26. marraskuuta 2013

Naisyrittäjistä ja machismista

Viime viikolla pääsin osallistumaan Guatemalan talousministeriön järjestämään seminaariin, joka oli suunnattu paikallisille naisyrittäjille ja erityisesti heidän yritystensä kansainvälistymistä tukemaan. Ihan mielenkiintoinen päivä, vaikka oikeasti ehkä mielenkiintoisinta koko kongressissa oli itse kaupunki, jossa se järjestettiin. Pääsin kuin pääsinkin uusvisiitille Antiguaan, eli Guatemalaan hurmaavaan kauniiseen, vanhaan pääkaupunkiin. Seminaari järjestettiin hienossa hotellissa, päivään kuului tietenkin kahvileivät ja buffet-lounaat. 


Puhumassa oli niin naisyrittäjiä, ministeriön väkeä kuin paikallisen vientiyhdistyksenkin henkilökuntaa.
Koko tilaisuus alkoi Guatemalan kansallishymnillä, joka laulettiin seisten ja käsi rinnalla.


Ylläoleva näky intiaaninaisesta kynnet laitettuina, perinnevaatteet päällä ja älypuhelin kädessä oli mielestäni jotenkin suloisen huvittava. Kyseessä ei kuitenkin ollut mikään ihan nuori nainen. 

Seminaarin aikana päästiin onneksi välillä vilistämään paikalta tutkimaan paremmin Antiguan katuja. Auringonpaiste ja väsymys kai iski päälle kun meinasin jopa pyörtyä buffet-pöydän ääreen ennen lounasta. Suurinosa seminaariin osallistujista oli nimenomaan naisia, sinänsä ihan ymmärrettävää kun se oli naisille suunnattukin. Mutta tärkeintä kai se, että myös suurinosa puhujista oli naisia, varmaan noin 90 prosenttia.

Viime viikolla sain myös tuntea Guatemalan machismin ihan lähietäisyydeltä taksikuskin puolesta. Hän rupesi yksi päivä paasaamaan meille valittavista naisista, jotka protestoivat kaupungin keskusaukiolla. Valittivat kuulemma miehiltä saamaansa huonoa kohtelua, mutta täysin turhaan. Don Hugo oli sitä mieltä, että guatemalalaisten naisten ongelma on opiskeluhaluttomuus, jonka johdosta he päätyvät nuorena naimisiin ja valittamaan kotitöistä. Sillä taksikuskin mielestä, jos ei ruoka ole pöydässä perjantaina iltapäivällä miehen palatessa kotiin pitkän työviikon jälkeen, on hänellä oikeus kajota vaimoonsa. Whaaat? Meinasi siinä mennä sylki väärään kurkkuun itse kullakin. Tarina vain parani Guatemalan adoptio-ongelmista nuoriin raiskauksen uhreiksi joutuviin naisiin. Jos sama tyttö joutuu useaan kertaan saman teon uhriksi ja päätyy vielä raskaaksi, niin se on vain ja ainoastaan hänen oma syynsä, sillä hän varmasti nauttii siitä. Naisten pitäisi kuulemma osata käyttää viittä aistiaan ja vaikka kiljua. Tätä mieltä oli meidän taksikuski. Voitte kuvitella, että olen pitänyt huolen siitä, etten joudu enää toiste nousemaan hänen kyytiinsä. En nimittäin meinaa enää antaa hänelle lanttiakaan, saati sitten joutua kuuntelemaan kyseisen hullun tarinointia. Jotain hänen ajatuksensa ja uskaliaisuutensa sanoa tämä kaikki ääneen kertoo maan kulttuurista ja pahoista ongelmista.

24. marraskuuta 2013

Havaintoja Guatemala citystä

Tänään oli ensimmäinen päivä koko marraskuun aikana kun ei tarvinnut herätä herätyskellon ääneen. Se voi kuulostaa jollekin ihan normaalille, mutta mun tapauksessa näin ei missään nimessä ole. Kaksi ensimmäistä viikonloppua Guatemalassa ollaan oltu reissussa ja herätty joko aamuneljältä lentokoneeseen tai aamuviideltä kattelemaan auringonnousua. Tänä viikonloppuna päätettiin ihan suosiolla jäädä Guatemala Cityyn ottamaan rennosti ja tekemään töitä. Kotiinpaluuseen on enää viikko aikaa ja vielä paljon on tekemättä -siis mitä tulee töihin. Rankka viikko edessä, eikä se lopu Barcelonaan palatessa. Tänään oli siis hyvä suunnata keskustan markkinoille, nauttia muutaman tunnin siesta ja vain hengata. Näin ollen ajattelin kertoilla umpimähkäisiä ajatuksia kolmen Guatemalassa vietetyn viikon jälkeen. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, jotka on otettu ikivanhalla pokkarilla ja osa taksin ikkunan läpi.

Kuten jo aiemmin mainitsin, aseita näkyy katukuvassa paaaljon. Olin lukenut siitä etukäteen, mutten osannut kuvitella ihan tällaista todellisuutta. Kuinka monta asetta kuvasta löytyy? Nämä herrat ovat sentään univormuihin pukeuneita. Näin ei kuitenkaan aina ole, kuten auton ikkunasta pilkottavan asemiehen kanssa.


Kaupungissa ei voi missään nimessä ottaa taksia kadulta, sillä vaikka autossa lukisi "taksi", ei se välttämättä tarkoita että kyseessä on oikea taksi, joka veisi sinut haluamastasi paikasta A paikkaan B. Sen takia meillä on yksi luotettava tyyppi, kenelle soitetaan aina kun halutaan mennä jonnekin (eli monta kertaa päivässä) ja Don Candelario lähettää meille tarvittavan määrän autoja, jotka tosiaan aina kuljettavat ovelta ovelle.

Jokaisen taksin ovessa on tarra, joka kehottaa sulkemaan pehmeästi.


Muutama kuva arkiaamunäkymästä pääkaupungissa.


Piikkilankaa ei kai voi koskaan olla tarpeeksi, ei parvekkeella eikä talon sivussa.


Guatemala on valitettavan tunnettu maassa tapahtuvasta naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Täältä löytyy naismurhiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan erikoistunut oikeuslaitos, mutten tiedä kuinka hyvin se toimii. Mikäli aihe ketään kiinnostaa, täältä voi katsoa mielenkiintoisen aiheeseen liittyvän espanjankielisen dokumentin. Jotain tilanteesta kertoo se, että täältä kyseinen oikeuslaitos edes löytyy.


Tänään ihailtiin keskustassa erilaisia piñata -kauppoja. Löytyis vaikka mitä, angry birdsit tietty kans! Jättikokoinen piñata 1000 karkilla, 100 purkalla, 24 suklaakonvehdilla, 24 ilmapallolla ja kassilla vain 220 quetzalia, eli noin 22 euroa. Miten olisi jouluaatoksi joulupukki piñata? Saiskohan tuollasen ottaa lentokoneeseen?


Paikallinen olutmerkki on Kukko nimeltänsä. Jokaisesta kaupungista löytyy Gallon sponssaama joulukuusi.


Lounaaksi nachoja, guacamolea, tomaattia, juustokastiketta ja papuja. Nam!


Ja vielä lisää herkkuja; kanaa, lihaa, tortilloja, nachoja, guacamolea ja vaikka mitä.


Guatemala Cityn pääkatedraali zona ykkösellä, pääaukion laidalla.


Takana pressan palatsi pääaukion laidalla. Se on sisältä todella hieno. Päästiin käymään siellä ensimmäisellä viikolla museoyön merkeissä ja viime viikolla vielä uudestaan työn puolesta yhdessä tilaisuudessa, jossa oli maan presidenttikin puhumassa. Tilaisuus alkoi yleisön ottamalla presidentti seisten vastaan, minkä jälkeen laulettiin maan kansallislaulu käsi sydämellä. Se on muuten äärettömän pitkä veisu.


Tässä esimerkki siitä, kuinka Tikal logona näkyy joka paikassa, jopa rekisterikilvissä.


Guatemala City on maan kaikkein väkivaltaisin paikka, eikä maaseudulla oikeastaan tarvitse turvallisuusasioita miettiä niin tarkkaan kuin täällä pääkaupungissa. Koska Guatemalan väestöstä suuri osa kuuluukin intiaaniheimoihin, on heidän asuttamissa kylissään vielä kovin erilainen oikeuskäsitys. Jos esimerkiksi turistien vierailemissa Atitlán järven rannalla sijaitsevissa kylissä joku toiselta varastaa, saatetaan hänet (ja jopa koko perhe) kivittää tai polttaa elävältä koko kylän edessä. Kai sanomattakin selvää, että intiaaniväestön asuttamalla maaseudulla on turvallista liikkua ja kameraa voi huoletta pitää ihmisten ilmoilla. Sen takia aseellisia vartijoitakin näkyy pääkaupungin ulkopuolella huomattavasti vähemmän. Näin meille ainakin asia ilmaistiin. Kaikkeen tottuu. En silti malta odottaa, että pääsen kävelemään Barcelonan katuja ihan omassa rauhassa oman tahdin mukaan.

21. marraskuuta 2013

Tikal II

Lähes neljän tunnin kierroksella Tikalin Kansallispuistossa ehdittiin nähdä kaikenlaista. Tuntui ihan uskomattomalta seistä kymmenien kilometrien korkeuteen nousevan pyramidin edessä ja miettiä kuinka ihmeessä joku on pystynyt rakentamaan jotain sellasta yli 1000 vuotta sitten. Kuinka ihmeessä on kaikki kivet raahattu ylös?


Alla näkyy el Templo del Gran Jaguar (Suuren Jaguaarin Temppeli), joka on Tikalin "logo" ja kaikissa kuvissakin näkyvä temppeli. Se löytyy myös paikallisten autojen rekisterikilvistä. Kyseinen temppeli löytyy alueen pääaukiolta ja se on rakennettu joskus 700-luvulla.


Tikalin korkein pyramidi nousee noin 70 metrin korkeuteen. Sinne pääsi nousemaan portaita pitkin. Valitettavasti itse pyramidia ei oikeastaan pääse ihastelemaan, mutta maisemia senkin puolesta. Jämähdettiin porukalla lähemmäs tunniksi ylös istuskelemaan ja ihmettelemään kun opas odotteli meitä alhaalla.


Me oltiin varauduttu sateeseen ostamalla kahden euron kertakäyttöiset sadeviitat matkalla lentokentältä Tikaliin. Se takasi auringon ja sadettoman vaelluksen. Edellisen päivän sateet oli kuitenkin jättäneet jälkensä ja monet poluista olivat mutavelliä täynnä. 



Vaikka Tikal löydettiin jo 1800-luvun lopussa, ei kaikkia pyramideja olla vieläkään kaivettu esiin. Matkan varrella näkyi myös tällaisia "kukkuloita", joiden viheriön alla eittämättä piilee lisää pyramideja.


Puisto on täynnä coati-nimisiä eläimiä, jonka suomenkielistä vastinetta en pikaisella googletuksella löytänyt. Oikein söpöjä ja vikkeliä otuksia.


Tikalissa vietettiin lauantai ja seuraavana päivänä innokkaimmat porukasta suuntasivat toiseen luonnonpuistoon nimeltä Yaxhá. Se on paljon vähemmän tunnettu ja rauhallisempi paikka täynnä maya-temppeleitä. Ensi kerralla kerron teille siitä.

19. marraskuuta 2013

Viidakossa maya-pyramideja metsästämässä

Viime viikonloppuna toteutui ehkä koko Guatemalan kuukauden kohokohta. Päästiin pohjoiseen maya-kulttuurin sydämeen pyramidejä ihailemaan. Tikalin kansallispuisto on ihan järjettömän suuri, se kattaa melkein 60 000 hehtaaria ja lukeutuu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Tikal sijaitsee Petén -nimisellä alueella ja sen verran kaukana Guatemala Citystä, että viikonlopun pituiselle pyrähdykselle oli pakko suunnata lentokoneen kanssa. Bussimatka olisi kestänyt ainakin 10 tuntia. Meidän lento lähti lauantaiaamuna kello 6:30 ja logistiikkavastaava päätti, että meidän olisi hyvä olla lentokentällä jo kello 4 aamulla. Jippii. Ehdittiin puolisen tuntia odotella checkinnin avautumista, sitten pari tuntia lennon lähtöä ja lento kesti vain toiset reilun puolisen tuntia. Lentokentällä nautitun aamupalan jälkeen (vaivaiset 3e) suunnattiin suoraan Tikaliin viidakkoon aurinkorasvat ja hyttyskarkotteet messissä. 

Noin neljän tunnin puistokierros alkoi tästä. Valitettavasti ei kuitenkaan nähty krokotiilejä livenä.


Me kierrettiin puistossa oman oppaan kanssa. Se oli kätevää, sillä hän tunsi polut, oikotiet ja jopa apinoiden kielen. Saatiin kierrokselta enemmän irti oppaan kanssa kun oltiin kaikki ensimmäistä kertaa paikalla.


Luonnosta löytyi mitä mielettömämpiä eliöitä. Tässä keltainen herra heinäsirkka. Seuraavana päivänä törmäsin myös hänen pinkkiin serkkuunsa.


Viidakosta löytyi myös apinoita, joita ei valitettavasti päästy läheltä ihailemaan. Alla näkyvän kuvan puussa roikkuu yksi.


Ensimmäinen pyramidi näkyvissä!


Reissuporukka.


Viidakon tropiikissa kun oltiin, nousi asteet varmasti lähemmäs 30 ja kosteusprosenttikin oli 99 % luokkaa. Hyvät käppäilyt ja portaiden nousut tuli vedettyä. Itse en uskaltanut ottaa tarantulaa käteen, mutta kaveri esitteli sitä kameran edessä. En ole aiemmin nähnyt luonnossa vastaavaa. Tekee melkein pahaa jo pelkän valokuvan katseleminen. Ensi kerralla sitten lisää pyramideja.