maapallon jakajalla

Mulla on vielä yhden kerronnan verran jäljellä tarinoita Quitosta.. meinaan meidän vika päivä oli ehkä kaikkein tapahtumarikkain ja yllättävin päivä. Aamulla käytiin kierroksella paikallisessa Valkoisessa Talossa, jossa presidentti Correa työskentelee ja varmasti pian houstaa Assangea ;)

Puolen päivän aikaan meillä oli treffit hotellilla yhden meksikolaisen häävieraan kanssa ja lähdettiin taksilla valloittamaan mitad del mundo -kaupunkia. Eli suunnattiin noin tunnin verran Quitosta pohjoiseen, missä "maapallon puoliväli" -niminen kylä (lue: turistikompleksi) sijaitsee ja missä ranskalaisten laskelmien mukaan maapallon jakaa päiväntasaaja. Ilmeisesti ranskikset on aikoinaan 1700-luvulla menneet laskuissa sekaisin ja alkuperäisasukkaat, inkat, olivat olleet oikeassa laskelmiensa kanssa. Paikallisia ei kuitenkaan kuunneltu vaan ranskikset veti viivan maahan ja nyt tämä maapallon puolivälin monumentti sijaitsee 240 metrin päässä oikealta päiväntasaajalta. Mutta sitä ei ehkä kannata kertoa, koska muuten valokuvat menettää hohdokkuutensa.

Mä oon maapallon pohjoiselta pallonpuoliskolta, joten oon pohjoisella pallonpuoliskolla ja herra on eteläisellä, etelästä kun tulee.

Kahdella dollarilla sai loistavan burgeri-lounaan taivaallisella tuoremehulla, vaikka oltiinkin ihan superturistisessa paikassa. Yksi paras juttu Ecuadorissa oli ehdottomasti hedelmämehut. Voi tsiisus! Meidän hotellin aamupalan mangomehu oli niin mahtavan herkullista, että vedettiin sitä herran kanssa kilpaa. En malttanut mennä illalla nukkumaan kun jo haaveilin aamupalasta ja mangomehusta.

Lähellä tätä "maailman puoliväli" -kylää oli sellanen Pululahuan geobotaaninen alue !?! (reserva geobotánica), jossa aktiivisen tulivuoren kraaterin päällä on kokonainen kylällinen ihmisiä. Se oli tosi vaikuttava paikka. Siellä kraaterin päällä asustelee noin sata perhettä, jotka elävät maanviljelyllä. Kylästä ei löydy puhelimia tai puhelinlankoja, eikä siellä ole kännykällä kuuluvuutta. Sieltä löytyy yksi hostelli ja jos oltais tiedetty siitä aikasemmin, oltaisiin ihan varmasti jääty yhdeksi yöksi nukkumaan kraateriin. Valitettavasti meidän lento lähti samana iltana takas Bairesiin, niin ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta. 

Siellä kylässä ei oikeastaan sada vettä, vaan joka iltaa tulee yökaste ja sumu. Ilmeisesti joka päivä kylä peittyy pilvillä iltapäivällä kolmen aikaan ja sitten niistä laskeutuu yökaste, jonka avulla maanviljely onnistuu. Tuolta meidän näköalapaikalta meni alas sellainen jyrkkä parin kilsan polku, jota pitkin kyläläiset nousee aasin selässä myymään viljelyksiään. Muuten tuonne kylään pääsee noin 20 kilsan kiertotietä autolla. Päivisin lämpötila voi nousta lähemmäs 30 astetta ja iltaisin lämpö laskee melkein nollaan. Hui!

Lopuksi ehdittiin vielä nappailla kuvia monumentilla, ennen kuin piti kiiruhtaa taksilla takaisin Quitoon hotellille ja sieltä suoraan lentokentälle.

Quito oli tosi hieno kaupunki ja mun mielestä ehdottomasti näkemisen arvoinen. En siltikään usko, että menisin sinne uudestaan. Pitkästä aikaa mulla tuli sellanen fiilis, että "onpas kiva paikka, mutta tää on nähty", koska olen yleensä reissulla aina suunnittelemassa paluuta. Vähän kyllä harmittaa, ettei ehditty muuta Ecuadoria nähdä tällä kertaa.

lisää Quitoa

Vielä on tiedossa vähän Ecuadorin matkan fiilistelyä. 

Häiden jälkeisenä päivänä hengailtiin Quitossa itse hääparin ja muutaman muun Suomesta ja muualta maailmalta tulleen häävieraan kanssa. Oli ihan kiva käppäillä Quitossa jonkun "paikallisen" kanssa. Sen ansiosta nähtiin kaupunkia vähän eri silmin ja löydettiin paikkoihin, joihin ei oltais yksin löydetty. Käytiin alla olevassa kirkossa, joka oli sulhasen lempikirkko koko kaupungissa. Sisällä ei valitettavasti saanut kuvata. Saatiin englanninkielinen opaskierros, joka oli huonoin ikinä. Tyttö puhui enemmän espanjaa kuin englantia ja keksi sanoja espanjasta. Kävi sääliksi, mutta kaikki meistä ei ymmärtänyt espanjaa.

Ennen Ecuadorin matkaa kirjoitin muun muassa yhdelle hollantilaiselle tytölle, jonka tiesin asuneen Ecuadorissa ja jonka tapasin Chile/Peru-matkalla 2009, kysyäkseni vähän matkavinkkejä. Hänen vastauksensa oli ainoastaan "Quito on vaarallinen". Okei, kiitti. Meillä ei kyllä kertaakaan ollut turvaton olo. Päivisin kuljettiin kamera kaulassa kuten kunnon turistit ja iltaisin vähemmän liikuttiin yksin kaupungilla. Ainoa asia mitä itse pelkäsin ennen matkaa oli joku perus vatsatauti. Lähes kaikki Suomesta tulleet häävieraat olivat sairastuneet häitä edeltävällä viikolla jossain vaiheessa. Me onneksi selvittiin aika vähällä, itselläni koski vatsaan häitä edeltävänä iltana muutaman tunnin. Asiaa ehkä helpotti se, että meidän vatsat on jo "latinalaisamerikkalaistuneet" -varsinkin tuon argentiinon. Haha.

Quitoa pääsee ihailemaan vähän korkeammalta, noin 4000 metrin korkeudesta kun nousee teleféricolla ylös korkeuksiin. Me ei tosiaan osattu ottaa kylmyys-ongelmaa huomioon aamulla kun lähdettiin hotellilta. Ylhäällä oli ihan perkuleen kylmä! Päätettiin silti jäädä kituuttamaan itseämme pikkasen, jotta nähtiin kaupunki myös pimeällä. Oltiin paikalla juuri maagisella hetkellä kun kaupungin valot rupesivat syttymään. Oltiin paljon korkeammalla kuin useat pilvet ja lentokoneet, jotka laskeutuivat Quitoon. Maisemaa täydensi Ecuadorin toiseksi suurin tulivuori, Cotopaxi, lumihuippuineen.

Vikana päivänä käytiin myös ihan keskustassa sijaitsevan presidentti Correan palatsissa vierailulla.

suomalaisecuadorilaiset häät

Varsinaisena Ecuadorin matkan motiivina oli ystäväni häät, jotka pidettiin 1,5 tunnin matkan päässä Quiton ulkopuolella. Täytyy myöntää, ettei Ecuador ole ikinä ollut ykkösenä matkakohteiden listalla. Quito on silti ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka! Ecuadorista löytyisi varmasti vaikka kuinka paljon nähtävää, -rannikkoa, vuoristoa, sademetsää ja galapagos-saaria -mutta valitettavasti me ei tällä kertaa ehditty pääkaupunkia syvemmällä maata tutkimaan.

Bussi täynnä häävieraita lähti kätevästi meidän hotellin edestä lauantaina aamulla kello 9. Laittautumisten kanssa tuli siis oletettavasti pikkasen kiirus, mutta koska bussi oli täynnä melkein vain suomalaisia vieraita, lähti se ihan ajoissa kohti hääpaikkaa Ecuadorin vuoristoon. Seremonian piti alkaa keskipäivällä kello 12, siihen aikaan puolet häävieraista oli vasta paikalla. Lattarityylillä taas mentiin ja vihkiminen alkoi kello 13.  Tämän ansioista saimme Nicon kanssa oivasti hipiämme poltettua päiväntasaajan keskipäivän auringossa. Onneksi punotus ilmestyi vasta illalla.. Pappi oli muuten jenkkimiehiä, joka perusjenkkiaksentilla kyseli sitten espanjaksi, että tahdotteko toisenne. Se oli aika söpöä. Hääpaikka oli aivan mahtava ja sieltä löytyi vaikka minkälaisia eksoottisia eläimiä!

Iltapäivän ohjelmassa oli herkullista ruokailua, pikkasen puheita suomeksi ja espanjaksi sekä muun muassa suomalaisia kansantansseja ja perusbailausta. Tanssilattia täyttyi oletettavasti aluksi lähinnä ecuadorilaisista häävieraista. Varsinainen hääkakku oli niin mahtavaa, että se jäi kameralla ikuistamatta, koska se hyppäsi saman tien suihin. Kyseessä oli siis makea vadelma-mansikka-juustokakku. Lähes kaikki häävieraat jäi paikan päälle yöksi, joten mekin kipitettiin illalla kymmenen aikaan jo koisimaan omaan terassihuoneistoomme. Häihin oli saapunut noin 100 vierasta ja kansalaisuuksiakin oli jopa seitsemän erilaista. Aikamoinen saavutus. Sunnuntaina aamupalan ja pikkasen happihyppelyn jälkeen bussi kuljetti häävieraat takaisin Quitoon. Meillä oli edessä vielä melkein kolme kokonaista päivää turisteiluun..

Centro Histórico, Quito

Heti ensimmäisenä päivänä Ecuadorissa lähdettiin kävellen valloittamaan Quiton katuja ja suunnistettiin saman tien vanhan kaupungin suuntaan. Joidenkin lähteiden mukaan Quiton vanha kaupunki on lattarikaupunkien suurimpia ja parhaiten restauroituja. Kaupunki oli ihanan vihreä ja myös täynnä kaikenlaisia puistoja. Lisäksi Quitosta löytyy vaatimattomat nelisenkymmentä kirkkoa, joista taidettiin käydä sisällä ehkä kolmessa.

Ensimmäisenä päivänä kärsin pikkasen korkeusvaivoista. Quito on noin 2800 metrin korkeudessa merenpinnan tason yläpuolella, joten se tuntui aluksi pääkipuna ja tietenkin ylihelpolla hengistymisellä. Esimerkiksi nouseminen tuon kirkon eteen alhaalta katua pitkin tuntui jo tosi rankalta. Muutenkin koko kaupunki on aikamoista ylä- ja alamäkeä, joten kävellessä tuli helposti hengästyttyä. 

Häiden aattoiltana hääpari oli järjestänyt tapaamisen kaupungin mäelle Panecilloon yhteen ravintolaan, jossa kokoontui ehkä kolmasosa häävieraista viettämään iltapäivää ja ihailemaan Quiton auringonlaskua ja iltavalaistusta. Meillä oli siis mahdollisuus tavata ainakin osa häävieraista ennen varsinaista hääjuhlaa. Eikä oltaisi kyllä löydetty vastaavaa maisemaa omin neuvoin.