vihaisten lintujen maailmanvalloitus

Angry Birdsejä tulee vastaan nykyään joka paikassa. Onhan se ihan ymmärrettävää, että linnuista otetaan kaikki irti kun maailmanvalloitus on edennyt niin sutjakkaasti. Täällä Barcelonassa lintuja on näkynyt koulurepuissa, keräilykorteissa, iphonen kuorissa, t-paidoissa, laukuissa eikä ehkä paljon muualla. Mutta, että turistipaidoissa?

Argentiinassa lintuja näkyi katukuvassa paljon enemmän. Jopa 9 de julion lehtimyyjien kojuissa roikkui angry birds -pehmoleluja. Paikallisten kansallisjuomaa, mateta, voisi myös juoda lintuihin koristelluista mate -kupeista. Joissain sipsipusseissakin (ehkä Lays?) vilkkui näitä lintuja, puhumattakaan keräilykorteista, avaimenperistä, t-paidoista ja koulurepuista. Niistä Roviolle tuskin kulkee penniäkään. 

Ulkomailla sitä helposti herkistyy kaikelle suomalaisuudelle. Koin liikutuksen hetkiä buenosairesilaisessa paikallisbussissa elokuussa kun pieni poika (ehkä 6v.) kysyi matkassa mukana olevalta nuorelta mieheltä, mikä oli hänen lempi tietsikkapelinsä kun tämä oli ollut nuori. En enää muista mikä oli nuoren miehen vastaus, mutta pikkupoika totesi heti, että "mun on ehdottomasti angry birds".

Ecuadorissa silmiin pisti nimenomaan angry birdsien puute. Yksikään lintu ei tullut viikon aikana vastaan missään. Mitä se kertoo Ecuadorin globaalisuuntautumisesta tai varakkuudesta? Ei ehkä mitään. 

Suomessa kaikkea lintukrääsää riittää.. joka kerta ihmetellään tuotteiden määrää. Maisteltiin Nicon kanssa angry birds -limua ja karkkejakin, ja oli ne ihan hyviä. Haistelin myös Lumenen angry birds -shampoota ja suihkugeeliä. Näillä ideoilla ei taida olla rajaa?

Sitten facebookissa tuli vastaan Pauligin angry birds -kahvi. Yritin etsiä sitä Suomessa ollessa, mutta yhtään pakettia ei tullut vastaan missään ruokakaupassa. Luultavasti se olisikin vain ollut ylihinnoiteltua. Eilisiltana myöhäisillä tunneilla löysin itseni netistä tekemässä Pauligin diagnoosia, "mikä niissä aamuissa kiristää?". Diagnoosin mukaan kärsin ajantajun rappeumasta. En ole kovin vakuuttunut toimenpiteistä, sillä hampaat tuskin kiittelevät kolmesta nokallisesta sokeria jokaisen kahvikupillisen kanssa. "Liiallista ajatuksiin uppoutumista läpi päivän." Tunnustan.

Pauligin sivuilla oli myös kaikenlaisia angry birds -kahvireseptejä. Yksi hauskimmista oli Angry Boss Espresso. Pitäisköhän kokeilla? 

Ei mua haittais työkseni keksiä mitä älyttömämpiä angry birds oheistuotteita..

P.S. Banneri vaihtui nyt Buenos Airesin San Telmosta Barcelonan Park Güelliin.

El Raval

Sori vaan blogihiljaisuudesta kaikille, jotka ovat kaivanneet.. aika on lentänyt ihan tuhansilla siivillä! Meillä on ollut ihania vieraita Suomesta, Skotlannista ja Argentiinasta asti. Välissä piipahdettiin viikonloppu Suomessakin. La suegra eli Nicon äiti on ollut visiitillä Argentiinasta kohta kaksi viikkoa, joten ollaan siis säästytty siivoamisilta ja kokkauksilta ja vapaa-aikana pyöritty ympäri kaupunkia. 

Sunnuntaita tänne iski kolea kylmyys. Lämpömittari tipahti reilusti alle +20, mutta onneksi lunta ei vielä ole näkyvissä. Yhtäkkiä vaatekerroksia pitää olla muutama lisää ja jonkinlaiset talvikengätkin on jo käytössä. Paikallisilla havaitsin polviin nousevia talvisaappaita jo helteiden (+27) aikana. Kaikki on suhteellista.

Tässä vähän kuvia meidän sunnuntain päiväkävelyltä. Suunnattiin El Ravalille ja mitäs sieltä löytyikään. Itämaista minttuteetä keskeltä katua oikein tunnelmallisissa merkeissä. 

Oli aivan fantastisen hyvää teetä ja herkullisia herkkuja!

pinkkiä sen olla pitää

Koulu on pärähtänyt ihan täysillä käyntiin jotenkin turhan nopeasti. Ne ensimmäiset lepsuviikot meillä ei vielä ollut kämppää, joten en pystynyt ottamaan niistä kaikkea irti. Nytten onkin sitten pitänyt taiteilla lusikka-paistinpannu -ostoksien ja opiskelujen tasapainottamisen välillä. Ja mähän en voi päästää tuota appelsiinin puolikasta yksin kauppaan valitsemaan lakanoita ja muita tärkeitä ostoksia. Hän ei varmasti olisi yksin osannut tulla kotiin esimerkiksi näiden kanssa.

Selvisin aika hyvin undergrad -opiskeluista ilman sen suurempia ryhmätöitä. Muutaman kerran espanjan suullinen koe piti tehdä ryhmässä (se oli muuten ihan pehvasta, koska et voi vaikuttaa toisen ihmisen kielitaitoon ja saat sen perusteella arvosanan) Aberdeenissä. Nyt meillä on jokaisella pakollisella kurssilla ryhmätöitä! Ja mulla meni hermot mun kolmen hengen ryhmän kanssa jo ennen kun oltiin tavattu ensimmäisen kerran ryhmän kesken. Siis nää tytöt (saksalainen ja jenkki, vaikkei kai kansallisuudella ole väliä) ei edes osaa lähettää sähköpostia kahdelle henkilölle painamalla "vastaa kaikille" vaan vastaavat vaan mulle, niin että saan sitten forwardata niiden sähköposteja toisilleen. Meidän pitää sunnuntaiksi (!) tehdä yksi analysoiva demokratia-essee ja valmistella siitä presentaatio. Tää on ihan järkyttävää. Arvatkaa vaan mikä tämän tekstin kirjoittajan äidinkieli on?!?

Within Pzeworski´s article I believe their criteria is a good basis for determining wheter a country is a dictatorship or a democracy. However, in the case of Chile - quite a few of the rules were not concrete enough and allowed for our group to evalutate from a grey area how the rules should be interepreted. One area of speculation was that of contested elections. In the case of contested elections equal represenation seems to be an afterthought when discussing Chile´s indigenious population. Chile currently has 7-10% indiginuns poplulation yet does not have any represenation within the legislative branch. Also another are of discussion would that of the binomial elections. ¨Chile's method for choosing Congress is poorly conceived as well. By electing the top two finishers in each district, its practical effect is that the two main coalitions take nearly all the seats. 

Ajatuksenkulku on siis tätä tasoa. Ja eihän pienille kirjoitusvirheille voi mitään, jos tekstissä edes olisi jotain sisältöä. PRKL. Ei kai sitä oikein voi ryhmässä yhden henkilön kirjoittamaa osuutta uudelleen kirjoittaa kokonaan. Taidan olla kerjäämässä vihamiehiä (tai -naisia) jo heti ekoilla viikoilla. 

Tämän lisäksi meillä on vielä sellainen ekonomian ryhmätyö, joka on tähän asti sujunut hieman paremmin. Ryhmä ainakin vaikuttaa pikkasen järkevämmältä. Mutta ekonomia ei ole mun vahvuuksia ja olen ihan sekaisin, kun excelissä pitäisi laskea muun muassa maan x "GDP real", "GDP implicit deflactor" ja "CPI inflation". Say whaaat? 

Meillä on muuten huomenna taas paikallinen pyhä! Siis tää on jo kolmas tän alle kuukauden aikana mitä ollaan täällä oltu. Ihan uskomatonta. Tosiaan luulin, että Argentiinassa ollaan oikein laiskoja kun kerran kuussa on pitkä viikonloppu. Nyt tiedän, mistä ne ovat tämän perineet. Mutta eihän tässä mitään.. saan ihanan kaverini Lauran tänne visiitille seuralaisineen. Eipäs olla nähty sitten helmikuun 29. kun pikaisesti tavattiin Lontoon Heathrowlla.

P.S. Just off the record, nuo aseet taitaa olla ainut pinkki asia mitä tänne on tähän mennessä hankittu. 

espanjalaista byrokratiaa vuorostaan

Siitä lähtien kun muutin Espanjaan takaraivossa on painanut hoidettava asia numero yksi. Paikallinen henkilötunnus; NIE. 

jotteivat menisi ihan hukkaan..

Koululta saamieni ohjeiden mukaan ennen kun voi hankkia tämän kyseisen numeron pitäisi rekisteröityä omassa lähiössä, eli olisi pakko olla kämppä. Tämän takia ensimmäiset viikot menivät sitä kämpän löytymistä odotellessa. Samalla kuuntelin kauhutarinoita koulukavereilta, jotka olivat muun muassa heränneet aamulla kello kuudelta mennäkseen jonottomaan Balmes –kadun poliisiviraston eteen, vaikka paikka aukeaa vasta kello yhdeksän. Yksi saksalainen kommentoi viime viikolla onnistuneensa hankkimaan paikallisen henkkarinumeron ennen lähiörekisteröitymisen tekemistä. Päätin siis uhmata koulun antamia ohjeita, vaikka monet olivat kommentoineet viraston erityistä tarkkuutta, niskurointia ja pilkun viilaamista.

Perjantaina minulla oli ensimmäinen täysin vapaa päivä koulusta, joten päätin uhmata väsymystä ja herätä ennen seitsemää ehtiäkseni ajoissa poliisille jonottomaan muiden ulkomaalaisten kanssa, vuokrasopimus varmuuden vuoksi laukussa. Seikkailin metrotunnelissa ja etsin passikuvakonetta, joka hyväksyisi viiden euron setelin tai vastaavasti maan alla avoinna olevaa kiskaa, joka suostuisi vaihtamaan setelin kolikoiksi. Onneksi jo toinen passikuvakone toimi ja hyväksyi kolikot ja samalla nappasi pelottavan haamukuvan vasta heränneestä kuontalosta. Mietin hetken minkähän takia koulun ohjeissa luki, että passikuvia piti olla mukana kolme kappaletta. Ei kai vaan espanjalaiseen henkkarikorttiin laitettaisi näitä kuvia?!?

Oikeaan osoitteeseen päästyäni löysin puolen korttelin pituisen jonon, ihmisiä istui maassa tyynyt ja kahvikupit mukana. Olin paikalla 7:36 ja edessäni oli yli 50 ihmistä. Ehdinpäs paikalle juuri ennen samassa metrossa matkustanutta blondia pariskuntaa, jotka pääsivät jonoon taakseni ja joiden myöhemmin kuulin höpöttävän länsinaapurin kieltä. Suomi 1 - Ruotsi 0. Onnekseni lyhyen odotuksen jälkeen rupesi jono liikkumaan ja pääsimme sisään istuskelemaan. Ovella sain vuoronumeron 56.

Rupesin lueskelemaan kvalititeettisestä tutkimuksesta sekä komparatiivisestä politiikasta yrittäen sulkea korviani järkyttävän kovaa puhuvan nuoren jenkkineidin ongelmista, joita hän iloisesti kertoi kaverilleen ja kaikelle kansalla. Miksi ihmeessä joka paikasta löytyy kovaääninen jenkki? Jossain vaiheessa tajusin, etten ollut muistanut tulostaa etukäteen henkilötunnusanomusta ja huomasin liikettä oven lähellä olevan pöydän ympärillä. Päätin suunnata sinne kyselemään lomakkeen perään. Sain lomakkeen ja uuden vuoronumeron; A14. Olin aika ymmälläni ja palatessani istumaan tajusin ovimiehen huutavan ovella aiemmin annettuja vuoronumeroita, antaakseen meille uudet asianmukaiset vuoronumerot. Ovimies taisi luulla minun kuulleen oman numeroni, eikä hän onnekseni tarkastanut aiempaa vuoronumeroa. Olin siis vahingossa kiilannut noin 40 ihmistä. Ei hullumpaa.

Kello yhdeksän aikaan rupesi työpisteillä kuhisemaan ja vuoronumerot juoksemaan. Numerolla 14 minun vuoroni koitti noin 45 minuutin odotuksen jälkeen. Tekstailin innoissani hyvällä säkällä olevani ulkona jo kymmeneltä kunnes minulle annettiin lasku käteen, minut lähetettiin pankkiin ja pyydettiin tulemaan takaisin uuden vuoronumeron kanssa. Ei ihme, että koulukaverit kertoivat päästyään ulos vasta iltapäivällä. Ensimmäisessä pankissa henkilötunnuksen maksun pystyi toimittamaan vaan, jos oli pankin asiakas. WTF? Pankkitilin avaamiseenhan tarvitsee kyseisen henkkarin. Kuinka mulla voi olla heidän pankkitili, jos mulla ei vielä ole henkkaria. Kuinka hienoa. Suuntasin siis toiseen pankkiin, jossa sain hyvää palvelua ja maksu (10,30 euroa) onnistui käden käänteessä. Samalla minulle tarjottiin pankkitilin avaamista vakuuttaen että alle 26-vuotiaille kaikki oli ilmaista, eikä hommassa ollut mitään ”trucoa”. Edellispäivänä internetin tilaus kaatui siihen, ettei meillä vielä ollut paikallista pankkitiliä, joten päätin saman tien palata pankkiin hankkimaan tilin. Kun siis ensin olin palannut poliisille ottamaan uuden vuoronumeron. Tällä kertaa B54. Tunnissa oltiin päästy numeroon 16, joten minua ennen oli vielä 38 henkilöä. Juoksin siis kadun toiselle puolelle pankkiin avaamaan tiliä, joka hoitui käden käänteessä ja kortinkin lupasivat lähettää perässä kotiin alle viikon kuluessa. Pankkitilin avaamisen jälkeen palasin poliisille vain lukeakseni ruudulta, että edelläni oli vielä parikymmentä ihmistä. Suuntasin siis rauhassa kahvilaan maitokahvi-kroisantille (maksaa muuten 2,20e; Irinalle tiedoksi) ja päivän lehteä lukemaan.

Puolisen tuntia myöhemmin olin taas muiden ulkomaalaisten kanssa jonottamassa poliisilaitoksella ja noin tuntia myöhemmin sain viimen palvelua. Huomatessaan minun olevan suomalainen rupesi heppu selittämään kuinka hän pitää Nokian puhelimista enemmän kuin mistään muista. Pääsin ulos vähän puolen päivän jälkeen ja alunperin ulkona aamulla jonossa edessäni olleet tanskalaiset eivät olleet vielä päässeet edes ensimmäistä kertaa palveltavaksi. Jos en olisi vahingossa kiilannut 3/4 ihmisistä tuskin olisin ehtinyt saada koko prosessia asti saman päivän aikana. Nyt asian hoidossa kesti vain vajaat viisi tuntia ja sain samalla pankkitilinkin avattua. Suomi 1 - Tanska 0.

Kaiken tämän jälkeen olin niin iloinen, että hyppelin parissa sisustusliikkeessä pikavisiitillä. Löysin kivan "räsymaton" uuteen kotiin. Onnekseni joku epäonnekas työntekijä oli lyönyt siihen väärän hinnan ja sain sen superhalvalla. Toisesta liikkeestä ostin pari "tropical ocean"-tuoksuista kynttilää uuteen kotiin. Suuntasin kassalle laskien, että kyllä viidellä eurolla voi kaksi suurehkoa kynttilää ostaa. Olihan se halvempaa kuin Buenos Airesissa. Onnekseni kynttilätkin olivat tarjouksessa, uudet hinnat vielä laittamatta. Mikä onnenpäivä!

Ilta kuluikin sitten lattioita luuttuessa. Hihi.

P.S. Valokuvia ei sitten tarvittukaan kaiken sen vaivannäön jälkeen (hence blogijulkaisu), eikä ennakkorekisteröitymistä kotilähiössä. 

elossa ja uudessa kämpässä!

Meillä on vihdoin kämppä. Muutettiin oikeastaan jo viime keskiviikkona ja ollaan super innoissamme.  Kaikki kävi loppujen lopuksi tosi nopeasti, sillä maanantaina kävin kattomassa kämppää, tiistaina kuultiin, että se on meidän ja keskiviikkona illalla allekirjoitettiin sopimus ja saatiin avaimet käteen. Muutettiin saman tien. Meillä on nyt loppujen lopuksi oikeastaan melkein kolme makkaria, olkkari, suht iso vessa ja keittiö. Luksusta on astianpesukone! Parhainta on se, että tää kämppä on ehdottomasti paras, joka nähtiin. Ollaan ihan kiinni Park Güellissä, mikä tarkoittaa kymmeniä portaita! Metropysäkiltä meille on ehkä kuusi korttelia kävellen, mutta niistä kuudesta korttelista noin neljä on jyrkkää nousua. Ja portaita! Oletettavasti meillä ei vielä ole nettiä kotona.. mutta ehkä jo loppuviikosta. 

Koululle mulla on matkaa noin 15-20 min. Ollaan vain 5 metropysäkkiä Plaza Catalunyalta ja mun koulu on ihan siinä lähellä. Koulutöitä on jo ehtinyt kertyä ihan sikana rästiin. Tiistaina pitää palauttaa yksi työ, loppuviikosta toinen työ, joka on ryhmätyö ja heti ens viikon alussa on kolmas jo palautettavana. Sen lisäksi olen tietty jo jäljessä kaikissa lukemisissa, koska päivät on menny kämppiä metsästäessä ja perusjuttuja ostaessa.. mutta kyllä tämä tästä.

Tulin vaan kertomaan, että kaikki hyvin ja toivottavasti pystyn päivittämään pian lisää ja kertomaan kaikkia jänniä juttuja täältä etelästä.