pommien pauketta ja musisointia

  

Ollaan täällä vielä hengissä! Olen viettänyt viimeiset 4-5 päivää flunssan orjana ja enemmän tai vähemmän sängyn pohjalla. Nyt on Suomesta raahatut finrexin varastot loppu, joten toivottavasti niitä ei enää tarvita. Ei tainnut juhannusaaton aurinkoinen sää olla tarpeeksi lämmin täällä talvessa. Bairesin talvi onkin ehkä parempi kuin Aberdeenin kesä. Tällä viikolla on ollut aurinkoista ja +18 parhaimmillaan iltapäivisin. Ei siis mitään valittamista! Sateenvarjoakaan ei ole tullut sen ostopäivän jälkeen käytettyä..

Tänään aamupäivällä lepäämisestä teki aika hankalaa Hugo Moyano. Hän on Argentiinan suurimman ammattiliiton jehu ja hän ei oikein tule juttuun pressa Cristinan kanssa. Tälle päivälle oli Moyano suunnitellut kansallista lakkoa, koska hän muuan muassa vastustaa ideaa, että palkasta pitäisi maksaa veroa. Tää on vähän kakspiippunen juttu ja varmasti monimutkaisempikin, mutta en vaan ole vielä ehtinyt perehtyä asiaan tämän tarkemmin. Viime viikolla Moyanon järjestämä rekkakuskien lakko meinasi saada bensan loppumaan bensiksiltä ja ruuat kaupoista ja ties mitä muuta. Pressa Cristina kipitti pikavauhtia kotiin Rio +20 -konferenssista ennen aikojaan. Ihmiset hamstrasi hulluna bensaa autoihinsa. Lakko onneksi loppui parissa päivässä. Rekkakuski Moyanolla on ehkä eniten valtaa tässä maassa, jossa rekoilla kuljetetaan kaikki, koska junat ei oikein ole toiminnassa. Moyanon järjestämää showta pressan Pinkin Palatsin edessä, Toukokuun Aukiolla ei pahemmin näytetty tänään livenä telkkarissa, koska pressa keksi "kostoksi" matkustaa San Luisin provinssiin possutehtaan avajaisiin ja puhui höpönlöpöä ainakin tunnin verran valtion kanavilla, jotta Moyano jäisi huomiotta.. täällä ei siis tule tylsää!

Toukokuun Aukiolle Moyanon bileisiin odotettiin tänään osallistuvan 15 000 ihmistä ja show alkoi kello kaksi iltapäivällä. Maailman suurin avenida, 9 de Julio oli kokonaan suljettu. Voitte siis ehkä kuvitella mikä kaaos kaupungissa vallitsi. Me ollaan noin kahdeksan korttelin päässä Toukokuun Aukiosta (ja kaksi korttelia 9 de Juliolta) ja härdelleistä, joten aamulla yhdeksältä rupesi kotona mielenosoittajien pommit paukkumaan, kun jengi teki tietä paraatipaikalle. Ihmisiä tuli bussilasteittain, en tiedä mistä asti. Pommien pauketta, rumpujen ja torvien sointia sekä helikoptereiden pörräystä sai kuulla koko päivän. Käveltiin 9 de Julion ohi lounasaikaan kun käytiin pikaisesti ulkosalla, ihmisiä riitti siis avenidalle asti vaikka oltiin kaukana pääaukiolta. Kuvista näkee, että hattara- ja choripanmyyjät on siellä protestoijien keskellä hakemassa pesot kotiin.

Tässä pieni videonäyte. Jos tarkkaan katsoo, voi nähdä pommien savun nousevan 9 de Juliolta, talojen välissä (Evitan vasemmalta puolelta).

Siinä viiden aikaan taisi ulkona rauhottua, koska sain viimein nukuttua vaatimattomat kolmen tunnin päikkärit ja nyt on olokin paljon parempi!

Kiinassa Buenos Airesissa & Bairesin blogimiitti

Meillä olikin viime viikolla oikein kunnon Buenos Airesin ulkosuomalaisten blogimiitti, joka syntyi missäs muuallakaan kun tämän blogin kommenttiboksissa. Oikeasti vain kaksi meistä asuu tällä hetkellä Bairesissa ja toinenkin vain väliaikaisesti. Joka tapauksessa, meitä oli neljä, ennalta lähes tuntematonta (paitsi, että olen ainakin yli vuoden lukenut Sarin blogia) suomalaista yhdessä Starbucksissa. Missäs muuallakaan? Jos täällä päin maailmaa kaipaa muiden expattien seuraan, kannattaa ehdottomasti suunnata lähimpään Starbucksiin, ne on meinaan gringoja täynnä. Siellähän minäkin lähes viikoittain vilkun! Ja Bairesista löytyykin jo ilmeisesti hurjat 50 Starbucksia. Sen lisäksi, että ihmeteltiin mitä kaikkea hassua meidän argentiinalaiset appelsiinin puolikkaat tekevät tai eivät tee, puhuttiin muuan muassa fetajuustosta. Sitä ei tästä kaupungista löydäkään ihan mistä tahansa. Niinpä puhe kääntyi paikalliseen Chinatowniin, barrio chinoon. Lisäksi huhu kertoi, että sieltä voisi löytää näkkäriä. 

Barrio Chinoon me sitten tietenkin oman appelsiinin puolikkaani kanssa suunnattiin heti lauantaina, fetaa ja näkkäriä etsimään. 

Vähän alempana näkyvä portti ja patsaat on aika uusia vuodelta 2009, lahjana Argentiinalle maan osoittamasta ystävällisyydestä kiinalaissiirtokuntaa kohtaan.

Porteño on slangisana buenosairesilaiselle, joten tää oli mun mielestä aika huvittava!

Kaikenlaista krääsää tietenkin löytyy..

Jotain merenelävää kasviskebabiakin maisteltiin.

Olen aiemmin suhtautunut tosi nyrpeästi suurkaupunkien kiinalaiskortteleihin, ja käynytkin sellaisissa vain San Franciscossa ja Torontossa. Näkemäni kiinalaiskorttelit (esim. Torontossa) ovat olleet todella epäsiistejä paikkoja ja aivan liian täynnä ihmisiä. Sen takia mulla ei ole tullut aiemmin mieleenkään käydä Bairesin Chinatownissa. Tällä kertaa olin kuitenkin todella positiivisesti yllättynyt. Tämä barrio chino oli erittäin siisti ja suht rauhallinen paikka. Se on vain muutaman korttelin kokoinen alue ja ainakin lauantaina katu oli suljettu poliisien toimesta, joten autotkaan eivät häirinneet. Ravintola ja ruokakauppa, jossa käytiin sisällä olivat nekin molemmat todella siistejä. 

Buenos Aires on täynnä kiinalaisia supermarketteja, niitä löytyy joka korttelista vähintään yksi. Kaupoista ja niiden kylmätuotteiden "ylläpidosta" liikkuu erinäisiä huhuja, kuten että kiinalaiset laittavat yöksi kylmäkaapit pois päältä. Yleensä ne ovat todella epäsiistejä ja saattavat haista aika erikoiselle. Tämän takia kierrän ne kaukaa ja vain äärimmäisessä hädässä ostan niistä kuivatuotteita. Tämä ehkä selittää minkä takia olen tähän asti vältellyt barrio chinoa. Lauantain hurmiossa etsin näkkäriä ja unohdin katsoa fetajuuston perään. Sillä seurauksella, etten saanut kumpaakaan. Bairesin kiinalaiskortteliin palataan siis vielä toistekin.

P.S. Espanjaksi sanonta "parempi puolikkaani" kuuluu tosiaan "mi media naranja" eli appelsiinin puolikkaani. En siis heittänyt sitä ihan hatusta.

Kirjafanin 20 taivasta

Löysin alkuvuodesta sattumalta artikkelin, jossa oli listattu maailman 20 kauneinta kirjakauppaa -"the 20 most beautiful bookstores in the world". Voittaja löytyi Maastrichitistä, Hollannista. Listalle pääsi yksi ainoa kirjakauppa, jossa olin siihen mennessä käynyt, Pariisin ihana Shakespeare & company -jo nettisivu on tutustumisen arvoinen. Kyseisessä kirjakaupassa onkin tullut käytyä melkein kaikilla Pariisin visiiteillä. Se on taivaallisen söpö paikka, vaikkakin yleensä aika täynnä ihmisiä. 

visiitillä elokuussa 2008

Listan sijalta seitsemän löytyikin yksi buenosairesilainen kirjakauppa, josta en ollut aiemmin kuullut, saati sitten että olisin osannut pistäytyä siellä. Ateneo Grand Splendid (onpa kaupalla nimi!) pääsi tietysti saman tien mun mielikuvitukselliselle Buenos Airesin to do -listalle. Ja tänään aamulla sitten muistin kirjakaupan olemassaolon. Rupesin etsimään sen sijaintia (Av. Santa Fe 1860) ja tajusin kulkeneeni sen ohi bussilla ja kävellenkin monta, monta kertaa viimeisten viikkojen aikana. Kyseinen rakennus on yhtä vanha kuin Suomen itsenäisyys ja se on alun perin toiminut teatterina -vasta viimeiset kymmenisen vuotta kirjakauppana.

Todella kaunis paikka!

Entinen teatterin näyttämö toimii kahvilana ja joskus siellä saattaa joku artisti pimputella pianoakin. Teatteriloossit näyttämön vieressä toimivat vapaina lukukoppeina. Ei yhtään hullumpi idea olisi mennä tuonne lueskelemaan kirjaa. Kukaan ei kuulemma tule ajamaan lukijaa ulos, vaikkei kirjaa ostaisikaan. Ihanaa! Brittiläinen the Guardian muuten valitsi Ateneon maailman toiseksi hienoimmaksi kirjakaupaksi vuonna 2008.

20 kauneimman kirjakaupan listalta löytyy kirjakauppoja myös Meksikosta, Roomasta, Sao Paulosta, Lontoosta, Brysselistä ja vaikka mistä. Melkein kaikissa voisin kyllä haluta käydä joskus.

Päheä Palermo

Olen vielä aikamoinen keltanokka mitä tulee Buenos Airesin tuntemiseen. Vasta muutama viikko sitten olin ensimmäistä kertaa Palermon kaupunginosassa. Palermo, joka joillekin on parasta koko kaupungissa, on siis mulle ihan uusi tuttavuus. (Sori vaan kaverit, en osannut viedä teitä sinne vuonna 2010!) Ensimmäisen tutustumiskäynnin jälkeen olenkin ehtinyt palata tuonne vähän kuulimmalle alueelle jo muutaman kerran. Palermo on aika pähee. Sieltä puuttuu kaikki rumat pilvenpiirtäjät ja laatikkohirvitysrakennukset mitä taas microcentro, ihan ydinkeskusta, on pullollaan. 

Tähän asti oon pyörinyt vasta Palermo Sohossa, joten mulla on liuta "muita" palermoja, kuten esimerkiksi Alto Palermo tai Palermo Hollywood, vielä näkemättä. Onpas hauskoja nimiä! Palermo Soho on osa Palermo Viejoa ja tämän boheemin alueen keskus onkin Serranon aukio, joka tunnetaan myös nimellä Cortázarin aukio. Vähemmästäkin menee jo sekaisin, joten ei näistä sen enempää.

Viikonloppusin pienellä Serranon aukiolla on kojuja, joissa myydään vaikka mitä käsitöitä, koruja, vaatteita, suitsukkeita ja hajusteita. Serranon ympäristön kadut on täynnä baareja, jotka pursuaa väkeä iltaisin. Kävinpä söpössä meksikolaisessa ravintolassakin siellä kulmilla yksi perjantai-ilta. Päivisin nämä baarit muuntautuvat vaatekaupoiksi. Joo-o! Tässä alla olevasta kuvasta voi esimerkiksi huomioida, että pöydät ja tuolit on heitetty katon rajaan pois vaaterekkien tieltä. Yksi lauantai löydettiin mukavan rento lounasbaari, josta saatiin pizzaa aurinkokuivatuilla tomaateilla ja serranon kinkulla. Ne on vähän harvinaisempia herkkuja täällä verrattuna Suomeen ja Eurooppaan.

P.S. Täällä ei kyllä ole päivääkään, etteikö telkkarista tulisi fudista. Ihmiset huutaa hulluna "Gooo-ooo-oooo-oool" kun tulee maali. Nytkin. Se raikuu selostajan ansioista telkkarista, mutta myös naapuruston sohvaperunat huutaa kurkku suorana samalla tavalla.

turisteilua Pressan Pinkissä Palatsissa

Olipa kerran tapahtumarikas viikonloppu. Se oli viikko sitten. Ehdittiin tutustua hurjan paljon Buenos Airesiin turisteillen ja kavereitakin tapaillen. Jaksettiin ulostautua kämpästä kaupungin hälinään useampanakin päivänä. Sunnuntaina otettiin ja lähdettiin tepastelemaan Toukokuun Katua (Avenida de Mayo) pitkin Toukokuun Aukiolle (Plaza de Mayo) -josta se kuuluisa Pinkki Talo (Casa Rosada), aka Pressan Palatsi ja Cristinan työpaikka (vrt. White House Jenkeissä), löytyy. Huomaako, että Argentiinassa toukokuu ei olekaan mikä tahansa kuu.

Päätettiin jonottaa muutama minuutti ja tutustua Pinkin Palatsin uumeniin.

Ala-aulassa oli Lattareiden suursankareiden potretteja. Suuri osa tauluista oli muiden lattarimaiden valtioiden lahjoja, mm. Don Hugo Chávezin ja Raul Castron lahjoituksia löytyi.

Kellarikerroksesta löytyy sininen sali, joka toimii takaovien eteisenä ja sen kautta esimerkiksi valtiovieraat tuodaan sisään Cristinaa moikkaamaan.

Pinkki Palatsi oli täynnä argentiinalaisen taiteilijan tämän näköisiä tauluja. Mun mielestä nää oli aivan järkkyjä! Tämä on taiteilijan tulkinta kansalliseepos Martín Fierrosta, oikealla sankarigaucho Martín Fierro. Vähän eri luokkaa muun sisustuksen kanssa.

Argentiinalaisten Naisten Salonki. Täältä Pressa Cristina usein puhuttelee kansaa.

Käytävä täynnä argentiinalaisia kansallissankareita. Maradonalla oli tietenkin kokonainen oma kehikko. Mukana myös huikean hauska Les Luthiers, Mona Jiménez ja Messi!

Mafaldaa unohtamatta! Mukana mun oma sankari. ;)

Käytiin myös partsilla, jossa historian suuret henkilöt, kuten pressa Perón, Evita ja Maradona ovat puhutelleet kansaa. Mekin yritettiin, mutta kuulijoita ei tällä kertaa riittänyt.

Huomatkaa keskellä aukiota oleva musta turva-aita, joka estää mielenosoittajien pääsyn Pinkin Palatsin oville ja varmistaa hajuraon kansalaisten ja presidentin välillä.

Argentiinalaisten Tieteilijöiden Salonki.

Jopa Pinkin Palatsin lasiovet häilyvät pinkkejä vivahteita!

Cristinan työpöytä.

(Tää kuva on vanhempaa vuosikertaa ja mun aiemmalta kierrokselta v. 2010)

Olipa kierros ja päheet on puitteet!

Olin itse Pinkissä Palatsissa jo kolmatta kertaa, mutta kiertue oli laajentunut huimasti sitten 2010.

Ei huonompi idea rauhalliselle sunnuntaipäivälle.

Casa Rosadaan pääsee tutustumaan ilmaiseksi ainakin sunnuntaisin (ehkä lauantaisinkin) ja tunnin kestäviä espanjan kielellä (ja vähän englanniksikin) opastettuja kiertueita starttaa kymmenen minuutin välein.

delivery heaven & herkullisia sukellusveneitä

Yksi parhaista asioista Argentiinassa on ehdottomasti deliveryt! Täällä voi tilata melkein mitä vain ruokaa kotiin saakka. Eikä vaan ruokaa, vaan myös lääkkeet apteekista, alkomaholit etkoille, jäätelöä jälkkäriksi vaikka kello 2 yöllä (ainakin kesällä) ja mitä vielä. Esimerkiksi buenosairesdelivery.com on sivu, jonne vain laitat osoitteen ja se kertoo mitkä kaikki ravintolat alueella kuljettavat ruokaa sun kotiin asti. Loistavaa! Me voitaisiin tilata vaikka intialaista, meksikolaista, perulaista tai vaikka arabialaista (lähi-itämaista?) ruokaa kotiin. Vinkkinä Bairesissa pyöriville, me tilattiin kerran Tandoor -nimisestä intialaisesta ja se oli taivaallisen hyvää. Mutta siitä herkkuintialaisesta joutuukin muutaman mangon pulittamaan.

Perjantai-iltana väsyneenä pitkän viikon jälkeen, ja kahden tunnin siestan vedettyäni, en enää jaksanut miettiä ruokailupuuhia, joten helpointa oli tietenkin vaan miettiä mitä tekee mieli ja rimpauttaa ruokapaikkaan. Tällä kertaa päätettiin tilata pizzaa. Eikä mitä tahansa pizzaa. Joidenkin mielestä El Cuartito tarjoaa Bairesin parhaat pizzat. Se on vanha ravintola, joka sijaitsee melkein meidän kadulla reilun kymmenen korttelin päässä. Tilattiin kinkku-juusto-paprika-oliivi pizza ja alle puolessa tunnissa se oli meidän ovella. Huippua! Ja se oli hyvää. Näissä pizzoissa on sitä jotakin. Olen kerran käynyt ravintolassa ihan livenä ja se on kyllä aika söötti paikka ja aina täynnä ihmisiä, joten se kannattaa tsekata täällä ollessa.

El Cuartito, Talcahuano 937

Näin viileinä talviaikoina yksi täydellinen, paikallinen herkku on ehdottomasti submarino -joka tarkoittaa juuri sitä miltä se kuulostaa: sukellusvenettä - vapaammin suomennettuna: kaakao. Submarino on oikein perinteinen argentiinalainen juoma ja siitä erikoinen, että se tarjoillaan suklaatikku ja mukillinen kuumaa maitoa erikseen, ja ne sitten sekoitetaan lusikalla kaakaoksi. Jos haluat oikein perinteisen ja aidon submarinon, suklaan pitää olla Águila -merkkistä. Näin meilläkin. Kahviloiden tarjonnasta on turha etsiä "kaakaota", koska usein menussa lukee "sukellusvene". Nam.

Täällä on perinteisesti aina osoitettu mieltä ja usein kattiloiden kanssa kaduilla. Viime viikkoina kattilamielenosoitukset on taas yleistyneet ja joillekin ne tuo selkäpiitä puistattaen vuoden 2001 talouskriisin mieleen. Yritin yks ilta tässä videoida kattiloiden kaikua, joka raikui tänne meidän kämpille asti, mutta se taisi videolla hukkua bussien ja muun liikenteen melun sekaan. Tässä kuitenkin näyttöä Bairesin hälinästä meidän keittiöstä käsin auringon laskiessa.

argentiinalaissuomalaista perinneruokaa

Meillä syötiin eilen ja tänään oikein perusargentiinalaista kansallisruokaa, locroa. Perinteisesti locroa syödään nimenomaan 25 de mayon aikoihin, kun juhlitaan kansallispäivää ja isänmaata. Tällä kertaa tultiin siis vähän jälkijunassa, mutta tämä johtui vain siitä, että minulla oli oiva tilaisuus tilata työkaveriltani valmista kotona tehtyä locroa, jonka ostosta rahat menivät paikallisten partiolaisten hyväksi. Nuorena partiolaisena muistan myyneeni keksejä ja joulukalentereita, mutta täällä päin taidetaankin panostaa vähän enemmän. 

Locro kuuluu sarjaan "ei-niin-miellyttävän-näköiset-ruuat", siis samaan kastiin meidän mämmin kanssa. Lisäksi locro on yleensä aika täynnä kaikenlaisia kivoja "yllätyksiä". Itse en yleensä tällaisista yllätysruuista kovin paljon perusta, mutta tällä kertaa vedin kyllä lautasen tyhjäksi sen enempää sen sisältöä miettimättä.  Ja hyvää oli! Olen tottunut siihen, että Argentiinassa ei kannata kysellä mitä syö, saati sitten mitä lehmän osaa syö kavereiden kanssa grillatessa. Parempi vaan olla tietämättä ja laittaa makuhermot töihin muitta mutkitta.

Locroa ja jotain suomalaista! :)

Locro taitaa alunperin olla tuolta Luoteis-Argentiinasta tai pohjosesta kotoisin ja wikipedian mukaan sitä näköjään syödään myös mm. Perussa ja Boliviassa. Ruuan valmistaminen vaihtelee alueittain, mutta täällä päin siihen yleensä laitetaan maissia, perunaa, kurpitsaa ja sian kaikenlaisia osia, makkaraa tai lehmän kaikenlaisia osia. Tällä kertaa luulen syöneeni mm. sian kaikenlaisia osia, koska tuossa taisi olla myös pekonia. Locrosta saa oikein paljon ravintoa ja kaloreita ja sen vuoksi sitä syödäänkin näin talvisaikaan. Tänne Buenos Airesiin iskikin juuri sopivasti eilen oikein kunnon talvi. Asteita on juuri ja juuri +10, ulkona on kova viima ja taivaaltakin tuli jotain jäätihkua päälle. Loppuviikolle on uhattu jopa lumisadetta. Se olisi kolmas lumisade viimeisten 100 vuoden aikana tämän kaupungin historiassa.

Colonia del Sacramento

Meidän viime viikonlopun leimanhakureissu Coloniaan sujui oikein hyvin. Colonia on parhaimmillaan -jos siis valitsee nopean lautan- tunnin lauttamatkan päässä Buenos Airesista. Se on sellainen oikein picturesque, kolonialistinen kylä ja täynnä porteñoja (buenosairesilaisia) tai Argentiinassa asuvia ulkomaalaisia viisumia uusimassa. Eli vähän kuin Tallinna helsinkiläisille. Meillä oli yhteensä noin viisi tuntia aikaa käppäillä Colonian katuja, pysyttiin vanhassa kaupungissa ja tunteja olikin oikein sopivasti. Ehdittiin käydä lounailemassa ja räpsiä tusinoittain kuvia. Tässä niistä muutamia. Innostuin pikkasen leikkimään herran järkkärin kanssa.

Kuten kuvista huomaa, tälle kylälle ovat tyypillisiä kukkapuut ovenpielessä ja identtiset katulyhdyt talojen seinissä. Osa taloista oli todella hienosti entisöityjä ja toiset surullisen hylättyjä odottamassa uutta omistajaa. Colonia on täynnä paljon värejä, varsinkin syksyisiä sellaisia ja pieniä söpöjä yksityiskohtia. Suosittelen oikein lämpimästi visiittiä Coloniaan, mikäli tänne suunnalla sattuu seikkailemaan. Päivässä kerkiää vallan mainiosti talsimaan kolonialisia mukulakiviä tässä pienessä uruguaylaisessa kylässä.

Reissun päätarkoitus näkyy tuossa ylhäällä, se ei varmasti jäänyt epäselväksi rajaviranomaisillekaan. Onneksi täällä kuitenkin ollaan höllempiä kuin Schengen -alueella. Nyt voi taas seuraavat 90 päivää rauhassa olla laillisesti maassa.