all my bags are packed..

.. I'm ready to go.
Laukut on täytetty kesävaatteilla. Olen aivan valmis lomailemaan Prahaan, Berliiniin ja Barcelonaan. Matkassa on vain yksi pieni mutka. Nimittäin ensin pitäisi selvitä tästä..

Aberdeenin sää 29.6.2011

.. Skotlannin "kesästä" ja valmistumisseremoniasta.

Huomenna klo 6:35 koneella suuntana Aberdeen ja edessä (toivottavasti ei niin sateinen) loma perheen kanssa Skotlantia ja Isle of Skyeta valloitellen.

Paahtukaa te helteeseen! :)

P.S. Aloitin viimein harjottelun Helsinki Midnight juoksuun. Jotain huonosta kunnosta kertoo se, että kahden juoksun jälkeen on vatsalihakset kipeät, ei niinkään reidet! Ai aivastusta.

töitä, lomasuunnitelmia ja stressiä

Viime päivinä kaikki muu kuin työ on aiheuttanut stressiä.

Viikonloppuna lentokentällä päädyin kaitsemaan espanjalaisia risteilijäturisteja lentokoneista busseihin. Siellä kiitoradan vieressä, suuren jumbojetin juurella seistiin ja ohjattiin epskuja busseihin, jotka sitten ajoivat suoraan portista ulos ja Hernesaareen, mistä mahtavat Itämeren risteilyt alkavat. Kaikki päivän 5 lentokonetta oli tietenkin aikataulusta myöhässä, joten jollekin (kuten mun brassipomolle) se saattoi aiheuttaa vähän stressiä -kun yli 30 bussia odotti tienvarressa jonossa -mutta itse osasin ottaa lungisti. Jännää on, että nämä ihmiset saapuvat Espanjasta koneilla, eivät edes kulje Helsinki-Vantaan kautta, vaan tosiaan heidät kuljetetaan suoraan lentokoneesta bussiin ja satamaan.

Eilen olin taas vuorostaan Hernesaaren satamassa "kaitsemassa" ja ohjaamassa jenkkilaivalla päiväksi Helsinkiin saapuneita, pääosin amerikkalaisia turisteja. En etukäteen tiennyt työpäivän pituudesta, saatikka siitä, että tulisin olemaan koko pilvettömän ja aurinkoisen päivän ulkona. Tuloksena on siis kunnon hummeri-luukki, enpäs osannut varustautua aurinkorasvoilla. Tuntuu siltä, että jenkeille pitää tosiaan kaikki vääntää rautalangasta, eivätkä he ymmärrä karttaa lukea. Oli silti hauska ja mielenkiintoinen päivä, nautin toisaalta turistien kanssa työskentelystä, sillä on kiva auttaa ihmisiä ja antaa Helsinki-neuvoja. Jenkit osaavat kyllä olla ystävällisiä, vaikka myös todella kärsimättömiä, kun bussia pitää odottaa 5min -mutta loppujen lopuksi he aina kiittävät moneen kertaan, kun vähän viitsii auttaa ja vastata kysymyksiin. Yhdet ranskalaiset mummot tulivat hätääntyneinä juuri ennen laivaannousua kyselemään postilaatikon perään Helsinki-kortit käsissään ja yritin extemporeesti palvella heitä ranskaksi.. "ööö, je crois qu'il n'y a pas öö.. ici.. mais je peux.." Lupauduin sitten kuitenkin toimittamaan heidän postikorttinsa postilaatikkoon töiden jälkeen. Toivottavasti menevät kortit perille.

Satuinpa työskentelemään parin argentiinalaisenkin kanssa eilen.. hauska sattuma! Tästä päästäänkin varsinaiseen stressin aiheuttajaan..

sillä stressiä on tässä viime päivinä aiheuttanut lomasuunnitelmat, jotka ovat muuttuneet moneen kertaan. 2005 vaihtovuoden host-siskot (2 vanhempaa) ovat kovasti olleet tulossa Suomeen tänä kesänä. Ensin heidän oli tarkoitus tulla heinäkuussa, jolloin mun piti olla kokopäivätöissä. Suunnitelmat kariutuivat kunnes mun työsuunnitelmat muuttuivat. Sitten siskojen piti tulla elokuussa, joten järjestin elokuun vapaaksi muista tekemisistä ja suunnittelin heinäkuulle matkailuja Euroopassa. Siskojen talviloma yliopistolta on kuitenkin vain 2 viikkoa heinäkuun lopussa ja pakolliset kurssit alkavatkin jo aikasin elokuussa, minkä johdosta he päättivät viime viikonloppuna ilmoittaa, että olisivatkin tulossa jo heinäkuuksi Suomeen. Tell me about last minute! Taas meinas heidän koko matka kariutua aivan kokonaan, sillä he haluavat tulla vähintään kuukaudeksi, kun niin kaukaa kerran tulevat Eurooppaan asti ja mulla on valmistumiset yms muut suunnitelmat jo tehty.

Onneksi sitten yksi fiksu poika keksi, että jos siskot haluavat tulla mua moikkamaan, niin tulkoot meidän kanssa kiertämään Eurooppaa kuten mun heinäkuun lomamatkailut oli suunniteltu. Kaiken sekoilun ja lentojen etsintöjen jälkeen sain eilen viestin, että nyt heillä on lentoliput Eurooppaan hommattu. Mahtavaa!

Gisela, minä ja Melisa vuonna 2009

Ensi viikolla, 30. kesäkuuta, lennetään siis perheen (miinus veli) kanssa Skotlantiin mun valmistujaisiin. Sieltä lennetään herra N kanssa 8. heinäkuuta Prahaan, jossa tavataan N kolme kaveria ja jonne mun host-siskot lentävät Buenos Airesista 9. päivä. Prahassa meinataan olla ehkä 5 päivää -viime vkolla mulle selvisi, että myös yksi tätini on siellä samaan aikaan lomalla. Prahasta tarkoitus on jatkaa matkaa bussilla Berliiniin, sillä Potsdamissa (jossain Berliinin lähellä) N työkaveri menee naimisiin 15. heinäkuuta. Berliinistä olisi tarkoitus lentää Barcelonaan, jossa yövyttäisiin N parin opiskelukaverin luona. Barcelonasta matka jatkuu Suomeen, jossa siskot viipyvät vielä vissiin 3 vkoa -mulle ei ole ilmoitettu tarkkaa paluupäivää vielä.

Suunnitelmia siis riittää ja nyt pitäisi varata kaikki yöpymispaikat ja lennot Barcelonasta Suomeen ennen kuin niitä ei enää ole saatavilla. Jotain Suomi-tekemistäkin pitäisi keksiä argentiinalaisille kolmeksi viikoksi. Ideoita otetaan siis vastaan! :) Onneksi suuntaan vkonlopuksi mökille, jossa ei ole nettiä ja voi rauhassa chillata..

juhannus 2010

Oikein ihanaa ja rauhallista juhannusta kaikille!

P.S. Päätin piristää blogin ilmettä nyt kesän kunniaksi. 

que buena onda

Oltiin torstai-iltana parin kaverin kanssa Hakaniemessä Café Mascotissa, jossa järjestettiin kesän ensimmäiset "Buena Onda" bileet. Heidän on ilmeisesti tarkoitus järkätä kesän aikana jokatoinen viikko tälläiset lattarityyliset partyt. Tuntuu, että jokapuolella Helsingissä järjestetään jotain lattaribileitä nykyään.. en valita, vaikka ehkä siitä, että en ehdi niissä käydä. :) Toista kaveria en ollut nähnyt kahteen vuoteen, koska ollaan aina oltu Suomessa eri aikaan lomilla. Nyt oli siis hyvä viimein vaihtaa kuulumiset parin viimeisen vuoden ajalta. Kaveripiiriini kuuluu aika monta minun kaltaista "maailmankansalaista", joten helposti mennään ristiin niin, että ollaan aina eri maissa ja samassa maassa (Suomessa) eri aikaan.

Kesän ekoissa Buena Onda-bileissä oli esiintymässä suomalainen Maria Gasolina bändi. Ne soittaa brassityylistä musaa ja mm. Manu Chaon kovereita. En ollut koskaan aiemmin törmännyt Maria Gasolinaan, mutta Mascotissa oli tosi hyvä meno ja paikka oli suht täys (ei kuitenkaan liian) koko keikan ajan. Kaikki biisit esitetään kuitenkin suomeksi, mikä tekee bändistä aika mielenkiintoisen ja erikoisen! Kaikkein huvittavinta on, että illan DJn nimi oli "Tuomás o Menos" (más o menos tarkoittaa espanjaksi enemmän tai vähemmän).

Hyvät vibat jatkui perjantaina kun kokoonnuttiin viilenevän ja mahdollisen sateisen sään takia sisä-piknikille kavereiden kanssa. Menuuhun kuului tietenkin mm. brietä, viinirypäleitä ja patonkia. Sisä-piknik oli parempi vaihtoehto siinä mielessä, että se mahdollisti myös lettujen paistamisen, joka olisi ollut vaikeampi toteuttaa puistossa.

Nyt lähden töihin lentokentälle, en oikeen tiedä mitä päivä tuo tullessaan, mutta eiköhän se pian selviä. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

P.S. Tilastojen mukaan Suomen ja Brittien jälkeen blogin lukijoita tulee eniten Hollannista, Argentiinasta ja Tsekeistä. Esitelkää ihmeessä itsenne, myös te suomalaiset ja "britit"! :)

putkeen

Turhaan stressailin ja kirosin mun espanjan suullisen kokeen jälkeen. Meidän proffalta tuli äsken mailia ja sain kokeesta 19. Se on siis mennyt aivan putkeen. Yllätyksenä tuli, että meille jaetaan jotkut "Hispanic Awards"it. Sähköpostissa lukee, että minulle (ja myös yhdelle Venezuelassa olleelle skottitytölle) on myönnetty "Hispanic Studies Award: Distinction in spoken Spanish". Wau! Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tuo palkinto on. :)
Kiitos kuuluu kärsivällisille argentiinalaisille ja ehkä myös mm. Arjonalle ja Shakiralle.

Nyt olen taas astetta lähempänä valmistumista. Periaatteessa valmistuminen on varma juttu, mutta en ole vielä virallisesti saanut kaikkia kevään arvosanoja.

P.S. Eilen kävin ostamassa Espritiltä mekon valmistujaisiin. Ennätyksellisesti yli 2 vkoa ennen juhlia! Mekon pitää olla musta-valkonen, musta tai valkonen ja ostin nyt perus, kokomustan mekon. 

Suomilomaa

joka ei oikeastaan taida millään lailla edes olla lomaa, olenhan jo tavallaan yliopistosta valmistunut ja tällä hetkellä töissä. Melkein viikko on jo Suomessa pyörähtänyt. Viikonloppuna nautittiin helteistä mökillä perheen kanssa ja käytiin jopa moikkaamassa veljeä, joka suorittaa asevelvollisuutta Säkylässä. Oli ihanaa tulla kotiin Suomen lämpöön, eikä hirmusesti harmita, vaikka lämpötila jo laskikin.

Tuli fiilis, että pituusero olisi kasvanut.

Tällä hetkellä jonotan töiden välissä puhelimessa, jotta saisin tilattua uuden verokortin kesätöitä varten.. Kuvittelin sen olevan helpompaa, kun netistä tilaaminen, mutta pitäähän heille puhelimitsekin ilmottaa jo tienatut tulot tältä vuodelta. Kuvittelin, että tieto olisi heillä valmiina.. Onneksi siellä on avuliaita ihmisiä langan toisessa päässä.

Helpotusta helteeseen, siskon kanssa järvellä.

Kuten tapaan kuuluu ainakin muutama viikko mun kotiinpaluun jälkeen, kotona näyttää vielä tältä:

Matkalaukku keskellä olohuonetta.

Minä niin nautin matkalaukku-elämästä, että ilomielin jatkan sitä vielä kotonakin.. ;)

Greetings from Schiphol

Istun siis tällä hetkellä Damin lentokentällä tappamassa aikaa. Kerrankin mulla on aikaa rauhoittua ja tsekkailla kauppoja täällä Schipholilla. Vakkarilukijat tietää, että yleensä välilasku tällä lentokentällä menee maratonjuoksuksi. Onneksi välilasku on vain vajaa 5h, eikä sen pidempi. Ja internettiä saa käyttää ilmaiseksi 2 x 30 min, mikä on paremmin kuin monilla muilla lentokentillä. Pisteet siitä hollantilaisille!

Aamulla koin aika karsean lentokenttäkokemuksen. Muistin taas kerran miten vähän pidän lentokoneella matkustamisesta, varsinkin silloin kun nyssyköitä ja kasseja ois vaikka muille jakaa ja pitää enemmän tai vähemmän "muuttaa" maasta toiseen. En oikeastaan koskaan virallisesti ole kokenut muuttaneeni Skotlantiin, sillä olen aina ollut "pikkasen vaan käväsemässä" Aberdeenissä opiskelemassa matkalaukun kanssa ja koti on kuitenkin Helsingissä. Silti tavaraa riittää ja harvoin ne saa kivuttomasti kuljetettua takaisin kotiin. Päätin nyt pakata mukaani mahdollisimman paljon tavaraa Suomeen vietäviksi, jotta heinäkuulle jäisi vaan jotain pientä. Kova, luotto-matkalaukkuni, suuri-Samsonite on mahdoton saada täyteen ilman liikakiloja ja niinhän siinä taas kävi, että vaikka yritin laittaa kaikki painavat jutut -kuten kirjat -koneeseen otettavaan vetolaukkuun, niin lentokentällä vaaka näytti Samsonitelle 27,9 kg (rajoitus on 23kg). Ankea ja kurttuinen rouva sanoi, että ylimääräset kilot maksavat mulle yhteensä 49 puntaa (KLM ei vissiin laskuta kilomäärän mukaan?!?), joten parasta olisi ottaa mahdollisimman monta kiloa pois suuresta laukusta. Menin sitten tietenkin kiltisti sivuun ja rupesin ottamaan lenkkareita ja balleriinoja pienempään vetolaukkuun. 

Note to self: Älä heitä alusvaatteita viime tingassa laukkuun päällimmäiseksi levälleen, siltä varalta, että laukku täytyy myöhemmin avata keskellä lentokenttää.

Kun pääsin takaisin tiskille, mua palveli nuorempi intialainen mies. Hän oli paljon ystävällisempi, mutta huomautti silti liikakiloista, kun laukku painoi vielä lähes 25kg. Sääli, että olin kentällä yksin -se koitui kohtalokseni -sillä en voinut jättää pientä vetolaukkua minnekään piiloon, vaan tottakai mies halusi punnita myös mun (läppäri)repun ja vetolaukun. Ne painoivat yhteensä 20kg (rajoitus koneeseen on 12kg). Auts. Ainoa vaihtoehto oli maksaa yhdestä ylimääräisestä ruumaan menevästä laukusta 49 puntaa. Liikakiloinen samsonaitti oli vielä ongelma, eikä pienempään vetolaukkuun mahtunut lisää tavaraa. Yritin siinä näyttää surkealta ja selittää, että kun olen muuttamassa Suomeen opiskelujen päätyttyä, niin tartten kaiken tavaran mukaan. Kiltti mies soitti vielä jonnekin ja antoi sitten viimein luvan laittaa liikakiloisen laukun maksutta ruumaan. Jouduin siis maksamaan "vaan" 49 puntaa yhdestä ylimääräisestä laukusta. Ärsyttävää!

Kaikkein typerintä tässä on tietysti se, että kukaan ei voi olla tietämättä kilorajoituksista, minä vähiten. Se, että check-in tiskillä vaaka näyttää liikakiloja ei ikinä ole yllätys. Yllätys ja jännitys piilee siinä, huomauttaako virkailija asiasta vai katsooko hän kiloja läpi sormien. Olen niin moneen kertaan matkustanut "ilmaiseksi" 30kg tai 28kg painoisella laukulla ja harvemmin joudun ylikiloista maksamaan. Kymmenistä lentokerroista huolimatta, minulta on laskutettu kiloista ehkä 4-5 kertaa. En oikeastaan voi valittaa, mutta köyhänä ex-opiskelijana ylimääräiset 50 puntaa tuntuu kukkarossa.. visa vinkuu. 

Tästä vähän iloisempaan aiheeseen, nimittäin pääsimme kuin pääsimmekin eilen illalla brasilialaiseen Tropeiro-ravintolaan syömään. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen ketju ja näitä Tropeiroja löytyy Brittien saarilta enemmänkin. Ravintolan konsepti on loistava. Ainoa vaihtoehto on maksaa "buffet-maksu", joka on arki-iltoina 22,50 puntaa per nenä. Hintaan kuuluu buffet salaattipöytä, josta löytyy vaikka mitä paistetuista herkkusienistä, couscous-salaatista, perunasalaatteihin ja kasvispaistokseen ja jopa kalaan. Sen lisäksi gauchot vipeltelevät pyötien välissä tarjoilemassa erilaisia liha- ja kanavaihtoehtoja, leikaten niitä suoraan paistotikusta lautasille. Jokaisella asiakkaalla on pieni lappu lautasen vieressä, jonka voi halutessa laittaa punainen "ñao obrigado" tai vihreä "sim por favor" puoli ylöspäin, riippuen siitä, haluaako gauchojen tarjoilevan lisää lihaa. Juomalistalta löytyi tietysti myös ihanan raikasta guaraná limua, joka muistuttaa vähän Perun Inca Colaa, mutta sisältää vähemmän sokeria. Nam. Suuri osa tarjoilijoista oli brasilialaisia ja minuakin epäiltiin sellaiseksi, lausuttuani guaranán espanjalaisittain [guaranaa], eikä brittiläisittäin. Varmasti palaan vielä Tropeiroon, ehkä perheen kanssa heinäkuussa?!?

Vitsit kun on jännää kuunnella kuulutuksia eri lennoille. Yhtä herraa kehotetaan kiirehtimään lennollensa Tehraniin, toista Lissaboniin ja kolmatta Tokioon. Onneksi olen tällä kertaa menossa kotiin, Helsinkiin. Nyt lähden etsimään ruokaa ja ehkä nappaan myös viimeiset Starbucksit taas vähäksi aikaa.. 

seuraavan kerran kuulumisia Suomesta.

edit: Tää on kirjoitettu eilen lentokentällä, mutta netti rupesikin temppuilemaan.

good bye for now

Kävin tänään pakkausten välissä viimeisellä kierroksella kaupungilla hoitamassa asioita. Sain muutettua Suomi-osoitteen pankin tietoihin ja lähetettyä "verovapaus" lomakkeen vaalipalkanmaksua varten. Pyöriskelin parissa kaupassakin, mutta lähdin nopeasti ulos ennen kuin mukaan ehti tarttua mitään. Löysin viimein kivan, rennon, läppärimenevän laukun vetoketjulla, sellaisen, jota olen etsinyt koko viimeisen vuoden ajan. En kuitenkaan ostanut sitä, sillä totesin, että nyt kun koulu on loppu, en oikeastaan enää tarvitsekaan sellaista. Säästiin ne 20 puntaa, jotta saan otettua taksin lentokentälle huomenna kaikkien laukkujeni kanssa. Aurinko paistoi ja lämmitti kivasti, joten paikalliset hyppivät ulkona tietysti puolialastomina. Kaikki näytti paremmalta auringonpaisteessa ja tuli vähän hailea olo, sillä päiväni Aberdeenissä ovat pian luetut. Kävin myös moikkaamassa ihmisiä töissä ja palauttamassa työpaidan ja essun. He olivat hankkineet ihanan, persoonallisen jäähyväiskortin, johon kaikki oli kirjoittanut mulle omat terveisensä. Se oli aika liikuttavaa, enkä osannut odottaa sellaista. Lupasin käydä moikkaamassa heitä vielä heinäkuussa. Ennen kotiinpaluuta kävin vielä yhdessä mun lempparikahviloista -Tinderboxissa nauttimassa latten ja porkkanakakku palan. (Laura, you were missed -oli vähän haikeeta istua siellä yksin tällä kertaa!)

Nyt meinaan yrittää saada pakkaukset loppuun ja ladata ipodin täyteen, sillä illalla olisi tarkoitus mennä N:n kanssa Tropeiroon syömään. Olen kävellyt tämän brassiravintolan ohi pari kertaa ja kadulle kantautuu aina aivan mahtavan houkutteleva pihvin tuoksu. Käyntiä on suunniteltu jo joulukuusta lähtien ja viime viikolla se mm. kaatui varaamattomaan pöytään. Tänään toivottavasti brassi-illallinen viimein toteutuu. 

P.S. Kaikkein parasta on, että meidän KV-suhteiden ihmisoikeuskurssin tulokset oli jo laitettu nettiin ja sain 18 (asteikolla 0-20). Mun yliopistouran viimeinen KV-suhteiden kurssi meni siis paremmin kuin yksikään aikaisempi. Jotain kehitystä on neljän vuoden aikana tapahtunut. Hyvä niin!

Oban & Tobermory

Jotta junamatkailu Skotlannissa ei olisi liian yksinkertaista, on päätä sekoittamaan keksitty tälläinen lippujärjestelmä. Tässä siis 2 hengen junaliput Aberdeen-Oban-Aberdeen, Glasgown kautta. Tyypillisesti oikeat kortit ovat aina hukassa ja viimeisinä. Mikä korttipakka!

Torstaina iltapäivällä meidän juna lähti Aberdeenistä kohti Glasgowta. Lähes kolmen tunnin lueskelun ja nummimaisema-fiilistelyjen jälkeen saavuttiin lämpöiseen ja aurinkoiseen Glasgowhon. Istuttiin juna-aseman vieressä aukion penkillä n. tunnin verran kunnes junamatka jatkui Obaniin. 

Karttaan merkitty Aberdeen, Oban ja Mull-in saari.

Oltiin buukattu Obanista kahdeksi yöksi majapaikka, joka ei kuulemma ollut B&B, vaan family home. Yövyttiin kuitenkin 5min kävelymatkan päässä keskustasta, joka koostui parista poikkikadusta rannassa. 

Oban.

Perjantaina vietettiin monta tuntia täällä McCaig's Towerin nurtsilla chillaten, jonka johdosta mun pärstä ja käsivarretkin vähän kärähtivät.

Lauantaina matkustettiin n. 45min lauttamatka Isle of Mull-saarelle Craignureen ja otettiin sieltä samantien bussi ylös Tobermoryyn.  

Tobermory.

Chillailtiin ja käppäiltiin ympäri keskustaa, joka oli pieni. Rentouduttiin nummilla ihaillen merimaisemaa  ja syötiin paljon jäätelöä.Tobermoryssa oli paljon pieniä putiikkeja, joissa myytiin käsitöitä. Yhdestä kaupasta löysin tälläisen Muumi-himmelin. Miten lie Muumipeikko ja kumppanit päätyneet pieneen Tobermoryn kylään! Herkkukaupasta löysin myös Pandan lakuja ja Finncrispejä, eli Vaasan hapankorppuja. 

Seuraavana päivänä lähdettiin etsimään highland lehmiä ja suunnattiin kohti Glengormin linnaa, sillä meille kerrottiin, että matkalla niitä piti näkyä. Kävely osoittautuikin aavistettua pidemmäksi, sillä Tobermorysta linnalle oli lähes 7km matka ja harmiksemme koko kävelyn aikana tuli vastaan vaan lampaita. 

Idyllinen ja söpö Tobermory.

Olimme jo vaipuneet epätoivoon lehmien suhteen levätessämme linnan kahviossa lounastauolla. Päätimme kuitenkin lähteä tsekkaamaan linnan ja jotkut ihme kivet, jotta kävely sinne asti ei olisi ollut aivan turha. Yhtäkkiä puskan takaa mäen takana laaksossa näkyikin jotain karvaista ja vaalean ruskeaa. Olimme sittenkin löytäneet karvalehmät. Jei! Kiipesimme aidan yli ja ylitimme puron, jotta pääsisimme lähelle näitä mielettömän suloisia elukoita. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ole mikään lehmä-ekspertti, joten yritimme lähestyä heitä herättämättä liikaa huomiota. 

Kuinka suloisia lehmiä?

Erityisesti yksi karvakasa piti meidät varuillamme ja sai meidät tarkastamaan ja suunnittelemaan nopeimman pakoreitin varmuuden varalta. Lähestyessämme karvapalloja ensimmäistä kertaa, oli tämä mustiainen maassa rennossa asennossa, mutta jossain vaiheessa päätti nousta jaloilleen. Katse ei kertaakaan herpaantunut vaan tämä yksilö seurasi meidän liikkeitä pusikossa naama tiukkana. En tiedä miten paljon tuo otsatukka peittää näkyvyyttä? ja miten terävät nuo sarvet voivat olla?

Lähes 7km paluumatka Tobermoryyn lehmien ihastelujen jälkeen koitui haasteelliseksi kun vettä tuli oikein olan takaa. Lähes 2h kävelymatkan lopputulos oli läpimärät kengät, housut ja vaatteet. Tobermoryssa yövyimme suloisessa B&Bssä, jota piti vanha eläkeläispariskunta. Rouva taisi olla pöllö-fani, sillä koko talo oli koristeltu lukuisilla pöllöaiheisilla tauluilla, pöllöpatsailla ja pöllö tyynynpäällisillä. Joka paikka oli täynnä kukkakuvioita ja pöllöjä. Paikka oli silti erittäin suloinen ja meille tarjottiin maukkaat ja täyttävät aamupalat pitkän kaavan mukaan heidän olohuoneessaan.

Pidennetty viikonloppu länteen oli oikein tervetullut ja odotettu rentoutusloma. Söin paljon jäätelöä ja lohta, jotka on molemmat mun lemppareita. Oli hyvä päästä tutustumaan Aberdeenin ulkopuoliseen Skotlantiin vielä ennen tältä saarelta lähtöä. Saarelta lähtö koittaakin jo huomenna..

takaisin Aberdeenissä

Nyt olen takaisin Aberdeenissä, kotiutuneena pieneltä länsirannikon reissulta. Tultiin eilen illalla takaisin sateiseen kotikaupunkiin ja kotimatkalla juna-asemalta vastaan tuli näitä kuuluisia brittejä, jotka olemme nimenneet horror ambulanteksi (liikkuvat kauhistukset). Vähäpukeiset ja kännisen arvaamattomat henkilöt siis toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi kotiin. Tänään olen saanut pestyä koneellisen pyykkiä, mutta pakkaus on vielä vähän vaiheessa. Kohta lähden hyvästelemään kavereita ja kahvittelemaan keskustaan. Vettä tulee taas, yllätys, yllätys (asteita +12). Kahden päivän päästä olen Suomessa, enkä malta odottaa helteeseen pääsyä. Länsirannikon reissulla kyllä onneksi sää suosi, vaikka siellä päin Skotlantia pitäisi olla kaikkein sateisimmat kelit. Onnistuin jopa polttamaan otsani hiusrajan kohdalta, aurinkorasvasta huolimatta. Reissusta palaan kertomaan myöhemmin lisää..

tyhjä olo

On ihan erikoinen fiilis nyt kun kaikki koulutyöt Aberdeenin yliopistossa on viimein ohi. Olin viimeisen kokeen jälkeen ihan puhki ja väsynyt. Olisin voinut varustautua espanjan suulliseen kokeeseen ehkä vähän paremmin. Noin tunti ennen koetta iski paniikki kun yritin pitää itselleni kotona esitelmää, eikä siitä tullut mitään. Mua otti päähän, että arvioimassa ja kuuntelemassa oli kaksi proffaa, joista kumpikaan ei oikeasti ole kielten opettaja (koko koe kuitenkin äänitettiin ja sen arvio varmasti myös joku pätevämpi heppu, toivottavasti).Toinen on höppänä espanjalainen nainen, se samainen, joka on koko kevään kärsinyt masennuksesta ja peruuttanut tuntinsa. Toinen on ääliö brittimies, jota ei vois vähempää kiinnostaa yhtään mikään. Yritä siinä sitten vakuuttavasti pitää esitelmää kuin toinen haahuilee muilla mailla kattellen kattoon ja toisella on naamalla säikähtänyt ilme. Jännitin paljon enemmän kuin osasin etukäteen kuvitella.

arpillerat on tälläsiä käsitöitä, joita chileläiset naiset tekivät Pinochetiltä salassa

Koe toteutettiin niin, että etukäteen piti valmistella kaksi 15 min esitelmää valitsemistaan aiheista (molempien piti liittyä jotenkin hispanic worldiin). Helpottaakseni työtaakkaa päätin tietenkin puhua Guatemalan ihmisoikeustilanteesta (koska olin kirjoittanut ja esitelmöinyt siitä englanniksi kvsuhteiden kurssille) ja toiseksi vaihtoehdoksi valitsin Pinochetin aikaisen Chilen ja arpilleras taideteokset (josta olin esitelmöinyt Chile kurssilla). Kokeen alussa opettajat sitten valitsivat kummasta haluavat kuulla ja päätyivät Guatemalaan. Mun esitelmän jälkeen tarkoitus oli, että opettajat kyselevät vielä 5min aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja sitten toiset 5min rupatellaan niitä näitä. Proffan mailissa, jossa oli ohjeita kokeeseen sanottiin näin: "all examiners involved in the process have always made sure that you can shine during the session, that is part and parcel of our tasks as examiners".Bullshittiä! Ääliö britti, joka on kuulunut inhokkiproffiini jo ensimmäisestä vuodesta lähtien rupesi tietenkiin kyselemään typeriä ja vaikeita teoreettisia kysymyksiä, johon en osannut ollenkaan vastata. Tiedän, että kokeen sisältöä ei arvioida, joten voit puhua vaikka mitä "shaittia", mutta silti mua otti aivoon. Rentorupattelu-aika juteltiin mun tulevaisuuden suunnitelmista ja toissa vuoden vaihtoajasta Argentiinassa.

näitä käsitöitä salakuljetettiin ulkomaille ja ne toimivat naisten avunhuutona diktatuurin aikana 

Loppujen lopuksi yritän uskotella itselleni, että koe meni suht hyvin. Opettajien kasvoista oli todella vaikea päätellä yhtään mitään, varsinkin kun tuntui siltä, että toinen ei edes kuunnellut. Kokeen jälkeen menin kuitenkin kahvittelemaan kaverin luo ja antamaan vinkkejä suulliseen kokeeseen, joka hänellä oli vasta seuraavana päivänä edessä.

Nyt yritän pakkailla vähän kamoja kasaan ja parin tunnin päästä lähden hipsimään juna-asemalle päin.. tietenkin Aberdeenissä on tänään +19 ja aurinko paistaa, kun meinaan istua koko iltapäivän junassa. Mutta, it's still sunshine, eipä tartte raahautua juna-asemalle vesisateessa! ;)

and it's over

Nyt on tämä yliopistoura ohi! Uskomatonta, että tämäkin päivä vihdoin koitti.

Aurinko paistaa ja mulla alkoi tänään kesäloma. 

Happy, happy, joy, joy!

P.S. Nyt olen minäkin ilmoittautunut Helsinki Midnight Runiin. Siellä nähdään! :)