Leffoja

Viime viikkojen aikana katsottiin kaikki kolme rakkaustrilogiaan kuuluvaa leffaa: Before Sunrise, Before Sunset ja Before Midnight. Kahdesta ensimmäisestä tykkäsin kovasti, en ollut jostain syystä niitä aiemmin koskaan nähnyt. Mutta kolmas oli kova pettymys. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan teki mieli jättää leffa kesken -ei kuitenkaan jätetty. Dialogi, joka oli koko leffan ydin kahdessa ensimmäisessä oli tässä kolmannessa mun mielestä niin nolla, että teki oikein pahaa kuunnella se loppuun. Pelkkää väärinymmärrystä ja tappelua alusta loppuun saakka. Niin mitätöntä ja ajatuksetonta dialogia. Sitten mietittiin, että harvoin kolmas osa mistään leffatrilogiasta on enää minkäänlainen. Ihan ymmärrettävää, jos ei kolmatta kertaa kolahda. Mutta miksi sitten Hesari antoi tälle täydet pisteet? Ja IMDb:ssä jopa neljä tähteä. Jäikö multa jotain ymmärtämättä? Onko kukaan muu katsonut näitä?

Almodóvarin leffoista olen aina pitänyt, vaikka tarinat kuinka erikoisia olisikin. Uusimpiakin leffoja on ollut ilo katsoa, Huono Kasvatus, Volver, jopa Iho Jossa Elän. Mutta sitten katsottiin tämä Los Amantes Pasajeros - suomeksi Matkarakastajat. Voi tsiisus mikä pettymys. En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Tässä viimeisimmässä ei ollut päätä eikä häntää, enkä tiennyt miten päin olla. Leffavalinta oli minun ja argentiinalaiset vieraat eivät entuudestaan Almodóvarin leffoja tunteneet -taisi jäädä heidän ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Koko elokuva sijoittuu lentokoneeseen ja pääosassa ovat nämä kolme hölmöilevää stuerttia.

Kaverin suosituksesta katsottiin useankin tunnetun näyttelijän (mm. Jude Law ja Channing Tatum) tähdittämä Side Effects. Ensimmäisen parinkymmen minuutin aikana olin ihan pihalla ja mietin vähän, että mistä ihmeestä koko leffassa on kysymys. Tarina rupesi kuitenkin pikkuhiljaa aukeamaan ja hieman jännittämään. Kyseessä on psykologinen trilleri, joka piti ainakin meidät pimennossa ihan loppuun asti. Ei mitään "helppoa katsottavaa", mutta suosittelen silti!

Sokerina pohjalla vielä yksi ihan nollaleffa. Nimikin sen kai jo kertoo. 21 and over. Jenkkiläinen teinikomedia. Tarkoitus oli katsoa jotain rentoa ja viihdyttävää, muttei sekään mennyt ihan putkeen. Tämä oli saanut aika hyvät arvostelut cuevana -sivustolla ja sieltä se meidänkin olohuoneeseen päätyi. Yksi ilta, yliopistobileitä ja överikännejä. Ei kannata edes vaivautua katsomaan.

Meillä ei ole tainnut olla ihan paras tuuri näiden viimeaikaisten leffavalintojen kanssa, mutta jos joku on viime aikoina katsonut hyviä leffoja, vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!

kuvat: 1, 2, 3, 4.

koristeltu Gràcia vol. 3

Vielä vähän tunnelmia viime viikon Gràcian lähiön bileistä. Tässä muutama katu, joista ehdittiin nauttia heti ensimmäisenä päivänä. Nuo kiveltä näyttävät koristeet on muuten tehty sanomalehdestä. Näissä koristeluissa on käytetty niin paljon mielikuvitusta, että en ymmärrä mistä kaikki ideat on saatu. 

Jättikokoinen Mafalda vaikutti ensi näkemältä puusta veistetyltä, mutta tosiasiassa se taisi olla paperimassasta tai kipsistä väännetty. Bileiden viimeisinä päivinä kuljimme tästä uudelleen ohi ja hänellä oli naama rutussa, liekö joku suutuspäissään vetänyt Mafaldaa turpaan.

"jos olisit minä mitä sanoisit?"

Tuonne sai kirjoittaa oman sarjakuvan.

Päivisin ja iltaisin kaduilla järjestetään naapuruston kesken ruokahetkiä. Näihin pääsee ilmeisesti osallistumaan kuka vaan.

Nämä lentävät lautaset taas ovat paperilautasista tehtyjä. 

Tällä viikolla juhlitaan muuten Santsin kaupunginosassa. Osuimme paikalla sattumalta perjantai-iltana kun katujen koristetyö oli vielä käynnissä. Jos siis halua kokea jotain aitoa ja alkuperäistä Barcelonaa, kannattaa tulla lomalle elokuussa juhlimaan ja ihailemaan eri lähiöiden kesäbileitä. 

Syksy saa vielä odottaa

Havahduin yks päivä siihen, että kohta on syksy. Suomessa kai on jo syksy kun koulutkin on alkaneet. Täälläkin rupeaa puut kellastumaan ja lehdet tippumaan, mutta asteita on vielä parhaimmillaan +28. Onneksi iltaisin on jo viileämpää ja öisin tulee paremmin nukuttua. Elokuu on joka tapauksessa Espanjassa täysin lomakuu, joten kadut ovat vähän autioita sekä osa putiikeista ja kulmakuppiloista kiinni. 

Tunnustan, että hieman tekisi jo mieli pukea villatakkia päälle, huivia kaulaan ja sytytellä kynttilöitä. Sen sijaan hikoilen vielä mekko päällä ja tuuletin pyörii tuhatta ja sataa. Mutta en valita. Aikansa kullakin ja niin myös villatakilla. Ne odottakoot vielä kaapissa, ainakin syyskuulle asti. Tai ehkä jopa lokakuuhun. 

Syksystä muistuttaa gradun palauttamispäivän lähestyminen sekä yltiömäinen jäähyväistapaamisten lisääntyminen. Tälläkin viikolla niitä on ollut kaksi. Osa luokkakavereista on jo lähtenyt muille maille ympäri maailmaa ja osa lähti tällä viikolla. Perin kaverilta jordanialaista maustetta ja muutaman viinilasin. Vielä ei tiedetä koska meidän lähtö koittaa tai koittaako kenties ollenkaan. Onneksi sentään muutama kaveri jää toistaiseksi meidän seuraksi Barcelonaan.

Mutta vaikka syksy on jo ovella, lähdetään me huomenna kesälomalle. Nokka kohti Kreikkaa ja Zakynthosta, jonne käy meidän tie viikon lomalle. En malta odottaa!

P.S. Olen valmistellut muutaman ajastetun postauksen, joten blogi ei ihan täysin hiljene loman ajaksi.

Vesikirjasto

Elokuussa jouduin olosuhteiden pakosta etsimään itselleni uuden kirjaston. Meidän koulun vieressä olevat jäivät kesälomille. Onneksi Barcelonassa on useita yliopistoja ja näin ollen myös useita suuria, opiskeluun soveltuvia kirjastoja. 

Näin päädyin matkaamaan Ciutadelaan, Pompeu Fabran yliopiston kirjastoon. Se onkin aikalailla näkemisen arvoinen paikka. Nimittäin osa kirjastosta on ikivanhan Barcelonan vesivaraston tiloissa. Tuolla on joskus ennen muinoin säilytetty koko kaupungin vettä. Kirjastona se on tainnut toimia viimeiset kymmenen vuotta.

Periaatteessa kirjastoon voi kävellä sisään kuka vaan, ovella ei kysellä kirjasto- tai opiskelukorttien perään. Matka on kuitenkin hieman monimutkainen, sillä se käy yliopiston Jaume I -rakennuksen kautta, josta löytyy alakerrasta kirjaston sisäänkäynti. Pitää osata kävellä ensimmäisen huoneen perälle, jatkaa hyllyjen välistä takakäytävälle, nousta rappusia, jatkaa käytävää pitkin ja löytää viimein perille "vesikirjastoon" (biblioteca de agua), kuten sitä opiskelijoiden keskuudessa kutsutaan.

Pompeu Fabran Ciutadelan kampus on ihan Ciutadelan puiston vieressä, sieltä löytyy myös Barcelonan eläintarha. Vesikirjaston rakennus sattuu olemaan ihan eläintarhan vieressä, joten sinne kuuluu aika ajoin eläinten ääniä. Kirjastoa pidempäänkin kuluttaneen kaverin mukaan jopa norsujen äännähdyksiä. Itse olen toistaiseksi kuunnellut vain papukaijojen lauleskelua.

Ei siis yhtään hullumpi vierailupaikka, mikäli Barcelonaan tulee käymään.

Täältä löytyy muutama kuva yläilmoista niiltä ajoilta kun rakennus toimi vesivarastona.

Istanbulista; juhlamekkoja ja rukouskutsu

Vielä kerran palaan kesäkuiseen Istanbuliin. Bazaarilta meidän oli tarkoitus mennä oikotietä Üsküdarin lautalle, mutta päädyttiinkin keskellä kauppakatua ja ihmisvilinää. Sieltä löytyi jos jonkinlaista juhlavetimettä. 

Minkähänlaiseen juhlaan tälläinen mekko sopisi?

Nopea oikotie? Juu, ei!

Täällä ei vissiin saanutkaan kuvata.. soo, soo!

Vihdoin lautassa..

Katsottiin keväällä Homeland-sarjaa, josta jäi päälle muutama arabiankielinen sana.. herra kuuli ne aidosti livenä ensimmäistä kertaa Istanbulissa ihan rukouskutsun muodossa. Olihan se jännää. Kuvitella, että joskus tuota on kuunneltu päivittäin. Viimeisenä yönä heräsin kuumeessa kello neljän aikaan juurikin tämän takia. Tuli vähän epätodellinen olo.

Vaikkei meidän Istanbulin reissu mennyt ihan putkeen, oli se silti hyvä reissu. Onneksi tajuttiin lähtöpäivälle kysyä vinkkiä yhdeltä paikalliselta häävieraalta, joka neuvoi meidät kätevämpää reittiä lentokentälle; taksi 5min. - lautta 30min - taksi 5min. Meille tärkeintä oli menomatkan taksisotkujen jälkeen pitää taksimatkat minimissään ja kaikki meni loistavasti. Saa nähdä koska eksytään tuolle suunnalle uudestaan, ei varmasti ainakaan muutamaan vuoteen. Suosittelen kuitenkin kaikille, jotka sinne suunnalle vierailua suunnittelevat, hoitaa lentokenttäkuljetukset harkinnan mukaan julkisilla ennemmin kuin taksilla.

Gràcian kesäbileet

Gràciassa ollaan juhlittu viime viikosta asti ja muutamaan kertaan ollaan käyty tallustelemassa katuja ympäriinsä. Nähtävää olisi niin mielettömästi, ettei kaikkea millään ehdi käydä katsomassa. Iltaisin kadut on täyttyneet niin vietävästi, että suosituimmilla kaduilla on ollut mahdoton kävellä ihmisjoukossa eteenpäin. Aamusta iltamyöhään olisi tarjolla vaikka mitä bändejä, koristeluja, työpajoja ja esityksiä -niin lapsille kuin aikuisillekin. Ovensuihin on ilmestynyt ruoka- ja juomapisteitä ja ravintolat ja baarit ovat siirtäneet baaritiskit ovensuuhun. Mojitoja, kaljaa ja voileipiä saa mistä vaan. Ihan mieletön meininki!

Tässä Calle Verdin merenalainen maailma.

Carrer de Joan Blanques on muuntunut "kirjapaino" -kaduksi, joka oli kirjaimia täynnä.

Nämä kaksi yllä olevaa oli yksiä mun lemppareita.

Mozartin katu oli kaikkea roinaa täynnä; lentäviä paistinpannuja, kuumailmapalloja, ja vaikka mitä!

Erityisen hieno oli tämä talon seinään taituroitu raitiovaunu.

Tämän vuoden voittajaksi valittiin Calle Progrés, jolta löytyi muun muassa tuo jättimäinen dinosaurus. Oltiin siellä kulmilla lauantai-iltana, eikä päästy kävelemään katua kokonaan päästä päähän. Sieltä olisi varmasti löytynyt muutakin hienoa. Roskasta, roinasta ja romusta on saatu luotua aivan mielettömän hienoja juttuja.

Jatkoa seuraa..