Hyvää Pääsiäistä!

Aurinkoiset Pääsiäisterveiset Barcelonasta!

Katalonialaista perinneruokaa, Calçots!

Yksi maaliskuinen päivä meillä oli aivan mahtava katalonialainen sunnuntai. Suunnattiin porukalla maalle Reus -nimisen kylän lähelle yhden mun koulukaverin mökille viettämään aurinkoista päivää ja erityisesti valmistamaan ja syömään Calçotseja. Muutaman sateisen päivän jälkeen oli ihanaa, että aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja sain päivän loputtua posket ja nenän punottamaan oikein kunnolla.

Sipuleita paisteltiin kotitekoisessa grillissä yhteensä muutaman tunnin ajan. Ihan mustiksi asti. 

Kaverin isä tuli auttamaan ja opettamaan.

Pöytä katettu yli 30 hengelle ja sipuleita varattu 600 kappaletta.

Grillauksen jälkeen sipulit kääritään noin 15 kappaleen nipuissa sanomalehteen, jokainen sai aluksi yhden paketin eteensä.

Housti näyttää esimerkkiä, kuinka Calçotseja syödään.

Onneksi saatiin ruokalaput!

Sipulin varresta ja päästä otetaan kiinni ja sitten vedetään syömäkelpoinen pala ulos mustasta kuoresta. Sipulia dipataan pikkasen makeaan kastikkeeseen, johon tulee ainakin valkosipulia, mantelia ja muita mausteita. En oikein tiedä mitä kaikkea.

Olin jo ihan täynnä reilusta kymmenestä sipulista, mutta ruuanlaitto jatkui grillissä..

Välillä huilattiin ja leikittiin.

Ja taas syömään. Paahdettua leipää, makkaraa, uuniperunaa ja uunitomaatteja.

Islantilainen luokkakaverini toi kolme vuotiaan tyttärensä mukaan. Suloisella pellavapäällä ei leikkikaverit loppuneet kesken.

Vietettiin reilut kuusi tuntia maalla syöden, juoden, nauraen ja leikkien. Päivä oli mitä mahtavin. Ruoka ja seura oli hyvää. Calçotteja syödään kuulemma tammi-maaliskuun välillä, joten silloin kannattaa niitä kokeilla, jos Barcelonasta itsensä löytää.

mietteitä bloggailusta

Syksyllä sain blogin kautta yhteydenoton ja pyynnön osallistua ulkosuomalaisten bloggaamista koskevaan kyselyyn. Kysely oli kasvatustieteen gradua varten. Olin aika otettu tästä, kuulua nyt ulkosuomalaisiin bloggaajiin. Haha. Rupesinkin sitten miettimään tämän blogin elämän kaarta, jota on jo yli neljä ja puoli vuotta takana. Ihan uskomatonta. Ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen olin seurannut jo jonkun aikaa muutaman kaverin (Annan ja Lauran) blogeja. En olisi silloin blogia aloittaessa ikinä uskonut, että vielä monta vuotta myöhemmin kirjoittaisin omaa blogia, saati sitten tätä samaa blogia. Tämä on vaan jotenkin vienyt mennessään.

Päätin aloittaa blogin kirjoittelun kun olin lähtenyt yliopistovaihtoon Kanadaan syksyllä 2008. Jo edellisen vuoden olin opiskellut ulkomailla Skotlannissa, mutta jotenkin tuntui että olin todella lähellä kotia ja pääsinkin helposti lomilla Suomeen. Blogia seurasi silloin aluksi lähinnä oma perhe ja kavereita. Tällä hetkellä lukijoiden joukossa on varmasti paljon enemmän tuntemattomia. En voi uskoa, että rekisteröityjä lukijoita on jo yli 70. Muistan kun niitä oli alle kymmenen. Lisäksi sivunäyttöjä on päivittäin kaikkea 50 ja 300 välillä. Aika hurjaa.

Tätä myötä blogin kirjoitustyyli on muuttunut aika paljon. Aluksi se oli paljon päiväkirjamaisempaa. Muutos ei taida olla vain tämän blogin piirre, ehkä ennemminkin yleisesti muutos bloggauskulttuurissa. Lisäksi kuvista on tullut yhä tärkeimpiä, ennen niitä oli aika paljon vähemmän. On aika hassua, kuinka blogin myötä tulee ikuistettua kameralle vaikka mitä ihmeettömiä, arkisiakin juttuja, joita ei muuten tulisi kuvattua. Siinä on ehdottomasti hyvät puolensa, koska luulen, että sen myötä niitä pieniäkin juttuja tulee arvostettua enemmän. Sitä oikeesti pysähtyy muutamaksi sekunniksi ikuistamaan normaalia kahvi- ja kakkuhetkeä ennen kuin vetää kakun ja kahvin kitusiinsa. Eikä tämäkään ole vaan blogikulttuurin juttu, koska nykyään kuvia jaetaan vaikka mistä ihmeettömästäkin asiasta instagramin sun muiden kautta. Toisaalta jonkun mielestä asioista nauttiminen jää, jos pitää joka asia tallentaa kameralle. En ole ihan samaa mieltä, koska huomaan, että blogia varten tulee katsottua joitain perusjuttuja ihan eri näkökulmasta kameran linssin kautta.

Naureskelin tässä itsekseni, koska ehkä vielä pari vuotta sitten sitä suunniteltiin hauskoja kuvia otettaessa, että "tässä on uusi facebookin profiilikuva" tai tästä tulee mun uusi FB status. Nyt sitä tulee mietittyä, että "tää olis loistava juttu blogiin". Yleensä mulla tulee hirmusesti ideoita mieleen suihkussa ollessa. Sitten ne pitäis vaan muistaa vielä koneen äärelle päästyä.

Nico ei kyllästy kommentoimaan, kuinka hän "menettää mut blogisfääriin" silloin tällöin kun eksyn lueskelemaan blogeja ja keskityn kirjoittamaan omaani. Hän ei myöskään unohda kommentoida tarpeen tullen, kuinka suomalaisilla on ihan oma blogikommuuni. En usko, että tämä on vain suomalaisten juttu, mutta on aika jännä huomata kuinka saman tyylisten suomalaisten blogien ympärille on kuitenkin muodostunut jonkinlainen "kommuuni". Meitä, ulkomailla tai Suomessa asuvia kansainvälisiä nuoria naisia tuntuu putkahtavan blogimaailmaan koko ajan lisää ja nautin ihan hirmusesti ihmisten elämästä lukiessa uusista asioista ja paikoista oppimisesta. On jännä lukea ihmisten elämän tarinoista ja miten eri asiat on kuljetelleet meitä maailmalle. Kiva juttu on myöskin se, että nykyään ihmiset kommentoivat paljon rohkeammin kuin ennen. Bloggailu ei ole enää niin yksitoikkosta kun usein saa mukavia kommentteja ja apua vaikka sitten hammas- tai ötökkäongelmiin.

Tällaista pohdintaa tänään. Kiitos kaikille teille rekisteröidyille ja rekisteröitymättömille lukijoille, sekä kaikille jotka jaksatte aina ilostuttaa mun päiviä kommentoimalla mun juttuja!

Kuvat ovat otoksia Buenos Airesin kaduilta viime elokuulta. Harmikseni minulle ei ikinä selvinnyt mistä oli kyse, mutta siniseksi oli väritetty ainakin Perun, Kanadan (puuttuu kuvista) ja Saudi Arabian liput mainoskehikkoihin.

toistaiseksi epäonnistunut talonvaltaus

Kerron teille jotain ällöttävää. Nimittäin muutama viikko sitten meidän kämppään alkoi ilmestyä pieniä, mustia örkkejä. Ensin yksi, kaksi ja sitten yhtäkkiä vähän enemmän. Enimmäkseen niitä tuli vastaan olkkarin lattialla, ja muutama keittiön lattialla tai seinällä. Parista ensimmäisestä en ollut niin moksiskaan, mutta sitten kun niitä oli vedetty pöntöstä alas jo toistakymmentä parin päivän aikana, rupes mua ihan oikeasti hirvittämään. 

Ajateltiin ensin, että ehkä tämä on vain yksi kevään merkki lisää. Herran mielestä tämä oli vain seurausta sille, että asutaan niin lähellä Parc Güellia ja muuta puistikkoa. Tämä ei ihan mennyt multa läpi, sillä vaikka kuinka lähellä metsää oltaisiinkin, niin mun kämppä ei voi olla mikään eläintarha, jossa ötökät tepastelee kuten haluaa.

Viime viikolla niitä sitten rupesi olemaan ihan älyttömästi, muutamassa sekunnissa saattoi löytyä useita elukoita, jopa vessan ja makkarin lattialta. Herran oli tarkoitus kaupassa käydessään ostaa jotain hyönteismyrkkyä, mutta ennen kuin se saaatin hankittua oli ehtinyt kulua jo muutama päivä. Tässä hätäkässä ehdittiin jo ostaa imurikin helpottamaan ötökkäongelmaa -ja siivousta yleensä. Nicon äiti on biologi, joten lähetin hänelle kuvia näistä talon valtaajista, josko hän tietäisi mistä oikein oli kyse.

Anoppi oli sitä mieltä, että nämä on jotain "puun poraajia" (taladros de madera), jotka muodostavat harmaita pölypesiä kaappien perälle. "Ostakaa hyönteismyrkkyä" oli neuvo. Tässä vaiheessa olin itse jo ihan hysteerinen näiden elukoiden kanssa. Muutama tepasteli jopa mun läppärin päällä ja ilmesty jostain kesken esseen kirjotuksen. Onneksi niitä ei missään vaiheessa löytynyt sängystä, sohvasta, vaatteista tai ruuan seasta. Perjantaina kun lähdettiin koko päiväksi töihin ja kouluun tungettiin hyönteismyrkkyä joka huoneen ikkunan pieliin ja lattialistojen väliin. Luulin tämän operaation ensin auttaneen, mutta viikonloppuna elukoita löytyi lisää, jopa keittiön pöydiltä. Niillä on tuollaisia tuntosarvia ja useita jalkoja, joten ne juuttui kiinni muun muassa tiskisieneen ja kuivauspyyhkeeseen. Hyyyiii. Lauantai-iltana tyhjennettiin kaikki keittiön tasot ja suihkutettiin keittiön lattia ja ikkunan pielet täyteen hyönteismyrkkyä. Onneksi keittiöön on oma ovi, jonka saa tarvittaessa kiinni ja ikkuna, jonka kautta tuulettaa huone. 

Multa rupesi jo menemään ruokahalu, kun örkkejä ilmestyi liesituulettimeen ja hellalle. Yksikin örkki lisää sai mut huutamaan ja mun hermoromahdus oli tehdä Nicon hulluksi. Maanantaina aamulla rupesin sitten tutkimaan, että mistä helkutista örkit voi tulla, jos yksi on eksynyt liesituulettimeenkin. Avasin kuivamuonakaapin. Sieltä kuului erikoista suhinaa. Huusin Nicon paikalle ja kuunneltiin hetki. Kyseessä ei voinut olla lamppu, joka myös pitää erikoista ääntä ja Nico urheana nousi tuolille tutkimaan ylähyllyä. Siellä ei näkynyt mitään, mutta todettiin, että ääni kuului avaamattoman täysjyväriisipaketin sisältä. Pahvipaketissa oli sellainen pieni muovinen "ikkuna", jossa huomasin pienen pyöreän aukon ja näin riisin seassa jotain mustaa. Tajusin, että paketti on täynnä näitä elukoita. Nico halusi vielä avata tätä pakettia vähän ja sieltähän tuli samantien varmaan parikymmentä elukkaa esiin. Näitä riisipaketteja meillä oli kaks, joista toinen avattu ja molemmat saivat lähteä sillä sekunnilla. Näillä örkeillä oli siis kunnon bileet meidän riisipaketissa keittiön kaapissa. Ei jäänyt epäilystäkään, etteikö se olisi ollut kaiken lähde. Ihmettelen vaan, että kuinka hemmetissä ne on eksyneet keittiön kaapista olohuoneen ja makkarin lattialle asti. Ja minkä takia kaikki keittiön kaapit ja muut hyllyt on ötökkävapaita. 

Voitte kuvitella, että mulla on viimiset pari päivää kutissut päänahka, selkä, jalat ja koko kroppa koko ajan. Kuvittelen näkeväni liikkuvia örkkejä lattialla, vaikka kyseessä olisi vain nukkaa. Tämän riisipaketti-operaation jälkeen löysin päivän aikana vielä muutaman örkin keittiöstä ja olkkaristakin, mutta tänään ei ole vielä yhtään tullut vastaan. Nyt varmasti tulee, kun saan tämän kirjoitettua. 

Toivotaan siis minun mielenterveyden (ja meidän parisuhteen, hehe) vuoksi, että tämä ötökkäkriisi oli nyt tässä. 

P.S. Piristin vähän blogin ilmettä iloisemmaksi näin kevättä ja kesää odotellessa. Toivottavasti se piristää lukijoitakin!

Viikonloppu osa 2

Lauantaina piti olla tosi makea keli ja internet lupaili +18 astetta. Päätettiin suunnata rannalle pyörillä, koska mun luokkakavereiden kanssa kokoonnutaan lauantai-aamupäivisin sinne fitentertainmentin merkeissä pelailemaan ja nauttimaan. Barcelonassahan on sellaiset loistavat kaupunkipyörät (jotka valitettavasti ei mun tietääkseni ole turistikäyttökelpoisia). Mutta koska tämä kaupunki on niin sanotusti alamäkeä täältä meiltä rannalle asti, oli kaikki pyörät täältä "ylhäältä" loppu ja joka telineessä näkyi vain "ei-oota". Shit! Päätettiin sitten vaan kävellä niin kauan kunnes jokunen pyörä tulisi vastaan.

Vastaan tuli erikoinen puisto-aukio, jossa oli värikkäin graffitein koristeltu amfiteatteri.

Tällainen teksti oli kirjoitettu poroksi palaneen rakennuksen viereen hurjan näköisellä kujalla.

(pysytään uskollisena utopialle)

Täällä harrastetaan paljon matchääviä parvekeverhoja, jotka kai laitetaan suojaamaan pyykkejä sateelta.

En voi olla ajattelematta mitäköhän kaikkia örkkejä tuolta löytyy.. 

valolla tuota kämppää ei varmasti ole pilattu!

Noin puolen tunnin kävelyn jälkeen tulikin vastaan yksi teline, jossa oli vielä kolme pyörää jäljellä. Tässä vaiheessa tuuli kyllä rupesi tuntumaan luissa ja ytimissä sen verran, että päätettiin jättää rantasuunnitelmat sikseen ja suunnata Ciutadellan puistoon mateilemaan ja tsekkaamaan meininkiä.

Puistossa näkyi vaikka ja mitä. Paikalle eksyi myös tuollainen tapas-kalja-kärry täynnä humaltuneita turisteja, joista osa päätti jopa pulahtaa suihkulähteessä. Muutama jumppailija roikkui puussa kangasnauhan varassa taiteillen ja pari tanssijaa steppaili huvikummussa katoksen alla.

Vähän ankeampaa Barcelonaa..

Takastullessa otettiin metro Gràciaan ja käveltiin ruokakaupan kautta kotiin. Matkalle osui vielä pieni kulmaleipomo, jonka ikkunat oli täynnä suklaaherkkutaideteoksia.

Ohitettiin tämä söpö meksikolainen ravintola, jossa käytiin porukalla syömässä marraskuussa.

Tietääkseni tämä on jopa meksikolaisten mielestä hyvä, joten kannattaa käydä tsekkaamassa.

Naapurista sais chileläistä mukaan. Tätä ruokaa ei olla vielä testattu..

Muunna hotdogisi mikskä eurolla?!? Un Ass? :)