27. maaliskuuta 2013

mietteitä bloggailusta

Syksyllä sain blogin kautta yhteydenoton ja pyynnön osallistua ulkosuomalaisten bloggaamista koskevaan kyselyyn. Kysely oli kasvatustieteen gradua varten. Olin aika otettu tästä, kuulua nyt ulkosuomalaisiin bloggaajiin. Haha. Rupesinkin sitten miettimään tämän blogin elämän kaarta, jota on jo yli neljä ja puoli vuotta takana. Ihan uskomatonta. Ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen olin seurannut jo jonkun aikaa muutaman kaverin (Annan ja Lauran) blogeja. En olisi silloin blogia aloittaessa ikinä uskonut, että vielä monta vuotta myöhemmin kirjoittaisin omaa blogia, saati sitten tätä samaa blogia. Tämä on vaan jotenkin vienyt mennessään.


Päätin aloittaa blogin kirjoittelun kun olin lähtenyt yliopistovaihtoon Kanadaan syksyllä 2008. Jo edellisen vuoden olin opiskellut ulkomailla Skotlannissa, mutta jotenkin tuntui että olin todella lähellä kotia ja pääsinkin helposti lomilla Suomeen. Blogia seurasi silloin aluksi lähinnä oma perhe ja kavereita. Tällä hetkellä lukijoiden joukossa on varmasti paljon enemmän tuntemattomia. En voi uskoa, että rekisteröityjä lukijoita on jo yli 70. Muistan kun niitä oli alle kymmenen. Lisäksi sivunäyttöjä on päivittäin kaikkea 50 ja 300 välillä. Aika hurjaa.

Tätä myötä blogin kirjoitustyyli on muuttunut aika paljon. Aluksi se oli paljon päiväkirjamaisempaa. Muutos ei taida olla vain tämän blogin piirre, ehkä ennemminkin yleisesti muutos bloggauskulttuurissa. Lisäksi kuvista on tullut yhä tärkeimpiä, ennen niitä oli aika paljon vähemmän. On aika hassua, kuinka blogin myötä tulee ikuistettua kameralle vaikka mitä ihmeettömiä, arkisiakin juttuja, joita ei muuten tulisi kuvattua. Siinä on ehdottomasti hyvät puolensa, koska luulen, että sen myötä niitä pieniäkin juttuja tulee arvostettua enemmän. Sitä oikeesti pysähtyy muutamaksi sekunniksi ikuistamaan normaalia kahvi- ja kakkuhetkeä ennen kuin vetää kakun ja kahvin kitusiinsa. Eikä tämäkään ole vaan blogikulttuurin juttu, koska nykyään kuvia jaetaan vaikka mistä ihmeettömästäkin asiasta instagramin sun muiden kautta. Toisaalta jonkun mielestä asioista nauttiminen jää, jos pitää joka asia tallentaa kameralle. En ole ihan samaa mieltä, koska huomaan, että blogia varten tulee katsottua joitain perusjuttuja ihan eri näkökulmasta kameran linssin kautta.


Naureskelin tässä itsekseni, koska ehkä vielä pari vuotta sitten sitä suunniteltiin hauskoja kuvia otettaessa, että "tässä on uusi facebookin profiilikuva" tai tästä tulee mun uusi FB status. Nyt sitä tulee mietittyä, että "tää olis loistava juttu blogiin". Yleensä mulla tulee hirmusesti ideoita mieleen suihkussa ollessa. Sitten ne pitäis vaan muistaa vielä koneen äärelle päästyä.

Nico ei kyllästy kommentoimaan, kuinka hän "menettää mut blogisfääriin" silloin tällöin kun eksyn lueskelemaan blogeja ja keskityn kirjoittamaan omaani. Hän ei myöskään unohda kommentoida tarpeen tullen, kuinka suomalaisilla on ihan oma blogikommuuni. En usko, että tämä on vain suomalaisten juttu, mutta on aika jännä huomata kuinka saman tyylisten suomalaisten blogien ympärille on kuitenkin muodostunut jonkinlainen "kommuuni". Meitä, ulkomailla tai Suomessa asuvia kansainvälisiä nuoria naisia tuntuu putkahtavan blogimaailmaan koko ajan lisää ja nautin ihan hirmusesti ihmisten elämästä lukiessa uusista asioista ja paikoista oppimisesta. On jännä lukea ihmisten elämän tarinoista ja miten eri asiat on kuljetelleet meitä maailmalle. Kiva juttu on myöskin se, että nykyään ihmiset kommentoivat paljon rohkeammin kuin ennen. Bloggailu ei ole enää niin yksitoikkosta kun usein saa mukavia kommentteja ja apua vaikka sitten hammas- tai ötökkäongelmiin.


Tällaista pohdintaa tänään. Kiitos kaikille teille rekisteröidyille ja rekisteröitymättömille lukijoille, sekä kaikille jotka jaksatte aina ilostuttaa mun päiviä kommentoimalla mun juttuja!

Kuvat ovat otoksia Buenos Airesin kaduilta viime elokuulta. Harmikseni minulle ei ikinä selvinnyt mistä oli kyse, mutta siniseksi oli väritetty ainakin Perun, Kanadan (puuttuu kuvista) ja Saudi Arabian liput mainoskehikkoihin.

15 kommenttia:

  1. Aktiivisena lukinanasi täytyy heti kommentoida, että blogit on kyllä tosi mielenkiintoinen ilmiö ja on hienoa, että olet näin monta vuotta jaksanut kirjoitella aktiivisesti!

    Olen tätä kautta tutustunut teihin mahtaviin ihmisiin :) Jos itsellä olisi enemmän aikaa, niin varmasti pistäisin myös blogin pystyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin on. Ehkä pääsen taas seuraamaan sun matkablogia kun suuntaatte kohta Bairesiin :)

      Poista
  2. Mä olen samaa mieltä, että kameran ja kuvailun kautta tulee kiinnitettyä huomiota kaikenlaisiin yksityiskohtiin ihan eri tavalla. Ja kuvia tulee otettua blogin ansiosta huomattavasti enemmän. Eli minusta blogin tuoma kehitys on sikäli ihan positiivista, elämä ei jää sen vuoksi nauttimatta vaan se tuo siihen uusia ulottuvuuksia.

    Meilläkin on miekkoselta silti tullut vähän samanlaista palautetta. On kuulemma ärsyttävää käydä kävelyllä/syömässä, kun meikäläinen heiluu "jatkuvasti" kameran kanssa. Ja iltaisin uppoan kuulemma myös joskus näpyttelemään blogosfääriin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Uskaltaisin väittää, että mun koneen kuvista jopa kolmasosa on sellasia blogia varten otettuja kuvia.
      Haha, Nico ei millään malta odottaa, että kuvailen lautaset ennen ruokailun aloittamista.. "odota, odota, kuva" :D

      Poista
  3. Mä en ikinä jaksa kirjoittaa päiväkirjaa ja mulla on tosi huono muisti, joten ihan kiva että jonkun verran muistoja ja tapahtumia tallentuu sitten blogiin (vaikka eihän sitä läheskään kaikesta kirjoita). :) Ja mustakin yksi parhaista asioista on tutustua muiden ihmisten erilaisiin elämiin!

    Katoin muuten sen leffan To Rome with Love josta kuulin ekaa kertaa sulta (täällä blogissa, of course) pari päivää sitten, se oli tosi hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, mullakaan ei ole tullut päiväkirjaa kirjoitettua sitten Argentiinan vaihtoaikojen. Siellä kyllä kirjottelin todella perusteellisesti. Välillä unohdun selailemaan vanhoja juttuja blogissa ja mieleen muistuu hirveesti asioita, jotka oli unohtunut jo aikoja sitten.
      Kiva, että tykkäsit leffasta!

      Poista
    2. Hahaaa mäkin kirjotin Argentiinassa ja todella perusteellisesti myös, ihan päivittäin!! Se on kyllä parasta että tuli tehtyä, muuten oisin unohtanu jo niiiin monet jutut :)

      Poista
  4. Minäkin väitän, että oikeaankin elämään kiinnittää paljon enemmän huomiota, kun katsoo sitä kuvaajan silmin. Moni ystäväni, jonka kanssa kävelen katsoo jälkikäteen kuviani ja ihmettelee, että missä sinä tuonkin näit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sitä tulee kiinnitettyä huomiota asioihin ihan eri tavalla.

      Poista
  5. Samoilla linjoilla aikaisempien kommentoijien kanssa: arkielämän asioita huomaa blogin vuoksi jotenkin tarkemmin, elänköhän enemmän hetkessä blogin ansiosta? Blogi on minullekin jonkinasteinen päiväkirjan korvike, vaikka en sellaiselta pohjalta bloggaamista aloittanutkaan. Minustakin on todella mielenkiintoista lukea kaikkia erilaisia juttuja ympäri maailmaa.

    VastaaPoista
  6. Kiva uusi ulkoasu! Mä tykkään tästä ulkosuomalaisten blogikommuunista kovasti, varsinkin kun täällä paikan päällä ei oikein ole suomalaisia, joiden kanssa jakaa kokemuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin mäkin :) enkä tunne täällä muita suomalaisia.

      Poista
  7. Ootko kesällä tulossa Suomeen? Pitäisikö pistää pystyyn ulkomaanbloggaajien brunssimiitti tms? :)) Mä ainakin oon lukenut esimerkiks sun ja Lauran blogeja siitä asti kun saarelle muutin - jotenkin tuntuu tosi oudolta, että kaikki ollaan edetty kamalasti elämässä vaikka 3v sitten oltiin vielä tasasesti kandiopinnoissa kiinni :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oon ainakin kesäkuun alussa pikaisesti ja toivottavasti myös loppukesästä. Olis kyllä hauska järkätä joku miitti! Ihan totta. Mä olen kans seurannut sun blogia jo reilut pari vuotta :)

      Poista