31. joulukuuta 2010

Vuosi 2010

tammikuu
Vuosi 2010 alkoi loistavasti Mendozassa ihanien ihmisten ympäröimänä auringon paahteessa. Tammikuu oli vielä täysi kesäkuukausi Argentiinassa. Nautin viimeisestä lomakuukaudesta aivan kybällä. Sain vieraita Suomesta ja pääsin vihdoin tutustumaan Buenos Airesiin oikein olan takaa. Viikko rannalla Pinamarissa N:n kanssa oli myös lomanviettoa parhaimmillaan. Kun viimein saavuin Suomeen tammikuun viimeisenä vkonloppuna, tuntui hyvältä lopettaa kiertomatkailu ja toisten nurkissa majailu, jota oli tullut tehtyä edelliset 2kk. Kuun viimeinen päivä kului istuessa koneessa, jumittaessa Köpiksen kentällä ja bussissa -matkustaessa takaisin Aberdeeniin lähes 2 vuoden tauon jälkeen.

helmikuu
Helmikuu oli shokki olla takaisin Skotlannissa, mutta toisaalta helpotus päästä takaisin opiskelemaan ja tuttuun ympäristöön. Sain rakkaan ystävän takaisin osaksi jokapäiväistä elämää ja nautin täysin rinnoin luennoilla istumisesta ja opiskelusta kirjastossa -ainkin ensimmäiset pari viikkoa. Pääsin myös ensimmäistä kertaa ikinä kuntosalilla käymisen makuun ja kuntoilusta tuli taas pitkästä aikaa osa arkea.

maaliskuu
Sain vieraita Suomesta. Äidin kanssa vietettiin ensimmäistä kertaa äiti-tytär -aikaa ulkomailla, lomaillen ja ihastellen Skotlannin aurinkoisia maisemia. Kävin ensimmäisessä Aberdeenin CS miitingissä, jossa tapasin mielenkiintoisia ihmisiä. Loppukuusta matkustettiin L:n kanssa Lyoniin moikkaamaan hyvää ystävää, jota ei oltu tavattu kahteen vuoteen. Jännitettiin josko 6 päivän reissu olisi liikaa, jos ollaan muututtu, mutta Kristina oli aivan entisensä ja "Finnish-Russian reunion" (jolla sitä kutsuimme) sujui täydellisesti. Lyon oli aivan ihana kaupunki ja sainpa taas hetkeksi kimmokkeen prepata ranskan kieltä.

huhtikuu
Kiitos Islannin ja tuhkapilven sain ylimääräisen lomaviikon ja visiitti kotona Suomessa venyi melkein neljään viikkoon. Oli helpottavaa olla kotona ja tutussa ympäristössä, tavata kavereita piiiitkästä aikaa ja nauttia Helsingistä.

toukokuu
Yliopistolla olikin enää loppurutistus jäljellä ja stressin johdosta viimeisetkin esseet saatiin kirjotettua. Kesä teki tulemistaan ja tentteihin luku käynnistyi. Vähän piti kiistellä vuokraemännän kanssa ennen kotiinlähtöä ja päästiin katsomaan uutta Sex & the City-leffaa Ladies Nightin merkeissä. Toukokuun viimeisenä lento laskeutui Helsinki-Vantaalle ja voi sitä onnen määrää kun kesäloma oli vihdoin alkanut.

kesäkuu
Työt alkoivat melkein heti Suomeen tultua. Ehdin silti nauttia kesästä kavereiden kanssa. Aika kului tädin koiranpentua ihmetellessä. Ensimmäistä kertaa "oppailin" Helsingissä CSn kautta ulkomaalaiselle. Juhannusta vietettiin perinteisesti mökillä. Kesäkuussa koitti kauan odotettu ja jo pitkään suunniteltu NYCiin paluu perheen kanssa. Hellettä, kävelyä, shoppailua ja ruokailua riitti, Starbucksia unohtamatta.

heinäkuu
Heinäkuu oli hellekuu. Piknikkejä ja iltauinteja kavereiden kanssa. Lounastauot Espalla, keskiviikot Cuba Cafen "Wednesday after work"eissa ja pulahdukset järvissä. Mikäs sen parempaa.

elokuu
Kesäily jatkui heinäkuun malliin. Jäälatet Coffee Housesta ja Robertsista kuuluivat työmatkaan. Yritin imeä kesää ja Suomea mahdollisimman paljon itseeni ennen syksyn tuloa. Mieleen jäi erityisesti Porvoon illallisreissu perheen kanssa ja päivä Ulkoministeriössä. 26. päivä lentokone kyyditti taas Atlantin yli rakkaaseen Argentiinaan ja mm. 10 Rion kentällä kulutetun tunnin jälkeen olin taas mi Buenos Aires queridossa.

syyskuu
Viimeinen kesälomakuu ennen yliopistoon paluuta. Syyskuu kuluikin lähes kokonaan Argentiinassa. Roolit olivat vaihtuneet kun Suomen kesäinen lämpö muuttui Argentiinaan talven kylmyyteen. Ei se menoa haitannut. Muutama päivä Buenos Airesissa, muutama viikko Córdobassa ja Mendozassa. Pieni loma Lontoossa ennen Skotlantiin paluuta, kauhea kuume ja vilustuminen hidasti koulun alkua ja kämpän etsintöjä.

lokakuu
Lokakuu oli kämpän ja työn etsimistä. Epätoivoa. Sain kuitenkin puoli vahingossa työn ja pitkien etsintöjen jälkeen löysin loistavan kämpänkin. Menin viimein tapaamaan disseohjaajaani ja sain selkeyttä lopputyön suunnitteluun. Ihana kaveri käväisi pikavisiitillä Suomesta tutustumassa mun skottilaiseen maailmaan.

marraskuu
Kuun merkittävimpiä päiviä olivat esseenkirjoitusmaratoni, oman kämpän tuparit ja netin saaminen. Marraskuussa sain myös ensimmäisen skottipalkan ever.

joulukuu
Laskin päiviä Suomeen. Stressasin koulutöistä ja nautin lumesta. Leivoin joulutorttuja, huh hei! Söin 2-3 kertaa viikossa Ben & Jerrysiä.

Vuosi 2010 oli loistava vuosi. Laskin, että vietin yhteensä 125 päivää (yli kolmasosa!) Suomessa, olin 8 eri maan (vaikka vaan lentokentällä) kamaralla. Istuin n. 90 tuntia lentokoneessa ja 19 kertaa leffateatterissa. Söin vain kerran sushia (höh). Kirjoitin yhteensä 10 esseetä ja luin vain 10 kokonaista kirjaa.

Onnellista Uutta Vuotta 2011 kaikille!

Uudenvuodenaatto 2006 veneellä Sydneyssä.

30. joulukuuta 2010

Rentoutumista kotosalla

Loma on kulunut mukavasti kotona. Sain joululahjaksi Leena Lehtolaisen kirjan "Minne tytöt kadonneet". Olen halunnut lukea sen jo kesästä lähtien, joten nyt viimein oli aikaa asettautua nojatuoliin. En ole aiemmin lukenut tätä Maria Kallio-sarjaa, mutta ihan miellyttävä oli lukukokemus. On aika vaikea olla pitämättä tarinaa todellisena kun olen yleensä lukenut aika lailla pelkästään ei-fiktiivistä kirjallisuutta. Tarina oli mielenkiintoinen kun se liittyi niin ajankohtaisiin asioihin ja välissä viitattiin moniin tämän vuoden oikeisiin tapahtumiin.

Tapanina käytiin veljen ja serkun kanssa katsomassa Rare Exports. Mikä leffa! Oli erittäin positiivista, että leffa pystyi yllättämään useaan kertaan ja olihan se aika jännä. Loppu oli ehdottomasti paras ja tuli puun takaa kun luulin leffan jo loppuneen, ennen varsinaista loppua. Mielestäni todellakin näkemisen arvoinen teos ja sopiva katsoa vasta joulun jälkeen. Oli se välillä aika hurja ja pikkasen jännittäväkin. Olin todella yllättynyt laadun suhteen, mieleen tuli Hollywood-leffat moneen otteeseen.

Ihanaa kun lunta vaan tulee lisää!
Taidan olla pikkasen karaistunut kylmyyteen kun Skotlannin jälkeen Suomi tuntuu saunalta. Silti rupesin nyt kutomaan villasukkia (!). Saa nähdä tuleeko ne koskaan valmiiksi.

Tajusin myös juuri (kun kaveri rupesi pyytämään Buenos Aires vinkkejä), että en ikinä ole tehnyt kunnon "matkakertousta" Bs Asta, vaan jotain random kommentteja matkaillessa. Ehkä pitäisi väsätä sellainen tässä lomaillessa..

25. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua! Feliz Navidad!

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!


Feliz Navidad a todos!

22. joulukuuta 2010

Home sweet home

Pääsin kuin pääsinkin Suomeen, vain 15min alkuperäisestä aikataulusta jäljessä.

Sunnuntaina olin vielä koko päivän töissä ja sitten treffasin CS-kavereita the coffee shopissa. Uusi kahvila-tuttavuus mulle Aberdeenissä. Tosi kodikas paikka Belmont st.n kupeessa. Kahvittelut venyivät ja jatkettiin vielä illallistamaan Union SquareWagamamaan. Wagamamoja olen ihmetellyt ympäri Brittejä, mutta en ole aiemmin eksynyt sisään ruokailemaan. Hyvää ruokaa "Aasiasta".

Tarkoitus oli tilata taksi maanantaiaamuksi valmiiksi jo sunnuntai-iltana. Helpommin sanottu kuin tehty lumisessa Aberdeenissä. Yksikään taksifirma ei suostunut ottamaan varauksia aamuksi klo 7 (he pelkäävät, että jos lunta tulee ja tiet ovat jäässä). "Soita myöhemmin" oli vastaus monesta paikasta. Yö jäikin sitten unettomaksi. Aamulla klo 5 aikaan yritin uudestaan, osa taksifirmoista oli vielä kiinni ja muualta vastaus oli "soita myöhemmin, klo 6 jälkeen". Kun sitten soitin klo 6 jälkeen, niin vastaus oli "sorry, we're fully booked" yhdestä jos toisestakin firmasta. What the heck? Siinä vaiheessa rupesi jo pikkasen tärisyttämään ja melkein iski paniikki. Muutaman lisäpuhelun jälkeen onneksi sain taksin tilattua ja mukava ukko odotti pihassa jo 15min etuajassa. Tuli pikkasen kiirus heittää kamat matkalaukkuun ja muistaa ajastaa lämmitin kämpässä kun taksi jo odotti pihassa. Ajomatka kentälle sujui yllättävän leppoisasti rupatellen ja kiitokseki annoin kunnon tipit, "are you sure?" -"Yeah, just keep it! You saved my Christmas". Kuski pyysi soittelemaan toistekin.

Lentokentällä olin jo yli 2,5h ennen lennon lähtöä. Aamupalaton ja uneton aamu/yö rupesi tuntumaan silmissä ja mahassa, mutta Costa Coffeen hyllyt huusivat tyhjyyttään. "Kun ei olla saatu tavarantoimituksia ja on kaikki loppuunmyyty". Haloo! Joulunalusaika lentokentällä eikä mitään myytävää kun jengi on jumissa ja ihmisiä riittää. Kentällä näkyi useita tuttuja yliopistolta ja haikeena katselin kun Köpiksen lento lähti ennen meitä, aikataulussa. Olisko sittenkin pitänyt ostaa SAS:n lennot? Onneksi loppujen lopuksi lento Aberdeen-Amsterdam oli vain reilun tunnin myöhässä.

Koneessa viereeni sattui istumaan aberdeeniläinen tyttö, joka oli matkaamassa Suomeen tapaamaan veljeään, joka oli mennyt suomalaisen IR (yllätys, yllätys!) opiskelijan kanssa naimisiin. Lentoemot ilmoittivat matkustajille yksitellen jatkolentojen tilannetta ja kertoessamme matkustavamme Helsinkiin vastaus oli "I'm sorry to tell you, but you are not going to make it!". Emon naama oli kuin kuoleman julistaneella ja niin pahalta se tuntuikin. Se oli kyllä arvattavissa kun oli tunnin vaihto ja lento tunnin myöhässä. Jullian ehdotti, että jospa sittenkin yritettäisiin juosta Helsingin koneeseen, koska sekin saattaisi olla jälkeenjäänyt.

Ängettiin siis ensimmäiseen bussiin, joka vei meidät terminaaliin ja pistettiin juoksuksi. Passintarkastus oli onneksi hiljainen ja siitä päästiin nopeasti läpi. Oli pakko viiletttää Starbucksin ohi ja haaveilemani viimeiset peppermint mochat sai jäädä. Turvatarkastuksessa oli onneksi ystävällisiä ihmisiä, joista muutama päästi meidät ohi. Portille päästyä selvisi kuitenkin, että meidät oli jo "heitetty koneesta ulos", koska KLM oli päätellyt, ettei ehdittäisi. Ei taas näin. Viimeksi kesäkuussa NYCistä lennettäessä jouduttiin taistelemaan, että päästäisiin meidän alkuperäiselle lennolle, josta meidät oli buukattu toisaalle kun oltiin juuri juostu hikihatussa portille. Taas KLM ja taas Amsterdamin lentokenttä. Pienten kinailujen (vieressä oli törkeä suomalaismies, joka rupesi valittamaan, että hän oli seurueensa kanssa ensin ja on matkustettu tunteja ja naiset aina pääsee edelle ja hänkin haluaa koneeseen yms) ja odottelun (piti odottaa, josko lennolle buukatut henkilöt saapuisivat vai saataisiinko heidän paikat) jälkeen mukava virkailija kuitenkin päästi meidät koneeseen. Huh. 

Olin superonnekas, että saavuin Helsinki-Vantaalle vain 15min alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Niin moni kaveri joutui viettämään tunteja ja öitä lentokentillä tai siirtää lentonsa päiviä myöhemmäksi. Matkalaukku jäi tietenkin jonnekin matkanvarrelle ja piti jonottaa yli puoli tuntia, että pystyi ilmoittamaan matkalaukun kadonneeksi, mutta pääsinpä kotiin. Alunperin halusin varata ennemmin KLM:n kuin SAS:n lennot, koska tiesin, että KLM antaa sentään jotain purtavaa lennoilla. Nämä voileivät olivat kuitenkin vielä hirveempiä kuin Köpiksen lentokentän antimet. Yök. 
Olen jo kyllästynyt lentomatkustukseen, mutta se onkin matkustamisen varjopuolia, joka pitää vaan kestää.

Hesarissa oli tänään vitsi:
Mitä eroa on joulupukilla, autolla, lentokoneella ja junalla? -Joulupukki matkaan jo käy. 

Nyt, koti & joulu. Happy happy joy joy!

19. joulukuuta 2010

whatever happens, just blame it on the weather

Jännittää kovasti miten maanantaina käy kotimatkalle. Kukaan ei ole mistään muusta puhunutkaan kun huonosta säästä ja lentojen peruutuksista. Muutama tuttu on ollut tunteja jumissa mm. Aberdeenin, Lontoon ja Amsterdamin lentokentillä viime päivinä. Aberdeenissä lunta on satanut torstaista lähtien ja sitä rupee taas olemaan kunnon kerros, joka peittää harmaat graniitit alleen. Tiet on jäässä ja opiskelukavereiden feisbuuk-päivityksistä päätellen jopa takseja on vaikea saada, koska he vetoavat "sää-ongelmaan". 
Ainakin eilen Amsterdamin lentokenttä oli pitkään suljettu, mutta tämänhetkisten tietojen mukaan maanantaille on luvattu hyvää säätä (lue: ei lumisadetta) Aberdeeniin, sekä Amsterdamiin, jonka kautta lennän. Peukut pystyssä & finger's crossed.
Skotlantilaisille lumi = katastrofi. Se ei vaan mene mulle aivoon. Opiskelukaverit olivat saaneet mm. tälläistä viestiä proffalta: "‎the ongoing bad weather has severely delayed the marking process of your essays". Siis mitä?

Eilen illalla kokoonnuttiin CS porukalla katsomaan skotlantilaista leffaa, One Day Removals, joka on kuvattu täällä Aberdeenissä. Oli jännä tunnistaa tuttuja maisemia kesken tarinan. Leffa oli vähintäänkin erikoinen, huonolla huumorilla varustettu, aika köyhä leffa -mutta meni sen verran sopivasti aliriman, että se oli säälittävän hauskaa katseltavaa. Yritin tänään töissä kysellä, mutta kukaan (aberdeeniläisistä edes) ei ollut kuullutkaan kyseisestä elokuvasta. Kuulemma toisella pääosan esittäjällä on joku "aikuisliike keskustassa".
Perusidea on se, että pääosassa on kaksi muuttomiestä, joilla yhden päivän aikana menee kaikki pieleen. He vahingossa tappavat muutaman ihmisen ja sitä sitten selvitellään käräjillä. Sellanen toilailu-leffa Mr. Bean-tyyliin.
Huvittavinta oli, että kun meitä oli 13 CSläistä, joista tasan 1 oli skotti (+ 1 englantilainen), niin oli pikkasen vaikea ymmärtää ukkojen puhetta. Esim. verbi do lausuttiin "dii" ja calm downista tuli "caalm diin". Vokaalit heittivät kärrynpyörää.

Tänään kun kävelin töistä kotiin, asteita oli varmaan -5, lunta tuprutti taivaan täydeltä ja kadulla paikallinen (epäilemättä) jätkä käveli shortseissa (!!!), adidaksen kolmiraita tennareissa ja nilkkasukissa. Oli hänellä sentään hattu päässä. Teki mieli napata hihasta ja kysyä, että "what the hell is wrong with you guys?" Jätin sen vielä tällä kertaa tekemättä.

Eilen oli syksyn vika luento. Joten jos huomista työpäivää ja takaraivossa stressaavaa disseä ei lasketa, olen nyt lomalla! Haluan kotiin.

16. joulukuuta 2010

Motivaatio hukassa

On vaikea löytää motivaatiota viimeiselle viikolle kun mieli on jo lomassa, joulussa ja kotona Suomessa. Maanantaina espanjan suullisen kokeen valmistelu jäi viime tinkaan kun en keksinyt mistä puhua 10min. Päädyin kommentoimaan YK:n ilmastokokousta Cancúnissa, valmisteluksi luin BBC Mundon muutaman artikkelin aiheesta. Pelkäsin, että opettajan "jälki-kysymykset" olisivat vaikeita, mutta onneksi ei. Koe meni ihan hyvin, sain kiitosta laajasta sanavarastosta, verbien taivutuksesta ja erinomaisesta aksentista ja satikutia muka "concordancia de género"sta.

Hispanics department ihmettelee, jos opiskelijat eivät ilmaannu tunneille ja käyttäytyvät "epäkunnioittavasti", kyseenalaistaen koko laitoksen. Kuulemma neljännen vuoden opiskelijat (mun vuosikurssi) ovat erityisen vaikeita tänä vuonna. Kuka nyt pystyy enää ottamaan laitoksen tosissaan kun espanjan kieliopin maikka on peruuttanut puolet syksyn tunneista. Onneksi en itse maksa lukukausimaksuja, mutta moni englantilainen opiskelutoveri maksaa. Maanantaina mm. menin yliopistolle 12:05 ja luokkahuone oli tyhjä. Kirosin taas proffan alimpaan maanrakoon, koska ei ollut eka kerta. Soitin kaverille ja ilmeisesti puoli tuntia ennen tunnin alkua oli tullut maili, jota proffa ei edes ollut viitsinyt lähettää kurssin viralliselle opiskelijalistalle vaan randomisti vaan osalle oppilaista. En ollut ainoa, joka tuli turhaan tunnille, enkä ainoa, jolta jäi maili saamatta. Eikä ollut eka kerta. Toissamaanantaina proffa oli päättänyt aikaistaa meidän espanjan tunnin tunnilla ja saavuin siis tunnin myöhässä kun kaikki olivat lähdössä pois. Hän oli hupsista vaan unohtanut laittaa sähköpostia, koska oli kertonut asiasta edellisellä tunnilla (jolloin oltiin Edinburghissa, niin en päässyt paikalle). Enkä ollut ainoa, joka saapui tunnin myöhässä.
Päädyin maanantaina sitten kirjottamaan pikkasen äreän mailin proffalle, johon en tietenkään ole saanut vastausta, hänellä kun on tapana jättää vastaamatta sähköposteihin. Kohta lähden espanjan tunnille ja saa nähdä a) onko meille tuntia ja b) kommentoiko proffa jotenkin sähköpostia.

Tiistaina olin töissä ja kauppakeskuksessa vilisi kun paikalle odotettiin viime vuoden X-factorin (vertaa Idols) poikabändiä, JLS:ssää. Tytöt kirkuivat ja olivat sankoin joukoin saapuneet paikalle ottamaan kuvia ja jonottamaan nimmareita. Töiden jälkeen kävin nopeesti moikkaamassa paria kaveria, jotka asuu ihan keskustassa ja lähtivät jo eilen koteihinsa loman viettoon. Illaksi menin vielä yhden kaverin luo CS tuttujen kanssa syömään saltalaisia empanadoja ja phish foodia. Nam.
Päädyttiin tuijottelemaan youtubesta videoita. Mm. tälläinen koomikko George Carlin. Ei heikkohermoisille.

Tää on aivan loistava lyhytelokuva.

Nyt ovat kämppiksetkin lähteneet ja olen kotona yksin kunnes lennän kotiin. Yön aikana oli tullut lumipeite ja pitkästä aikaa maa on taas valkoinen. Tätä pelkäsinkin. Lumisadetta on luvattu vielä ainakin seuraaviksi pariksi päiväksi. Nämä kun eivät osaa varautua, niin täytää vain toivoa, että lentokenttä pysyy auki ja maanantaina KLM lentää mut Damin kautta Helsinkiin.

Jouluradio.fi laittaa kivasti joulutunnelmaan.
Nyt pitää vielä kirjoittaa loppuun yksi essee (Give examples of how rule of law does help the poor and marginal in Latin America and/or the reverse) ja espanjan kirjallinen tehtävä huomiselle.

15. joulukuuta 2010

joulumieli

Pikku hiljaa ihmiset rupee hupenemaan kun kaikki suuntaavat koteihinsa joululoman viettoon. Perjantaina päästiin oikein kunnolla Christmas Spiritin pauloihin kun mentiin muutaman kaverin kanssa kuuntelemaan ja laulamaan Christmas Carolseja meidän yliopiston ja Aberdeenin toisen yliopiston (RGU) oppilaiden järjestämään tilaisuuteen yhteen kaupungin kymmenistä kirkoista. Tutut Joy to the world, O Little Town of Betlehem, O Come All Ye Faithfull ja Silent Night mm. toivat mieleen yläaste- ja lukioaikojen koulun perinteiset joulukonsertit. Terveisiä vaan kavereille ja äidille, jotka tänään pääsevät sinne aloittamaan joulun vieton. Jossain vaiheessa tilaisuus meni vähän asian vierestä kun juontaja rupesi haastattelemaan paikalle tullutta vanhempaa miestä (pappia?!?), jonka oli tarkoitus pitää puhe. He eksyivät keskustelemaan Madame Tussaudsin vahakabinetista ja lempivahanukeistaan. Puhe oli pikemmiten käännytys-saarna, josta jäi erikoinen maku suuhun.

Lauleloiden jälkeen jatkettiin M:n kotiin, jossa hän kämppisten kanssa järkkäsi post-Carol bileet. Oikea joulukuusi seisoi olkkarin nurkassa ja se oli koristeltu omaperäisesti vaatteiden "merkki-lapuilla" ja aidoilla pipareilla. Upea piparkakkutalo lumimaisemineen olkkarin pöydällä ja seinät täynnä paperista askarreltuja lumihiutaleita, huone valaistu kynttilöillä. Aikamoinen saavutus opiskelijakämpälle Aberdeenin perukoilla. M oli leiponut pipareita ja pojat lämmittivät jättikattiloissa mulled winea, kuumaa siideriä (joo!) ja kaakaota. Joulu. Kyseessä oli siitä erikoiset kotibileet, että ne poikkesivat kovasti muista tämän syksyn bileistä ihmisten kansalaisuuteen katottaessa, porukasta 90 % oli brittejä.

Yritettiin kaverin kanssa päästä taksilla kotiin, sillä kadut olivat hengenvaarallisen jäisessä tilassa. Yli puoli tuntia soiteltiin kymmeneen eri taksinumeroon. Täällä ei siis ole taksikeskusta, josta tavoittaisi kaikki kaupungin taksit. Se olisi liian helppoa. Soitin valehtelematta ainakin 7 eri numeroon ja kaveri muutamaan muuhun. Joko puhelimeen ei vastattu ollenkaan tai vastaus oli "we have no more taxis available, they are all taken, sorry about that" -kuten näiden tyyliin kuuluu. Ei siis mitenkään ystävällisesti, esimerkiksi että "nyt on vähän kiirettä, mutta 45min päästä olisi mahdollista". Yhteen vastaajaan jätin nimen ja numeron ja maanantai-aamuna sieltä soitettiin takaisin. Kyseessä oli aivan joku muu paikka kun taksitoimisto, minne lie soiteltu.

Olin koko lauantain ja sunnuntain töissä. Koko kaupunki tietenkin hulluna jouluostoksilla ja kauppakeskus täynnä ihmisiä. Hullunmylly. Sunnuntai-iltana kämppis D oli kutsunut muutaman kaverin illalliselle, joten syötiin hieno illallinen pitkän kaavan mukaan. D oli nähnyt paljon vaivaa kokkaamisessa ja kattamisessa. Pojat olivat tuoneet viiniä, jonka avaamiseen tarvitsi pullonavaajan. Päädyttiin sitten tutustumaan naapureihin, kun lähdettiin pullonavaajan hakureissulle seinän taakse. Naapurista löytyi oikein mukava vanhempi pariskunta, joka kutsui ovesta sisään ja etsintöjen jälkeen löysi laatikoiden pohjalta pullonavaajan.
Myöhemmin totesin (perus suomalaisena), että voisin seuraavana päivänä käydä tiputtamassa pullonavaajan naapurin postiluukusta. Kolme kreikkalaista ja sveitsiläinen nauraa räkättivät ja luulivat, että vitsailin. Heidän mielestään olisi törkeää tehdä niin, sillä pitäähän sitä nyt kunnolla kiittää lainasta vielä ainakin viidennen kerran (kun oltiin jo avaajaa hakiessa kiitelty moneen kertaa). Perusteluni, "ettei tarvitsee enää häiritä ja soitella ovikelloa", eivät vakuuttaneet muita. Onneksi myöhemmin tarinan kerrottuani suomalainen henkitoveri totesi, "tottakai, postiluukusta vaan palautus". Ei ollut enää niin tyhmä olo. Olisiko se muka ollut töykeää? Tai ehkä se toimii vaan Suomessa. :)

Myöhemmin päädyttiin pelaamaan korttia mun hienoilla, joskus Kirjatorin syövereistä löytämillä Suomi-pelikorteilla ja D kaatoi punaviinit mun päälle. Täysi lasi kaatui olkkarissa ja onneksi kokolattiamatto säästyi pisaroilta, mun neule ja farkut sen sijaan ei. Tottelin heti D:n neuvoa ja käskystä juoksin valuttamaan kuumaa vettä hanasta suoraan viinitahraan. Ihmeen kaupalla harmaassa neuleessa, jossa oli 20 cm halkasijan omaava läikkä, ei ole enää jälkeäkään punaviinistä. Kuka olisi uskonut, että kuuma vesi tekee ihmeitä viinille. En tiennyt tätä ennen!

Maanantaina painuin sitten uudestaan soittelemaan naapurin ovikelloa palauttaakseni pullonavaajan. Nainen ystävällisesti tarjosi apujaan "if you need anything, just gimme a shout" -kuten täällä on tapana sanoa ja varoitti vielä kutsumattomista vieraista ja ovenlukitsemisen tärkeydestä. Heille kuulemma oli joku kadulta kävellyt sisään aina makuuhuoneeseen asti. Kuka nyt ei lukitsisi ulko-ovea?

10. joulukuuta 2010

procrastination at its best

Mitä koulutöiden välttäminen ja kolme joulutortutonta vuotta saakaan aikaan?
En eläissäni ole tehnyt joulutorttuja ilman valmiita Sunnuntai-taikinalevyjä.
Mitähän tästä seuraa?
Meillä tosiaan on pikkasen niukasti keittiövälineitä. Lasi toimii onneksi täydellisesti kaulimena.
Onneksi kavru oli roudannut Suomesta asti mulle sitä ainoota oikeaa tähtitorttuhilloa.
Nam, nam.
Tuli nameja. Näillä sain kämppiksetkin houkuteltua huoneistaan keittiön pöydän ääreen seurustelemaan. Käytin tätä ohjetta (ilman konjakkia), kun en jaksanut/osannut metsästää maitorahkaa näiltä mailta. Välissä äiti vähän neuvoi skypen avulla. En siis ihan täysin yksin ollut. 

8. joulukuuta 2010

päivän naurut osa 2

Sain tämän linkin kaverilta viestillä "para los amantes del cafe como ti" (=kahvinrakastajalle, kuten sulle) viitaten kohtaan 3:30.
Olen katsonut videon jo muutamaan kertaan, mutta silti se jaksaa naurattaa.



"I've spent a week's wage already and it's only 10 o'clock"

Aberdeenissä jatkuu ihanat, aurinkoiset, lumiset pakkaspäivät (-2).

Vielä ennen kotiinpaluuta pitäisi valmistella espanjan suullinen koe/esitelmä, yksi espanjan kirjallinen tehtävä ja yksi essee Rule of Law in Latin America kurssille.
Näiden lisäksi pitäisi myös turbona vääntää disseä (lopputyötä).
Joulu voisi vielä odottaa pari extra viikkoa mun mielestä.

7. joulukuuta 2010

itsenäisyyspäivän viettoa

Monen vuoden tauon jälkeen pääsin nauttimaan itsenäisyyspäivän vietosta. Oli ihana, jouluinen iltapäivä/ilta ihanien ihmisten kanssa. Meitä oli 4 suomalaista ja yksi bosnialais-ruotsalainen lisäys mukana tuijottamassa läppärin ruudulta linnanjuhlia. Reiluuden vuoksi katsottiin ruotsinkielistä lähetystä. Sen seurauksena missattiin tietty kaikki mielenkiintoisimmat haastattelut ja asusteet, mutta tajuttiin se vasta liian myöhään -onneksi juhlamekot löytyivät HS:n sivuilta kuvista. Juhlastudio toimi kuitenkin vain enimmäkseen taustameluna ja muuten vaan nautittiin pipareista, Lontoonraefazusta, Marlin glögistä, punaviinistä ja juustoista. Nam, nam, nam.




Oli kyllä hienoin itsenäisyyspäivä moneen vuoteen!

3. joulukuuta 2010

jouluinen Edinburgh

Keskiviikkona kovasti jännitettiin päästäisiinkö torstaina lähtemään reissuun. Fourth Road Bridge, jota pitkin matka kulkee, oltiin jouduttu sulkemaan kovan lumentulon takia. BBC:n sivuilla ihmisiä kehotettiin "pysymään poissa", koska ei ollut tarkkaa tietoa sillan avaamisesta liikenteelle. Kaveri puoli-vitsillä heitti, että löytyisköhän twitteristä ajankohtaisempaa tietoa ja niinhän se oli. Twitterin (!!!) avulla ilmoitettiin lisätietoja sillan tilanteesta. Tällä sillalla on siis oma twitter-sivu. Uskomatonta 2000-lukua. Olin yllättynyt brittien kehittyneisyydestä, todella. 

Incident on bridge - bridge closed to all vehicles (06:27 UTC 01/12/10)

Only one lane in each direction will be open - please proceed with caution and expect delays!

News release: Bridge fully open after unprecedented snow closurehttp://bit.ly/hwaQak

Päästiin kuin päästiinkin aamulla klo 8:00 lähtemään Edinburghiin. Normaalisti vajaa 3h matka taittui yli 4 tunnissa, kun tiet olivat vielä aamulla auraamatta ja liikennettä riitti. Maisemat olivat sanoinkuvaamattomia, nummet ja puut lumen peitossa. Raukat lampaat, hepat ja lehmät myös. Oltiin perillä Edissä puolenpäivän aikaan ja ehdittiin käydä hutasemassa napaan pesto-pastat ennen kuin tavattiin Skotlannin parlamentin edustajia parlamentilla. Olin ensimmäisenä yliopistovuotena käynyt vierailemassa parlamentissa, joten mitään uutta sieltä ei löytynyt. Saatiin kysellä parilta poliitikolta kysymyksiä heidän näkemyksistään ja kuultiin mm. vankkoja mielipiteitä ja perusteluita Skotlannin itsenäistymisen puolesta. Kierroksen jälkeen saatiin mennä kuuntelemaan poliitikkoja työntouhussa. 



Parlamenttikierroksen jälkeen lähdettin pienemmällä kaveriporukalla haistelemaan Edin joulua. Aloitettiin kierros tietenkin Starbucksin Peppermint mochalla. Millä muulla? Matka jatkui joulukauppojen kautta keskustaan ja pääkadulle, Princess Streetille. Ihana joulukuinen päivä, lunta maassa ja taivaan täydeltä lisää. 


Pyörittiin joulumarkkinoilla.


Takana näkyy Edin linna kauniisti valaistuna. 


Juotiin "glögiä" (mulled wine) ja syötiin creppejä. Nam.


Löysin yhdestä kojusta tutunnäköistä tavaraa. Samanlaisia tuulikelloja, joita näkyy ympäri Argentiinaa ja jollainen roikkuu kotona Suomessakin. Kysyin myyjältä ja kuulemma Brasiliasta tulevat.



Vietettiin kaikin puolin ihana ja rentouttava päivä essee-urakoiden jälkeen. Sain kuin sainkin "rauhanrakennukset" kirjoitettua keskivko-iltana ja nakitin kaverin luovuttamaan esseen eteenpäin.

Nyt kirjastoon aloittamaan uutta esseetä, josta pitäisi maanantaina pitää lyhyt esitelmä. Aihe vaan vielä puuttuu.

Hauskaa viikonloppua!

------------------------------------------------------------
Nuestro viaje con la Sociedad de Políticas y Relaciones Internacionales casi fue cancelado por toda la nieve que ha caído acá últimamente. Resulta que uno de los puentes por el cual pasa el camino hacia Edimburgo lo habían tenido que cerrar el miércoles. Descubrimos que este puente tiene su propio twitter y de ahí uno se puede tener al tanto de la situación y condición del puente. Qué desarrollo, por dios. Me quedé sorprendida.

Menos mal, el jueves pudimos arrancar hacia Edimburgo a las 8 de la mañana. El viaje que normalmente dura menos de 3 horas ahora nos tomó más de 4. Hubo bastante tráfico, mucha nieve y ibamos lento. Por ahí pasábamos camiones que se habían quedado atascados por la nieve y no se podían mover más. El paisaje era hermoso, todas las colinas y árboles cubiertos de nieve. Los pobres ovejitas, caballos y vacas también.

Al final llegamos a Edimburgo más temprano de lo previsto y por suerte hubo tiempo para un almuerzo rápido. Comimos unos fideos a la vuelta del parlamento antes de que empezara el tour. Unos políticos nos mostraban el parlamento (lo cual había visitado ya durante el primer año de la facu) y nos contestaban las preguntas que tuvimos sobre el edificio (que no es nada lindo) y la política. También pudimos ir a escuchar el parlamento en acción un rato. 

No nos interesaba mucho la discusión sobre el presupuesto para los viejos así que con unas amigas salimos bastante rápido para ir a tomar unos cafes (mocha menta piperina) en Starbucks. Eso es lo que hace la Navidad para mí, realmente. Seguía nevando y íbamos caminando hacia el centro porque teníamos como 4 horas para gastar en la ciudad antes de volver para Aberdeen.

Terminamos yendo al mercado navideño, tomamos unos "vinos calientes" y comimos unos crepes. Paseábamos por el mercado hasta que no nos daba más. Las medias y las botas completamente mojadas no nos quedaba otra que ir a comprar medias nuevas. 

Pasamos un día hermoso y relajado en Edimburgo. Nos puso bien "al espíritu navideño". La nieve hace una gran diferencia. Nos encanta!

Buen finde!

2. joulukuuta 2010

joulu(kuu)kalenteri


Monen vuoden tauon jälkeen omistan ikioman joulukalenterin. 
Melkein otin jo maanantaina varaslähdön, kunnes tajusin, että oli aivan liian aikaista.

Lumentulo vaan jatkuu ja maa jatkaa kaaoksessa. Hip hei! 
Huomenna Edinburghiin.

30. marraskuuta 2010

päivän naurut

Vai itkut siitä, että joku oikeasti tekee tälläisiä lehtijuttuja 
ja joku oikeasti lukea tälläisiä lehtiä?
Tämä ehkä syynä siihen, että lehti löytyi kahvi-breakilla hylättynä HUBin pöydältä. 

"how to shower like a celeb?" -Give me a break! :S

Mun "esseen-kirjoitus-vapaapäivä" meinasi painua suoraan kankkulankaivoon, kun klo 8:53 heräsin puheluun töistä -"olisitko halunnut tulla tänään pariksi tunniksi, ollaan alimiehitettyjä". Jossain vaiheessa olen oppinut sanomaan "ei" ja hyvä niin. 

Koko päivä meni laki-kirjastossa (law library) ja illalla kävin pitkästä aikaa MUNissa. Edustettiin Keniaa ja aiheena oli tällä kertaa "merirosvous". General Assemblyn kokouksesta tuli vähän 3 miehen (Indonesia, Saudi Arabia ja USA) näytelmä, mutta oli pakko mennä tapaamaan meidän LIMUN porukkaa. Sitten joskus ensi vuonna, helmikuussa, kun disse on toivottavasti kirjotettu ja palautettu lähdetään siis Lontooseen, London International Model United Nations -konferenssiin. Jei.

29. marraskuuta 2010

pari senttiä lunta = maailmanloppu

Hassua miten lumi voi vuosi toisensa jälkeen saada kaiken sekaisin. Keskiviikosta lähtien on tullut lunta, ilmeisesti viime vuosia "aikaisemmin", mutta ei lumi mikään harvinaisuus briteille ole.
Tänään oli politiikan luento peruttu, koska luennoitsija oli jumissa Edinburghissa "due to weather conditions" (en valita). HUB (yliopiston kahvila) oli täynnä kylttejä, tyyliin "tänään suljetaan ajoissa klo 19, sään takia". Kilau -kahvila yliopistolla oli kiinni ja ovessa kyltti "emme ole saaneet ruokatoimituksia, joten olemme tänään suljettu". Bobbinin (kampuksen kulma-pubi) keittiö oli suljettu, koska heiltä oli ruoka loppunut kesken. Tescon hyllyt huusivat tyhjyyttään.. uskomatonta!



Leikkele- ja lihatiski olivat myös aivan tyhjiä. Hedelmähyllyssä oli vain mansikoita. Hahaha..
Not funny anymore..
Kuten kaveri sanoi "pitäisi varmaan ruveta varastoimaan ruokaa" ja hakea pikimmiten isommasta ruokakaupasta kaapit täyteen.

Eipäs tässä muuten huolia mitiä, mutta torstaille on suunniteltu Edinburghin reissu. Ollaan menossa Politics & IR Societyn kanssa tutustumaan Skotlannin Parlamenttiin, ellei nyt sitten visiittiä peruta sään takia. 

Niin, ja muuten Aberdeen Sports Village (meidän viime vuonna avautunut urheilukeskus yliopiston naapurissa) on myös kiinni. 
---"The adverse weather conditions in the early morning on Sunday 28 November unfortunately caused some structural damage to the wall cladding panels at Aberdeen Sports Village. A number of panels were blown from the building and with further bad weather forecast over the next 48 hours the decision was taken to close the Sports Village at lunchtime on Sunday.

Contractors will be attending the site as soon as practical, but the weather conditions are making travelling problematic.  The Sports Village will remain closed on Monday 29 and depending upon the ability of contractors to affect a repair on the damaged areas, it is hoped that parts of the Village will re-open on Tuesday."

P.S. Sain huomisen vapaaksi töistä. On siis koko päivä aikaa kirjoittaa esseetä. Jippii! 

------------------------------------------------

Parece que unos centimetritos de nieve significa el fin del mundo en esta isla. Desde el miércoles que está nevando y no es que sea la primera vez que nieva acá. Igual, la ciudad está en caós por alguna razón. 
Hoy cancelaron mi clase de política porque el profe no había podido llegar de Edimburgo (no me quejo). Varios cafés en el campus estaban cerrados o cerraban más temprano "por condiciones del tiempo". Con una amiga queríamos ir a cenar al pub al lado de la facu pero la cocina estaba cerrada porque no tenían nada para vender -no les había llegado la comida. A todo esto, incluso los estantes en el Tesco estaban vacíos, no les quedaba mucho para vender -como pueden apreciar en las fotos de arriba. En el estante de frutas sólo les quedaban unas fresitas.. increíble cómo se les puede difilicitar la vida un poquito de nieve.
Además, el centro de deporte que queda al lado de la facu está cerrado por "daños estructurales causador por las malas condiciones climáticas". 

Como dijo una amiga mía "a lo mejor deberíamos ir de compras para guardar mucha comida antes de que se acabe". Realmente, parece el fin del mundo.

Lo peor sería si tuvieramos que cancelar los planes para el jueves. Nos vamos con los chicos de "la sociedad de políticas y relaciones internacionales" a visitar el parlamento en Edimburgo, si es que no nos caga el tiempo.

P.S. Por suerte al final un compañero me cubre mañana y no tengo que ir a trabajar en la tiendita.. sino puedo usar todo el día para todo el trabajo que tengo para la facu. Chocha! :)

28. marraskuuta 2010

luontoäiti taitaa olla sekaisin

Perjantaina olin kirjastossa esseenteossa "pilkkuun" asti. Välillä hain kahvia, jotta pysyisin hereillä ja tuijotin "sulkaapatukkakonetta" ainakin 10 minuuttia, miettien -ostaako vai eikö ostaa? Päätin ostaa ja masiina vielä sylki mulle neljä erilaista sulkaapatukkaa (Galaxy, cookie crumble = nam!) yhden hinnalla. A bargain! Kirjaston ovet suljetaan perjantaisin jo klo 20. Ja kappas vaan siinä klo 19 aikaan rupesi runosuoni oikein kunnolla kukkimaan ja esseenteko sujumaan. On se ihmeellistä. Koulutöille oli kuitenkin pakko pistää loppu ja jatkaa kampuksen kulmalla olevaan "Bobbiniin" (pubiin) parin kaverin kanssa. Muutaman viinilasillisen ja kotimatkalla kaverilla juotujen yöteiden jälkeen olin kotona kolmen aikaan.
Turha kuvitella, että olin koko perjantain kirjastossa.. raahauduin yliopistolle vasta klo 13 luennolle. Sen jälkeen mentiin tietenkin porukalla lounaalle HUBiin ja lounaan päälle oli pakko vielä kahvitella.

Olen antanut periksi koulutöiden tekemisen viikonloppuisin, en enää edes yritä. Ennen lauantai ja sunnuntai oli parasta esseenteko-aikaa, mutta nykyään pitkän ja vilkkaan työpäivän jälkeen on aivan mahdoton kuvitella saavansa esseetä kirjotettua. Ei vaan toimi. Sen vuoksi lauantaina poikkesin töiden jälkeen keskustassa-asuvaa kaveria moikkaamaan ja jatkoin suoraan Aberdeenin Couchsurfingin järjestämään tilaisuuteen; the international food festival. Olin tosiaan luvannut "kokata" suomalaista ruokaa, mutta työaikataulujen muuttuessa en ehtinytkään. Ruokaa kyllä riitti. (Ilmeisesti mun työtunteja ei vähennetäkään, vaikka nimenomaan sitä pyysin.)

Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Olen keskiviikosta lähtien ollut super innoissani lumesta. Se ei ole lähtenyt vaan on tänne tullut jäädäkseen. Finger's crossed! Lauantai-iltana riehui sellainen lumipyry, että sen ansiosta olin lumiakka kotiin päästyäni. En tiennyt itkeäkö vai nauraa. Onnellinen lumestahaaveilija, joka pääsi saapastelemaan lumipyryyn, mutta joutui kävelemään kotiin hanskat naaman suojana, hattu ja huppu päässä, yrittäen tirkistellä liikennettä sormikkaiden välistä ja kestää kovien ja jäisten lumihiutaleiden paiskaantumisen päin pläsiä. Auts!
Löysin kotimatkalla omalta kadulta lumettuneen palmunkin.
Muutama tunti myöhemmin lumipyry jatkui täysin voimin, mutta sen kaveriksi rupesi ukkostamaan. Häh? Miten se on edes mahdollista? Ulkona salamoi ja jyrisi samalla kun satoi lunta. Jännää! Luontoäiti on sekaisin.

P.S. On huolestuttavaa, että mun piti googlata sana "sormikkaat" tarkistaakseni, että se on oikeasti suomea.

P.P.S. Sain perjantaina ensimmäisen palkan, mutta siitä oli vissiin mennyt veroa, vaikkei olisi pitänyt. Nyt pitää  vielä ruveta säätämään palkanmaksun kanssa. Jessus.

26. marraskuuta 2010

lumiukkoja ja esseitä

Tässä eilen aamulla otettu kuva mun kotikadulta. 
Neljäs yläikkuna vasemmalla on mun huoneen ikkuna.


Tällä viikolla politiikan kurssin luentojen aiheena on Conflict Resolution. Irkku-proffa otti yhdeksi esimerkiksi Kosovon. Ahtisaaren nimi tuli tottakai esiin jossain välissä, mutta naikkonen tokaisi Ahtisaaren olevan Suomen entinen pääministeri. Auts. Menin luennon lopuksi kysymään vähän ensi viikolla palautettavasta esseestä ja samalla kerroin proffalle, että Ahtisaari on oikeasti Suomen entinen presidentti. Oli pakko korjata ja proffa otti sen onneksi hyvin. Kiitti vielä korjauksesta. :)

Valitsin "rauhanrakentamisen" esseen aiheeksi. Deadline on 2. joulukuuta. Otsikko kuuluu näin:
‘Peacebuilding is a complex and multifaceted undertaking.’ (Ban Ki-moon, United Nations Secretary General, 2010) Discuss.

Tällä viikolla meidän piti yksitellen käydä hakemassa Rule of Law in Latin America kurssin esseet takaisin, jotta saataisin palaute henkilökohtaisesti. Proffa keksi aikatauluttaa keskiviikkoaamun ja antaa jokaiselle 7 minuutin aikavälin. Sain tapaamisen klo 10:14. Eihän aikataulu tietenkään mennyt suunnitelmien mukaan (varsinkaan kun koko aamun tuli lunta!), mutta 20 min odotuksen jälkeen sain vihdoin esseeni takaisin. Jo kotoalähtiessä suunnittelin mielessäni puhetta proffalle, jos saisin huonon arvosanan. Ensimmäisenä vuonna sain samaiselta henkilöltä koko yliopistohistoriani huonoimman esseearvosanan (14), joten mietin jo valmiiksi kommentit, jos hän jatkaisi samaa rataa. Se osoittautui turhaksi. Sain 17 (arvostelu on välillä 0-20 ja 9 pääsee läpi). Kuulemma hän näkee minussa potentiaalia ja voisin helposti saada korkeammankin arvosanan. Hän vielä sattui kysymään kauanko tein esseetä. Pyöristin vähän ylöspäin ja tunnustin, että 2 päivää. Kaverit oli ihmeissään, että uskalsin sen sanoa, mutta ei proffa sitä mitenkään kommentoinut. En vaan osaa valehdella. Seuraava essee onkin palautettava juuri ennen lomalle lähtöä ja kurssilla ei onneksi ole loppukoetta. 

Lumentulo on jatkunut nyt pari päivää ja eilen kampukselle oli ilmestynyt 
pari lumiukkoakin. Tässä toinen heistä. 


Löysin netistä sivun Anywhere TV, jonka kautta voi katsoa Suomen telkkaria reaaliajassa ilmaiseksi. Loisto juttu! Eilen iltapäivällä nauroin Ihmisten Puolueen jutuille. Samalla kun söin illallista katselin YLEn 20:30 uutislähetystä. Ihanaa!

25. marraskuuta 2010

skottimaisuuksia

Ennen kuvittelin olevani täysin tottunut skotti-aksenttiin ja ymmärtäväni sitä hyvin. Siis ennen kuin reilu kuukausi sitten aloitin työt paikallisen ostoskeskuksen ruokakojussa -jossa suurin osa asiakkaista on ihan tavallisia talliaisia, skottilaisia ja ennen kaikkea aberdeeniläisiä. Joku on joskus sanonut, että aberdeeniläisten aksentti on vaikea, mutta enpäs ole sitä aiemmin ajatellut, koska en hirveesti ole joutunut paikallisten kanssa tekemisiin. Aberdeen on yksi Brittien saarten "ulkomaalaistuneimmista" kaupungeista, mulle kerrottiin pari viikkoa sitten. Täällä on niin paljon ulkomaalaisia, joka puolelta maailmaa, että on vaikea löytää alkuperäinen aberdeeniläinen.

Viime viikkoina olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan ymmärtämiskykyjäni useaan otteeseen. Välillä joudun nolona jopa kolme kertaa kysymään, että "anteeksi, mitä haluat?". Muutaman kerran olen tyhmänä seissyt pari sekunttia paikallani ennen kuin viesti prosessoituu aivoissa, menee perille ja vihdoin tajuan minne päin sännätä. Useimmiten kyse on jostain todella yksinkertaisesta, kuten "can I have a latte, please?". Miten sen pystyy sanomaan epäselvästi? Kyllä näiltä onnistuu!

Olen töissä törmännyt erikoisiin sanastoon liittyviin juttuihin myös. Esimerkiksi sana juice. Niin, mehu. Mutta ei. Ajattelin ensimmäisinä viikkoina, että se on automaattisesti se hyllyssä oleva Tropicanan appelsiinimehu, josta puhutaan. Ei. Juice voi yhtä hyvin olla myös Coca-Cola, Sprite ja Irn-Bru (skottilaisten oma limu, vertaa Perussa Inca kola -maistuvat vähän purukumille).


Asiakkaat usein rahaa antaessaan sanovat samalla "that's perfect", joka ei mitenkään tarkoita, että kyseessä olisi tasaraha. Aluksi kuvittelin niin. 

Aye [ai] kurkusta sanottuna tarkoittaa "kyllä". Se on yllättävänkin yleinen ja normi tapa vastata. Sama kun meidän "joo".

Jotta kassatyöskentely tai "puntien opettelu" ei olisi liian helppoa, pitää ottaa huomioon vielä sellainen paikallinen normijuttu kun jokaisen pankin omat ja erilaiset setelit. Skotlannissa on siis neljä pääpankkia, jotka painavat rahaa. On Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland, Bank of England tottakai ja vielä Clydesdale Bank. Jokainen pankki tekee erilaisia seteleitä. Skotlannissa on käytössä siis neljä (!) erilaista (!!!) viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen punnan seteliä. "Alhaalla" Englannissa näitä kaikkia ei aina välttämättä hyväksytä, koska he eivät usein tunnista niitä. Sen takia turvallisinta on matkustaa Englannin punnilla. Skotlannissa minkään pankin setelit eivät ole "enemmän käytössä" tai "suosituimpia", vaan kaikkia näkyy päivittäin rahan kanssa asioidessa. Meillä töissä ei voi maksaa kortilla, joten kassatyöskentely hoituu vaan käteismaksulla. Välillä joudun vähän pyörittelemään seteleitä kädessä ja muutaman kerran olen jopa työtoverilta varmistanut, että onko kyseessä aito seteli kun se on näyttänyt vieraalta.


P.S. Mulla on nyt vihdoin kaiken taistelun ja odottelun jälkeen paikallinen sosiaaliturvatunnus ja mulle voidaan maksaa palkkaa. Mutta, jotta ei punnan kuvat liikaa kiiluisi silmissä, talteen kertyneet 100 ja risat työtuntia maksetaan osissa. Ilmeisesti verottaja puuttuu peliin, jos saan palkkaa enemmän kuin 20h/vkossa (palkanmaksupäivä on joka perjantai), koska olen opiskelija. Tästä johtuen varmaan vielä ensi vuonna odotellaan loka-marraskuun palkkoja. Jei. Pysyvät rahat ainakin tallessa.

24. marraskuuta 2010

"Finland is the little plastic village you set up under the Christmas tree once a year"

Kyllähän meiltä huumorintajua löytyy. :)
Jenkit on vaan kateellisia, eihän meillä ole edes vuonoja Suomessa.

Lunta! Nieve!

Kuva otettu mun ikkunasta 24.11.2010 klo 17:25. Jippii!
Ulkona on niin kaunista.


Por fin nevó! Me encanta!

22. marraskuuta 2010

qué ricas empanadas..

Tein ensimmäistä kertaa ikinä argentiinalaisia empanadoja tänä viikonloppuna kahden argentiinalaisen kaverin kanssa. Niistä tuli super maukkaita! Laitettiin sisälle jauhelihaa, sipulia, paprikaa, perunaa ja kananmunaa. Nyt mulla on resepti tallessa (napattu vissiin youtubesta), joten joululomalla pitää ryhdistäytyä ja kokeilla sitä kotona. Piiraat hävisi napoihin nopeasti ja jos sun toinenkin poltti kitalaen tai sormen. Päivän sana: kitalaki (paladar espanjaksi). Olen viime aikoina varmaan oppinut enemmän espanjaa kun englantia.

empanadas
Kuva on vähän huijausta, koska se otettu Córdobassa syyskuussa. Kyseessä ei siis suinkaan ole meidän valmistamat empanadat.

Tässä täydellistä fiilistelymusiikkia sunnuntaille, Brasiliasta.

Papas da Língua - Eu Sei

-----------------------------------------------

Por primera vez en mi vida hice empanadas caseras. Con unos amigos argentinos nos juntamos a hacerlas este finde. Salieron super ricas con una receta de empanadas salteñas que mi amigo había encontrado en youtube. Adentro pusimos carne molida, cebolla, pimentón, papa y huevo. Tan buenas eran que a cada uno se le quemó el paladar o dedo -en mi caso las dos cosas. Aprendí la palabra "paladar" gracias a esto. 

21. marraskuuta 2010

Missä ovat hanskasi, tyttöseni?

Jotain positiivistakin kerrottavaa tältä saarelta..

Täällä  pääsee keskiviikkoisin Vue cineman (paikallinen Finnkino) leffaan 2 yhden hinnalla. Jos siis omistaa Orangen liittymän, tai tuntee jonkun, joka omistaa Orangen liittymän. Pitää vain tekstata 241 numeroon 241. 2 for 1. Opiskelijahintainen leffalippu maksaa £ 3,50 (4 erkkiä) ja sillä pääsee kaksi, loisto diili!
Tällä hetkellä leffatarjonta näyttää aika surkealta, yritin jopa tylsistyneenä yks päivä selailla Finnkinon tarjontaa. Uusin Harry P ei ihan nappaa -voin katsoa sen joskus kesä-iltana hamaassa tulevaisuudessa (Suomen) koti-sohvalla kun maikkari päättää näyttää sen. Päädyttiinkin katsomaan The Social Network. Oltiin kuultu siitä positiivista juttua ja kyllähän facebookin tarina kiinnosti, vaikka alunperin leffasta kuullessa ajattelin, että ihan turha keissi. Mun mielestä se oli sopivasti hauska ja mielenkiintonen leffa. Siinä oli aika paljon sellasta tosi perus jenkki-teini-meininkiä, mutta pääosan esittäjän ajatuksenkulku piti mielenkiinnon yllä, samoin kuin ajan kanssa leikkiminen ja edestakas pomppiminen. Tuttuja maisemia näkyi Harvardissa ja olennaisessa osassa oli kolme suurta valhetta yliopiston perustajan patsaaseen liittyen -jotka löytyy mun reissutekstistä Bostonin visiitistä viime vuodelta (?! tuntuu, että siitä olisi ikuisuus!). Oltiin oikein tyytyväisiä leffaan, joten voin suositella muillekin!

Tiedättekö kun Britti-leffoissa/sarjoissa näkyy sellaisia vanhoja pappoja, jotka seisoo tienvarressa arkipäivisin auttamassa koulussakäyviä lapsia ylittämään kadun? Mun kotinurkilla on yksi tuollainen, super herttainen ja harmaa, vanha pappa, jolla on yllä koppalakki ja neon vihreä/keltainen, heijastava viitta ja kädessä pitkän tikun varressa liikennemerkki (ehkä STOP-merkki?). Satoi tai paistoi, pappa hymyilee ystävällisesti ja moikkaa aina. Viime viikolla yksi (joka) päivä oli super kylmä ja tuuli kovaa. Olin unohtanut hanskat kotiin ja yliopistolta tullessa pappa hymyillen kysäisi multa "where's you gloves my little girl?" [whiiiRs ju glavs mi lil giRl?]. On se hyvä, että joku pitää huolta tästä "pikkutytöstä".

----------------------------------------

Muchas veces parece que me estuviese quejando de todo acá en esta isla. Por ahí me cuesta entender, pero hay algunas cosas buenas, también. Por ejemplo, si vos tenés, o alguno de tus amigos tiene, un chip de Orange (el proveedor de servicios para el celu) los miércoles podés ir al cine 2 por 1. Es buenísimo porque ya que te dan la entrada con el descuento de estudiante, terminas pagando sólo £ 3,50 (en Finlandia te sale casi 3 veces más caro) por dos. 
El miércoles pasado fuimos a ver The Social Network (Red Social) y me pareció muy buena. No la había pensado ver al principio pero ya que habiamos escuchado buenos comentarios sobre ella, decidimos ir a verla. Se la recomiendo. Es interesante ver cómo nació el feisbuk y en que lío se metió el pobre tipo al crearlo. La peli salta un poco en el tiempo -entre cuando el tipo todavía está en la universidad y está creando el feisbuk y cuando le hacen juicio y está siendo acusado por haber robado la idea de otros alumnos. El protagonista es gracioso y es una peli para divertirse. 

Otra cosa que me ha llamado la atención últimamente es un viejo tierno que parece directamente sacado de una película británica. Está todo gris -el pelo más que nada, y debe tener casi 80 años. Está parado en la esquina de mi casa todos los días de lunes a viernes durante el horario en que los chicos van al colegio. Tiene puesto una capa de color amarillo/verde fluorescente y en la mano tiene una señal de tráfico que dice "PARE" colgada en la punta de un palito -con esa para los autos para que dejen a los chicos a cruzar la calle, ya que no hay semáforos. No importa que esté lloviendo o que haga sol, el viejo siempre está de buen humor, te saluda y sonríe. El otro día que hacía frío y se me habían olvivado las guantes en casa, venía caminando de la facu y el viejo me dice preocupado "dónde están tus guantes mi niña?". Está bueno que haya alguien que cuide a "la niña" acá. 

20. marraskuuta 2010

"kun kaikki menee pieleen, paista pannukakku"

Tänään olin taas koko päivän töissä, kuten joka lauantai. En vieläkään ole saanut sitä samperin brittiläistä sosiaaliturvatunnusta, joten en vieläkään ole saanut palkkaa. PRKL. En ymmärrä, mistä kiikastaa. Kuulemma paperit on jo toissa perjantaina postitetttu, minne lie päätyneet. 
Sain sovittua pomon kanssa, että teen jatkossa pikkasen vähemmän työtunteja viikossa. 20h/vko on liikaa mulle tällä hetkellä. En millään ehdi tehdä koulujuttuja. Pitkän työpäivän jälkeen on aivan mahdotonta saada jotain fiksua aikaseksi. Koskahan mut heitetään pihalle? Varmaan joka viikko pyydän jotain; joululomaa, vähemmän töitä yms. Pomo vaikutti kyllä ihan tyytyväiseltä, koska ilmeisesti hän joutuu muutenkin vähentämään ihmisten työtunteja. Jossain vaiheessa kuulin huhua, että tätä menoa koko lafka on helmikuussa konkurssissa. Muutama viikko sitten seinälle oli ilmestynyt lappu, jonka mukaan työtunteja ja ehkä jopa väkeä jouduttaisiin vähentämään. Tänään näin meidän seinällä ilmoituksen, jonka mukaan haetaan osa-aikasta. Ainakin yksi 40-tuntilainen on jo laitettu 20-tuntilaiseksi. Mikä logiikka? Mene ja tiedä.

Katsoin toissailtana FinTVn kautta suomalaisen Sooloilua-leffan. Multa on mennyt ihan ohi koko leffa, mutta ilmeisesti se on tullut ulos vuonna 2007 (lähde: Wikipedia). Otsikko on lainaus elokuvan mummelilta, kyseessä on hänen ainoa elämänohjeensa naisille. Logiikka piilee siinä, että pannukakun tekemällä saa jotain aikaseksi ja samalla hyvää syötävää. Kuulostaa täydelliseltä. Tällä hetkellä ei ole tarvetta pannukakun paistamiseen, mutta on hyvää pitää tuo mielessä pahan päivän varalle. Sooloilua oli hyvä ja "helppo" leffa, ei mikään tajunnanräjäyttävä, mutta sopiva. Jostain syystä en voi sietää Minttu Mustakalliota, mutta hänestä huolimatta tykkäsin elokuvasta. Tuntuu niin jännältä ja loistavan hyvältä katsoa jotain suomalaista ja samalla on nostalgista fiilistellä lumi-maisemia. Toivottavasti tulee valkoinen joulu! Vaikka ei sillä niin väliä, mulle riittää nyt että pääsen jouluksi kotiin.

17. marraskuuta 2010

on täällä asiat oikeesti ihan jees

Blogin sivuja ja posteja taaksepäin selaillessa voisi kuvitella, että mun elämä on super ankeeta ja valitan vaan kaikesta. Kuivaa. Ei asiat nyt ihan niin huonosti kuitenkaan ole. Joku mut on saanut tänne Skotlantiin enemmän tai vähemmän "jäämään". Ehkä se, että haluan valmistumispaperit (!?!) käteen. In July that is, finger's crossed.

Ensimmäistä kertaa on nyt sellanen fiilis, että "täällä on ihan mukavaa". On perusjutut hallussa kun on kiva kämppä, viihdyn koulussa -nautin opiskelusta, on mukavia ihmisiä ympärillä -uusia & vanhoja ihania kavereita, on työtä vastapainona opiskelulle, joten en voi valittaa. Vaikka aina sitä keksii, mistä kitistä.

Sunnuntai-iltana sain jotain aikaseksi. Jotain, mitä olen suunnitellut ainakin sellaset kolme vuotta tekeväni. Yksi aukko yleissivistyksessä on nyt paikattu kun vihdoin katsottiin kaverin kanssa Braveheart! Huh, huh. Tiesin sen olevan "iso urakka", ei 3h leffaa joka päivä ehdi katsoa, joten oltiin vähän jouduttu suunnittelemaan tätä juttua pari viikkoa. Oltiin kuitenkin yhdessä todettu, että nyt täällä Skotlannissa asuessa on pakko tämä leffa katsoa. Ei täältä voi lähteä ilman, että on Braveheartia nähnyt. On se hieno leffa ja on siinä hieno tunnelma. Tuli melkein jotain pientä skottilaista kansallistunnetta jostain sisimmästä ehkä vähäsen pintaan. Ehkä pikkasen.

Viikonloppu meni muutenkin kavereiden kanssa chillisti leffoja ja X-factoria (paikallinen Idols) katsellen ja syöden, töiden lisäksi tietty. Pomo ei suoraan sanottuna ihastunut mun 3 vkon joululoma-ideasta, mutta sain tehtyä kompromissin ja lennän Suomeen 2,5 viikoksi. (Koulun puolestahan saisin varmasti otettua yli kuukauden lomaa, riippuen tammikuun koeaikataulusta, jota ei ole vielä julkistettu.) Näin ollen olen poissa vain 2 vkonloppua eikä muut joudu liian paljon korvaamaan mun työtunteja. Tästä innostuneena ostinkin jo eilen liput kotiin jouluksi. 
siis 34 päivää Suomeen... apua! Sitä ennen pitää vielä kirjoittaa 2 esseetä, tehdä pari esitelmää ja mielellään kirjoittaa disse (gradu/lopputyö) lähes valmiiksi myös. 

Pikkasen vielä tästä paikallisesta pankkisysteemistä. Toissa-aamuna painuin aikaisin kampukselle Bank of Scotlandin konttoriin, jossa mulla on tili -ollut ehkä pari viikkoa jopa. Pankki oli kiinni, vaikka olisi pitänyt jo 9:15 aamulla olla auki, koska heillä oli "teknillisiä ongelmia koneiden kanssa". Yeah, right. Oli turha kuvitellakaan, että maanantaisena aamuna kaikki menisi pussiin, saati sitten vuokranmaksu joka oli tarkotus eilen hoitaa. Menin kulman taakse nostamaan rahaa suomalaiselta tililtä, jotta pankin auetessa voisin laittaa rahat omalla brittiläiselle tilille ja sitten siirtää vuokranantajalle. Helpommin sanottu kuin tehty. 

Rahat sain kyllä helposti tilitettyä omalle tilille, mutta jostain syystä tilisiirto ei onnistunut. Sitä sitten ihmeteltiin sankoin joukoin. Heppu tajusi jossain vaiheessa kysyä, että onko tämä kenties ensimmäinen tekemäni talletus tälle tilille. Oli se. Rahojen pitää nääs olla tilillä yönyli. Joo! Overnight. Vaihtoehto oli tulla seuraavana päivänä takaisin tekemään tilisiirto tai ottaa rahat ulos ja kävellä keskustaan Santanderin pankkiin tilittämään ne suoraan vuokraisännälle. Päätin palata seuraavana aamuna ennen töihinmenoa. 

Illalla kotiinpalattuani tajusin, että olin unohtanut puolet papereista pankkiin, koska tein samalla osoitteenmuutoksen, jotta pankin posti tulisi kotiin eikä menisi enää kaverille, jossa asuin tiliä hankkiessa. Heppu lähti kopioimaan papereita ja unohti laput sille tielle, enkä enää siinä härdellissä muistanut niiden perään kysellä. Paperit onneksi löytyi seuraavana aamuna konttorista ja tilisiirto onnistui. Yllättävän helposti onnistuikin. Tämän jälkeen brittityyliin neiti kysyy, että "onko jotain muuta, jota voisin tänään tehdä palvellakseni teitä?" Joo, ei ole. "Oletteko olleet tyytyväisiä käyntiinne täällä Bank of Scotlandissa tänään?" Joo, olen kyllä. Päästä mut nyt vaan menemään. "Teemme tälläistä asiakastyytyväisyyskartoitusta ja teille saatetaan myöhemmin päivällä soittaa kysyeksämme mielipidettänne palvelusta. Pyrimme tietenkin aina 10/10."

Samalla neiti ojentaa tälläisen lapukkeen mukaan:

Ja lopuksi vielä kerran varmistaa, että "Neiti G., oletteko siis tänään saanut odottamaanne palvelua vai olisimmeko jotenkin voineet parantaa käyntiänne täällä konttorissamme?". Yeah, just let me go.. now!

Onko se sellainen yli-yrittäminen, yli-ystävällisyys vai feikki-ystävällisyys joka saa niskavillat pystyyn? En tiedä. Nuori tyttö, joka kohtelee samanikäistä asiakasta kuin vanhaa tanttaa menee yli hilseen.

Viikonloppu sujui näitä riimejä ihmetellessä.

ja näitä myös.
--------------------------------------

Hace mucho que pienso empezar a escribir en castellano también. Vamos a ver si esto resulta a algo y si realmente alguién lee lo que escribo. Lo ideal sería que mi gente al otro lado del mundo, en la tierra querida y lejana -la gran A, pudiera leer lo que está pasando en mi vida.

En fin. Estoy bastante satisfecha con mi vida acá en Escocia. Siempre parece que me estuviese quejando de todo pero al fin y al cabo no está tan mal. Por lo menos ahora, ya que me encontré un depto lindo, me gustan las materias que tengo en este semestre, tengo muy buenos amigos acá y un trabajo que me trae algo de plata y me ayuda a olvidar de los estudios unas horas por semana.

Llegué a un acuerdo con mi jefe y puedo ir a casa, a Finlandia, por 2 semanas y media durante las vacaciones de invierno. Después de 3 años volveré a pasar Navidad en casa con mi familia. Qué emoción! En 34 días estaré en casa ya. No veo la hora.. pero al mismo tiempo me estresa un poco la cantidad de "trabajo" que tengo para la facu antes de las vacaciones. Cómo llego a hacer todo?

16. marraskuuta 2010

ajatuksia lapsuudesta..

Vastaus La Vida Locasta tulleeseen haasteeseen..

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen "Mikä sinusta tulee isona"?
           
-Ensin opettaja, jossain vaiheessa halusin olla arkeologi, jotta pääsisin tutkimaan muumioita ja pyramideja Egyptissä ja myöhemmin halusin olla rikostutkija.

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
            -Alfred J. Kvaak ja Tao Tao panda, ehdottomasti. En ikinä oikein välittänyt sarjakuvista, paitsi nyt vanhempana Mafaldan viisauksista.

"Isä, mikä se? Mitä toit?"
"Ai, monumentin tämänhetkisestä maailmantilanteesta?"

3. Lempileikkejäsi?
            -Barbit ja Baby Born –nukke, 10 tikkua laudalla ja tervapata!

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
            -Kävin satujumpassa, joskus kesällä tennis-kurssin, ehkä kerran luistelukoulussa ja n. vuoden verran harrastin ratsastusta. Urheilu ei ollut lempijuttuja, mutta sen sijaan vaeltelin metsissä rinkka selässä.

syyskuussa Mafaldan kanssa Buenos Airesissa

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?
            -Kirka! :D Myöhemmin Spice Girls ja Hanson.

6. Parhaat synttärisi ja miksi?
           
-Varmasti kesällä -95 ukin mökillä, kun sukulaiset tulivat sinne ja meillä oli koko heinäkuun ollut kaksi lammasta (Saara & Salli) ”lainassa” järven toisella puolella olevalta lammasfarmilta.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
            -En muista mitään ylitse muiden saamaani lahjaa, pidän kaikista. Viime viikolla sain kotoa Suomesta ihanan yllätyksen, joka odotti kotona rankan työpäivän jälkeen.


8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?
            -Pienenä suunnittelin olevani Stockalla töissä, tarraosastolla nimenomaan. ;) enkä ole vielä reilannut Euroopan halki (vaan pikkasen Itä-Euroopassa), vaikka suunnitelmissa oli nuorempana. Mutta unelmani "opiskelemaan ulkomaille" on toteutunut, voisi jopa sanoa, että "triplaten". 

Haaste menee eteenpäin AnnalleLauralle ja Nooralle.