Italia - Luccan nähtävyyksiä

Yleisen samoilun ja fiilistelyn sekä muurilla kävelyn lisäksi käytiin myös tsekkaamassa muutama Luccan turistinähtävyys. Hieman vahingossa päädyttiin ensin yllä olevassa kuvassa näkyvään Palazzo Pfanner -nimiseen paikkaan, joka löytyy muurien sisäpuolelta (kuva otettu muurilta). Palazzo Pfanner on 1600-luvulla rakennettu palatsi, joka kuului alunperin Moriconi-nimiselle aatelisperheelle. Myöhemmin ilmeisesti perhe meni konkurssiin ja joutui luopumaan kotipalatsistaan. Vasta 1800-luvun puolella maille päätyi Pfannerin perhe, joka perusti panimon palatsin tiloihin.

Palatsin sisätiloissa vain muutama huone oli yleisölle avoinna. Vitriineissä oli näytteillä muun muassa yhden Pfannerin perheeseen kuuluneen ja Luccan kaupunginjohtajanakin toimineen lääkärin vanhoja työvälineitä. Vaikka seinämaalaukset oli hulppeita, palatsin puutarha teki meihin kuitenkin paljon suuremman vaikutuksen ja vietettiinkin siellä ruusujen keskellä aika pitkä lepotauko ennen kaupungilla samoilun jatkamista.

Ruusujen seasta löytyi useita kreikkalaisia jumalia patsaiden muodossa. Lonely Planet kertoo, että 1996 kuvatun Nicole Kidmanin tähdittämän Naisen muotokuva-leffan osia olisi myös kuvattu Pfanner Palatsissa.

Sinivalkoisin siivin Suomeen

Me pääsimme vihdoinkin takaisin Suomeen. Puoli neljältä perjantain vastaisena yönä laskeutui Finnairin kone Helsinki-Vantaalle. Mikä ilman raikkaus ja sateen jälkeinen tuoksu meitä odottikaan lentokentän ulkopuolella. Ei enää yhtään haittaa, että kesähelteet jäi Barcelonaan. On aika kiva pitkästä aikaa laittaa takkia päälle ja huivia kaulaan.

Onneksi lento lähti vasta myöhään illalla, joten meillä oli vielä aamupäivällä aikaa käydä ostoksilla, hankinnassa oli muun muassa uusi matkalaukku. Pähee, alelaarin sininen samsonite tuli perheeseen ja Nicon ikivanhan, kangas-samsoniten oli määrä siirtyä matkalaukkujen taivaaseen. Kunnes sitten tajusimme siinä viimisiä tavaroita pakatessa, että eihän meidän laukut riitäkään sille kaikelle roinalle, jota kämpän pöydät ja tasot olivat vielä täynnä. Iloinen yllätys oli se, että tajuttiin tsekata paljonko lentoyhtiö laskuttaisi ylimääräisestä matkalaukusta - ja kappas Finnair laskutti meiltä vain 25 euroa yhdestä ylimääräisestä 23 kilon matkalaukusta. Eipä siis tullut kysymykseenkään, että vanha matkalaukku olisi lempattu muille maille, se pääsi kuin pääsikin mukaan matkaan. 

Vuokraemäntä tuli kerrankin ajoissa, tasan kello 18. Pikainen kämpän tsekkaus ja avainten palautus, jonka jälkeen metro ja bussi suoraan lentokentälle. Oli onni, ettei oltu ostettu sitä aamukuuden lentoa. 

Mun, jo yhdeksän vuotta vanha jättisamsonite on myöskin melkein tullut tiensä päätökseen, pyörät ovat nimittäin aika kämäset. Huono puoli tuossa jättimäisessä laukussa on se, että se on aina ylipainoinen. Tosin, tällä kertaa painoa oli vain reilut 26 kg. Tietenkin meille sattui juuri se veemäinen lentokenttävirkailija, joka pakotti meidät järjestelemään laukkujen sisältöä uusiksi (kolmen ylikilon hinta olisi ollut 40e, halvemmalla sai ylimääräisen laukun). Onneksi se kävi tällä kertaa aika näppärästi, ylimääräinen reppu vaan selkään, matkalaukusta lenkkarit ja pari kirjaa pois.

Meillä oli kerrankin hyvin aikaa lentokentällä, joten odotusaika vietettiin ykkösterminaalin Costa Coffeen ulkoterassilla lämpimästä kesäillasta nauttien. Täytyy sanoa, että sieltä löytyy ehkä koko kentän mukavimmat tuolit, jonka ansiosta istuskeltiin terassilla vielä Costan suljettuakin. Nico harjoitteli innokkaasti memrise-appin avulla suomea.

Monen vuoden jälkeen nousin pitkästä aikaa Finnairin koneeseen. Ei edes osattu odottaa mitään ilmasta ruokaa, joten riemu oli suuri kun juoma- ja ruokatarjoilu alkoi. Tonnikala vai poro? Kuulosti niin eksoottiselta, että tietenkin valittiin porovoileivät. Herkullista, tummaa saaristolaisleipää ja jotain poromössöä välissä. Nam. Ja lopuksi vielä Fazerin suklaakonvehteja, lentoemon kehotuksesta useampi kappale. Kyllä näin kelpaa muuttaa Suomeen. Ihmetystä sen sijaan aiheutti tuo Finnairin Blue Wings -lehden kartta, jossa Lähi-itään oli ilmestynyt uusi maa! 

Voi metsä ja syksyn raikkaus! Tänään käytiin jo juoksulenkillä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Kyllä näissä maisemissa ja hiekkapoluilla kelpaa juoksennella, toisin kuin esimerkiksi betoniviidakossa.

Bye bye Barcelona

Vain muutama viikko ennen kun meidän Barcelonan eloa tulisi kuluneeksi kaksi vuotta päätettiinkin karata muille maille. Muutto tuli vähän yllättäen, jopa meille. Päätös tehtiin toissaviikolla alle vuorokauden kuluessa, mutta näin on nyt näppylät, taas on muutto edessä. Tällä kertaa vaan vähän pidemmälle, nimittäin sinne Pohjolaan. 

Meidän vuosi ei ole alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla täällä Barcelonassa. Ollaan jo moneen kertaan manattu, että tää vaan ei näytä olevan meidän vuosi, alkaispa 2015 jo. Toisaalta tuntuu itsekkäältä ajatella näin, ollaanhan me koettu upeita juttuja tänäkin vuonna. Kuukausi Argentiinassa, loma Italiassa ja omat hääjuhlat rakkaiden kanssa. Silti koko kevät ja kesä on mennyt vähän persuilleen noin muuten. Barcelonan päässä asiat ei ole meille kummallekaan menneet ihan parhain päin, joten siinä mielessä tämä muuttopäätös oli helppo tehdä. Jollain tasolla ollaan molemmat sitä mieltä, että ehkä Barcelona ei nyt enää ole meitä varten, meidän on aika jatkaa matkaa. 

Usein syksy tuo mukanaan uusia kuvioita, jotka yleensä on ihan tervetulleita. Tällä kertaa se on muutto Suomeen. Mulle paluumuutto kotiin ja Nicolle taas uuteen maahan, kulttuuriin ja kieleen. Innolla sekä pikkasen myös kauhulla valmistaudutaan muuttoon. Innolla uuteen alkuun ja elämänvaiheeseen, kauhulla meitä odottavaan syksyn pimeyteen ja sateisiin. Huvittuneena vertaillaan säätiloja ja kysellään itseltämme, oliko tämä nyt sittenkään hyvä idea. Kesäkuussa ostamani talvitakki ei enää olekaan talvitakki, koska olosuhteet muuttuu. Nyt tarvitaan kosteuttapitävät kengät ja muutama lämpökerros lisää. 

Torstaina lennämme Suomeen, muutaman laatikon kokoinen, pieni muuttokuorma lähtee huomenna. Toivotaan, että loppuvuodesta Helsingissä tulee parempi. Ainakin rakkaat ystävät ja osa perhettä on lähellä. Saa nähdä millaiseksi osottautuu vuokrakämpän etsintä Helsingissä, pitäkää peukkuja!

Italia - Muurien ympäröimä Lucca

Palataan taas hetkeksi meidän toukokuisen Italian roadtripin maisemiin. Yksi yllättävämpi pysähdys matkan varrella tehtiin ihan Pisan liepeillä olevaan Luccan kaupunkiin. En ollut aiemmin edes kuullut kyseisestä paikasta, mutta onneksi yksi Nicon Italiassa asunut kaveri suositteli pysähtymään siellä kuullessaan meidän lomasuunnitelmista. 

Lucca on siitä mielenkiintoinen kaupunki, että koko sen vanhaa kaupunkia ympyröi suuri muuri. Renesanssin aikana rakennettu suojamuuri on vielä pystyssä, entisellään säilynyt ja muodostaa tänä päivänä suloisen kävelykadun, joka tarjoaa hyvät ulkoilumahdollisuudet sekä kivat näkymät kaupunkiin ja sen ympäristöön. Kaupungin ympäri kävelee muuria pitkin noin tunnissa.

Me vietettiin Luccassa yhteensä puolitoista päivää ja se oli meidän mielestä ihan tarpeeksi. Vanha kaupunki on kuitenkin aika pieni, joten sen ehtii hyvin nähdä jo yhdessä päivässä. Turistien täyteläisen Pisan jälkeen Lucca oli todella virkistävä välietappi ennen Firenzeen saapumista. Luccassa sai kuitenkin tallustaa aika rauhassa, eikä ihmismäärä ruvennut häiritsemään. Kaiken kruunasi meidän mahdottoman söpö majapaikka - siitä ehkä lisää ensi kerralla. Kannatti siis pysähtyä Luccassa!

Kesän juhlaviikonloppu

Kesäisen Suomiloman ajalle osui monia huippuhetkiä, mutta yksi viikonloppu nousee silti ehdottomasti ylitse muiden. Nimittäin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna juhlittiin meidän häitä. Eri puolilta Eurooppaa ja maailmaa oli saapunut ystäviä ja sukulaisia ihan vain meitä juhlimaan, mikä mahdollisti kaikin puolin täydellisen ja onnistuneen juhlaviikonlopun. Eikä sää olisi voinut olla yhtään parempi, Helsinki ja Suomi tarjosi meille parastaan. 

Näistä kuvista suurkiitos kuuluu rakkaalle siskolleni.

Suomen kesä paras kesä!

Torstain kunniaksi IG-kuvia oikein kesän täydeltä. Uskokaa tai älkää, jopa Barcelonassa on tullut syksyinen fiilis. Pilviä on kerääntynyt taivaalle useampiakin viime päivinä ja syksyn tulon haistaa  jo melkein ilmassa. Sen takia halusinkin tallentaa tänne blogin puolelle täydellisen lomapäiväkirjan näin valokuvien muodossa. Neljään Suomiloma-viikkoon mahtui kaikenlaisia mukavia juttuja, kuten mökkielöä, paljon jäätelöä (nam Fazerina irtojätski!), Messin rapsuttelua ja ihailua, metsän haistelua, järvi- ja maalaismaiseman ihailua, marjoja, uusia perunoita ja Helsinki-fiilistelyä. Suomenlinnassa käytiin suurella porukalla piknikillä, Tallinnaankin vietiin ulkkarivieraita päiväreissulle, syötiin lihistä ja munkkia aamupalaksi Kauppatorilla, juhlittiin kahdissa eri häissä, käytiin extemporeesti iltauinneilla, pikaisesti Ahvenanmaalla sekä jopa ihanassa Cafe Regattassa kahteen kertaan! Tämä mahtava kesäloma oli juuri se, mitä nyt tarvittiin. 

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Gràciassa juhlitaan jälleen

Taas on se aika vuodesta, kun Gràcian lähiössä vietetään kesäjuhlia koko viikon ajan. Jo viime vuonna yllätyimme erittäin positiivisesti kyläjuhlien upeasta tasosta, luovuudesta ja keksiliäisyydestä. Sainkin sukeltaa Suomiloman jäljiltä suoraan Barcelonan hälinään kun suunnattiin ihailemaan tämän vuoden koristeluja. 

Carrer de Verdi näyttää olevan kyläjuhlien parhaimmistoa, viime vuonna sieltä löytyi upea vedenalainen maailma ja tänä vuonna Amazonin sademetsä. Kävyistä ja lehdistä askarrellut elukat oli mun mielestä todella upeita. Ihan mieletöntä, että ihmisillä riittää mielikuvitusta, intohimoa ja aikaa vääntää tälläisiä koristeluita muiden ihailtaviksi. 

Muilta kaduilta löytyi erikoisempia juttuja, vedenalaista maailmaa, Jali ja suklaatehdas -tarinaa, Karibian saaren tunnelmaa, rantameininkiä ja muita ihmetyksiä.

Nämä kuvat ovat juhlien ensimmäiseltä päivältä, perjantailta. Eilen illalla kävimme ihailemassa muita katuja iltavalaistuksessa. Selvisi, että Carrer de Verdin Amazonin sademetsä olikin tämän vuoden voittaja! Jos siis suunnittelee Barcelonan lomaa kesäkuukausille, elokuun puoliväli ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto. Gràciassa riittää silloin menoa ja meininkiä, livebändejä ja fiestoja koko viikon ajan.

Nicon äiti on meillä vielä muutaman päivän kylässä ja sitten olisi aika palata jossain määrin "arkeen". Vaikka se on meille tällä hetkellä vähän erikoinen käsitys, erinäisiä muutoksia on taas luvassa, kuten syksyyn yleensä kuuluu. Niistä myöhemmin lisää.