Sekaisin muistikirjoista ja teipeistä

Minut paremmin tuntevat tietävät, että olen hulluna erilaisiin muistikirjoihin. Kunnon kalenteri (ei netti- tai kännykkäversio) mulla on myös yhä edelleen käytössä. Kalentereita on tullut käytettyä yläaste-ajoilta lähtien, alkuaikoina ne oli erinäköisiä Hevoshullu- tai Suosikki-kalentereita, nykyään ehkä vähän aikuismaisempia, mutta lukuvuosimallilla mennään edelleen vaikken enää koululainen olekaan. Kotikotoa Suomesta löytyy kaapeista tyhjiä, täysin käyttämättömiä muistikirjoja, mutta niin löytyy täältäkin. Ei näistä onneksi läheskään kaikki ole tyhjiä ja muutama rupee olemaan jopa täysiä.

Loppukesästä saa aina miettiä uuden kalenterin hankintaa ja vaikka se jollain tapaa sotkee perinteistä kalenterivuotta, on toisaalta virkistävää edelleen ajatella syksyä jollain tapaa uuden alkuna. Muutama viikko sitten löysin vahingossa tanskalaisesta Tiger-kaupasta tuollaisen sopivan kokoisen mustan muistikirjan ja koska olin jo jonkun aikaa suunnitellut tekeväni itse uuden kalenterin, päätin että tämä voisi olla hyvä siihen tarkoitukseen. Tunti siihen taisi mennä, kun väänsin vapaalla kädellä viivat, kirjoitin kuukaudet, viikonpäivät ja numerot uuteen kirjaan. Aloitin elokuusta ja lopetin toistaiseksi kesäkuulle. Loppuosa jäi vielä tyhjäksi, ehkä jätän sen vapaaksi muistiinpanoille. Tästä kalenterista ei suomalaisia pyhiä tai nimipäiviä löydy, mutta toisaalta en niitä niin tarvitsekaan. 

Ja koska olen viimeisen kevään aikana herännyt japanilaisen washiteipin maailmaan ja hullaantunut niistäkin, on tämä tyhjä, uusi kalenteri loistava pohja värikkäille teippikoristeluille!

Lähi-idässä Barcelonassa, El Raval

Barcelonan eri lähiöt on kuin omat kylänsä, jokaisesta löytyy oma kauppahalli sekä ominaispiirteet ja perinteet. Lisäksi jokainen lähiö järjestää (ymmärtääkseni) kesällä perinteiset kyläjuhlat. Esimerkiksi Gràcian bileistä kirjoitin elokuussa täällä. Tänä viikonloppuna olikin sitten El Ravalin vuoro, joten suuntasimme sinne lauantaina iltapäivästä katuja kuljeskelemaan. 

Odotin löytäväni paikan päältä enemmänkin koristeltuja katuja, mutta niitä oli ihan vain muutama ja koristeet muodustui lähinnä värikkäistä karnevaalilipuista. Tämä värien ilotulitus tuo takuuvarmasti hyvän mielen näitä katuja kulkevalle! Ilmapallojakin löytyi vähän joka nurkasta, sekä yksi alkkarit polvissa tepasteleva drag queen keskeltä katua. 

Raval on yksi niistä vähän pahamaineisimmista keskustan lähiöistä, jopa asukkaiden elinajan odote on keskimäärin pari vuotta alhaisempi kun muualla Barcelonassa. Silti en voinut olla miettimättä, miksen useammin suuntaa näitä katuja tallaamaan. Ravalin kujilta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista ja ajoittain sitä luulee olevansa ennemminkin Pohjois-Afrikassa kun Barcelonassa. Leipomoiden näyteikkunat täyttyvät herkullisen näköisestä baklavasta ja lihakauppojen ikkunoissa lukee arabiaksi halal. Raval on todellinen kulttuurien kehto. 

Salvador Seguín aukiolta löytyy yksi seitsemästä taideinstallaatiosta, jotka ovat osa kaupungin arkkitehtuurikierrosta. Sen tarkoitus on muistuttaa, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Barcelonan valloituksesta. Aukiolta löytyy "Hukattujen kirjojen kirjasto" (La Biblioteca de los libros perdidos), joka kuvaa vapautta. Taiteilijoiden mukaan paikka, jossa kuka tahansa voi lukea symboloi vapautta, koska tieto on avoinna kaikille ja sitä kautta voimistaa ihmisiä sekä mahdollistaa kehityksen ja vapauden. Ironista kyllä, liekö sattumaa vai ei, samainen aukio ja sen läheisyys on juuri se paikka, jossa vähäpukeiset ja surkean näköiset naiset poseeraavat porttikongeissa ja vilkuilevat ohitse kulkevia miehiä. Eilen samaiselta aukiolta löytyi myös musiikkia, maoritanssia sekä kirpputori.

Me suuntasimme vielä ennen kotiinlähtöä ja illan pronssimatsia söpöön istuskelupaikkaan Rambla del Ravalilla, missä juotiin ehkä tähän asti koko kaupungin herkullisimmat mojitot alle neljällä eurolla. Palosanton pöydistä löytyi suttuvihot ja pienet purkit värillisiä liituja, jotka saivat meidänkin sisältä löytyvät pikkutaiteilijat (tai pikemminkin viisivuotiaat) eloon.

Ravalilta löytyi niin paljon söpöjä paikkoja, että olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Tulevaisuudessa täytyy suunnata sinne useammin! Luulen kuitenkin, että Gràcia vie voiton Barcelonan lähiöiden makeimpien kesäbileiden vertailussa. Gràcian bileet taitaa olla kaikkein suurimmat ja kestävätkin yli viikon. Ne koittaa jo ensi kuussa, onneksi ehdin palata Suomesta ajoissa takaisin.

Suomiloma odottaa!

Ja taas meinaan ottaa varaslähdön lomalle Suomeen. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen suuntaakin kotikotiin jo ensi viikolla, jotta pääsen ehkä vielä jopa nauttimaan Suomen kesästä. Haluan syödä uusia perunoita!

Haluan viettää aikaa mökillä, heittää talviturkin mökkijärveen, saunoa kunnon puusaunassa ja syödä metsämarjoja. 

Haluan tutkia Helsinkiä, käydä kotimetsässä lenkillä ja samalla tuoksutella Suomen raikkaan puhdasta ilmaa. 

Haluan käydä piknikillä Suomenlinnassa, aamupalalla Kauppatorilla ja kävellä Kaivarissa jätskitötterö kädessä.

Haluan herkutella perheen kanssa, käydä Ateneumissa sekä viettää aikaa ystävien kanssa.

Haluan käydä pitkästä aikaa Linnanmäellä, nauttia vuoristoradan tuoksusta sekä tuntea sen kolinan korvissa ja pehvassa.

Haluan käydä Mustikkamaalla sekä tutkimassa hylättyjä huviloita Kruunuvuoressa.

Haluan vierailla Salmiakkikioskilla ja löytää ne coolit Helsingin paikat, joista aina luen muiden blogeissa.

Haluan syödä mansikoita, mustikoita, vadelmia, raparperia ja ehdottomasti mökkipensaan karviaisia.

Kaikki hyvät Helsingin kesävinkit otetaan ilomielin vastaan!

Romeon ja Julian Verona

Gardajärven rannalta suuntasimme suoraan Veronaan. Pikkuteitä pitkin kulkiessa ohitettiin muutama kylä matkan varrella ja ihailtiin kauniita maalaismaisemia. Meillähän ei tällä roadtripillä ollut navigaattoria ollenkaan, koska auton kahdeksan päivän vuokrahinta olisi siinä tapauksessa tuplaantunut. Mentiin siis vähän näppituntumalla, tiekylttejä seuraillen sekä ipadin kartoista jotain tutkien. Ipadin kartta-appissä ei kuitenkaan gps toiminut, joten se ei ollut niin yksinkertaista. Vasta koko viikon viimeisenä ajopäivänä tajuttiin kokeilla mun iphonea, jolle sai ladattua ilmaisen, loistavasti toimivan navigaatiopalvelun.

Tässä ajellaan jossain Veronan ja La Spezian välimaastossa.

Meidän Gardan majapaikasta, Paista, ajoi noin tunnin Veronaan, joten oltiin kaupungissa hyvissä ajoin. Tarkoitus oli samoilla ympäri Veronaa niin kauan kun siltä tuntuu ja ajaa sitten illaksi La Spezian lähellä seuraavaan majapaikkaan. Alun perin tarkoitus ei suinkaan ollut varata majoituksia etukäteen, jotta voitaisiin jättää suunnitelmia auki fiiliksen varaan. Päätettiin kuitenkin onneksi ruveta varailemaan viikonlopun majoituksia viikko ennen matkalle lähtöä. Siinä vaiheessa tajuttiin, että hyvät ja halvat yöpaikat on kiven alla ja molempien mielenrauhan säästämiseksi päätettiin varata kaikki hotellit koko matkan varrelta etukäteen. Eipä ainakaan tarvinnut kuluttaa varsinaista loma-aikaa hotelliarvioita lukien.

Kun sitten oltiin ajeltu jo jonkun aikaa esikaupunkialueella ja maiseman perusteella näytti kovasti siltä, että oltaisiin lähestymässä kaupungin keskustaa, päätettiin jättää auto parkkiin puiston laidalle. Kylteistä päätellen ei oltu ihan varmoja oliko kyseessä kenties sakkopaikka, mutta päätettiin kokeilla onneamme koska vierestä löytyi useita muita autoja. Eikä meidän vuokra-autosta onneksi huomannut, että se oli nimenomaan turistien ajama vuokra-auto. Lähdettiin päättöminä kulkemaan jonnekin suuntaan, kysyttiin varmuuden vuoksi yhdestä kaupasta vielä, kuinka löytää keskustaan ja tajuttiin, että oltiin aivan oikeassa paikassa. Ihan Veronan keskustassa, pari korttelia Adige-joelta. 

Kaupungissa oli ihanan rauhallista, kun muita turisteja rupesi näkymään liikaa, yritettiin suunnata vastakkaiseen suuntaan ja etsiä kulman takaa mahdollista kahvittelupaikkaa. Löydettiinkin lopulta söpö kulmakuppala, jossa oltiin ainoat asiakkaat. Kahvilan pöydät oli rakennettu suurista puutynnyreistä, joissa oli päällyslasin alla kahvipapuja.

Tutkittiin katuja ja porttikonkeja, käveltiin pitkin joen vartta ja haisteltiin Veronaa, kunnes saavuttiin Romeon ja Julian tarinasta tutun Julian talolle, italiaksi La casa di Giulietta. Siellä olikin sitten vähän erilainen meno ja meininki, hyvä kun pystyi ihmismassassa askeleen eteenpäin ottamaan.

Ilmeisesti Julian talon uskottiin todella sijainneen tällä paikalla, Via Cappello -kadulla, 1200-luvulla rakennetun Cappello nimisen perheen talossa. Cappello ja Julian sukunimi Capuleti muistittivat kovasti toisiaan, minkä vuoksi 1905 talosta tehtiin museo ja suosittu turistinähtävyys. Parveke rakenettiin vasta 1930-luvun lopulla. Sisäpihalta löytyy Julian patsas, jonka oikeaa rintaa koskettavalle suotuu onnea elämässä ja rakkaudessa. Rakkauslukkoja löytyy tuhansia, toivottavasti portille ei käy samoin kun taannoin Pariisin rakkaussillalle. Minulle ei selvinnyt minkä takia muutama seinä oli täynnä jauhettuja purukumeja, oikein romanttista! Eriväriset lemmenlukot olivat silti aikamoinen näky, sekä sisäpihalle vievän tunnelin seinät koristelevat rakkaudentunnustukset. 

Julian talo on kaikkein suosituin nähtävyys Veronassa, museoon olisi päässyt pääsymaksun maksaja sisään. Parveke täyttyi lemmenkuvia ottavista pariskunnista. Me jätettiin nämä jutut tällä kertaa välistä ja jatkettiin matkaa muille kaduille. Tuli vastaan mielenkiintoinen t-paita, josta otettiin kuva, mutta jätin kauppaan. En ihan ymmärtänyt tekstin logiikkaa, aukeeko muille?

Veronan amfiteatteri näytti ainakin ulkoapäin tosi upealta.

Muutaman tunnin kävelyn jälkeen me päätettiin suunnata ruokakaupan kautta takaisin autolle tsekkaamaan tilannetta. Löydettiin onneksi takaisin perille, auto oli vielä paikalla, eikä sakkolappua näkynyt missään. Nautittiin voileivät puistossa ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Matka jatkui edelleen etelään rannikon suuntaan, Cinque Terren kupeessa sijaitsevaan La Speziaan.

Kaunis Barcelona!

Muutama viikko sitten silmiini osui sosiaalisen median kautta uusi Barcelona video, niitähän putkahtelee ilmoille tuon tuosta eri taiteilijoiden ja puljujen käsistä. Tällä kertaa näyttää siltä, että kyseessä on hieman virallisempi mainosvideo.

Nimittäin Barcelonan kaupunki on ilmeisesti tilannut Sony Musicilta ihan erityisen promovideon ja oman kappaleen "Living Barcelona", joka kuulostaa lähinnä euroviisubiisiltä. Sillä eroavaisuudella, että Euroviisuissa tuskin ihan heti kuullaan katalaania yhdessäkään veisussa. Mielestäni on hyvä idea näyttää videolla lähinnä tuntemattomampia ja vähemmän perinteisiä turistipaikkoja (esimerkiksi tässäkin blogissa esiintynyt Labyrinttipuisto) eri kaupunginosista, samalla kun taas perinteiset La Boquerían kauppahalli, Plaza Catalunya ja Sagrada Familia on kai tarkoituksella jätetty pois. Silti video on ehkä vähän tylsä ja kliseinen verrattuna kaikkiin niihin upeisiin videoihin missä tämä kaupunki esiintyy. En myöskään täysin ymmärrä mikä on kaupungin intressi houkutella tänne vielä enemmän matkailijoita, kun nytkin niitä riittää enemmän kuin tarpeeksi. Ja onko edes tarpeellista laittaa rahaa markkinointiin, kun ihmiset näyttävät löytävän tänne Katalonian sydämeen ihan itsekin. 

Viime viikkojen aikana olen harmikseni saanut lukea paikallisuutisista, kuinka epäillykseni osuivat oikeaan. Kaupunki meinaa "kunnostaa" perinteisen, vaihtoehtoisen maisema-alueen, Carmelin bunkkerin, josta mainitsin viimeksi täällä. Se on nyt suljettu yleisölle (ehkä metalliaitojen ohi pääsee silti edelleen putkahtamaan) jopa ensi vuoden maaliskuulle asti ja kaupunki haluaa tehdä paikasta uuden, modernin turistikohteen, jotta keskustan turistipaine laantuisi ja levittyisi paremmin suuremmalle alueelle. Tähän asti paikan viehätys on ollut nimenomaan siinä, että bunkkerille ei kovin moni löydä ja sieltä löytyy kunnostamattomia raunioita, joista voi ihailla koko Barcelonaa lintuperspektiivistä. Viranomaisten mukaan näköalapaikasta ei kuitenkaan toistaiseksi ruveta ottamaan pääsymaksua, mutta kai se on sitten seuraava askel. Vajaan neljän miljoonan euron (mikä talouskriisi?!?) budjetilla alueelle meinataan rakentaa historiasta kertovia näyttelyalueita ja helpottaa muun muassa turistibussien paikalle pääsyä. Ihan pehvasta, jos multa kysytään.

Jottei nyt mene ihan synkäksi tämä teksti, niin lisätään tähän loppuun vielä minun mielestäni paljon hienompi Barcelona video, jonka löysin vasta tänään. Tämä brittiläisen Rob Whitworthin video on ehkä pikkasen psykedeelinen, mutta eittämättä parempi mainosvideo tällä kauniille kaupungille. 

Mitäs mieltä te olette, kumpi on hienompi?

Heinäeloa ja vieraita!

Kesän myötä ollaan saatu pitkästä aikaa vähän vieraita tänne Barcelonaan. Suurin osa kavereista ja perheestä taisi käyttää hyödyksi meidän täällä asumisen jo ensimmäisen vuoden aikana, koska tänä vuonna on ollut pikkasen hiljasta, eikä ole paljon vieraita koko keväänä näkynyt. 

Ensin saatiin nauttia Eveliinan ja perheensä seurasta heidän ollessaan loppukuusta lomalla täällä etelässä. Tällä viikolla taas osa perheestäni oli meitä moikkaamassa. Samalla kaupunkiin saapui muutama Nicon argentiinalainen kaveri, jotka asuvat nykyään Saksassa. Saatiin vihdoinkin ensimmäistä kertaa uuden kodin sohvakin vierastestiin. 

Päiviin on mahtunut niin puisto- kuin rantapiknikkejä, paljon, paljon päämäärätöntä kävelyä ympäri kaupunkia sekä MM-kisojen seurailua. Vanhempani ja siskoni eivät ole vielä toistaiseksi koskaan käyneet Argentiinassa, mutta tiistaina oltiin porukalla katsomassa Argentiinan matsia Oveja Negra -baarissa, jonka meiningistä kirjoitin viime viikolla. Ja sehän on melkein kuin Argentiinassa olisi.

Sää on suosinut Suomesta tulleita lomalaisia, hellettä täällä riittää. Tällä viikolla oli kyllä aika tuulista, rannallakin pärjäsi auringossa istuskella, ilman että tuli tarve lähteä talviturkkia pois heittämään.

Kesäherkkuja ja -juomia tuli nautittua joka päivä!

Kävin ensimmäistä kertaa Montjuïcin Miramar-hotellin kahvilaterassilla istuskelemassa.

On aina kiva saada vieraita. Harmi vaan, että yleensä vierailut on kovin lyhyitä. Loppukuusta me varmaan ollaankin jo matkalla Suomeen, joten perhettäkin nähdään taas pian.

Nyt me lähdetään rakentamaan kisastudiota Argentiinan iltapäivän matsia varten, tällä kertaa taidetaan suunnata porukalla chiringuitoon, eli paikalliseen rantakahvilaan.