maapallon jakajalla

Mulla on vielä yhden kerronnan verran jäljellä tarinoita Quitosta.. meinaan meidän vika päivä oli ehkä kaikkein tapahtumarikkain ja yllättävin päivä. Aamulla käytiin kierroksella paikallisessa Valkoisessa Talossa, jossa presidentti Correa työskentelee ja varmasti pian houstaa Assangea ;)

Puolen päivän aikaan meillä oli treffit hotellilla yhden meksikolaisen häävieraan kanssa ja lähdettiin taksilla valloittamaan mitad del mundo -kaupunkia. Eli suunnattiin noin tunnin verran Quitosta pohjoiseen, missä "maapallon puoliväli" -niminen kylä (lue: turistikompleksi) sijaitsee ja missä ranskalaisten laskelmien mukaan maapallon jakaa päiväntasaaja. Ilmeisesti ranskikset on aikoinaan 1700-luvulla menneet laskuissa sekaisin ja alkuperäisasukkaat, inkat, olivat olleet oikeassa laskelmiensa kanssa. Paikallisia ei kuitenkaan kuunneltu vaan ranskikset veti viivan maahan ja nyt tämä maapallon puolivälin monumentti sijaitsee 240 metrin päässä oikealta päiväntasaajalta. Mutta sitä ei ehkä kannata kertoa, koska muuten valokuvat menettää hohdokkuutensa.

Mä oon maapallon pohjoiselta pallonpuoliskolta, joten oon pohjoisella pallonpuoliskolla ja herra on eteläisellä, etelästä kun tulee.

Kahdella dollarilla sai loistavan burgeri-lounaan taivaallisella tuoremehulla, vaikka oltiinkin ihan superturistisessa paikassa. Yksi paras juttu Ecuadorissa oli ehdottomasti hedelmämehut. Voi tsiisus! Meidän hotellin aamupalan mangomehu oli niin mahtavan herkullista, että vedettiin sitä herran kanssa kilpaa. En malttanut mennä illalla nukkumaan kun jo haaveilin aamupalasta ja mangomehusta.

Lähellä tätä "maailman puoliväli" -kylää oli sellanen Pululahuan geobotaaninen alue !?! (reserva geobotánica), jossa aktiivisen tulivuoren kraaterin päällä on kokonainen kylällinen ihmisiä. Se oli tosi vaikuttava paikka. Siellä kraaterin päällä asustelee noin sata perhettä, jotka elävät maanviljelyllä. Kylästä ei löydy puhelimia tai puhelinlankoja, eikä siellä ole kännykällä kuuluvuutta. Sieltä löytyy yksi hostelli ja jos oltais tiedetty siitä aikasemmin, oltaisiin ihan varmasti jääty yhdeksi yöksi nukkumaan kraateriin. Valitettavasti meidän lento lähti samana iltana takas Bairesiin, niin ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta. 

Siellä kylässä ei oikeastaan sada vettä, vaan joka iltaa tulee yökaste ja sumu. Ilmeisesti joka päivä kylä peittyy pilvillä iltapäivällä kolmen aikaan ja sitten niistä laskeutuu yökaste, jonka avulla maanviljely onnistuu. Tuolta meidän näköalapaikalta meni alas sellainen jyrkkä parin kilsan polku, jota pitkin kyläläiset nousee aasin selässä myymään viljelyksiään. Muuten tuonne kylään pääsee noin 20 kilsan kiertotietä autolla. Päivisin lämpötila voi nousta lähemmäs 30 astetta ja iltaisin lämpö laskee melkein nollaan. Hui!

Lopuksi ehdittiin vielä nappailla kuvia monumentilla, ennen kuin piti kiiruhtaa taksilla takaisin Quitoon hotellille ja sieltä suoraan lentokentälle.

Quito oli tosi hieno kaupunki ja mun mielestä ehdottomasti näkemisen arvoinen. En siltikään usko, että menisin sinne uudestaan. Pitkästä aikaa mulla tuli sellanen fiilis, että "onpas kiva paikka, mutta tää on nähty", koska olen yleensä reissulla aina suunnittelemassa paluuta. Vähän kyllä harmittaa, ettei ehditty muuta Ecuadoria nähdä tällä kertaa.

Kaikki loppuu aikanaan

Aika lentää niin jättimäisillä siivillä. Viikon päästä tänään oon jo melkein Suomessa. Ihan uskomatonta. Neljä kuukautta buenosairesilaista elämää on kohta tullut täyteen. Jo vuosia olen miettinyt ja haaveillut, että olisipa joskus ihanaa asua jonkin aikaa Buenos Airesissa ja nyt kun olen täällä nelisen kuukautta asunut, olen aika  tosi tyytyväinen että olen sen tehnyt. 

Voro-varoitus bussissa

Mutta olen myös tyytyväinen, että se on pian ohi. Aikansa kutakin. En voisi kuvitella itseäni tänne asumaan loppuelämäkseni. Toisaalta en kyllä tällä hetkellä osaa kuvitella itseäni minnekään asumaan mummoksi saakka. Olen onnistunut kehittämään sellaisen sopivan viha-rakkaus -suhteen tähän eteläamerikkalaiseen Pariisiin. 

Lähes kaikilla koirilla on talvella vaatteet päällä.

Tää on ihan loistava, mutta toisaalta samalla ihan järkyttävä paikka. Täällä on paljon historiaa, kurjuutta, epätasa-arvoa, lattarimeininkiä, luksusta, modernia ja eurooppalaisuutta. Tässä kaupungissa on aivan omanlaisensa viehättävyys. Välillä katuja kulkiessa tuntee olevansa 50-luvulla ja toisaalta joskus sitä tuntee olevansa 2000-luvun Jenkeissä. 

Buenos Aires on ihan erilainen turistina kuin asukkina. Varmasti kaikki maailman kaupungit on erilaisia turistellessa kuin arkena ja työssäkäyvänä asukkina. Sitä on vaan vaikea uskoa ennen kuin sen kokee ja sen takia on ollut todella opettavaista, välillä raastavaa ja toisaalta aivan mahtavaa asua Bairesissa.

suomalais-argentiinalainen kulttuurifuusio

Täällä on todella paljon tekemistä ja ympärillä sattuu ja tapahtuu. Hetkeksikään ei voi herpaannuttaa otetta tai katsetta, ihan vaan oman turvallisuutensakaan vuoksi. Täältä löytyy betoniviidakkoa, vihreitä puistoja ja ruusutarhoja, katukoiria, kodittomia, suihkulähteitä ja vaikka mitä. Paljon kontrasteja.

Ihan varmasti tulen palaamaan tähän kaupunkiin vielä useaan kertaan ja muistelemaan haikeana näitä kuukausia. En kuitenkaan usko, että tulen enää koskaan asumaan tänne. Jos mun argentiinolta kysyttäisiin, ei oltaisi tultu tänne in the first place. Onneksi hänkin on oppinut tykkäämään pääkaupungistaan vähän enemmän kun on oppinut tuntemaan sitä paremmin.

bussi 102:n pysäkki ja innostunut odottaja

Buenos Aires on ihan eri maailma kuin Mendoza tai Córdoba, joissa olen aiemmin asunut. Ei ihme, että kaverini muualla ovat aina vähän vierastaneet pääkaupunkiaan. Täällä ihmisetkin on erilaisia, tottakai pääkaupungin syke on ihan erilainen kuin provinssin kaupungeissa. Jossain määrin viihdyn kyllä pääkaupungin sykkeessä, vaikka Helsingissä kasvaneena on tottunut kevyempään menoon kuin mitä se on tällaisessa miljoonakaupungissa.

Kaikesta huolimatta, meillä on olleet ihan mahtavat neljä kuukautta Buenos Airesissa. Ollaan pystytty viettämään aikaa useiden ihmisten kanssa, joita muuten nähtäisiin tosi harvoin ja samalla olen tutustunut moneen mahtavaan tyyppiin, joita tulee pian ikävä. Varmasti lähdetään täältä reilun viikon päästä hieman haikein mielin, mutta ollaan molemmat valmiita aloittamaan uusi luku. Kohta ollaan siis Suomessa ja sieltä matka jatkuu Barcelonaan. Pian on siis aika sopeutua taas uuteen maahan ja kulttuuriin.

P.S. Kuvat on random-otoksia viime viikoilta muuan muassa San Telmosta.

Hipólito Yrigoyenin kämppä microcentrossa

Hipólito Yrigoyen on yhden Argentiinan entisen presidentin ja myös meidän tämän hetkisen kotikadun nimi. Ensi viikolla neljä kuukautta tässä kämpässä tuleekin jo täyteen, joten eiköhän olisi aika vähän esitellä tätä koloa. Tää kerrostalo on aika järkyttävän näköinen ulkopuolelta, mutta ollaan ajateltu, että ehkä se pitää vorot loitolla. Toisaalta, johan täältä kerrostalostakin löytyy potentiaalisia voroja.. katsokaa meidän ovisummeri-taulua rapun ulkopuolella. 24 kerrosta ja kämppiä aasta ämmään joka kerroksessa.

Tässä on meidän kämpän sisäänkäynti. Harvinaista täällä päin, meillä on melkein eteinen! Ja onneksi mun kämppis on sisäsiisti argentiinalainen, jota ei tarvitse muistuttaa kenkien jättämisestä eteiseen.

Toimisto, ruokapöytä, aamiaspöytä ja lukunurkkaus.

Meillä on aivan upeat näkymät, myös vessasta! Tuossa on kiva suihkutella ja kattella vaikka samalla maisemia, jottei vessan seinät rupea liikaa hikoilemaan.

Lyön tässä kaksi kärpästä samalla. Kämpän lisäksi esittelen mun innovatiivista "opeta suomea salakavalasti motivaatiota vailla olevalle oppilaalle " -ideaa. 

Makkarikin täyttyy valosta, kunhan ulkona paistaa aurinko!

Vähän suomea ja vähän suomalaista kulttuuria jenkin näkökulmasta. 

Sohva ja vierassänky. Viva Argentina.

Heti post it -lappujen ilmestyttyä ensimmäisenä iltana nukkumaan mentyä kuului vierestä "vessa, vessa, vessa, jää-kaap-pi, jää-kaap-pi, ovi, ovi, ovi, peili, peili, peili". Joten kyllä niistä jotain hyötyä on ollut!

Vuokrattiin tämä kämppä netin kautta aika sokkona vain kuvien perusteella. Neljän kuukauden ajaksi uskalsin sen tehdä. En oikein tiennyt mitä odottaa ja pelkäsin vähän etukäteen missä tultaisiin asumaan, mutta ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä tähän löytöön. Kaikki on mennyt aika smoothisti, koska vuokraan kuuluu astiat, leivänpaahdin, hiustenkuivaaja, huonekalut, netti ja muut laskut. Yllätysplussa oli kerran kahdessa viikossa käyvä siivooja, joka vaihtaa käydessään lakanat ja tuo mukanaan uudet pyyhkeet. Ei hullumpaa!

opiskelu Skotlannissa

Sain jokin aika sitten sähköpostilla kyselyn Skotlannista ja nimenomaan Aberdeenissä opiskelusta. Julkaisen kysymykset vastauksineen blogissa siltä varalta, että niistä saattaisi olla hyötyä jollekin Britanniassa yliopisto-opiskeluja suunnittelevalle.

Miksi itse valitsit juuri Aberdeenin?

Päätymiseni Aberdeeniin oli aika monen summan lopputulos. Kirjoitin asiasta blogissa joskus lyhyesti tässä. Mietin aluksi, että hakisin "Britteihin" opiskelemaan, enkä ollut täysin tietoinen esimerkiksi Englannin ja Skotlannin erosta vielä reilut viisi vuotta sitten. Jostain luin, en muista mistä, että Skotlannissa ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja ja sinne päätin yliopistoon hakea.

Olin heti alusta alkaen päättänyt, että haluan opiskella kansainvälisiä suhteita ja mieluiten myös espanjaa/lattariamerikan kulttuuria. Tuota komboa ei voinut opiskella monessa skotlantilaisessa yliopistossa ja Aberdeenin yliopiston esittelykirjasessa nämä aineet oli esitelty kiinnostavan kuuloisesti. UCASin kauttahan voi hakea yhteensä viiteen brittiläiseen yliopistoon samalla kertaa, joten hain Aberdeeniin, St. Andrewsiin ja Edinburghiin. Pääaineiksi valitsin suurin piirtein samanlaiset aineet. Loppujen lopuksi pääsin sisään vain Aberdeeniin, joten päätös oli helppo tehdä. En hakenut Suomessa minnekään opiskelemaan, joten päätin lähteä kokeilemaan elämää Skotlantiin. Olin suunnitellut etukäteen, että ainakin jouluun asti olen Skotlannissa ja jos en siihen mennessä opi tykkäämään paikasta, tulen takaisin kotiin Suomeen ja keksin muuta.

Millaisen ensivaikutelman kaupunki antoi?

En saanut Aberdeenistä ensisilmäyksellä hyvää vaikutelmaa. Ensimmäisenä päivänä saavuin kaupunkiin vasta illalla yksin lentokoneella. Vettä tuli ja kaupunki oli todella harmaa. Yliopisto on kuitenkin todella hieno ja aluksi tuntui ihan kuin olisi elokuvassa, kun käveli yliopiston kampuksella. Aberdeen on yleensäkin todella harmaa, suurin osa taloista on tehty harmaasta graniitista, mutta kuulemma kaupunki on Brittein saarten aurinkoisin. Kyllä siellä silti sataa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että opiskelin Aberdeenissä, enkä todellakaan ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Miten kuvailisit Aberdeenia kaupunkina? Mitkä ovat mielestäsi sen hyvät/huonot puolet? 

Vähän tuossa yllä tuli paikkaa kuvailtua. Hyvänä puolena pidän loppujen lopuksi sitä, että Aberdeen on pieni paikka. Ekana vuonna välillä tuntui siltä, että tuli elettyä jonkinlaisessa "kuplassa". Suurin osa ajasta tuli vietettyä kampuksella ja joskus vkonloppuiltoja keskustassa, jolloin se oli täynnä niitä samoja opiskelijoita, joita näki joka päivä yliopistolla. Pienessä opiskelijakaupungissa kyllä riittää suht paljon tekemistä, mutta aluksi tuntui hullulta, että oma elämä pyöri vaan opiskelijaporukassa, koska ei kukaan ollut paikkakuntalainen, jolla olisi ollut perhettä lähellä. Omaan kaveripiiriini kuului suht paljon ulkomaalaisia, joten sitä tuntui, että elää jossain "toisessa todellisuudessa" kaukana kotoa. Hyvällä tavalla kuitenkin. 

Olen vähän sitä mieltä, että jos menee opiskelemaan jonnekin suureen kaupunkiin (kuten Edinburgh tai Glasgow) niin ihmiset ja opiskelijat "hukkuu" muuhun kaupunkiin ja yliopistolla saattaa olla vähemmän "yhteishenkeä" tai sellaista opiskelijameininkiä. Voi olla, että olen väärässä. Suurkaupungissa riittää kuitenkin niin paljon enemmän tekemistä, että opiskeluillekin on enemmän häiriötekijöitä. 

Aberdeenin todella hyvä puoli on se, että kaikki ovat lähellä. Pienessä kaupungissa voit tehdä suunnitelmia lyhyelläkin aikavälillä (tätä ikävöin Helsingissä) ja sopia kaverin kanssa lounastreffit 30 minuuttia ennen tapaamista, koska joka paikkaan pääsee nopeasti. Keskustasta voi hyvin kävellä kotiin, eikä ole riippuvainen esimerkiksi joukkoliikenteestä. Kaupungin yksi huono puoli on se, että se ei ole suorien lentoyhteksien päässä Suomesta. Sinne onneksi kuitenkin on suht hyviä lentoyhteyksiä, koska siellä on paljon liikemiehiä ja öljybisnestä. Aberdeeniin voi lentää mm. Kööpenhaminen, Pariisin, Amsterdamin tai Lontoon kautta. Nämä liikemiehet ja öljybisnes korottavat sitten kaupungin hintoja, mikä tekee asumisesta (vuokrat yms.) suht kallista. Yksi hyvä puoli taas on esimerkiksi ruuan ja vaatteiden alhaiset hinnat. Tämä varmasti pätee myös muihin skotti- ja brittikaupunkeihin, eikä vaan Aberdeeniin. Parilla punnalla voi saada hyvän lounaan ja kaupasta ruokaa. Myös alkoholi on todella halpaa baareissa Suomen hintoihin verrattuna. Useista paikoista saa opiskelija-alennuksia, jopa vaatekaupoista.

Millainen paikka Aberdeenin yliopisto on ollut opiskella? (Esim. millainen ilmapiiri, ympäristö, opetus, ihmiset yms.) Millaisia kokemuksia majoituksesta?

Aberdeenin yliopisto on kansainvälinen, mikä oli mulle tosi tärkeä asia. Heti alusta alkaen oli tosi helppo saada kavereita muista ulkomaalaisista, ei skotlantilaisista opiskelijoista ja heihin tutustui helposti mm. eri societyien kautta. Olin alusta asti mukana Politics & International Relations societyssä ja heti ekoissa bileissä tutustuin mun muutamaan yliopistoajan parhaaseen kaveriin. Lisäksi International students societyn kautta tapasi todella paljon muita ulkomaalaisia. Muiden societyien kautta tutustuu tietty myös paikallisiin, mutta mun oli vaikeampi tutustua heihin. Omilla kursseillani oli todella paljon muita ulkomaalaisia. Kv-suhteiden ja espanjankin opiskelijoista puolet oli ulkomaalaisia ympäri maailmaa tulleita. 

Etukäteen jännitin omaa englannin kielen taitoa ja miten pärjään "akateemisen englannin" kanssa, koska ei ole sama asia puhua niitä näitä kaverin kanssa englanniksi kuin kirjoittaa 2000 sanan essee englanniksi. Sen jälkeen kun olin kuullut parin muun ulkomaalaisen, mm. puolalaisen ja ranskalaisen puhuvan tunnilla, tajusin, että ei suomalaisilla ole mitään hätää. Pidin Aberdeenissä siitä, että esim. yhdellä kurssilla oli luennot 2 kertaa vkossa tunnin kerrallaan ja sen lisäksi tunnin tutoriaali, jossa pienellä porukalla keskusteltiin asioista. En ole ikinä opiskellut Suomessa, mutta suhtaudun negatiivisesti ajatukseen "kirjatenteistä" ja siihen, että pitäisi pelkästään itsenäisesti opiskella kursseja läpi. Aberdeenissä on suht vaikea olla pääsemättä tenteistä läpi (riippuu tietenkin mitä opiskelee) eikä siellä ole niin paljon "akateemista vapautta" kuin Suomessa. Suomalaisessa yliopistossa voi tenttiä kurssin ilmeisesti silloin kun mieli tekee ja ilmoittautua tenttiin minä vuodenaikana vain. Aberdeenissä tentit on tammikuussa ja touko-kesäkuussa ja ne voi kerran uusia, jos kurssista ei pääse läpi. Aberdeenissä on siis vaikeampi "venyttää opintoja" (ellei vaihda pääainetta ekan vuoden jälkeen) kuten Suomessa helposti yliopisto-opiskelijoille käy.

Mielestäni yliopistolla oli aina hyvä ilmapiiri. Yliopisto on nätti paikka ja myös sokkeloinen. Kaikki proffat on olleet suht lähestyttäviä, eikä mulla ikinä ollut mitään suuria ongelmia yhdenkään kanssa. Itse pidin opetuksesta mm. tuossa yllä mainitsemassani tutoriaali-asiassa.. mutta tämä riippuu niin proffasta ja tiedekunnasta ja aineesta, että mun on todella vaikea antaa mielipidettä. Omalle kohdalleni sattui pari erikoista tyyppiä, mm. yksi korealainen kansainvälisten suhteiden proffa, jonka englannin kielen puheesta ei saanut mitään selvää. Vikana vuonna yksi espanjan kielen proffa oli vähän vaikea tapaus, koska hän peruutteli tunteja ja kärsi paniikkikohtauksista. Silti mulla oli myös lukuisia todella mahtavia tyyppejä opettajina.

Asuin ekana vuonna yliopiston ekan vuoden opiskelijoiden asuntolassa, joka "meni", mutta oli kuin vankila. Meillä oli kolmessa kerroksessa asuville 36 hengelle yhteensä 2 suihkua. Meidän kerroksessa oli mm. vain "amme" eikä siis ollenkaan suihkupäätä, vaan hana alhaalla. Suihkuun joutui välillä jonottamaan (onneksi yllättävän harvoin), mutta eniten riesaa aiheuttivat turhat palohälytykset, jolloin koko, n. 500 opiskelijan asuinrakennus tyhjennettiin esimerkiksi kello 3 keskellä yötä, keskellä vkoa. Asuin "catered residencessä", mikä tarkoittaa sitä, että meillä oli aamupala ja illallinen, jotka kuului hintaan. En välttämättä tekisi sitä toiste, vaan menisin eri asuntolaan, jossa voisin kokata itse. 

Myöhemmin asuin yksityisesti vuokratuissa kämpissä. Niitä ei ole maailman helpoin saada, eikä ne ole kovin halpoja, mutta yleensä ekan vuoden jälkeen ihmiset muuttavat yksityisiin vuokrakämppiin kavereiden/tuttujen kanssa asumaan.

Mitä ovat mielestäsi suurimmat "ongelmat" tai uudet asiat, joita suomalainen voi Skotlantiin muuttaessaan kohdata ja joihin olisi hyvä varautua etukäteen?

Skotlanti ja Brittien saaret on mun mielestä yllättävän alikehittyneitä länsimaita, Suomeen verrattuna! Olin todella yllättynyt alussa, että oikeasti kaikkialla on kuuma- ja kylmävesihanat erikseen. Se tuottaa arkeen ylimääräisiä ongelmia ;) Yleensäkin putket yms. on huomattavasti huonommin tehty kuin Suomessa. Nämä kuulostaa erikoisilta pikkujutuilta, mutta rupeaa ennemmin tai myöhemmin varmasti jokaista suomalaista pännimään. Esimerkiksi yliopiston naistenvessojen putket ovat ilmeisesti niin huonossa kunnossa, että puolet niistä on aina tukossa (tai sitten ihmiset ei vaan osaa vetää vessaa). Kämpissä on talvella todella kylmä. Britit eivät osaa lämmittää tai eristää talojaan ja yrittävät kaikin keinoin säästää lämmityskustannuksissa. Tämän takia taloissa saattaa sisällä olla todella kylmä ja ihmisillä on monta kerrosta vaatteita päällä. Sateista johtuen kämpät on todella kosteita ja useissa taloissa on homevaurioita. Homeongelmat yleensä kuitataan vain parilla maalikerroksella. Tällaisiin juttuihin täytyy esimerkiksi astmaatikon osata varautua. Brittien kanssa asuvan suomalaisen kaverini kämpässä oli esimerkiksi aina olohuoneen ikkunat huurussa ja nenä jäätyi telkkaria katsoessa, koska sisällä oli niin kylmää ja kosteata. Usein taloon sisään astuessa homeen haistoi jo ovella. Toisen kaverini vaatteet (etenkin ulkovaatteet) haisi aina tunkkaselle homeelle, koska hän asui vanhassa omakotitalossa, joka taisi myös olla aika homeessa.

Yleisesti useat asiat on aika byrokraattisia ja erikoisiin ja uusiin ehdotuksiin suhtaudutaan joskus kriittisesti. Kaikki asiat hoidetaan "perinteitä" noudattaen. Myös yliopistolla oman kokemukseni mukaan suhtauduttiin todella varovasti innovatiivisiin ideoihin ja tutkinnonmuokkaus-ehdotuksiin.

Lisää kysymyksiä Skotlannissa opiskelusta tai mistä vain saa laittaa kommenttiboksiin tai sivupalkissa näkyvään sähköpostiin.

lisää Quitoa

Vielä on tiedossa vähän Ecuadorin matkan fiilistelyä. 

Häiden jälkeisenä päivänä hengailtiin Quitossa itse hääparin ja muutaman muun Suomesta ja muualta maailmalta tulleen häävieraan kanssa. Oli ihan kiva käppäillä Quitossa jonkun "paikallisen" kanssa. Sen ansiosta nähtiin kaupunkia vähän eri silmin ja löydettiin paikkoihin, joihin ei oltais yksin löydetty. Käytiin alla olevassa kirkossa, joka oli sulhasen lempikirkko koko kaupungissa. Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata. Saatiin englanninkielinen opaskierros, joka oli huonoin ikinä. Tyttö puhui enemmän espanjaa kuin englantia ja keksi sanoja espanjasta. Kävi sääliksi, mutta kaikki meistä ei ymmärtänyt espanjaa.

Ennen Ecuadorin matkaa kirjoitin muun muassa yhdelle hollantilaiselle tytölle, jonka tiesin asuneen Ecuadorissa ja jonka tapasin Chile/Peru-matkalla 2009, kysyäkseni vähän matkavinkkejä. Hänen vastauksensa oli ainoastaan "Quito on vaarallinen". Okei, kiitti. Meillä ei kyllä kertaakaan ollut turvaton olo. Päivisin kuljettiin kamera kaulassa kuten kunnon turistit ja iltaisin vähemmän liikuttiin yksin kaupungilla. Ainoa asia mitä itse pelkäsin ennen matkaa oli joku perus vatsatauti. Lähes kaikki Suomesta tulleet häävieraat olivat sairastuneet häitä edeltävällä viikolla jossain vaiheessa. Me onneksi selvittiin aika vähällä, itselläni koski vatsaan häitä edeltävänä iltana muutaman tunnin. Asiaa ehkä helpotti se, että meidän vatsat on jo "latinalaisamerikkalaistuneet" -varsinkin tuon argentiinon. Haha.

Quitoa pääsee ihailemaan vähän korkeammalta, noin 4000 metrin korkeudesta kun nousee teleféricolla ylös korkeuksiin. Me ei tosiaan osattu ottaa kylmyys-ongelmaa huomioon aamulla kun lähdettiin hotellilta. Ylhäällä oli ihan perkuleen kylmä! Päätettiin silti jäädä kituuttamaan itseämme pikkasen, jotta nähtiin kaupunki myös pimeällä. Oltiin paikalla juuri maagisella hetkellä kun kaupungin valot rupesivat syttymään. Oltiin paljon korkeammalla kuin useat pilvet ja lentokoneet, jotka laskeutuivat Quitoon. Maisemaa täydensi Ecuadorin toiseksi suurin tulivuori, Cotopaxi, lumihuippuineen.

Vikana päivänä käytiin myös ihan keskustassa sijaitsevan presidentti Correan palatsissa vierailulla.

mikä saa minut Argentiinassa raivon partaalle?

Tässä Ecuadorin matkahehkutusten välissä voisin kirjoittaa vähän ikävämmistä asioista. Nimittäin mun on jo pitkään tehnyt mieli listata sellaisia ärsyttäviä juttuja, jotka saa mut välillä usein raivon partaalle Argentiinassa. Osa näistä pätee lähinnä Buenos Airesiin, osa koko maahan ja varmasti myös muihinkin maihin. Samalla osa näistä voi toimia sellasina "good to know" -vinkkeinä jollekin, joka meinaa tänne asti tulla. Rehellisesti sanottuna, mun nyt vaan tekee mieli valittaa.

Ensinnäkin, mä en voi kestää sitä, että kaupassa tuotteilla ei ole hintalappuja. Ymmärrän, että kun inflaatio laukkaa 25 % vuosivauhtia, niin saattaa olla turhauttavaa olla joka viikko muuttamassa hintoja, mutta mun mielestä on aivan surkeaa palvelua, että hintoja ei ole näytillä. Ruokakaupassa mulla palaa päreet saman tien, kun hintalaput on joko ihan väärillä kohdilla, niitä ei ole tai samalle tuotteelle on useampi hinta. Tuossa yksi kaunis maanantai-iltapäivä olin unohtanut napata kotoa aamulla lisää rahaa ja lompakossa oli 30 pesoa. Tarvitsin maitoa, leipää ja juustoa. On vaikea laskea mihin rahat riittää, kun hintoja joutuu arvailemaan. Maanantaina kävin tosiaan ylikierroksilla ja mun oli todellakin pakko avautua asiasta kaupan kassalle. 

Mutta kun täältä puuttuu sellainen oikeanlainen palvelukulttuuri aivan kokonaan. Ei ketään ruokakaupassa kiinnosta tuleeko asiakas jatkossa ostamaan maitonsa heiltä. Kun kysyin varovasti kaupan myyjältä "minkä takia on niin vaikea laittaa hinnat hyllyn reunaan? ja miksi ne ovat ihan väärissä paikoissa?", oli hänen vastauksena "on niin monia asioita, jotka ovat huonosti" ja mumisi jotain valittavaan sävyyn pomostaan. Nico huomautti, että tämä olisi sellainen asia, joka sentään on helposti korjattavissa. Kehotin myyjää sitten antamaan palautetta pomolleen, mutta tuskin sekään menee perille. Etenkin ruokakaupan kassat on muutenkin aina tosi veemäisiä ja hitaita (!). En kestä niitä. Täällä ei vissiin jouduta houkuttelemaan asiakkaita samalla tavalla kuin Suomessa, täällä riittää liikaa ihmisiä. 

Yhdestäkään ruokakaupasta ei yleensä saa kaikkea mitä tarvitsisi ostaa. Heillä ei ikinä ole samoja tuotteita valikoimissa ja aina just se sun haluama juusto/leipä/jugurtti/suklaalevy on loppu. Ketjujen ruokakaupoista ei myöskään kannata ostaa vihanneksia/hedelmiä koska ne on aivan järkyttävän huonolaatuisia sekä ylihinnoitettuja. Pitää mennä erikseen verduleriaan. Esimerkiksi Carrefourista ei myöskään voi ostaa lihaa ja niiden kana on pelottavan liilan väristä. Yleensä pitää mennä erikseen lihakauppaan. Turha kuvitellakaan, että täällä saisi kanasuikaleita supermarketista. Kuulostaahan se söpöltä, että lihat ostetaan lihakaupasta, vihannekset vihanneskauppiaalta ja leivät leipomosta. Pidemmän päälle se on kuitenkin tosi rasittavaa. Eikä meidän läheltä ole vielä kolmen kuukauden asumisen jälkeen löytynyt yhtään lihakauppaa. Musta on siis tullut lähes kasvissyöjä. Argentiinassa! Believe it or not!

Tällaisessa reilun kymmenen miljoonan asukkaan miljoonakaupungissa liikkuminen on yhtä ainaista taistelua. Taistelua autoilijoiden kanssa, taistelua bussikuskien ja hullujen mopojen sekä muiden kadulla  ja metrossa kulkijoiden kanssa. Taistelua katukivetyksen kanssa. Mopot ajaa välillä autojen seassa, välillä jalkakäytävillä, ihan riippuen siitä, mikä milloinkin on kannattavampaa. Puolet katulaatoista on irtonaisia ja niiden päälle kun astuu, lentää kuravedet sieltä alta kivasti housuille. Tätä tapahtuu usein. Esimerkiksi eilen juuri 100 metriä ennen töihin pääsyä, kuraläiskiä oli yht'äkkiä nilkasta nivusiin saakka. Tärkeää on siis jalkakäytävällä kävellessä oppia tunnistamaan irtonaiset laatat ja varoa kanssakulkijoiden lisäksi ohi suhahtelevia mopoja. 

Puhumattakaan niskaan tippuvistä vesistä. Kaikissa (vanhoissa) rakennuksissa on jälkikäteen asennetut ilmastointilaitteet, sellaiset karseat jättimäiset laatikot, jotka jököttää ilmassa ikkunan ulkopuolella seinässä. Näistä hökkeleistä tippuu vettä. Kesällä jalkakäytävillä kulkeminen on ihan toivotonta, koska koko ajan sataa niskaan. Miten vaikeaa olisi laittaa joku putkisto niin, että vesi kulkisi nätisti seinää pitkin alas. Liian vaikeaa ilmeisesti.

Nyt kun ollaan tässä vesiasiassa, niin päästään lämminvesisäiliön pienuuteen. Yhdessäkään argentiinalaisessa kämpässä ei voi tiskata astioita (harvalla täällä on tiskikonetta) ja käydä suihkussa samaan aikaan. Eipä tulisi mieleenkään tällainen asia ensimmäistä kertaa maassa ollessa. Suomalaisena sitä on tottunut liian hyvään. Vaikka kämpässä olisi kolme suihkua, niin vain yksi henkilö voi kerrallaan käydä suihkussa. Lämmintä vettä ei riitä moneen asiaan yhtä aikaa.

Mitäköhän valitettavaa vielä keksisin? Ai niin, metrot! Buenos Airesin metroverkosto on aivan liian pieni kaupungin kokoon suhteutettuna. Se on myös aivan liian vanha, jäänyt viime vuosituhannen alkupuolelle. Eikä kenelläkään ole rahaa, eikä kukaan halua ottaa vastuuta sen hoidosta. Presidentti tappelee kaupungin pormestarin kanssa edelleen metron omistuksesta -kumpikaan ei halua sitä kontolleen. Harvase viikko muutama juna otetaan pois käytöstä, koska ei ole rahaa korjata niitä/hankkia uusia ja useat junat ovat jo hengenvaarallisen huonossa kunnossa. Metrolakko kehiin siis. Täällä mennään jo viidettä päivää ja huomenna jatkuu. Säästyypähän mun pesot! Miljoona metron käyttäjää on nyt kaduilla kävelemässä (kuten minä) tai busseissa. Tähän vielä bussilippujen hintojen nostaminen ilman uutta elektronista korttia ja koko kaupungin peittävä sakea sumu, joka saa lentoyhtiöt perumaan lentoja. Soppa on valmis. 

Tällaista täällä tällä viikolla. Kaikki on siis aivan mainiosti! Välillä rakastan tätä kaupunkia, välillä vihaan tätä. Mulla on enää 25 päivää aikaa nauttia buenosairesilaisuudesta. Joten en valita. Onnittelut, mikäli jaksoit lukea loppuun asti!

suomalaisecuadorilaiset häät

Varsinaisena Ecuadorin matkan motiivina oli ystäväni häät, jotka pidettiin 1,5 tunnin matkan päässä Quiton ulkopuolella. Täytyy myöntää, ettei Ecuador ole ikinä ollut ykkösenä matkakohteiden listalla. Quito on silti ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Ecuadorista löytyisi varmasti vaikka kuinka paljon nähtävää, -rannikkoa, vuoristoa, sademetsää ja galapagos-saaria -mutta valitettavasti me ei tällä kertaa ehditty pääkaupunkia syvemmällä maata tutkimaan.

Bussi täynnä häävieraita lähti kätevästi meidän hotellin edestä lauantaina aamulla kello 9. Laittautumisten kanssa tuli siis oletettavasti pikkasen kiirus, mutta koska bussi oli täynnä melkein vain suomalaisia vieraita, lähti se ihan ajoissa kohti hääpaikkaa Ecuadorin vuoristoon. Seremonian piti alkaa keskipäivällä kello 12, siihen aikaan puolet häävieraista oli vasta paikalla. Lattarityylillä taas mentiin ja vihkiminen alkoi kello 13.  Tämän ansioista saimme Nicon kanssa oivasti hipiämme poltettua päiväntasaajan keskipäivän auringossa. Onneksi punotus ilmestyi vasta illalla.. Pappi oli muuten jenkkimiehiä, joka perusjenkkiaksentilla kyseli sitten espanjaksi, että tahdotteko toisenne. Se oli aika söpöä. Hääpaikka oli aivan mahtava ja sieltä löytyi vaikka minkälaisia eksoottisia eläimiä!

Iltapäivän ohjelmassa oli herkullista ruokailua, pikkasen puheita suomeksi ja espanjaksi sekä muun muassa suomalaisia kansantansseja ja perusbailausta. Tanssilattia täyttyi oletettavasti aluksi lähinnä ecuadorilaisista häävieraista. Varsinainen hääkakku oli niin mahtavaa, että se jäi kameralla ikuistamatta, koska se hyppäsi saman tien suihin. Kyseessä oli siis makea vadelma-mansikka-juustokakku. Lähes kaikki häävieraat jäi paikan päälle yöksi, joten mekin kipitettiin illalla kymmenen aikaan jo koisimaan omaan terassihuoneistoomme. Häihin oli saapunut noin 100 vierasta ja kansalaisuuksiakin oli jopa seitsemän erilaista. Aikamoinen saavutus. Sunnuntaina aamupalan ja pikkasen happihyppelyn jälkeen bussi kuljetti häävieraat takaisin Quitoon. Meillä oli edessä vielä melkein kolme kokonaista päivää turisteiluun..