asettautumista Espanjan aurinkoon

Yllätys, yllätys, meillä ei siis vieläkään ole kämppää. Meillä on vaan iki-ihana housti, joka ei vielä toistaiseksi ole heittänyt meitä pihalle, vaikka hänen kämppis varmasti olisikin jos vain voisi. En oikeen tiedä tästä kämppiksestä muuta kuin, että hän on paikallinen tyllerö, joka just ja just moikkaa meitä ja paiskii ovia mennessään. Mutta such is life!

Viime viikolla saatiin rahat takaisin siitä tokasta kämpästä, joka oltiin varattu, koska oltaisiin jouduttu odottamaan toiset 10 päivää ennen mahdollista muuttoa. Juu, ei kiitos. Menin kesken tuntien tapaamaan tyyppiä plaza de Universitat'lle ja annoin ääni vihasta väristen miehen kuulla kunniansa kun olin saanut meidän 200 erkkiä käteeni. Hetken puolustelujen jälkeen hän tajusi, ettei hänen tartte mua kuunnella ja lähti menemään.. mullakin oli jo  onneksi kiire takaisin tunneille. 

Sain rahat takaisin vasta keskiviikkona ja sen jälkeen ollaan siis vietetty päivät töissä ja koulussa noin kello kuuteen asti, käyty sen jälkeen katsomassa kämppiä ympäri kaupunkia ja palattu tänne "kämpille" illalla yhdeksän aikaan selailemaan lisää kämppäilmotuksia. Ei mikään ruusuinen alku uudelle elämänvaiheelle Espanjan auringossa. 

Ollaan nähty vaikka minkälaisia luukkuja ja muutama ihan kivakin kämppä. En vaan voi käsittää, että täällä välittäjille pitäis maksaa satoja euroja vaan siitä, että ne tekee sopimuksen ja näyttää meille kämpän. Ne vaikuttaa aika epäammattitaitoisilta -eivät edes yritä myydä kämppää ja esittelevät ihan paskasia kämppiä. Anteeksi, mutta kuinka joku kuvittelee, että maksaisin kämpästä, jonka vuokra on 590e/kuussa välittäjälle 1028 euroa välityspalkkiota (12 % vuoden vuokrasta + alv. 21 %) ja vielä kahden kuukauden takuuvuokran. Varsinkin kun kämppä on paskanen ja jääkaappi-pakastin on ihan homeessa (!), eikä heillä ole aikomustakaan siivota sitä, vaan se jäisi meidän hommaksi. Törkeää, eikö? Vai olenko liian nipo?

Onneksi meitä on sentään yksi tyytyväinen työläinen ja yksi tyytyväinen opiskelija, vaikka ilman asuntoa. Kävin viime viikolla kuuntelemassa muutamaa valinnaista kurssia; Mediterraen and Arab World Studies, Nationalism and Ethnic Conflict ja Seguridad Internacional y Fuerzas Armadas (International Security and Armed Forces) ja huomenna meinaan vielä tsekata seuraavat: El Logro de la Paz y el Orden Internacional (the Achievement of Peace and International Order) sekä Development and Social Change in Latin America. Olen rajannut kiinnostukseni näihin viiteen valinnaiseen yhteensä 16 mahdollisesta valinnaisesta kurssista. Hieno uutinen on se, että saan pitkän viikonlopun, koska minulla ei tule syksyllä olemaan koulua perjantaisin!

Näistä valinnaisista pitäisi valita maksimissaan kaksi täksi syksyksi. Ensimmäinen oli todella mielenkiintoinen ja proffa vaikutti hyvältä tyypiltä, mutta se lähenee pikkasen liikaa mun Aberdeenissä tekemää Lähi-idän politiikan kurssia, enkä välttämättä haluaisi opiskella samoja juttuja uudestaan vaan käyttää hyväkseni mahdollisuuden oppia uusia asioita. Tuo Nationalismi kurssi vaikuttaa ihan hyvältä ja mielenkiintoiselta, mutta hirveän teoreettiselta ja sen takia vielä epäröin pikkasen. Kv-turvallisuus taas kuulostaa tosi hyvältä, kurssilla keskitytään aika paljon Lattareihin ja asevoimien rooliin demokratiaan siirtymisessä. Ainoa "huono" puoli on se, että proffa puhuu kuin tykin suusta niin nopeasti, että mun oli mahdoton yrittää ottaa muistiinpanoja ekalla tunnilla ja noin puolet asioista meni ohi. 

Tänä syksynä meillä on kahden valinnaisen kurssin lisäksi kolme pakollista kurssia. Política Comparada y Democratización/Comparative Politics and Democratization, Teoría de las Relaciones Internacionales/International Relations Theory ja Comercio y Economía Internacional/International Trade and Economy. Jostain syystä mut laitettiin kaikilla kolmella kurssilla espanjankieliseen ryhmään. Aluksi ajattelin, että annan asian olla. En ole ainoa, jolle noin kävi ja useat muut meinasivat pyytää muutosta vedoten siihen, että ollaan tultu tekemään kaksikielistä maisteria. Tuon ensimmäisen kurssin tunnin jälkeen päätin kuitenkin vedota samaan syyhyn ja pyytää siirtoa englanninkieliseen ryhmään. Proffa oli espanjalainen ääliö, joka huusi kurkku suorana koko luennon, niin että päätä särki. Hän oli muutenkin todella epämiellyttävän ylimielinen, joten ajattelin yrittää paeta.

Näin täällä.. pidetään vielä peukkuja pystyssä niin, että oltaisiin tällä viikolla vihdoin muuttamassa jonnekin. Meidän housti suuntaa keskiviikkona kuukaudeksi Thaimaahan, joten olisi ihana muuttaa sitä ennen omaan kotiin, saataisiin jopa autoapua. Muussa tapauksessa ollaan kuitenkin saatu lupa jäädä tänne niin pitkäksi aikaa kun tarvetta on, vaikka sitten tuon biatchin seuraksi ja epäonneksi.

Kuvituksena ensimmäisen viikon random-otoksia ympäri kaupunkia.

isopäisiä ihmisjättiläisiä ja ihmislinnoja

Viime viikon La Mercè -juhlintaan kuului myös tällaiset hullunlaiset huvitukset. Maanantaina keskellä päivää keskustan katu täyttyi ihmisjättiläisistä, jotka on ilmeisesti todella tyypillisiä katalonilaisia juttuja. Niiden nimi katalaaniksi on jotain tyyliin "isopäät". Haha. Katseltiin hetki paraatia la Ramblan läheisyydessä. Tässä pienimuotoista valokuvaoksennusta..

Noilla jättiläisillä oli vaatteiden alla sellaiset puiset kehikot, joita kantoi yksi ihminen kerrallaan. Voin vain kuvitella, mitä tuollainen painaa. Tai no en varmasti edes pysty kuvittelemaan kuinka paljon tuollainen painaa. Vuoroa vaihdettiin nopeaan tahtiin. Ja kuuma oli!

Paraatin katselun jälkeen jatkettiin suoraan Plaza de Sant Jaumelle, jossa oli käynnissä "Castellets" -linnojen rakentaminen. Se oli aika hullua. Onnekkaat seurasi tapahtumaa kaupungintalon parvekkeelta ja ikkunoista, me taas keskellä satoja, kenties tuhansia, ihmisiä. Mä melkein pyörryin, ensimmäistä kertaa multa meni näkökyky noin minuutissa ja koko maa heilui. Se oli aika hullua, eikä edes oltu seisty auringossa. 

Eri ryhmät, jotka ilmeisesti edustivat Barcelonan eri kaupunginosia rakensivat ihmislinnakkeita vuoron perään. Kuvista ei ehkä välity tarpeeksi hyvin, että ihmisiä oli kerrallaan jopa seitsemässä (!) kerroksessa. Nuorimmat olivat jotain 6-vuotiaita ja heillä oli kypärät päässä, koska viime vuonna joku huono-onninen tuli alas ja lopputulos oli kuin hullujen suomalaisten sauna-kisassa. Kaikkein vaikuttavinta oli noiden ihan pikkusten kiipeäminen pitkin muita ihmisiä ja alastuleminen liukuen muita pitkin. Niiden piti kiivetä ylös asti, heiluttaa kättä ja sitten tulla alas vuorotellen yhtä nätisti.

Tässä on jo kaksi kerrosta käynnissä. Ymmärtääkseni näitä toisen kerroksen miehiä tuetaan kahden-kolmen ihmisen käsivoimin.

Jos ette jaksa koko videota katsoa, niin katsokaa edes kohdassa 2:30-3:00 miten pikkuiset kapuu ylös.

Kouluun!

Tänään meillä alkaa virallisesti opiskeluvuosi ja maisteri. Ihan pikkasen jännittää. Tiedossa on tervetulo-tilaisuus ja lähinnä vaan sellainen infopäivä ja huomenna sitten aloitetaan kurssit jo täyttä häkää. Tässä päivän ohjelma.

Mielestäni tuo saattaisi tarkoittaa ilmaista lounasta ja ilmaista kaupunkikierrosta. Lähinnä kiinnostaa, mitä kaikkea ne meinaa meille Barcelonasta näyttää!

"Spain is pain" ja muuta juhlaa

Vaikka meidän Barcelonaan asettuminen ei ole sujunut kovinkaan juhlallisesti, ovat nämä viikot olleet Kataloniassa yhtä juhlaa. Ensinnäkin, saavuimme kaupunkiin 11. syyskuuta, joka sattuu olemaan Katalonian kansallispäivä. Kaupunki oli täynnä satoja tuhansia ihmisiä lippujen kanssa juhlimassa katalonialaisuutta ja vaatimassa itsenäisyyttä. En ollut etukäteen tajunnut, enkä edellisillä Barcelonalla visiiteilläkään oikeastaan huomannut, kuinka epä-espanjalaisia katalonialaiset oikeasti haluavat olla. Ihmisvilinässä näkyi kaikenlaisia kylttejä, mm. "Spain is pain", ja siihen tyyliin. Meidän tämän hetkisen "houstin" mukaan Madridissa vaan ryöstetään rahat ja Katalonia on yksi kolmesta Espanjan itsehallintoalueesta, jotka ylläpitävät koko muuta maata. Hänen mielestään tämän takia Katalonian pitäisi ehdottomasti itsenäistyä. 

Tämän lisäksi tänä viikonloppuna on juhlittu La Mercè -nimikkeellä viimeiset neljä päivää ympäri Barcelonaa, koska tänään maanantaina oli Barcelonan pyhimyksen päivä. Joidenkin mukaan kyseessä on yksi alueen tärkeimmistä juhlista. Ohjelmaa onkin riittänyt ympäri kaupunkia jo torstaista lähtien. Lauantaina uskaltauduttiin mekin ihmishälinään ja päätettiin suunnata Sagrada Familialle katsomaan multimedia-showta. Se oli erittäin vaikuttava, vaikkei tämä ehkä näistä epätarkoista kuvista oikein välity.

Tässä vielä vähän huonolaatuista videokuvaa paikan päältä.

Pienistä asuntovastoinkäymisistä huolimatta Espanja, tai Barcelona, on kyllä ollut meille kaikkea muuta kuin "tuskaa".

Ei mee taas ihan putkeen..

nimittäin tämä Barcelonaan asettuminen ja kämpän etsiminen on suoraan sanottuna aika perseestä!

Me ollaan nyt yli viikko odotettu, että voitaisiin muuttaa varaamaamme kämppään Sagrada Familian kulmilla. Käytiin viime viikon perjantaina varaamassa se, maksettiin siis 200e etukäteen, jotta kämppää ei enää näytettäisi muille vaan sovittaisiin vuokrasopimuksen allekirjoituspäivä. Tyyppi selitti, että "kyllä te alkuviikosta pääsette muuttamaan, viimeistään keskiviikkona, mun pitää vaan sopia asiasta vuokranantajan kanssa ja se korjaa suihkun ja hommaa sängyt". Me oltiin ihan siinä uskossa, että ihan viimeistään keskiviikkona oltaisiin omassa kodissa asettumassa asumaan. Mutta ei. 

Ollaan sitten alkuviikosta lähtien ahdisteltu tätä tyyppiä puhelimitse joka päivä ja joka päivä se on sanonut "kun sähköä ei vielä ole" ja "sitä sun tätä". Joka päivä ollaan ajateltu, että "no ehkä huomenna". Joka päivä oon ajatellut, että "huomenna sitten voin julistaa, että meillä on kämppä". Mutta ei. Ja tätä on nyt kestänyt yli viikon. Keskiviikkona muhun iski ahdistus ja ajattelin, että ehkä koko homma on ihan kusetusta ja kämppä ei edes ole vuokrattavissa vaan meiltä on viety kaks hunttia noin vaan. Koko illan asiaa analysoituamme päädyttiin kuitenkin siihen, että jos koko juttu olisi vaan kusetusta niin tää tyyppi tuskin enää vastaisi meidän puheluihin. Torstaina saatiin sitten jonkun talonmiehen tai toisen välimiehen numero ja tämä ukko selitti, että "oikeastaan vuokraemäntä on lomalla ja tulee vasta perjantaina". Eli vuokraemäntä ei edes muka tiennyt meidän olemassaolosta, saati sitten että olisi antanut "okein" meidän muuttoon. No ehkä perjantaina päästäisiin muuttamaan.

Sitten tuli perjantai ja iltapäivä, joten soitettiin perään.. eikä kukaan ollut vieläkään saanut yhteyttä vuokraemäntään. Aaargghh. Ei enää tiedetä mitä ajatella. Koko homma on aika pehvasta, koska täällä on nyt pitkä viikonloppu, vissiin koko Katalonian vuoden tärkein juhla ja maanantai on pyhä. Mitään ei siis tule tapahtumaan ennen tiistaita. Päätettiin, ettei vielä ruveta vaatimaan meidän varausmaksua takas ja kirota ukkoja alimpaan helvettiin, vaan odotetaan siinä uskossa, että tiistaina saataisiin joku vastaus ja vihreää valoa muutolle. Muussa tapauksessa ruvetaan tiistaina etsimään muuta kämppää. 

Onneksi ei olla enää hostellissa, vaan Nicon argentiinalaisten kavereiden entisen (työ)kaverin luona. Onneksi hän on tosi mukava espanjalainen, joka on antanut meidän valloittaa koko olohuoneen. Mutta meidän piti olla täällä maksimissaan kolme yötä ja ollaan nyt oltu kuusi. Tällainen toisten nurkissa heiluminen ja matkalaukku elämä ei ole sitä kaikkein rattoisinta. Oon nyt viikon siirtänyt asioita sillä verukkeella, että "sitten kun ollaan omassa kämpässä". Sitten kaivan isosta matkalaukusta epilaattorin ja ajan sääret, tai etsin pinsetit ja nypin kulmat. Sitten kun ollaan omassa kodissa lakkaan kynnet. Hahah. Kaikki saa nyt odottaa. 

Pahinta on just se, että joutuu odottamaan päivä kerrallaan. "Ehkä huomenna". Olisi paljon helpompaa, jos tietäisi, että "viikon päästä torstaina muutetaan". Olisi ollut niin täydellistä muuttaa vaikka torstaina, koska mä olin loppuviikon vapaana ja saada kaikki valmiiksi nyt viikonloppuna, sillä jo ensi viikolla mulla alkaa oikeasti koulu. Tää on niin raastavaa, että tulee vaan vihaiseksi. Enkä osaa ottaa rennosti, koska stressaan vaan, että miten tiistaina käy. Eilenkin illalla kaupungissa olisi ollut meneillään vaikka mitä tapahtumia tän Katalonian pyhimyksen, La Mercè -juhlan takia, mutta istuttiin vaan "kämpillä" katsomassa Breaking Bad'ia. Ollaan muuten ihan koukussa siihen.

Toivotaan siis edelleen, että homma ratkeisi pian ja parhain päin. Pidetään peukut ja varpaat pystyssä tai ristissä tai miten vain. En tule olemaan rauhassa ennen kuin meillä on kämppä..

Barcelonassa!

Ollaan täällä vielä hengissä..

ehdittiin nauttia Suomesta ja kotiruuasta muutaman päivän ajan. Otettiin super rauhallisesti ja vältettiin kahvitreffeillä istumista. Se onnistui täydellisesti. Syötiin paljon enemmän kuin vatsat antoi myöten ja juuri niitä herkkuja, joita Buenos Airesissa vielä kaipailin.. ja enemmänkin! Kiitos äiti! Saatiin mm. kanttarellirisottoa, savulohta, ruisleipää, Aino-jäätelöä, omenapiirakkaa, vuohenjuustoa, puolukkapuuroa.. en enää edes muista mitä kaikkea. Kuinka ihanaa oli haistella puhdasta ja raikasta ilmaa. Voi että! Raikas ja pikkasen sateinen sää ei haitannut yhtään. 

Lennettiin Barcelonaan alkuviikosta ja heti seuraavana päivänä aloitin preppauskurssit yliopistolla. Seuraavien 12 kuukauden aikana tulen siis suorittamaan Kansainvälisten suhteiden maisterin IBEI:ssä (Instituto Barcelona de Estudios Internacionales). Opiskelut tulee olemaan englanniksi ja espanjaksi, vähän kursseista riippuen. Tällä hetkellä mulla on kaksi preppauskurssia: Introducción a la Economía ja Research Methods, espanjaksi ja englanniksi. Luokkakavereita on ympäri maailmaa, ehkä neljäsosa espanjalaisia. Olen vähän yllättynyt kuinka paljon jenkkejä riittää myös. Tämän hetken tietojen mukaan taidan olla ainoa suomalainen.

Virallisesti koulu alkaa vasta 25. päivä ja silloin tulen tapaamaan loput kurssilaiset, myös ne, jotka eivät ole näillä preppauskursseilla. Kurssien valinta taitaa tuottaa hieman vaikeuksia, koska liian moni kuulostaa niin mielenkiintoiselta, eikä tietenkään kaikkia voi valita. Huhujen perusteella syksystä tulee työläs, mutta tällä hetkellä se kuulostaa oikein hyvältä. Mulla riittää nyt (vielä ainakin) oikein paljon motivaatiota opiskelulle enkä malta odottaa, että päästään tositoimiin. 

Onneksi Barcelona vaikuttaa edelleen tosi hyvältä. Ollaan oltu hostellissa nää viime päivät, mikä on ollut  yllättävän rattoisaa, vaikka sosialisointi reppumatkailijoiden kanssa ei tällä hetkellä hirveesti inspaa. Eilen juteltiin yhden israelilaisen jätkän kanssa ja ihmeteltiin maan vähintään kolmen vuoden armeijaa. Hän oli selvinnyt helpolla ja omien sanojensa mukaan "vältti ihmisten tappamisen, koska osasi arabiaa ja toimi kääntäjänä". Huh huh. Tää on kyllä yksi ihmeellisimpiä hostelleja, missä olen ikinä ollut. Nuori poika, joka tätä pitää asuu myös itse yhdessä huoneessa ja joskus nukkuu olkkarin sohvalla. Eilen saatiin kolmella egellä maailman parasta sangriaa ja paellaa, jotka hostellin pitäjä yhdessä kaverinsa kanssa valmisti kaikille. Tässä todiste.

P.S. Niin, ja kämpän etsintä on aika rasittavaa.. ollaan varattu jo kaksi kämppää, koska ensimmäisen jälkeen tultiin toisiin ajatuksiin. Vuokrasopimus pitäisi päästä allekirjoittamaan alkuviikosta, joten toivottavasti ehkä jo keskiviikkona päästään muuttamaan uuteen kotiin. Heti kättelyssä pitää maksaa kahden kuukauden takuu, yli kuukauden vuokra välittäjälle (tätä ei voi välttää) ja vielä vähän kuluvan kuun vuokrasta. Suima summa, indeed!

Buenos Airesin gastronominen hyvästelykierros

Meillä oli tänään viimeinen varsinainen kokonainen päivä Bairesissa. Sitä varten oli aika tarkat suunnitelmat, koska huomenna sunnuntaina meidän pitää jättää kämppä (tai no halutaan jättää se välttääksemme mahdolliset ongelmat maanantain aikasen lähdön takia) ja näin ollen vietetään vika yö evakossa Nicon veljen perheen luona. 

Ykkössuunnitelma oli palata Palermo Sohoon ja aivan fantastisen söpöön kahvilaan nimeltä Pani, jonka ihana Irina meille pari viikkoa sitten esitteli. Ei oltaisi ikinä osattu löytää tällaista mahtavaa paikka itse. Syötiin alle kymmenellä eurolla brunssi, johon kuului granola-jogurtti-hedelmä kippo hunajalla, kahvi ja appelsiinituoremehu. En tiedä mitä kaikkea tuo granola sisältää, ilmeisesti ainakin suklaata, koska se on niin taivaallisen hyvää. Jos oltaisiin löydetty tämä paikka jo toukokuussa, oltaisiin varmasti jouduttu käymään täällä vähintään kerran kahdessa viikossa. 

Tämän nautinnon jälkeen olikin aika palata kotiin vetämään siestaa ja pakkaamaan.

sekä valmistautumaan illan koitokseen.

Pakkohan meidän oli käydä nauttimassa viimeiset pihvit Parrilla Peñassa ennen Argentiinan hyvästelemistä.

Sieltä saa varmasti yhtiä maan parhaita empanadoja ja oikein herkullista lihaa!

Kotimatkalla oli pakko sulkea päivän gastronominen ympyrä raikkaalla sitruunamousse ja vadelma gelatolla. Nam!

ja sitten kotiin viimeistelemään pakkauksia.

Mikä fantastinen ja makunautintojen täytteinen päivä!

Nyt onkin aika lähteä Suomeen maistelemaan lohta, kalkkunaa, ruisleipää, suklaata, perunoita, Aino-jäätelöä ja hernekeittoa.