all my bags are packed, I'm ready to go..

.. I wish! Kello on nyt 9 aamulla, matkalaukku ammottaa tyhjyyttään keskellä olohuoneen lattiaa ja lentokentällä pitäisi olla kuuden tunnin päästä. Perinteisesti pakkaamiset on jääneet viime hetkeen. Vaatteet on vielä kaapissa, pyykkinarulla ja kellarissa. Onneksi sentään ruisleivät ja suklaat on haettu kaupasta. Ipod on ladattu, kameran akkukin on ladattu. Mutta katsokaapas mitä voikaan käydä kännykän akulle..

Kaivoin laatikon pohjalta pari vuotta vanhan Nokian kapulan, jossa on mustavalkoinen näyttö ja ainoa luksus on taskulamppu. Ostin sen Argentiinasta 2009 ja sitä on viimeksi käytetty vielä puolitoista vuotta sitten. Nyt kuitenkin ihmettelin, kun ei puhelin mennyt päälle ollenkaan lähes vuorokauden latauksen jälkeen. Takakuoren irrotettuani tajusin akun turvonneen kummallisesti. Se on nyt käyttökelvoton! Se siitä puhelimesta..

Tänään onkin siis karkauspäivä ja se tarkoittaa sitä, että minä karkaan kauas Argentiinaan. Muutaman tunnin päästä lennän Lontoon kautta Buenos Airesiin. Heathrowlla ehdin toivottavasti juoda kupposen kuumaa ystävän kanssa. Jos vaan Late opiskeluiltaan ehtii, eikä minun lentoni myöhästele minkään lumipyrytyksen vuoksi. Seuraavan kerran kirjoittelenkin sitten toivottavasti toiselta puolelta maapalloa, Argentiinan lämmöstä.

astetta fiksumman näköinen

Olen vihdoinkin hankkinut silmälasit. Tätä on siis mietitty ja hankinta on ollut suunnitelmissa kohta kolme vuotta. Jo oli aikakin! Mulla on pienestä pitäen ollut todella hyvä näkö. Ala-asteella ja yläasteellakin vielä onnistuin aina terkkarin tarkastuksen yhteydessä näkemään kaikki E-kirjaimet, ihan ne alimmalla rivillä olevat myös. Mun vanhemmat ovat onnistuneet elämään ilman laseja lähes viiskymppisiksi asti, joten mun hyvä näkö on ollut ihan luonnollista. 

Sitten Kanadassa kävi jotain erikoista kun yhtäkkiä huomasin raskailla politiikan teorian luennoilla, että kaveri kirjoittaa muistiinpanoja puolet nopeammin ja mä jouduin siristelemään kauan saadakseni powerpointista selvää. Jotain kummallista oli siis tekeillä. Mulla ei ollut mitään ongelmaa koneella tai kirjaa lukiessa vaan lähinnä just kun olis pitänyt kaukaa lukea jotain. Kävin sitten heti Suomeen tultua vuonna 2009 toukokuussa silmälääkärissä, muttei se huomannut oikeastaan mitään vikaa mun näössä. Hänen muutaman sadan euron analyysin mukaan olisin voinut hankkia lukulasit, jos jotain. Se siitä sitten. 

Nyt kun äiti tartti uudet lasit, ja tarjouksen johdosta saatiin mulle kaupan päälle omat, ajattelin, että ehkä oli jo aika. Varsinkin kun syksyllä viimeistään voi tulla tarve istua luonnoilla ja nähdä pidemmälle. Toistaiseksi en ole uusia laseja vielä hirveästi pitänyt päässä, lähinnä vaan olkkarin sohvalla telkkarista gilmoren girlsejä katsoessa, kun olen huomannut, etten voi olla lukematta tekstejä, mutta ne näyttävät välillä puurolta. Olen kokenut aikamoisen valaistuksen kun puuro muuttuukin täysin selkeäksi tekstiksi. Wau! Viime päivinä olen myös huomannut ongelmalliseksi ratikkojen ja bussien tunnistamisen (ei siis keskenään), koska eilen muuan muassa en erottanut ihan kun vasta läheltä oliko ratikka 4 vai 10. Ne on huolestuttavan erilaisia numeroita. Vanhuus ei taida tulla yksin. Oon silti iloinen mun uusista, päheistä pokista. Ja nyt olen, ainakin teoriassa, astetta fiksumpi.

kämpän etsintää 13 000 km päästä

Kämpän etsiminen maailman toisella puolella sitten vaan jatkuu.. se onkin aika mielenkiintoista näin lähes 13 000 kilometrin päästä tehtynä. Se kämppä, josta aikaisemmin vihjailin ja innostuinkin, vaikka tiedän ettei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa, menikin sitten myyntiin. Joten se siitä. Kuulemma se olikin aika pimeä, joten ehkä varmasti löydetään joku parempi ja valoisampi luukku jostain muualta.

Tarkoitus on siis buenosairesilaistua ainakin hetkeksi toukokuun alusta alkaen. Kämppä olisi kuitenkin kiva olla jo hyvissä ajoin, jottei enää tarvitsisi stressata asiasta. Tämä välimatka tosiaan hankaloittaa tilannetta hitusen, vaikka netistä löytyykin kymmeniä tai jopa satoja vaihtoehtoja. Mun tuleva kämppis, jolla on lyhyempi välimatka tsekkaamaan sopivia luukkuja, on hänkin vajaan 700 kilometrin päässä. Joten sellaista 8 tunnin bussimatkaa yhteen suuntaan ei suoriteta noin vaan.

Tästä johtuen meidän täytyy vaan luottaa netistä löytyvien kämppien todellisuuteen, siihen, että ne kämpät on oikeasti olemassa ja että ne on sellasia mitä kuvat antavat ymmärtää. Mutta kuka tietää. Sun pitää maksaa varausmaksuna jo viidesosa vuokrasta, kuvien perusteella. Sitten muuttopäivänä pitäisi jo maksaa loput vuokrasta. Siis maksaa neljän kuukauden vuokra saman tien kun ensimmäistä kertaa näät kämpän. Aivan hullua!

Se mikä tästä kaikesta kuitenkin tekee vielä hullumpaa on, että vuokra ja takuuvuokra (joka on yhtä kuin kuukauden vuokra) pitää maksaa Jenkkien dollareissa. Varauksen tehtäessä maksun voi suorittaa netissä tai vaikka luottokortilla, mutta muuten koko loppusumma pitää maksa käteisenä. Joo, Jenkkien dollareissa käteisenä. Hullun hommaa! Eikä siinä vielä kaikki.

Argentiinassa on mitä ihmeellisimpiä sääntöjä ja lakeja, mitä tulee talouteen ja politiikkaan. En ole mitenkään hyvin perillä talouspolitiikasta ja talousasioista ylipäänsä, mutta tiedän että argentiinalaiset hallitukset (lue: mielivaltainen presidentti) mielellään käyttävät vaikka mitä protektionismisia menetelmiä kaupan suhteen ja vääristelevät inflaatio- yms. lukuja. Maan presidentti keksi loppuvuodesta 2011 tehdä uuden lain, joka rajoittaa dollarien ostamista.* Näin ollen, voi olla aika vaikeaa saada hankittua dollareita paikan päältä. Mustapörssi on tietty yksi mahdollisuus, mutta kurssit on mitä on, koska kysyntää riittää ja laillista tarjontaa taas ei. Meneepä tämä siis mielenkiintoiseksi. Pähkähullua sanon minä.

* Maan virallinen valuutta on tietysti Argentiinan peso, mutta kaikki kalliit ostokset kuten kämpät ja autot tehdään dollareissa. Se varmaan juontaa juurensa siitä, että ennen maan vuoden 2001 konkurssia peso oli sidottu dollariin. Paikallisen valuutan arvoon kun ei ole viimeiseen kymmeneen vuoteen oikein voinut luottaa (saati sitten pankkeihin, jotka ryöväsivät ihmisten säästöt yhdessä yössä), ihmiset varmasti ovat säästäneet rahansa patjan alla dollareissa.

Tähän loppuun sopii hyvin juuri näkemäni absurdi, söpö, hauska ja innostava video Buenos Airesista.

Buenos Aires - Inception Park from Black Sheep Films on Vimeo.

P.S. Voi hitto! Olen mikähäkkistynyt, ainakin mitä Suomen Kuvalehden juttuihin tulee. Huomasin juuri, että olen käyttänyt sä-passiivia.

Helsinki, Barcelona vai Brysseli?

Joku ehkä muistaa mun marraskuisen yliopistolistauksen ja kauhistelut ensi vuoden opinnoista. Jossain määrin tässä asiassa on jo hiukan edistytty. Yhtään hakemusta en ole vielä saanut lähetettyä, mutta kyllä niitä on kovaa vauhtia menossa eteenpäin, osa papereista bittimaailmaan jo tallennettuina. Tällä hetkellä odottelen muun muassa sitä, että mun viime vuoden proffat jaksaisivat lähettää mulle jo lupaamansa suositukset.

Pitkän pohdinnan jälkeen olin päättänyt hakea opiskelemaan Helsinkiin, Barcelonaan ja Brysseliin. Helsingin yliopiston englannin kielisten maistereiden haku meni umpeen tammikuun lopussa ja muutama viikko aiemmin kun rupesin tarkemmin tutkimaan hakuprosessia ja itse maisteriohjelmaa, tajusin etten todellakaan halua opiskella mitään teoriaan suuntautuvaa tutkimusperusteista kahden vuoden maisteria. Minusta ei tule isona tutkijaa, joten mitä järkeä on tehdä joku tylsä tutkijamaisteri. Varsinkin kun maailma on täynnä ei niin teoreettisia ja erittäin mielenkiintoisia maisteriohjelmia.

Voi olla, että olen väärä ihminen arvostelemaan Suomen yliopistojärjestelmää, koska en ole suomalaisessa yliopistossa ikinä opiskellutkaan. Silti minulla on sellainen käsitys, että suomalaiset yliopistotutkinnot (nimenomaan mun alan tutkinnot) ovat erittäin teoreettisia. Tästä syystä en ikinä Helsingin valtsikkaan hakenutkaan. Lisäksi olen kuullut muutamalta taholta, että Briteissä tehdyn kanditutkinnon jälkeen maisteri Suomessa on ollut shokki, niin opetuksen tason kuin yliopistojärjestelmänkin suhteen. Tuntuu hullulta, että opiskelu tapahtuisi kirjoja yksin lukemalla ja sitten tenttimällä kun siltä tuntuu. Skotlannissa ja Kanadassa yksi parhaita juttuja olivat nimenomaan tutoriaalit -ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. Minulle sopii paremmin tutoriaalit ja eri aiheista vapaasti keskustelu kuin se, että pelkästään opiskelisin asiat itse kirjasta lukemalla. Mutta onhan meitä moneen junaan..

Yhtenä tammikuun iltana sitten tajusin, että en minä mitään maisteria Helsingissä tule tekemään. Se siitä Suomeen jäämisestä nyt tällä kertaa. Lopputulos on se, että olen päättänyt hakea maisteriohjelmaan Brysseliin ja Barcelonaan. Tutkinnot on aika samanlaisia vaikka toisaalta tosi erilaisia. Välillä kuvittelen itseni ensi syksyksi Barcelonaan..

Barcelona 11/2011

ja seuraavana päivänä voin hyvin nähdä itseni kulkemassa Brysselin katuja suklaata syöden..

Brysseli 11/2007

Tämä kaikki on nyt vielä ihan auki ja monien kuukausien päässä. Eiköhän mieleni ehdi vielä muuttua muutamaan kertaan. On hyvä olla suunnitelmia, mutta on turha kuvitella elämän menevän suunnitelmien mukaan. Minä olen aina usein päätynyt paikkoihin, joihin en ikinä ollut osannut kuvitellakaan päätyväni.

hay tantos lunes que los viernes están armando un sindicato

tämän Arjonan ihanan quinto piso -biisin sanat sopivat hyvin tähän päivään, nimittäin maanantaihin. Miksi välillä tulee sellanen fiilis, että aina on maanantai ja liian harvoin perjantai!?! "On niin monia maanantai -päiviä, että perjantait ovat perustamassa ammattiliittoa". Se kuulostaa paremmalta espanjaksi, mutta ehkä tosta ymmärtää sanoman.. Kukaan ei voi väittää, etteikö miehen sanoitukset olis hyviä. Mun mielestä ne on ihan huippuja. Tänään tämä sattui tulemaan ipodin kuulokkeista aamulla töihin mennessä. Suosittelen kuuntelemaan "viidennen kerroksen" biisiä, vaikket espanjaa hyvin ymmärtäisikään. 

Ricardo Arjona - Quinto Piso

Pitkästä aikaa myös vähän Mafaldan mietteitä..

"huomenta, 

joko kaikki maanpäälliset vääryydet on poistettu?"

"ai ei?"

"herättäkää minut lounaalle sitten"

Joskus vain tekisi mieli tehdä Mafaldat!

Sain joululahjaksi tosi hienon pöytämallisen Mafalda kalenterin, josta löytyy oma sarjakuva joka päivälle.. joten enköhän jatkossakin jaa teille näitä juttuja.

Jännittävä kahvilareissu

Kävin perjantaina kaverin kanssa hieman erilaisessa kahvilassa, nimittäin Café Kauko:ssa. Kauko on kauko-ohjattava kahvila Forumissa, ja osa Helsinki Design Capital 2012 -tapahtumia. 

kuva Forumin sivuilta

En ole oikeastaan ehtinyt perehtyä siihen, mitä kaikkea Helsingissä järjestetään tämän erityisen vuoden kunniaksi ja tästäkin kahvilasta sain tietää vain BBC:n uutisia lukemalla. Tämä Kauko-kahvilasta kertova artikkeli ja video nousi viime viikolla sivuston katsotuimmaksi videoksi. Sen nähtyäni minunkin oli pakko mennä itse kokemaan tämä jännittävältä vaikuttava kahvilakokemus.

Tämän kahvilan pääidea ei ehkä ole kahvin juonti, vaan jotain ihan muuta. Nimittäin kuka tahansa netissä surffaileva voi omalta osaltaan designata kahvilaa reaaliajassa osoitteessa youdesign.fi. Tuoleja, pöytiä, valaistusta ja musiikkia pääsee muokkaamaan aivan vapaasti. 

Siinä oli useaan otteeseen nauru herkässä kun kaverin kanssa kuulumisia vaihdettaessa pöytä nousi ja laski sekä molempian tuolit liikkuivat tiuhaan tahtiin. Valot himmenivät ja kirkastuivat sekä musiikki vaihtui popista rokkiin. Välillä stereoista kuului "haluatko sinappia?". 

Mun mielestä tällaiset erikoiset jutut on aivan huippuja. Kuinka yksinkertaisista asioista voi tehdä jotain erilaista ja hauskaa. Mikä parasta, kahvi ei maksa mitään! Kauko tarjoaa vain espressoja, joten siihen täytyy tyytyä. Paikalle voi tietysti mennä vaikkei kahvia joisikaan.

Suosittelen kaikille visiittiä Kaukossa. Mikäli majailet toisella puolella maapalloa, kannattaa tsekata edes tuo hauska BBC:n video kahvilasta, ja toki kahvilan tuunaukseen voi osallistua. Minä taidan käytä kaukoilemassa vielä uudestaan..

Walking in the winter wonderland

Toivottavasti kenelläkään ei rupea joululaulut soimaan päässä tuon otsikon takia. Eilen muuten löysin itseni hyräilemästä "kulkusia" kesken kokkailun. Tämä talvinen keli ei vaan auta pääsemään kevään makuun, vaikka oikein kaunis keli onkin. Kuluneen viikon aikana olen kyllä useaan kertaan löytänyt itseni kiroilemasta tätä kylmyyttä. Minua ei ole luotu tällaiseen keliin.. valittaessani jäätävästä kelistä Nico kysyi, että enkös ole koko ikäni elänyt tällaisia talvia. No en kyllä muista. En ainakaan viimeisten kuuden vuoden aikana. Ei ole enää hauskaa kun bussipysäkiltä kotiin kävellessä tuntuu, että nenä irtoaa. Parina päivänä on nenä ollut niin jäässä, että melkein on kyyneleet valuneet pitkin poskia. Yhtenä jos toisenakin päivänä olen kärsinyt jäätyneistä varpaista siinä määrin, että kipu on jo haitannut kävelyä. Ehkä tämä kaikki on vaan varustelukysymys. En kai osaa pukeutua.. vaikka päällä on sukkahousut, tuplasukat, hattu, hanskat, huppu ja ylävartalossa noin neljä vaatekerrosta.. mutta se siitä. Ensi viikolla pitäisi jo kelin lauhtua. Can't wait!

Meillä on tänä viikonloppuna ollut lainakoira, pikku Pepe kuvassa oikealla.

Matkalla äänestämään päätin ikuistaa kauniin talvimaiseman vuodelta 2012.

Näkymä etupihalle.

Näkymä takapihalle.

Oscar ja Rolle valmiina äänestysreissulle.

Tällä hetkellä katselen telkkarista Lonely Planetin hullua jenkkiä ja haaveilen Kolumbian arosta. Oy Colombia, algún día. Nyt jännitys tiivistyy kun kohta alkaa vaalivalvojaiset.. mitähän tästä seuraa?