4. marraskuuta 2015

Lontoolle uusi mahdollisuus

Vierailin Lontoossa ensimmäistä kertaa marraskuussa 2006. Reissu toteutettiin yhdessä yhden läheisimmän ystäväni kanssa ja se taisi olla niitä ihan ensimmäisiä "yksin" (= ilman perhettä) tehtyjä lomareissuja, jotka suunniteltiin ja toteutettiin nettivarausten välityksellä. Neljä päivää Lontossa kului nopeasti niitä perinteisiä turistinähtävyyksiä tutkien. Kaupunki ei nyt varsinaisesti noussut heti suosikkien joukkoon - tunnelmaa ei varsinaisesti myöskään parantanut isoisäni menehtyminen iltana ennen reissuun lähtöä - mutta loma oli silti oikein onnistunut.

Kuvat ensimmäiseltä Lontoon reissulta v. 2006.

Seuraava kohtaaminen Lontoon kanssa sattui toukokuussa 2008. Asuin Skotlannissa, passini oli juuri hajonnut ja edessä oli ensimmäisen vuoden koeviikko ja sen jälkeen reissu Itä-Eurooppaan. Erinäköisten selvittelyjen jälkeen selvisi, ettei auttanut muu, kuin suhauttaa 12 bussia etelään Suomen suurlähetystöön hankkimaan uutta (pika)passia. Vietin Lontoossa kokonaisen päivän, saavuin aamulla varhain kello 7 aikaan ja lähdin samana iltana takaisin yöbussilla Skotlantiin. 

Kuvat ensimmäiseltä Lontoon reissulta v. 2006.

Muutamaa viikkoa myöhemmin saavuin jälleen Lontooseen, tosin en tainnut viettää kaupungissa edes kokonaista päivää. Olimme läpikulkumatkalla. Aamulla saavuttiin bussilla Skotlannista ja iltapäivällä lennettiin edelleen Kroatiaan. Muistan hengailleeni reissukavereiden kanssa jossain puistossa, mutta en edes muista mikä puisto mahtoi olla kyseessä.

Kuva mysteeripuistosta v. 2008.

Toinen varsinainen Lontoo-Lontoo -reissu onkin sitten jo yli viiden vuoden takaa. Vietin kaupungissa muutaman päivän ihan tositarkoituksella ja suunnitellusti ystäväni Lauran kanssa elokuussa, ennen viimeisen Skotlannin yliopistovuoden alkua. Yövyimme legendaarisessa 21 hengen dormissa, josta löytyi kokonaiset seitsemän kolmikerroksista sänkyä. Muistan, että hengailimme taas jossain todella kivassa puistossa, mutta nimestä ei ole hajuakaan. Valitettavasti tuostakin reissusta on hieman hatarat muistikuvat, nimittäin elin kipeäksi tulemisen aikoja, karsea olo iski sitten yöbussimatkalla Lontoosta Aberdeeniin.

Mysteeripuisto vol. 2, v. 2010.

Viimein ja tuorein Lontoon reissu onkin vuoden 2011 helmikuulta, jolloin vietin kaupungissa yhden kokonaisen viikonlopun Model United Nations -konferenssissa. Koko aika meni lähinnä sisätiloissa, joten siinä ei varsinaisesti Lontoota päästy ihmettelemään.

Valokuvistakaan ei ole apua Lontoo-fiilistelyyn.

Mutta, tämä kaikki pohjustus onkin nyt sellaiselle iloiselle uutiselle kuin että Lontoo, täältä tullaan! Ensi viikonloppuna suuntaan Lontooseen ensimmäistä kertaa argentinon kanssa yhdessä. Jos joku muistaa yhden ikivanhan postauksen toukokuulta 2013, niin todettakoon, että yksi niistä meidän suunnitelmista on jälleen ja vihdoinkin toteutusvaiheessa. "Vamos a ir a ver la banda de David Mateo - Mennään Dave Mathews bändin konserttiin." Lauantaina. O2 -areenalla.

Tajusin juuri, että olen viettänyt melkein enemmän aikaa elämästäni matkustamassa (!!!) Lontooseen tai Lontoosta pois, kuin Lontoossa itsessään. Kuusi yhdensuuntaista matkaa välillä Aberdeen-Lontoo, à 12 tuntia, tekee yhteensä 72 tuntia. Tälläkään kertaan ei olla kaupungissa kuin reilut 36 tuntia.

1. marraskuuta 2015

Nojatuolimatkalle Argentiinaan, dokkarivinkki x 2

Bongailin Yle Areenasta muutaman mielenkiintoisen reissu- ja Argentiina-aiheisen ohjelman, jotka halusin jakaa myös täällä blogissa näin sumuisen sunnuntain ratoksi.


Autolla Etelä-Amerikan halki -dokkarin jaoin blogin facebook-sivuilla jo syyskuussa, Ylen sivuilla katsottavissa onkin enää kaksi viimeistä jaksoa. Kuusiosaisessa dokumentissa seurataan kahden norjalaisen miehen reissua Perun Limasta Argentiinan Buenos Airesiin. Matka kulkee Bolivian, Argentiinan, Paraguayn, Brasilian ja Uruguayn kautta Buenos Airesiin, eikä roadtripistä tietenkään selvitä ilman koettelemuksia. Tässä viimeisessä jaksossa seikkaillaan lähinnä Buenos Airesissa, niissä perinteisissä matkakohteissa: 9 de juliolla, La Bocassa ja Bomboneralla sekä Recoletan hautausmaalla. Eikä ryöstöiltäkään selvitä, nimittäin herrat joutuvat kavalluksen kohteeksi jopa kahteen kertaan. 

Jos kielitaitoa riittää, kannattaa tsekata Norjan NRK tv:n sivut. Siellä näyttää olevan vielä kaikki kuusi jaksoa katsottavissa kera norjankielisten tekstitysten.


Metallikieli on Ville Lipiäisen sympaattinen dokumentti suomalaiseen musiikkiin rakastuneista argentiinalaisista, jotka ovat päätyneet opiskelemaan suomea musiikki-ihastuksensa vuoksi. Dokumentissa haastatellaan useampaakin argentiinalaista. Kuulostaa hassulta, että maailman toiselta puolelta asti matkataan Suomeen musiikin perässä. Yksi haastatelluista kertoo jopa lukeneensa Kalevalan, tosin espanjankielisen käännöksen, sekä pitävänsä savon murteesta. Suurin osa fanittaa niitä tunnetuimpia bändejä, kuten Nightwish, HIM, the Rasmus, Stratovarius, Sonata Arctica yms. mutta kuvassa esiintyvä Nadia rupesi opiskelemaan suomea löydettyään Apulannan. 

Kymmenen vuotta sitten pienessä 50 000 asukkaan vaihtokaupungissa Mendozan maaseudulla tuli silloin tällöin kadulla ja koulussa vastaan paikallisia suomalaisten bändien fanireppu selässä. Olin todella yllättynyt kuinka tunnettuja jotkut suomalaiset bändit jo silloin olivat ja isänmaallisuus-fiilis nousi pintaan joka kerta kun the Rasmuksen In the shadows pärähti soimaan paikallisessa yökerhossa. Kaupungin ainoan levykaupan seiniä koristivat silloin jopa kolmen suomalaisbändin julisteet.

Dokumentin voi katsoa täältä. Valitettavasti se näyttää olevan näkyvissä vain Suomessa, ellei osaa kikkailla. 

Molemmat kuvat kuvakaappauksia dokumenteista Yle Areenasta.