torstain suuria saavutuksia

Madridista ollaan palattu takaisin aurinkoiseen ja lämpimään (!) Barcelonaan. Täällä on viime päivinä lämpömittari noussut huimiin +18-20 lukemiin ja aurinko on niiiin lämmin, ettei se ole tottakaan. Vaikka täällä kukkulalla yleensä pikkasen tuulee, niin sekin on ollut miellyttävän lämpönen tuuli tänään. Tuli ihan mieleen Suomen touko-kesäkuu, vaikka tosiaan vähän aikasessa vielä ollaan mitä kesään tulee. Barcelonan ilmasto on ehkä parasta mitä voi olla, olenko jo sanonut sen :)

empanadat ja päivän asu :)

Tänään olin super-aktiivinen. Viitaten edellisen postauksen vähäisiin lukemisiin, luin pari tuntia aktiivisesti kirjaa aamupäivällä ennen kuin olin edes konetta avannut. Se tuntui jo aikamoiselta saavutukselta. Sitten sain vihdoin mentyä salille. Kahden vuoden tauon jälkeen olen palannut cross-trainerin pariin. Siinä kolmen minuutin kohdalla olin jo niin puhki, että meinasin hypätä kyydistä pois, mutta sain kuin sainkin itseni pakotettua jäämään vielä useaksi kymmeneksi minuutiksi jumppailemaan. Ja sitten vielä selkää ja käsiä rasittamaan. Apua. Hyvä, että sain kauppakassit tuotua kotiin asti tai hiukset pestyä, kun ei käsissä ole mitään voimaa.

Illalla päätinkin sitten pyöräyttää muutamat empanadat. Hip hei. Se sujui helposti, sillä meidän lähikauppaan oli ilmestynyt valmiita empanada-taikina-palasia, eli sellaisia pyöreksi leikattuja taikinaläpysköjä. Jotain erilaisia empanada-täytteitäkin oli sinne hyllylle ilmestynyt. Ne loppui kesken, joten sitten piti vähän improvisoida tonnikala-juustoraaste-tomaatti-sekoituksella. Aika iloinen ja yllättynyt oli herran ilme töistä kotiin päästyä. Hienot oli rypytyksetkin.

Mun loma jatkuu vielä reilun viikon verran, joten enköhän ehdi leikkiä kodinhengetärtä vielä muutamaan kertaan ja päästä kunnon rytmiin salille menon kanssa myös. Loman kunniaksi meille lähetettiin yliopistolta hurjat deadlinet mitä tulee lopputyöhön.. aihe pitäisi olla selvillä jo parin viikon kuluessa. Apua.

Tässä ei ole nyt päätä eikä häntää, mutta tämän barcelonalaisen, oikein kesäisen fiiliksen jakaakseni teille kerron vielä, että jälkkäriksi syödään mansikoita. Ne tuoksuu niiin kesälle, ettei mitään rajaa!

Kirjavuosi 2012

Ajattelin taas vähän listata vuoden aikana lukemiani kirjoja. Edellisen kerran tein vastaavan vuosi sitten täällä. Vastoin alkuvuoden suunnitelmia, luin viime vuoden aikana aivan liian vähän kirjoja. Lukeminen lähti käyntiin ihan kivasti alkuvuonna, mutta taisi vaihtua aika nopeasti sarjojen katseluun ja sen sellaiseen Argentiinaan päästyä. Pikkasen harmittaa, mutta tuolla hyllyssähän ne kirjat edelleen odottaa eivätkä karkaa minnekään.  Ja on hyllyihin kertynyt vuoden aikana useita uusiakin opuksia. Vuoden 2012 aikana luin yhteensä seuraavat seitsemän kirjaa, joista vain kaksi viimeistä syksyn aikana.

Alicia Dujovne Ortiz - Evita, köyhien kuningatar
Helen Constantine (kääntäjä) - Paris Metro Tales

Åsne Seierstad - The Bookseller of Kabul

Matias Nespolo - Seven ways to kill a cat

Khaled Hosseini - Leijapoika

Dambisa Moyo - Dead Aid

Ayaan Hirsi Ali - Nomad

Evitan elämäkerran sain lainaan työkaverilta heti alkuvuodesta. Se oli hurjan mielenkiintoinen ja mukaansatempaava tarina. Vastapainoksi taisin katsoa heti perään Madonnan tähdittämän Evita -leffan. Ei huono sekään. Argentiinan entisen presidentin vaimon elämän yksityiskohdat, kuten vanhemmat ja nuoruus on hieman hämärän peitossa eikä edes ole varmaa syntyikö hän 1919 vai 1922. Kirja oli todella mielenkiintoisesti kirjoitettu ja se oli aika epätavanomainen elämäkerta siinä mielessä, että Evitan nuoruudesta ei ole hirveästi tietoja -joitain tietoja hän on tarkoituksenmukaisesti jopa yrittänyt hävittää -ja tästä syystä kirjailija on joissain vaiheissa joutunut arvuuttelemaan tapahtumia. Jotkut tarinat on kirjoitettu niin, että "Evita saattoi tehdä näin ja noin ja päätyä tätä kautta tai sitten hän saattoi myös olla siellä ja täällä tekemässä sitä ja tätä tavattuaan tämän tai tuon ihmisen". Aikamoista arvuuttelua siis, mutta todella mielenkiintoinen tarina siitä, kuinka köyhän perheen tyttö nousee yhdeksi Argentiinan historian vaikuttavimmista naisista. Evita on vielä tänä päivänäkin vahvasti esillä Argentiinan yhteiskunnassa, kaduilla ja politiikassa.

Kabulin kirjakauppiaasta olen kirjoittanut blogissa aiemmin täällä ja Pariisin metrotarinoista täällä. Argentiinalaisen Nespolon kirja taas oli aika randomlöytö. Taisin lukea siitä the Economist-lehdestä ja sitten tilasin sen Amazonista. Se kertoo parin nuorukaisen slummielämästä Buenos Airesin kulmilla. Kuvittelin tarinan pahamaineiseen Retiron Villa 31-slummiin Bairesin bussiaseman kulmille ja mieleen tuli monta vuotta sitten näkemäni brassislummeista kertova City of God, vaikka leffan tapahtumat olenkin onnistunut unohtamaan. Ei mikään kaunis tarina, kuten kirjan nimestä saattaa päätellä.

Listan kolme viimeistä kirjaa luinkin sitten todella hitaata tahtia, kuukausien ajan. Saattoi helposti kulua useampikin viikko, etten koskenutkaan kirjaan. Luulen, että lukukokemukset kärsi tästä vähän. Leijapoika oli silti tosi koskettava tarina, aivan kuten olin kuullut siitä puhuttavankin. Katsottiin vielä porukalla kirjaan perustuva leffa saatuani kirjan luettua. Leffakokemus oli sitten vähän eri luokkaa, nimittäin torkahdin kesken tarinan. Suosittelisin molempia -kirjaa ja leffaa- silti muillekin.

Zambialaisen Moyon Dead Aid on the New York Timesin bestselleri ja ollut pitkään minunkin lukulistalla, sanoisinko että jopa useiden vuosien ajan. Kirja oli tosi mielenkiintoinen varsinkin kun viime vuonna olin enemmänkin tekemisissä kehitysyhteistyöhön liittyvissä jutuissa. Kirja toi esiin monia epäkohtia, joita olen itsekin miettinyt. Pääasiassa tämän kirjan kantava argumentti vähän yksinkertaistettuna on se, että kun länsimaista syötetään suht ehtoitta rahaa Afrikan hallituksille esimerkiksi koulutus- tai terveysbudjetteihin, voivat presidentit ja muut valtionpäämiehet huoletta käyttää omat rahansa aivan muuhun -kuten vaikkapa omaan palatsiin tai armeijaan. Länsimaista tuleva raha toimii usein sopivana lisäkkeenä, joka ei motivoi maata nousemaan omille jaloilleen ja pääsemään irti ulkomailta tulevan avun riippuvuudesta. Suosittelen lukemista, jos nämä asiat yhtään kiinnostaa!

Ayaan Hirsi Ali taas on vanha tuttu. Olen jo vuosia seurannut tämän somalinaisen elämää -enemmän tai vähemmän ja lukenut hänen omaelämätarinansa Infidel. Tämä Nomad on tavallaan jatkoa tuolle edelliselle, mutta siinä myös toistetaan aika paljon jo edellisessä kirjassa esille tulleita juttuja, joten niitä ei ehkä kannata ihan heti perään lukea. Ali on elämässään kovia kokenut ja pitkälle -jopa Hollannin parlamenttiin -päässyt nainen, joka toisin muutti pari vuotta sitten Jenkkeihin Hollannin turvattomuuden vuoksi*. Hän karkasi nuorena Hollantiin ja haki sieltä turvapaikkaa, hänen isänsä myytyä hänet vaimoksi tuntemattomalle somalialaismiehelle Kanadaan. Kovana islamin kritisoijana hän on saanut paljon tappouhkauksia ja joutunut elämään useat viime vuodet turvamiesten kanssa. Vaikka en olekaan ihan kaikesta samaa mieltä tämän naisen kanssa, on hänessä silti jotain ihailtavaa vahvuutta. Koskettava tarina tämäkin.

Tänä vuonna on kyllä ihan pakko päihittää edellisvuoden surkea kirjasaldo. Onko kukaan lukenut näitä kirjoja -mitä piditte?

*Aika ironista ottaen huomioon viimeaikaiset kirjoitukset Suomessa, vaikkei näillä asioilla olekaan mitään tekemistä toistensa kanssa.

Parc del Laberint

Syksyllä meillä kuului usein viikonloppuisin suunnitelmiin Barcelonan descubriointi (suomenkielestä puuttuu tärkeä sana!), siis sellainen kaupunkiin tutustuminen. Nico oli kuullut joltain työkaverilta salaperäisestä labyrintistä metromatkan päässä, johon hän halusi välttämättä lähteä tutustumaan yksi kaunis, lämmin joulukuinen sunnuntai. Minua ei olisi suoraan sanottuna voinut vähempää kiinnostaa, mutta perillä päästyämme innostuin paikasta aika nopeasti. Jo metropysäkillä meitä vastaan tuli superavuliaita mummoja, jotka yli-innokkaasti ohjasi meidät perille. Labyrinttipuisto on ehkä vähän hankala löytää metrolta tultaessa, koska se ei näy sinne asti..

Wikipedia osaa kertoa, että kyseisen "Labyrinttipuiston rakennutti vuonna 1791 markiisi Joan Antoni Desvalls omaksi puutarhakseen". Laberinto de Horta on söpö puisto, jossa on paljon suihkulähteitä, vihreää kasvustoa, patsaita ja ihan oikea labyrinttikin. Sinne pääsee kätevästi L3 metrolinjalla, pysäkki Mundet.

Näitä alla olevia kylttejä olen nähnyt muissakin paikallisissa puistossa ja ne on vähän huolestettuvia vaikka myös huvittavia. Ilmeisesti ihmiset vievät lemmikkiturtlesinsa puistojen vesiin, koska tekstissä kerrotaan, että lammet eivät ole akvaarioita kilppareille, 95 % näistä puistoihin hylätyistä turtleseista menehtyy. 

Puistossa saa tosiaan useita tunteja kulumaan. Joulukuussa asteet nousivat vielä lähemmäs +18 ja ihmisiä paikalla oli todella vähän. Epäilen, että tuonne vähemmän turistit eksyy, joten ehkä siellä on tilaa kesälläkin sitten kuin kukatkin taas puhkeavat kunnolla kukkaan. Löytyihän se labyrinttikin lopulta, ja takana siintää kaunis Välimeri. Labyrintistä lisää myöhemmin..

Matkailusta

Sain viime vuoden puolella kaimaltani Kanadasta Tarinoita Maailmalta -blogista kuvahaasteen, joka taitaa olla blogeissa kiertänyt muun muassa "matkailijaprofiili"-nimikkeellä. Sori vaan olen aina vähän jälkijunassa näiden kanssa. Olin aika varma, että Annikan kuva voisi olla Melbournesta, mutta sitten tajusin tarkistaa vanhoja "keskuskeluja" ja Melbournessa hän ei tainnutkaan Australiassa ollessaan käydä. Joten veikkaisin sitten, että kuvassa täytyy olla Kanadan Montreal.

Tässä minun matkailijaprofiili tai mikä lie kuvani, jossa olen vapaa kuin taivaan lintu. Se on saattanut aiemminkin täällä blogissa vilkkua. Kuka arvaa mikä maa, mikä valuutta? (vinkki: paikka löytyy eteläiseltä pallonpuoliskolta)

Scariest airline flown?

En oikeastaan muista kokeneeni yhtäkään pelottavaa lentomatkaa. Muistan kyllä kerran alle kouluikäisenä voineeni todella pahoin laskeuduttaessa Malesiaan, mutta ei silloinkaan tainnut olla kyse pelottavasta tilanteesta. Nykyään yleensä vedän unta kalloon jo ennen kuin lentokone on päässyt kiitorataa pidemmälle, sillä lentokonematkustus sujuu parhaiten unten mailla.

Favourite city/country/place?

On hirveän vaikea päättää vain yhtä paikkaa. Mun numero ykkönen on pitkään ollut Pariisi, ja kävinkin siellä yhteen aikaan pari kertaa vuodessa. Nyt kun muutama vuosi on pyörähtänyt ilman yhtään banane-nutella crêppiä latinalaisessa korttelissa, pelkään että kaupunkiin palatessani se ei enää tuntuisikaan samalta. On niin monta paikkaa, jonne palaisin lomalle. Kuten Buenos Aires, New York, Toronto ja Melbourne. Paras maa kotimaan jälkeen on kyllä rehellisesti sanottuna kaikessa kauneudessaan ja kaoottimaisuudessaan Argentiina. 

Most remote corner of the globe visited?

Kotoa Helsingistä kaukaisimpia paikkoja, joissa olen ollut taitaa olla Chilen Valparaíso ja kaverin pikkukaupunki Australian New South Walesissa. Syrjäisimpiä paikkoja on ehdottomasti erämaa Lähi-idässä tai keskellä ei mitään Chilessä. Oikeasti sellainen "where the heck am I" -fiilis tuli kyllä pikkukylissä Turkin ja Georgian rajalla, jossa oltiin ihan varmasti jumalan selän takana. 

Favourite guidebook series?

En usko opaskirjoihin :) Lattareissa mua melkein ärsytti kun kaikki reppureissaajat käveli kadulla oman LP:n  shoe string -kirjansa kanssa. Tottakai sitten päätyy samoihin hostelleihin ja ravintoloihin kaikkien muiden kanssa. Toisaalta hyvä puoli niissä voi olla esimerkiksi valmiit kaupunkien kartat. Itse silti nautin uuteen paikkaan tutustuessa siitä, että sitä voi rauhassa eksyä kaduille ja löytää mitä ikinä vastaan tulee. Tunnustan kyllä, että Chilessä ollessa selailin hostellissa huonetoverin kyseistä opusta ja tajusin kuinka helkutin kaukana olinkaan Machu Picchusta ja miten epätodellinen ajatus oli yrittää ehtiä sinne asti siinä ajassa mikä mulla oli jäljellä.

Solo traveller or group traveller?

Matkustan kyllä mieluusti hyvässä seurassa, mutta olen osannut nauttia yksin matkustamisestakin. Silloin vaan ei voi jakaa kenenkään kanssa reaaliajassa kaikkea ihmeellistä ja uutta.

Worst place to catch a stomach bug?

Elämäni pahimman sain Perusta. Mahaan sattui niin kuin joku olisi tunkenut veistä mun sisuksiin sisään. Olin ihan varma, että tää elämä on nyt tässä. Onneksi se olikin seuraavana aamuna jo ohi.

First culture shock experience?

Olen kokenut ensimmäisen ja toisenkin kulttuurishokkini paluushokkina Suomeen palatessa. Ensimmäistä kertaa ala-asteella vuoden ulkomailla oleskelun jälkeen. Tajusin sen vain melkein kymmenen vuotta myöhemmin. Toinen shokki oli oletetusti lukioaikojen vaihto-oppilasajan jälkeinen paluu Suomen syksyyn. Siinäkään vaiheessa en vielä tajunnut mistä on kyse, mutta shokki kesti useita kuukausia. Ulkomailla en ole pahemmin shokkeillut, olen ehkä onnistunut rajoittamaan kaikki oleskelut sopivan lyhyiksi. :)

Where would you buy a second house?

Jos nyt ensin saisin joskus isona hankittua sen ensimmäisen talon jostain ;) niin sitten toisen talon haluaisin ehdottomasti jostain lämpimästä paikasta -ellei ensimmäinen sattuisi olemaan sellaisessa. Naureskelin tänään kun satuin lukemaan vanhaa blogi-kirjoitustani viime helmikuulta Suomen pakkasista. "Minua ei ole luotu tällaiseen keliin". Joten ehdottomasti joku lämmin paikka, vaikka Karibialta, josta voisi sitten piipahtaa muutaman viikon verran nauttimassa lumesta ja pakkasista. :)

keskellä ei mitäään Itä-Turkissa

Lähetän tämän matkailu-haasteen eteenpäin Dubaihin kaverilleni Annalle, jonka kanssa toivon pääseväni pian  taas matkalle. Luulen, että aika moni muu onkin tainnut tähän haasteeseen jo vastata, mutta laitetaan se vielä Riialle Lissaboniin, jonne toivon tämän vuoden aikana pääseväni käymään sekä Riinalle Pariisiin, jonne olisi myös aika palata banane-nutella-crêpille.

Loma, loma, loma.

Loma on vihdoin alkanut. Ulkona paistaa aurinko. Kello on 13:30 torstaina iltapäivällä, istun kotona sohvalla yöpuku päällä ja lueskelen blogeja. Monet tarinat ovat jääneet lukematta viimeisten viikkojen aikana, joten nyt on aika päivittää tiedot. 

Selvisin kuin selvisinkin esseistä ja tenteistä ihan hyvin. Valitettavasti ehdin valmistautua kansainvälisten suhteiden teorian tenttiin vasta edellisenä päivänä ja tenttipäivän aamusta, mutta luulen että pärjäsin silti ihan hyvin. Espanjalaisilla on ihme käsitykset tenteistä. Tiistain ekonomian tentissä muun muassa laskeskelin prosenttilaskuja ja työttömyyslukuja kännykän laskimella. Jossain vaiheessa proffa jätti meidät 50 oppilasta saliin keskenään hetkeksi. Mikäs siinä. Voi jopa käydä niin, että minä, kaikkea talouteen liittyvää karsastava, saan vuoden parhaimman arvosanan nimenomaan tuosta pakollisesta talouskurssista. Syksyn aikana tehdyt ryhmätyöt ja yksi monivalinta testi edustavat nimittäin 60 % kurssin loppuarvosanasta ja niiden keskiarvo oli 9,4 (asteikolla 0-10). Valitsin sattumalta huippukaverit ryhmätöitä varten. 

Nyt tuntuu kuitenkin oikein hyvältä olla ansaitulla lomalla. Suurin osa kavereistani painiskelee vielä esseiden kanssa ensi viikolla. Hehe. Sunnuntaina suuntaan alla olevassa kuvassa näkyvään kaupunkiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuka arvaa mikä kaupunki on kyseessä? Menen sinne tapaamaan kaveria Aberdeenin ajoilta, ei ollakaan nähty sitten vuoden 2011 heinäkuun valmistujaisten. Tullaan ensimmäistä kertaa olemaan erossa Nicon kanssa sitten viime vuoden maaliskuun ensimmäisen. Aika jännää, mutta ehkä jo aikakin. :)

Seuraavalla viikolla saankin vieraan Suomesta kun äiti tulee pariksi päiväksi käymään Barcelonassa. Eilen saatiin toisen lukukauden kurssiaikataulu ja siellä on niin paljon mielenkiintoisia vaihtoehtoja, että voisin kyllä aloittaa kurssit mielelläni jo ennen 11. helmikuuta. Mutta mikäs tässä lomaillessa. Nyt loppui tekosyyt salille menemisen (tai menemättömyyden?!?) suhteen, joten ehkä pitäisi vihdoin kipittää kiltisti hankkimaan salijäsenyys. Sieltä soiteltiinkin jo toissapäivänä ihan vain ilmoittaakseen, että kuun loppuun saakka rekisteröinti on ilmaista. Okei, kiitos tiedosta. Toisaalta pitäisi käyttää tämä loma-aika siinä mielessä hyväksi, että nyt voisi rauhassa miettiä lopputyön aihetta ja sellaista muuta tärkeää.. 

tropiikkia, kahvia ja armeijan demokratisoitumista

Kulunut viikko onkin kulunut toisen esseen parissa. Kyseessä on kansainvälinen turvallisuus ja asevoimat -kurssin lopputyö aiheesta demokratian vakauttaminen ja siviilien ja asevoimien väliset suhteet yhdessä Lattarimaassa. Valitsin yllättäen Argentiinan. Kurssi on ollut kokonaan espanjaksi, mutta lopputyön olisi saanut kirjoittaa espanjaksi, englanniksi, katalaaniksi tai jopa ranskaksi. Päätin pitäytyä kurssikielessä ja ottaa haasteen vaastaan kirjoittamalla koko 20-sivusen esseen espanjaksi. Kun nyt kerran ollaan kaksikielistä maisteria tultu tekemään. Suurin osa käyttämistäni lähteistä on ollut espanjaksi, joten siinä mielessä päätös oli ihan hyvä. Kirjoitustahti on silti ollut aavistuksen hitaampi kuin mitä se olisi voinut olla englanninkielellä kirjoittaessa. 

Viikko on hujahtanut kirjastossa aamusta iltaan päivästä toiseen. Tänään päätin jäädä kotiin sillä seurauksella, että puolipäivää meni tietenkin aivan muiden juttujen kuin koulutyön parissa. Tarkoitus olisi saada essee tänään valmiiksi -alunperin tarkoitus oli saada se valmiiksi jo viime viikolla, koska tiistaina ja keskiviikkona on ekonomian ja kansainvälisten suhteiden teorian tentit ja olisi ihan hyvä ehtiä vähän opiskella niihin. Esseen palautus on myös keskiviikkona ja sen jälkeen olenkin kaksi ja puoli viikkoa lomalla ennen seuraavan lukukauden alkamista.

Nico löysi (as in discovered) eilen kaverinsa meille syyskuussa jättämän kassin huoneen nurkasta. Kassista löytyi Xbox ja kymmeniä pelejä. Pelejen joukossa on yksi oikein mielenkiintoinen peli, jossa leikitään Karibian saaren hallitsijaa -diktaattoria tai vaihtoehtoisesti ystävällistä presidenttiä. Ilmeisesti siinä voi tapattaa opposition jäseniä, hallinnoida saaren varoja tai pimeitä pankkitilejä Sveitsissä, järjestää reilut tai vilpilliset vaalit, perustaa ministeriöitä, ottaa kantaa maailman politiikan suuntaan ja kaikkea siltä väliltä. Siinä voi myös suunnitella pressan puheiden painopisteitä turvallisuus- tai ympäristöaiheisiin ja puheen tyylivaihtoehtoja löytyy kommunismista, Jenkkien, armeijan tai intellektuellien makuun. Pitää osata ratkaista maan ongelmia slummien syntymisestä ja kansalaisten lakkoilusta Britannian asettamiin tuontirajoitteisiin. Taustamusiikkina raikuu karibialaisia rytmejä. Kuulostaa ihan mun peliltä, mutta toistaiseksi olen yrittänyt pysyä siitä kaukana. Loma tuleekin varmaan kulumaan sitten tuon pelin parissa.

Kirjastossa on kulunut tietenkin ennätysmäärä kahvia. Kieltäydyn ostamassa kuravettä kahvimaatista, joten vien pennit mieluummin söpöön Buenas Migas -kahvilaan, ihan koulun lähellä. Vakuuttelen itselleni näin  tukevani Espanjan taloutta, mutta myös Suomea, koska kannessa lukee Huhtamaki. :)

eliiteistä ja demokratiasta

Bloody comparative politics -essee sentään. Mitäköhän sitä ajateltiin, kun viime vuonna niin ikävöitiin opiskelua ja esseen kirjoittelua. Hahah. No ei. Mutta kyllä nyt tökkii oikein pahasti. Viikko loman jälkeen on kulutettu enemmän tai vähemmän kirjaston penkillä. Täällä olisi pari kurssin lopputyöksi tarkoitettua esseetä väkerrettävänä sekä pari lopputenttiä vielä edessä. En tiedä jääkö tentteihin lukemiseen edes aikaa. Kunhan saan nämä esseet ensin alta pois.

Kuvittelin vielä alkuviikosta, että kyllähän minä tuon 3000 sanan comparative politics -esseen vedän vanhalla kokemuksella parissa, kolmessa päivässä. Niin varmaan. Tätä on nyt väännetty vissiin keskiviikosta lähtien ja pakkalissa, ei kun plakkarissa, on reilut 2000 sanaa p*****. Aiheita meillä oli kymmenen, joista sai valita mieleisensä. Valitsin jo ennen joulua ajoissa ensimmäisen "Provided it is in the interest of the elites, democracy can be forged in any context. Discuss and evaluate.". Olen silti ihan pihalla kuin lumiukko. En vieläkään ole varma onko oikea vastaus kyllä tai ei. Vaikka eihän siihen onneksi varmaan edes ole oikeaa vastausta olemassakaan.

Sunnuntain kunniaksi päätin jäädä kotiin, sillä en millään jaksanut lähteä keskustaan kirjastolle saakka. Tuntuu silti vähän pahalta viettää viikonloppua näin koulutöiden merkeissä. Onneksi ulkona sataa, niin ei tee mieli lähteä edes perinteiselle sunnuntaikävelylle.

Rehellisesti sanottuna, en muista koska Barcelonassa on viimeksi tullut vettä taivaalta. Ihan uskomatonta. Jos nyt oikein pinnistän elefantin muistiani, niin se taisi olla lokakuun alussa viime vuonna. Aika luksusta.

Kotona on se hyvä puoli, että voin rauhassa fiilistellä ennen joulua hankkimiani ihania valopalloja!

P.S. Mielessä siintää ajatus kahden ja puolen viikon lomasta, joka koittaa heti tenttiviikon jälkeen. Vaikea on siis elää hetkessä.

takaisin Espanjan auringossa

Me ollaan takaisin kotona Barcelonassa. Kaksi viikkoa Suomessa meni hurjan nopeasti, mutta ainakin saatiin levättyä ja rentouduttua toivotulla tavalla. Rankan vuoden jälkeen se olikin kaikkein tärkeintä. Tuttuun tapaan koulujutut jäi joululomalla tekemättä, joten intensiiviset pari viikkoa tentteihin opiskelua ja esseiden puurtamista on vielä edessä. Toivoa  uudelle vuodelle antaa meitä vastaanottaneet auringonpaiste ja ulkona lämmittävät +18 astetta. Miten noin yksinkertaisesta asiasta voikaan tulla niin hyvälle mielelle?!?

Tammikuun 7. voi täällä kuivattaa pyykit auringossa.
Naapurissa roikkuu näköjään vielä joulupukit ikkunassa.

Uudet mukit valmiina käyttöön.

"Aikainen lintu possun nappaa"

Kahvi ja vitamiinit toivottavasti auttavat esseiden kirjoittamisessa..

Teetorni sai lisävoimia ja uusia kesäisen keväisiä makuja Lontoosta asti.

Pakkanen on täytetty ruissarilla. Tässä vain osa varastosta.

 

Valoa iltojen pimeyteen tuo uudet kivi-tuikut..

ja energiaa opiskeluun tuo tietenkin myös Fazerit ja salmiakit!

Ihan kaikkia karkkeja ei ole tarkoitus omaan napaan vetää, mutta kuvasta pois jääneet oukki doukit kyllä!

lumeilua ja jäätymistä

Vielä ennen vuodenvaihdetta ehdittiin hiukan samoilla lumisessa Helsingissä.. käytiin tottakai luistelemassa ja seikkailemassa sumuisessa Suomenlinnassa. Nico oli ensimmäistä kertaa minkäänlaisilla luistimilla, saati sitten jäällä, joten aika mielenkiintoinen reissu siitä tuli. Luistimet vaihtui aika nopeasti takas kenkiin, kaikkien turvallisuuden vuoksi. Hauskaa oli silti!

Ensimmäinen Suomenlinna -visiitti olisi ehkä kannattanut jättää kesälle. Saarella on aina kylmän viileä keli, oli sitten kesä tai pakkanen. Ihana viima todellakin menee luihin ja ytimiin. Turisteja tai kanadanhanhia ei onneksi  tällä kertaa tarvinnut kirota. Pakkanen ja viima taisivat miellyttää kameraakin, joka päätti kaunistaa joitakin kuvia vinjettoinnilla. Ja olihan ne maisemat kauniita!

Suomenlinna-illasta lähtien olenkin ollut kuumeessa ja vuosi vaihtui -vastoin suuria suunnitelmia- kotisohvalla angiinaa potiessa. Eilen sain antiobiotit, joten ehkä huomenna voitaisiin päästä haistelemaan ulkoilmaa pitkästä aikaa.