2012

Nyt olisi taas aika märehtiä vähän kuluneen vuoden tapahtumia perinteiseen tyyliin. Vuosi 2012 onkin ollut suurien muutosten vuosi monella tapaa. 

tammi-helmikuu

Asuin kotona Helsingissä vielä alkuvuodesta. Taisin olla aika valmis työharjoittelun suhteen, tein hurjasti ylitöitä ja uneksin jo Argentiinan lämmöstä, jonne karkasinkin sopivasti karkauspäivänä.

maalis-huhtikuu

Maaliskuun 1. pääsin vihdoin takaisin Argentiinaan ja oltiin ensimmäistä kertaa Nicon kanssa siinä maassa samaan aikaan. Vietin pari kuukautta luppoaikaa herran kanssa hänen äitinsä kotona. Oli mahtavaa olla vaan, ilman sen tarkempia suunnitelmia. Välillä se oli kyllä ehkä vähän rankkaakin kun ei oikein tiennyt miten päin olla vieraassa paikassa. Ainakin se oli omalta osaltaan myös opettavaista. Tutustuin parin ensimmäisen viikon aikana joka päivä muutamaan uuteen ihmiseen.

touko-kesäkuu

Toukokuun ensimmäinen päivä koitti muutto Buenos Airesiin. Se oli unelmieni täyttymys! Kaoottisen viehkeä Baires oli mahtava paikka asua muutaman kuukauden ajan ja tutustua kaupunkiin siellä asuvana turistina. Pääsin myös käymään Uruguayssa ensimmäistä kertaa ikinä ja vietin juhannusta hieman erilaisissa tunnelmissa suomalaisessa saunassa uima-altaan äärellä.

heinä-elokuu

Heinäkuun kohokohta oli tietenkin Ecuadorin matka. Vaikka nautinkin Buenos Airesissa asumisesta ja kaiken uuden löytämisestä, taisin olla aika valmis aloittamaan maisteriopinnot ja muuttamaan takaisin Eurooppaan. Täytin heinäkuussa vuosia, neljännesvuosisata on nyt pakkelissa. Se Bairesin kymmenen päivän metrolakko jäi kyllä oikein elävänä mieleen elokuulta.

syys-lokakuu

Syyskuussa Argentiinalle sanottiin hyvästit ja tultiin lyhyen Suomi-loman myötä Eurooppaan, jonka jälkeen koittikin muutto Barcelonaan ja uusien opintojen alku. Tämä oli todella stressaavaa aikaa monessa suhteessa, eikä vähiten huono-onnisen kämpän etsinnän johdosta. Edessä oli myös opettelu uuteen kulttuuriin, kouluun, lähiöön ja elämään sopeutumiseen.

marras-joulukuu

Loppuvuosi kului jotenkin hurjan nopeasti. Vasta kun pääsin takaisin opiskelun makuun oli syyslukukausi melkein jo ohi. Nautin ihan älyttömästi niistä kaikista auringonsäteistä, joita Barcelonan syksy toi tullessaan. Vihdoinkin elettiin normaalin tuntuista arkea ja tutustuttiin samalla uuteen kotikaupunkiin. Kunnes päästiin jouluiseen Suomeen rentoutumaan.

Koin yhteensä kolme talvea ja kaksi syksyä tänä vuonna. Parisuhde muuttui etäsuhteen skypeilystä suoraan 24/7 -yhdessäoloon ja lopuksi "normaaliin" arkeen. Asuin yhteensä kolmessa eri maassa ja neljässä eri kämpässä. Tänä vuonna pääsin käymään jopa kahdessa uudessa maassa. Vuosi 2012 oli oikein mahtava vuosi. Toivon silti, että ensi vuonna koen enemmän keväitä ja kesiä!

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2013 kaikille!

joulutunnelmia

Me päästiin oikein mukavasti Suomeen sunnuntaina ja ollaan nautittu joka hetkestä täällä Winter wonderlandissä. Varoittelin etukäteen, että tullaan syömään todella paljon kaikkea mahdollista ja varsinkin suklaata, mutta herra tuskin kuvitteli ihan tällaista menoa..

 

 Toivottavasti kaikilla on ollut oikein mukava ja rentouttava joulu!

lomalle..

Pikkasen joulumieltä tuo meidän koulun joulukuusi, joka on aika hillityn suloinen ja ilmestyi opiskeluhengailu-huoneeseen alkuviikosta. Muutama söpö joulukorttikin on löytänyt tänne Parque Guëllin kupeeseen Suomesta. Keskiviikkona puolilta päivin meillä oli koululla pienet joulujuhlat. Kilisteltiin vähän kuohuvaa ja saatiin suu makeaksi turroneilla ja "suklaasikareilla", joita muuten kutsutaan täällä barquillos -nimellä. Lisäksi jokaisen omasta "pulunreiästä" löytyi pieni joululahja yliopistolta, ihka oma muistitikku! Se tuleekin oikein tarpeeseen, sillä mulla ei täällä omaa olekaan.

Eilen oli mun viimeiset luennot, joten joululoma tavallaan alkoi jo.. tänään on kuitenkin vielä paljon tekemistä, siivousta, pyykkäämistä ja asioiden hoitoa. Illalla taidetaan saada Suomesta pari vierastakin viikonlopuksi  meitä moikkaamaan ja sunnuntaina aamulla lennetään herran kanssa Suomen lumeen!

kuvatunnustuksia

Harvoin olen päivääkään syömättä karkkia tai suklaata. Asiaa ei yhtään helpota se, että Nico syö ainakin yhtän paljon suklaata kuin minä. Jos saan jonain päivänä hillitttyä itseni ruokakaupassa, saattaa hän illalla tulla kotiin suklaalevyn kanssa.

Mikään ei pienenä ollut ärsyttävämpää kuin se, että äiti halusi mennä nukkumaan, vaikka olisin itse keksinyt ainakin kymmenen parempaa suunnitelmaa mitä oltaisiin voitu tehdä. Nykyään mua ei saa sängystä ylös millään. Varsinkin viime aikoina olen kohdannut suuria hankaluuksia aamuisin ja mun on ollut lähes mahdoton nousta ylös ennen kello yhdeksää.

En ole mikään väkijoukko-fani. Ellei koko väkijoukko tosiaan ole kavereita ja tuttuja täynnä. Tästä syystä olen aina mielummin viettänyt iltaa kotona pienemmällä porukalla kuin lähtenyt suuriin kotibileisiin, jossa en tunne ihmisistä puoliakaan.

Tämä onkin ehkä jo tullut selväksi. Saan aina kuulla tästä, koska tykkään pysähtyä katukojuihin ja korttikauppoihin ihailemaan kaikenlaisia kortteja. Kivointa on lähettää niitä kavereille tai löytää muutama postiluukusta, mutta kyllä niitä seiniltäkin löytyy.

Ehkä vähän liioittelua. Meillä on kotona aina juotu hirmusesti kahvia. En silti myönnä riippuvuutta. Juon päivässä useita kuppeja kahveja ja kieltämättä epäilen usein satunnaisen päänsäryn johtuvan kahvivajeesta.

Mun silmäkulmat kostuu oikein herkästi ja se saattaa tiukan paikan tullen olla vähän noloakin. 

Tartten aina välillä omaa aikaa ja sellasta on ihan kiva saada kotonakin. Tällä hetkellä onneksi saan sitä aika paljon opiskelujen takia. Bairesissa asuessa olin neljän kuukauden aikana tasan kerran yksin kotona ja se oli ihan liian vähän.

Minussa asuu pieni idealisti, siitä huolimatta että usein olenkin aika kriittinen maailmaa kohtaa. Toivon, että jonain päivänä saisin tehdä työkseni jotain, jonka ansiosta maailma olisi edes vähän parempi paikka.

Kuvat.

Sain jo jokin aika sitten blogitunnustuksen ihanalta Pariisitar Riinalta, joka kirjoittelee mielenkiintoisia tarinoita  rakkauden kaupungista. Kiitos Riina!

Tarkoitus oli kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestä ja laittaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle bloggarille. Ajattelin tällä kertaa toteuttaa nämä kahdeksan minua kuvaavaa random asiaa tällaisin kuvin.

Lähetän tunnustuksen eteenpäin muutamalle seuraamalleni bloggaajalle, jos joku vielä innostuu kertomaan lisää itsestään - Tarinoita Maailmalta kaimalleni Kanadaan, Not All Who Wander Are Lostin Saanalle, mikäli lattarimatkailuiltaan ehtii, Saksasta käsin kirjoittavalle, puzzle piecesin Nanalle ja My Life Here and Theren Annalle Dubaihin.

Ulkosuomalaiset hoi!

TVkaista toimii pari viikkoa ilmaiseksi, ilmeisesti ainakin jouluun asti!

En ole palvelusta maksanut enää muutamaan vuoteen, mutta tämän loistavan tilaisuuden ajattelin käyttää hyväksi ja katsella ainakin vähän Ulkolinjaa sun muuta. 

Kannattaa siis tsekata tvkaista.fi.

Kiitos Irinalle vinkistä!

Mukavaa viikonloppua!

Edit: Se toimii uusille jäsenille kahden viikon ajan rekisteröitymisestä. Jos on vanha jäsen, mutta ei maksava kannattaa varmaan kokeilla rekisteröitymistä eri nimellä.

Mikä onnenpäivä!

Eilen kiertotietä pitkin kotimatkalla tuli vastaan karkkikauppa! Ja katsokaa mitä löysin. Pandan lakumix -karkkeja. Ne keltaiset lakusuklaapallerot on ihan mun lemppareita. Barcelonassa näyttää karkkikaupat olevan täynnä lakuja. Siellä oli myös kirpeitä pääkalloja ja lakurullia. Arvata saattaa, että karkkipussin señoreita taisi olla noi suomalaiset pandat. Ne tuskin menee hirveen hyvin kaupaksi.

Ihana suutarisetä korjasi mun syyssaappaat. Niissä oli kantapäät ihan kuluneet ja loskakelillä Suomessa sukat kastui alta aikayksikön. Meinasin heittää niillä vesilintua jo viime vuonna, mutta jostain syystä ne oli jääneet kaapin perukoille. Toin ne lokakuussa Suomesta siinä toivossa, että löytäisin täältä jostain läheltä suutarin. Ja löytyihän se viime viikolla, ihan meidän lähellä olevaa kauppahallia vastapäätä. Setä liimasi kenkien takaliston kuntoon ja vaihtoi kantalaput. Ja laskutti vain 7 euroa! Melkein teki mieli antaa hänelle ylimääräistä, tuli niin hyvä mieli. Onneksi täällä ei tarvita loskakelin kestäviä saappaita.

Vihdoin kotiin päästessä odotti täällä lisää yllätyksiä. Postia Suomesta kertaa kaksi ja Singaporesta lähes kolme viikkoa matkanneet kameran lisäpatterit. Nyt pitääkin suunnitella missä vaiheessa tsekataan kaikki nuo tädin lähettämän Svenska Dagbladetin Barcelona -artikkelin tapasbaarit. Niistä yhtäkään en vielä tunne.

Carmelin bunkkeri

Viime viikolla me löydettiin Couch Surfing -sivuston keskustelujen kautta ihan uus näköalapaikka, jonne ei moni löydä. Carmelon bunkkeri on meiltä noin 40 minuutin kävelymatkan päässä, oikaistiin muun muassa Park Güellin läpi. Bunkkeri sijaitsee siis vielä Güellin puistoa kauempana keskustasta, mutta ilmeisesti sinne suunnalle pääsee busseillakin. Paikka tunnetaan myös nimellä Turó de la Roviran näköalapaikka. Kukkulan päälle rakennettiin bunkkereita Espanjan sisällissodan aikaan ja sieltä käsin suojeltiin kaupunkia. Bunkkeri on osa Barcelonan kaupungin perintöä ja yksi museu d'història de Barcelonan päämajoista. Kuulostaa hienolta! Tosiasiassa kukkulan päällä on muutama graffitein varusteltu betonimuuri ja sieltä on aivan mahtavat näkymät koko kaupungin ylle, sellaiset 360 astetta. Ja siellä on aivan pirullisen kylmä, varsinkin tuulisenä päivänä.

Paikalla oli käynnissä jotkut musavideon kuvaukset. Nuori poika inisi lohduttomana ja heilutteli käsiään auringon laskiessa Barcelonan ylle hänen takanaan. Se oli aika koomista, vaikka siitä tuli pienoinen myötähäpeän fiilis. Kotiin päästyä googletettiin "siempre llorará, siempre llorará", jota jätkä, aca Endecah hoki kameralle. Biisi on tämä. Youtubesta varmaan selviää pian jospa me oltais päästy musavideolle..

maisteriopinnoista Barcelonassa

Ajattelin vähän kertoa mun maisteriopinnoista täällä Barcelonassa siltä varalta, että jota kuta kiinnostaa. Nimittäin satuin palaamaan vanhaan, huhtikuussa kirjoittamaani tekstiin, jossa kerroin tulleeni hyväksytyksi yliopistoon Barcelonaan. En sitten kuitenkaan ikinä aloittanut sitä kyseistä maisteria, vain hain myöhemmin kesä-heinäkuussa toiseen saman tyyliseen maisteriohjelmaan, ihan eri kouluun. 

Mun maisterin nimi on vähän tylsästi (verrattuna sen toisen ohjelman nimeen) Master in International Relations ja koulu on nimeltään IBEI (Instituto Barcelona de Estudios Internacionales), joka on noin kymmenen vuotta vanha, kolmen barcelonalaisen yliopiston (UAB, UB & UPF) yhteinen kansainvälisten opintojen instituutti. Täällä voi suorittaa vuoden maisterin kainsainvälisistä suhteista kaksikielisenä (englanti ja espanja) tai pelkästään englannin kielisenä -siinä tapauksessa kurssivaihtoehtoja on vähemmän. Lisäksi IBEIssä alkoi tänä syksynä uusi englanninkielinen maisteri kansainvälisestä turvallisuudesta. Se itseasiassa kiinnosti mua myös, mutta päätin olla rupeamatta koekaniiniksi uudelle ohjelmalle. 

Meidän kv-suhteiden maisterissa on kolme eri erikoistumisvaihtoehtoa: Governance and Globalisation, Peace and Security ja Political Economy of Development. Itse olen ajatellut valitsevani tuon toisen vaihtoehdon ja erikoistuvani rauhaan ja turvallisuuteen. Tuo kolmaskin vaihtoehto kiinnostaisi, mutta se taitaa olla liian talouteen keskittyvä mun makuuni. Vasta tokana lukukautena päästään erikoistumaan tarkemmin, vaikka nyt jo ensimmäisenä lukukautena pystyi tietenkin suunnittelemaan vapaaehtoisia kursseja tuohon erikoistumiseen sopiviksi.

Mulla on nyt syksyllä kaikki kolme pakollista kurssia; Comparative Politics and Democratization, International Relations Theory ja International Trade and Economy, joista kaksi viimeistä kokonaan espanjaksi. Aiempien opintojen perusteella pystyi saamaan vapautuksen tuosta ensimmäisestä tai viimeisestä vaihtoehdosta. Tutkiskelin kurssiohjelmia alkusyksystä ja ne pitivät sisällään kuitenkin sen verran uusia asioita, että päätin pysyä kaikilla pakollisilla kursseilla. En ole koskaan aiemmin opiskellut yhtään mitään ekonomiaa, joten se varsinkin on siinä mielessä ollut todella hyödyllinen. Pakollisten kurssien lisäksi sain valita yhden valinnaisen. Se oli aika vaikea päätös, koska vaihtoehtoja oli 16 ja mun tietääkseni niistä 15 järjestettiin (minimi opiskelijamäärä oli 5). Lopulta päädyin International Security and Armed Forces -kurssiin, joka on myös espanjaksi. Meitä on kivan pieni ryhmä, vissiin vain 10. Pakollisilla kursseilla ollaan vajaan 30 hengen ryhmissä luennoilla ja seminaareissa/tutoriaaleissa noin 15 hengen ryhmissä.

Meidän proffat on osa IBEIn omia proffia ja osa tulee jostain niistä kolmesta barcelonalaisesta yliopistosta, jotka yhdessä perusti tän instituutin. Me ollaan tavallaan kaikkien kolmen koulun opiskelijoita ja saadaan kaikkien opiskelijakortit ja meillä on täysi pääsy niiden kirjastoihin sun muihin. Ollaan kuitenkin ihan omassa rakennuksessa Barcelonan keskustassa, ihan Plaza Catalonian lähellä, eikä meillä muuten ole mitään yhteyksiä noihin muihin yliopistoihin.

Meidän koulu on tässä suhteessa aika pieni, koska meitä tosiaan on noin 60-70 kv-suhteiden maisteriopiskelijaa, jokunen 10 kansainvälisen turvallisuuden maisteriopiskelijaa ja sitten vielä noin 10 Erasmus Mundus -opiskelijoita, jotka tekee sellaista kahden vuoden maisteria ja siitä toisen vuoden meidän koulussa (he ovat siis jo suorittaneet ensimmäisen vuotensa muualla, osa Hollannissa ja osa Briteissä). Tästä syystä tilat on suht pieniä, meillä on ehkä neljä kunnon luokkahuonetta, yksi konferenssitila, yksi tietokoneluokka ja yksi kahvi-/opiskelutila. 

Oppilaita on kuitenkin tullut eri puolilta maailmaa. Voisin arvailla, että ehkä noin kolmasosa on espanjalaisia, joista osa katalonialaisia. Meillä on myös muutama jenkki, muutama saksalainen ja hollantilainen, pari brittiä, joista yksi ei omien sanojensa mukaan ole missään nimessä britti, vaan walesilainen. Erikoisuutena meillä on jopa kaksi islantilaista, jotka eivät yllättäen etukäteen tunteneet toisiaan, pienestä saaresta huolimatta. Aasiasta on tullut pari kiinalaista, yksi thaimaalainen ja yksi vietnamilainen. Meillä on aika paljon "sekoituksia"; ruotsalais-ranskalainen, virolais-jenkki, italialais-kanadalainen ja bosnialais-kanadalainen ja Lattareistakin pari brassityttöä, yksi argentiinalainen, yksi kolumbialainen, yksi bolivialainen, yksi venezuelalainen ja puertoricolainen, jonka puhetta kuunnellessa mulla tulee aksentista aina mitkäkin Daddy Yankeet ja Wisin y Yandelin reggaetonit mieleen. Se puhetapa on vaan niin sulonen, kun lähes kaikki ärrät muuttuu älliksi. Noin nopeasti laskettuna taitaa meillä olla ainakin 26 eri kansalaisuutta edustettuina. Se on ehdottomasti yksi maisterin rikkauksista.

Tähän mennessä mulla ei ole ollut oikeastaan mitään valittamista koulusta tai itse ohjelmasta. Ennen yliopiston alkua kommunikaatio ja yhteydenotto oli vähän vaivalloista ja melkein epäilin koko koulun olemassaoloa, mutta pienten alkukommellusten jälkeen on kaikki sujunut hyvin. 

Valokuvia ja jouluvaloja

Lauantaina iltapäivällä suunnattiin taas keskustaan uuteen valokuvanäyttelyyn. Tällä kertaa kyseessä oli argentiinalais-israelilaisen valokuvaaja Miki Kratsmanin mustavalkoinen näyttely Israel-Palestiina konfliktista. Näyttely oli ihan La Ramblan vieressä La Virreina -nimisessä kulttuurikeskuksessa. Pelkästään jo se rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Wau!

Tällasia kuvia siellä oli esillä

Miki Kratsman

Ihasteltiin pikkasen keskustan jouluvaloja, mutta käämit paloi aika nopeasti kun ihmisiä oli ihan liikaa liikkeellä. La Rambla on täynnä ihmisiä, oli sitten mikä tahansa vuodenaika!

Kuvista ei ehkä välity ansaitusti, mutta noi puiden valaistukset on mun mielestä tosi nättejä. Täällä on ihan hirmusesti joka puolella jouluvaloja, vaikka lumen puute onkin suuri joulufiiliksen lannistaja. Onneksi vohveli oli maukas ja asteitakin on vielä sellaiset 13. Ei paha näin joulukuussa. Huomatkaa, ettei tuo lämpömittari mahdollista alle -5 asteen lämpötilaa!