Höyryävä Suomenlahti

Olen yhtä innoissani kuin pieni lapsi karkkikaupassa siitä, että tällä viikolla Suomeen saapui vihdoin talvi ja ennätyspakkaset. Kyllä tällaisia kylmiä pakkaspäiviä aina muutamat talveen tarvii, vaikkei omat talvivarusteet ihan näin cooleihin keleihin riitäkään. 

Ihailin torstaina facebookkiin ja instagramiin ilmestyneitä luontokuvia höyryävästä merestä ja lähettelin kuvakaappauksia Nicolle ehdottaen loppiaiselle aikaista aamua. Ajatus oli lähinnä vitsi, koska en ajatellut hänen innostuvan herätyskellosta vapaapäivänä vähäunisen työviikon jälkeen. Lopulta sovimme kuitenkin laittavamme herätyskellon soimaan loppiaisaamuna vähän kahdeksan jälkeen, jotta ehtisimme Kauppatorille ajoissa ennen auringonnousua. 

Ritarihuoneen kohdalla mielenkiinnon herätti violetin punaisena loistava taivas aivan jäänmurtajien takana. Kävelimme ensin Kanavarantaa pitkin vähän matkaa ja suuntasimme sen jälkeen Kauppatorille. Ehdimme juuri Suomenlinnan lautan terminaalin kohdalle kun pilvien ja sumun keskeltä ilmestyi Suomenlinnan lautta. Mikä maaginen aamu ja upea auringonnousu meitä odottikaan!

Pakkasasteita oli vähän yli 20 ja vaatekerroksiakin onneksi useampia. Kamerani jäätyi alta aikayksikön ja siinä vaiheessa kun päästiin Kauppatorille ei se enää käynnistynytkään, ei vaikka laitoin akun vaihtoon. Onneksi puhelin ja Nicon kamera näyttävät kestävän pakkasta hieman paremmin. Ihailimme pilvien takaa pikkuhiljaa ilmestyvää suurta pyöreää palloa, joka loi merelle ja kaupunkiin uskomattoman upean näkymän. Pian kuitenkin varpaat ja sormet menivät sen verran tunnottomiksi, että auringon paljastuessa pilviharson takaa meidän oli aika lähteä aamupalalle.

Aikainen loppiaisaamu oli todellakin kaiken univajeen arvoinen. Ehtiihän sitä viikonloppuna sitten nukkua!

Ensimmäiset kuvat Kanavarannasta omiani, loput Nicon ottamia ja minun editoimia.