa jotain heijastusta. Oikea vastaus olisi kuitenkin ollut "kangastus". Saa nähdä miten paljon noista rokotetaan pisteitä. Vaikka olisin istunut kokeessa tunnin pidempään en olisi tietänyt sanoja yhtään sen paremmin.

Jatkoin kokeen jälkeen suoraan kirjastoon, jossa kaverit jo iloisina opiskelivat ja varasit mullekin paikkaa. :) Taas istuimme iltakymmeneen asti kirjastossa satojen muiden opiskelijoiden kanssa lukemassa tentteihin. Maanantaina oli muutenkin ihme päivä sillä vaikka tuhkapilvi ei ollut vielä ehtinyt Skotlantiin asti, oli lentokenttä jo valmiiksi kiinni kovan tuulen takia. Parhaimmillaan tuuli oli puhaltanut 160km tuntivauhtia ja Aberdeenissäkin jopa 80 km tuntivauhtia. Tukka pöllysi ja kampus oli täynnä jättikokoisia, puista irronneita oksia.

human rights muistiinpanoja

Tiistaina mulla oli kaikista pahin, viimeinen kansainvälisten suhteiden koe, joka käsitteli ihmisoikeuksia. Yhdeksästä kysymyksestä piti vastata kolmeen. Olisi voinut olla parempia vaihtoehtoja, meinaan oltiin just opeteltu, esim. että miten kansainväliset järjestöt (NGO) vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja ylikansallisten yhtiöiden vastuu ihmisoikeuksien suojelussa -mikä oli aika mielenkiintoista luettavaa. Kummastakaan ei kysytty mitään. Vastasin lopulta kysymykseen, "What type of political regime would you expect to be most protective of human rights? Why?", "Why is international intervention in defence of human rights so rare?" ja "Why do governments violate human rights?". Vasta kokeen jälkeen kaverin kanssa konsultoitua tajusin, että olin ymmärtänyt pikkasen huti tuon kakkoskysymyksen. Käsittelin sitä lähinnä siitä näkökulmasta, että miksi "kansainvälinen väliintulo" yleensä on harvinaista enkä tajunnut selittää, miksi "kv väliintulo ihmisoikeuksien puolesta" on harvinaista. Kökkö. Ensimmäistä kertaa olin varta vasten painanut mieleen eri akateemikkojen nimiä, jotta pystyin viljelemään niitä joka vastaukseen. Niistä saa nääs hyvin lisäpisteitä.

Nyt jäljellä on enää toinen espanjan kirjallinen koe perjantaina ja espanjan suullinen koe ensi viikon keskiviikkona. Kuulin viime viikolla, että jos suullisesta kokeesta saa ensimmäisen luokan arvosanan "first" (eli 20,19 tai 18) niin kielitaidosta tulee lopputodistukseen merkintä -muussa tapauksessa koko kielen opiskelu ja kielitaito jää pimentoon. Toivottavasti koe menee nappiin!

kortteja, kortteja, kortteja

Liityin tammikuussa postcrossing (the post card crossing project) sivustolle. Olin joskus lukenut ideasta varmaan jossain lentoyhtiön lehdessä ja mutkien kautta satuin päätymään oikealle sivustolle netissä surffaillessa. Koko idea on siis se, että rekisteröidyt tuonne ja sitten lähettelet postikortteja tuntemattomille ympäri maailman. Vastavuoroisuutena saat postikortteja ihmisiltä ympäri maailman. Miten loistava ajatus!

“send a postcard and receive a postcard back from a random person somewhere in the world!”

Kaikilla on siis oma profiili, josta näkee asuinpaikan (maa ja kapunki) sekä kuinka monta korttia on lähettänyt ja vastaanottanut. Jotkut kirjoittavat profiiliin tarkempia tietoja itsestään ja toiset kertovat millaisista postikorteista pitävät. Sivusto jakaa osoitteita randomisti sitä mukaan kun lähettää kortteja, joten kukaan ei mitenkään saa juuri sinun osoitetietoja selville. Korttiin laitetaan ennalta määrätty koodi, jonka kortin vastaanottaja syöttää sivustolle ja näin kortin tiedetään saapuneen perille. Halutessaan sivustolle voi ladata kortin kuvan myös, joten muutkin näkevät millaisia kortteja olet lähettänyt/vastaanottanut.

Tähän mennessä olen lähettänyt jo 11 korttia ympäri maailman ja vastaanottanut 10. Olen saanut kortin mm. Kiinasta, Malesiasta, Suomesta, Saksasta, Jenkeistä, Tsekeistä ja Espanjasta.

tässä muutama vastaanottamani kortti

Omaan profiiliin voi laittaa myös esimerkiksi kielitaitonsa, joten voi saada kortteja eri kielillä kirjoitettuna. Ensimmäinen vastaanottamani kortti oli tuo allaoleva kanakortti Espanjasta ja nimenomaan espanjaksi. Jotkut saattavat kerätä esim. postimerkkejä tai toiset haluavat oppia erilaisia sanontoja vierailla kielillä.

nämä olen saanut Saksasta, Tsekeistä ja Espanjasta

Tähän mennessä olen lähettänyt kortteja Kiinaan, Venäjälle, Puolaan, Ruotsiin, Italiaan, Jenkkeihin, Hollantiin, Taiwaniin, Valko-Venäjälle ja Suomeenkin. Lähettämäni kortit ovat matkanneet yhteensä 36 627 kilometriä.

Ottaen huomioon meidän postikorttikulttuurin, ei ole yhtään yllättävää, että Suomi on sijalla 1 listassa, mistä maasta on lähetetty eniten kortteja. 13,9 % kaikista postcrossingkin kautta lähetetystä yli 7,3 miljoonasta kortista on lähetetty Suomesta. Yhteensä korttien lähettäjiä löytyy 205 maasta. Wau. 

johan aikaa on taas vierähtänyt..

Viime päivät on kuluneet kirjastossa. Sain kuin sainkin ne kaksi esseetä turbona kirjoitettua. Toinen essee käsitteli chileläistä Machuca leffaa vuodelta 2004 (suosittelen!) ja analysoi sitä political art konseptin kautta. Elokuva kertoo vuodesta 1973, ajasta ennen syyskuun 11. vallankaappausta, jonka myötä Pinochetin diktatuuri alkoi. Pääosassa on kaksi 11 -vuotiasta nuorta poikaa, toinen rikkaasta perheestä ja toinen köyhälistön slummista. Köyhiä poikia otetaan rikkaaseen elitisti-kouluun osana "sekoitus" ja "integraatio"-ohjelmaa ja siitä omalaatuinen kaveruus alkaa.

Toinen essee käsitteli jo mainitsemaani Te doy mis ojos leffaa, jolla on suomennoskin, wikipedian mukaan Rakkauden Sirpaleet. Esseen aihe oli analysoida miten leffa kritisoi nykyajan Espanjaa. Oikein mielenkiintoinen aihe. Leffa käsittelee siis perheväkivaltaa, joka on Espanjassa järjetön ongelma. Sattuipa, että kun rupesin viime vkolla esseetä kirjottamaan ja menin välillä lukemaan uutisia El Paísin sivuilta, niin pääotsikoina oli kaksi tapausta, jossa mies oli vkonlopun aikana brutaalisti tappanut vaimonsa. Yhdessä artikkelissa -josta otin myös tietoa esseeseen -todettiin kyllä, että ongelma ei mitenkään ole omalaatuinen Iberian niemimaalla, sillä muissakin eurooppalaisissa maissa esiintyy runsaasti perheväkivaltaa, esimerkiksi Suomessa ja Iso-Britanniassa. Artikkelin mukaan vielä Espanjan ilkeitä lukuja enemmän.

Valmistumista ennen on siis tehtävä 4 koetta ja ne 3 espanjan kirjallista tehtävää, jotka on vielä toistaiseksi jäänyt tekemättä. Onneksi sain vkonlopun töistä vapaaksi, sillä olen viimeiset 6 päivää viettänyt kirjastossa aamusta iltaan. Lauantainakin istuttiin 21:30 asti kirjastossa opiskelemassa ja oltiin kuitenkin menty aamulla klo 10 paikalle. Ihmisoikeuskurssin koe on siis "vasta" tiistaina. Ensimmäistä kertaa olen lukenut näin paljon yhteenkään IR kokeeseen, aloitin kunnolla lukemisen vasta torstaina. Kaiken lisäksi lukupäivät ovat olleet aivan äärettömän tuotteliaita ja feisbuuk-aika on ollut minimissään. Olen totisesti yllättänyt itseni. Toivottavasti se näkyy koearvosanassa positiivisena lopputuloksena.

En kuitenkaan jaksa ottaa näistä kokeista mitään stressiä, menee niinkuin on mennäkseen. Huomenna alkaa koitos klo 9:00 espanjan kielioppikokeella, jonka eteen en ole tehnyt mitään. Siitä on vähän huono-omatunto, olen kokonaan laiminlyönyt espanjan kieliopin, mutta toisaalta en ole koko yliopistoaikana lukenut yhteenkään espanjan kokeeseen niin miksi aloittaa nyt? Luotan omaan kielikorvaan ja se mikä menee kokeessa väärin on argentiinalaisten syy!

juhlallinen viikonloppu

Meillä oli kyllä todellinen juhlavkonloppu viime viikolla. Perjantai-iltana jännitin melkein koko illan yksin Venäjä-ottelua, joka oli aivan uskomatonta lätkää.. loppuillasta perinteiset sukupuoliroolit olivat heittäneet kuperkeikkaa sillä minä istuin sohvalla jännittämässä lätkää samalla kun  N kokkasi meille illallista. Hyvä niin!

Lauantaina pitkän työpäivän jälkeen suuntasin kaverin luokse, jossa odotti viisukisastudio. Vasta edellisenä päivänä olin ensimmäistä kertaa kuunnellut Suomen biisin, enkä kyllä uskonut meidän voittavan vaikka laulusta tykkäsinkin. Mielestäni se ei ollut ihan euroviisumateriaalia kuitenkaan. Yllättävää oli, että Bosnia oli lähettänyt kuuluisuutensa edustamaan.. olen diggaillut Dino Merliniä jo ainakin kolme vuotta. 

Mainos Sarajevon katukuvassa kesällä 2008.

Kuunnelkaa vaikka tää biisi. Meillä oli viisustudiossa Suomi, Ruotsi, Bosnia, Venäjä ja Iso-Britannia edustettuina. Venäjän edustaja totesi Alexejn esiintyessä olevansa oikeasti ukrainalainen.. tiedä sitten! :) Onneksi Irlanti ei voittanut, onneksi Britannia ei voittanut ja onneksi Ruotsi ei voittanut. Bosnia olisi mun mielestä voinut pärjätä paremmin ja Moldova myös! Tänä vuonna oli yllättävän monta "laatu"-biisiä. Tykkäsin kovasti mm. Itävallan ja varsinkin Italian biiseistä. 

Sunnuntaina meillä oli illalla "End of Year" Ceilidh Ball, josta jo aiemmin mainitsinkin. Kiirehdin siis töistä pikapikaa kotiin valmistautumaan. Onneksi vettä tuli taas taivaan täydeltä -kuten täällä on tapana. Pakko oli ottaa taksi kun juhlapaikalle, keskustaan hotellille olisi ollut n. 30min kävelymatka. Ilta meni tosi hienosti. Syötiin perus-skottilaista kotiruokaa. Onneksi ei maksettu kalliista 3 ruokalajin illallisesta kuten viime vuonna, sillä ruoka täällä on kuitenkin aina "roskaa". Tällä kertaa siis stovieta ja linssikeittoa. Oli hyvää. Olen koko vuoden lähes viikottain syönyt linssikeittoa vaikken ikinä olisi uskonut siitä tykkääväni. Oli huippujuttu, että päätettiin heinäkuun valmistujais Ballin sijaan mennä eilen End of year Balliin, varsinkin kun moni kaveri meidän porukasta valmistuu vasta ensi vuonna. Näin saatiin "keilitellä" kavereiden kesken. Tästä pääsee katsomaan meininkejä videolla. 

Vauhti oli aikamoinen!

Hauskaa oli!

me tytöt!

Tänään maanantaina alkoi virallisesti kertausviikko, joten nyt on pakko aloittaa kokeisiin opiskelu. Ensin pitää vielä saada nämä viimeiset esseet pois alta. Onneksi Aberdeen on pilvessä ja vettä tulee. Ai niin.. ja onhan ne kultajuhlat pakko katsoa netistä kun ei paikalle pääse. 

Ihanaa Leijonat Ihanaa!

Jotain aivan sanoinkuvaamatonta!

Mikä on parempaa kun murskavoitto lätkän MM finaalissa ja nimenomaan Ruotsia vastaan!?!

FBstä löytämäni rukous taisi käydä toteen:

Petri meidän, joka olet maalilla. Pyhitetty olkoon sinun alueesi. Tulkoon sinun nollapelisi. Tapahtukoon sinun torjuntasi, myös Ruotsia vastaan niin kuin Venäjää. Anna meille tänä sunnuntaina meidän toinen maailmanmestaruutemme. Äläkä saata meitä tappioon, vaan päästä meidät hurreista. Sillä sinun on maski, patja ja räpsä. AAMEN!

Eilisillalle meillä oli yli 20 punnan liput "end of year" Ceilidh Balliin, jonka järjesti mm. IR ja Politics Society, nuorten YK ja Unicef societyen kanssa. Oltiin isolla kaveriporukalla hankittu liput, joten bileitä ei voinut jättää lätkän takia väliin. Kerrankin voitin arpajaisissa, pääpalkinnon sattumoisin. Pääsen kolmen kaverin kanssa Revolution drinkkibaarin "master cocktail opetukseen". Täytyy säästää se tenttien jälkeiselle ajalle! Illallinen alkoi puoli tuntia ennen Suomen lätkämatsia. Pidimme siis kännykät visusti piilossa ja jännitimme lopputulosta yli puolenyön brittiaikaa. Illallisjuhlien, ruokien ja tanssien jälkeen lähdettiin porukalla L:n luo kattomaan tvkaistalta nauhalta lätkäfinaalia. Muutama meistä jopa nukahti toisen erän aikana, mutta kaikki olivat hereillä salamannopeasti kun Suomi tasoitti. Kello tuli jo 3 aamuyöstä kun vihdoin saimme tietää Suomen voitosta. Mikä piina ja harmi, ettei ollut mahdollista olla Suomessa ja torilla! Mutta onnistuimme täydellisesti pitämään itsemme pimennossa monien tuntien ajan. Kiljuimme ja pompimme kyllä siihen malliin, ettei ihme jos koko katu heräsi keskellä yötä meidän juhlintaan. Aivan mahtava ilta ja yö!

Kylmiä väreitä ja kyyneleitä!

5 miljoonaa suomalaista ja kaikki Aberdeenissä? osa 2

Mielenkiintoista kyllä, yhä useampi on viime aikoina päätynyt blogiini hakusanalla "5 miljoonaa suomalaista ja kaikki Aberdeenissä". Johtunee tästä. Tänään tuli samanlainen fiilis. Vaikka tiedän/tunnen suht monta suomalaista opiskelijaa meidän yliopistossa, en siltikään tiedä varmaan puoliakaan heistä. Kaveriipiiriini kuuluu yhteensä ehkä viisi suomalaista, joita näen myös koulun ulkopuolella. Voin sanoa, että meitä on varmasti kymmeniä. Sen takia viikoittain kampuksella tulee vastaan uusia naamoja, jotka kantavat esim. Marimekkolaukkuja tai joiden englannin kielestä kuulee suomalaisen korostuksen.

Tänään tulin pitkästä aikaa kampukselle (vapaapäivänä) ajoissa työstämään esseitä. Aurinko lämmitti niin mukavasti, että päätin jäädä viheraukiolle muurin päälle lukemaan artikkeleita. Vähän ajan päästä parin metrin päähän tulee kaksi suomalaista tyttöä kahvittelemaan. Ipodin luurit korvilla yritin keskittyä musiikkiin ja artikkeliini "violent democracy", joka käsittelee "kotiväkivaltaa" (!?!? siis domestic violence) Espanjassa. Esseeni analysoi espanjalaista elokuvaa Te doy mis ojos vuodelta 2003. Suosittelen katsomaan! Löytyy mm. netistä osoitteesta cuevana.tv. Sieltä katsoin pari iltaa sitten vastikään tänä vuonna ulostulleen meksikolaisen (Amores Perros ja Babelin tekijältä) Biutifulin. Siinä elokuvassa ei ole kyllä mitään biutifulia.

Takaisin suomalaisiin Aberdeenissä. Tyttöjen puheesta päätellen he olivat mm. hispanic studies -opiskelijoita, kuten minäkin. Varmaan noin tunnin rupattelun jälkeen puhe kääntyi Buenos Airesiin ja Argentiinaan ja kolmannen vuoden pakolliseen vaihtoon. Siinä vaiheessa en voinut enää olla hiljaa vaan päätin yrittää olla epäsuomalainen -joka istuisi hiljaa vieressä sanomatta sanaakaan, mikä olin ollut jo lähes tunnin verran -ja avata suuni. Koin "viisaana" ja "kokeneena" nelosvuotelaisena (apua tätä mun suomen kieltä!) pystyväni olemaan avuksi. Niinpä pääsin irrottautumaan opiskeluista ja jakamaan neuvoja lattareista ja Argentiinasta. Oikein objektiivisia sellaisia, tottakai. Tyyliin, "ei kannata mennä Chileen, Argentiina on parempi"! ;)
Lopuksi kävi ilmi, että toinen tytöistä oli suuntaamassa kesäksi Disneylandiin töihin. Sain muistella viiden (apua!) vuoden takaisia juttuja Disneystä, vaikka varmasti asiat ovat sielläkin vuosien mittaan muuttuneet.. mikä olikaan se työntekijöiden asuntola. Bougoir, Boisier, ai niin, La Boiserie!

Tyttöjen lähdettyä ehdin hetkeksi taas uppoutua naisten kohtalokkaaseen asemaan espanjalaisessa yhteiskunnassa, kunnes kuulin suomalaisella korostuksella maustettua englantia aukion laidalta. Samalla ohi käveli yksi tuttu suomalainen naama, johon olen joskus lokakuussa törmännyt jossain yhteydessä. Yritin keskittyä lukemisiin uudestaan. Sitten ipodista loppui puhti ja puheensorina häiritsi opiskeluihin keskittymistä. Yhtäkkiä kuulin jostain lisää tuttua kieltä, joka luikerteli korvakäytäviini. Lisää suomea. Kaksi ennennäkemätöntä suomalaista tyttöä aukion toisella laidalla. Ei taas.

Kyllä meitä täällä riittää. Koskaan ei voi tietää missä suomalaisiin törmää ja kuka tahansa vieressä istuva ei-suomalaisen-näköinen (ei sillä ettenkö itse olisi super suomalaisen näköinen) saattaakin yhtäkkiä ruveta mongertamaan suomea.

Kun vihdoin pääsin takaisin opiskelujen pariin, hyökkäsivät tummat pilvet taivaalle ja tuuli rupesi viilentämään liikaa. Juuri kun aloin suunnitella lähtöä, rupesi vettä roimimaan kissojen ja koirien voimin. Oli pakko siirtyä sisätiloihin. Sade oli ohi ennen kuin se ehti alkaakaan, mutta lopputuloksena oli märkä maa. Näin täällä Skotlannissa sää muuttuu sekunnin sadasosassa.

Nyt, oikeasti esseen tekoon!

P.S. Jostain syystä moni on päätynyt blogiini hakusanalla "how to write i love you in japanese". I have no idea!

rokkaa

Juu-u. Maanantain illallinen koostui näistä:

Miten hyvältä voi Jalostajan hernekeitto maistua? Toin huhtikuussa Suomesta kaksi tölkkiä mukanani ja tänään päätin korkata ensimmäisen. Muutama Ruispalakin löytyy vielä pakkasesta.

Meitä on töissä tällä hetkellä 9 ihmistä ja 3 lopettaa kesäkuun alussa. Sen takia pomo yrittää nyt kuumeisesti etsiä lisää työvoimaa. Hän kertoi mulle viikonloppuna haastatelleensa viime viikolla jotain suomalaista tyttöä. Kuulemma tarkoituksena olis löytää joku suomalainen mun tilalle ja joku itä-eurooppalainen romanialaisen Teon tilalle. Haha. Ilmeisesti olen siis ihan hyvin edustanut suomalaista työnteko-kulttuuria täällä Skoteissa. -Vaikka aina jaksan selittää miten hyvin Suomessa maksetaan palkkaa, etenkin ilta- ja vkonloppulisiä. Sellaisista ei täällä kellään ole hajuakaan. What, Sundays are double paid? Uskaltauduin myös kertomaan pomolleni viime lokakuisesta sähellyksestäni työhaastatteluun mennessä. Hän ei edes muistanut minun saapuneen myöhässä.. onneksi lopulta päädyin kuitenkin menemään haastatteluun. 

En ole vielä saanut mitään koulujuttuja tehtyä sitten toissaviikon. Sen sijaan, olen saanut muutaman työhakemuksen lähetettyä. Aika saavutus. Tällä hetkellä näyttää siltä, että otan opinnoista välivuoden ja haen vasta ensi vuonna maisteriohjelmaan jonnekin, jotakin opiskelemaan. 

Olen viime viikkojen ja kuukausien haaveillut jostain matkasta jonnekin. Edellisestä on aivan liian pitkä aika. Kesälle voisi olla suunnitteilla parikin "diituuria". Kunhan raha kasvaisi puissa ja lentoliput olisivat ilmaisia. 

P.S. Luin viime viikolla kaverin fb statuksesta tälläisen hauskan lausahduksen: "They should have captured Bin Laden alive and made him continually go through airport security for the rest of his life." Todellakin!

kirjakaupat

Olen pienestä pitäen rakastanut kirja- ja paperikauppoja, kuten moni tuttu jo tietää. Kotona Suomessa mulla on vaikka kuinka monta ihanaa (tyhjää!) muistikirjaa. Niitä on vuosien varrella kertynyt kaappeihin, mutta en kuitenkaan syystä tai toisesta ole ottanut niitä käyttöön. En vain ole raaskinut tai muistanut.

Rakastan kirjakauppoja, joissa voi kuljeskella vaikka koko päivän kirjahyllyjen välissä. Yksi saksalainen kaverini kertoi vuosia sitten lukeneensa yhden Harry Potterin eri kirjakaupoissa, aina muutaman sivun/luvun kerrallaan. Hän ei siis koskaan hankkinut kirjaa itselleen vaan luki kokonaisen kirjan viettämällä aikaa eri kirjakaupoissa. Voisin ottaa tavoitteeksi, että yksi kirja pitäisi joskus lukea samalla tavalla.

Perjantaina skippasin viime tingassa ylimääräsen espanjan tunnin, koska en aluksi tiennyt, että meillä sellainen olisi. Päätinkin sen sijaan lähteä kaverin kanssa keskustaan pitkästä aikaa. Muutama tunti myöhemmin löydettiin ittemme Waterstones's kirjakaupan lattialta (!) tutkimassa ihania, tyhjiä, matkapäiväkirjoja. Sitä ennen oltiin vietetty tunti WHSmith kirjakaupassa tutkimassa matkaoppaita ja kaikkia muita matkailuun liittyviä kirjoja.

miten houkutteleva kansi!

Jo viime kesänä tilasin Amazonilta esimerkiksi Viva South America, a journey through the restless continent kirjan, mutta sen lukeminen on vielä kesken. Kirjoittaja on Oliver Bach, brittitoimittaja, joka asuu Buenos Airesissa. Kirjan takakansi sanoo näin: Simón Bolívar once inspired a continent to rise from serfdom and throw off the shackless of Spanish rule. --- Viva South America sets out to discover whether that dream lives on. Is it fair to describe a land as 'liberated' while poverty still enslaves millions, while violence lurks in the shadows and where lawlessness gnaws away at progress? Did the Liberators fail? Or are leaders such as Venezuela's Hugo Chávez and Bolivia's Evo Morales resurrecting those long-ago ideals? --- With the ghost of Bolívar as guide, the quest takes the reader off the tourist trail and into the weird and wonderful worlds of South American culture and society. Kunhan saan kirjan luettua, kerron mikä on lopputulos!

Perjantaina löysin niin monta uutta houkuttelevaa kirjaa, jotka kuitenkin kaikki jäivät kauppaan. Sen sijaan, kotiin tultuani klikkasin taas itseni amazonin sivuille ja parissa minuutissa olin tilannut neljä kirjaa 20 eurolla suoraan kotiin. Aikoinaan bongasin ton Viva South America! kirjan Helsingin Akateemisesta, mutta ostin sen loppujen lopuksi Amazonilta muutaman euron halvemmalla. Amazonilla shoppailu on tehty aivan liian helpoksi kun luottokorttitiedot ja osoitteet löytyvät muistista, niin parissa sekunnissa ostot on tehty. Usein ostan käytettyjä kirjoja (jotka ovat todella hyvässä kunnossa), niin luontoa säästyy ja kirjat pääsee kiertoon, sekä säästän pari killinkiä.

Perjantain kaupunkikierros päättyi iki-ihanaan paperchaseen (paperikauppa), jossa on aivan liikaa ihania muistikirjoja ja kortteja myynnissä. Mukaan lähtivät vain nämä pari juttua, jotka satuin hyllyjen välistä löytämään. Nähtäväksi jää, raaskinko noita tarroja joskus käyttää. Paperchasesta löytyy aina uusia hienoja (matkailu) kortteja.

"cupcakes in central park"

Korteista ja korttien lähettämisestä kirjoittelen pian lisää...

Tähän loppuun laitan vielä tälläsen biisin, jonka satuin viime viikolla löytämään. Ska-P - Hijos Bastardos de la Globalización. Jos ymmärrät espanjaa, kuuntele sanat tarkkaan! Biisin nimi vapaasti käännettynä: globalisaation äpärät. Ei välttämättä kannata katsoa videota.

no sé lo que es globalización

no sé lo que son derechos humanos

solo soy un eslabón, una pieza más de un puzzle macabro

no sé lo que es globalización

no sé lo que son derechos humanos

solo soy un eslabón, la ira de tu dios

äitienpäivä

Oikein ihanaa äitienpäivää maailman parhaalle äidille!

äidin kanssa kesällä 2008

ja lisää vaaleja

Torstaina koko päivä meni vaalityöskentelyssä yhdellä koululla tässä lähellä, alle 5min matkan päässä. Meidän piti olla paikalla järjestämässä äänestyspaikkaa jo klo 6:15 aamulla ja työskennellä iltaan asti, kunnes äänestyspaikka meni klo 22:00 kiinni. Kyseessä oli Skotlannin parlamenttivaalit. Onneksi tajusin kaverin vinkistä hakea vaaleihin töihin.. se taisi tapahtua jo viime vuoden puolella. Helmikuussa, käytyäni siellä valmennuksessa, olin ihan paniikissa ja epäilin selviäisinkö tehtävästä. He saivat sen kuulostamaan niin monimutkaiselta kaikkien eri lippusten ja lappusten ja numeroiden ja numerolistojen takia. Epäselvyyttä lisäsi tietenkin se, etten koskaan aiemmin ollut nähnyt miten vaalit toimivat Skotlannissa. Äänestyslappuihin laitetaan ruksi oman valinnan kohdalle ja tällä kertaa äänestyslappusia oli kolme, kaikki erivärisiä. Ihmisten piti palauttaa kaikki kolme lappua eri laatikoihin, joissa oli tietenkin värikoodit. Voi niitä muutamaa värisokeaa.. Asiaa ei tietenkään helpottanut se, että kaikki äänestäjät eivät olleet oikeutettuja äänestämään kaikilla kolmella lappusella.

Meillä oli siellä koululla neljä eri "äänestysasemaa" (ja 3 hlöä per asema) yhdessä pienessä aulassa, joten riski äänestyslippujen joutumisesta vääriin äänestyslaatikoihin (väärälle "asemalle") oli tilanpuutteesta johtuen aika suuri. Täällä ei saa ihmisiltä kysyä henkkareita, joten oli välillä aikamoista yrittää saada heidän nimestä ja osoitteesta selvää. Ihmiset ovat rekisterissä nimenomaan osoitteen ja talonnumeron perusteella, ei suinkaan aakkosjärjestyksessä -kuten Suomessa. Jokaisen ihmisen äänestäjänumero merkitään äänestyslipukkeen numeron viereen listaan. Näin ollen periaatteessa kaikkien äänestäjien äänestäminen voitaisiin jäljittää. Meidän koululla kävi äänestämässä yksi mun viime vuoden politiikan proffa ja muutamia tuttuja opiskelijoita. Juuri mun "asemalla" oli listassa mun Lähi-Idän politiikan proffan nimi, mutta hän ei koskaan tullut äänestämään.. aika noloa! Meidän asemalla oli laitettu myös kaikki ensimmäisen vuoden asuntoloiden opiskelijat, jotka tuotiin kampukselta (5min matka) bussilasteittain äänestämään. Siinä vaiheessa pikkasen hyymy hyyty, kun jono rupesi kasvamaan. Kaiken kaikkiaan meidän vajaan 700 nimen listalta ehkä noin 240 kävi äänestämässä.

Kuvittelin etukäteen, että yli 16h päivä tulee olemaan aivan liian pitkä ja matelemaan etanan vauhtia. Loppujen lopuksi koko aamu ja päivä klo 19 asti meni suht sutjakkaasti ja vasta illalla seitsemältä rupesi väsymys painamaan päälle. Viimeiset kolme tuntia eivät meinanneet sujua ollenkaan. Onneksi mulla oli eväitä; varsinkin suklaata mukana. Välillä N kävi tuomassa tuoreen pesto-kana-patongin ja yksi työkaveri tarjos nescafeitaan. Hyvin siis päivästä selvittiin ja tekisin sen mielelläni uudestaan. Ihmiset olivat todella mukavia, työkaverit nimenomaan. Eikä se 170 punnan palkka yhtään haittaa, jahka se joskus tilille kilahtaa.

Hesarin mukaan Scottish National Party on kerännyt suurimman osan äänistä. Tuleekohan Skotlannista joskus itsenäinen?

erilaista opiskelua

Tänään perjantaina mun nuorin host-sisko Fernanda juhlii Argentiinassa 15-vuotissynttäreitä (tyyliin jenkkien "sweet 16") varmaan n. 200 vieraan kanssa jossain hienossa, vuokratussa juhlasalongissa ja juhlia varten teetetyssä mekossa -kuten asiaan kuuluu. Juhlia on suunniteltu ainakin viime vuodesta lähtien -kuten asiaan kuuluu. Todella harmi, etten sattuneesta syystä (yliopisto, rahatilanne, aikapula) pääse osallistumaan merkkipäivän juhlintaan. Sen sijaan, väsäsin koko keskiviikon videota Fernandalle. Videolla näkyy muistoja "yhteisiltä vuosiltamme" 2005-2010 (ei olla tänä vuonna tavattu).

Vuonna 2005 näytettiin tältä.

Talon edessä 2005.

Vuonna 2006 tältä.

Ferni opetti mulle kitaransoittoa!

Vuoden 2009 helmikuussa oli pituutta tullut rutkasti lisää..

minä ja host-siskot Ferni ja Gisela.

Ja jouluna 2009 oltiin tälläsiä..

Minä ja siskot Ferni ja Melisa.

Videon lopussa näkyy mun Suomen perheenjäsenten onnitteluvideot ja lopuksi vielä mun oma video. 

Meidän koiratkin lähettivät onnittelut!

Rupesin ensin tekemään videota Picasalla, kunnes tajusin että siihen voi liittää vain kuvia, mutta ei valmiita videoita. Onneksi Windowsin jollain elokuvanteko-ohjelmalla voi tehdä videoita videoista. Niinpä väänsin ja väänsin ensin Picasalla videoita ja sitten liitin kaikki yhteen windowsilla. En ole mikään ihan käsi, mutta en myöskään ammattilainen näiden juttujen kanssa. Olen kuullut nyt jo monesta tuutista miten "helposti ja hienosti" macilla hoituu.. mutta kun sellasta ei ole, enkä halua. Sain silti hienon videon aikaan, vaikka itse sanonkin. Ongelma oli sitten "toimittaa" se siskoille ajoissa, ettei Fernanda tietäisi asiasta. Onneksi he saivat sen netistä ladattua ja toimitettua eteenpäin. Ilmeisesti video näkyy tänä iltana Mendozassa koko juhlaväen edessä suurelta screeniltä. Biisiksi laitoin mun pitkäaikaisen lempparin, Patrice- Sunshine.

Päätinkin jakaa teidän kanssa videon ensimmäisen osan, jossa ei näy videotervehdyksiä.

olisinpa Helsingissä

Kuulin (tai pikemminkin luin) juuri, että Un Techo Para Mi Paísin (järjestö, jossa olin toissa vuonna Argentiinassa harjoittelussa) johtaja tulee tässä kuussa Helsinkiin puhumaan. Tälläisinä hetkinä harmittaa kovasti, että olen niin kaukana Suomesta ja missaan tälläisiä juttuja Helsingissä. Muistan, että viime vuoden toukokuussa harmia aiheutti Bolivian presidentin, Evo Moralesin, missaaminen ja sitä edellisenä syksynä mm. Roméo Dallairin (oli YK-joukkojen johdossa Ruandassa 1994) vierailun missaaminen. Olisi varmaan parempi olla tietämättä näistä jutuista.

Kyseessä on Aalto-yliopiston järjestämä Global Impact tilaisuus 24. toukokuuta klo 16-19:00. Ignacio on yksi kolmesta puhujasta. Tässä vähän tietoa, jos jotakuta kiinnostaa ja sattuu paikalle pääsemään. Ilmeisesti sinne on vapaa pääsy.
"Global Impact  -seminaarissa puhuvat ihmiset, jotka työskentelevät eri puolilla maailmaa ja luovat ratkaisuja, joilla voi olla käänteentekevä vaikutus. Latinalaisen Amerikan suurimman kansalaisjärjestön Un Techo Para Mi Pais kehitysjohtajana toimiva 26-vuotias Ignacio González Nappa kertoo häkellyttävistä hankkeista slummialueilla ja yliopistoyhteistyöstä."

Sen sijaan, fbstä ja blogeista vappu-hehkutuksia lukiessa ja -kuvia katsellessa, mua ei yhtään harmita, etten ollut vappuna Suomessa. Toissa vuonna olin ja se meininki Helsingin kaduilla oli niin karseeta, että päätin pysyä kaukana stadista tulevina huhtikuun viimeisinä.

Meillä on enää tämä ja ensi viikko koulua jäljellä. Sen jälkeen on viikon pituinen revision week ja sitten on kokeet. Mulle on onneksi sattunut kokeet heti alkuun, kuten edellisinäkin vuosina. Tänä vuonna onkin ennätysmäärä kokeita kun on ihmisoikeuskurssin koe, kaksi espanjan kirjallista koetta eri päivinä ja vielä lopuksi espanjan suullinen koe. 1. kesäkuuta on viimeinen koe, joten ensimmäistä kertaa tulen olemaan vielä kesäkuussa Aberdeenissä. Lentoja en ole hankkinut, mutta meinaan lentää Suomeen muutamaksi viikoksi kesäkuussa ennen kuin heinäkuun alussa palaan Aberdeeniin valmistumaan.

Sitä ennen täytyy kuitenkin vielä tehdä 3 kirjallista espanjan tehtävää ja kirjoittaa 2 esseetä. Huoh! Loppu on niin lähellä.

kevätpäiviä

Kauhean nopeasti on taas viikko vierähtänyt. Viime viikolla sain ihanan ystävän visiitille Irlannista, kun keskiviikkona Miina lensi lännestä tänne Aberdeeniin pyörähtämään. Päivät hurahtivat juhliessa, sillä heti samana päivänä oli Lauran synttärit. Syötiin todella hyvä illallinen café 52-ravintolassa, jossa hinta/laatu-suhde on täysin paikallaan. Ravintolasta jatkettiin vielä nauttimaan pari värikästä drinkkiä ja privaatti-tanssilattian kautta suunnattiin kotiin. Torstaina piti heti aamusta olla luennoilla ja iltapäivällä mennä vielä kerran kuuntelemaan ohjeistusta Skotlannin parlamenttivaalien vaalilautakunnan työskentelyyn liittyen. Ihan turha reissu loppujen lopuksi, mutta täytyypä kerrata vähän asioita ja lukea ohjeet ajatuksella ennen torstain vaaleja.

Täällä on ollut niin hieno, mutta vähän petollinen, kevät sää. Aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta viimeisen viikon verran, ikkunasta katsottuna näyttää oikein kesäiseltä, mutta ulkona on oikeasti aika kylmä (+14 ja tuuli). Paikalliset kävelevät tietty shortseissa, t-paidoissa tai jopa ilman paitaa ja itse kuljen t-paita, neule, takki ja kaulaliina -kuteissa. Vois kuvitella, että olen kotoisin jostain päiväntasaajan läheltä, sillä vaan sieltä päin tulevat kulkevat päällään yhtä paljon vaatteita. Niinpä torstainakin käväistiin Revolutionin terassilla keskustassa kavereiden kanssa maistamassa jotain pinkkiä bride-juomaa häiden kunniaksi. Illemmalla kävin ensimmäistä kertaa Beautiful Mountainissa tapaksilla, jossa nautittiin aika maittavat annokset kavereiden kanssa.

Perjantaina oli kansallinen hääpäivä tottakai kun kyseessä oli Royal Wedding. Jopa yksi paikallinen proffani lähetti viime viikolla mailia pikkasen hämmentyneenä: Dear students, Was going to suggest Friday 29 April pm as good time to hold the second revision class, but it seems that because two young people are getting married that day the university has expressly instructed that no classes be taught (help me with the logic here).

Niinpä, en tiedä, missä logiikka, mutta otettiin silti kavereiden kanssa kaikki ilo irti vapaapäivästä. Ei sillä, että mulla muutenkaan olisi ollut koulua perjantaina. Katsottiin Lauran luona hääseremonia ja sitten nautittiin suuresta brunssista. Meitä taisi parhaimmillaan olla tusinan verran pakkautuneena teeveen ääreen tuijottamaan Katen ja Willin juhlallisuuksia ja sitä odotettua kiss on the balcony -hetkeä. Hienosti oli kämppä koristeltu ja paikalliset kämppikset olivat jopa pukeutuneet juhlavasti creppi-makkara-papu-pekoni -brunssia varten. Iltapäivällä nautittiin taas hetki meidän lähipubin terassilla auringonpaisteesta, kunnes oli aika valmistautua illan Royal Wedding -bileitä varten.

Vaikkei täällä Vappua vietetäkään, niin silti koko viikko tuntui melkeinpä yhdeltä vappukarkelolta!

P.S. Viime viikolla, viimeisenä mahdollisena päivänä, ilmottauduin myös omiin valmistujaisiini! Siitä pitää pulittaa 40 puntaa (!!!), mutta kunhan kaikki menee vielä viimeisten viikkojen aikana putkeen, niin saan 5. heinäkuuta pukea sen mustan kaavun päälleni.

P.P.S. Viime viikolla saatiin meidän dissertation (gradu) tulokset ja olen super tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Ihanaa huomata, että se tammikuun rankka kirjastossa istuminen palkittiin. Valmistuminen on siis oikeasti askeleen lähempänä.