Kotiuduimme Montenegrosta viime sunnuntaina. Voi vitsit mikä reissu! Kaikki meni tosi nappiin, kelit oli mitä upeimmat, maisemat hienommat kuin mitä osattiin odottaa ja majoitukset sekä bussit toimivat niin kuin piti. Lennot vei meidät suoraan Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan turkkilaisin siivin, Istanbulin välilaskuilla tottakai. Lentoyhtiöltä saamaamme palveluun ja ruokiin ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen, vaikka Atatürkin lentokenttä ei nyt välttämättä ihan niihin lemppareihin kuulukaan. Vielä vähemmän tämän viikkoisen lentokenttäiskun jälkeen.
Meillä oli Montenegrossa varsinaisesti kolme eri kohdetta, suuntasimme ensin Skadar-järven rannalle Virpazariin, siitä bussilla muutamaksi päiväksi Kotoriin ja lopuksi vielä pohjoiseen Durmitorin kansallispuiston kupeessa sijaitsevaan Žabljak nimiseen kaupunkiin. Sen enempää suunnittelematta valikoitunut kohteiden vierailujärjestys oli loppujen lopuksi paras mahdollinen, koska maisemat vain paranivat loman edetessä.
Meillä oli Montenegrossa varsinaisesti kolme eri kohdetta, suuntasimme ensin Skadar-järven rannalle Virpazariin, siitä bussilla muutamaksi päiväksi Kotoriin ja lopuksi vielä pohjoiseen Durmitorin kansallispuiston kupeessa sijaitsevaan Žabljak nimiseen kaupunkiin. Sen enempää suunnittelematta valikoitunut kohteiden vierailujärjestys oli loppujen lopuksi paras mahdollinen, koska maisemat vain paranivat loman edetessä.
Skadar-järvi
Kotor
Olin lukenut jo etukäteen, että Montenegrossa on helppo matkustaa. Silti yllätyimme oikein positiivisesti vielä paikan päällä. Ilman vuokra-autoa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, vaan paikallisbussit kulkivat aikataulussa. Meidät yllätti myös maan yleinen siisteys, sympaattiset ihmiset, edullinen hintataso, erinomaisen siistit ja hyvin varustoidut vessat, upeat maisemat, hyvä palvelu ja herkullinen ruoka. Oikeastaan ainoa mieleen tuleva negatiivinen asia oli tupakanpolttajien määrä. Ajoittain tuntui siltä, että koko maan kansa kuuluu tupakoitsijoihin. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun sitä tuprutetaan ketjutta sisällä ja ulkona, jopa ravintolassa.
Tien päällä maan keskiosissa.
Durmitor
Tämä oli oikeastaan ensimmäinen reissu, johon sain inspiraation suomalaisista matkablogeista. Montenegro on näkynyt aika monessakin blogissa muutaman viime vuoden aikana ja vielä erittäin positiivisessä valossa. Olen käynyt Balkanin suunnalla jo kerran aiemminkin, mutta en Montenegrossa. Nico oli onneksi helppo ylipuhua - ei tarvinnut kuin näyttää muutamia valokuvia ja kesälomareissukohde oli lyöty lukkoon.
Tässä vielä meidän matkareitti karttaan merkattuna.
Montenegrosta siis varmasti tulossa vielä lisää juttua seuraavien viikkojen aikana.
