Barcelonan värejä

Kaimani Kanadasta heitti värikuvahaasteen tänne Barcelonan suuntaan. Siinä vedottiin Barcelonan värikkääseen maailmaan, joten jottei tämä mene liian helpoksi, päätin etsiä arkistoista vain Barcelonaan sijoittuvia kuvia. Kuvissa värit espanjaksi aiheen mukaan.

Keltainen

Tässä erilainen maisemakuva Barcelonasta kuvattuna Carmelin bunkkerin päältä vuorille päin. Joulukuinen ilta-aurinko maalasi kaupunkimaiseman kauniin keltaiseksi. 

Vihreä

El Bornin korttelista löytyy tämä kasveja täynnä oleva sisäänkäynti. Kuva on viime syyskuulta, mutta viime viikolla tuolla kulmilla liikkuessani näin kasvi-installaation olevan ennallaan vielä vuotta myöhemminkin. Barcelona on mielestäni yllättävänkin vihreä miljoonakaupunki. Eikä vain ovenpieluskasvien takia.

Punainen 

Yksi erikoisista ja hullunkurisista katalaaniperinteistä ilotulitejuoksun lisäksi on ihmislinnojen rakentaminen, castellets. Tämä perinne taitaa olla lähemmäs 200 vuotta vanha ja se nimettiin vuonna 2010 yhdeksi UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön kohteeksi. Täältä voi katsoa hienon kuvan, missä näkyy tornin alakerran mahtavat tukijärjestelyt. 

Valkoinen

Gran de Gràcialta löytyy valkoinen viiden tähden hotelli Casa Fuster. En tiedä minkä näköinen se on sisältä, mutta ainakin se näyttää ulkoapäin oikein hulppealta. Sitä ihaillaan aina käveltäessä kotoa keskustaan.

Sininen

Sokerina pohjalla yhden Gaudin luomuksen, eli Casa Batllón rappukäytävä. Sinisen sävy kaakeleissa vahvistuu mitä ylemmäs mennään.

Heitän värikuvahaasteen tällä kertaa eteenpäin ystävilleni Annalle, joka on juuri palannut Dubain aavikkomaailmaan sekä Lauralle, joka on juuri muuttanut uuteen kotiin Englantiin.

Kreikan herkkuja!

Oikean loman aikana yksi tärkeimmistä asioista on tietenkin hyvä ruoka. Niinpä herkuttelu oli pääosassa myös Zakynthoksella. Saarelta varmaan löytyisi kiva ravintola ja kahvila kesän jokaiselle päivälle. Ainakin Zanten kaupunki näytti olevan täynnä kaikenlaisia pieniä, värikkään kodikkaita ja söpösti sisustettuja kahvila-baareja.

Tzatzikia ja munakoisoherkkua.

Herkullista kalaa ja possua.

Hieman katkarapu-avokaadosalaattia ja hummusta.

Yksi ykkösherkuista oli tälläinen uunifeta hunajalla. Sitä syötiin useaan kertaan.

"Kevyttä" iltapalaa.

Muutamassa ravintolassa lasku tuotiin pöytään lahjapurkissa, josta saattoi löytyä vähän karkkiakin.

Tämä oli ehdottomasti yksi lemppariravintoloista.

Tässä muutama muu matkan varrelta..

Välillä syötiin jotain ei niin kreikkalaista.. melkein kuin oltais takaisin Briteissä oltu!

Loistava mojito-baari saarelta löytyi myös.

Jos edellisestä Zakynthoksen postauksesta jäi vielä epäröimään, niin ainakin näiden ravintoloiden ja herkkujen takia varmasti palaisin tuonne lomalle!

Juhlaviikonloppu

Barcelonassa on vietetty tänä viikonloppuna La Mercè -juhlaa, jota on juhlittu vuosittain sitten keskiaikojen. Kyseessä on kaupungin oman pyhimyksen juhla ja näin ollen Barcelonan vuoden tärkein juhlapäivä. Juhlinnat yleensä kestävät vähintään neljä päivää, tänä vuonna jopa viisi. Jo torstaina kaupungilla kuhisi kun lavoja rakennettiin puistoihin ja aukioille, perjantaita varten. Ympäri kaupunkia on viikonlopun aikana järjestetty suurin piirtein 600 eri tapahtumaa, kaikki ilmaisia. Mikä talouskriisi? ;) Tänään, 24. syyskuuta on varsinainen La Mercè ja sen takia paikallinen pyhä.

Viime vuonna käytiin katsomassa valo-musiikki-showta Sagrada Familialla sekä ihmistorneja ja jättiläisiä keskustassa. Tänä vuonna kierrettiin vähän vähemmän juhlinnassa mukana. Suoraan sanottuna massatapahtumat ei ole meidän kummankaan mieleen niitä kaikkein nautinnollisimpia. 

Sunnuntaina käytiin kuitenkin päiväkävelyllä ja törmättiin Via Laietanan "tulijuoksuun", katalaaniksi "correfocs". Saavuttiin paikalle ihan vahingossa ja vähän jälkimainingeissa, mutta periaatteessa tarkoitus on, että ihmiset pukeutuvat paholaisiksi ja juoksevat väkijoukossa ilotulitteden kanssa. Kuulostaa vähän päättömältä, mutta tää ei ole ainoa katalonialainen, päättömältä kuulostava perinne. Onneksi moni oli varustautunut suojalasein ja huivein, paikalla oli myös ambulansseja ja paloauto. Lapset leikkivät rakettien jämille ja jopa hyppivät jämäkasoissa.

Täältä voi katsoa muutamia paremmin kyseistä Correfocs -perinnettä illustroivia kuvia. 

Lähdettiin pian väljemmille vesille ja mentiin katsomaan kaupungintalon valo-musiikki-showta, viime vuonna Sagrada Familian vastaava oli niin hieno, kuten myös helmikuun valonäytös Llum BCN. Tällä kertaa esitys oli kuitenkin pienoinen pettymys, mutta tulipa nähtyä.

Tarina alkoi satamasta lähtevästä risteilyaluksesta, joka törmäsi jäävuoreen ja ihmiset hyppäsivät meren syvyyksiin. Siitä päästiin merenalaiseen maailmaan ja jotenkin ihmeen kautta keittiöön ruokapöytään, pastaan ja vihanneksiin, sitten maatilalle seuraamaan kanojen munintaa ja lopulta popkorn-koneeseen ja takaisin risteilyalukseen. Tarina jäi vähän auki ja siinä missä edellisissä esityksissä on nimenomaan leikitty rakennuksen julkisivulla ja muodoilla, jäi se tällä kertaa vähän vähemmälle.

Kaduilla riitti populaa metrolle käveltäessä.

Ramblalla jäin ihmettelemään näiden kauppojen tarinaa, ovat samannimisiä ja vieri vieressä. Toinen myy ns. laatukoruja ja toinen turistikrääsää. 

Tällä kertaa La Mercè riennot jäi vähän vähemmälle, mutta ihan hyvä niin. Viimeiset pari päivää olenkin kärsinyt pienimuotoisesta flunssasta, joten onni on pitkältä tuntuva viikonloppu (eilen oli normipäivä, mutta tänään pyhä).

Turistihuijarit!

Sisko laittoi muutama viikko sitten viestiä ja kertoi katsoneensa televisiosta ohjelmaa, jossa kerrottiin turistien huijaajista Barcelonassa ja Buenos Airesissa. Kiinnostuin heti, onhan kyseessä meidän tämän hetkinen ja edellinen kotikaupunkimme. Tarkoitus oli etsiä ohjelma käsiin, mikä unohtui kuitenkin aika nopeasti dissen kirjottelun keskellä, kunnes sitten törmäsin siihen Inkan blogissa. Kyseessä on Scam City, suomeksi Huijareiden Kaupunki. Vaikka kyseessä onkin vähän liian (tai aika paljonkin) jenkki-tyyppinen ohjelma mun makuun, lähinnä se miten asiat esitetään, oli nämä kaksi jaksoa pakko katsoa. Tällä hetkellä vastaavia on taidettu tehdä 14 eri kaupungissa ympäri maailmaa.

Aloitettiin Buenos Airesista. Heti tuli ikävä kaupunkiin. Jaksossa Conor Woordman tulee ensin itse huijatuksi ja sitä kautta selvittää kaupungin normaalit turistikikat. Selviää, että Buenos Airesissakin voi joutua taksikuskien huijaamaksi. Olin tästä tietoinen, vaikkei omalle kohdalle ole onneksi mitään vastaavaa koskaan sattunut, Nicon kohdalle kyllä. Tiedän, että Argentiinassa väärennetty raha on suht yleistä ja vaikken olekaan sen uhriksi ikinä (ainakaan tietoisesti) joutunut, oli pikkasen yllättävää tiedostaa, että mukana tosiaan ovat niin pankit, rahanvaihtopaikat, taksikuskit kuin poliisitkin (!!!). Ei kai se bisnes muuten niin hyvin pyörisikään. Tiesin, että väärennettyjä seteleitä voi saada jopa automaatista rahaa nostaessa, mutten tiennyt että niitä voi ostaa poliisilta. Ainakin tämän ohjelman perusteella setelit taitavat olla niin taitavasti tehtyjä, että turistin voi olla aika vaikea tunnistaa oikeaa väärästä. Näiden jekkujen lisäksi jaksossa esitellään muun muassa "musta leski"-kikka, jossa nainen viekuttelee turistimiehen, huumaa hänet tämän hotellihuoneessa ja ryöstää sen jälkeen kaiken omaisuuden. Lopuksi käydään vielä La Bocan värikkäässä kaupunginosassa, jossa kokeillaan perinteistä lompakon pöllimistä tönimiskikalla.

kikka tapahtuu juuri tässä kadun kulmassa, jossa olin viime vuoden heinäkuussa

Barcelonaan sijoittuvassa jaksossa pyöritään lähes pelkästään keskustan La Ramblalla, jossa ilmeisesti suurin osa turistien huijauksista tapahtuu. Conor perehtyy kosovolaisen katupelaajan kikkoihin sekä muutaman "katunaisen" vikittelytekniikoihin. Kuka maksaa kadulla 50e seuratakseen pientä palloa laatikoiden alla? Välillä käydään metrotunneleissa katsomassa kuinka voi tunkea käden naisen laukun sisään ilman, että tämä huomaa mitään. Mielenkiintoisinta Barcelonan jaksossa on se, että tietojen mukaan Espanjassa tällaisesta pienestä taskuvarkaudesta voi joutua maksimissaan kolmeksi päiväksi vankilaan. Ohjelmassa tavataan nuori romanikundi, joka on elämänsä aikana ollut 14 kertaa kolme päivää vankilassa. Toinen vaihtoehto on maksaa 100-200 euroa sakkoa. Espanja on siis älyttömän houkutteleva kohde taskuvarkaille, markkinatilaa riittää ympäri maata, riski jäädä kiinni on pieni ja kiinnijäämisestä seuraavat seuraukset minimaaliset. Olen kuullut aiemmin ihmisiltä kommentteja, joiden mukaan ilmeisesti kadulla ilman lupaa musisoiva muusikko saa Barcelonassa suuremmat sakot kuin turisteja ryöstelevä taskuvaras. Jossain on mielestäni pikkasen mätää.

Tässä Barcelonan jakso:

Suurin osa jaksoista näyttää löytyvän youtubesta. Buenos Airesin jakso näkyy täällä.

Näissä kahdessa jaksossa näkyi lopulta aika pieni määrä mitään, mistä voisi olla itselle hyötyä. Muutama kaveri on ryöstetty Buenos Airesissa ihan eri tavalla, sillä perinteisellä "heitänpä sun niskaan kakkaa ja tarjoudun sitten putsaamaan" -tyylillä tai sitten vaan repimällä kädestä/kaulasta tavaraa. Barcelonassakin varmasti riittäisi vaikka mitä muita kikkoja. Toisaalta nämä jaksot (ja katsomani Istanbulin jakso) antavat vahvasti ymmärtää, että naisilla ei ole huolen häivää. Siinä missä Istanbulissa miehiä houkutellaan 200-1000 euron olut juominkeihin ja Buenos Airesissa viemään naisia hotellihuoneeseensa, ei meidän naisten tarvitse kun osata pitää laukun vetoketju tiukasti suljettuna ja kainalon alla turvassa. Sitä ei yllättävän moni taida kuitenkaan osata tehdä.

Blogiini päädytään välillä googlen kautta hakusanoilla "Barcelona turvallisuus", joten täältä (teksti espanjaksi, google kääntäjä auttaa tarvittaessa) voi lukea lisää Barcelonan turistimetkuista. Kaupungin turvallisuudesta kirjoittelin keväällä myös tässä postauksessa. Olen edelleen sitä mieltä, että jos päässä on yhtään maalaisjärkeä, eikä kanna kännykkää tai lompakkoa takataskussa, voi Barcelonassakin lomailla ilman ryöstön uhriksi joutumista. Suomalaisen ystäväni äiti kommentoi hänen kaverinsa matkustelleen täällä kolme kertaa ja joutuneen jokaisella kerralla ryöstön uhriksi. Kuulostaa minun korvaani perin eriskummalliselta. Siinä täytyy kyllä olla jo omassa päässäkin jotain häikkää tai sitten kai vain äärimmäisen huono tuuri. Muutama viikko sitten nousin liukuportaita turistien seassa kaupasta kotiin tullessa ja vain kaksi porrasta minua ylempänä oli nuori brittijätkä, lompakko shortsin takataskussa ja takataskun vetoketju auki. Ei siis ihme, jos tilanne tekee varkaan. Olisi ollut minunkin helppo napata lompakko siitä nenän alta. Olikohan kyseessä sittenkin ansa? Tälläisten huolimattomien turistien takia Barcelonassa kyllä riittää taskuvaras-markkinoita ja uskon, että maalaisjärjellä varustetut varmasti selviävät ilman uhriksi joutumista. Koputetaan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi puuta.

Zakynthoksen taivaallisen ihanat playat!

Kesälomamatkalla Zakynthoksen saarella Kreikassa otettiin kaikki ilo irti hiekkarannoista ja turkoosiakin turkoosimmasta Välimerestä. Suunnitelma koko lomalle oli lähinnä syödä, nukkua ja relata rannalla. Ja niinhän me tehtiinkin. Vaikka yksi suuri syy lomakohdetta valittaessa oli sieltä löytyvä kaveri, oli hiekkaranta ja lämmin aurinko vähintäänkin yhtä tärkeitä motiiveja.

Viikon aikana taidettiin ehtiä käydä jopa kuudella eri hiekkarannalla, joista muutamalla pariinkin kertaan. Meidän hotelli oli ihan saaren pääkaupungin keskustassa, joten onni oli "paikalliset" kaverit ja heidän kyyditsemisvalmiudet.

Bouca Beach

Tältä rannalta aloitettiin heti ensimmäisenä lomapäivänä ja oltiin ihan myytyjä. Siinä vaiheessa kun kaveri sanoi, ettei aurinkotuoleista ja -varjosta tarvitse pulittaa penniäkään luultiin olevamme paratiisissa. Mutta sitten jostain ilmestyi tarjoilija, joka toi meille muutaman metrin päässä olevasta baarista kylmät frappé-kahvit ja viimeistäänkin tajuttiin olevamme seitsemännessä taivaassa.

Sitten enää pulahdettiin lämpimään ja läkinäkyvän turkoosiin Välimereen ja eihän se voinut olla tottakaan. Siinä suolameressä kelluessa maailma tuntui pysähtyneen. Lounaaksi siirryttiin muutaman metrin päähän pyödän ääreen nauttimaan Kreikkalaisesta salaatista ja mielessä kävi vain, että eihän oliivitkaan voi maistua näin hyville?!? Ja tomaattikaan ei ole ikinä maistunut näin maukkaalle.

Kalamaki 

Seuraavana päivänä suunnattiin pyörillä läheiseen Kalamakin kylään ja sieltä löytyvälle rannalle. Paikka oli täynnä pohjoiseurooppalaisia turisteja ja Brittien lippukin heilui jossain rantamökissä. Samalle päivälle sattui aika tuulinen keli, joten ei oltu yhtä vaikuttuneita tästä paikasta, mutta pulikoitiin silti iloksemme siinäkin rannassa ja nautittiin kahvit yhden hotellin rantakuppilassa. Siellä joutui muuten rantatuoleistakin pulittamaan kuusi euroa päivältä (kahdesta tuolista ja varjosta).

Alykes 

Seuraavana päivänä päädyttiin monien kommelluksien (muun muassa peruuntuneen retken) kautta vähän pohjoisempaan osaan saarta, Alykesin kylään. Sielläkin sai ihan rauhassa pulikoida pienessä rannassa, jossa hiekkaa ja vettä riitti. 

Zante

Muutamana päivänä käytiin lähellä hotellia, saaren pääkapungin rannalla. Se olikin vähän tuskallisempi uimakokemus, sillä ranta oli täynnä pieniä, jalkapohjia kivistäviä kiviä. Maisemat oli silti upeat, eikä näistäkään rantatuoleista tarvinnut pulittaa pennin hyrrää.

Banana Beach

Viimeisenä lomapäivänä kaveri vei meijät Banaani-rannalle, joka oli melkein kuin paratiisissa. Päätettiin ottaa tuollainen oma "koppi" 15 euron hintaan, koska se oli edullisempi kuin omat rantatuolit. Aivan loistava paikka!

Shipwreck Beach

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, haaksirikkoranta, jonne päästiin kuin päästiinkin retkelle viimeisenä lomapäivänä. Mutta siitä varmasti kirjoittelen vielä ihan oman tekstin.

Tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen rantaloma, eikä varmasti viimeinen. Oltiin niin jipoissa, että noin lähellä kotia voi olla noin taivaallisen hieno paikka. Oltiin valittu loistava ajankohta myös, sillä pahin turistisesonki taisi olla jo lopuillaan ja saatiin ihan rauhassa tallustella kaupungilla ja pulikoida meressä ilman häiriöitä.