Argentiinan herkkuja!

Nälkävaroitus! Ei suositella lukemaan tyhjään vatsaan.

Jo muutama kuukausi ennen Argentiinaan lähtöä täällä oltiin vesikielellä muisteltu muun muassa kunnon grillilihaa, herkullista jäätelöä ja empanadoja. Nicon kotikaupungissa oloa varten oltiin suunniteltu uudenvuodenpäivän ja viikonlopun grillaukset jo viikkoja ennen maahan saapumista. Juuri ne oikeat pizzeriat ja ruokakaupat oltiin listattu etukäteen, ettei vaan sitten paikan päällä unohdettaisi käydä niissä syömässä.

Se ei ole vaan myytti, argentiinalaisten perusruokavalioon kuuluu asado (= bbq) eli naudan liha. 

Jokaisen argentiinalaisen talon perusvarustukseen kuuluu tiileistä muurattu grilli, jossa on sivussa tilaa tulelle ja vieressä ritilä lihaa varten. Sitä mukaa kuin puuhalot palavat, kuumaa hehkuvaa hiillosta siirretään hiljalleen lihan alle. Kyseessä on siis pitkä ruuanlaittoprosessi, jota varten ostetaan yleensä muutama kilo lihaa ja muutama pussi puuhalkoja. Jokainen lihakauppa myy myös halkoja muovipusseittain.

Tässä noin 8 kiloa lihaa uudenvuodenaaton illallista varten ennen ja jälkeen grillin.

Yleensä lihan kanssa lisukkeena syödään vain valkoista leipää ja ihan perussalaattia, jossa on pelkästään salaatinlehtiä ja tomaattia. Usein salaattiin laitetaan aivan turkasesti suolaa (!), mikä on mun mielestä ihan hassua. Ei kai kukaan Suomessa laita salaattiin suolaa?

Lihakaupassa käynti voi olla vähän erilainen kokemus.. tää onkin aika luksuskauppa ja sieltä me käytiin pari kertaa ostamassa lihat ja makkarat illan asadoa varten. Sieltä saa muun muassa parmesaani-makkaraa, jossa on juustoa ja paprikaa seassa. Niin hyvää!

Siinä näkyy los parmesanos grillissä.

Argentiinassa asumisen jälkeen on ollut vaikea löytää hyvää pizzaa mistään muualta maailmasta. Ainakin täällä Barcelonassa hyvät pizzat ovat vielä hakusessa! Buenos Airesissa ollessa käytiin pizzailemassa muun muassa La Continental -nimisessä pizzeriassa, jonka antimet kuului siellä asuessa meidän joka perjantaiseen menuuseen. Nam, nam, nam. Niin yksinkertaista, mutta niiiin hyvää!

Ja sitten makeisiin herkkuihin. Argentiinalaiset on oikeita sokerihirmuja, makeat keksit, viinerit ja leivokset kuuluu lähes jokaisen päivittäiseen ruokavalioon. Yleensä makeita keksejä syödään jopa ihan aamupalaksi vaan kahvin kanssa. En ymmärrä. Tässä vähän erikoisimpia makeisia Nicon perheen lähileipomosta. Niissä on dulce de lecheä (karamelli-levitettä) välissä.

Tällä kertaa syötiin jostain syystä tosi vähän näitä makeita viinereitä, eli facturas. Niissä on yleensä aina myöskin dulce de lecheä välissä. Mun lemppareita on ihan perus medialunas, eli makeat puolikuun muotoiset kroisantit. Niitä meidän piti erityisesti mennä syömään vanhoille kotikulmille Buenos Airesissa, muttei aika antanut tällä kertaa myöten ja ne jäi ensi kertaan.

Argentiinassa saa myös maailman parasta jäätelöä (myönnän, että viimeisestä Italian reissusta on jo pitkä aika, mutta argentiinalaisethan on italialaisten jälkeläisiä). Jäätelö kuuluikin tällä lomalla meidän jokapäiväiseen ruokavalioon. Taidettiin me jokunen päivä syödä enemmän kuin yksi jäätelö. Jäätelöä voi tilata kotiin vaikka lounaan päätteeksi keskellä päivää tai illallisen päätteeksi kello 1 yöllä. Kotiinkuljetus on ihan normaalia, eikä siitä makseta mitään lisämaksua. Mun ote jäätelön syönnistä on näköjään ruvennut hieman rapisemaan, koska 1/4 kilon pötikkä teki jo hieman tiukkaa. Yleensä isolle porukalle ostaessa jäätelöä tilataan kilon paketeissa, mutta jos makuasioista tulee kiistelyä, niin kaikille voi tilata oman neljänneksen haluamaansa makua. Kuvassa näkyy banana split, dulce de leche suklaapaloilla ja suklaata browniepaloilla. Makuvaihtoehtoja löytyy jos minkälaisia!

Kyllä me oikeasti syötiin vähän monipuolisemmin kuin mitä nämä kuvat antavat ymmärtää. Myönnän, että lihaa tai choripaneja (ns. hotdogeja, grilliin laitetaan vain makkaraa, joka syödään leivän välissä) syötiin kyllä enemmän kuin kerran viikossa, mutta pitihän niitä vetää varastoon. Pizza, jäätelö ja liha oli se mitä sinne lähdettiin syömään!

Tuliko nälkä? ;)

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig.

Alkuvuoden lukukokemuksia

Kuten jo mainitsinkin, muutaman viikon netittömyys sai minut kuluttamaan kirjoja viime viikkojen aikana aivan ennätysmäisesti. Olen löytänyt itsestäni sen lukutoukan, joka lapsena istui keskikesällä aurinkoisena päivänä mökin sisällä lukemassa kirjoja, jotka aina loppuivat kesken ennen kuin koitti seuraava visiitti kaupunkiin ja pääsi kirjastoon tankkamaan varastoja. Tässä siis neljä kirjasuositusta. Suositusta sen takia, että pidin kaikista ihan hirmuisesti.

Carlos Ruiz Zafón - Taivasten vanki

Joulupukin tuoma Taivasten vanki oli oikein positiivinen yllätys. Tykkäsin aikoinaan Tuleen varjosta tosi paljon, joskin Enkelipeli oli pienoinen pettymys. Taivasten vanki yltää mun mielestä ensimmäisen rinnalle, vaikka se jää hieman tyngäksi. Tuntui siltä, että kirja jäi hieman kesken ja se onkin paljon ohuempi kuin kaksi edeltäjäänsä. Tässäkin kirjassa tarinan keskiössä ovat herra Sempere, hänen poikansa Daniel ja heidän kirjakauppansa. Kirjakaupan työntekijä Fermín ja hänen elämäntarinansa ennen kirjakaupan työntekijäksi päätymistä on tällä kertaa kirjan (jännä) punainen lanka. Kerronta (ja käännös) on niin loistavaa, että tarina vie täysin mennessään ja sitä voi kuvitella itsensä Barcelonan hämärille kaduille 50-luvulle. Periaatteessa Ruiz Zafónin kirjat voi lukea yksinäisinä tarinoina, mutta tässäkin kirjassa viitattiin jonkin verran edellisissä kirjoissa kerrottuihin asioihin, jotka ei mullakaan enää olleet täysin muistissa. Ehkä sen takia nämä olisi parempi lukea järjestyksessä. Luin tämän kirjan kahdessa päivässä, niin mukaansatempaava se oli.

Malala Yousafzai - Minä olen Malala

Malalan elämänkertaan tarttumista olenkin odottanut jo kuukausia. Kun se sitten taannoisella Carrefourin reissulla tuli vastaan, päätin nakata kirjan ruokakoriin. Heille, jotka eivät kyseisen tytön tarinaa vielä tunne, todettakoon että 16-vuotias, pakistanilainen Malala tuli maailmalla tunnetuksi viimeistään lokakuussa 2012 jouduttuaan koulusta kotiin matkatessaan Talibanin luodin ruuaksi. Jälki oli niin pahaa, että hänet kiidätettiin lopulta Britteihin sairaalahoitoon. Malala on nuoresta iästään huolimatta ollut aktiivinen tyttöjen koulutuksen puolesta puhuja ja sekös sai talibanit suuttumaan. Hän on myös kaikkien aikojen nuorin ehdokas Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tämä kirja on mielenkiintoinen ja inspiroiva tarina nuoren pakistanilaisen tytön elämästä ja arjesta toisella puolella maapalloa. Vuoden 2012 lokakuun jälkeen Malala ei ole päässyt palaamaan Pakistaniin vaan asuu nykyään turvallisuussyistä Englannissa perheensä kanssa. Malalan haastattelu ilmestyi hiljattain Hesarissa ja kirja on vihdoinkin käännetty myös suomen kielelle. 

Mario Vargas Llosa - Vuohen juhla

Vuohen juhlaa rupesin lukemaan jo toissa vuonna espanjaksi koulukaverin suosituksesta. En kuitenkaan pysynyt tarinassa mukana ajassa ja paikassa hyppivän kerronnan sekä hitaan lukutemmon (lähinnä koulutöiden määrän) vuoksi. Kirja jäi kesken (siinä on yli 600 sivua!). Kunnes sitten löysin suomenkielisen version omasta kirjahyllystäni Suomessa viime joulukuussa. Vuohen juhla on tarina yhdysvaltalaistuneen Uranian paluusta kotiin Dominikaanisen Tasavaltaan monen kymmenen vuoden jälkeen. Samalla se kertoo yli kolmekymmentä vuotta kestäneen diktaattori Rafael Trujillon julmasta hallinnosta ja sen kaatumisesta. Kirjasta löytyy sekä fiktiivisiä henkilöitä (Urania), että todellisia Trujillon hallinnon aikaisia poliitikkoja ja diktaattorin salamurhan suunnittelijoita. Välillä lukuisia henkilöhahmoja ja heidän tekemisiään on vaikea seurata, mutten antanut sen häiritä tarinan etenemistä. Kirja vie mennessään. Siinä on sopivasti jännitystä, politiikkaa ja historiaa. Vuohen juhla kuvailee diktaattorin vallan hallussapitoa ja ihmisten manipulointia. Mitä kaikkea ihmiset ovatkaan valmiita tekemään ja katsomaan sivusta pysyäkseen diktaattorin suosiossa ja säilyttääkseen työpaikkansa. Ei ihme, että Vargas Llosa on nobelisti ja Vuohen juhla onkin muuten hänen parhaana pidetty teos.

Aniko Villalba - Días de viaje

Días de viaje taas on aivan erilainen lukukokemus. Se on nuoren argentiinalaisen matkabloggari Anikon kirjoittama kokoelma mietteitä matkoilta ja kotoa. Kirja kertoo matkan tekemisestä, loman (vacaciones) ja matkan (viaje) eroavaisuuksista sekä ihmisten kohtaamisista ympäri maailmaa. Tarinoita löytyy Aasiasta, Lattareista sekä Euroopasta. En enää muista mitä kautta päädyin aikoinaan Anikon blogia lukemaan, mutta siitä on ainakin yli vuosi. Tammikuussa Buenos Airesissa ollessa käytin tilaisuutta hyväksi ja ostin hänen kirjansa (postimaksu Eurooppaan olisi tullut vähän liian hintavaksi). Kävin loppujen lopuksi hakemassa sen hänen kotitalonsa ovivahdilta, koska Aniko itse oli reissussa. Vastoin läheistensä ohjeita Aniko toteutti unelmansa ja elää nykyään kirjoittamalla ja matkustamalla, käymättä kokopäivätöissä toimistossa 50 viikkoa vuodessa (Argentiinassa kesälomat on yleensä 2 vkoa pitkiä). Kirjassa, kuten blogissakin, on ihan parasta pohtiva kerronta, joka ei ole pelkkää "kävin tuolla ja söin tätä, joka maksoi näin paljon". Blogi ja kirja on molemmat oikein inspiroivia ja saavat lukijan uskomaan, että maailmasta löytyy vaikka kuinka paljon hyväntahtoisia ja vieraanvaraisia ihmisiä. Ei sillä että olisin sitä omien kokemusteni perusteella kovasti epäillytkään. Ja mikä parasta (tai pahinta), tämän lukukokemuksen jälkeen tekee mieli napata reppu selkään ja lähteä reissuun. Aniko kirjoittaa blogiaan espanjaksi, mutta jos ei muuta, niin kannattaa ainakin käydä ihailemassa hänen upeita valokuviaan.

Unohdin muuten jo aiemmin mainita, että minut löytää goodreads-sivustolta täältä. Olen ollut ihan fiiliksissä sivun löytämisen jälkeen, sillä sen avulla on niin helppo pitää kirjaa luetuista kirjoista ja se osaa arvostelujen perusteella suositella uusia mielenkiintoisia kirjoja. Nuorempana kirjasin kaiken ylös käsin ruutuvihkoon, mutta nyt tiedot löytyy helposti yhdestä paikasta. Aivan loistavaa!

Onko kukaan muu lukenut jonkun näistä kirjoista? Mitä mieltä olitte?

helmikuista arkea

En voi ymmärtää, että helmikuu on jo loppumaisillaan ja Sotshin kisat myös. Vastahan ne alkoi. En ole ikinä ollut näin perillä mistään olympialaisista tai urheilutapahtumasta (paitsi tietenkin lätkän MM-kisoista), mutta kerta se on ensimmäinenkin. Liikaa netitöntä vapaa-aikaa saa aikaan kummia. Tai lähinnä penkkiurheilua. Hyvä Suomi! Hyvä Leijonat!

Meillä oli torstaina vuosipäivä. Yhdessäoloa tuli täyteen kokonaiset kolme vuotta ja lähes nelisen vuotta on kulunut siitä kun tutustuttiin toisiimme pubissa Skotlannin pohjoisperukoilla Aberdeenissä Couchsurfing-kommuunin tapaamisessa. Miten aika rientää? Toisaalta tuntuu, että oltaisiin oltu yhdessä kokonaisen elämän verran, niin paljon kaikkea on ehtinyt tapahtua. Ollaan asuttu erillään ja yhdessä kolmessa eri maassa, parhaimmillaan muutaman korttelin päässä toisistamme ja pahimmillaan muutaman kymmenen tuhannen kilometrin päässä toisistamme. Ja nyt jo lähes kaksi vuotta yhdessä.

Torstaina ei sen kummemmin juhlistettu päivää mitenkään, koska oltiin molemmat ajatuksissamme sovittu muuta menoa tahoillamme. Mikäs siinä. Kävin kaverin kanssa leffassa katsomassa 12 years a slave. Apua, mikä leffa. En ollut katsonut traileria etukäteen tai muutenkaan lukenut mistä on kyse. Osasin tietenkin nimen perusteella jotain odottaakin. Erehdyimme ensin salista ja istahdimme vahingossa kesken kaiken jotain toista leffaa katsomaan. Kun sitten tajusimme, että olimme ihan väärässä paikassa ja vaihdettiin salia, oltiin missattu ehkä pari minuuttia oikeasta leffasta. Täällä ei kai sitten hirmusesti mainoksia tällä kertaa näytelty. 12 years a slave vei kyllä ihan alusta asti mukanaan. Ei siinä tehnyt kummosesti mieli karkkia nakerrella kun se veti niin sanattomaksi. Tärkeä ja vaikuttava leffa, mutta ehkä hieman liian "paljastava". Kaikkea kidutusta ja ruoskintaa ei välttämättä olisi tarvinnut näyttää niin läheltä, niin kauaa ja niin paljon. Katsoja olisi vakuuttunut vähemmälläkin. Hieno leffa silti, muttei heikkohermoisille. Pahinta on tietenkin se, että kyseessä on tosi tarina.

Perjantaina käytiin haistelemassa iltamenoa El Ravalin kujilla, jossa kieltämättä tuntuu välillä vähän liian hämärältä seikkailla. Sen näköistä sakkia siellä viipertää. Juhlittiin Nicon kollega-kaverin synttäreitä Cassette -nimisessä baarissa, joka oli koristeltu mitenkäs muuten kuin kaseteilla. Viehättävä paikka, eikä tosiaan kaiken kansan keskuudessa tunnettu, koska sinne ei helposti vahingossa eksy. Maistelin lakritsi-flor de sauco-gin tonicia (Flor de sauco kääntyy wikipediassa selja-nimiseksi kasviksi!?!). Lasissa tuli pari pitkää lakua mukana. Nam. Mutta olen tainnut tulla vanhaksi, nimittäin yksi gin tonic ja yksi estrella oli näköjään liikaa, kun lauantaiaamu toi jäätävän päänsäryn auringonpaisteesta huolimatta.

Lauantai-iltana meidän oli tarkoitus lähteä ulos syömään juhlimaan kolmea yhteistä vuotta, mutta ei illan tullen jaksettu lopulta lähteä yhtään minnekään. Päädyttiin tilaamaan intialaista kotiinkuljetuksella. Se oli loistava päätös, niin hyvää ruokaa. Alle kahdellakympillä sai 2 L kokispullon, 2 riisiannosta (ei edes tilattu riisiä), valkosipulinaanleipää sekä kaksi eri kana-annosta. Kotiinkuljetus maksoi euron. Ei paha! Barcelonasta (ja kenties koko maasta?!) löytyy muuten muutama näppärä nettisivu, jolle kun näpyttää postinumeron saa listan kaikista lähialueen ruokaa kotiinkuljettavista ravintoloista. Kannattaa tsekata siis la Nevera Roja ja JustEat. Jälkimmäinen taitaa näköjään toimia useammassakin Euroopan maassa, sekä Kanadassa ja Brasiliassa.

Vuosipäivät menee vähän samaan kastiin kuin juhannus, vappu tai uusi vuosi. Sitä pitäisi muka keksiä jotain kivaa tekemistä ihan tekemisen vuoksi. Se ei yleensä onnistu meiltä kovin hyvin. Sen sijaan, juhlitaan usein yhdessäoloa ihan normaalina päivänä ja herkutellaan ravintoloissa sillon kun siltä tuntuu. Ei väkisin. Ja näin on meille just hyvä.

P.S. Mulla menee ihan hermo niihin spämmikommentteihin, joita on tänäänkin tullut jo kymmenen. Sanavahvistus ei niitä estänyt, joten kokeillaan tätä id:n vaativaa kommentoitia. Sori vaan, mutta nyt ei taida enää anonyymina kommentointi onnistua.

Vuosi 2013

Ei kai vielä ole liian myöhäistä hehkuttaa mennyttä vuotta ja muistella sen tuomia onnellisia hetkiä? Vastahan tässä ollaan helmikuussa. Tässäkin blogissa on ollut tapana aina tammikuussa muistella edellisvuoden tapahtumia. Tällä kertaa se tulee vähän jälkijunassa, mutta parempi kai myöhemmin kun ei milloinkaan. 

Matkailumielessä vuosi alkoi Madridin reissulla. Pieni pyrähdys nykyisen kotimaan pääkaupunkiin kaveria moikkaamaan oli oiva loma lukukausien välissä. Madridissa parasta oli Retiron puisto ja ystävälliset ihmiset. 

Huippuhetkiä vietettiin koulukavereiden kanssa maalla perinteisiä katalonialaisia herkkuja syöden. Pääosassa olivat tällä kertaa Calçots.

Koko vuoden ja erityisesti kevään parhautta olivat tietenkin myös kavereiden ja perheen lukemattomat vierailut B & B Annicossa meitä moikkaamassa.

Käytiin myös kattomassa Barçan kauden viimeistä matsia.

Maisterivuoden loppumista juhlittiin kesäkuussa oikein hyvissä tunnelmissa koko joukon kanssa!

Kesäkuussa päästiin kahtiin häihin, ensin Istanbuliin..

ja sitten kotikotiin Helsinkiin. Voi mikä yötön yö ja pöytäfutista häiden jatkobileissä!

(kuva jussirekiaro.com)

Kesäkuussa kävin myös Euroopan pääkaupungissa Brysselissä, osittain opinto- ja osittain huvimatkalla.

Onneksi elokuussa ehdin pitkästä aikaa perheen kanssa mökillekin käymään.

Syyskuu otettiin vastaan Kreikassa, voi mikä paratiisisaari Zakynthos olikaan!

Vuoden aikana tehtiin aika paljon kotimaan matkailua, kohteina olivat mm. Sitges, Valencia ja Girona.

Marraskuu oli ihan mieletön ja sujui Guatemalaa ihmetellessä. 

Loppuvuosi menikin sitten Suomessa ja Argentiinassa.

Yllättävää kyllä, ruokailu oli pääosassa.

2013 oli kyllä ihan mieletön vuosi. Oleskelin yhteensä seitsemässä eri maassa, joista yksi oli aivan uusi. Lentokoneen nousuja tuli vuoden aikana plakkariin 29. Aika huikea määrä! Eipä ihmekään, että välillä tuli sellainen fiilis, ettei lentokentälle tee enää mieli mennä. Kaksi edestakaista lentoa Atlantin yli on kuitenkin hieman liikaa parin kuukauden sisään, joten sitä en toivo joutuvani enää kokemaan. Toivottavasti tästä vuodesta tulee vähintäänkin yhtä magee kuin edellisestä. Toistaiseksi lentolippuja ei ole vielä varattu minnekään suuntaan, vaikka kuume on kova. Suunnitelmissa on silti ainakin jo kahdet häät!

Vihdoinkin kodillinen ja takaisin linjoilla

Löydettiinkin onneksi suht nopeasti helmikämppä ja päästiin jopa parissa päivässä muuttamaan uuteen kotiin. Kaveri kenen luona bunkattiin oli lähdössä useaksi viikoksi matkalle ja meidän muuttojärjestelyillä oli aikamoinen kiire. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei lopulta oltu kuin viikko kodittomia kodin etsijöitä. Sen sijaan, netin kanssa meni vähän sähläykseksi (osaksi oma syy, osaksi nettifirman syy ja osaksi kämpän omistajan syy), mutta nyt kaksi viikkoa muuton jälkeen olemme vihdoin takaisin linjoilla. Sitä ei aina muistakaan kuinka vaikeaksi elämä menee, jos kotona ei ole nettiyhteyttä. Onneksi kännykällä nykyään pärjää aika pitkälle, mutta kulutin myös aika nopeasti kuukauden nettivalmiudet liittymästä umpeen. Kotona netittömänä vietinkin sitten viimiset pari viikkoa lähinnä olympialaisten katsomiseen ja kirjojen lukemiseen. Olemme molemmat ensimmäistä kertaa elämmässämme television omistajia. Appelsiinin puolikkaani sai minut suostuteltua tälläiseen hankintaan ja oi miten hienoa onkaan ollut pystyä katsomaan leffoja suurelta ruudulta, sekä seuraamaan olympialaisia suorana. 

Ensimmäisen uudessa kodissa nukutun yön jälkeen maisema oli tällainen, mutta onneksi nyt rupeaa jo paikat olemaan paremmassa järjestyksessä. Huomatkaa muuten ihana ikkuna keittiöstä olkkariin!

Kuten viimeksi kirjoittelin, pitihän niitä kompromisseja sitten jonkin verran tehdä. Muttei onneksi liikaa. Tämä uusi kämppä on aika paljon pienempi kuin meidän edellinen ja tavaroiden säilytys- ja varastointitilaa on paljon vähemmän. Se onkin saanut meidän luovuuden kukkimaan. Kannattaa esimerkiksi omistaa eri kokoisia matkalaukkuja, niin ne saa kätevästi toistensa sisään ja vievät vähemmän varastotilaa. Haasteellisinta on ehkä se, että vaatekaappitila väheni noin puoleen. Imuri löytyy nykyään keittiön kaapista, sillä keittiöstä sentään onneksi löytyy rutkasti säilytystilaa.

Meiltä ei enää löydy varsinaista "eteistä", ylimääräistä vierashuonetta tai "varastohuonetta", mutta nyt meiltä löytyy oikein hyvän kokoinen parveke ja paaaljon luonnonvaloa. Ei sitä osannut aavistakaan kuinka paljon elämänlaatua korottaa valoisa kämppä. Siinä missä meidän edelliseen kotiin hädin tuskin auringonsäteitä ylsi, pääsee niitä tänne uuteen jopa hieman liikaa (jos nyt täytyy jotain kritisoida). Aurinkoisina päivinä ei tarvitse edes lämmitystä päälle laittaa, kun aurinko lämmittää koko kämpän paistamalla suoraan sisään koko aamupäivän. Ihan huippua! Ainakin näin talvella. Onneksi meiltä löytyy sekä lämmitys, että ilmastointi. Valoa riittää niin paljon, että ensimmäisinä päivinä kuvittelin koko ajan jättäneeni valot päälle. 

Ja mikä tärkeintä, tällä kertaa kämpän sijainti on paras mahdollinen. Metron sisäänkäynti löytyy meidän ulko-oven edestä, ei siis tarvitse enää kävellä kuutta korttelia alamäkeä tai vastaavasti kotiin palatessa ylämäkeä. Kahden-kolmen korttelin etäisyydeltä löytyy ainakin seitsemän eri ruokakauppaa, enkä tarkoita mitään pakistanilaisten kulmakauppoja, vaan ihan kunnon ruokakauppoja. Nurkan takaa löytyy kaksikerroksinen Mercadona, muutama Caprabo tuoreine kalatiskeineen, Sorli Discau, Condis, Lidl ja muutama muu. Vihannes- ja hedelmäkauppojakin näyttäisi löytyvän. Tällä kertaa valinnanvaraa siis riittää! Meidän alakerrasta löytyy myös ihana leipomo-kahvila, josta tulee aina aivan mahtava tuoreen pullan ja viinereiden tuoksu, jota on vaikea vastustaa. Toistaiseksi ollaan osattu pysyä sieltä pois, mutta on ihana tietää, että tuoreet kroisantit löytyy hissimatkan päästä. 

Ja näyttää vahvasti siltä, että meidän kuudennesta kerroksesta on mahdollisuudet nauttia upeista auringonlaskuista. Jippii!