Kesäkuun Brysselin matkan päätarkoitus oli tietenkin käydä moikkaamassa kahta hyvää ystävää ja viettää juhannusta yhdessä. Koulun järjestemä opintomatka sattui siis hyvään saumaan ja ekat pari matkapäivää pyörinkin opiskelukavereiden kanssa tutustumassa muun muassa EUn toimielimiin.
Vierailu alkoi EUn parlamentista. Pettymys oli suuri, kun ei päästykään varsinaiselle kierrokselle parlamenttiin, pelkästään kuuntelemaan kreikkalaista heppua, joka kertoi parlamentin toiminnasta. Suuri osa meistä on opiskellut sitä viimeisen vuoden aikana rutkasti, joten mitään uutta tämä luento ei varsinaisesti tuonut.
Iltapäivällä suunnattiin bussilla pikkasen kaupungin ulkopuolelle NATOn päämajaan. Sinne on kuulemma tosi hankala päästä sisään, joten oltiin aika etuoikeutettuja, että tällänen mahdollisuus oli järjestynyt. Ennen alueelle pääsyä meidän piti jättää kännykät ja kamerat turvatarkastuksen hepuille ja laukut läpivalaistiin. Olin aika huvittunut, kun turvamies pyysi minua ottamaan huikan laukussani olevasta vesipullosta hänen silmiensä edessä. Onneksi sinne ei ollut eksynyt mitään myrkkyjä ja pääsin jatkamaan matkaa.
Lounasta nautittiin NATOn työntekijöiden lounasravintolassa, kaiken kansan keskuudessa. Espanjalaiset oli tosi järkyttyneitä nähdessään niin paljon sotilaan univormuun pukeutuneita ihmisiä. Espanjassa sotilaita ei arvosteta ollenkaan, eikä täällä kukaan uskaltaisi univormun kanssa kävellä kadulla. Sotilasdiktatuuri on vielä niin vahvasti kaikilla mielessä. Yritin siinä sitten selittää, kuinka Suomessa sotilaat kuuluvat katukuvaan jo ihan pakollisen varusmiespalveluksen vuoksi. Muutenkin sotilas univormussaan herättää Helsingin kaduilla ennemminkin arvostusta kuin halveksuntaa.
keskustassa vastaan tuli jättismurffi
Iltapäivän aikana meillä oli NATOssa useita luentoja, muun muassa seuraavista aiheista: Afganistan, NATOn valmiudet, NATOn kumppanuudet (partnerships) ja YK:n 1325 resoluutiosta Naiset, Rauha ja Turvallisuus, johon mun gradun piti alunperin vahvasti liittyä. Luennot oli ihan mielenkiintoisia, mutta aika vähän mitään uutta saatiin niistä irti. Uutisia seuraamalla ja NATOn nettisivuja vilkasemalla saa varmasti saman tiedon.
NATOn päämaja näyttää paljon vähemmän hehkeeltä, kun miltä se kuulostaa. Sitä katsoessa mieleen tulee lähinnä joku vanha, neuvostoaikainen parakki. Alla
netistä lainattu kuva, koska en tajunnut ennen kameran luovuttamista kuvaa ottaa. Uutta lisärakennusta rakennetaan kuitenkin tien toiselle puolelle, joten ehkä siitä tehdään vähän hehkeempi.
Toisena päivänä meillä oli aamulla ohjelmaa Euroopan Ulkosuhdehallinnossa. Kuultiin tosi mielenkiintoisia luentoja EU-Aasia, EU-Afrikka ja EU-Latinalainen Amerikka -suhteista, sekä EUn toiminnasta Syyriassa. Olin todella yllättynyt puhujien englannin kielen taidoista, kaikki puhuivat niin sujuvan selkeästi, ettei mitään rajaa (suurin osa puhujista oli eteläeurooppalaisia). Varsinkin suhteet Aasiaan ja Afrikkaan oli tosi mielenkiintoista kuunneltavaa, koska itse tunnen alueita aika huonosti. Espanjalainen diplomaatti kertoi meille oikein diplomaattisesti Lattareista. Vaikka yleensä lattarit ovat todella helppoja yhteistyökumppaneita eurooppalaisille, on Bolivia kuulemma ihan oma lukunsa. Bolivialaiset haluaisivat aina kovasti lisätä kaikkiin papereihin
pachamaman
, eivätkä ymmärrä ettei se sano muille mitään. Kuulemma bolivialaisten kanssa pitää "puhua eri kieltä", koska he ovat "eri planeetalta". Että näin siellä..
koko porukka parlamentissa
Iltapäivällä siirryttiin kadun toiselle puolelle EUn komission tiloihin, jossa käytiin ensin luonaalla ja jatkettiin sen jälkeen luennoilla. Katsoin aikataulua ensin järkyttyneenä, koska siinä luki ensimmäisen luennon aiheeksi "EUn energiapolitiikka". Kyseinen luento osoittautuikin ehkä kaikkein mielenkiintoisemmaksi koko matkalla, vaikka otsikon luettua rupesi jo haukotuttamaan. Viimeinen luento koski EUn kehitysapupolitiikkaa, joka oli mulle yksi mieluisimmista. Kaiken kaikkiaan toinen vierailupäivä oli paljon mielenkiintoisempi ja puhujatkin paljon parempia.
Opintomatkaan oltiin siis loppujen lopuksi oikein tyytyväisiä, Brysselin likaisuudesta huolimatta. Ja vaikka terassilla piti istua sateenvarjot käsissä. Jotain vaihtelua tähän Barcelonan helteeseen. ;)
P.S. Olemme kantapään kautta oppinut, että monet ihmiset "pelkäävät" järkkäriä eikä se kuvien ottaminen niin helppoa olekaan. Kymmenistä ryhmäkuvista parlamentissa yksikään ei ole oikeasti onnistunut. Note to self: Asetukset on laitettava automaattiselle ennen kameran ojentamista kenellekään.
