Barcelona on koti

Löysin blogin luonnosten joukosta yhden viime vuoden syyskuulle merkatun tekstin, jonka otsikko oli "mitä tehdä Barcelonassa ennen muuttoa". Tarkoitus oli varmaan listata sellaisia asioita, joita suunnittelin tekeväni ennen kaupungista lähtöä. Mutta eihän täältä sitten lähdetykään ikinä pysyvästi yhtään minnekään, ainakaan vielä. Lista oli jäänyt niinkin luonnosvaiheeseen, että yhtäkään juttua siihen ei ollut vielä listattu. En siis voi nyt katsoa ajassa taaksepäin ja miettiä, onkohan ne asiat tullu tehtyä viimeisten yhdeksän kuukauden aikana. 

Viime viikkoina multa on muutamaan kertaan kysytty kuinka pitkään olen asunut Barcelonassa. Vastaan yleensä ensin, että puolitoista vuotta ja tajuan sitten, että tuleehan tässä kohta (syyskuussa) jo kokonaiset kaksi vuotta täyteen. Se kuulostaa mun mielestä ihan hurjan pitkältä ajalta. Ottaen huomioon, että olen viimeksi asunut yhteen otteeseen näin pitkään samassa kaupungissa ennen Skotlannin opiskelujen alkua syksyllä 2007. Hämmennyin kun vastapuoli totesi "vajaan kahden vuoden" olevan lyhyt aika. Kaikki on suhteellista.

Vuosien aikana eri kaupungeissa asuessa olen aina jollain tasolla kiintynyt jokaiseen paikkaan omalla tavallaan. Maailmalta löytyy monta kaupunkia, jonne voisin palata ja samalla tuntea palaavani tuttuun ja turvalliseen, kotiin. 

Olen aina pitänyt Helsinkiä kotina, olenhan asunut siellä suurimman osan elämästäni. Silti tuntuu huvittavalta, etten osaisi mainita koko kaupungista yhtäkään hyvää ravintolaa, jota suositella. Muutama päivä sitten ulkomainen kaverini kysyi Helsinki-vinkkejä ja tajusin, että ideat on aika vähissä. Ruokapaikkojen suhteen tietämykseni on täysi nolla. 

Välillä, ehkä kerran kuukaudessa tulee sellanen olo, että tää Barcelona on niin nähty ja kaikki kyrsii. Tekee mieli ottaa ja lähteä muualle kun kaikki ottaa pannuun ja ruokakaupan kassakaan ei osaa tervehtiä. Mikään ei tunnu menevän niin kuin pitäis ja tekisi mieli raivota koko maailmalle. Siihen ei tarvita kun yksi lyhyt kävely kaupungin kaduilla ja mietin jo, etten ikinä halua muuttaa täältä yhtään minnekään. Mun elämä on nyt täällä. Tunnen tätä kaupunkia tällä hetkellä ehkä jopa enemmän kun Helsinkiä tai mitään muuta kaupunkia koko maailmassa. Varmasti olen kulkenut Barcelonan eri katuja useampia kilometrejä kun Suomessa missään kaupungissa. Voin listata kenelle tahansa ainakin kymmenen hinta-laatusuhteeltaan loistavaa ruokapaikkaa tässä kaupungissa. Tiedän mistä saa parhaat jäätelöt, varmat laatupaellat, sivukatujen herkulliset voileivät tai parhaat hampparit. 

Kaikki tämä tekee Barcelonasta kodin. Täällä tuntuu turvalliselta, koska tunnen kaupungin kadut ja nurkat. Vaikka tästä kaupungista tuskin uudet kadut, talot ja yllätykset koskaan loppuu, on niistä tullut koluttua useimmat viimeisen vajaan kahden vuoden aikana. Täällä en tunne oloani turvattomaksi tai epävarmaksi. Tiedän tasan tarkkaan mikä metro menee minnekin suuntaan ja mikä uloskäynti kannattaa ottaa milläkin asemalla. Tunnen kuuluvani tänne osaksi kaupunkia, barcelonalaiseksi. Jopa silloin kun tarjoilija kysyy minulta espanjaksi haluaisinko englanninkielisen ruokalistan. Barcelona on nyt koti.

Vihdoinkin kodillinen ja takaisin linjoilla

Löydettiinkin onneksi suht nopeasti helmikämppä ja päästiin jopa parissa päivässä muuttamaan uuteen kotiin. Kaveri kenen luona bunkattiin oli lähdössä useaksi viikoksi matkalle ja meidän muuttojärjestelyillä oli aikamoinen kiire. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei lopulta oltu kuin viikko kodittomia kodin etsijöitä. Sen sijaan, netin kanssa meni vähän sähläykseksi (osaksi oma syy, osaksi nettifirman syy ja osaksi kämpän omistajan syy), mutta nyt kaksi viikkoa muuton jälkeen olemme vihdoin takaisin linjoilla. Sitä ei aina muistakaan kuinka vaikeaksi elämä menee, jos kotona ei ole nettiyhteyttä. Onneksi kännykällä nykyään pärjää aika pitkälle, mutta kulutin myös aika nopeasti kuukauden nettivalmiudet liittymästä umpeen. Kotona netittömänä vietinkin sitten viimiset pari viikkoa lähinnä olympialaisten katsomiseen ja kirjojen lukemiseen. Olemme molemmat ensimmäistä kertaa elämmässämme television omistajia. Appelsiinin puolikkaani sai minut suostuteltua tälläiseen hankintaan ja oi miten hienoa onkaan ollut pystyä katsomaan leffoja suurelta ruudulta, sekä seuraamaan olympialaisia suorana. 

Ensimmäisen uudessa kodissa nukutun yön jälkeen maisema oli tällainen, mutta onneksi nyt rupeaa jo paikat olemaan paremmassa järjestyksessä. Huomatkaa muuten ihana ikkuna keittiöstä olkkariin!

Kuten viimeksi kirjoittelin, pitihän niitä kompromisseja sitten jonkin verran tehdä. Muttei onneksi liikaa. Tämä uusi kämppä on aika paljon pienempi kuin meidän edellinen ja tavaroiden säilytys- ja varastointitilaa on paljon vähemmän. Se onkin saanut meidän luovuuden kukkimaan. Kannattaa esimerkiksi omistaa eri kokoisia matkalaukkuja, niin ne saa kätevästi toistensa sisään ja vievät vähemmän varastotilaa. Haasteellisinta on ehkä se, että vaatekaappitila väheni noin puoleen. Imuri löytyy nykyään keittiön kaapista, sillä keittiöstä sentään onneksi löytyy rutkasti säilytystilaa.

Meiltä ei enää löydy varsinaista "eteistä", ylimääräistä vierashuonetta tai "varastohuonetta", mutta nyt meiltä löytyy oikein hyvän kokoinen parveke ja paaaljon luonnonvaloa. Ei sitä osannut aavistakaan kuinka paljon elämänlaatua korottaa valoisa kämppä. Siinä missä meidän edelliseen kotiin hädin tuskin auringonsäteitä ylsi, pääsee niitä tänne uuteen jopa hieman liikaa (jos nyt täytyy jotain kritisoida). Aurinkoisina päivinä ei tarvitse edes lämmitystä päälle laittaa, kun aurinko lämmittää koko kämpän paistamalla suoraan sisään koko aamupäivän. Ihan huippua! Ainakin näin talvella. Onneksi meiltä löytyy sekä lämmitys, että ilmastointi. Valoa riittää niin paljon, että ensimmäisinä päivinä kuvittelin koko ajan jättäneeni valot päälle. 

Ja mikä tärkeintä, tällä kertaa kämpän sijainti on paras mahdollinen. Metron sisäänkäynti löytyy meidän ulko-oven edestä, ei siis tarvitse enää kävellä kuutta korttelia alamäkeä tai vastaavasti kotiin palatessa ylämäkeä. Kahden-kolmen korttelin etäisyydeltä löytyy ainakin seitsemän eri ruokakauppaa, enkä tarkoita mitään pakistanilaisten kulmakauppoja, vaan ihan kunnon ruokakauppoja. Nurkan takaa löytyy kaksikerroksinen Mercadona, muutama Caprabo tuoreine kalatiskeineen, Sorli Discau, Condis, Lidl ja muutama muu. Vihannes- ja hedelmäkauppojakin näyttäisi löytyvän. Tällä kertaa valinnanvaraa siis riittää! Meidän alakerrasta löytyy myös ihana leipomo-kahvila, josta tulee aina aivan mahtava tuoreen pullan ja viinereiden tuoksu, jota on vaikea vastustaa. Toistaiseksi ollaan osattu pysyä sieltä pois, mutta on ihana tietää, että tuoreet kroisantit löytyy hissimatkan päästä. 

Ja näyttää vahvasti siltä, että meidän kuudennesta kerroksesta on mahdollisuudet nauttia upeista auringonlaskuista. Jippii!

Suomessa Brysselissä

Eilen illalla kotiuduin Brysselin reissulta ja tuntuupas hyvältä olla kotona Barcelonassa. El Pratin kentälle rullatessa tuntui siltä, että palaa kotiin ja vielä kun samaan aikaan laskeutui Aerolineas Argentinas, minkä johdosta kenttä vilisi argentiinalaisia, oli erittäin kotoisa fiilis taattu. Takit ja huivit sai heittää laukkuun saman tien kun Barcelonan lämpö otti iltakymmeneltä vastaan. Nyt en halua vähään aikaan matkustaa minnekään vaan nauttia täysillä Barcelonan kesästä. 

Bryssel oli vähintäänkin aika mielenkiintoinen kaupunki.. olin aika järkyttynyt yleisestä epäsiisteydestä ja rähjäisyydestä, läntisessä Euroopan sydämessä kun ollaan olevinaan. Enkä ollut meidän maisteriporukasta ainoa. Koukeroisia, ihan kuin maanjäristyksen jäljiltä olevia katuja kävellessä tuli pikaisesti Buenos Airesin katukivetykset mieleen. Laatat on pois paikoiltaan ja vedet lentää sateen jälkeen irtonaiselle laatalle astuessa päälle, lastenrattailla sais rallia ajaa. Vois melkein sanoa, että Euroopan talouskriisi näkyy Brysselissä paljon enemmän kuin Barcelonassa!

Yksi matkan tärkeimmistä tarkoituksista oli kuitenkin viettää pitkästä, pitkästä aikaa laatuaikaa kavereiden kanssa, eikä siihen Brysselin harmaus onneksi vaikuttanut. Meillä oli parhaat juhannusbileet vuosiin. Vaikka istuttiinkin ulkoteltassa kylmähkössä ilmassa ja kesäsateessa. Bileistä voi lukea lisää Lauran blogista. Muutenkin koko Brysselin reissu oli loppujen lopuksi vähän kuin olisin palannut Suomeen. Tai suomenruotsalaiseen Suomeen. Vietin viisi päivää oikeastaan enemmän ruotsin kielikylvyssä kuin ranskan sellaisessa. Oli kiva todeta, ettei se vuosien opiskelu ole mennyt ihan hukkaan, eikä se toinen kotimainen vielä täysin ole korvien välistä kadonnut. Otin myös tottakai ilon irti ja käväisin Scanshopissa ostamassa erittäin belgialaisia herkkuja kotiin..

Viimeisenä päivänä käytiin lounaalla Suomen merimieskirkossa..

karjalanpiirakka munavoilla ja lohi-broccoli-piirakka maistui ihan taivaalliselta!

ja kun jälkkäriksi sai vielä korvapuustin, oli riemu suuri!

Nyt tiedossa olisi gradun kanssa puurtamista aktiivisesti ainakin seuraavan viikon ajan. Kirjoittelen vielä lisää Istanbulin ja Brysselinkin matkasta lähipäivinä..

karttanuppailua

Loman aikana sain jopa yhden vaivattoman, mutta pidempiaikaisen projektin valmiiksi.

Nimittäin jo ennen joulua yhdellä rennolla päiväkävelyllä tuli vastaan tällainen korkkitaulu. Ja eihän sitä millään voinut kauppaan jättää. Suunnitelmissa on jo vuosia ollut jonkinlaisen pinnikartan hankkiminen, eihän tuo olisi kovin vaikea itsekään tehdä. Kun se nyt tuli valmiina vastaan, niin pitihän se kotiuttaa saman tien. Kartta olisi jäänyt kovin kalpeaksi, jos oltaisiin merkitty vain sellaiset maa, joissa ollaan oltu yhdessä. Vaikka onhan niitäkin jo tainnut kymmenkunta kertyä. Niinpä päätettiin merkata kaikki maat, joissa jompikumpi on ollut yksin tai ollaan oltu yhdessä. Ja vieläpä samalla värillä, sillä nuppineuloja oli nyt vaan yhden värisiä. Viime viikolla merkattiin maat ja ripustettiin komistus parilla naulalle seinälle. Se on musta tosi hieno! Se muistuttaa joka päivä, kuinka paljon nähtävää maailmassa vielä onkaan.

Kuka huomaa Euroopassa jotain erikoista? Itse huomasin sen vasta kotona..

kurkistus kotiin vol. 2

Kämppäkierros jatkuu.. keittiöön.

Kuvan ulkopuolelle jäi oikealla oleva tiskikone, joka on osoittaunut oikein käteväksi! Vähän mietityttää, että kuinka paljon ylimääräistä yllätystä se tuo sähkölaskuun. Se jää nähtäväksi. Keittiö on ainoa huone, jossa ei ole parkettia tässä kämpässä. Tämä keittiö on aika moderni siinä mielessä, että astiakaapissa altaan yllä on jopa oikein suomalainen (?!?) juttu, nimittäin kuivausritilät! Hiphei! Ongelma vain on se, että kaapin alaosa on umpinainen, joten vesi tippuu metallialustalle, jonka voi onneksi kuitenkin tarvittaessa tyhjentää tiskialtaaseen. Eteläeurooppalaiseen tyyliin pesukone löytyy tietenkin keittiöstä.

Pirtsakka Ikean tuliainen ja Argentiinan Córdobasta raahattua mil grullas -merkkistä teetä.

Alla näkyy vierashuone, josta löytyy alalaatikosta toinen "sänky". Huone on ollut ahkerassa käytössä -siellä on yöpynyt jo yhteensä viisi henkilöä vajaan kahden kuukauden sisällä. Lisähuone toimii mahtavasti myös opiskelutilana ja ylimääräisenä tavaransäilytyshuoneena.

Meidän makkari.

Päivittäisiä Mafaldan viisauksia unohtamatta..

Siinä se!

Ollaan oltu supertyytyväisiä tähän kämppään, joten se kämpän etsintään liittynyt kolmen viikon alkutuskailu on muisto vain ja kannatti ehdottomasti. Nyt jälkikäteen tuntuu hullulta, että edes harkittiin kimppakämppää ja pelkän yhden makkarin vuokraamista meille kahdelle. Oltiin siis todella epätoivoisia, mutta onneksi lopulta vastaan tuli kunnon aarre!

kurkistus kotiin

Tällä kertaa esittelyssä meidän Barcelonan kämppä.

Meillä on kaksi eri postiosoitetta, koska asutaan mäessä kahden kadun välissä. Virallisen, vuokrasopimuksessa olevan, osoitteen mukaan asutaan tuolla alakadulla, mutta sisäänkäynti on kuitenkin yläkadulta. Sen takia käytetään mieluummin yläkadun osoitetta, koska muuten tänne on mahdoton löytää.  Posti onneksi tulee perille molemmilla osoitteilla. Yläkadulla samalla numerolla "89" varustettuja sisäänkäyntejä on kolme, meille pääsee valkoisen portin kautta. Lisäksi yläkadun postiosoitteen mukaan asutaan tokassa kerroksessa, mutta kadulta pitää astella portaita alaspäin. Hieman monimutkaista! Internetasentaja kävi omien sanojensa mukaan pimputtamassa kaikkien naapureiden ovella kysellen meidän perään, muttei ihme kyllä kukaan tuntenut Annikaa ja Nicoa. Oltiin tosiaan muutettu vain viikkoa aiemmin..

Tässä vähän epäsopusuhtaista pohjapiirrosta, josta saa kuvan kämpän erikoisesta pitkulaisesta mallista. Ainoastaan meidän ison makkarin ikkuna on (ala)kadulle. Kaikista muista huoneista on ikkunat sisäpihalle, jossa ei ole yhtään mitään eikä olla vielä saatu selvitettyä, että pääseekö sinne edes jotain kautta käymään.

Alla näkyy eteinen ja peilin kautta kurkistus "ensimmäiseen" makkariin, joka toimii lähinnä matkalaukku- ja kenkävarastona sekä pyykinkuivaushuoneena.

Näkymä eteisestä olkkariin ja makkariin.

Kurkkaus kylppäriin.

Kuka laittaa parketin kylppäriin?

Vähän olkkaria.

Sohva oli alunperin puna-musta, mutta en oikein pidä punaisesta tai mustasta ja vielä vähemmän niiden epämääräisestä sekoituksesta. Onneksi vahingossa ostettu liian pieni aluslakana sopii kuin nakutettu sohvan päälliseksi. 

Ainoa meidän tekemä huonekaluostos oli tämä ylläoleva Ikean 6,90 euron sohvapöytä. 

Nähtäväksi jää, kuinka kauan kukka raukka kestää mun olemattomia viherpeukalotaitoja.

Kierros jatkuu ensi kerralla..

Hipólito Yrigoyenin kämppä microcentrossa

Hipólito Yrigoyen on yhden Argentiinan entisen presidentin ja myös meidän tämän hetkisen kotikadun nimi. Ensi viikolla neljä kuukautta tässä kämpässä tuleekin jo täyteen, joten eiköhän olisi aika vähän esitellä tätä koloa. Tää kerrostalo on aika järkyttävän näköinen ulkopuolelta, mutta ollaan ajateltu, että ehkä se pitää vorot loitolla. Toisaalta, johan täältä kerrostalostakin löytyy potentiaalisia voroja.. katsokaa meidän ovisummeri-taulua rapun ulkopuolella. 24 kerrosta ja kämppiä aasta ämmään joka kerroksessa.

Tässä on meidän kämpän sisäänkäynti. Harvinaista täällä päin, meillä on melkein eteinen! Ja onneksi mun kämppis on sisäsiisti argentiinalainen, jota ei tarvitse muistuttaa kenkien jättämisestä eteiseen.

Toimisto, ruokapöytä, aamiaspöytä ja lukunurkkaus.

Meillä on aivan upeat näkymät, myös vessasta! Tuossa on kiva suihkutella ja kattella vaikka samalla maisemia, jottei vessan seinät rupea liikaa hikoilemaan.

Lyön tässä kaksi kärpästä samalla. Kämpän lisäksi esittelen mun innovatiivista "opeta suomea salakavalasti motivaatiota vailla olevalle oppilaalle " -ideaa. 

Makkarikin täyttyy valosta, kunhan ulkona paistaa aurinko!

Vähän suomea ja vähän suomalaista kulttuuria jenkin näkökulmasta. 

Sohva ja vierassänky. Viva Argentina.

Heti post it -lappujen ilmestyttyä ensimmäisenä iltana nukkumaan mentyä kuului vierestä "vessa, vessa, vessa, jää-kaap-pi, jää-kaap-pi, ovi, ovi, ovi, peili, peili, peili". Joten kyllä niistä jotain hyötyä on ollut!

Vuokrattiin tämä kämppä netin kautta aika sokkona vain kuvien perusteella. Neljän kuukauden ajaksi uskalsin sen tehdä. En oikein tiennyt mitä odottaa ja pelkäsin vähän etukäteen missä tultaisiin asumaan, mutta ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä tähän löytöön. Kaikki on mennyt aika smoothisti, koska vuokraan kuuluu astiat, leivänpaahdin, hiustenkuivaaja, huonekalut, netti ja muut laskut. Yllätysplussa oli kerran kahdessa viikossa käyvä siivooja, joka vaihtaa käydessään lakanat ja tuo mukanaan uudet pyyhkeet. Ei hullumpaa!

skottikämppä

Minun piti jo ennen joululomaa avartaa näkymää tähän skottikämppään, mutta jostain syystä se jäi kiireiden vuoksi tekemättä. Tajusin, että tämä onkin nyt kymmenes kämppä, jossa olen elämäni aikana asunut. Onneksi Suomessa on aina ollut vain yksi ainoa koti, joka on ja pysyy ykkös-kotina. Sen takia kertaakaan ei ole tarvinnut oikeasti muuttaa. Tämä on jo kolmas skottikämppä, viimeiseksi jää ja ehdottomasti parhaimmaksi. 

Tässä vähän marraskuista katunäkymää. Mun huoneen ikkuna on toinen vasemmalta ylhäällä, seuraava on itävaltalaisen kämppikseni Tanian ikkuna ja alakerrassa vielä meidän olohuoneen ikkuna, joka on myös kadulle päin.

Olen aivan älyttömän iloinen meidän kylppäristä. Se on ehkä isoin ja hienoin kylppäri, mitä yhdessäkään kämpässä, jossa olen asunut, on koskaan ollut. Meillä on siis sekä amme, että suihku (vasemmassa reunassa näkyy hitunen suihkun ovea) -erikseen. Kylppäri oli juuri vasta remontoitu kun muutettiin tänne syksyllä, joten oltiin ensimmäiset käyttäjät.

Ainoa harmi on tietenkin lavuaarin kylmä- ja kuumahanat erikseen (yllätys, yllätys), mutta ne sentään ovat lähempänä toisiaan kun edellisen kämppäni vessassa. Ja mikä parasta, suihkusta tulee vettä turbopaineella (!), mikä on suuri harvinaisuus Briteissä! Jei. :D Ehdottomasti paras suihku, mitä olen koko saarella koskaan nähnyt.

Tässä kuva meidän yläkerran käytävästä/portaikosta. Tanian huoneen ovi on ensimmäinen vasemmalla ja mun se toinen. Dominiquen huoneen ovi ei näy kuvassa, mutta on mun huoneen ovea vastapäätä. D on kissa-ihminen ja liimaillut tuollaisia kissakuvioisia "sisustus-tarroja" ympäri kämppää. Seinällä näkyvät taulut ovat D:n teoksia.

Keittiössä meillä on yhteinen hana kuumalle ja kylmälle vedelle. Jee!

Dominique on ripustanut seinät täyteen julisteita ja kuvia ja mm. omia maalauksiaan.

Tässä meidän takapihaa, näkymä keittiöstä. Naapurit ovat onneksi aika kaukana, mutta iltaisin keittiössä ollessa tulee vähän "akvaario-olo" verhojen puuttuessa.

Olkkari on iso ja siellä ei tule vietettyä kovin paljon aikaa, kun telkkariakaan meillä ei ole. Alunperin olkkarissa oli vain kaksi sohvaa ja tuo ruskea pöytä, mutta pikkuhiljaa sinne on kerääntynyt lisää kamaa.

D kävi hakemassa tuon "kori-arkun" jostain talon pihalta, koska se oli hylätty roskiksen viereen. Samoin kuin tytöt ovat "roskisdyykanneet" tuon allaolevan kirjahyllyn.

Tuo lintukuvioinen matkalaukku on vain koriste, eikä aukea. D osti sen halvalla jostain käytettyjen tavaroiden liikkeestä syksyllä. 

Olohuoneessa seinät ovat mintunvihreitä. Eteisessä on kirkkaan siniset tapetit ja keittiön seinät ovat myös siniset. Yläkerran käytävällä ja portaikossa seinät ovat keltaiset ja meidän makkareissa valkoiset. Väriskaala on siis laaja.

Tässä mun huonetta:

Vaatekaapillani ei ole ovea, joten vaatteet on parasta pitää järjestyksessä ja siististi pinossa. -Helpommin sanottu kuin tehty.

Vaikka kämpän haku teki alkusyksystä painajaismaisen, oli se lopulta sen arvosta. Viihdyn täällä tosi hyvin ja kiva kämppä on myös auttanut minua sopeutumaan paremmin Aberdeeniin. Viihdyn täälläkin nyt paremmin kuin koskaan aiemmin, vaikka tottakai siihen vaikuttaa myös ihanat ihmiset ympärillä.