muutto edessä

Viimeinen viikko täällä Buenos Airesin provinssin etelässä on kulunut viilenevissä syyssäissä ja erilaisia kakkuja tai muuta jälkiruokia syöden. "Annika ei ole vielä kokeillut tätä, eikä tota" on ollut hyvä tekosyy leipoa kaikenlaisia herkkuja koko viikon ajan. Nicon sisko paistoi eilen jopa pieniä munkkeja. Nam! Kylmyydestä huolimatta myös jäätelöä on syöty.

Alkuviikosta meillä oli taas yksi tohtorivalmistuminen, jonka päätteeksi kaveri sai halpisviiniä, jauhoja ja kananmunia päällensä. Puolikiloa yerbaakin uhrattiin, vaikka sitä on edelleen vaikeasti saatavilla. Kuvista ei taida käydä ilmi, mutta hiuksistakin lähti pikkasen otsalta saksilla pois, minkä johdosta kaverin piti vetää siiliksi kotiin päästyään.

tässä laitetaan mm. kananmunaa housuihin ja vannotaan kostoa

Täällä on ollut ihan sika viileä. Ehkä joku +10-15 astetta parhaimmillaan päivällä. Ero Suomeen on siinä, että aurinko ei enää oikein lämmitä, se laskeutuu kello kuuden maissa ja myös sisällä on sellaset +15 lämmintä. Yksi yö lämpömittari oli laskenut jopa -0,6 asteeseen. Ulkona siis. Musta on tullut kerrospukeutumisen maailmanmestari. Eilen lähdettiin Nicon toisen siskon luo illalla ja mulla oli päällä yksi narutoppi, yksi hihaton toppi, yksi t-paita, yksi neule, toinen neulevillatakki ja vielä ohut villakangastakki. Sukkahousuja, kaulahuivia ja hanskoja tietenkään unohtamatta.

Mulle on kuitenkin nyt joka tuutista uskoteltu, että Buenos Airesissa on aina lämpimämpi. Toivoa siis on. Me lähdetään tänään vapun kunniaksi istumaan ensi yöksi bussiin kaikkien kapsäkkien kanssa sillä meillä on muutto Bairesiin edessä. Vappupäivänä kello seitsemän viisitoista on bussi perillä, jos hyvin käy ja sitten päästään muuttamaan uuteen kämppään pariksi kuukaudeksi. Uusi vaihe siis alkaa. Ja me tullaan oikeesti asumaan kahdestaan. Tähän asti se on ollut vähän niin ja näin koska ollaan oltu omassa kämpässä Nicon äidin takapihalla ja siis periaatteessa lounastettu ja päivällistetty enimmäkseen tuolla pihan toisella puolella. Hihi. Bairesissa pitääkin itse kokata ja pestä pyykit.

Ihanaa vappua kaikille vapun juhlijoille!

Mie lähden pakkaamaan.

blogimaailman tunnustuksia ja haasteita

Tajusin juuri, että olen älyttömän huono ottamaan vastaan blogimaailman haasteita ja tunnustuksia kunniakkaalla tavalla. Minulla on nimittäin tällä hetkellä kolme tällaista postausta rästissä. Voisin aloittaa yrittämällä kertoa seitsemän random faktaa itsestäni, koska kaimani Annika Tarinoita Maailmalta -blogista soi minulle one lovely blog awardin. Kiitos siitä! Olen seurannut Annikan elämää jo ainakin vuoden verran ja meillä on paljon muutakin yhteistä kun etunimi. Teimme molemmat kanditutkintomme Skotlannissa ja vietimme yliopistovaihtovuoden Kanadassa. Tällä hetkellä Annika kirjoittelee mielenkiintoisia tarinoita Kanadan Ottawasta.

Tässä tulee jotain faktoja..

1) Liityin 6-vuotiaana partioon ja nautin metsävaelluksista ja viikonloppuleireistä aina 17-vuotiaaksi saakka. Into hiipui pikkuhiljaa vartionjohtajuus-vaikeuksien jälkeen ja lukioaikainen vaihto-oppilasvuosi katkaisi partioharrastuksen kokonaan. Näin muutama yö sitten pikkasen "painajaismaisen" unen partioajoilta ja ihanat muistot purjehdusleireistä ja Kuusamon Karhunkierrosseikkailusta palasi mieleen. Solmut ovat jo aikoja sitten unohtuneet, mutta tulen osaan tehdä ilman palonestettä. :)

2) Olen ihan koukussa Game of Thrones -sarjaan. Yksi sateinen maaliskuun sunnuntai Nico ehdotti, että katsottaisiin sarjan ensimmäinen jakso. Se muuttui GoT-maratoniksi ja muutama tunti myöhemmin oltiin katsottu kokonaiset viisi jaksoa putkeen. Ensimmäinen tuotantokausi olikin katsottu alle viikossa ja nyt sunnuntai on viikon paras päivä kun tokan tuotantokauden jakso tulee saataville. En todellakaan ole mikään fantasiafani, en ole nähnyt edes niitä sormusten herran -leffoja tai katso vampyyrijuttuja, mutta tässä on jotain koukuttavaa.

3) En ole vieläkään keksinyt, missä maassa tai kaupungissa haluan isona asua. Viimeaikoina olen kuitenkin yrittänyt rajata maapalloa ja vaihtoehtoja pikkasen. Kaikista parasta olis, että asuinpaikka olisi sopivan lentomatkan päässä Suomesta. Sen verran lähellä, että viikonloppu visiitti kotiin olisi tarvittaessa mahdollinen.

4) Siitä lähtien kun aloitin yliopisto-opinnot, mulla on ollut hurja uutisaddiktio. Sen taisi sytyttää meidän proffa ensimmäisellä kansainvälisten suhteiden luennolla kun hän rupesi kyselemään mitä lehtiä luimme. Harva tunnusti lukevansa uutisia. Nykyään luen päivittäin ylen, hesarin, espanjalaisen el Paísin ja BBC Mundon uutisia. Muutaman kerran viikossa tsekkaan myös Al Jazeeran, The Economistin ja muutaman argentiinalaisen päivälehden uutiset.

5) Jostain syystä mun bravuuri jälkiruoka on mokkapalat. Siitä lähtien kun opin itse tekemään niitä, mikään ei ole enää pysäyttänyt mua syömästä mokkapaloja strösseleillä koristeltuina. Niitä pystyy leipomaan täällä Argentiinassakin ja nykyään joillekin argentiinalaisille mokkapalat kulkee nimellä postre finlandés (suomalainen jälkiruoka).

6) Laitan aina shampoot hiuksiin kahteen kertaan joka pesulla, koska luin joskus vuosia sitten, että niin olisi hyvä tehdä. Jos oikein muistan, niin kuulemma ensimmäinen kerta puhdistaa hiukset ja toinen hoitaa sitäkin enemmän. Ehkä väite on vaan mainoskikka, jotta shampoo kuluisi nopeammin -who knows!

7) Olen kerran hypännyt lentsikasta laskuvarjon kanssa. Se tapahtui syksyllä 2008 Kanadassa. En kirjoittanut siitä silloin blogissa, jottei äiti turhaan huolestuisi. Tandem-laskuvarjohyppy oli yksi makeimmista jutuista mitä olen ikinä tehnyt ja joku päivä meinaan varmasti hypätä uudestaan. Hyppy taisi olla 3km korkeudesta. Hyvä puoli laskuvarjohypyssä on se, ettei tarvitse itse ottaa sitä askelta tuntemattomaan vaan sut tuupataan menemään. Toisin kuin vaikka benjihypyssä, jota en voisi koskaan tehdä.

Luulen, että aika moni on jo kertonut random faktoja itsestään, mutta listaan tähän joitain mun lemppariblogeja, jos joku vaikka innostuu latelemaan lisää faktoja.. Hasta la Vista, *käännöskukkasia, Searhing for the greener side, My life here and there, taikuus

Loppukevennykseksi kuva, jonka otin täällä Bahíassa kadulla heti ekalla viikolla..

"ei ole rakkautta, jos telkkari on päällä" -So true!

suomalaista tosi-tvtä isosta omenasta

Kaveri vinkkas mulle Suomessa alkaneesta uudesta tosi-tv sarjasta. Suomi-tytöt New Yorkissa. Katsoin juuri ruutu.fin kautta yhden jakson, taisi olla tuotantokauden toinen jakso. Musiikkikilpailut, tyyliin idols tai x factor, on ainoita tosi-tv ohjelmia mitä saatan katsoa. Muutenkin katson nykyään tosi vähän telkkaria, koska ulkomailla asuessa mulla ei ikinä sellaista ole. Suomessa ollessa katson lähinnä uutisia ja joskus jotain ylen dokumentteja, kuten Ulkolinjaa.. mutta siis takas Nykkiin. En kestä.

Jos joku on todella tylsistynyt, kannattaa klikata tästä ja katsoa 40 minuuttia silkkaa roskaa. Varoitan, että myötähäpeän tunnetta ei voi välttää. Sarja kertoo neljän suomalaisen tai "puolikkaan suomalaisen" tyttökaveruksen elämästä Isossa Omenassa. Ainoa lohtu on se, että toisella silmällä voi ihailla NYCin katukuvaa ja jenkkielämää. Kuka ei haluasi asua maailman sydämessä? Minä ainakin voisin asua siellä, vaikka vaan pari kuukautta.

Alexandra (kuvassa toinen vasemmalta) on tuttu kouluajoilta ja siitä syystä kaverikin saattoi kommentoida tätä uutta sarjaa. Muuten en olisi kyllä edes yhtä jaksoa jaksanut katsoa. Kuten varmaan lähes jokaisessa tosi-tv ohjelmassa, nämäkin tytöt antaa itsestään superdillen kuvan. Myös katsojaa aliarvioidaan, koska kaikki toistavat samat asiat ehkä kolmeen kertaan. Kenellekään ei jää epäselväksi, että Annabella menee sokkotreffeille nimenomaan tanssimaan argentiinalaista tangoa. Karseinta on ehkä se, että rivien välistä huomaa ihan selvästi miten feikkiä ja näyteltyä tämä "tosi-tv" on. Ja  kaiken lisäksi näyttely on erittäin surkeeta. Ehkä tämä ohjelma tekee tytöistä todellisuutta bimbombia, mutta jonkun mielestä kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta ja mainostusta. Hyvin on kaverukset onnistuneet myymään idean telkkariin! Onko joku muu erehtynyt tappamaan aikaa tätä tuijottamalla? 

Amerikan valloittajat on vihamiehiä -ja muuta propagandaa

En ole vielä muuttamassa blogiani poliittiseen raportointiin keskittyväksi kanavaksi, mutta ehkä tätä lukiessa voitte kuvitella kuinka äimän käkenä ja monttu auki olen harvase päivä kuunnellessani näitä juttuja, jotka ovat monelle argentiinalaiselle arkipäivää. 

Voisin veikata ja melkein väittää, että 90 % argentiinalaisista on eurooppalaisten jälkeläisiä. Suurin osa on espanjalais-italialaisia tai muita puolalais-britti-saksalais-espanjalais-ukrainalais-sekoituksia. Sen takia argentiinalaisia kutsutaan usein Etelä-Amerikan eurooppalaisimmaksi kansaksi. Erittäin harvalla on yhtään todellista "alkuperäistä" verta suonissaan ja monet mun ikäiset ovat vasta toisen polven argentiinalaisia. Silti yleisen mielipiteen mukaan espanjalaiset ovat niitä vihollisia, jotka veivät eteläamerikkalaisten rikkaudet ja sortivat alkuperäiskansaa (vähän kärjistettynä). Eurooppalaiset haluavat vain hallita manteretta jatkaen siirtomaavalta-aikaansa. Tämä ajatus on taas ollut pinnalla viimeisten viikkojen aikana..

Sillä kuten jo aiemmin varoittelin, niin niinhän siinä sitten kävi, että presidentti Cristina päätti toteuttaa uhkauksensa ja kansallistaa espanjalaisomistuksessa olevan öljy-yhtiön -kuten jopa suomalaisista uutisista on saattanut lukea. Tosiasiassa maan kongressissa äänestetään presidentin lakiesityksestä kansallistaa yritys vasta tällä viikolla. Ja suosio argentiinalaisten keskuudessa kasvaa. Kukaan ei enää muista varapresidentin takana riepuvaa korruptio- ja hyväveli-skandaalia koska meidän öljy on nyt meidän öljyä, eikä enää espanjalaisten hyväksikäyttäjien, jotka tulevat tänne lyömään rahoiksi meidän rakkaat luonnonvaramme. Yli 70 % argentiinalaisista kannattaa tätä viimeistä presidentin kansallistamiskäännettä. Presidentti voi siis nukkua yönsä rauhassa, kunhan nukkuu Argentiinan maankamaralla. 

Kaikki paikat on jo täynnä propagandaa. Presidentin palatsin, Casa Rosadan youtube-kanava on viime päivien aikana julkaissut jo monta mainosvideota aiheesta "YPF on Argentiina". Tässä esimerkkinä yksi, joka lopuksi julistaa, että "ahora es tuya" (nyt se on sinun), viitaten siis YPF -yhtiöön. 

Paikalliset oikeuttavat kansallistamisen muuan muassa sillä perusteella, että yhtiö ei ole investoinut Argentiinaan tarpeeksi, vaan jakanut lähes kaikki voittonsa osakkailleen. Tämä on johtanut siihen, että muutaman viime vuoden aikana Argentiinasta on tullut kaasu- ja öljyriippuvainen, vaikka käytännössä maa pystyisi omavaraisuuteen.

Jalkakäytävät on jo kuvitettu uuteen uskoon!

Täältä etelästä löytyy kyllä myös muita mielenkiintoisia uutisia..

Kuulin viime viikolla, että täällä mitataan inflaatiota esimerkiksi kuluttajahintoja seuraamalla. Kerran kuukaudessa tsekataan kuinka paljon maksaa "kauppakori" täynnä perushyödykkeitä ja ei-niin-perus-hyödykkeitä, kuten Mäkin Big Mac -ateria. Tähän niin sanottuun kauppakoriin kuuluu ilmeisesti lähes pari sataa tuotetta, eikä vaan yksi litra maitoa vaan yksi tietty litra maitoa. Hallitus on tehnyt mielenkiintoisen sopimuksen tuottajien kanssa, nimittäin tähän kauppakoriin kuuluvien tuotteiden hinnat on sovittu ja hallinnassa, jottei inflaatio näkyisi. Sen vuoksi saatoin muutama viikko sitten ihmetellä minkä ihmeen takia Mc Donaldsissa Bic Mac -ateriaa maksaa vain 20 pesoa (vajaa 4 euroa) kun kaikki muut ateriat ovat vähintään 30 pesoa ja enemmän. No sen takia, että Bic Mac -ateria kuuluu inflaatio-ruokakoriin, eikä Mäkki itse päätä sen hintaa. Mitäköhän hallitus antaa tästä sovittelusta vastineeksi?

Eilen kuuntelin parin nuoren naisen (kolmekymppisen) tarinoita argentiinalaisen opettajan arjesta. Heidän täytyy "saalistaa" tunteja eri kouluista ja parhaimmillaan juosta pää kolmantena jalkana koulusta toiseen opettamaan saman päivän aikana. Suurin osa on töissä vähintäänkin kolmessa eri koulussa, jotta palkka olisi edes jonkinlainen. Täällä koulua käydää aamu- ja iltavuorossa, joten parhaimmillaan opettajat työskentelevät ensin aamulla 7:30-14:00 välillä ja sitten iltapäivällä suunnilleen klo 16:00-20:00 välillä saadakseen tarpeeksi opetustunteja. Eikä siinä vielä kaikki. Syrjäseiduille ei välttämättä kulje busseja sopivaan kellonaikaan, tai ollenkaan, joten opettajat joutuvat liftaamaan töihin ja takaisin! Liftaamaan!

Uutisissa näytettiin pätkä presidentin puheesta, jossa hän uhmaa espanjalaisia ja vakuuttaa, että heidän ei jatkossa tarvitse ostaa biodieseliään Argentiinasta, jos ei miellytä. Puheen lopuksi pressa herkistyy ja kertoo aikovansa viedä edesmenneen miehensä (entinen presidentti) mausoleumiin lakiesityksen YPF:n kansallistamisesta -koska hänen miehensä kuulemma aina unelmoi yhtiön joskus kuuluvan argentiinalaisille. Samoin haudalle päätyy Racing -pelipaita, siis fudisjoukkueen, jonka fani expresidentti tunnetusti oli. Tämä kaikki silmät itkusta punaisena. Jostain syystä joka puheessa hän viittaa vähintään kerran edesmenneeseen mieheensä.

Katutaidetta: Presidenttiparilta tippui kuulemma naamio.

P.S. Ketään ei varmaan enää kiinnosta yerba-kriisi, mutta viikonloppuna kun kävin kaupassa hyllyn reunassa oli sama kyltti "max. 1kg per asiakas", mutta hyllystä löytyi vain 2 kg paketteja. Hihi.

ens vuonna Barcelonaan?

Kuka muistaa tämän listan minua kiinnostavista jatko-opintomahdollisuuksista? Hienon listan tein viime marraskuussa, mutta energiaa ei sitten riittänytkään enää yhtä paljon hakemusten väsäämiseen. 

Sain eilen tietää, että minut on hyväksytty maisteriohjelmaan Barcelonaan, Universidad Autónoma de Barcelona -oppilaitokseen. Jee, jee! Tähän päivään mennessä se on ainoa ohjelma, johon sain aikaseksi lähettää hakemuksen. Onneksi laitoin hakemuksen ajoissa menemään, jo ennen Argentiinaan tuloa. Tarkoitus oli hakea muutamaan muuhunkin yliopistoon, mutta toistaiseksi hakemukset ovat jääneet aikomuksiksi.. olen siis ollut todella saamaton.

Tällä hetkellä minulla on siis ainakin yksi varma vaihtoehto ensi syksylle; opiskella kansainvälisiä suhteita, turvallisuutta ja kehitysta (kuulostaapa hölmöltä suomeksi) Barcelonassa. Tutkinto on ilmeisesti kaksikielinen, koska sekä englannin että espanjan taitoa vaaditaan sisäänpääsyehtona. Ajatus Barcelonasta ja mielenkiintoisista opinnoista ei kuulosta yhtään hullummalta!

syksy on täällä

Sen huomaa siitä, että..

aurinko ei enää lämmitä samalla lailla kun vielä kuukausi sitten.

Aurinko ei myöskään enää nouse yhtä korkealle kuin muutama viikko sitten.

Puoli seittemältä on jo pimeetä.

mikä se siellä roikkuu?

Puissa rupeaa olemaan keltaisia lehtiä.

Enää ei voi kulkea fliplopeissa, koska jaloissa pitäis olla sukat. 

Jääkylmä lattia ei ole enää "ihanan vilponen" vaan "saakelin jäätävä".

Oli pakko hankkia pantuflas. 

Nyt meillä onkin mätchäävät jalkojen lämmikkeet.

yerba -päivitys

Yerba-kriisi sai uuden käänteen.

Presidentti lupasi viikonlopun aikana, että maanantaina argentiinalaisten pöydissä olisi yerbaa. 

Mitä löysimmekään maanantaina ruokakaupan hyllystä? 

Kyllä hyllyt näyttävät nyt täysiltä kun kaikki paketit on lastattu reunaan.

Rajoitus 1kg per asiakas jatkuu.

Mutta missä ovat ne kaikki 50 muuta lajia ja merkkiä?

O-ou.

Valkoisen insinöörin satama ja pyöräretki

Luinpa juuri wikipediasta, että Bahía Blanca on Argentiinan tärkein satamakaupunki. Puerto de Ingeniero White (Insinööri Whiten satama) on joidenkin arvioiden mukaan noin seitsemän kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Keskiviikkona Nico ehdotti, että lähdettäisiin pyörillä käymään satamassa, koska en ollut sitä vielä nähnyt. Satama on "acá nomás", eli tässä ihan lähellä. Tämän kommentin vuoksi lähdin matkaan flipflopeissa. Ei niin hyvä idea. Never again.

Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, kello oli noin neljä iltapäivällä ja autosekamelskan läpi selviydyttyä, oltiin nopeasti selvemmillä vesillä kaupungin periferioilla. Välillä ajeltiin tien penkereellä, välillä mukulakivillä, hiekassa tai asfaltoidulla polulla. Sain satikutia, koska ajoin muka liian hitaasti monivaihteisella maastopyörällä ja pysähtelin ottamaan valokuvia (vain muutaman kerran), sillä me ei muuten ikinä oltaisi perillä itse satamassa. 

"Aquí también la Nación crece"

Tässä pysähdyin ottamaan kuvaa valtion (presidentin!) propagandasta. Joka paikassa missä jotain uutta rakennetaan tai vanhaa korjataan, on aina kyltti muistuttamassa, että presidenttinne Cristina Fernández de Kirchner rakentaa tässä parempaa maata kansalaisilleen. Ei liene yllättävää, että muutama kuukausi ennen vaaleja kaikkialla rakennetaan ja kunnostetaan infrastuktuuria -kylttejä koskaan unohtamatta!

Tässä mietitään, että minne päin me oltiinkaan menossa..

Ja vain hetkeä myöhemmin mun supermaastopyörä päättää sanoa itsensä irti ja pamauttaa takakumin puhki. Voi pertti sentään! Meillä ei tietenkään ollut mukana pumppua, saati sitten paikkausvälineitä. Kummallakaan ei ollut edes kännykkää taskussa. Onneksi olin napannut edes vähän rahaa mukaan jätskivaralta. Oltiin juuri asutusalueella, jossa naapuruston setä ohjasi meidät kävelemään motarin reunaa rekkojen viertä läheiselle bensikselle, jonka naapurissa toimi gomería. Google kääntää tuon "renkaiden verkkokaupaksi". Ihan sitä se ei kuitenkaan tarkoita, mutta ehkä you get the point.

Vähän hidasta oli ukkojen toiminta ja toisessä kädessä tuprutti tupakka, mutta 30 pesoa köyhempänä ja kymmenisen minuuttia myöhemmin päästiin jatkamaan matkaa meren äärelle.

Valitettavasti pienet mutkat matkassa veivät aikaa sen verran, että tuli jo myöhä ja auringonlasku. Ei siis lopulta ehditty tutkia satamaa ja ympäristöä sen pidempään, vaan päätettiin palata rantaan joku toinen kaunis päivä paremmalla ajalla. Tästä reissusta opimme kuitenkin sen, että jatkossa pyöräretkelle lähtee mukaan  ainakin pumppu ja kännykät. 

Seuraavana päivänä googlen karttoja tutkiessa huomasimme, että satama ei suinkaan ollut seitsemän kilometrin päässä -kuten joku oli aiemmin arvioinut. Meidän matka oli lähes 14 kilometriä suuntaansa, joten ei mikään ihme että aikaa kului ja illan pimeys yllätti satamakonttien takaa. Illalla oli reidet pikkasen kipeinä melkein kolmen kympin pyörälenkin jälkeen.. puhumattakaan jalkapöydistä ja -pohjista, flipflopien ansiosta.

kriisistä kriisiin

On olemassa sanonta, jonka mukaan Argentiina on kuin aviopari. Maa tarvitsee kunnon kriisin kerran kymmenessä vuodessa. Jopa argentiinalaiset itse myöntävät tämän ja jotkut osaavat nauraa asialle. Ja kriisejähän tässä maassa riittää. Surullisen kuuluisa talouskriisi, viimeisin paha kriisi vuodelta 2001 on vielä hyvin kaikkien muistissa (siihen viitataan usein puhuttaessa Kreikan tämän hetkisestä tilanteesta) ja siitä johtuen jotkut argentiinalaiset eivät esimerkiksi vieläkään uskalla tallettaa rahojaan pankkiin. Kotona patjan alla saattaa olla turvallisempi.

Kuten jo aiemmin taisin mainita, olen kaukana taloustieteilijästä, mutta jostain syystä täällä tulee sellainen fiilis, että uusi kriisi on aivan kulman takana -johtuen hurjasta inflaatiosta yms. muista ongelmista. Tällä hetkellä kriiseillään vähän pienemmissä määrin muun muassa yerban loppumista. Argentiinassa yerban loppuminen olisi yhtä kuin maailmanloppu. Se on tuota teepurua, jota laitetaan mate-kuppiin ja juodaan kuvassa näkyvällä pillillä. 90 % argentiinalaisista juo mateta päivittäin ja useimmat monta kertaa päivässä.

Argentiinan hallinto on surullisen kuuluisa äkkikäänteistään, mitä tulee vaikka talouspolitiikkaan tai ylipäänsä kaikkeen politiikkaan. Nyt presidentti keksi laittaa uuden veron yerballe, tuotteelle jota jokainen argentiinalainen kuluttaa kymmeniä kiloja vuodessa (en löytänyt tarkkaa tietoa). Tässä maassa on esimerkiksi oma kansallinen yerba mate instituutti, niin tärkeä juttu on kyseessä. 

Tästä uudesta verosta ei kukaan ole innoissaan, mutta kaipa se on helppo tapa kerätä lisäpennosia ihan huomaamatta. Suurimmat yerban tuottajat eivät tietenkään ole kovinkaan tyytyväisiä ja presidentti toivoo, että nämä suuryritykset pitäisivät suut supussa ja maksaisivat vähän ylimääräistä niin, ettei  ketjun alkupäässä olevat pientuottajat kärsisi uudesta verosta. Kuinka söpö ajatus! Tämä on nyt sitten johtanut siihen, että kaupoista on kohta yerba loppu. Normaalisti hyllyt ovat täynnä erilaisia paketteja.. makuja ja laatuja löytyy sitruunasta, mintun vivahteiseen tai vaikka kreipin makuiseen.

Nyt hyllyt ovat puolityhjiä ja hyllyjen reunaa koristaa seuraavanlaiset kyltit..

max. 2 kg per asiakas

Kilo yerbaa maksoi vielä pari vuotta sitten 5-6 pesoa (noin euron). Vielä muutama viikko sitten kilo maksoi noin 12 pesoa ja nyt viimeisen viikon sisällä hinnat ovat räjähtäneet niin, että kilo maksaa jo yli 20 pesoa. Kaikkia laatuja ei myöskään ole enää saatavilla. Presidentti on toistaiseksi uhkaillut yerban tuottajia jollain tarjonta-lailla (ley de abastecimiento -en ymmärrä), jos ei kauppojen hyllyt pian täyty yerbapaketeista.

Eikä tässä vielä kaikki.. suurempi kriisi liittyy presidentin keksimiin maahantuontirajoitteisiin. EU ja USA ovat kiukusta punaisia. Jokainen yritys, joka tuo Argentiinaan tuotteita, joutuu viemään maasta saman verran argentiinalaisia tuotteita. Tästä johtuen esimerkiksi meksikolainen Nissan, joka tuo Argentiinaan autoja, on ryhtynyt viemään Argentiinasta viiniä. Nissanista on tullut viininviejä! Tämän lisäksi Argentiinan hallinto uhkaa kansallistaa tällä hetkellä espanjalaisomistuksessa olevan öljy-yhtiö YPF:n, joka oli alunperin argentiinalainen valtion yritys. Näinä päivinä Argentiinan hallinto ei siis hirveästi saa sympatioita argentiinalaisilta, jenkeiltä tai EU:n johdolta. Mielenkiintoisia aikoja elellään..

//edit 15.4.
Ilmeisesti kaupoista saa ostaa enää max. 1kg yerbaa per asiakas, sikäli mikäli hyllystä vielä paketteja löytyy. Hallitus uhkasi laittaa yerban vientikieltoon, jos ei tilanne muutu, jotta ainakin kotimaan markkinoille riittäisi tavaraa. Tarjonta-laki on sellainen, että kaikkien on pakko päästä yhteisymmärrykseen, koska argentiinalaisten on pakko saada ostaa yerbaa ja jos ei, niin tulee tupenrapinat. Tämän päivän uutisten mukaan hallitus takaa, että maanantaista alkaen yerba löytyy argentiinalaisten pöydistä ja tilanne normalisoituu. We'll see..

syksyinen playa, Pehuén-Có

Ennen Córdoban reissua ja ennen mun pientä vilustumisepisodia tehtiin Nicon kanssa reissu läheiseen Pehuén-Có nimiseen kylään, joka sijaitsee 80 km Bahíasta Atlantin rannalla. En ikinä kuvitellut jonain päivänä ajavani autoa Argentiinassa -out of all places- mutta niin siinä sitten vain kävi. Mä olen toistaiseksi vielä meistä kahdesta ainoa (pienestä painostuksesta huolimatta), jolla on ajokortti. Vuokrattiin lopulta auto 1,5 päiväksi ja huristeltiin rannalle. Yövyttiin yksi yö leirintäalueella muutama kymmenen metriä rannasta ja jostain kumman syystä otettiin kuitenkin mukaan ihan älytön määrä tavaraa.. kuten tyynyt, pumpattavat patjat, peitot kylmyyttä vastaan, teltta, kaasuhella, pannu, pöytä ja muutama tuoli, ruokailuvälineet ja lämmintä vaatetta. Entisenä partiolaisena melkein hävettää kertoa, että nukuin teltassa pumpattavan patjan kanssa, mutta autolla kun kerran oltiin liikkeellä..

ennen lähtöä

Todisteena siitä, että oikeasti ajoin autoa.

Koko pieni kylä oli ihan kuollut ja me oltiin leirintäalueen ainoat asiakkaat. Onneksi Nicon perhe on ollut "kanta-asiakas" viimeiset parikymmentä vuotta ja viettää joka vuosi keskikesän (tammikuussa) aluella, minkä ansiosta me yövyttiin leirintäalueella tällä kertaa  ilmaiseksi. Keskustassa oli illalla yksi ravintola auki ja me oltiin sen ainoat asiakkaat. Jätskibaari tuotti suuren pettymyksen ja feilas, vaikka ovessa olevan kyltin mukaan sen piti aueta päivällisaikaan.

Teitä reunastaa lukemattomat määrät eukalytuspuita. Koalat vaan puuttuu!

Meijän auto ja teltta

Yksi kylän ainoista nähtävyyksistä on tämä talo (!), joka muistuttaa enemmänkin laivaa ja löytyy keskustasta keskeltä muita lomakämppiä. Siellä ei taida kuitenkaan pysyvästi asua ketään, koska hiippailtiin vähän takapihalla kurkkimassa ja laivatalo näytti aika aavemaiselta. Mutta se näyttää myös tosi päheeltä!

playa päivällä

ja playa auringonlaskun aikaan

Tällainen kasvi löytyi rannalta ja rannan läheisestä, lähes poroksi palaneesta metsästä.. sen nimi on ilmeisesti kissan kynsi tai jokin vastaava. Nuo härpäkkeet (tai lehdet?) on oikeesti melkein sormen paksuisia ja vahvoja "oksia". Se ei taida ihan välittyä tästä kuvasta. Todella jännä löytö!

Vehreää vihreää keskellä poroksi palanutta metsää!

Tällaista suoraa kaistaletta oli suurin osa matkasta. Ei siis mikään ihme, että vaikka tien varsilla lukee nopeusrajoituksena 80 km/h niin jengi vetää keskimäärin 140 km/h. Autovuokraamon pitäjän mukaan maantiellä rajoitus on 110 km/h.. mutta näin vaan 80 kylttejä tai sitä alhaisimpia lukemia. Kuten arvata saattaa, tämä oli siis kaikista helpoin pätkä ajaa. Eri juttu oli täällä kaupungin keskustassa, jossa on turha kuvitella, että kukaan antaa tietä tai näyttää vilkkua tai ajaa omalla kaistallaan -keskellä tietä on parempi.

hinnat nousee silmissä

Nyt ollaan kotiuduttu kuumasta ja kodikkaasta Córdobasta takaisin tänne etelämpään ja viileämpään Bahía Blancaan. Kirjoitin hieman inflaatiosta ennen matkaa, mutta se jäi julkaisematta.. palaan Córdoban kuulumisiin myöhemmin. Tänään järjestetään Nicon äidin yllätyssynttärijuhlat ja parhaillaan sisarukset juonittelevat ja ehdottavat äidilleen ravintolaillallista hämäyksen vuoksi..

En varmaan missään vaiheessa tule kunnolla käsittämään tätä inflaatiokeissiä. Kun ensimmäistä kertaa olin Argentiinassa vuonna 2005 (vaihto-oppilaana), oli kaikki superhalpaa. Kuudessa vuodessa hinnat ovat ainakin viisinkertaistuneet. Vähintäänkin viisinkertaistuneet. 

Tällä hetkellä hinnat nousee ihan silmissä. Sen vuoksi esimerkiksi ravintoloissa hinnat on aina (ei permanentti) tussilla merkitty, jotta niitä voidaan tarvittaessa muuttaa -kuten yllä olevassa kuvassa näkyy. Nappasin tuon kuvan ihan muusta syystä alunperin. Sillä hetkellä mun mielestä oli huvittavaa, miten ruokalistassa varoitetaan suolaisen ruokavalion terveysvaikutuksista.

Muutama esimerkki havainnollistaa paremmin tätä mielettömyyttä. Nimittäin vielä muutama vuosi sitten kun asuin Córdobassa bussilippu Buenos Airesista Córdobaan maksoi noin 150 pesoa (~25 euroa, mutta euron kurssi on noussut pesoon nähden) ja nyt sama lippu maksaa 250 pesoa. Kyseessä on 9 tunnin matka, joten kyllä siinä bensaakin kuluu.. Lentokenttäbussi Buenos Airesin kentältä keskustaan oli vielä silloin vajaa 40 pesoa kun se nyt maksaa 60 pesoa. Meidän bussilipun hinta Buenos Airesista Bahía Blancaan nousi 11 pesoa kahdessa viikossa (!). Muistan kun 100 peson seteli oli niin suuri, että harva kauppa suostui sellaisen vastaanottamaan, minkä vuoksi se oli mahdoton "rikkoa" pienemmäksi. Nyt 100 pesolla saa hädin tuskin yhtään mitään. Löysin Córdobasta valokuvaripustusjutun, jonka hinta oli vajaa 120 pesoa ja reilu 1,5 vuotta sitten olin maksanut täysin samasta tuotteesta täysin samassa kaupassa vajaa 50 pesoa.

Huvittavinta tai ehkä surullisinta tässä kaikessa tosiaan on se, että hallituksen mielestä inflaatio on vajaa 10 prosenttia vuodessa vaikka todellisuudessa se on 25 tai jopa 30 prosenttia. Huomaahan sen jo arjessa. Hallitus kuitenkin tykkää vääristellä tuollaisia lukuja ja sen takia mm. The Economist ilmoitti helmikuussa lopettavansa Argentiinan virallisen tilastoinstituutin lukujen julkaisemisen, koska ne eivät kuvaa todellisuutta. Tästä pääsee kurkkaamaan mielenkiintoista artikkelia, jonka lehti räväkästi otsikoi: "Don't lie to me, Argentina".