häät argentiinalaiseen tyyliin

Meillä oli täällä yksi Nicon kaveri kylässä läpikulkumatkalla muutama viikko sitten viikonloppuna. Teddy on asunut pari vuotta Euroopassa ja suuntasi nyt Argentiinaan siskonsa häihin ja muutamaksi kuukaudeksi lomailemaan, Euroopan talvea pakoon Lattariaurinkoon. Ei paha! Anyways, kaveri esitteli meille siskonsa häihin palkatun valokuvaajan uskomattomia teoksia (aka ihmisten häävideoita!). Tästä sain idean jakaa teille vähän paikallisia hääkäytäntöjä, koska en muista niistä aiemmin kertoneeni. Argentiinassa oletettavasti häät kulkevat vähän eri sfääreissä kuin meillä Suomessa. Eteläisellä pallonpuoliskolla nimittäin sellaiset normihäät, joissa ei ole "paljon" kutsuvieraita on noin 200 hengen pirskeet. Suomessa kaverini pienissä häissä oltiin 36. Hehe. 

Argentiinassa lähes poikkeuksetta häihin palkataan valokuvaaja, joka tekee myös häävideon (lopussa pari esimerkkiä). Tähän saadaan helposti sellanen kymppitonni paikallista valuuttaa kulumaan, eli jokuset vajaa 2000 euroa. Ei ole yhtään erikoista, että häissä olisi ilotulitukset, vaikkakin on sanomattakin selvää, että siinä tapauksessa perheellä on mitä ilmaan paukuttaa. Enpäs olekaan kertonut maaliskuussa Córdobassa järjestetyistä häistä, jotka olivat mun ensimmäiset ja tähän asti ainoat argentiinalaiset häät.

Hääparilla on yleensä kaksi hääpäivää, koska maistraatissa käynti (civil) on lähes välttämätön ja sitä ei yleensä onnistu järjestää itse juhlapäivälle. Jos taas haluaa kirkkohäät, niin maistraatissa pitää joka tapauksessa hoitaa jonkinlainen allekirjoitussessio todistajien kanssa. Mun käsittääkseni yleisin tapa on järjestää pienellä porukalla (20-30 henkeä) maistraattivihkiminen ja ehkä lounas ja sitten erikseen toisena päivänä iltajuhla parille sadalle kutsuvieraalle. Córdoban tapauksessa kaikki oli laitettu samalle päivälle ja maistraatista tuli vihkijä juhlapaikalle -rahalla saa. 

Häät alkoivat perjantai-iltana Córdoban keskustassa kirkossa kello 21 aikaan vihkimisellä, joka on siis vain "muodollisuus". Tilaisuus kesti korkeintaan puoli tuntia ja vihkiparin päälle heitettiin riisiä kansainvälisen käytännön mukaan. En yhtään muista mitä pappi puhui, mutta tahdotko? ja tahdon -keskustelut kuitenkin käytiin. Sen jälkeen morsiamen kaveri lauloi Ave Marian, joka on mun mielestä enemmän hautajaislaulu. Kirkolta autot ja minibussit veivät meidät kaupungin ulkopuolelle superhienolle juhlapaikalle, jossa canapét ja drinkit odottivat juhlatilan puutarhassa. Muistan, että oltiin ihan kauhean nälkäisiä jo tässä vaiheessa ja vedettiin vatsat täyteen näitä pikkuruokia. Ehkä noin tunnin odottelun jälkeen ohjelma jatkui siviilivihkimisellä takapihalla, jossa uudestaan "tahdottiin" ja allekirjoitettiin maistraatin jättimäinen vihkikirja todistajien ja juhlavieraiden läsnäollessa. Sillä sekunnilla kun pari oli julistettu aviopariksi, rupesi taivaalla ilotulitteet pärskymään -jossun toinenkin säikähti sitä pauketta.

Siviilivihkimisessä molemmilla on 2 todistajaa ja kaikki 6 laittavat nimensä maistraatin kirjaan.

Pienten tulitusten jälkeen jatkettiin takaisin etupihalle, jossa odotti toinen alkupala -kaikkea piirakoista soppaan ja siltä välillä. Tämä oli vähän outo vaihe, koska ulkona alkoi olla todella kylmä ja moni halusi vain mennä sisään juhlasaliin. Kellokin taisi tässä vaiheessa olla jo lähemmäs 12 yöllä. Syömisten jälkeen päästiin viimein siirtymään sisätiloihin ja kaikille vieraille asetettuihin pöytiin. Kun vieraat olivat löytäneet omat paikkansa asteli tuore aviopari korean musiikin tahdissa tanssahdellen lasiovista sisään, kuplien ja hileiden tippuessa heidän päällensä.

Viimein päästiin varsinaisen ruuan makuun.. vaikka vatsat olivat tässä vaiheessa jo aika täynnä, tuli ensin  "kolmas" alkupala, pääruoka ja jälkkäri. Pääruoaksi oli oikein haastava "grilliruoka" asado vissiin viidellä eri lihalla/leikkauksella (Argentiinassa syödään varmaan lehmän jokainen osa, joten kaikille osille on omat nimensä, joita en valitettavasti kuitenkaan tunne!). Haastava sen takia, että juhlapaikan takapihalla oli 3-4 ukkoa, jotka grillasivat hiestä märkinä, yrittäen ajoittaa kaiken täydellisesti. Kuulemma tässä on suuri riski, että kaikki menee todella pieleen! Tällä kertaa ei onneksi mennyt. En enää jaksanut kyllä tässä vaiheessa syödä yhtään mitään.

Takapihalla tais olla yhteensä viisi grilliä ja grillimestarilla muutama apulainenkin.

Näissä häissä ei sen erityisempää ohjelmaa ollut. Ruuan aikana seinillä olevissa taulutelkkareissa näytettiin vanhoja valokuvia hääparista ja häävieraista. Yllätyksenä morsiamen kaveri tanssi arabialaista tanssia ja laittoi morsiamenkin tanssimaan napatanssia pöytien välissä kulkien. Myöhemmin tanssittiin häävalssi ja kaikki kävivät vuorotellen tanssittamassa hääparia. Sitten suuri osa pöydistä ja tuoleista siirrettiin sivuun ja keskelle juhlasalia muodostui tanssilattia, jossa häävieraat mummosta vaariin ja vauvaan tanssit lattarirytmejä. Eniten tietenkin cuartetoa, Córdobassa kun oltiin. Pari tuntia myöhemmin ulkona odotti vielä hääkakku ja "makeapöytä" mesa de dulces, josta löytyi useita eri kakkuja. Muistan vain, että ne oli kaikki tosi pahoja. Jokaisessa oli karsea määrä marenkia tai kermaa päällä ja ne muistutti enemmän erinäkösiä "torttuja", kuten lemon pie ja sellasta. Joskus kello 5 aikaan aamulla tarjoilijat rupesivat jakamaan "yöpalaa", vähän lisää suolasta. Olin vielä siinä vaiheessa ihan täys kaikesta, että en pystynyt vieläkään syömään mitään ja uni painoi päälle. Mutta vasta klo 6 aamulla päästiin lähtemään, koska minibussin kuskin kanssa oltiin sovittu, että se tulisi sillon hakemaan meidät takas keskustaan.

Argentiinassa otetaan kaikissa suurissa juhlissa aina kuva pöytäkunnittain hääparin kanssa. Yleensä juhlakalu(t) kiertää ruuan aikana jossain välissä moikkaamassa kaikkia vieraita pöydissä ja ottavat samalla kuvan kaikkien kanssa. Tämä on tosi kiva tapa, kaikista vieraista tulee varmasti otettua kuva.

Toinen normijuttu kaikissa argentiinalaisissa juhlissa, oli sitten häät tai 15-vuotissynttärit kyseessä, on cotillón mikä tarkoittaa, että jossain vaiheessa kun jengi jammaa tanssilattialla riemusta ratkeina jaetaan kaikille hassuja hattuja ja naamareita pelleiltäväksi. Hääparilla on yleensä ihan omat sivuun laitetut koristukset, jotka erottuu joukosta.

Mun käsityksen mukaan kyseessä oli aika "normihäät" argentiinalaisen mittapuun mukaan. Ihan kaikissa häissä ei ilotulitteita paukuteta tai syödä grilliruokaa, mutta kuitenkin. Laskeskeltiin siinä Nicon äidin, veljen ja veljen vaimon kanssa, että ainakin sellaiset 100 000 paikallista pesoa oli häihin pistetty. Se tekee vaatimattomat 16 000 euroa. Maassa, jossa keskipalkka on vajaa 1000 euroa kuussa. Minulla ei ole mitään hajua suomalaisten häiden keskivertobudjetista, osaako joku sanoa ihan vain vertailun vuoksi?

Argentiinassa häissä ja kaikissa muissakin suurissa juhlissa jaetaan aina "muistolahjoja" souvenirs. Tällä kertaa lahja oli todella omaperäinen, sillä kaikki häävieraat saivat omat flip flopit, joiden pohjaan oli painettu karikatyyri hääparista.

Ehkä kaikkein silmiin pistävin asia näissä häissä oli ihmisten vaatetus. Ainakin puolet naispuolisista häävieraista oli pukeutunut mustaan (!) ja osa myös valkoiseen. Mutta mustaan, ekskyysmii. Vähän tuli hautajaiset mieleen. Jopa sulhasen äiti oli koko mustassa. Hän tosin ehkä suri poikansa tulevaisuutta.. haha.

No, miltäs vaikuttaa argentiinalaiset häät?

Alla vielä muutama esimerkki argentiinalaisesta häävideosta. Niistä saa aika hyvän kuvan itse häistäkin.

Tässä on meidän kaverin siskon häävideo.

Ludmila y Emiliano - Wedding SDE (same day edit - boda editada el mismo día) from Jorge Goenaga Cine de bodas on Vimeo.

Tää toinen on mun mielestä aika paljon vaikuttavampi. Ja musiikki sopii ehkä vähän paremmin asiaan, kun tuossa edellisessä.

Luciana y Demian - Wedding SDE (same day edit - boda editada el mismo día) from Jorge Goenaga Cine de bodas on Vimeo.

P.S. Tiedän, että lukijoiden joukossa on ainakin yksi ihminen, joka on hiljattain ollut useissa argentiinalaisissa häissä, joten hän voi varmasti kirkaista mikäli nämä yllä kuvaamani häät eivät ole mitään "normia" hänen kokemuksensa perusteella :)

P.P.S. Suurin osa yllä näkyvistä hääkuvista on virallisen hääkuvaajan Gustavo Pomodoron ottamia, kreditit hänelle.

Brittien laulava puoluejohtaja

Ryhmäesseiden kirjoittelu voi joskus olla ihan hauskaa. Meidän pitää huomenna palauttaa politiikan ja demokratia -kurssin ryhmäessee, jossa käsitellään jotain tapausta, jossa maan demokratian aikana poliittinen puolue teki vaalilupauksen, jota ei myöhemmin pitänyt ja analysoida sitä. Meidän ryhmä otti tutkimusaiheeksi parin vuoden takaisen Britti -keissin. Liberal Democrats puolue lupasi melkein kautta kiven ja kannon, ettei yliopistomaksuja nosteta, jos he ovat päättämässä asioista. Ja kuinkas sitten kävikään..

Puoluejohtaja Nick Glegg pyysi julkisen virallisesti anteeksi koko sotkua vasta kahden vuoden (!) jälkeen, viime syyskuussa. Anteeksipyyntövideosta on joku tehnyt lauluversion ja se on aivan älyttömän hauska! Mua ainakin naurattaa myöhään keskiviikkoiltana, pitkän koulupäivän ja useiden tuntien esseeväännön jälkeen.

Enjoy!

lauantaipäiväkävely Gràciassa

Meidän uusi kamera saapui vihdoin ja viimein perjantaina, postimiehen kolmannella yrityksellä oltiin kotona. Voisin kirjoittaa näiden älyttömästä pakettien toimituskulttuurista ummet ja lammet, mutta säästetään se toiseen kertaan. Lähdettiin eilen lauantaina käppäilemään naapurustoon ja testailemaan uutta kameraa. Löysin ihan uuden naapuruston, johon en ollut päässyt aiemmin tutustumaan, mutta josta olen kuullut paljon hyvää! Nimittäin Gràcian.

Ihan mahtavaa, että vielä marraskuun lopussa kukat kukkii täysillä!

Eikä olla edes eteläisellä pallonpuoliskolla.

Meidän omalta kotikadulta löytyi mielenkiintoisia graffiteja..

Välissä käytiin kahvilla kulmakuppilassa..

täällä on kova kampanjointi "hälinää" vastaan ja aina kehotetaan kunnioittamaan naapureiden lepoa.

Ihan hyvä juttu!

Mulle selvisi vasta viime viikolla, että näiden käyttämä bocadillo oikeesti kääntyy voileiväksi, siis sandwich. Olin kuvitellut sen tarkoittavan jotain "suupalaa" tai sellasta vastaavaa. Näiden "suupalat" onkin aika jättimäisiä.

Ihan huippu nimi tällä paikalla!

Näin vähän jouluvaloja ja -koristeita, mutten ole vielä nähnyt keskustan koristusta.

Mafalditaa..

Sitten tulikin nälkä ja löydettiin syyrialainen ravintola nimeltä Ugarit. Samalta kadulta löytyi yhtäkkiä kolme saman ketjun ravintolaa. Aivan mahtavan hyvää ruokaa! Tuonne on pakko päästä takaisin. Ei jaksettu edes syödä kaikkea ja saatiin dogibägi mukaan. Syötiin niin aikaisin (jo ennen kello 20:00), että oltiin paikan ainoat asiakkaat. 

Lihaa pita -leivän sisällä ja hummusta. 

Ja tää on jo melkein kotoa.

Päädyttiin lopulta siihen Canonin kameraan ja ollaan oikein tyytyväisiä. Netistä tilatessa saatiin se muutama sata (!) euroa halvemmalla kuin mitä samasta kamerasta olis täällä kaupassa saanut pulittaa. Seurattiin sen matkaa fedexin sivujen kautta aina Hong Kongista asti ja Pariisin kautta se tuli kotiin alle viikossa. Mulla ei ole ikinä ollut näin hienoa vempelettä, joten hädin tuskan uskallan siihen koskea. :)

Oleskelulupa Espanjaan, vain 160 000 euroa!

Espanjan parlamentti hyväksyi tällä viikolla aika mielenkiintoisen lain. Sen mukaan kuka tahansa ulkomaalainen, joka ostaa Espanjasta yli 160 000 euroa maksavan asunnon, saa automaattisesti oleskeluluvan. Tällä halutaan tottakai pönkittää kuolevaa asuntokauppaa -ilmeisesti täällä on lähes miljoona asuntoa ilman ostajaa -ja osittain ehkä myös rakennussektoria, joka on kärsinyt hirmusesti talouskriisistä. On varmaan sanomattakin selvää, että oleskelulupa johtaa aika helposti kansalaisuuteen. Nimittäin oleskeluluvan saa samantien viideksi vuodeksi ja sen jälkeen voi hakea Espanjan kansalaisuutta. Ei tarvitse tehdä muuta kuin omistaa kämppä Espanjassa.

Tästä uudesta laista nousi aika kohu ja puhuttiin siitä jopa mun kansainvälisen turvallisuuden kurssilla. Meidän proffa selitti, että useassa eurooppalaisessa maassa on samanlainen laki, joten se ei todellakaan ole harvinaisuus. Onkohan Suomessa vastaavaa? Ero on siinä, että esimerkiksi Ranskassa ilmeisesti raja on kuitenkin 1 000 000 euroa. Sillä yritetään houkutella arabisheikkien öljyrahoja ja muuta sellasta. 160 000 on tuon rinnalla aika pieni kärpäsen kakka. El País -lehden mukaan tämä 160 000 euron laki on suunnattu erityisesti kiinalaisille ja venäläisille. Täyttyyköhän Espanja jatkossa näiden kahden maan kansalaisista? Se jää nähtäväksi. 

Lakia on kritisoitu kansan keskuudessa muun muassa sen takia, että se on aikamoinen lyönti vasten niiden maahanmuuttajien kasvoja, jotka tulevat vaikeista oloista ja odottavat vuosikausia oleskelulupaa, tai eivät saa sellaista ollenkaan. Ei ole helppoa!

Tämä on aika mielenkiintoinen veto myös siinä mielessä, että tämän uutisen rinnalla paikallislehdet täyttyvät jutuista, joiden mukaan ympäri Espanjaa asuntovelkaiset ihmiset tekevät itsemurhia päästäkseen pois ahdingosta. Viime viikolla vastaavia uutisia oli useita. Täältä voi lukea yhden. Nainen hyppäsi parvekkeelta samalla kuin ulosottomiehet nousivat rapussa portaita ylös asuntoon. Ihan järkyttävää. Tuon uutisen mukaan tänä vuonna tammi-heinäkuussa Espanjassa tehtiin päivittäin 317 häätöä. Ilmeisesti lakia ollaan muuttamassa tämänkin osalta. Ympäri Espanjaa on syntynyt paljon vapaaehtoisten muodostamia NGO'ta, jotka auttavat ihmisiä, joita uhkaa häätö kodista. Ymmärtääkseni häätöjä on estetty myös "valloittamalla" kämppiä suurin joukoin.

En ole hirmusesti perehtynyt asiaan, mutta nämä häädöt vaikuttavat olevan ristiriidassa sen kanssa mitä meille selitettiin kämpän etsintä vaiheessa. Ensimmäisen näkemämme kämpän välittäjä selitti, että vuokranantajat ovat tosi tarkkoja kenelle vuokraa ja haluavat nähdä työsopparin tai parin edelliskuun palkkakuitin, mikä antaa vähän varmuutta, että vuokralaisella on millä vuokra maksaa. Työttömän on siis todella vaikea vuokrata kämppä. Tämän neitivälittäjän mukaan tarkkuus perustuu siihen, että Espanjassa ei ole lakia, jonka perusteella vuokranantaja voisi ajaa vuokraa maksamattomat vuokralaiset ulos kämpästä, mikäli he ovat selvästi sinne "asettuneet". Eli, vaikka et maksaisi vuokraa, ei hän voi vedota poliisiin tai kehenkään muuhunkaan. Korkeintaan ei niin laillisiin uhkailuihin ja pelotteluun. Ilmeisesti tätä ollaan kuitenkin muuttamassa.

Jos jota kuta kiinnostaa asia, alla on tosi hyvin ja selkeästi tehty video, joka selittää minkä takia Espanjassa ollaan tässä kiperässä tilanteessa ja mistä tää koko kriisi alkoi. Se on espanjaksi englannin kielisellä tekstityksellä.

Spainistán, from the Spanish building bubble to the crisis.

Huomenna, sunnuntaina järjestetään Katalonian ennenaikaiset parlamenttivaalit, joten täällä on viime viikkoina ilmestyneet vaalimainokset kaduille. Huomenna selviää myös kuinka kiivaasti nämä haluavat itsenäistyä -riippuen siitä miten hyvin itsenäisyyttä ajava puolue pärjää. Joidenkin tietojen mukaan parlamenttivaalien yhteydessä järjestettäisiin myös referendum itsenäisyydestä. Mene ja tiedä. Katsotaan miten huomenna käy.

kurkistus kotiin vol. 2

Kämppäkierros jatkuu.. keittiöön.

Kuvan ulkopuolelle jäi oikealla oleva tiskikone, joka on osoittaunut oikein käteväksi! Vähän mietityttää, että kuinka paljon ylimääräistä yllätystä se tuo sähkölaskuun. Se jää nähtäväksi. Keittiö on ainoa huone, jossa ei ole parkettia tässä kämpässä. Tämä keittiö on aika moderni siinä mielessä, että astiakaapissa altaan yllä on jopa oikein suomalainen (?!?) juttu, nimittäin kuivausritilät! Hiphei! Ongelma vain on se, että kaapin alaosa on umpinainen, joten vesi tippuu metallialustalle, jonka voi onneksi kuitenkin tarvittaessa tyhjentää tiskialtaaseen. Eteläeurooppalaiseen tyyliin pesukone löytyy tietenkin keittiöstä.

Pirtsakka Ikean tuliainen ja Argentiinan Córdobasta raahattua mil grullas -merkkistä teetä.

Alla näkyy vierashuone, josta löytyy alalaatikosta toinen "sänky". Huone on ollut ahkerassa käytössä -siellä on yöpynyt jo yhteensä viisi henkilöä vajaan kahden kuukauden sisällä. Lisähuone toimii mahtavasti myös opiskelutilana ja ylimääräisenä tavaransäilytyshuoneena.

Meidän makkari.

Päivittäisiä Mafaldan viisauksia unohtamatta..

Siinä se!

Ollaan oltu supertyytyväisiä tähän kämppään, joten se kämpän etsintään liittynyt kolmen viikon alkutuskailu on muisto vain ja kannatti ehdottomasti. Nyt jälkikäteen tuntuu hullulta, että edes harkittiin kimppakämppää ja pelkän yhden makkarin vuokraamista meille kahdelle. Oltiin siis todella epätoivoisia, mutta onneksi lopulta vastaan tuli kunnon aarre!

Bosniaa ja pannukakkua

Meidän perjantai-iltaan kuului pitkästä aikaa leffa. Viime kuukausina ollaan katsottu yhä vähemmän leffoja ja yhä enemmän erilaisia sarjoja. Nähty on jo Game of thrones, Breaking Bad, the Walking Dead, Sherlock ja viimeisimpänä (vielä kesken oleva) Dexter. Arki-iltoina sarjoja raaskii helpommin kattella kun tietää, että se on tunnissa ohi. Sitä ollaan muka niin kiireisiä.. yleensä syödään illallista vasta klo 21 aikaan, joten sitten on hyvä keskittyä hetkeksi johonkin ihan toiseen maailmaan ennen kuin menee nukkumaan. 

Anyways.. bongasin jostain netin syövereistä viime viikolla vahingossa maininnan kanadalaisesta leffasta nimeltään the Whistleblower (2010). Onko joku kuullut tästä? En sen kummemmin paneutunut leffan sisältöön, muuta kuin että kyseessä on trilleri, johon sisältyy Bosnia ja YK. Yhtäläisyys kuulosti hyvältä, joten pyysin herraa lataamaan sen samantien. Hän on oppinut tuntemaan kieroutunutta leffamakuani sen verran, että nykyään joka kerta kuuluu ironinen kysymys "kertooko tää taas jonkun maan sosiopoliittisista realiteeteistä...?". Ei, kun tää on kanadalainen trilleri.

Voi tsiisus. Kyseessä ei ollutkaan mikään kovin "helppo" tai herkkähermoisille tarkoitettu leffa. Tarina kertoo Bosnian sodan jälkeisestä rauhan rakentamisesta, jossa YK on mukana. Kuvassa näkyvä nuori jenkkipoliisi lähtee Sarajevoon ja nousee nopeasti gender departmentin johtajaksi. Hän tutkii muun muassa kansainvälisten joukkojen yhteyksiä ihmis(nais)kauppaan ja erityisesti Ukrainasta tuotavien nuorien tyttöjen orjuuttamiseen. Tämä oli aika rankka leffa, mutta kieroutuneena ihmisenä katson mielelläni tällaisia tositarinoihin perustuvia "kauhuleffoja". Tämän leffavalinnan ansiosta tämä oli kuulemma viimeinen kerta kun minä saan valita meidän leffaillan tarjonnan. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tämä kielto pysyy voimassa. Wikipediasta luin, että tarina on tosi ja en ollut aiheesta aiemmin kuullut ilmeisesti "nuoren" ikäni puolesta. Suosittelen tätä kaikille ei-herkkähermoisille!

Bosniasta ja ihmiskaupasta pannukakkuun, nimittäin leivoin eilen maanantain kunniaksi ensimmäistä kertaa pannukakkua siskon erehtymättömällä reseptillä. Niin, mikä esseen kirjoittamisen välttely? Oli pakko yrittää hyötykäyttää mahdollisimman paljon maitoa, mikä ihana tekosyy! Joku oli kuitenkin vähän huolissaan, voiko pannukakkua syödä ilman (Aino)jäätelöä? Korvikkeeksi taikinaan raastettiin hieman 85 % tummaasuklaata. Nam!

P.S. Onko kellään mitään hyviä sarja-vinkkejä?

suomenkieltä ja glögiä

Elokuussa esittelemäni idea "opeta suomea salakavalasti motivaatiota vailla olevalle oppilaalle" postit -lappujen kautta sai aika paljon kannatusta. Sen takia päätinkin tällä kertaa jakaa uuden, viime viikolla löytämäni, suomenkielen opettamisstrategian. Jossain netin syövereissä tuli vastaan brittiläisen Joshue Foerin artikkeli "how I learned a language in 22 hours". Tosi mielenkiintoinen teksti, suosittelen sen lukemista!

Artikkelin kautta löysin sitten tämän memrise -sivuston, jolla "voi oppia jotain uutta joka päivä". Se on aivan mahtava! Se on täysin ilmainen ja sen kautta voi oppia vaikka mitä kieliä, maiden pääkaupunkeja, taidehistoriaa, tai vaikka teoriaa laillisesta sodasta sekä tietenkin suomea.

Memrisen salaisuus on se, että kuka tahansa voi luoda omia "muistisääntöjä" kielen oppimista -tai mitä tahansa oppimista -varten ja ne ovat kaikkien käytössä. Esimerkiksi tällä "Beginner's Finnish" -kurssilla ensin kuunnellaan uusi sana ja samalla käännöksen alla näkyy muistisääntö. Jos valmis muistisääntö ei miellytä, voi itse keksiä uuden paremman. Muutaman uuden sanan esittelyn jälkeen kone testaa tietämystä multiple choice -taktiikalla ja antaa pisteitä nopeuden mukaan.

Nicolle olisi aivan mahdotonta opettaa suomea työntämällä oppikirja kouraan, mutta tähän jekkuun hän lankesi saman tien. Tietääkseni herra on palannut harjoittelemaan sanoja jo useana päivänä, joten toivotaan, ettei hän ihan heti kyllästy! :) Itse hurahdin palauttamaan mieleeni arabian alkeita.

Jottei kielen oppiminen olisi aivan yksipuoleista, on täällä avattu joulukausi glögiä maistelemalla. Lokakuussa Ikeasta rahdattu pullo on korkattu ja todettu oikein maukkaaksi, vaikkakin hieman liian makeaksi.

Barcelonassa on jo kaikki kadut täynnä sytyttämättömiä jouluvaloja ja googlen kautta selvittelin, että valot syttyy ensi torstaina. Jei!

kurkistus kotiin

Tällä kertaa esittelyssä meidän Barcelonan kämppä.

Meillä on kaksi eri postiosoitetta, koska asutaan mäessä kahden kadun välissä. Virallisen, vuokrasopimuksessa olevan, osoitteen mukaan asutaan tuolla alakadulla, mutta sisäänkäynti on kuitenkin yläkadulta. Sen takia käytetään mieluummin yläkadun osoitetta, koska muuten tänne on mahdoton löytää.  Posti onneksi tulee perille molemmilla osoitteilla. Yläkadulla samalla numerolla "89" varustettuja sisäänkäyntejä on kolme, meille pääsee valkoisen portin kautta. Lisäksi yläkadun postiosoitteen mukaan asutaan tokassa kerroksessa, mutta kadulta pitää astella portaita alaspäin. Hieman monimutkaista! Internetasentaja kävi omien sanojensa mukaan pimputtamassa kaikkien naapureiden ovella kysellen meidän perään, muttei ihme kyllä kukaan tuntenut Annikaa ja Nicoa. Oltiin tosiaan muutettu vain viikkoa aiemmin..

Tässä vähän epäsopusuhtaista pohjapiirrosta, josta saa kuvan kämpän erikoisesta pitkulaisesta mallista. Ainoastaan meidän ison makkarin ikkuna on (ala)kadulle. Kaikista muista huoneista on ikkunat sisäpihalle, jossa ei ole yhtään mitään eikä olla vielä saatu selvitettyä, että pääseekö sinne edes jotain kautta käymään.

Alla näkyy eteinen ja peilin kautta kurkistus "ensimmäiseen" makkariin, joka toimii lähinnä matkalaukku- ja kenkävarastona sekä pyykinkuivaushuoneena.

Näkymä eteisestä olkkariin ja makkariin.

Kurkkaus kylppäriin.

Kuka laittaa parketin kylppäriin?

Vähän olkkaria.

Sohva oli alunperin puna-musta, mutta en oikein pidä punaisesta tai mustasta ja vielä vähemmän niiden epämääräisestä sekoituksesta. Onneksi vahingossa ostettu liian pieni aluslakana sopii kuin nakutettu sohvan päälliseksi. 

Ainoa meidän tekemä huonekaluostos oli tämä ylläoleva Ikean 6,90 euron sohvapöytä. 

Nähtäväksi jää, kuinka kauan kukka raukka kestää mun olemattomia viherpeukalotaitoja.

Kierros jatkuu ensi kerralla..