Marraskuuta pakoon!

Enää 13 päivää ja me lähdetään marraskuuta karkuun toiselle puolelle maailmaa. Arvaatte varmaan aika nopeasti minne! Johan tässä alkaa kohta olemaan kaksi vuotta aikaa viimeisestä reissusta Argentiinaan, joten nyt on korkea aika lähteä perhettä moikkaamaan. Maassa ei tällä kertaa ehditä olla kuin kaksi viikkoa ja risat, mutta meinaan silti poiketa myös Mendozaan vaihtoaikojen perhettä moikkaamaan. Edellisestä Mendozan reissusta kun on jo yli viisi vuotta aikaa.

Olen hurjan innoissani lähenevästä reissusta, vaikka lentomatka tuleekin olemaan erityisen rankka. Meillä on nimittäin ensimmäistä kertaa ihan hullu lentoreitti Helsingistä New Yorkin kautta Buenos Airesiin. Ei vain yksi pitkä lento, vaan kaksi (!) pitkää lentoa. Paluumatkalla meillä on näillä näkymin jopa 10 tuntia aikaa tallustella Ison Omenan katuja. Jos siis pääsemme mutkitta maahan, siitä kun ei ikinä Jenkkien kanssa voi olla täysin varma.

Eikä tässä vielä kaikki. Argentiinassa oli viime sunnuntaina historialliset presidentinvaalit, koska ensimmäistä kertaa ikinä vaaleissa mennään toiselle kierrokselle. Tämä toisen kierroksen vaalipäivä sattuu tietenkin meidän matkalle, joten päästään fiilistelemään vaaleja ihan livenä. Vaaliuutinen meinasi tuoda mutkia matkaan, koska en missään nimessä haluaa käyttää vaalipäivän jälkeistä yötä bussimatkaillessa vaan viettää vaalivalvojaisia ensimmäistä kertaa Argentiinassa ja tietää etunenässä kenestä mahtaakaan tulla maan uusi presidentti. Rouva K menee vaihtoon joka tapauksessa ja seuraava vallankahvan hallitsija on vastakkaista sukupuolta.

Tyypillistä mun tuuria, että Argentiinassa on tietenkin tällä hetkellä meneillään yksi vuosisadan kylmimmistä keväistä. Onneksi jopa ne 20 astetta on kuitenkin aika paljon enemmän lämpöä, kuin mitä Helsingissä lupaillaan. Peukut pystyyn, että aurinko porottaa ja lämpöasteet nousee!

Kuva juurikin kuvan kauniista Mendozasta kuuden vuoden takaa.

Minne meni kesä 2015?

Kulunut kesä oli siitä erikoinen, että se kului ihan sumussa. Jotenkin tuntuu siltä, etten edes ehtinyt saada siitä kunnon otetta ennen kuin se oli jo ohi. En tiedä johtuuko se siitä, että kesäkuun alku meni reissussa Guatemalassa ja heti juhannuksen jälkeen aloitin uudessa työpaikassa. Olin menneenä kesänä ensimmäistä kertaa sitten 2012 koko heinäkuun töissä ja vaikkei ne heinäkuun kesäkelit mitään erikoisen upeita olleetkaan, tuntuu ettei koko heinäkuusta jäänyt mitään käteen. En edes muista koska olisin viimeksi viettänyt syntymäpäiväni töissä! Ehkä vuonna 2010. Vanhempieni mökillekin ehdimme koko kesän aikana tasan kerran, vaikkei meillä varsinaisesti viikonloput mitenkään hurjan täynnä ohjelmaa olleetkaan.

Viime viikolla kävin eräässä kirjakaupassa Helsingin keskustassa. Siellä oli kova joulutohina päällä ja joulukoristeitakin oli jo asetettu myyntiin. Myyjä yritti kassalla kovasti kehotella tarkastelemaan niitä joulukalentereita enkä halunnut uskoa, että minun pitäisi lokakuun alkupuoliskolla miettiä joulukalenterin ostoa. Vastahan olen hyväksynyt kesän loppuneen ja syksyn tulleen, mutta että nyt pitäisi jo olla ostamassa joulukalenteria. Ei kiitos. 

Haluaisin kovasti jatkaa blogiin kirjoittelua ja erinäköisiä ajatuksia ja postausideoitakin päästäni kyllä löytyy. Uuden työn alettua tuntuu vaan ihan mahdottomalta löytää aikaa blogille. Viimeaikoina en ole edes onnistunut löytämään aikaa pyykkäämiseen, koska en ole ehtinyt kun käydä kääntymässä ja nukkumassa kotona. Saati sitten, että ehtisin selailla ja valkkailla kuvia koneen ääressä. Onneksi en sentään tee töitä aamusta iltaan, vaan meillä on vapaa-ajalla treffejä ystävien kanssa ja muiden harrastusten parissa. 

Olen joka tapauksessa hankkinut uuden kameran ja ratkaissut läppärini tilaongelmat, ainakin toistaiseksi. Katsotaan auttaako tämä palaamaan blogikirjoittelun pariin. 

Nämä kuvat ovat Nicon ottamia siltä koko kesän ainoalta mökkireissulta. Kesäfiilistä oikein olan takaa, eikö vain?