kipeänä ja kaukana kotoa

Päätinpä sitten vilustua oikein kunnolla. Viimeiset kolme päivää ovat kuluneet sängyn pohjalla. Kaikki alkoi maanantaina aamulla kun heräsin niin, että vähän joka paikkaa kolotti. Koko päivän lepäsin/nukuin ja vietin enemmän tai vähemmän sängyn pohjalla siinä toivossa, että tiistaina kaikki olisi jo paljon paremmin. Tiistaina nousi kuume aamuyöllä ja sitten onkin hikoiltu paitoja ja lakanoita litimäriksi. Ällöttävää. Mikään ei ole karseempaa kuin olla kipeänä kaukana äidistä.

Onneksi mulla on sentään ollut urhea huoltaja, joka on kipittänyt apteekkiin hakemaan lääkkeitä, vihanneskauppiaalta hedelmiä, pilkkonut omenat suupaloiksi ja kuorinut persikoita, mitannut kuumeen, täyttänyt vesipulloa, pakottanut mut peiton alle, vaihtanut kosteaa käärettä otsalle ja yrittänyt tehdä kaikkensa, jotta mun olo olisi parempi. Nyt se onneksi jo onkin! 

Olen napsinut paikallisia flunssalääkkeitä. Paketissa lukee tietenkin, että myydään vain reseptillä, mutta ei täällä mitään reseptejä tarvita. Kyselin eilen, että mikä on sellainen reseptilääke, johon oikeasti tarvitsee reseptin ja kuulemma ainakin psyykelääke. No mutta eipä tarvinnut siis lääkäriin asti lähteä. Tässä vaiheessa äitiä varmaan kiinnostaa mitä kaikkea tuo flunssalääke sisältää. Ainesosia ovat paracetamol, bromhexina, pseudoefedrina ja loratadina. Hyvin näytti auttavan, sillä 38,8 asteen kuume laski eilen iltapäivään mennessä. 

Tällainen oli tänään näkymä takapihalle sängystä katsottuna. Sitä olenkin sitten tuijottanut lähes koko päivän. Viinirypäleköynnös, josta linnut käy tiuhaan tahtiin nappaamassa syötävää, sininen taivas ja kukkia!

Tällä hetkellä enää kurkku ja niska ovat pikkasen kipeitä, mutta muuten tunnen olevani taas elävien kirjoissa. Onneksi näin, sillä huomenna illalla meidän on tarkoitus suunnata Buenos Airesin kautta Córdobaan. Pääsen lauantaina osallistumaan ensimmäistä kertaa argentiinalaisiin häihin. Meiningit alkaa klo 21:00 kirkossa. Niistä lisää tänne etelään palattuani..

lohta ja avokadoa

Eilen käytiin Nicon kanssa kahdestaan ulkona syömässä ja ensimmäistä kertaa ikinä söin sushia Argentiinassa. Olin oikeastaan aika skeptinen sushin tilaamisen suhteen, mutta täysin turhaan! Aikaisemmin olen oleskellut sisämaassa, jossa kalajuttuja on aika huonosti tarjolla ja yhden epäonnisen lohikokeilun jälkeen etelärannikolla olen jättänyt kalan syönnin aika vähälle Argentiinassa ollessa. 

Lohi on yksi mun ehdottomista herkuista kautta aikojen ja Suomessa ollessa lohta tulee syötyäkin aika usein.  Sen vuoksi lohi on ihan ehdoton sushivalintoja tehdessä. Voisin melkein elää avokadolla tai ainakin lohella ja avokadolla, joten ne yhdessä Philadelphia -juuston kanssa riisirullana on mun lempparisushia. Viime kerrasta olikin jo aikaa!

Kahdeksan (lohi-avokado) palan annos maksoi vajaat 8 euroa, joten hintakaan ei ollut ollenkaan paha. Rullat oli myös yllättävän suuria ja paksuja, en ikinä ollut nähnyt noin isoja missään. Turhan harvoin tulee syötyä tällaista herkkua, koska jotenkin miellän sushin enemmän juhla- kuin arkiruoaksi.

Kotimatkalla törmäsimme vielä tällaiseen suloiseen näkymään. Argentiinassa on hurjan paljon katukoiria, kuten arvata saattaa. Ne elää ihan omaa elämäänsä ja vaikuttavat aina todella määrätietoisilta katuja tallatessa. Tämä yksilö oli käynyt lepäämään sohvalle jäätelöbaarin edustalle.

minkä takia Argentiinassa kannattaa ajoittaa yliopistosta valmistuminen kesälle..

Viime viikolla olin ensimmäistä kertaa väittelytilaisuudessa, joka ei oikeastaan ollut todellinen väittely. Nicon kaveri valmistui tohtoriksi ja piti yliopistolla tunnin esitelmän väitöskirjastaan hienon power pointin kera. Kaveri väitteli tietojenkäsittelytieteen laitokselta -onko tuo edes suomea? Kuulostaa nimittäin aika hassulta. En osaa sen tarkemmin kertoa aiheesta. Täytyy myöntää, että en kovin paljon ymmärtänyt koko presentaatiosta. Enkä kyllä olisi ymmärtänyt yhtään sen enempää vaikka esitys olisi ollut suomeksi espanjan sijaan. 

Täällä on tapana, että presentaation jälkeen "tuomaristo" esittää lisäkysymyksiä ja sen jälkeen laitoksen piikkiin nautitaan voileipiä ja makeaa. Mun vatsa rupesi kurnimaan jo presentaation alkuvaiheessa, joten lähes koko esityksen ajan ajatukset olivat voileivissä ja jossain ihan muualla kun tietojenkäsittelytieteessä. 

Syy minkä takia oikeastaan kerron tästä koko tilaisuudesta on seuraava. Argentiinassa on tapana, että kun joku valmistuu yliopistosta kaverit "kastavat" hänet yliopiston ovella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että valmistuttuasi kaverit odottavat portailla raat kananmunat, jauhopussit ja sakset kourassa. Vain mielikuvitus on rajana. Olen kuullut kauhutarinoita kaikilta mahdollisilta tahoilta erinäisistä asioista ja nesteistä mitä päälle voidaan heittää yliopiston portailla.. lähes poikkeuksetta jokainen saa päällensä useita munia, jauhoja, yerbaa, vettä, viiniä tai olutta. Myös esimerkiksi maali, pissa tai lehmän lanta saattaa lentää. Riippuen tilanteesta näitä "varusteita" saatetaan valmistella useiden viikkojen ajan. Tällä kertaa kaveri sai päällensä tuoreita munia, suoraan kaupasta. Kannattaa siis ajoittaa valmistuminen esimerkiksi alku- tai loppukesälle ja laittaa uikkarit puvun alle. Yleensä pojilta leikataan hiukset saksien sinne sun tänne, minkä jälkeen on pakko vetää siiliksi koko kuontalo. Tällä kertaa kaveri säästyi hiusten leikkuulta, koska kyseessä oli jo "toinen kaste" (kandikaste on tärkein) ja menetti vaatekappaleita sen sijaan. Hurjaa hommaa!

Tästä voi klikkailla ja katsoa esimerkkinä tunnelmaa viime viikon väikkäritilaisuudesta ja "kasteesta". Varsinainen kaste ja mielenkiintoinen osa alkaa kohdassa 2:20. En valitettavasti saanut upotettua videota tähän mukaan. 

Ajassa 100 vuotta taaksepäin

Lähdettiin tuossa yksi vähän viileämpi päivä iltapäiväkävelylle tsekkaamaan millaiselta tämä barrio oikein näyttää. Junarata kulkee korttelin päästä Nicon kotoa, joten junien vihellykset kuuluu tänne meille asti. Junia kuitenkin kulkee täällä vain aniharvoin, joten käveltiin rataa pitkin asemalle asti. Varmuuden vuoksi kuitenkin tuota oikeanpuoleista, joka ei ole käytössä. 

Argentiinan rautatiet on hävettävän huonossa kunnossa ja junat myös. Koko maan parhaimmillaan lähes 50 000 kilometrin pituisesta rautatieverkostosta on käytössä enää vain murto-osa. Rautatiet rakennettiin Brittiläisen Imperiumin rahoituksella yli sata vuotta sitten, joskus 1800-luvun lopulla ja niitä on sen jälkeen kunnostettu hyvin vähän. Vanhoista juna-asemista huomaa, että ne on rakennettu englantilaisen mallin mukaan ja että ne on joskus olleet todella upeita.

Kuvassa näkyvä koira seurasi meitä junaraiteita pitkin asemalle asti. Jostain syystä argentiinalaisilla katukoirilla on muutenkin tapana seurata mua pitkin katuja. Sitä nimittäin sattuu harvase päivä. 

Tämä juna oikeasti kulkee Buenos Airesiin kolmisen kertaa viikossa. Junan lähes kaikki ikkunat on enemmän tai vähemmän säpäleinä. Bussimatka Bairesiin kestää noin 8 tuntia kun taas junamatka vähintään 12, yleensä kuulemma muutaman tunnin enemmänkin. 

"Salonki vain naisille"

Oven takana oli pieni odotushuone; penkkejä takan ympärillä, ja huoneen kautta pääsi puuteroimaan nenää. Huvittavin on tuo piirroksen yläreunassa oleva teksti -"...una nación sin trenes es una nación sin futuro..." = kansa ilman junia on kansa ilman tulevaisuutta. Niinpä!

Aseman julkisivu sentään on kunnostettu muutama vuosi sitten. Oleittaisin, että 200-vuotisjuhlavuoden puitteissa. "1883 Bahía Blanca 1910". Ovatko rakennustyöt kestäneet lähes 30 vuotta?!? Alla näkyvän plakaatin mukaan ensimmäinen juna Bahía Blancaan saapui 1884. Se oli merkittävä virstanpylväs alueen ja koko Patagonian kehityksessä. Niinä aikoina hallituksen "erämaan valloitus" oli käynnissä. Toisin sanoen se operaatio, jonka tarkoituksena oli tappaa kaikki inkkarit.

Nämä ratapihalle hylätyt junat ja veturit ovat vähintään yhtä huonossa kunnossa kuin ne kaverinsa, jotka vielä liikennöivät. Tässä veturi merkkiä "Britisch" vuodelta 1908. 

Argentiina on ihan uskomaton paikka, mitä tulee eri ammattiliittoihin. Vaikka junien ja junaratojen kunnostaminen hyödyttäisi kaikkia, tekisi liikkumisesta tuhansien kilometrien päähän paljon nopeampaa, olisi paljon turvallisempaa ja myös ekologisempaa on sitä turha odottaa tapahtuvan seuraavien kymmenien vuosien aikana. Kaikki pitkän matkan liikenne tapahtuu busseja käyttäen, joten bussiyhtiöiden (bussikuskien?) ja myös rekkakuskien ammattiliitot nirhaisivat kenet tahansa joka rupeaisi liputtamaan junien puolesta. Sitä odotellessa..

hengissä ollaan..

Hui, pari viikkoa Argentiinassa on vierähtänyt hurjan nopeasti. Kroppakin rupee pikkuhiljaa tottumaan kuumuuteen ja aurinkoon. Matka Helsingistä Lontoon kautta Buenos Airesiin sujui yllättävän kivuttomasti ja nopeasti. Buenos Airesissa oli tietenkin taas yksi mielenilmaus, joka sulki useita katuja keskustassa, joten taksimatka lentokentältä Nicon veljen kämpille kestikin vähän pidempään.. mutta oi kuinka ihanaa oli haistaa Buenos Aires pitkän ajan jälkeen!

A ja L asuu 17 kerroksessa, joten näkymät on aika huikeat!

Muutama päivä myöhemmin saavuttiin Bahía Blancaan, 8 tunnin bussimatkan päähän Buenos Airesista etelään. Täällä ollaan otettu rennosti siitä lähtien. Olen periaatteessa vaan syönyt ja nukkunut ja tavannut kymmenittäin uusia ihmisiä. Hengissä siis ollaan ja kaikki hyvin. Lupaan jatkossa päivitellä kuulumisia hiukan useammin.

P.S. Käytiin muuten tsekkaamassa meidän tulevat huudit, jossa tullaan siis asumaan toukokuusta eteenpäin.. taloa vastapäätä on Starbucks. Jei! Yhdet mochafrappuccinot tuli jo vedettyä. :)