Kesämieli

Niin se taas on kevään ja kesän saapuminen vienyt mennessään. Mieli oli koko toukokuun niin täynnä energiaa kun aurinko rupesi paistamaan ja lämpötila nousemaan. Olin muutaman viikon yksin, koska Nico lähti lomalle Argentiinaan. Suunnittelin kovasti käyttäväni ylimääräisen ajan kirjojen lukemiseen ja blogin päivittelyyn. Hehe. Niinpä vain elämä kodin ulkopuolella vei mennessään. Varsinkin toukokuun saavuttua. Työpäivän jälkeen, vihdoinkin toimistolta ulos päästyä, ei ole tehnyt kovastikaan mieli istua tietokoneen ääressä. Valoisat illat on vietetty puistoissa ja kahviloissa. Monen monet treffit on tehty Café Regattaan ja Sinisen Huvilan kahvilaan.

Olen ollut niin fiiliksissä kesäkeleistä (paitsi nämä pari viimeistä päivää) ja Helsingin uusista keltaisista pyöristä, että en aluksi iltaisin malttanut nukkuakaan. Mulla kävi kunnon munkki, nimittäin pyöräasemat löytyy niin kotikulmilta kuin työpaikan ikkunankin alta. Olen siis suhaillut työmatkat pyörällä koko touko-kesäkuun, enkä edes ladannut matkakortille lisää aikaa. Ratikkaan en ole noussut aamuisin enää ollenkaan. Tämä on mulle iso juttu! Ja kukkarolle myös.

Tänään on töistä jo vapaata ja huomenna lähdetään etelään reissuun. Nimittäin Montenegroon. Lomasuunnitelmakin alkaa olla viimeinkin hallussa, kun viime viikonloppuna saatiin majapaikat varattua. Nyt vaan toivotaan leppoisen aurinkoisia kelejä. Lähdetään matkaan pienellä seikkailumielellä rinkka selässä ja toivotaan, että bussikyydit ja -reitit on meille suotuisia.

Reissupäivityksiä tulee näkymään ainakin instagramissa ja snapchatissa (@annikaig).