sateinen puistokävely

Sateesta huolimatta päätettiin lähteä tutkimaan Parc Güellia vähän syvemmälle ja korkeammalle, missä ei olla aiemmin käyty. Ajateltiin, että sateen vuoksi puistossa olisi varmaan normaalia vähemmän väkeä. Ja niinhän se onneksi olikin. Vaikkei ihan ainoita rohkeita ulkoilijoita oltu, saatiin silti kävellä useita polkuja ihan yksikseen.

Taitaa ikä painaa päälle, koska olen ruvennut innostumaan kukista ihan eri tavoin kuin aiemmin.

Löysimme ihan uuden näköalapaikan nimeltään Monte Carmelo, jossa oli tuollainen kivistä tehty taideteos. Paikka taitaa olla jo osa Carmelon lähiötä, Parc Güellin yläpuolella. El orden de hoy es el desorden de mañana. (Saint Just) = Tämän päivän järjestys on huomisen sotku. Allaolevassa kuvassa näkyy mäen päällä Carmelin bunkkeri, josta kirjoitin joulukuussa.

Löydettiin paljon ihan uusia kukkia ja kasveja. Ilma oli mitä raikkain puhdistavan sateen jälkeen. Löydettiin myös hyviä, potentiaalisia lenkkipolkuja. Alla näkyy myrskypilvet merellä.

Herran ottama salakuva. Tässä ollaan jo kotikadulla. Sade on lakannut ja taivas rupeaa avautumaan.

P.S. Suurin osa kuvista on Nicon ottamia.

tilannetiedote

Tässä lista kaikista tekemättömistä koulutöistä, joiden palautukset on vielä edessä.

Heti ensi viikolla olisi vastassa kehitysyhteistyöpolitiikan essee siitä, mikäli monenvälinen apu on tehokkain apu, kun tukia jaetaan maantieteellisesti (La ayuda multilateral resulta más eficaz a la hora de asignar geográficamente la ayuda). Seuraavana päivänä olisi esitelmä yhdestä Maailmanpankin 2000-luvun alussa Libanonissa tehdystä yhteisön kehittämishankkeesta. Lisäksi tehtävänä on vielä kolme (eli puolet) kansainvälinen rauha ja turvallisuus -kurssin seminaariesseistä. Seuraavan aihe taitaakin olla Afrikan konfliktit.  Samaisen kurssin varsinainen essee on rauhanrakentamisprosesseista ja niissä käytettävistä työkaluista. Yksi pariesitelmäkin olisi vielä jäljellä. En voinut valehdella jenkkiluokkatoverille päin naamaa vaan suostuin hänen parikseen, vaikka tiesin jo etukäteen, että siinä tulee palamaan päreet. Esitelmän aiheena on ihmiskauppa Afganistanissa. Hän on jo kolme viikkoa painostanut, että tehtäisiin asialle jotain, vaikka esitelmä on vasta 17. toukokuuta. Sori vaan, kun on tässä muutama muukin juttu ennen sitä. Kyseessä on oikein stereotyyppinen jenkkityttö Floridasta, vähän rasittava, välillä viihdyttävä, jos vaan huumoria riittää. Aivot on jääneet toiselle mantereelle. Sama tyyppi, josta valittelin jo lokakuussa. Tervehtii huutamalla hello sunshine!

Tässä vaiheessa lukukautta olen ihan jäljessä kaikessa kurssilukemisessa, kun aika menee näiden palautettavien tehtävien tekemiseen. Kun nämä sitten saadaan alta pois, on jäljellä vielä muutaman kurssin final essay ja muutaman muun kurssin loppukoe. Eihän kukaan koskaan sanonutkaan, että maisteri olisi peukkujen pyörittelyä, mutta on tässä oikeesti tekemistä! Onneksi aiheet ovat mielenkiintoisia. En ole ehtinyt moikkamaan lopputyön ohjaajaakaan vielä, mutta se pitäisi tehdä asap ja miettiä sitä aihetta lisää. 

Ehkä siis ihan hyvä, että pari viimeistä päivää on sadellut ja tältä näyttää AccuWeatherin viikonlopun ennuste:

Ei playaa, eikä aurinkoa tänä viikonloppuna. Tuosta ei näy tuulen voimakkuus, jonka pitäisi olla 10-30 kilsaa tunnissa seuraavina päivinä. Sen takia "real feel" on noin alhainen. Pitänee laittaa lämmitys jälleen päälle. Helmi-maaliskuun kaasulasku oli muuten mennyt tililtä eilen. 115 erkkiä. Apua! Ehkä sittenkin laitan vaan villasukat jalkaan ja käperryn peittojen alle. Aurinkoista viikonloppua muualle maailmaan!

B & B Annicos

Nyt olisi taas vierashuoneessa tilaa. Meillä on pääsiäisestä lähtien ollut vieraita melkein solkenaan kun yhteensä seitsemän eri kaveria on käynyt kylässä ja sen lisäksi mun vanhemmat ja kummit kävivät täällä välissä kääntymässä, vaikkei meillä yöpyneetkään. Tästä syystä meistä on kehkeytynyt aika hyviä Barcelonan oppaita ja erilaiset kävelykierrokset on jo rutiinia. Vielä olisi tuossa kerronnassa ehkä vähän parannettavaa.. koskakohan se Sagrada Familian rakentaminen oikein alkoikaan?!? Onneksi kaikki löytyy wikipediasta.

Viikonloppuna lähti viimeinen vieras ja seuraavat kolmisen viikkoa asustellaankin ihan yksikseen, kunnes saapuvat seuraavat. On ihanaa, että ihmiset jaksaa lentää meitä kattelemaan, vaikka sijainti varmaan onkin yksi painavimmista syistä. Ei sinne Aberdeeniin ikinä näin tunkua ollut.. ja painiihan nää kaupungit tosiaan vähän eri sarjoissa.

Viime viikkoina on siis tullut käytyä harvase päivä muun muassa naapurin Park Güellissa, piknikillä Ciutadellan puistossa, on kävelty goottilaisen ja ravalin kujia sekä tietenkin syöty tapaksia. Viime viikon aikana yllättäen syötiin myös sushia lähes joka toinen päivä. Ei yhtään huono veto. Annan kanssa löydettiin myös pari ihanaa, mulle aivan uutta kahvila-baaria el Bornin lähiöstä. Niihin palaan varmasti vielä uudelleen. 

Nautittiin vähän kylmää kaiku-kahvia Sagrada Familian kupeessa ja käytiin Manu Chaon keikalla. Kirkon puistossa pikkuiset koululaiset tulivat kyselemään meiltä englanniksi mielipiteitämme kaupungista ja mikäli aioimme suunnata FC Barcelonan kentälle Camp Noulle. Viimeinen kysymys oli kaikkein kiperin -mitä mieltä olette Katalonian itsenäistymisestä? Siinä meni pikkasen sormi suuhun ja vastasin lopulta diplomaattisesti, että it's a complex issue. Ennen konserttiin lähtöä rupesin jo pikkasen katumaan lippujen ostoa. Ajattelin, että olisin ehkä liian vanha menemään tuollaiseen tupakalle ja pilvelle haisevaan paikkaan riehumaan. Tiesin mitä tuleman piti, sillä näin ensimmäistä kertaa Manu Chaon livenä Argentiinassa 2009. Onneksi kuitenkin lähdettiin keikalle, nimittäin se oli aika huippuhauska ja hyvin jaksaa yli viiskymppinen ukko edelleen pomppia soittimien kanssa.

Viikonloppuna nautittiin vielä Barcelonan rannastakin, vaikka kova tuuli toi pikkasen hiekkamyrskyn fiiliksiä. Hiekkaa olikin sitten joka paikassa silmistä kenkiin. Heti kun aurinko meni pilveen tuli kauhean kylmä. En ymmärrä kuinka ihmiset pystyi olemaan siellä ihan vaan bikineissä.

Vieraat tuovat kieltämättä piristystä muuten tavanomaiseen arkeen!

Ruusuja & Kirjoja!

Barcelonassa on tänään juhlittu Katalonian suojeluspyhimyksen St. Jordin, eli Pyhän Yrjön päivää. Olin kuullut tästä ohimennen etukäteen, mutten todellakaan osannut odottaa näin suuria karvenaalimaisia menoja keskustassa. Pahoittelen, että tästä syystä kuvatkin ovat kännykällä otettuja. Joidenkin mukaan St. Jordin päivä on Barcelonan romanttisin päivä ja verrattavissa helmikuun 14. St. Valentinen päivään. Huhtikuun 23. tunnetaan myös nimillä El Día de los Amantes (Rakastavaisten päivä), El Día de la Rosa (Ruusun päivä) ja El Día del Libro (Kirjan päivä). Perinteisesti tapana on, että mies antaa naiselle ruusun ja nainen lahjoittaa miehelle kirjan. Lahjoja vaihdetaan kollegojen, ystävien ja perheen kesken.

Sattuneesta syystä ruusujen ja kirjojen myyntipisteitä olikin sitten noussut ympäri kaupunkia kun sieniä sateella. Jopa meidän metropysäkin ulkopuolella oli muutama pieni koju jo ennen kello yhdeksää aamulla. Keskustan kävelykadutkin rupesivat täyttymään ihmisistä heti aamusta. La Rambla oli iltapäivällä autoilta kokonaan suljettu. Kirjoja ja ruusuja möivät niin kukka- ja kirjakaupat kuin erilaiset yhdistyksetkin. Leipomoilla oli punakeltaisia sydämen muotoisia keksejä myynnissä. Ruusujakin sai vaikka minkälaisia, aidoista punaisista valkoisiin paperisiin tai sinisiin puisiin. Ja kaikkea siltä väliltä. Oli ruusukoruja ja ruusumakeisia.

Legendan mukaan Pyhä Yrjö taisteli lohikäärmettä vastaan pelastaaksen prinsessan, minkä jälkeen hän lahjoitti prinsessalle ruusun ruusupensaasta, joka nousi paikalle, johon lohikäärmeen veri oli valunut. Pyhä Yrjö kuoli 23. huhtikuuta vuonna 303 ja sen ansiosta juuri tänään on juhlapäivä. Ruusut on siis yhdistetty tähän päivään ilmeisesti ainakin keskiajalta lähtien, mutta kirjat tulivat kuvioon vähän myöhemmin. Joskus 1900-luvun alussa keksittiin juhlia kirjan päivää, muistaen Miguel Cervantesia ja Willian Shakespearea, jotka sattumoisin molemmat kuolivat nimenomaan huhtikuun 23. päivä. 

Tapana on, että kirjailijat vierailevat kirjakojuissa ja -kaupoissa allekirjoittamassa omia tuotoksiaan. Tästä syystä kirjakauppojen ulkopuolella oli kymmenien metrien jonoja. Ja väkeä kuin pipoa.

Jostain syystä myös poliittiset puolueet olivat mukana Ramblalla omien kojujensa kanssa juhlistamassa kirjan ja ruusun päivää. Keltapaitaisen miehen paidassa luki selkeästi, että "Catalonia is not Spain". Muutenkin olin yllättynyt tästä ruusu&kirja -päivän suuresta politisoinnista. Päivässä on selkeästi kyse jostain muustakin kuin pelkästään kirjoista ja ruusuista. En tiedä onko ruusupaketit nimittäin aina olleet kaikki punakeltaisia. Nyt oli.

Wikipedian mukaan Pyhän Yrjön päivänä Kataloniassa myydään neljä miljoonaa ruusua ja 800 000 kirjaa. Puolet Katalonian vuoden kirjamyynnistä tehdään näinä päivinä. Aika kreisiä. Muttei yhtään yllätä, sillä kirjakaupat ja kadut olivat niin täynnä ihmisiä, ettei mitään rajaa. Lisäksi kaikki naiset ja jotkut miehetkin kävelivät vastaan vähintään yksi ruusu kainalossa.

Kaikki rakennukset oli puettu vielä punakeltaisimmiksi, jos vaan mahdollista.

Yksi kirja, yksi ruusu, yksi hymy!

(tuohon sopisi paremmin "kaksi hymyä", jos kerran lahjoja vaihdetaan)

Ja vaihdettiin meilläkin illalla kotona lahjoja suut makeina alfajoreista. Nam!

ei uutta auringon alla

Barcelonassa on ollut aikamoisia aurinkoisia päiviä viime aikoina. Turistit on taivalleet mekoissa ja shortseissa jo viikkoja. Itse en ihan vielä uskalla. Varjossa tulee oikeastaan aika kylmä. Voisinpa sanoa, että aurinko on pitänyt minut poissa sisältä ja poissa blogista, mutta näin ei ihan ole. Tänäänkin taisi olla viikon hienoin päivä ja kykin sisällä koneen ääressä koko päivän. Alkuviikko on ollut esseitä ja esitelmiä täynnä, stressiä stressin perään. Loppuviikon meinaan ottaa omaa lomaa, jotta voin nauttia vähän enemmän ystävän seurasta. Sitä kun ei tiedä kuinka monta kuukautta tai vuotta kuluu kunnes jälleen kohdataan.

Naapurin puistossa ollaan sentään ehditty käydä..

vaikkei kyllä ehkä pitäis ottaa kuvia juuri puol vuotta aavikon auringossa viettäneen kaverin vieressä.

opiskelukuulumisia

Tässä kaikkien vierailujen lomassa olen yrittänyt keskittyä koulutöidenkin tekemiseen. Aina välillä. Huomiseksi olen vääntänyt pientä esseetä Aasian konflikteista, niiden erityisistä ominaisuuksista sekä verrannut Aceh ja Bougainville -konflikteja Indonesiassa ja Papua Uusi Guineassa. Niin missä? Tämä siis kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kurssille.

Lisäksi olen yrittänyt pähkäillä mitä tehdä lopputyön kanssa. Olin jo keksinyt ihan ookoolta tuntuvan aiheen, käsitellyt sitä oman disseohjaajani kanssa ja kirjoittanut 1000-sanaisen tutkimusehdotuksen. Viime viikolla käsiteltiin pienissä ryhmissä kaikkien ehdotuksia ja annettiin toisillemme enemmän ja vähemmän rakentavaa palautetta. Olin ajatellut tutkia naisten asemaa Afganistanissa ja Irakissa, liittää siihen YK:n Naiset, Rauha ja Turvallisuus 1325-päätöslauselman täytäntöönpanon kansainvälisissä operaatioissa näissä kahdessa maassa ja lopulta miettiä ovatko naiset nyt paremmassa vai huonommassa jamassa molemmissa maissa vuosia kestäneiden kansainvälisten väliintulojen jälkeen. Onpas vaikeaa yrittää esittää ajatus suomeksi. Toivottavasti joku ymmärtää mitä yritän ilmaista. Sain vähän kritiikkiä näistä tapaustutkimuksista (!?!), siis case study -valinnoista. Koska talibanien hallinnon aikana naisten tilanne Afganistanissa oli aika surkea, joten on kai ilmiselvää, että talibanien hallinnon kaaduttua naiset ovat nyt paremmassa jamassa. Niinpä. Nyt en sitten oikein tiedä miten edetä. Muuttaako aihetta kokonaan vai valita vain eri maa tai maat. Tarkoitus olisi kuitenkin keskittyä johonkin konflikti-, rauha- ja/tai turvallisuuskysymykseen, muttei välttämättä naisiin. 

Apuideoita ja ajatuksia otetaan mielellään vastaan!

koristelin kalenterin vanhoilla teepusseilla

Lukukauden ensimmäisen puoliskon aikana meillä oli pakollisena kurssina investigación social avanzada -kurssi, eli periaatteessa käsiteltiin tutkimusmenetelmiä. Koko kurssi oli aika sieltä ja syvältä, proffakin vähän hullu. Siitä on onneksi enää jäljellä yksi essee ja pieni kotitekoinen koe. Tarkoitus olisi kirjoittaa hypotettinen tutkimussuunnitelma oikein perin pohjin kaikenlaisia muuttujia käyttäen. Hjälp! Tähän voisi tietenkin käyttää jo olemassa olevaa lopputyön ideaa, jos se olisi jotakuinkin selvä. Pakko soveltaa, keksiä erilaisia muuttujia ja kausaalisia vaikutuksia, mitä lie onkaan.

Näiden lisäksi olen vääntänyt esseetä Human Security -kurssille aiheesta Responsibility to Protect (=suojeluvastuu), erityisesti sotilaallisen voiman käytöstä kansanmurhalta suojellessa. Tarkoitus olisi myös suunnitella ensi viikolla pidettävää esitelmää aiheesta "toimiiko demokraattisen hallinnon sisällyttäminen kehitysyhteistyöhön uudenlaisena ehdollisuutena?". Tämä "kehitysyhteistyö-ohjelmat ja -politiikka" -kurssille. Kerrankin olen saanut yllättävän hyvin koulutöitä tehtyä pikkasen "etuajassa", sillä huomenna meille tulee läpikulkumatkalla yksi vanha Argentiinan lukiovaihtariaikojen kaveri kylään pariksi päiväksi ja sunnuntaina saankin rakkaan Anna-ystävän tänne vierailemaan jopa viikoksi. 

Huomenna illalla meinaan mennä kuuntelemaan talousguru George Sorosta yliopiston nurkille. Hän saapuu Barcelonaan puhumaan Euroopan talouskriisistä. Luennon otsikko on "The Crisis and the Future of Open Societies in Europe". Saa nähdä mitä hepulla on kerrottavaa.

Vielä loppukevennyksenä kerrottakoon, että olin tiistaina ihan vain mielenkiinnosta kuuntelemassa Emerging Powers -kurssin luentoa Venäjän sisäpolitiikasta. Mitään kovin uutta en siellä oppinut, mutta luentoa värittääkseen proffa näytteli youtubesta muutamia videoita. Ensin ihmeteltiin entisen presidentti Boris Yeltsinin kännitoipertelua ja lopuksi vielä alla näkyvää presidentti Putinin naisarmeijan mainosta. Huh huh.

Mitäs piditte? Olisko Suomessakin paikallaan tällainen pressanvaalikampanja? ;)

P.S. Jumalalle kiitos google-kääntäjästä!

11 osa 2

Tässä jatkoa edelliselle tunnustuskierrokselle, eli vastauksia Liisan, Riian ja Jaanan kysymyksiin.

Jos saisit valita vapaasti, missä haluaisit asua ja miksi?
* Asuisin varmasti jossain ympäri vuoden suht lämpimänä pysyvässä pienessä suurkaupungissa. En haluaisi asua maalla keskellä ei mitään, mutta jättiläismäisessä miljoonakaupungissa tulisin varmasti hulluksi. Barcelona ei tällä hetkellä ole mielestäni ollenkaan huono vaihtoehto.

Ystävystytkö helposti uusien ihmisten kanssa?
* Riippuu hirmusesti tilanteesta. Joskus ystävystyn tosi helposti ja välillä vaan en jaksa sosialisoida tai uusien ihmisten kanssa ei klikkaa. Silloin en yleensä jaksa väkisin yrittää. Lauran kanssa kun tavattiin ekana vuonna yliopistolla tiedettiin viimeistään ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, että oltiin täysin samalla aaltopituudella ja ystävystyttiin supernopeasti.

Mikä oli lempisatusi pienenä?
* Meillä luettiin Hanhiemon Satuaarre kannesta kanteen kymmeniä kertoja. Mun lempparisatuja taisi olla muun muassa Pikku pikku muija ja Kolme typerystä. Yksi typerys yritti saada lehmää talonsa katolle syömään siellä kasvanutta heinää ja toinen laittoi housut lipaston nuppeihin ja yritti hypätä niihin suoraan sisään. Kirja oli täynnä viihdyttäviä satuja.

Mikä on lempikarkkisi?
* Yksi kaikkien aikojen parhaista karkeista on Aarrearkku-pussin punaiset autot. Lisäksi punssinappeja lähtee aina mukaan irtokarkkilaareista, sekä kinuskibanaaniufoja ja sellaisia kovia vadelma-salmiakkikarkkeja. Nyt tuleekin jo vesi kielelle..

Jos sinun pitäisi opetella jokin uusi kieli, mikä se olisi?
* Haluaisin jatkaa arabian kielen opintoja joskus lähitulevaisuudessa ja osata puhua jonkinlaista versiota arabiasta sujuvasti.

Millaisia blogeja tykkäät lukea?
* Luen aika paljon ulkosuomalaisten blogeja, joissa on mielenkiintoisia juttuja arjesta, kulttuurieroista, ruuasta ja vaikka mistä. Sopivasti kirjoitusta ja kuvia tasapainossa. En kestä lukea sellaisia blogeja, jotka on täynnä päivänasu-kuvia tai muutenkin rajoittuneita johonkin tiettyyn aiheeseen. Monipuolisuus on mun mielestä hyvä juttu.

Mitkä viisi asiaa edustavat suomalaisuutta sinulle?
* Heti ensimmäisenä tulee mieleen lätkän MM-kisat ja linnan itsenäisyyspäiväjuhlat. Marimekko, mökki, sauna ja laituri järven rannassa. Ja HooKoon sininen.

Oletko ikinä käynyt tai haluaisitko käydä Venäjällä?
* Olen käynyt pienenä Sortavalassa, Karjalassa ja vähän isompana pikaisesti Moskovassa ja Pietarissa. Viimeisimmät kokemukset ei olleet ihan parhaimpia, joten en heti lähtisi takaisin Venäjälle, ellei oppaana olisi joku paikallinen kaveri, joka tuntisi paikat ja taitaisi venäjän kielen.

Jos sinun pitäisi osallistua johonkin tosi tv-ohjelmaan, mihin formaattiin ilmoittautuisit mukaan?
* Lähtisin mukaan johonkin matkailuohjelmaan, kuten vaikka Amazing Raceen.

Mihin hyväntekeväisyyteen lahjoittaisit mieluiten?
* Lahjoittaisin varmasti ensimmäisenä johonkin lasten tai naisten kanssa työskentelevään hyväntekeväisyysjärjestöön, esimerkiksi lapsisotilaiden tai sotauhrien hyväksi.

Paras ulkomaanreissu?
* On tosi vaikea valita yhtä reissua ylitse muiden, mutta yksi parhaista oli kyllä argentiinalaisen englannin instituutin kanssa Länsi-Yhdysvalloissa heinäkuussa 2005 tehty kierros. Matkustettiin bussilla Los Angeles, San Diego, Phoenix, Grand Canyon, Bruce Canyon, Las Vegas, San Francisco ja muita pieniä paikkoja parin viikon aikana. Ei tarvinnut välittää hotelleista, hostelleista tai matkasuunnitelmista. Ihailtiin vaan maisemia ja pidettiin hauskaa. Se oli täysin valmiiksi suunniteltu reissu ja hyvä niin, vaikka pidän kyllä myös spontaanimmasta matkustelusta.

Mikä on mielestäsi kaunein paikka maailmassa?
* Kauhean vaikeaa olisi valita vain yksi paikka. Iguazun putoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla on aivan mahtavat. Myös Luoteis-Skotlannista löytyy upeita maisemia.

Mitä suunnittelet tekeväsi tulevana kesänä?
* Tulen viettämään suurimman osan kesästä maisterin lopputyötä kirjoittaen. Sen lisäksi meinaan viettää muutaman kaverin häitä Suomessa ja Turkissa, vierailla kaverin luona Brysselissä sekä toivottavasti käydä moikkaamassa kaveria Kreikan auringossa.

Maa, jossa olet käynyt, ja jota suosittelisit ystävillesi matkakohteeksi?
* Suosittelisin kaikille Argentiinaa, koska sieltä löytyy niin monipuolisesti kaikkea sademetsästä, vuoristoon ja jäätiköihin. En myöskään tunne ketään, joka ei olisi tykännyt Barcelonasta (vaikkei tämä oma maansa olekaan), joten tännekin kannattaa lähteä lomalle. Ja Kanadaan, ehdottomasti.

Mitä asioita kaipaat tällä hetkellä?
* Kaipaan tavallisia hetkiä perheen kanssa kotona ja mökillä, ruokahetkiä ja luppoaikaa Nicon perheen kanssa sekä tavallista hengausta kaikkien tällä hetkellä kaukana olevien kavereiden kanssa.

Mikä on mottosi?
* Kaikella on merkityksensä. Everything happens for a reason. Jos joku ei mene putkeen, sen ei ollut tarkoitus mennä putkeen. Vastaan tulee jotain parempaa.

Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
* Aloitin kirjoittamaan perheelleni ja kavereille lähdettyäni yliopistovaihtoon Kanadaan. Ja sille blogitielle jäin.

Tätä haastetta ja numero 11 mielessä pyöritellessä tuli heti mieleen tämä skottilainen video. Ehkä olen sen jo aiemmin täällä julkaissutkin, mutta ei se haittaa. Vaikka olen nähnyt tämän videon kymmeniä kertoja, jaksan vieläkin nauraa sille ihan kybällä!

Jatkoa kysymyksille ja vastauksille seuraa myöhemmin.. 

Vieraita, osa 4

Pääsiäisvieraat ovat palanneet kotiin, kuten myöskin tämän viikon vieras.

Viikonlopun läpikulkumatkalla pysähtyvät tällä kertaa vanhemmat ja kummit Barcelonassa, 

joten tuliaisetkin ovat sen mukaisia. 

Angry Birds pääsiäissuklaamunat menivät jo kitusiin aikoja sitten, mutta Fazereita, ruissareita ja kahvia varjellaan varmasti pikkasen pidempään.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Me lähdetään jälleen seikkailemaan Park Güelliin.

kahvilaa metsästämässä

Kuten varmaan jo tiedättekin, rakastan kahviloita ja kahvia. Kahviloissa istuskellessa saa ihan erilaisen kokemuksen paikallisesta kulttuurista ja elämän menosta. Syksyllä mulla oli pitkään hakusessa joku hyvä kahvila, jossa olis mukava istuskella rauhassa ja josta sais hyvää kahvia sekä muutakin maittavaa. Sattumalta melkein kotikulmilla, Calle Verdillä Gràciassa,  tuli vastaan Cafè Camèlia. Käytiin siellä ensimmäisellä kerralla nauttimassa oikein hyvät kakkukahvit. Tokalla kerralla vietiin vieraat sinne aamupalalle joulukuussa. Kahvit täällä Barcelonassa on yleensä aika pieniä, joten taidettiin tilata neljälle hengelle yhteensä kahdeksan maitokahvia, pari scounssia, muffinsseja ja mitä vielä. Hinnatkaan ei ole kauhean korkeat, verrattuna Suomen tasoon. Istuttiin siellä aika monta tuntia. Siitäkin syystä, että toinen tarjoilija oli ilmeisesti nukkunut lauantaiaamuna pommiin ja koko kahvilaa pyöritti yksi nainen.

Kahvila on tosi söpö, niin sisältä kun ulkoakin. Menut, sokerikulhot, pöydät ja tuolit on kaikki makeita. Joka pöydässä on leikkokukkia, ja keijuvalot välkkyy ikkunassa. Kirjahyllystä löytyy kirjoja ja pelejä, yhdessä nurkassa on pari nojatuolia ja seinä täynnä värikkäitä ilmotuksia bileistä, englannin tunneista ja lastenvahdeista. Iltaisin siellä on joskus livemusiikkia. Tarjoilijat on nuoria tyttöjä, vähän kun omassa keittiössään ja ilmapiiri on rento.

Mutta sitten eksyttiin Camèliaan muutama viikko sitten uudelleen. Meitä palveli tosi nuori argentiinalainen tyttö, joka hädin tuskin sai sanaa suustaan ja unohti tilauksen moneen kertaan. Nicon haluamaa, liitutaululta löytyvää ruokaa ei ollutkaan enää tarjolla ja tilalle tuotu mini-quiche oli oikeesti supermini. Mun vuohenjuustosalaatissa ei sinällään ollut mitään vikaa. Juusto oli taivaallista. Mutta yksi puoliksi leikattu kirsikkatomaatti ja kaksi kurkkuviipaletta oli kyllä vähän heikko esitys, seitsemän euron salaatissa. Parin euron mehussa oli vain muutama kulaus ja muffinssikin oli ihan skidi. Kahvi oli super kuumaa, joten kielet ja koko suu paloi heti kättelyssä. Meille tuli vähän huijattu olo ja reissusta jäi aika kova nälkä.

Herra vannoi, ettei enää palaa kyseiseen paikkaan. Kahvilasta riippumattomista syistä meidän viimeinen käynti oli muutenkin vähän oikukas, koska heti kättelyssä tajusimme, ettei siellä voi maksaa kortilla. Nico lähti metsästämään pankkiautomaattia ja vasta muutamassa pankissa käytyä löytyi toimiva automaatti. Ruuan ja juomien jälkeen jäi kyllä vähän ikävä fiilis. Kahvikupitkin on pikkasen liian "chick" ja tehty oikeakätisille. Niistä on mahdoton ottaa yhdellä kädellä kiinni ja mahdoton ottaa kiinni polttamatta ensin itseään. Nauroin vedet silmissä, koska mikään ei näyttänyt menevän putkeen.

Saa nähdä, annetaanko me Camèlialle uusi mahdollisuus. Olisi vähän sääli hylätä noin nätti paikka ihan kokonaan. Kahvi kuitenkin on oikein hyvää. Ehdotuksia söpöistä sunnuntaikuppiloista otetaan mielellään vastaan!