21. heinäkuuta 2012

argentiinalaista sairaalabyrokratiaa

Mua on kesäkuun lopusta lähtien vaivannut jonkinlainen flunssa. Välillä on vähän parempi olo ja sitten taas yhtäkkiä tila huononee. En enää keksi millä voisin voittaa. Pari viikkoa sitten alkoi kunnon kurkkukipu, joka häiritsee nimenomaan aamuisin, multa lähtee myös ääni kokonaan. Eilen jouduin aamulla metrotunnelissa lataamaan lisää rahaa matkakorttiin ja yhtäkkiä tiskillä huomasin, ettei suusta tullut sanaakaan. Oli siinä kiva huutaa lasin läpi mammalle, että "30 pesoa haluaisin ladata tähän kortille.." kun kurkusta ei lähtenyt ääntä ei sitten millään.

Ottaen huomioon ensi viikon matkan ja muutenkin, päätin sitten toissapäivänä mennä lääkärille tsekkaamaan, että onko nielurisat sun muut ihan kunnossa. Omasta mielestäni kurkkuun taskulampulla tiiraillessa kaikki ei oo ihan kunnossa. Plus, nyt mun silmät ovat ruvenneen rähmiintymään yön aikana enemmän kuin ennen. Ja yskäkin on ilmestynyt jostain.

Olipa mielenkiintoinen reissu paikalliseen yksityiseen sairaalaan, hospital Alemániin (joo, Saksalaiseen sairaalaan). Siellä oli kaikki kyltit ensin espanjaksi ja sitten vieressä saksaksi. Ensin odotin sairalaan respassa, että henkilö, johon olin ollut yhteydessä, tulisi näyttämään/kertomaan mulle minne mennä. Sen jälkeen kävelin sairaalan toisesta ovesta sisään, jonotin toisessa respassa, että pääsin rekisteröitymään ja maksamaan lääkärimaksun (260 pesoa, 50e) etukäteen. Sitten jonotettiin lääkärivuoroa, vuoronumeron kanssa. Lääkäri katsoi kurkkuun 2 sekuntia ja totesi, että flunssaa on liikkellä. Hän lähetti mut labraan ottamaan nielunäytettä. Jonotin vuoronumeron kanssa labran respassa, että saisin vuoronumeron itse labraan. Tiskille nuori nainen vähän järkyttyneenä katsoi mua ja sanoi, että "mun pitää laskuttaa tää sulta?!?". Tyttö ei ilmeisesti ollut tottunut palvelemaan yksityishenkilöitä ilman "terveyssopimusta". Sitten maksettiin 179 pesoa nielunäytteen otosta. Sitten jonotettiin vuoronumeron kanssa, että on labran aika. Huoh. Kun vuoro tuli, hoitsulla kesti tietenkin 2 sekuntia ottaa näyte. Sitten piti odottaa 40 minuuttia tuloksia. Mentiin Starbucksiin odottamaan, koska kulmilla oli yksi. 

Onneksi kahvittelun jälkeen pystyin sentään suoraan kävelemään saman lääkärin ovelle tsekkaaman labratuloksen, eikä tarvinnut enää odotella. Negatiivinen, ei siis antibiotteja. Kuuden eri jonon kautta siis takaisin töihin.

Reilut 400 pesoa (75 euroa) maksoin parin tunnin odottelusta ja vajaan 5 minuutin palveluista. Tuntuu aika eriskummalliselta, mutta pääsinpä epäilyistä ja mahdollisesta nielurisaleikkauksen ajattelusta irti. Töihin päästyäni täytin netissä Eurooppalaisen matkavakuutus-sivuilla matkasairausilmoituksen ihan hetkessä. Seuraavana aamuna sain sähköpostin, jonka mukaan "rahat ovat tilillä parin päivän kuluessa" ja kuitit olisi hyvä säilyttää seuraavat kuusi kuukautta, siltä varalta, että niitä myöhemmin pyydetään. Siis mitä, rahat saa takas ilman kuitteja? Wau! Ensimmäinen kokemus matkavakuutuksen käytöstä on ainakin tähän asti sujunut ihan loistavasti!


Onneksi näillä kulmilla riittää hienoja rakennuksia!
Nyt me lähdetään porukalla tsekkaamaan paikallinen Hard Rock Cafe.

//edit: Ei se mennytkään ihan niin hyvin kun olin kuvitellut. Sain vakuutuksesta takaisin vain 25e, koska matkavakuutuksen kolmen ensimmäisen kuukauden jälkeen omavastuu on 50e. PRKL.

19. heinäkuuta 2012

häihin Ecuadoriin!

Me lennetään ensi viikolla yhden mun hyvän ystävän häihin päiväntasaajalle Ecuadoriin! Oon aika täpinöissä. En ole ikinä käynyt siellä suunnallakaan Lattareita, enkä oikein tiedä mitä odottaa. Kyseessä on suomalais-ecuadorilaiset häät ja vieraita on ilmeisesti tulossa ympäri maailmaa. Ollaan yhteensä viisi kokonaista päivää Quitossa, joten ei paljon pääkaupunkia pidemmälle taideta tällä kertaa keretä. Mun synttäritkin osuu just matkan viimeiselle päivälle.

Vaikka ollaankin samalla mantereella, niin monelle tulee ehkä yllätyksenä, ettei kuitenkaan olla kovin lähellä Quitoa. Matkaa Buenos Airesista kertyy reilut 6000 km, joten lentokin kestää useita tunteja.


Ystäväni on nähnyt ihan älyttömän vaivan hääjärjestelyissä, eikä valmisteluja tietenkään yhtään helpota se, että asuu itse toisella puolella maailmaa. Kymmensivuisten Ecuador-tietopakettien ohella hän on esimerkiksi tehnyt lähes 30-sivuisen esittely-pdf:n, jossa esitellään itse morsiusparin lisäksi kaikki häävieraat. "Kuka kukin on" -kirjasessa esitellään kaikki sukulaiset ja kaverit tietenkin suomeksi sekä espanjaksi. Aivan loistava idea. Oikein mielenkiintoisia ihmisiä paikalle näyttääkin tulevan!


Jos kellään on mitään matkavinkkejä; missä käydä? mitä syödä? mitä varoa?, 
niitä otetaan erittäin mielellään vastaan!

chileläisiä vieraita Buenos Airesissa

Pohjoisen pallonpuoliskon kesäloman huomaa siellä asustelevien facebook-kavereiden fb-aktiivisuuden laskussa, sekä blogimaailman hiljentymisestä. Täällä Argentiinassa ei kuitenkaan olla lähelläkään kesälomaa, vaikka ilmeisesti lämpötilat eivät paljon poikkea Suomen suven lämpömittarin lukemista, ja blogihiljaisuuskin on ollut täysin suunnittelematonta. Aika sen kuin vaan lentää.. mulla on mielessä moniakin juttuja, joista on ollut tarkoitus kirjoitella, mutta jostain syystä on näköjään ollut parempaa tekemistä.

Muutama viikko sitten sain Kanadan vaihtoajoilta tutun chileläisen kaverini Sofian tänne viikonlopuksi vierailulle. Onneksi meillä on täällä  olohuoneessa majoitukseen sopiva sohva sekä toinen retkisänky, joten kaksikin ihmistä saatiin majoitettua ongelmitta. Sofia oli ottanut mukaansa ystävän, joten sainpa toimia Buenos Airesin turistioppaana kahdelle chileläiselle ja pääsin samalla itsekin tutustumaan kaupunkiin lisää. Parissa päivässä ei paljoa ehtinyt tehdä,  nukuttua tuli sitäkin vähemmän. Pääsinpä monen vuoden jälkeen vierailemaan uudestaan muuan muassa värikkääseen La Bocaan..


Muutama kenkäpari roikkuu noilla linjoilla.



Ei ole taloa uutta eikä vanhaa, jossa ei olisi ulkona tuota rumaa ilmastointilaitetta.




Toinen Kanadan vaihtoaikojen kaveri Lily sattuu myös asumaan Buenos Airesissa tällä hetkellä, joten meillä oli oikein kolmikko koolla. Lilylla on argentiinalaisen isänsä tekemä superlista kaupungin herkkupaikoista, joita ei helposti löydä. Niinpä mekin päädyttiin vetämään oikein kunnon pihvilounas sunnuntain ratoksi ravintolaan, jonne tuskin sen ohi kävellessä astuisi tietämätön sisään. Onneksi päästiin perille saakka, sillä lauantai-illanvietto Palermossa venyi suunniteltua pidemmäksi, oltiin kotona vasta kello kuusi aamulla. Ravintolassa saatiin superherkulliset empanadat ilmaiseksi alkupalaksi ja lihakin oli oikein sopivan hintaista -pihvit kahdelle 90 pesoa (~15 erkkiä). Viiden hengen porukka söi mahat täyteen ja jakoi pari jälkkäriäkin, eikä yhteisen laskun loppusumma ylittänyt sataa euroa. Kannattaa siis suunnata Parilla Peñaan (Rodríguez Peña 682) Bairesissa pyöriessä.


Sunnuntai-iltapäivä sujui tietenkin perinteisesti San Telmon markkinoilla. Kymmeniä kortteleja jatkuvat käsityö-/rihkama-/souvenir-/antiikkimarkkinat saivat chileläiset hurmioon, joten käveltyä tuli muutama tunti. Yllättävä löytö tuli vastaan Humberto Primo -kadulla, jossa astuttiin sisään aivan ihanaan vanhaan, korkeakattoiseen kämppään, joka olikin kauppa täynnä vanhoja, ehkä 50-60 -lukujen esineitä. Vessassa oli esillä sinne kuuluvia tarvikkeita ja keittiössä taas keittiövälineitä. Oikein söpö paikka!



Viikonloppu oli aika raskas, vaikkakin oikein mukava. Perjantai-iltana kun tyttöjen koneen piti laskeutua Buenos Airesiin iskeytyi valtava sumukerros. Saapuminen siis venyi ja nukahdin ruokapöydän ääreen odotellessani aamu kolmeen saakka. Lauantai-iltana olin ensimmäistä (ja ehkä viimeistä) kertaa tutustumassa Bairesin yöelämään aamukuuteen saakka -totesin olevani liian vanha yöbailuihin. Kuulemma tällä puolen Andeja on paremmat bileet, kuin Santiagossa. Tytöt jaksoivat vielä sunnuntainakin lähteä bilettämään ja tulivat kotiin maanantaina aamulla seitsemältä sopivasti kroisanttien kanssa kun itse heräilin töihin lähteäkseni. Voi siis todeta, että alle 72 tunnin Bairesin keikalla joka tunnista otettiin mehut irti. 


P.S. Onko se vaan mun nihkeys vai minkä takia on uskomaton vaikea ymmärtää, että ei-suomalaisten mielestä on ok pitää kenkiä jalassa sohvalla, sängyssä ja joka paikassa? :)