25 de mayo

Täällä on tänään 25 de mayo, niin kuin muuallakin maailmassa. Argentiinassa se on kuitenkin kansallinen vapaapäivä, sekä myös monen kaupungin tärkeän kadun nimi. Tänään muistellaan toukokuun vallankumousta, kun 202 vuotta sitten taisteltiin espanjalaisia vastaan. Ihanaa, että on taas pitkä viikonloppu! Niitä on tänä vuonna vähintään kerran kuussa. 

Meidän aamu alkoi lettukesteillä. Niistä tuli ehkä vähän liian paksuja crepeiksi, mutta hyviä ne silti oli.

Kinkkua, juustoa, pestoa, vadelmahilloa, dulce de lecheä ja banaania!

Eilen 9 de julion jokaikisessä kadunkulmassa ja liikennevaloissa jaettiin koko päivä alla näkyviä Argentiinan lippuja ohikulkijoille ja ohiajaville autoille. Tyypit oli jakamassa niitä jo kello 8 aamulla ja vielä viideltä iltapäivällä. Kävi vähän sääliksi niitä, jotka oli pystyttäneet lippujen ja pinssien myyntikojun kadun kulmaan. Ei tainnut mennä kaupaksi. Näitä lippuja sen sijaan oli vähintään joka toisen auton kyljessä.

Me ollaan oikein isänmaallisia, kun olkkarista voi ihailla Evitaa ja liput liehuvat korkealla!

Meidän eilinen illallinen oli tyypillinen argentiinalainen "picada" (=napostelu). 

Nicon sisko lähetti mulle lahjaksi tällaiset aivan supermukavat floripondiat. Nämä on niin mukavat, ettei tekis mieli ottaa niitä pois jaloista ollenkaan. Pohja on kumia ja jalka lepää paksun, pehmeän puuvillatyynyn päällä. Nää taitaa olla argentiinalainen tuotos, mulla tulee ihan Floricienta mieleen -jos joku tietää, mistä puhun. Täältä voi katsoa minkälaisia floripondioita löytyy, miehille ja lapsille löytyy omat!

Huomenna lauantaina meillä onkin päiväretki Uruguayn Coloniaan edessä. Mun kolmen kuukauden turistiviisumi menee umpeen 1. kesäkuuta, joten nyt on hyvä aika käydä pyörähtämässä Uruguayn puolella hankkimassa uusi maahantuloleima passiin. Siitä alkaa sitten uudet lailliset kolme kuukautta.

setelien metsästystä ja piristystä harmauteen

Täällä on ollut, lievästi ilmaistuna, pikkasen harmaata muutamana viime päivänä. 

näkymä olohuoneesta

näkymä keittiöstä

Sateesta ja harmaudesta huolimatta, olen kuitenkin viimeiseen asti vastustanut sateenvarjon hankkimista. Erehdyin yksi päivä kotimatkalla kipaisemaan yhteen laukku- ja accessorize-kauppaan vain katsomaan, paljonko sadesuojasta joutuisi pulittamaan. 100 pesoa (lähes 20 euroa)! Siis eihän Suomessakaan maksa sateenvarjot kahtakymppiä! Vai maksaako? Skotlannissa Primarkin sateenvarjon sai kolmella punnalla ja se oli superkestävä. En siis ollut yhtään tyytyväinen tähän sadan peson hintaan ja päätin toistaiseksi olla ostamatta sateenvarjoa. Enhän mä sellaista tarvitse. Jos sataa, otan metron -ajattelin. Maanantaina kun harmaus ja tihkusade kuitenkin jatkui ja uutisissa uhkailtiin tiistaista torstaihin kestävällä 72 tunnin metrolakolla, oli pakko tehdä jotain ja harkita sontsan ostoa uudelleen. 

Tässä on ollut myös sellainen jännityslisäke, että mun visa electron on sanonut itsensä irti. Senkin takia olen piheillyt. Käteinen kun on huvennut taskun pohjalta. Kävin viime viikolla yhteensä ainakin viiden pankin Otto-automaatilla ja kaikkien vastaus oli "you have exceeded your daily limit" (joissain pankeissa luki "dialy limit" hihi). Daily limit my ass! Tuli vähän avuton olo. Varsinkin kun luottokortilla nostaminen on niin kallista. Tätä ennen mulla ei ikinä ole ollut ongelmia korttien kanssa tässä maassa, joskin harvemmin käytän electronia maksuvälineenä, sitä kun en viitsi kantaa päivittäin mukana. Ehdinpäs jopa soittaa Suomeen Nordealle ja kysellä näistä korttiongelmista. Eivät he osanneet sanoa mitään. Yllätys, yllätys. Ajattelin, että kyseessä on varmaan joku Argentiinan hallinnon uusi keksintö vaikeuttaa kansalaisten (tai tässä tapauksessa ulkomaalaisten) elämää. Niistä kun ei ikinä tiedä. 

Olisin halunnut mennä paikallisen pankkikonttorin virkailijoilta kyselemään, josko he osaisivat auttaa tai tietäisivät jostain uusista määräyksistä. Nico ei kuitenkaan pitänyt tätä hyvänä ideana. Ulkomaalaisen, eurotilin omistajan ei kannata luottaa paikallisiin pankkivirkailijoihin, koska ei paikallisetkaan luota. Täällä on oikein tyypillistä, että menet pankkiin tiskille nostamaan tililtäsi käteistä muutaman tonnin ja sitten pankin ulkopuolella odottaa pankkivirkailijan kaveri (jolle on just soitettu asiakkaan ulkonäkö ja nostama rahasumma) ja ryöstää sut kotimatkalla. Ja tämä on kaikkien tiedossa! 

Yritin kuitenkin viikonloppuna vielä nostaa oikein eurooppalaisista pankeista (HSBC, Santander etc.) ja vältellä paikallisia, jospa se auttaisi. Mutta ei. Sitten jostain salapoliisiaivolohkoni syövereistä keksin, että kun osassa pankeista lukee "Banelco" ja toisissa "Link", niin ehkä niissä on joku ero. Ennen noilla ei ole ollut mitään väliä. Eilen menin varta vasten siihen pankkiin, jonka nimeä en edes muistanut, josta olin saanut nostettua rahaa kuun alussa. Sen kyljessä luki "Link" ja tajusin, että ulkomaalaisissa pankeissa taitaa kaikissa lukea "Banelco". Jee, vihdoin sain nostettua käteistä! Ja kyseessä oli oikein paikallinen, buenosairesilainen, Banco de la ciudad. Enpäs olisi uskonut, että siellä onnistuisi.

Rahat housun taskussa ja osa levitettynä eri puolella laukkua, ei ainakaan lompakossa, ja electroni laukun sisällä sivutaskussa lähdin sitten ulos pankista oikein vainoharhaisena, ajatellen, että joku kohta ryöstää mut. Varsinkin kun olin oikein turistihelvettikadulla, la Floridalla. Mutta onneni kukkuroilla (setelit viimein taskussa) vesisateessa kävellessä päätin sitten vihdoin ostaa sen sateenvarjon. Samalla hain vähän piristettä syksyyn Falabellasta, paikallisesta Sokoksesta. Toinen tuoksuu meloni-kurkulle ja toinen kreippi-melonille. Aivan älyttömän hyvälle!

P.S. Kotiin päästyäni uutisissa kerrottiin, että sopuun on päästy ja metrolakko peruuntuu. Ilman sateenvarjoa olisi sittenkin vielä pärjätty! ;)

olympialaispolitiikkaa

Täällä aiheutti aikamoista polemiikkia toissa viikolla mielenkiintoinen mainosvideo. Kuten kaikki ovat varmaan jo tylsistymiseen asti (tai sitten ei) kuulleet ja lukeneet, vaatii Argentiinaa Iso-Britannialta takaisin Malvinas/Falkland -saaria, jotka se 30 vuotta sitten "menetti" hävityn sodan lopputuloksena. Oikeastaan se oli menettänyt saaret jo vuosikymmeniä aiemmin. Saarten omistuksesta voi olla montaa mieltä, mutta ei Argentiinassa. Jopa maan perustuslaissa viitataan saarten argentiinalaisuuteen ja niiden takaisinottamiseen. Yksikään paikallinen presidentti tai poliitikko ei siis voi kyseenalaistaa Argentiinan oikeutta saarten hallinnointiin, jos hän haluaa pysyä vallassa tai turvata selustansa. Se siitä. Tätä "konfliktia" monimutkaistaa tietenkin se, että saarten aluevesillä on tehty muutamia öljylöytöjä viime vuosien aikana. It's all about oil..

Kuva

Tässä maassa on käynnissä hurja propaganda -kampanja valtion tai lähinnä hallituksen puolesta ympäri vuoden (aika osuvasti täällä puhutaan usein mistä tahansa mainoksesta sanalla "propaganda" hihi). Siis vaikka vaaleja ei olisi lähimaillakaan. Kuten aiemmin täällä mainitsin, ei presidentti jätä kertomatta mitä kaikkea hän on kansalaistensa hyväksi tehnyt. Vaikka se olisi maantien korjaamisprojekti -mikä on mun mielestä ihan selvä kansalaisten perusoikeus. Siis että maantiellä voi ajaa. Niin myös valtion tv-kanavilla fudismatsia katsottaessa näkyy vähän väliä "presidencia de la nación" -teksti, koska presidentti Cristinan kampanja fútbol para todos (jalkapalloa kaikille) toi KAIKKI fudismatsit jokaisen argentiinalaisen kotiin valtion kanavien kautta. Täällä ei siis tarvitse maksaa kaapelia, katsoakseen urheilua 24/7. 

TP Sauli Niinistö voisi ehdottomasti tässä asiassa ottaa mallia argentiinalaisesta kollegastaan ja implementoida Suomessa projektin "jääkiekkoa kaikille", jotta esimerkiksi lätkän MM-kisat näkyisivat valtion kanavalla, eikös vain? :)

Nyt takaisin viime viikon härdelliin. Hallitus tuotti propagandamaisen mainosvideon, joka kuvattiin salaa Malvinas -saarilla. Videolla esiintyy paikallisen "lätkä" (ei jäällä) -joukkueen kapteeni, joka harjoittelee mukamas Lontoon olympialaisiin ja treenaa esimerkiksi Brittien sotamuistomerkin päällä. Argentiinan hallinnon mukaan video on "kunnianosoitus sodassa kaatuneille ja sodan veteraaneille". Video rupesi pyörimään kansallisella tv-kanavalla ja urheilija väitti olleensa täysin tietämätön kenelle mainosvideota tehtiin. Hänelle ei kuulemma ollu kerrottu kyseessä olleen hallinnon toimeksianto. Provokoiva osa tuota videota on ihan viimeiset sekunnit, jossa todetaan "para compatir en el suelo inglés, practicamos en el suelo argentino" = kilpaillaksemme englantilaisella maaperällä (olympialaiset!), harjoittelemme argentiinalaisella maaperällä (siis Malvinas/Falkland -saarilla).

Video ei tietenkään hirveästi miellyttänyt brittejä ja täälläkin siitä oltiin montaa mieltä. Britanniassa vaadittiin, että videon pyörittäminen kansallisilla tv-kanavilla Argentiinassa lopetetaan. Britannian puolustusministeriön edustaja vaati, että Argentiina lähettää virallisen anteeksipyynnön, koska video on "huonolla maulla tehty, provokatiivinen ja loukkaava". Ilmeisesti myös kansainvälinen olympiakomitea oli sitä mieltä, että olympialaisia ja politiikkaa ei pitäisi sotkea keskenään. 

Mun mielestä on lähinnä huvittavaa, että hallitus järkkää salaisen kuvausmatkan saarille tekemään propaganda-videota ja sen jälkeen selittää, että tällä ei kyllä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä. Video tehtiin vain argentiinalaisille, kunnianosoituksena. Hahaha. Brittilehti, the Sun, otsikoi aiheesta "Argies dance on our graves" tässä artikkelissaan. Aika nopeasti briteillä oli oma versionsa kyseisestä videosta valmiina. Sen näkee tästä. Tässä maassa ei kyllä tule tylsää.. haha.

maanalaista matkustusta

Juuri kun olin päässyt subtessa matkustelun makuun, niin ne päättivätkin lakkoilla. Taas vaihteeksi eilen  (torstaina) puolelta päivin alkoi siis 36 tunnin metrolakko. Buenos Airesissa on suhteellisen vähän metrolinjoja -vain kuusi kappaletta ja noin 47 km verran. Esimerkiksi Lontoossa linjoja on 13, yhteensä 400 km pituisen matkan ja New Yorkissa 24 linjaa ja 1400 km. Tosiasiassa molemmat kaupungit on kyllä Bairesia suurempiakin. Aiheesta oli juttua paikallisessa lehdessä ja oheen oli laitettu hieno interaktiivinen kartta. Tämän Etelä-Amerikan  Pariisin metroverkostoa kehitetään kuitenkin kovaa vauhtia ja uusia linjojakin taitaa olla rakenteilla -vaan hitaammin kuin Euroopan Pariisissa. Suomalaisiakin on osallisena, koska Pöyry on mukana metrolinjojen pidentämisprojektissa.

tässä ihmiset ihmettelee dvd-valikoimaa

Kuten varmaan kaikissa kolmannen maailman maissa, myös täällä myydään metroissa ja busseissa kaikenlaisia tavaroita. Yllätyin kuitenkin viikonloppuna nähdessäni naisen tiputtelevan kanssamatkustajieni polville piraatti-deeveedeitä. Myyjien tapana on siis tiputella ihmisten syliin kortteja/oppaita/henkilökortin suojataskuja/nenäliinoja yms. ja sitten palata takaisin keräten joko krääsänsä takaisin tai muutamia kolikoita. Lisäksi tietty musiikki ja ihan vaan kerjäys on valitettavaa peruskauraa. Yksi päivä metrovaunun keskikäytävää käveli paljain jaloin korkeintaan 4-vuotias surkean näköinen pikkupoika -rahaa kerjäten.

Eilen aamulla lähdin kotoa aika myöhään, joten 30 minuutin töihin kävelemisen sijaan päätin ottaa metron. Laiturille päästyäni metro odottikin suoraan edessä, mutta en tiennyt minne päin juosta, koska se oli oville asti tupaten täynnä. Onneksi sujahdin kuitenkin yhdestä ovesta sisään, koska jälkeeni samasta ovesta mahtuikin vielä ainakin kuusi aamukiirehtijää. Ruuhkapiikki alkaa täällä siinä vähän ennen puoli yhdeksää, jolloin mun pitäisi jo olla töissä. Jos siis olen ajoissa kello 8:30 töissä, vältän kaiken ruuhkan. Kävellessä tulee hiki pintaan, kun hiihtää ihmisvilinässä. Metrossakaan ei säästy hien pisaroilta, koska ilma ei vaihdu ja siellä ollaan kuin sillit purkissa -se muistuttaa aikalailla saunaa. Kävely on siis ehdottomasti parempi hikoilu-vaihtoehto.

Lauantai-ilta ja autio metroasema

Täällä on valtion päänaisella (Cristinalla) ja Buenos Airesin kaupunginjohtajalla (Macrilla) vähän pasmat sekaisin, mitä tulee yhteistyöhön. Cristina ja Macri on nääs eri puolueiden edustajia. Eli vihamiehiä. Kaikesta käydään nykyään taistelua. Helmikuussa valtion hallinnoima metro siirtyi kaupungin hallintaan. Samalla sekunnilla loppui liittovaltion poliisin petrollit metroissa ja turvallisuus koki kovan kolauksen. Tuli lakko. Kaupunginjohtajan piti nyt itse hoitaa metrojen vartiointi kun se kerran otti koko Bairesin metron hallintaansa. Valtion velvollisuus taata buenosairesilaisten turvallisuus loppui siihen. Mutta kaupungilla ei ole varaa laittaa turvallisuusmiehiä metroihin. Lakkoillaan. Että näin täällä. Metrolinjat lakkaakin toimimasta iltaisin jo kello 23, kuulemma muuan muassa turvallisuuskysymyksen vuoksi. Ja sen takia, ettei asunnottomat asettuisi metroihin "asumaan", kylmää pakoon. Mitenköhän tämä toimii NYCissä, jossa metrot on toiminnassa 24/7?

(puisessa) metrovaunussa on tunnelmaa

Tässä siis linja A:n 99-vuotias puumetro!

(ft. gauchito)

Valitettavasti videolle ei sattunut yhtään valojen välkettä. Siinä meni kummitususkottavuus.

Mä olen kuitenkin aina fanittanut metroja, koska niiden avulla on huomattavasti helpompi suunnistaa uudessa kaupungissa. Bussilla matkustaminen on paljon stressaavampaa, koska et ikinä oikein tarkkaan tiedä missä sun pitää jäädä pois. Parasta Buenos Airesin metrossa on se, että metromatkan hinta (ja muu julkinen liikenne) on halpaa! Se taitaa olla enää ainoa asia mikä täällä on reilusti halvempaa kuin Suomessa (täällä valtio tukee lippujen hintoja). Yksi matka on nykyään 2,50 pesoa, eli noin 0,40 euroa, hinnan tuplaannuttua vuoden alusta.

Ja metrotunnelissa voi tulla vastaan jopa argentiinalaisten kansallisihme,
iki-ihana Mafalda mahtavalla huumorillaan!

Onkohan Jumala patentoinut tämän idean pyöreästä hullujenhuoneesta?

"Katso, tässä on maailma, näetkö?" - "Tiedätkö miksi tämä maailma on hieno, eh?" - 

"Koska tämä on pienoismalli, alkuperäinen on täys katastrofi!"

P.S. Hyvä Leijonat! 

P.P.S. Sunnuntaina vihdoin syntyi pieni, söpö tyttö. Mustakin tuli tavallaan "täti". :)

P.P.P.S. Metrolakkoilu taitaakin jatkua vielä huomisen ja ensi viikolle uhkaillaan uutta lakkoa. Kaaos kaupungissa jatkukoon.

jänniä aikoja, jänniä metroja ja parempia päiviä

Loppuviikko oli onneksi paljon parempi kun mitä viikon ensimmäinen päivä antoi ymmärtää. Taistelut hissien kanssa tosin jatkuvat. Mulle selvisi, että tässä talossa on vielä niiden neljän normihissin lisäksi kaksi "palveluhissiä", jotka on ilmeisesti tarkoitettu muun muassa roskien tyhjentämiseen. (Meidän "talkkari" tai "ovivahti" siis kerää roskat joka kerroksesta, me heitetään ne vaan tuohon oman kerroksen roskishuoneeseen. -Kiva varmaan kerätä roskat 24 kerroksesta!) No nyt viime päivinä myöskään nämä palveluhissit eivät ole olleet toiminnassa, koska muutenhan niitäkin voisi hätäpäissään käyttää. Mutta se siitä. Totesin tänään, että jos ei muuta, niin toivottavasti mun pinna kasvaa näiden neljän kuukauden aikana. 

Täällä eletään kuitenkin muutenkin aika jänniä aikoja, koska mun cuñada (herra N:n veljen vaimo) synnyttää ihan näinä päivinä. Tässä viimeisen kuukauden ajan vauvan on ollut tarkoitus tulla maailmaan "ihan näinä päivinä". Mutta kohta aika loppuu, niin että vauvan on vaan pakko tulla ulos. Kauhean jännää! Joka päivä odotan sitä puhelua, että nyt se on täällä. Entistä jännemmän tästä kaikesta tekee se, että kukaan ei vielä tiedä vauvan sukupuolta.

Viikolla tapasin lähes kolmen vuoden jälkeen yhden pariisilaisen kaverin. Tutustuin Liliin Kanadan vaihtovuoden aikana ja viimeksi tosiaan nähtiin mun päivän välilaskun aikana Pariisissa kesällä 2009. Tässä yksi päivä tajusin facebookin ansiosta, että ollaanpa muuten asukkeja samassa kaupungissa. Aika hassua. Lilin isä on argentiinalainen ja Lili on tullut ettimään töitä Buenos Airesista, kuulemma "Euroopan talouskriisiä pakoon". Ei olla oltu missään yhteydessä tuon Pariisin rendevuun jälkeen. Käytiin kuitenkin töiden jälkeen "yksillä" ja istuttiin muutaman tunnin ajan terassilla nauttimassa viimeisistä lämpimistä hetkistä. 

Samana iltapäivänä näin ensimmäisen ryöstön ihan livenä. Kuuluisan Havanna -kahvilan yhdessä pisteessä oli vilinää kun käveltiin siitä ohi. Yhtäkkiä joku nuori mies lähti kauheeta vauhtia juoksemaan tuli pehvan alla ja samantien kahvilan kaksi (!) tarjoilijaa juoksee varkaan perään. Tarjoilijat juoksivatkin hurjaa vauhtia ja olisivat pian saavuttaneet tämän rötöstelijän, ellei sillä olisi ollut kaveri mopon kanssa odottamassa puolen korttelin päässä. Sinne meni! Eikä mulle selvinnyt, että mikä meni.. mutta kahvilan terassilla seisoi pari pukumiestä hölmistyneen näköisenä ehkä yhtä kännykkään tai lompakkoa kevyempänä. Olin aika ällikällä lyöty kun pääsin seuraamaan tollasta tilannetta ihan vierestä. Sitä koko ajan varoitellaan varkauksista ja kadulla kävelen sormet tiukasti laukun ympärillä, mutta nähdä tuollainen livenä on ihan eri juttu. Mua vähän ärsyttää se, että en tiedä olenko liian varovainen. En viisit lähteä kotoa visa electron laukussa, vaan jätän sen aina kotiin, ellen ole menossa nostamaan rahaa pankista. En myöskään välttämättä uskalla ottaa kameraa turhaa mukaan ja sitten myöhemmin mua harmittaa, että olen jättänyt sen kotiin. Jos joku multa meinaa jotain ryöstää tänä aikana, niin oikeastaan toivoisin, että se olisi tuo paska Nokian kännykkä, josta on ollut alusta asti vain harmia. Se oli ensimmäisten kuukausien aikana useaan kertaan huollossa. En varmaan blogissa kertonut, että ensimmäisten neljän päivän aikana Argentiinassa se sai aikaan 420 erkin laskun laukun pohjalla, ihan ittestään. Onneksi vahingossa vaihdoin siihen heti neljäntenä päivänä paikallisen simkortin. Tenía ganas de conectarse al internet.. sen taisi tehdä mieli yrittää päästä nettiin, ihan 3G -verkkoon. Saunalahden mieliksi. 

Tällä viikolla meillä oli töissä eräänlainen virkistyspäivä. Lähdettiin koko konkka ronkka Buenos Airesin Puerto Madero -satamasta sellaisella laivalla kun Humberto M seilailemaan Río de la Plata -jokea (kuulemma maailman levein joki!) pitkin ja nautittiin lounas siinä samalla. No sinäkään päivänä mulla ei tietenkään ollut kameraa mukana. Typerää! Ruoka oli kuitenkin erittäin maukasta.

Yksi viikon kohokohdista sattui perjantaina iltapäivällä ja tänään lauantaina vielä uudestaan. Ensimmäistä kertaa Nicon veljen kämpiltä kotiin tullessa päätettiin ottaa metro -jota kutsutaan paikallisittain subteksi. En voinut uskoa silmiäni kun paikalle suhahti puinen metro! Se oli aivan mahtava. Kuulin tänään, että se on ihan alkuperäisiä Buenos Airesin metroja, vuodelta 1913. Siinä on hienot puiset penkit, sisällä ei kuule edes omia ajatuksiaan, vaunut kilisee ja kolisee ja samalla lamput välkehtii. Siinä on oikeaa huvipuiston kummitusjunan tunnelmaa. Ja tämä 99-vuotias metro tuoksuu vähän kuin Linnanmäen vanha vuoristorata. Wau! Eikä mulla tietenkään ollut kameraa mukana. Arrggghh.

Tästä tuli nyt aika sekavaa juttua, mutta täällä Bairesissa on kuitenkin kaikki aika hyvin. Ilmat on pikkasen viilentyneet, koska enää tänään ei kello 8 aamulla mittari (tai ipad) näyttänyt +18 astetta. Mua harmittaa, että olen ihan ulapalla lätkän MM-kisoista. Aikaeron takia olen viikolla matsien aikaan töissä, joten en ole nähnyt vielä yhtäkään kokonaista matsia. Hyvää viikonlopun jatkoa Suomeen ja muuallekin maailmalle!

perkuleen maanantai

Arkeen paluun huono puoli on tietenkin se, että maanantaista tulee taas vihamiehiä. En kestä! 

Ensin töissä vähän kaikki jumittaa ja sitten välillä vaan ottaa päähän kävellä hikisenä ruuhkassa kotiin. Kaikki ääliöt taksikuskit ja muut autolla ajamista osaamattomat tietenkin sattuu just sun tielle. Matkalla on kiva soittaa poikaystävälle ja löpötellä niitä näitä, varsinkin kun puhelut siihen numeroon pitäisi olla ilmasia. Sitten on hyvä tarkistaa kännykän saldotilanne heti puhelun jälkeen, jotta voi tsekata kuinka paljon ne kusettaa ja laskuttaa sulta ilmasista puheluista. Kredittiä on 10 pesoa vähemmän. Mitä helvettiä? Kauan mä oikein puhuin? Neljä minuuttia! Neljän minuutin ilmaisesta puhelusta multa laskutettiin melkein kaksi euroa! Neljän minuutin ILMAISESTA puhelusta laskutettiin viisi kertaa enemmän kuin Suomessa, vaikka olen melkein kehitysmaassa. Juuri näin.

Sitten tarina jatkuu. Se tunne kun astuu asuintalon rapusta sisään ja näkee, että kaksi maailman kaikkeuden hitainta hissiä on juuri lähteneet matkaamaan yläilmoihin ja päätyvät vielä ylimpään kerrokseen juuri kun toivot pystyväsi astumaan hissiin päästäksesi vihdoin kotiin -ei ole kauheen kiva. Kenen idea oli vuokrata kämppä 18. kerroksesta? PRKL. Ja talosta, jossa menee hermot aina hissejä odottaessa. Koska ne on maailman hitaimpia ja koska laiskat ihmiset ottaa hissin myös ekoihin kerroksiin. Viikonloppuna kysyin sitten naapureilta hissijonossa (!), että ovatko nuo kaksi muuta hissiä kauankin olleet rikki? Toivoin vastauksen olevan jotain "pari päivää" tai maksimissaan "pari viikkoa". Vastaus oli "pari vuotta". Ei PRKL. Ei siis mitään toivoa siitä, että nämä hissit joskus mun aikana (seuraavat neljä kuukautta) korjattaisiin. 

On varmaan tosi ihana odottaa tyttöystävää töistä kotiin ja sitten se tervehtii sua sanomalla "noi kaks hissiä on hyvä esimerkki siitä, minkä takia tällä maalla menee niin huonosti". Ups. Onneksi ihanin poikaystävä vastaa, että "sä olet esimerkki siitä, mikä on kaunista". Heti on parempi fiilis.

Ja sitten tuli ikävä niitä aberdeeniläisiä surkeita maanantaipäiviä, jotka aina iltapäivällä päättyi Tinderbox-kahvilaan kaverin kanssa kakkukahveille. Se oli meidän toissasyksyn bravuuri suunnitelma maanantaille. Kaveri vaan on nyt vähän kaukana Lontoossa ja kahvilakin Skotlannissa. Onneksi mulla on Starbucks 18 kerrosta alempana ja kadun ylityksen päässä.

P.S. On se ehkä sittenkin parempi vaan kasvattaa kärsivällisyyskykyjä ja nauttia yläilmojen maisemista ja valoisasta kämpästä betoniviidakon katselemisen ja bussien hälinän kuuntelemisen sijaan.

mi buenos aires querido

Buenos Aires on ottanut meidät oikein lämpimästi ja avosylin vastaan. Kylmästä en ole kärsinyt sitten maanantain ja tiistain välisen yön bussimatkan. Kylmä jäi etelään. Täällä pääkaupungissa todellakin on lämpimämpi ja ilmatkin ovat tainneet olla suotuisammat. Buenos Airesin syksy on, toistaiseksi ainakin, auringon paistetta aamulla kello seitsemästä illalla kello kuuteen. Lämpömittari näytti tänään kello kahdeksan aamulla jo +16 astetta ja iltapäivällä taisi nousta lähemmäs +22 astetta. Voi tätä onnen määrää kun enää ei tarvitse palella!

Aloitin työharjoittelun heti keskiviikkona ja kuinka ihanaa on päästä taas arkirutiiniin. Perjantai tuntuu perjantailta ja viikonloppu luksukselta. On ihan mahtavaa kävellä maailman leveimmän avenidan (bulevardin?) nueve de julion vartta pitkin töihin ja ihastella suurkaupungin hälinää -parikymmentä korttelia tuntuu pikkujutulta. Saasteen tuntee nenässä ja näkee taivaanrannassa, mutta silti on kiva olla täällä. 

Täällä 18. kerroksessa oleminen tuntuu paljon vähemmän pelottavalta kuin mitä alunperin olin kuvitellut. Ainut ongelma on se, että neljästä hissistä toimii 2, ne ovat super hitaita ja tässä talossa on yli 300 (!) kämppää. Kerroksia on 24 ja joka kerroksessa taitaa olla 13 asuntoa. Hui!

Kämppä on tosi kiva, juuri sellainen kun oltiin kuvien perusteella kuviteltukin. Tänne kuuluu kadun hälinä ja mielenosoituksetkin. Uutisiakaan ei tarttis välttämättä lukea, koska kongressissa hyväksytty YPF öljy-yhtiön kansallistamisen lakiesityksen hyväksyminen aiheutti torstaina kello kymmenen aikaan illalla sellaisen juhlinnan kadulla, että lopputuloksesta ei ollut epäselvyyttä. Eihän se muutenkaan ollut yllätys.

Tässä makkarin maisemaa auringonlaskun aikaan. Evita näkyy joka ikkunasta!

Ihanaa viikonloppua kaikille!