Barcelonan suklaamuseo

Koko vuoden on harkinnassa ollut vierailu Barcelonan suklaamuseoon. Jostain syystä kyseinen museo on kuitenkin aiemmin jäänyt vain suunnitelma-asteelle. Ehkä keskikesän helteet eivät houkutelleet siellä vierailemaan, mutta viimeinkin viime viikonloppuna päätettiin suunnata el Borniin ja suklaamuseolle. Ennen kuin on liian myöhäistä ja me ollaan jossain muualla. 

En ollut ihan vakuuttunut tämän kyltin tiedoista ja Nicokin epäili, että kyllä varmasti suomalaiset yltävät top kymppiin maailman eniten suklaata syövien joukossa. Nopean googlailun perusteella löysin artikkelin, jonka mukaan suomalaiset kuluttuvat 7 kiloa suklaata vuodessa per nenä. Sekin saattaa tosiaan olla vanhentunutta tietoa.

Museosta löytyi suklaasta tehtyjä patsaita ja installaatioita Messistä, Asterixiin sekä Barcelonan nähtävyyksiin ja kaikkea siltä väliltä. 

Onkohan tän tekijä edes nähnyt kuvaa oikeasta Messistä?

Don Quijote ja Sancho Pancho tietenkin myös!

Tämä oli mielestäni erityisen upea. Vastaavia katuvalo-vesihana-juttuja löytyy oikeassa elämässä La Ramblalta.

Miten olisi jättimäinen suklaaiphone?

Pisteet tekijälle angry birdistä ;)

Tottakai Sagrada Familia löytyi myös.

Kaikka kyltit löytyivät katalaaniksi, espanjaksi, englanniksi ja ranskaksi. Aika hyvin! Jopa kaikki paikalta löytyvät tietoisku-videot suklaan historiasta pystyi valitsemaan eri kielillä. Sisäänpääsymaksu oli 5 euroa, opiskelijoille 4,50e. Pääsymaksuun kuului pieni tummasuklaapatukka (kuvassa), joka oli jopa minulle vähän liian tummaa. Fazun tummasuklaa on mun herkkua, mutta siinä varmaan menee oma raja. Tämä oli reilusti tummempaa. Olin suoraan sanottuna pikkasen pettynyt tämän suklaamuseon tarjontaan. En tiedä mitä odotin, ehkä jotain suomalaisen Fazer-visiitin kaltaista elämystä? Ihan kiva oli käydä, mutten välttämättä suosittelisi tätä muutamaksi päiväksi Barcelonaan saapuvalle vierailijalle. Lahjasuklaastakin jäi pikkasen liian vahva maku suuhun. Mutta onpahan nyt käyty. Yksi juttu vähemmän "to do before leaving Barcelona" -listalla.

Sunnuntaipäiväkävely yläilmoissa

Täällä oli viikonloppuna "takakesä", kuten ilmeisesti muuallakin Euroopassa. Jopa yölämpötilat nousivat niin, että lämmin tuli nukkuessa peiton alla. Sunnuntaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja asteet nousivat helposti yli hellerajan. Me uskaltauduttiin ulkoilmaan iltapäivällä ja otettiin suunnaksi Carmelin Bunkkeri. Mun edellisestä visiitistä olikin kulunut jo melkein vuosi. Tälläkin kertaa noustiin kukkulalle juuri sopivasti auringonlaskua katsomaan. Ja upea oli!

Kotiin päästyä katsottiin vanha "Espanjalainen kimppakämppä" -leffa (2002), vaikka oltiin molemmat nähty se jo vuosia sitten. Muistaakseni en erityisemmin ollut vakuuttunut ensinäkemän jälkeen, mutta tällä kertaa fiilis oli ihan toinen. En todellakaan muistanut, että elokuva sijoittuu Barcelonaan. Nyt, täällä jo reilun vuoden asuttua sitä katsoi tietenkin ihan eri silmin. On muuten kaupunki pikkasen muuttunut kymmenessä vuodessa. Yksi kysymys vaan heräsi: onko koko kaupunki tyhjennetty leffan kuvauksia varten vai onko täällä oikeesti ollut niin autiota vielä 2002?

Lauantailounas El Bornissa

Muutama viikko sitten vieraiden kanssa el Bornin katuja kävellessä törmäsin mielenkiintoisen näköiseen kahvila-ravintolaan rakennusten sisäpihalla. Sillä hetkellä ei ollut tarvetta pysähdykselle, mutta onneksi muistin paikan vielä lauantaina suunnatessamme sille suunnalle. 

Rakennusten sisäpihojen muurien takaa löytyy Mescladís ravintola. Mescladís ei ole ihan normaali ravintola-kahvila, nimittäin kyseessä on yhteiskunnallinen, voittoa tavoittelematon hanke. Sen takana on Fundació Ciutadania Multicultural, joka pyrkii auttamaan maahanmuuttajia integroitumaan ja löytämään töitä. 

Ohi kulkiessa ei ihan heti huomaa kyseessä olevan ravintola.

Blogistin vähäuninen viikko taisi painaa päälle.

Istuimme pitkän pirttipöydän ääreen lounaalle. Itse söin oikein herkullista vuohenjuustosalaattia ja herra nautti kasvisburgerista. Ruokalista ei ollut maailman laajin, mutta ruoka oikein hyvää. Ovellakin näytti olevan jonoa ja pöydät täyttyi sitä mukaa kun niitä vapautui. Paikkaa ei ollut hinnoillakaan pilattu, sillä sekä salaatti- että kasvisburgeriannos maksoi 6,90 euroa per nenä.

Tilassa järjestetään myös erinäisiä tilaisuuksia, ohjelmaa ja näyttelyitä. Tällä kertaa kuvissa esiintyi maahanmuuttajia.

 Koristelussa on käytetty kaikenmoista vanhaa, kaunista "roinaa", sekä kaikki tuolit ja pöydät ovat söpösti eri paria. 

Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen paikka!

Osoite: Carrer Carders, 35, 08003 Barcelona

Metro: Jaume I (L4)

Valencian katutaidetta

Valenciasta löytyi kaduilta aika paljon erilaista katutaidetta, jotain tosi hienojakin juttuja eikä onneksi pelkästään typerää töhrintää. Onhan Barcelonassakin vastaavia, mutta jostain syystä Valenciassa ne herätti meidän huomion ja mielenkiinnon ihan erityisesti. Lisäksi Espanjasta näyttää löytyvän aika paljon tällaisia puoliksi romahtaneita tai puoliksi purettuja taloja, jotka luovat hieman erilaista kaupunkinäkymää.

Merirosvoelämä on paras elämä.

Tässä yksi puoliksi purettu rakennus, jossa näkyy vielä eri kerrosten vessakaakelit ja tapetit. Vastaavia näkyy Barcelonassakin aika usein.

Tämä Pikku Myy näkyi junan ikkunasta. Miten lie Valenciaan päätynyt?

Tämä viimeisin on vanha Philipsin lamppujen mainos, kaakeloituna Valencian kadulla. Goolettaessa mainoslausetta "parempaa ei ole" löysin arvion, jonka mukaan kyseessä voisi olla vanha mainos 1960-luvulta.