Montenegro - Vehreä Virpazar & järvimaisemat

Montenegron reissun ensimmäinen kohde oli Skadarjärven rannalla sijaitseva pieni Virpazarin kaupunki. Ehkä pitäisi puhua enemminkin pienestä kylästä, koska wikipedian mukaan asukasluku on vaivaiset 337 ihmistä. Virpazar sijaitsee lähellä maan pääkaupunkia, vain noin 30 kilometrin päässä Podgoricasta. Alun perin meidän oli tarkoitus ottaa bussi tai juna keskustasta, mutta päädyttiinkin ottamaan taksi suoraan lentokentältä muitta mutkitta Virpazariin. Matka taisi kestää vain 20 minuuttia ja selvittiin turhilta odotteluilta.

Vietettiin Virpazarissa kaksi yötä, mutta oikeastaan vain yksi kokonainen päivä. Bongasimme kylän osaksi meidän reittisuunnitelmaa lähinnä sen takia, että meitä kiinnosti tutkia maisemia Balkaneiden suurimman järven ympärillä. Skadarjärvi sijaitsee kahden valtion rajalla, noin 2/3 kuuluu Montenegrolla ja loput Albanialle. 

Täytyy kuitenkin myöntää, ettei Virpazarissa varsinaisesti kovinkaan paljon tekemistä ole. Päädyimme ensimmäisenä iltana varaamaan yli-innokkaalta kauppamieheltä seuraavaksi päiväksi muutaman tunnin Pelican-venematkan järvelle ja tunsimme itsemme jälkikäteen vähän höynäytetyiksi. Maksoimme parin tunnin tyhjänpäiväisestä kiertelystä lähes 30 euroa per nenä. Päivä sattui olemaan aika pilvinen, joten hädin tuskin erotimme vastarannalla sijaitsevia Albanian puolen kukkuloita. Onneksi hintaan sentään kuului kohtalainen aamiainen, jota nautimme veneretken lähtöä odotellessa, sekä pieni kierros paikallisessa maaseutumuseossa.

Bongailimme joka tapauksessa kaislikkoa kaislikon perään, kukkuloita, "Montenegron alcatrazin" eli ikivanhan vankilasaaren (ylläolevassa kuvassa), erikoisia lintuja (ylempänä olevassa kuvassa) ja jopa yhden Euroopassa harvemmin seikkailevan pelikaanin kaukana horisontissa. Olin haaveillut talviturkin heittämisestä, muttei siitä tullut mitään vilposen ilman puhaltaessa lähes koko päivän. 

Pienen iltapäiväsiestan ja ukkosmyrskyn laantumisen jälkeen lähdimme kapuamaan kylän rinnettä ylös kukkulan päällä sijaitsevalle linnalle. Löysimme matkan varrella mitä hurjemman kokoisia hämähäkkejä tietä reunustavista puista. Mielenrauhan säilyttämiseksi niitä rupesi olemaan vähän liikaa, mutta onneksi ne pysyivät tien reunassa. Meidän harmiksi saavuttiin linnakkeelle viisi minuuttia liian myöhään, portit olivat juuri menneet kiinni. Mukava paikallinen huikkasi ohikiitävän auton ikkunasta, että hypätkää vain muurin yli, ei teitä kukaan tulee torumaan. Näytimme ilmeisesti parempikuntoisimmilta ja ketteremmiltä kuin mitä todellisuudessa olemme, koska linnan portille päästyämme täytyi todeta, ettei meistä ollut moisia muureja noin vain ylittämään. Tyydyttiin tsekkailemaan maisemia muurin ulkopuolelta ja käveltiin takaisin majapaikalle pienen tihkusateen yllättäessä.

Vaikkei Virpazarissa kaikki mennytkään ihan suunnitelmien mukaan oltiin me silti tyytyväisiä reissuvalintaan. Ei vielä siinä vaiheessa tiedetty, että maisemat olisivat pelkästään paranemaan päin. Nautittiin siitä, ettei pienessä kylässä montaa muuta turistia ollut, ruoka oli erittäin hyvää ja katukoirat mitä suloisimpia. Viihdytettiin itseämme nimeämällä näitä veijareita. Valitettavasti kuitenkin Ricardo, Carlitos ja kaverit jouduttiin jättämään Virpazariin meidän jatkaessa matkaa bussilla pohjoiseen.

Jos nyt joku muu tuonne suunnalle eksyy, niin ehdottaisin kuitenkin, että kannattaa varmaan keskittyä ihailemaan Skadarjärven maisemia autosta käsin ja säästää veneretken rahat bensaa varten.

Mahtava Montenegro

Kotiuduimme Montenegrosta viime sunnuntaina. Voi vitsit mikä reissu! Kaikki meni tosi nappiin, kelit oli mitä upeimmat, maisemat hienommat kuin mitä osattiin odottaa ja majoitukset sekä bussit toimivat niin kuin piti. Lennot vei meidät suoraan Montenegron pääkaupunkiin Podgoricaan turkkilaisin siivin, Istanbulin välilaskuilla tottakai. Lentoyhtiöltä saamaamme palveluun ja ruokiin ei voi olla kuin erittäin tyytyväinen, vaikka Atatürkin lentokenttä ei nyt välttämättä ihan niihin lemppareihin kuulukaan. Vielä vähemmän tämän viikkoisen lentokenttäiskun jälkeen.

Meillä oli Montenegrossa varsinaisesti kolme eri kohdetta, suuntasimme ensin Skadar-järven rannalle Virpazariin, siitä bussilla muutamaksi päiväksi Kotoriin ja lopuksi vielä pohjoiseen Durmitorin kansallispuiston kupeessa sijaitsevaan Žabljak nimiseen kaupunkiin. Sen enempää suunnittelematta valikoitunut kohteiden vierailujärjestys oli loppujen lopuksi paras mahdollinen, koska maisemat vain paranivat loman edetessä.

Skadar-järvi

Kotor

Olin lukenut jo etukäteen, että Montenegrossa on helppo matkustaa. Silti yllätyimme oikein positiivisesti vielä paikan päällä. Ilman vuokra-autoa ei ollut minkäänlaisia ongelmia, vaan paikallisbussit kulkivat aikataulussa. Meidät yllätti myös maan yleinen siisteys, sympaattiset ihmiset, edullinen hintataso, erinomaisen siistit ja hyvin varustoidut vessat, upeat maisemat, hyvä palvelu ja herkullinen ruoka. Oikeastaan ainoa mieleen tuleva negatiivinen asia oli tupakanpolttajien määrä. Ajoittain tuntui siltä, että koko maan kansa kuuluu tupakoitsijoihin. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun sitä tuprutetaan ketjutta sisällä ja ulkona, jopa ravintolassa. 

Tien päällä maan keskiosissa.

Durmitor

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen reissu, johon sain inspiraation suomalaisista matkablogeista. Montenegro on näkynyt aika monessakin blogissa muutaman viime vuoden aikana ja vielä erittäin positiivisessä valossa. Olen käynyt Balkanin suunnalla jo kerran aiemminkin, mutta en Montenegrossa. Nico oli onneksi helppo ylipuhua - ei tarvinnut kuin näyttää muutamia valokuvia ja kesälomareissukohde oli lyöty lukkoon.

Tässä vielä meidän matkareitti karttaan merkattuna.

Montenegrosta siis varmasti tulossa vielä lisää juttua seuraavien viikkojen aikana.