Itsenäinen Katalonia?

En oikein tiedä miten suhtautua näihin itsenäistymishaluihin, toisinaan koko asia tuntuu ihan naurettavalta. Ensimmäistä kertaa Barcelonassa käydessäni (2007) en edes muista nähneeni yhtään Katalonian itsenäisyyttä tukevaa lippua missään esillä. Enkä edes toisella tai kolmannella kerralla vuonna 2011 (en löytänyt edes vanhoista reissukuvista yhtäkään lippua). Vasta kun muutettiin kaupunkiin syyskuussa 2012 - juuri sopivasti saavuttiin paikallisten kansallispäivänä - huomasin lippuja ihan joka paikassa. 

Nykyään Barcelonan ja lähikaupunkien kaduilla kävellessä näkymä on usein tällainen:

"Catalunya - Euroopan uusi valtio", kuva otettu Gironassa joulukuussa 2013.

Katalonia liitettiin osaksi Espanjaa jo vuonna 1714, joten kyseessä ei ole mikään ihan tuore juttu. Viime vuosina - osittain talouskriisin myötä - on itsenäisyysmielisyys kasvanut kuitenkin huimasti koko Katalonian alueella. Katalonialaiset ovat sitä mieltä, että he antavat Espanjan keskushallinnolle paljon enemmän kuin saavat sieltä takaisin. Katalonialaisten verotuloista menee miljardeja euroja Espanjan köyhemmille alueille, joten he kokevat, että nämä eurot on suoraan katalaanien hyvinvoinnista pois ja he eläisivät paremmin itsenäisenä valtiona. Koska katalaanit eivät itse koe olevansa osa Espanjaa, he eivät ymmärrä (ja hyväksy), että heidän pitäisi laittaa muut espanjalaiset oman ja lastensa hyvinvoinnin edelle.

Tämän vuoksi täällä suunnitellaan kansanäänestystä, jolla päätettäisiin itsenäistyäkö vai ei. Espanjan keskushallinto ei kuitenkaan ole toistaiseksi antanut Katalonialle lupaa järjestää tällaista äänestystä, joka suunnitellaan nyt pidettävän 9. marraskuuta tänä vuonna. Joidenkin tulkinnan mukaan se olisi Espanjan perustuslain vastainen. Kansanäänestystä käsitellessä Espanjan kongressi hylkäsi hankkeen äänin 299 (vastaan), 47 (puolesta) ja yksi pidättäytyi äänestämästä. Ei siis epäilystäkään, että lupa äänestykseen myönnettäisiin. Ymmärtääkseni äänioikeutettuja olisivat kaikki Katalonian alueella asuvat ihmiset - myös me (sama äänestyspolitiikka taitaa olla käytössä myös Skotlannissa jo syyskuussa järjestättävässä kansanäänestyksessä). 

Marraskuussa järjestettävä äänestys olisi periaatteessa laiton, mutta se varmaan järjestetään joka tapauksessa, tuli keskushallinnolta lupa tai ei. Joidenkin tietojen mukaan esimerkiksi äänestyslipukkeet olisi jo suunniteltu, sekä ulkomailla asuvien, äänioikeutettujen katalaanien (noin 200 000) rekisteröiminen aloitettu. Viimeisten kyselyjen mukaan itsenäisyyden kannattajien määrä keikkuu 50 prosentin molemmin puolin. Liittovaltion ja nykyisen itsehallintojärjestelmän kannattajia on noin 20 % molemmilla. 

Eri tapahtumista löytyy lähes aina itsenäisyys-koju, jossa voi äänestää. En ihan tarkkaan tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta lobbaus on kova!

Aika moni minunkin maisterin katalaaneista oli itsenäisyyttä tukevia henkilöitä, osa vähemmän ja osa enemmän. Toisin kuin muualla Espanjassa usein kuvitellaan, näistä kukaan ei kuitenkaan suhtautunut mitenkään agressiivisesti tai epäkohteliaasti muualta Espanjasta tulevia kohtaan. Heillä ei myöskään ollut mitään ongelmaa puhua espanjaa muiden ihmisten kanssa. Monet espanjalaiset (ja myös ulkomaalaiset) kuvittelevat, että esimerkiksi Barcelonassa ei voisi elää ilman, että puhuu katalaania. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, nimittäin täällä asuu niin paljon ulkomaalaisia tai muualta tulleita, joten on lähes mahdotonta löytää paikallinen ihminen (katalaani), joka ei espanjaa osaisi. Katalaanit opiskelevat espanjaa koulussa ja vaikkeivat he sitä välttämättä kotona puhuisikaan, niin ihan varmasti käyttävät kieltä kuitenkin päivittäin. 

Joitain erikoisia poikkeuksia tietenkin löytyy. Yksi paikallinen opiskelukaverini kirjoitti kaikki maisterin ajan esseet ja kokeet katalaaniksi -tämä oli tietenkin sallittua, mutta proffat kehottivat esimerkiksi englanniksi järjestettävillä kursseilla käyttämään englantia. Herra oli vakuuttunut, että hänen pitäisi käyttää omaa äidinkieltään niin paljon kuin mahdollista, koska hänen vanhempansa eivät nuoruudessaan sitä voineet tehdä (Francon diktatuurin aikana katalaanin käyttö oli kokonaisuudessaan kiellettyä ja jopa ihmisten nimiä vaihdettiin "espanjalaisimmiksi"). Sama tyyppi toisaalta välillä puhui mullekin pelkkää katalaania päin naamaa. Toinen, Barcelonassa koko ikänsä kasvanut, katalaani-jenkki opiskelukaverini taas luetteloi CV:ssään kielet näin: katalaani - äidinkieli, englanti - äidinkieli, espanja - sujuva. Siitä huolimatta, että tyypin englanti oli aivan järkyttävän huonoa ja espanja kuitenkin sujui ihan sitä äidinkielenään puhuvan tasoisesti. Kuinka paljon hyötyä tällaisesta poliittisesta kannanotosta ansioluettelossa on? Luulisi, että ennemminkin haittaa. 

Yksi barcelonalainen luokkakaverini päätyi maisterin jälkeen harjoitteluun Madridiin, Espanjan ulkoministeriöön. Hän ei ole koskaan luokitellut itseään itsenäisyyden puolustajaksi, eikä välttämättä näe asioita niin mustavalkoisina kuin muut. Omien sanojensa mukaan kaverini tuntee itsensä melkein "maanpetturiksi" äärikatalaanien seurassa, koska ei täysin sydämin kannata itsenäisyyttä ja näe sitä parhaana mahdollisena ratkaisuna. Madridissa sitten joku korkea-arvoinen, espanjalainen diplomaatti oli kaverini kuullen heittänyt ala-arvoisia kommentteja kuten "en varmasti nimittäisi yhtään katalaania yhteenkään tehtävään", tietämättä kaverini taustasta. Näinä hetkinä hänen siis tekee mieli puolustaa itsenäisyyttä kynsin ja hampain. Vihamielisiä kommentteja kyllä siis viljellään ajoittain puolin ja toisin. 

Useat katalaanit kertovat itsensä esitellessään olevansa kotoisin Kataloniasta tai Barcelonasta, ei Espanjasta. Puheiden mukaan he eivät myöskään kannata Espanjan maajoukkuetta jalkapallon MM-kisoissa. Huvittavaa kyllä, Brasilian kisojen maajoukkueesta löytyy seitsemän FC Barcelonan pelaajaa, joista viisi on katalaaneja. Toisin kuin muissa maissa, täällä ei kovasti Espanjan maajoukkueen kuvilla MM-kisoja mainosteta. Yhdenkin urheilukanavapaketin mainoksessa keikkui tietenkin Messi, Argentiinan maajoukkueen paidassa (ennemmin siis argentiinalainen kuin espanjalainen). Telkkarissa kun katalaani-uutisissa kerrotaan säästä, ei suinkaan näytetä koko Espanjan karttaa, vaan pelkkää Suur-Katalonian aluetta. Katsoin ensimmäisellä kerralla, että miksi tuossa on Italian kartta, oli niin saman muotoinen maapläntti. Barcelonassa paikoittain kyltit tai ravintoloiden menut löytyy ensin katalaaniksi ja englanniksi, mutta vasta viimeisenä espanjaksi. Ensimmäistä kertaa pankissa asioidessa espanjan kielistä infopaperia ei löytynytkään, joten vaihtoehtona oli katalaani tai englanti. Palvelua sain tietenkin täysin moitteettomasti espanjaksi.

Placa Catalunya 23.4.2013

Nähtäväksi jää, kuinka kansanäänestyksen käy. Varmasti skottien syyskuun äänestystulos toimii jonkinlaisena esimerkkinä ja heijastuu Katalonian tapahtumiin tavalla tai toisella. Mahdollinen itsenäistyminen ei suinkaan olisi helppo, halpa tai nopea ratkaisu. Uusi valtio joutuisi luomaan uuden rahayksikön ja hakemaan EU:n jäsenyyttä, oma parlamentti sentään jo löytyy. 

YLE näytti muuten viime viikolla lyhyen dokumentin Kataloniasta ja katalaanien itsenäistymisaikeista (siitä tämäkin kirjoitusidea lähti). Ilmeisesti kyseessä oli neliosaisen dokumenttisarjan ensimmäinen osa. Mikäli aihe kiinnostaa, dokkari näkyy täältä YLE Areenasta, myös ulkomailla (vielä 24 päivää).

Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin

Ehkä vähän dramaattinen otsikointi tässä tapauksessa, mutta mulla nyt vaan keittää niin älyttömästi, että haluan avautua. Katsotaan helpottaako tää! Aloitetaan siis koko Italian matkan ikävimmästä tapauksesta, eli kotimatkasta.

Meidän oli tarkoitus lentää Firenzestä takaisin Barcelonaan perjantaina illalla kello 21:00. Firenzen kenttä on yksi kaikkien aikojen kämäsimmistä ja mentiin vielä ihan turhaan oikein ajoissa kentälle, koska mehut oli jo ihan loppu ja hotellilla odottelukaan ei houkutellut. Vähän ennen lennon lähtöä salissa kuulutettiin normaalisti, että boarding alkaa. Sen jälkeen kun kaikki oli tunkenut itsensä epämääräiseen rykelmään portin eteen, kuulutettiinkin lennon olevan yhtäkkiä myöhässä. Ja hetken päästä ilmoitettiin, että koneessa on tekninen vika. Tunti sen jälkeen kun lennon oli tarkoitus lähteä odotettiin vielä teknikkojen arvioita, oliko koneella mahdollista lentää. Ilmeisesti lentokoneen bensatankki vuoti, ja ongelma oli niin paha, että lento lopulta peruttiin kokonaan.

Kello oli yli 11 perjantai-iltana kun meille vihdoin ilmoitettiin, että kone ei sinä iltana lennä, vaan meidät kuljetettaisiin bussilla Pisaan (n. 80 km päähän) hotelliin ja sieltä vasta seuraavana aamuna lennettäisiin Barcelonaan. Tätä informaatiota nämä italialaiset Vuelingin lentokenttätypsykät eivät osanneet edes kuuluttaa (millään kielellä), vaan yli 100 matkustajaa kävi yksitellen kysymässä mistä oli kyse tai tieto kulki puskaradion kautta. Englantia he eivät tietenkään osanneet lähes ollenkaan, mutta onneksi italiaa sentään ymmärtää. Kävi sääliksi niitä jenkkimatkustajia, jotka elivät vielä pahemmassa epätietoisuudessa.

Meille luvattiin Pisassa hotelli, illallinen ja aamupala, sekä lento seuraavana aamuna kello 9. Italialainen lentokenttätypy kertoi sen mulle henkilökohtaisesti. Kaikki kesti tietenkin ihan järkyttävän kauan, odotettiin ja odotettiin, että päästäisiin ensin hakemaan matkalaukut takaisin (ne oli jo koneessa). Sen jälkeen odotettiin meitä Pisaan vieviä busseja, joita oli yhteensä kolme. Voitte kuvitella mitä seuraa kun bussit saapuu yksitellen ja kaikki 130 matkustajaa yrittää änkeä bussiin samaan aikaan. Noin tunnin ajomatkan jälkeen bussikuskit lemppas meidät Pisan kentälle ja kello oli yksi aamuyöllä. Tähän aikaan me oltaisiin alkuperäisen suunnitelman mukaan oltu jo Barcelonassa omassa sängyssä nukkumassa. Mutta ei. 

Me matkustettiin lopulta tokassa bussissa ja seurattiin vaan edellisiä matkustajia Pisan lentokentälle sisään. Samalla kaiuttimista kuulutettiin, että lentokenttä suljetaan nyt, viimeisen lennon lähdettyä. Turvamiehet pinkoivat äkkiä paikalle ihmettelemään mistä keskellä yötä yhtäkkiä ilmestyi 100 vihaista ja väsynyttä matkustajaa. Eivät he voineet meitä pihalle enää siinä vaiheessa heittää, joten italiaksi selviteltiin mistä oli kyse. Selvisi, ettei kukaan tiennytkään mistään hotellista eikä meitä ollut kukaan Pisassa vastassa. Bussikuskit vaan dumppasivat kentälle. Aika nopeasti tajuttiin, ettei mitään hotellia tai illallista missään ollut odottamassa. Vuelingin asiakaspalvelupuhelin oli suljettu tuntia aiemmin, joten sinnekään ei ollut soittamista. Turvamiehet sentään saivat vahvistettua lentokentän johdon kanssa, että meille tosiaan oli järjestetty seuraavana päivänä aamusta ylimääräinen lento. Yritä siinä sitten kello kaksi aamuyöstä (viikonloppuna) lähteä etsimään hotellia Pisan lentokentältä. Hip hei. Onneksi sentään saatiin jäädä kentälle yöksi. Yhtäkään minuuttia ei tullut nukuttua, mutta tehtiin tuttavuutta yhden meksikolaisen häämatkalla olevan pariskunnan kanssa. Ja lauantaina aamulla saatiin kämäset "snack voucherit", joilla pystyi lunastamaan yhden voileivän ja kahvin lentokentän baarista. Päästiin kuin päästiinkin kotiin puolen päivän aikaan, reilut 12 tuntia myöhemmin. Ja arvaatte varmaan, että Vuelingin tiskillä Barcelonan kentällä kävi kuhina.

Mulla ei ole ikinä käynyt lentojen kanssa näin huono säkä ja itse asiassa koko touhu tuntui vain pahalta unelta. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, että odottelin piilokameroiden saapuvan jostain nurkan takaa minä hetkenä hyvänsä. Aivan järkyttävän epätodellista ja alkeellista toimintaa lentoyhtiöltä. Ymmärrän kyllä, että kyseessä on halpalentoyhtiö, mutta me oltiin vielä ostettu Iberian lennot, jotka Vueling  sitten operoi.

Ymmärrän myös, ettei ole helppo nakki järkätä yli sadalle matkustajalle hotellimajoitusta myöhään perjantai-iltana pienestä turistikaupungista. Varmaan aikamoinen mission impossible. Mutta olisivat edes voineet tiedottaa asiasta etukäteen (eikä valehdella), niin olisi jokainen osannut asennoitua tilanteeseen omalla tavallaan, jäädä tietoisesti lentokentälle nukkumaan tai järkätä hotelli jostain läheltä. Nyt ihmeteltiin tovi Pisan kentällä ja odoteltiin vastauksia. Pahinta tässä on se, että jos meidän bussit olisi saapuneet kymmenen minuuttia myöhemmin, oltaisiin lentokenttä ehditty sulkea ja koko konkkaronkka jääty yöksi ulkosalle.

Olen tietoinen EU:ssa säädetyistä lentomatkustajien oikeuksista ja niihin vedoten väännettiin heti Barcelonan kentälle saavuttua reklamaatiot Vuelingin tiskillä. Samalla täytettiin vielä joku Barcelonan kaupungin (Generalitatin) oma kuluttajansuoja-lomake. Varmuuden vuoksi tein samaisen Vuelingin reklamaation vielä netissä kotiin päästyäni (näin yhtä kanssamatkustajaa oli kentällä neuvottu). EU:n lentomatkustajien oikeuksien mukaan meille olisi kuulunut oikeus virvokkeisiin, ateriaan, yhteydenpitoon, yöpymiseen sekä lisäksi rahallinen korvaus (250 €). Näiden sijaan saatiin yksi "snack" aamulla.

Tänään sitten sain Vuelingilta lyhyen sähköpostin, jossa he ensin pahoittelevat tapahtunutta. Sen jälkeen siinä höpistään säädöksistä mikäli matkustaja on päättänyt olla odottamatta vaihtoehtoista lentoa ja todetaan ruokaseteleiden mahdollisuus. Lopuksi viesti toteaa, että tässä tapauksessa lentoyhtiö on toiminut EU:n säädösten mukaan, eivätkä voi yllä todetuista syistä johtuen tarjota lisäkorvausta. Whaaat? En meinannut uskoa silmiäni. Tämä sähköpostilla tullut vastaus ei nyt ollenkaan vastaa tätä meidän tapausta millään tavalla, eikä siinä viitata perjantain tapahtumiin. En ymmärrä. Laitoin heti viestiä takaisin ja vielä linkin EU:n sivuille, jos asiakaspalvelussa osataan sellaista lukea. Katsotaan miten käy. Olen valmis tappelemaan oikeuksistani.

On täysin hävytöntä, että nykymaailmassa voi joku lentoyhtiö toimia näin. Eikö vaan? Onko kellään kokemusta vastaavasta muiden (halpis)lentoyhtiöiden kanssa? En tiedä kuinka hyvin Espanjassa kuluttajansuojalaki tunnetaan tai millainen se on. Olis meinaan pari muutakin keissiä tässä taisteltavana.

Italiasta vihdoinkin kotiuduttu!

Tässä vähän esimakua meidän Italian reissulta. Täällä ollaan taas Barcelonan kodissa oikein tyytyväisinä sekä lomaan, että kotiinpaluuseen. Lähes 11 päivän reissun aikana nähtiin ja koluttiin yhteensä 16 pohjoisitalialaista kylää/kaupunkia, syötiin aivan turkasesti pastaa, pizzaa ja tietenkin gelatoa. On se Italia ihan mahtavan ihana, niin kauniita maisemia, söpöjä kaupunkeja, ystävällisiä ihmisiä ja hyvää ruokaa. Taas tuli moneen kertaan sellainen fiilis, että miten nää ihmiset voi olla näin ystävällisiä. Vaikkei aina oikein yhteistä kieltä ollutkaan, ei kukaan näyttänyt meille nyrpeetä nenää missään vaiheessa, aivan päinvastoin. Italian kieltä onneksi ymmärtää tosi hyvin espanjan pohjalta, mutta enimmäkseen vedettiin italingishiä, kuten meidän yhden majapaikan herra totesi.

Loppujen lopuksi reissu sujui tämän kaavan mukaan:

Katsotaan, josko väkertämäni kartta toimii.. seuraavina päivinä ja viikkoina matkakertomuksia tulee siis näistä kylistä ja kaupungeista. Kahdeksan ensimmäisen päivän ajan meillä oli auto alla. Sain ajaa söpöä, pientä, mustaa Fiat 500:sta. Mikä olisikaan ollut täydellisempi auto Italian road tripille! Eikä liikenne ollut yhtään niin karmeaa kuin etukäteen olisi voinut kuvitella. Mitä nyt välillä oli haastavaa yrittää noudattaa nopeusrajoituksia, kun paikalliset yleensä ajoi tuplasti nopeempaa, mutta hyvin siellä köröttää. Monen mutkan kautta päästiin kotiin ja oi että tuntuu hyvältä olla kotona ja nukkua omassa sängyssä. 

Kaupunkia syövyttävä turismi

Katsottiin perjantai-iltana "Bye, bye Barcelona" -niminen, mielenkiintoinen dokumentti turismista Barcelonassa. Oman kokemukseni mukaan kestävä matkailu/turismi käsitteenä liitetään yleensä lähinnä luonnonsuojeluun, ympäristöystävällisyyten, ja nimenomaan kehittyviin valtioihin, kaukokohteisiin. Näin olen sen itsekin mielessä mieltänyt. Aurinkomatkat määrittelee käsitteen näin: "Kestävä matkailu on sellaista matkailua, joka on taloudellisesti kannattavaa tuhoamatta ympäristöä ja paikalliskulttuureita". Mieleen tulee ensimmäisenä alkuperäisasukkaat jossain kaukana tropiikissa. Mutta entäs sitten vaikka eurooppalaiset kaupungit? Turismi Barcelonassa on aika uutta, nimittäin se alkoi kasvaa vasta 1992 järjestettyjen olympiakisojen jälkeen, kun kaupunki "siivottiin ja kaunistettiin" kisavierailijoita varten ja turismissa piilevä potentiaali keksittiin. Siitä lähtien vierailijoiden määrä on kasvanut vuosittain ihan älyttömästi ja jopa räjähtänyt käsiin. Barcelona on tällä hetkellä Lontoon, Pariisin ja Rooman jälkeen Euroopan suosituin matkakohde sekä Googlen perusteella maailman kolmanneksi eniten valokuvattu kaupunki. 

kuvakaappaus dokumentista

Barcelonasta löytyy asukkaita vain noin 1,6 miljoonaa, mikä on aika vähän verrattuna muihin suosittuihin Euroopan suurkaupunkeihin. Vuonna 2013 täällä kävi yli 8 miljoonaa turistia. Hullua! Ei mikään ihme, että tuli harvase päivä kirottua sitä (turisti) ihmismäärää, joka meidänkin edellisillä kotikulmilla käveli vastaan.

Dokumentissa käsitellään useita Barcelonan alueita, joilta huolimattoman kaupunkisuunnittelun myötä turismi ajaa vähitellen paikalliset asukkaat kokonaan pois. Esimerkkinä vaikka La Rambla, joka on kaupungin historiallisesti merkittävimpiä katuja. Se oli ennen jaettu eri osiin, yhdestä kohtaa löytyi kukkakaupat, toisesta kirjat ja kuppilat, joissa kaupunkilaiset sosialisoi. Nykyään koko katu on järkyttävä sirkuspaikka, aivan liian täynnä ihmisiä, ylihinnoitettuja ravintoloita ja turistikrääsää myyviä putiikkeja. Oletettavasti paikalliset kiertävät koko kadun mahdollisimman kaukaa, jos vain mahdollista. Dokumentin mukaan nykyään noin 8/10 Ramblan kävelijästä on turisteja. Voitte siis arvata, missä ne taskuvarkaat varmasti pörrää. En ymmärrä miten Ramblaa esitellään vielä turistioppaissa "the place to be" -paikkana, koska oikeesti siellä ei kyllä ole mitään nähtävää. 

Myös vanhan kaupungin (goottilaisen barrion) kadut täyttyvät turisteista ja rakennukset muuttuvat hotelleiksi ja hostelleiksi, tai muuten vaan loma-asunnoiksi. Ilmeisesti hotellien ja hostellien määrää alueella yritettiin rajoittaa muutaman vuoden ajan, mutta viime kesänä Barcelonan kaupunginhallitus päätti avata alueen rakennukset taas vapaille markkinoille. Tyhjän panttina seisovia rakennuksia on liikaa ja talouskriisin myötä turismista on tullut yhä tärkeämpi rahan lähde. Koko Katalonian alueella turismin osuus bruttokansantuotteesta on 12 prosenttia. Päivittäin turismista tulee noin 20 miljoonan euron tulot. Ilmeisesti koko Barcelonan julkinen liikenne rahoitetaan kaupungin omistaman turistibussifirman tuloilla. Viime vuonna kaupunki keksi ylimääräisen "turistiveron", joten nykyään hotelleiden hintaan lisätään vielä 0,50e-2,50e/yö/asukas (enintään seitsemän päivää) kaupungille menevää veroa. 

Dokumentissa kuullaan useita paikallisia asukkaita ja heidän mielipiteitään turismista sekä sen aiheuttamista muutoksista kaupunkikuvassa. Yhä lisääntyvä turismi syövyttää perinteisesti paikallisten asuttamia alueita samalla kun palvelut huononee. Yhä enemmän muun muassa keskustan, Barcelonetan ja Sagrada Familian alueiden palvelut on suunnattu pelkästään turisteille. Onko se pidemmän päälle järkevää vai pitäisikö asialle tehdä jotain? Tottakai kaupungit kehittyy ja mukautuu ajan myötä ihmisten tarpeisiin, mutta missä menee raja. Kaupungista löytyy useita alueita, joita paikalliset välttelevät turistimassoja karttaen. Infrastruktuuri ei välttämättä kestä kasvavia turistimassoja, mutta mikä avuksi?

Mielenkiintoista muuten, että dokumentin mukaan Barcelona yltää neljänneksi "pettymykseksi osoittautuneet reissukohteet" -listalla. Toistaiseksi ainakin olen kuullut vain päinvastaisia kokemuksia. 

Suosittelen ehdottomasti katsomaan dokumentin, jos vain 50min ylimääräistä aikaa löytyy. Se on suurilta osin katalaaniksi ja espanjaksi, mutta siihen saa helposti tekstitykset englanniksi. 

Kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olette!

Sekakulttuurisen parisuhteen ja ulkosuomalaisuuden haasteita

Olen aina ollut vannoutunutta "minähän en miehen perässä minnekään lähde" -tyyppiä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Lähdinpä kuitenkin, ainakin melkein, kun pari vuotta sitten pakkasin laukun ja karkasin karkauspäivänä Argentiinaan. Paitsi, että tein sen omilla ehdoillani ja siinä missä suunnistin tuonne etelään miehen perässä, sai hän kuitenkin vastapainoksi muuttaa Buenos Airesiin minun perässäni. Ja sitten hän vielä seurasi minua Barcelonaan, jonne halusin ehdottomasti tulla tekemään maisteria. Oltiinhan me tottakai etukäteen yhdessä suunniteltu tätä kaupunkia kummallekin sopivaksi asuinpaikaksi, mutta mun maisteriopinnot tässä Katalonian pääkaupungissa sai aikaan sen, ettei hän oikeastaan muualta siinä vaiheessa enää töitä hakenut. 

Maisterin jälkeen olen elänyt lähes viimeiset kymmenen kuukautta jo toinen jalka jossain muualla kun täällä. En tiedä missä, mutta joka tapauksessa jo hieman Barcelonasta poissa. Me ei viime heinäkuussa oltu varmoja eletäänkö tässä kaupungissa vielä lokakuussa. Lokakuussa oltiin jo melkein muuttamassa Hollantiin ja sitten Suomeen. Joulukuussa ei oltu varmoja minne muutetaan tammikuussa Argentiinan lomalta palatessa. Ja siitä lähtien sama epävarmuus on elänyt ja jatkunut ihan koko ajan. Tätä nykyistä kämppää etsiessä ei oltu varmoja tuleeko tästä meidän koti kuukaudeksi, kahdeksi vaiko pidemmäksi aikaa. 

Nico on ollut töissä samassa puljussa siitä lähtien kun me tänne kaupunkiin muutettiin, mutta kuitenkin etsinyt uusia vaihtoehtoja jo useampien kuukausien ajan. Viimiset pari kuukautta ollaan molemmat etsitty töitä vähän joka puolelta. Kumpikaan ei välttämättä haluaisi lähteä pois Barcelonasta, mutta toisaalta täältä ei välttämättä tällä hetkellä löydy niitä parhaita mahdollisuuksia meille molemmille. En osaa sanoa, mikä paikka maan päällä olisi siinä mielessä ihanteellinen, että molemmille löytyisi mielenkiintoisia haasteita. Asiaa ei tietenkään yhtään auta se, että minne vaan muutettaisiin, edessä olisi viisumibyrokratiaa. Vaikka kuinka leikiteltäisiin ajatuksella Suomeen muutosta, mutkittaa sitä käytännössä kuitenkin herran eteläamerikkalainen passi. Toisaalta, asiat voisi olla huonomminkin, jos argentiinalaisen passin sijaan hänellä olisikin taskussaan vaikka venezuelalainen tai kolumbialainen passi. Eli ei ne asiat niin huonosti onneksi kuitenkaan ole. Myös tämän takia Barcelonaan "jääminen" on jollain tavalla helppo vaihtoehto, kumpikaan ei tarvitse uusia työviisumeita.

Joka tapauksessa, tällä viikolla Nico allekirjoitti uuden työsopimuksen täällä Barcelonassa, mikä edes vähän rauhoittaa meidän tilannetta. Toistaiseksi elämä jatkuu täällä, eikä muutto muualle ole enää niin nurkan takana. Mua ei ole vielä työrintamalla onnistanut, mutta ehkä senkin päivän aika koittaa. Toivoisin kovasti, että löytäisin täältä Barcelonasta jotain mielekästä tekemistä, sillä en kuitenkaan enää osaa kuvitella mitään kaukosuhteilua meidän välille. Ne ajat on toivottavasti jo takanapäin. 

Vaikka vielä muutama viikko sitten olin erittäin innostunut mahdollisesta paluumuutosta Suomeen, ei minua yhtään haittaa jatkossa kutsua Barcelonaa kotikaupungikseni. En välttämättä koe tätä paikkaa ihanteellisena loppuelämäni unelmakotina, mutta ainakin toistaiseksi täällä on hyvä asua. En varsinaisesti haikaile Suomeen muutosta täällä ollessa ja eläessä, vaan lähinnä Suomessa käydessä. Skotlannissa asuva ystäväni kirjoitti minulle viime viikolla osuvasti "i would choose Finland over Spain to be honest, I mean where would you rather have your children grow up?". Olisi painajaismaista, jos meille joskus siunaantuisia lapsia ja he puhuisivat Espanjan espanjaa. Hehe. No, onneksi nämä asiat eivät ole vielä lähellekään ajankohtaisia ja Barcelonan auringossa on toistaiseksi oikein hyvä elää. Niin, ja ajatus tänne jäämisestä mieheni takia ei tunnu yhtään hullummalta, vaikken alunperin tänne hänen perässään tullutkaan. Silti on kai hyvä muistaa tuttu sanonta, never say never. Ja jos jollakulla on tarjota mulle jotain täydellistä työpaikkaa, niin laittakaapa sähköpostia, kiitos!

Hei me lennetään Italiaan!

Täällä on kytenyt pieni Italia-innostus viime viikkojen aikana. Koska meillä on joskus tapana tehdä hätiköityjä päätöksiä tai jättää asiat viime tinkaan, niin me ostettiin juuri lennot Italiaan. Yleensä kyllä asioiden viime tippaan jättäminen ei ole pelkästään meidän vika, vaan riippuu tietenkin monista muista tekijöistä. Nyt tuli kuitenkin loistotilaisuus lähteä matkaan ja aika pitkän lentojen ja junien sekä aikataulujen tutkiskelujen jälkeen päädyttiin ottamaan nokka kohti tuota naapurista löytyvää saapasmaata. Saa nyt Lissabon, Granada ja muut odottaa ensi kertaan.

kuva: Bryan Stacey

Meillä on toistaiseksi vain meno- ja paluulippu hankittu ja reissusuunnitelmat muuten vielä avoinna. Sen takia päätinkin tsekata, mikäli lukijoiden joukosta löytyisi Italia-tuntijoita (ihan varmasti löytyy!) ja josko teillä olisi antaa jotain reissuvinkkejä. 

Toistaiseksi meidän suunnitelma on siis lentää Barcelonasta Milanoon ja noin kymmenen päivän päästä Firenzestä takaisin Barcelonaan. Milanoa ei ole tarkoitus jäädä tutkimaan, vaan suunnata heti eteenpäin muualle. Yksi suunnitelma olisi käydä Gardalla moikkaamassa hyvää ystävää, toisaalta haluaisin myös rannikolle ja Cinque Terren suuntaan. Ehkä pitäisi käydä Veronassa, mites sitten (ihana, haiseva, turistirysä?) Venetsia? Pyörähdys Genovassa ei olisi hullumpi idea sekään. Entäs sitten Pisa ja se kuuluisa torni? Haluan myös tehdä empiiristä tutkimusta pizzojen ja gelaton herkullisuudesta, löytyykö Italiasta sittenkin Argentiinaa paremmat pizzat ja jäätelöt?

Reitin suunnittelu menee hurjan vaikeaksi ja vaikka aluksi tuntui, että aikaa on, niin kyllähän se käy nopeasti vähiin. Onko teillä vinkkejä, minne mennä? Millä matkustaa? Bussi vai juna? Autoa en välttämättä uskalla ajaa ja herra on toistaiseksi kortiton. Reissuun lähdetään jo reilun viikon kuluttua. Kaikki vinkit otetaan siis oikein mielellään vastaan!

Yksi maailman kauneimmista hautausmaista

Recoleta on yksi Buenos Airesin hienostolähiöistä, ehkä jopa niistä kaikista hienoin. Sieltä löytyy puudeleita ulkoiluttavat hienostorouvat ja varmasti keskustan hulppeimmat (ja kalleimmat) kämpät. Oon sattumalta päässyt käymään yhteensä kolmessa sellasessa kerrostalon ylimmästä kerroksesta löytyvästä kämpästä, joka kattaa koko kerroksen ja hissillä saavutaan suoraan eteiseen. Alakerrasta löytyy tietenkin ovivahti, joka ei edes hissiin päästä ellei asunnon omistaja ole tietoinen saapuvasta vierailijasta. Ja ne kaikki kolme kämppää löytyy Recoletasta. Samaisesta lähiöstä löytyy muuten maan ainoa Hard Rock Café, jonne yläluokkalaiset porteñot suuntaa sunnuntailounaalle. Recoletasta löytyy myös jo ennenkin tässä blogissa mainittu Argentiinan kuuluisin hautausmaa. El Cementerio de Recoleta.

Recoletan hautausmaa on yksi turistien suosikkipaikka Buenos Airesissa. Vaikkei muuten maan historiaa tai presidenttejä tuntisi, niin kyllä useimmat tietää kuka Evita on. Ja nimenomaan Evitan perheen masoleumin edestä ne turistit yleensä löytyy. Eikä se haittaa, vaikkei alueella nukkuvia tunnekaan, ehkä parempi niin, nimittäin hautausmaa on arkkitehtuuriltaan jo niinkin mielenkiintoinen paikka, että siellä on kiva käydä ihan muuten vaan käppäilemässä ja ihmettelemässä. 

Recoletan hautausmaalle on haudattu Argentiinan entisiä presidenttejä, poliitikkoja, diplomaatteja, taiteilijoita sekä muita tärkeitä henkilöitä ja heidän puolisojaan 1820-luvulta lähtien. Osa mausoleumeista on jo kauan unohduksissa olleita ja sortumispisteessä olevia, toiset taas hoidetumpia. Yhtä näyttivät hautausmaan työntekijät käyttävän lepokoppinaan, nimittäin sieltä löytyi muun muassa mate-välineet. 

Hautausmaa on mielenkiintoinen paikka, useihin mausoleumeihin näkee sisään asti ja ikkunalasit ovat saattaneet rikkoutua jo vuosia sitten. Lähes kaikissa näkyi portaikko, joka vei maan alle. Useat oli täynnä hämähäkinseittejä, toisista löytyi kauniita pitsiliinoja ja kehystettyjä valokuvia. 

Hautausmaa-aluetta ympäröi hienostolähiö, joten aika monella porteñolla on kämpästään suora näkymä masoleumien sekaan päivin ja öin. Mun mielestä koti hautausmaan vieressä olis vähän liian etxremeä, mutta onhan sinne kai ihan hienot maisemat. 

Joitain nukkuvia vartioi puolisilmäiset leijonat. Me oltiin onneksi liikkeellä ihan aamupäivästä, nimittäin vois olla aika jännät paikat liikuskella näissä maisemissa illan tullen. Recoletan hautausmaa on muuten listattu CNN:n ja BBC:n mukaan yhdeksi maailman kauneimmaksi ja parhaaksi. Mitä ikinä jälkimmäisellä sitten tarkoitetaankaan. Mutta kuuluu se varmasti ainakin maailman kauneimpien top-10 listalle, vai mitä?