Seikkailu halki Väli-Amerikan

Yksi unelmieni täyttymyksistä olisi kunnon seikkailu maateitse halki Väli-Amerikan. Tai miksei jopa ihan Meksikosta alas Argentiinaan asti. Ajoittain idea unohtuu muiden haaveiden jalkoihin ja toisinaan se taas nostaa vähän enemmän päätään. Nyt viime aikoina on varsinainen houkutus-vaihe taas ollut päällä. Tähän saattoi vaikuttaa se, että muutama viikko sitten törmäsin vahingossa yhteen blogiin, jossa suomalainen nuori nainen oli käynyt läpi kaikki seitsemän väliamerikkalaista maata vain viidessä viikossa. Kuulostaa vähän liian hurjalta vauhdilta, vaikka toisaalta on helpottavaa ajatella, että matkan toteuttamiseksi ei tarvitsisi välttämättä järjestää useita kuukausia luppoaikaa. Myöskään tämä jo facebookissa jakamani YLEn sivuilta löytyvä paraikaa alueella matkailevan toimittajan matkakertomus ei helpota tätä Väli-Amerikka intoa ollenkaan. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tuota mielenkiintoista matkakertomusta, jossa kerrotaan maiden todellisuudesta maisemakuvia syvemmin.

Kovasti houkuttelisi lentää tutkimaan Meksikoa - olen kuullut maasta niin paljon hyvää, nähnyt niin upeita kuvia sekä lukenut kirjallisuudesta ja kulttuurista. Katsonut meksikolaisia elokuviakin. Olisi huvittavaa päästä maahan, jossa kaikkialla puhuttaisiin meksikolaisella aksentilla espanjaa, se kuulostaa mun mielestä vähän kuin piirrettyjen kieleltä.

Pienen pienessä Belizessäkin varmasti riittäisi nähtävää. Sieltä voisi jatkaa kätevästi Guatemalaan, jonne mielelläni matkustaisin uudelleen. El Salvadorista ja Hondurasista tiedän kovin vähän (positiivisiä juttuja), vaikka ihan varmasti niitäkin näistä maista löytyy. Nicaraguan kanssa olen ollut jonkun verran tekemisissä, vaikken ole koskaan maahan fyysisesti vielä päässytkään. Costa Ricassa haluaisin päästä näkemään laiskiaisia ja kaikkia muita eläimiä läheltä. Panamassa en välttämättä suuntaisi kanavaa pällistelemään, mutta varmasti sieltä muutakin löytyy. Tähän astinen saldo kun on vain pikavisiitti El Salvadorin ja Panaman pääkaupunkien lentokentillä sekä kuukausi Guatemalassa. No, aina saa haaveilla.

Kuvat Guatemalasta marraskuulta 2013.

Viininmaistelua Helsingissä

Facebookista löytyy usein huippuja juttuja. Nimittäin sen lisäksi, että sen kautta voi sniikisti seurailla mitä toisella puolella maailmaa asuvat kaverit puuhaa, niin sieltä löytyy vaikka minkälaisia tapahtumia, joihin osallistua. Muutama viikko sitten löysin jotain kautta sattumalta Malbec World Day -riennot Helsingissä. Epäröin kyllä viimeiseen pisteeseen asti jaksanko lähteä paikan päälle ollenkaan, mutta onneksi lähdin!

Kansainvälistä Malbec-päivää vietetään 17. huhtikuuta, koska kyseisenä päivänä vuonna 1853 Argentiinan presidentti Domingo Faustino Sarmiento päätti mullistaa maan viiniteollisuuden. Sarmiento pyysi ranskalaista viiniexperttiä tuomaan Argentiinaan uusia viiniköynnöksiä. Yksi näistä oli Malbec. Nykypäivänä juurikin Malbec on yksi Argentiinan kansallislajikkeista ja se yhdistetään usein nimenomaan argentiinalaiseen viiniin. 

Me suunnattiin perjantaina porukalla Vanhalle Ylioppilastalolle juhlimaan Malbecia ja Argentiinaa. Paikalla riitti populaa ja varsinkin argentiinalaista tai Argentiina-mielistä populaa. Yllätysmomentti oli törmätä yhteen mun arabian kurssilla olevaan naiseen. Olen istunut hänen kanssaan samassa luokassa joka viikko sitten tammikuun vaihtamatta ikinä sanaakaan suomeksi (muutama parikeskustelu arabiaksi on taidettu vetää). Selvisi, että hän on asunut neljä vuotta Buenos Airesissa ja asuu nykyään Suomessa argentiinalaisen miehensä kanssa. Siis vain Suomessa voi käydä näin. Eipä ole tainneet vuodet ulkomailla tätä tuppisuutakaan kovasti muuttaa. Tuppisuu mikä tuppisuu.

Päästiin myös vaihtamaan pari sanaa Argentiinan suurlähettilään kanssa. Hän on muuten Nicon kanssa samasta kaupungista kotoisin ja ollut yliopistoaikanaan Nicon isän oppilas. Maailma on pieni! Saimme kutsun toukokuun lopussa vietettävään Argentiinan vallankumousta muistavaan 25 de mayo -juhlaan. Toivottavasti siellä on tarjolla asiaankuuluvia herkkuja.

Viiniäkin siis maisteltiin. Oli kiva, että tapahtumaan oli ilmainen sisäänpääsy ja viinilipukkeita (á 2 e/kpl) sai jokainen ostaa makunsa mukaan. Paikalla taisi olla noin 25 argentiinalaista viinitilaa edustettuina. En todellakaan ole mikään viiniekspertti, mutta oli hauska löytää muutama Argentiinasta tuttu viini, jota ei Alkon hyllyistä normaalisti löydy. Selvisi, että niitä voi kuitenkin erikseen tilata. Malbec World Day:ta vietettiin ympäri maailmaa jo viidettä kertaa. Ensi vuotta odotellessa...

Kymmenen matkakuvaa maailmalta

Vielä ainakin toistaiseksi (muttei ilmeisesti enää kauaa) Luxemburgissa asuva Jenni laittoi minulle jo helmikuussa 10 matkakuvan haasteen. Olen usein yllättävänkin hidas näissä vastaamisissa, mutta en vain yksinkertaisesti ole saanut aikaiseksi tutkia tarpeeksi innokkaasti vanhoja valokuvakansioita. Halusin vielä oikein tarkoituksella etsiä kuvia eri reissulta, joten aikaa meni senkin takia niin kauan.

Lentokoneen siipi

Kuva otettu joulukuussa 2013 juuri ennen Buenos Airesiin laskeutumista. Auringonlasku värjäsi kaupungin upeasti vaaleanpunaiseksi.

Vahingossa onnistunut otos

Tämä oli aika selvä valinta, koska muistin kuvan heti kun näin otsikon muiden blogeissa. Kuva otettu elokuussa 2009 Buenos Airesissa, Plaza de Mayo ja takana pressan pinkki palatsi. En voi sietää puluja, mutta jostain syystä ne lähtivät kaikki lentoon juuri kun otin tätä kuvaa ja ihan vahingossa siitä tuli mun mielestä tosi hieno.

Hyvälle tuulelle saava kuva

Tämäkin oli helppo. Ystävien kanssa tehty eeppinen Pariisin reissu elokuussa 2007. Meidän piti ensin lähteä reissuun kahdestaan, mutta yllytin toisen kaverin mukaan viime hetkellä. Pariisi on aina ollut se meidän juttu. Piknik Seinen varrella auringonlaskua ihaillen. Tästä kuvasta tulee niin hyvät muistot mieleen, että!

Luontokuva

Pululahuan tulivuoren kraaterista löytyy 100 hengen kylä. Kuva otettu heinäkuussa 2012 Ecuadorissa kun matkustettiin Quitoon ystävien häihin. Harmi, ettei meillä sillon ollut aikaa yöpyä paikan päällä.

Yläilmoista

Luccan viehättävä kaupunki Toscanassa. Kuva otettu yhdestä kaupungin lukuisista torneista toukokuussa 2014.

Postikorttimaisema

Tähän kohtaan oli paikko laittaa kliseinen postikorttikuva Italiasta, Cinque Terren kansallispuiston varmasti kaikkein tunnetuimmasta kylästä, Manarolasta. Kuka ei olisi joskus törmännyt vastaavaan kuvaan. Tässä maisema minun kamerani linssin läpi.

Matkaseura

Viime vuosien ehdoton matkaseura, mukana seikkaileva oma argentino. Kuva otettu elokuussa 2013 Zakynthoksen paratiisisaarella Kreikassa.

Fiilistelyä palmun alla

Palmukuviahan multa löytyy useampiakin. Näiden palmujen alla fiilisteltiin aurinkoisena kevätpäivänä Barcelonan Ciutadelan puistossa maaliskuussa 2014.

Hyvää huomenta

Tätä upeaa maisemaa ihasteltiin terassiaamupalalla marraskuussa 2013 Atitlán järven rannalla Guatemalassa.

Lempikaupunkini

Vielä muutama vuosi sitten olisin ehdottomasti laittanut tähän Pariisin, mutta tällä hetkellä en voisi listata muita kuin Buenos Airesin ja Barcelonan. Molemmilla on aivan erityinen paikka mun sydämessä.  Molemmissa asuneena muuttaisin molempiin vielä uudestaankin asumaan ja haluaisin takaisin NYT.

Epäilemättä tässä vaiheessa vastaavia matkakuvia on nähty jo kymmenissä eri blogeissa. Jos oikein muistan, sellaisia ei kuitenkaan ole vielä listattu näissä ystävieni blogeissa: Friolandia ja My post-university life. Eve ja Late, haluan nähdä teidän kokoelmat!

Pääsiäinen maalla

Pääsiäisestä onkin jo muutama päivä kulunut, mutta ei se mitään. Me suunnattiin pitkästä aikaa (sitten viime kesän) mökille perheen kanssa rentoutumaan. Tästä näyttääkin kohta tulevan jonkinlainen traditio, sillä viime vuonna teimme yllätysmatkan pääsiäiseksi Suomeen ja edelleen mökille perheen kanssa. Rennon viikonlopun tarkoitus oli syödä, levätä ja käydä Keinuhongan tilalla pääsiäismarkkinoilla - siellä käytiin edellisvuonna myös. Kävelylenkit sai jäädä sikseen, sillä kelit ei olleet niin kovin suotuisat. Hyvällä omatunnolla sai pysyä sisällä, mitä nyt hädän tullen kengät oli pakko laittaa jalkaan ja suunnata ulkohuussiin.

Mikään ei kyllä voita kunnon puusaunaa. Ei täällä kaupungin kerrostalon kellarisaunassa jaksaa kovinkaan montaa minuuttia istua, ilma on niin kuiva ja polttava. Muistin jälleen kerran, miksi puusauna sen olla pitää. Ollapa oma puusauna täällä keskellä betoniviidakkoa!

Keinuhongan tilan pääsiäismarkkinoilla ihmeteltiin väenpaljoutta ja kauniita esineitä. Törmäsin ensimmäistä kertaa ruukkuleipään, eipä tullut tällä kertaa maistettua. Eksoottiselta se ainakin näyttää. Vanhojen esineiden seasta löytyi myös yksi erikoisen näköinen hedelmälaatikko. Laatikon sivussa oli epämääräistä espanjankielistä tekstiä ja yllätykseksemme huomasimmekin, että päädystä löytyi tarkemmat tekstit laatikon alkuperästä. Industria Argentina. Kyseessä oli vanha ja erittäin kulunut omenalaatikko. Pohja oli vähän rikki, se suorastaan pursusi maalaisromantiikkaa, mutta vähän liian rappeutunutta sellaista. Mielestäni 35 euroa kuluneesta hedelmälaatikosta on jo vähän liian vitsikästä. Laatikko sai jäädä kauppaan tällä kertaa. Ehkä seuraavalla Argentiinan reissulla kerätään kasaan hedelmälaatikoita ja laitetaan Suomessa kauppa pystyyn.

Kuten pääsiäiseen kuuluu, pääsiäissunnuntaina kaivettiin vesivärit esiin ja ruvettiin munia maalaamaan. Arvatkaa vaan, mikä noista on allekirjoittaneen maalaama. Vinkki löytyy blogin bannerista!

P.S. Kuvat Nicon ottamia.

Mitä kaipaan Barcelonasta?

En voi sanoa, että olisin kertaakaan paluumuuton jälkeen miettinyt "oltaispa jääty Barcelonaan", vaikka toisinaan kaipaankin joitain asioita edellisestä kotikaupungistamme. Voisin hyvin kuvitella asuvani siellä taas joskus tulevaisuudessa, jos sellainen mahdollisuus tulisi vastaan. 

Mitkä sitten ovat niitä asioita, joita välillä tulee ikävöityä Barcelonasta? Tässä muutama esimerkki!

Ruokaa - Edullisia ja herkullisia monikulttuurisia ruokapaikkoja, ei missään nimessä pelkkiä tapaksia ja paellaa, vaikka toki niitäkin. Himoitsen erityisesti pikawokki-paikkoja, meidän kantissyyrialaista ja niitä neljän euron jättisuuria dorumeita. Ihan kaikkia näitä ruokapaikkoja, joita listasin tammikuussa. Ikävöin myös niitä mahtavia kotiinkuljetuspalveluita, joita saattoi hyödyntää iltamyöhään vatsan kovasti kurniessa. Ja Caprabo-ruokakaupan valmishummusta! 

Espanjan kieltä - Ikävöin välillä eloa espanjan kielellä (en kylläkään katalaania). Toki Suomessakin käytän espanjaa päivittäin, onhan se tällä hetkellä meidän kotikieli. Siitä huolimatta kieltä tulee käytettyä huomattavasti vähemmän ja olen huomannut kielitaidon taas rapistuneen hiukan. Tuntuu, että unohtelen sanoja ja teen enemmän virheitä. 

Merta, hiekkarantaa & palmuja - En nyt varsinaisesti ikävöi keskikesän Barcelonetan ruuhkia ja sitä ajoittain erittäin likaista vettä tai niitä rasittavia rantamyyjiä, jotka tyrkyttävät kaikkea mahdollista ja häiriköivät rentoa kesähetkeä viettäviä. Mutta ikävöin erityisesti niitä rauhallisia rantailtoja syksyllä ja keväällä, jolloin hiekkarannalla sai ihailla merta ihan omassa rauhassa turvallisesti hiekalta käsin meren raikasta ilmaa itseensä imien. Suurena palmufanina ikävöin tietenkin myös sitä upeaa palmukatrasta, joka kaupungista löytyy!

Kansainvälisyyttä - Barcelona on niin täynnä ihmisiä joka puolelta Espanjaa, Eurooppaa ja maailmaa. Kaduilla kuulee päivittäin kaikkia mahdollisia kieliä ja metrossa vieressä istuva kaveri voi olla kotoisin maasta, jota et edes osaisi kartalta paikantaa. Olen aina nauttinut kansainvälisestä ilmapiiristä ja siitä menosta kun ympärillä on ihmisiä joka puolelta maailmaa. Jotenkin siitä tulee niin vapauttava fiilis.

Bicingiä - Paikallisten kaupunkipyöriä, joilla saattoi suhautella ympäriinsä pyöräteitä pitkin päivällä turisteja väistellen tai myöhään illalla aamuyöstä täysin tyhjiä katuja polkien niin kovaa kun reidet kesti. Sydäntä riipaisi laittaa sopimus poikki muuton jälkeen ja vähän aikaa mietin jospa sen olisi sittenkin jättänyt voimaan. Vähän päälle 40 euroa pyöräpalvelusta maassa, jossa et enää asu kuulosti kuitenkin tässä taloudessa pikkasen järjettömältä, joten sopimukset laitettiin poikki. 

Katukuvaa - Sitä katujen monimuotoisuutta, lähiöiden erilaisia ominaispiirteitä, yleistä rösöisyyttä ja romantiikkaa. Ikävöin niitä sunnuntaikävelyjä, jolloin pystyi lähteä spontaanisti kävelemään jonnekin tutuille tai uusille kulmille ja löytää aina jotain ennennäkemätöntä. Niitä eri lähiöiden ja koko kaupungin omia juhlia, festivaaleja ja tapahtumia, jotka viihdyttivät ympäri vuoden.

Argentiinalaisuutta & lattarimeininkiä - Barcelona muistuttaa yllättävän paljon Buenos Airesia ja Argentiinaa. Kaupungissa on niin paljon argentiinalaisia, että heidän aksenttiaan kuulee kaduilla päivittäin. Joka toisessa kuppilassa palvelee argentiinalainen tarjoilija sekä argentiinalaisia herkkuja saa ostettua marketeista ja kahviloista ympäri kaupunkia. Barcelonassa asuessa oltiin niin paljon lähempänä lattarimeininkiä ja lattareita, vaikka kuitenkin turvallisesti Euroopassa. Kaipaan sitä!

Aurinkoa & lämpöä - Sitä, että harvoin täytyy jättää päiväkävelyä välistä, koska ulkona on karsea keli. Talvitakiksi ei tarvitse untuvaa ja ilman hanskoja pärjää. Sitä, että pyykkiä voi rauhassa kuivattaa parvekkeella tai ikkunan alla ympäri vuoden! Tiedän, että sää ja ilmasto -ongelma on pitkälti vain asennekysymys. Valitettavasti kuitenkin tosiasia on, että silloin kun tuulen nopeus hipoo 10 metriä sekunnissa, maisema on harmaa ja ulkona kaksi astetta lämmintä (real feel -10) niin on aika vaikea saada itseään motivoitua kävelyllä tuonne tuulitunneleihin. Itsellänikin on jo vaikeuksia, puhumattakaan tuosta etelän kasvatista.

Onneksi meitä odottaa toukokuun lopussa pankkitilin sulkemismatka Barcelonaan, tiliä kun ei ilmeisesti voi etänä Suomesta käsin sulkea. Harmin paikka!

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.