Mitä Guatemalassa syödään?

Ennen mun ensimmäistä Guatemalan reissua syksyllä 2013 en oikein osannut odottaa paikalliselta ruoalta mitään. Jännitin etukäteen vähän, että mitähän kuukauden maassa oleskelusta tulee, jos ruoka on pelkkää chilipaprikaa täynnä. Siltä se omissa mielikuvissa ainakin vaikutti. Onneksi todellisuus oli jälleen kerran aika kaukana omista ennakkoluuloista, nimittäin nälän sattuessa maassa ei ollut ollenkaan vaikea löytää maukasta ruokaa.

Aloitetaan guatemalalaisesta aamiaisesta. Vasemman puoleisessa kuvassa on tomaatti-sipuli-munakokkelia, paputahnaa, ruokabanaania, sour creamia ja mangoa sekä kuvan ulkopuolella tortilloita. Söin vastaavan aamiaisen useaan kertaan paikallisessa kuppilassa maaseudulla (toki kaupungissa, mutta kaukana pääkaupungista), joskus mukana saattoi olla valkoista, aika mautonta juustoa. Muutamia kertoja paikalliskuppiloissa tai pienemmissä hotelleissa aamupalaa syöneenä voisin uskaltaa todeta, että tässä on aika perusaamiainen - siis desayuno chapín - Guate-tyyliin. Vitsit tuo paputahna on hyvää ja noi paistetut keittobanaanit myös! Oikealla näkyy yksi viime kesän aamiaisista mun kämpillä paikallisessa perheessä. Taas paputahnaa, tortillaa sekä jotain tosi erikoista huttua, jonka nimi on chuchito, muistuttaa muuallakin Lattareissa syötävän tamalin sisältöä (maissista tehty). Lisänä tuli vielä makkaraa, juustoa, hedelmiä ja jugurttia. Guatemalassa aamupala on todellakin päivän tärkeimpiä aterioita ja raskas sellainen. 

Nämä kuvat ovat molemmat samasta kahvilasta, paikallisesta San Martín -nimisestä puljusta, jossa lounastin usein Guatemala Cityssä ensimmäisen kuukauden reissun aikana. Kuvat ovat eri reissuilta, mutta lautasella taitaa olla aikalailla sama lounas. Voileipä ja tortilla-keittoa, johon laitetaan avokado- ja juustokuutioita sekä tortilla sipsejä. Nam! Juomana tyypillinen, lähestulkoon maan kansallisjuoma jamaica, joka on siis hibiscus teestä tehtyä mehua. Sitä join molemmilla reissuilla päivittäin. 

Päivällisaikaan Guatemalassa syödään usein lihaa. Vasemman puoleinen kuva on yhdestä maantien varrelta löytyvästä ravintolasta Atitlán-järven ja Guatemala Cityn välillä. Naudan lihaa, perunaa, oliskohan parsaa sekä taas perinteiset, herkulliset papumuusitahna ja paistetut keittobanaanit. Huomaa myös guacamole ja tortillat. Oikealla näkyy perinteisimpiä ruoka-annoksia, joiden nimet ovat vähän erikoisempia. Pepián, kaq'ik, chicharrón sekä revolcado (jos oikein muistan). Oheistuotteina tietenkin riisiä, tortilloja (niitä ei saa puuttua koskaan) sekä tamaleita. 

Pikaruokaakin Guatemalasta löytyy, pääkaupungista kaikki mahdolliset Jenkkilän ketjut sekä muita kansallisia ketjuja myös. Muualta maasta ei sitten löydykään kuin kansallisia versioita, tässä alla paikallista pikaruokaa. Tortillaa burriton muodossa, täytteenä avokadoa, juustoa ja lihaa. Kera jamaican, tottakai!

Hedelmiäkin maasta löytyy. Viime kesäisen reissun aikana ihastuin papaijaan oikein kunnolla. En ollut aiemmin syönyt sitä oikein koskaan, mutta nyt sain sitä joka päivä kun söin aamupalaa suloisessa guesthousessani Guatemala cityssä. 

Guatemalassa ihannoidaan - ainakin eliitin keskuudessa - Jenkkilää aika paljon, joten pääkaupungissa voi satunnaisesti jopa tuntea olevansa pohjoisemmassa Amerikassa. Jo ylempänä mainitsemastani San Martín - kuppilasta saa nimittäin aamiaista myös jenkkityyliin sitä varalta että tulee ikävä pannareita, kera vaahterasiirapin ja banaanin. Huomaa suloisen nalle-cappuccinon lisukkeena periguatemalalainen kahvikeksi, champurrada.

Vielä en ole saanut aikaiseksi selvittää saisiko Helsingistä jostain paputahnaa tai pitäisikö sitä yrittää valmistaa ihan omin kätösin. Guatemalassa ainakin se maistui erittäin herkulliselta. Maassa ei siis tarvitse nälkää nähdä tai chiliä pelätä. Onnekseni tuliset kastikkeet tulivat aina pienessä kupissa ruuasta erillään, joten sillä ei ole pakko ateriaa kaunistaa ja tulistaa.

Miltäs kuulostaa Guatemalan herkut? Papuja ja tortillaa, anyone?

Tämä teksti on osa Instagram Travel Thursday -tempausta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Travellover, Muru Mou ja Rimma + Laura) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Suomen upea saaristo

Kesäkuu meni ohi ihan hujauksessa, koska puolet siitä kului maailmalla. Nyt kauniit kesäillat ja Suomen suvi on vienyt mennessään. Juhannusta päästiin viettämään kauniiseen saaristoon Inkoon lähelle ystäväpariskunnan omaan saareen. Enkä ole voinut taaskaan todeta muuta kuin, että on tämä Suomi ja Suomen kesä niin kaunis!

kuvassa jo hiipunut juhannuskokko

Viikkoa myöhemmin löydettiinkin itsemme yhdestä Helsingin saarista, nimittäin Seurasaaresta. Tästä meiltä Töölöstä ei ole sinne kovinkaan pitkä matka, varsinkaan jos pyrähtää paikalle pyörän selässä. Jätskit vaan kikkarilta käteen ja saarea tallaamaan. En ollut koskaan aiemmin eksynyt sinne sivusaarelle (Pukkisaari), josta tämä alla näkyvä kuva on otettu. Siellä vasta rauhallista olikin. Ja sinne sai kävellä ihania pitkospuita pitkin, ne on aina olleet mun lemppareita. Nuorempana partiolaisena toivoin joka kerta vaellukselle lähtiessä, että matkalla löytyisi edes yhdet pitkospuut reitin varrelta. 

näkymä Pukkisaarelta - uskoisiko tän olevan Helsinkiä ollenkaan?

Viime viikonloppuna päädyin ensimmäistä kertaa ikinä Pihlajasaareen. Ystävät sai loistavan idean tehdä kesäretki Pihlikseen. Minäkin siis alkuperäisenä helsinkiläisenä astuin saarelle ensimmäistä kertaa. Tuuli oli itse asiassa aika kova, eikä takki olisi ollut turha väline ottaa matkaan mukaan. Jotkut rohkeat makasivat pyyhkeiden päällä rantahiekassa pelkissä bikineissä, vaikka itse kaipasin kotiin jäänyttä kaulahuivia. Saaren ainoasta ravintolasta sai muuten todella hyvää lohikeittoa yllättävänkin sopivaan hintaan, se onneksi lämmitti ainakin hetken. Ensi kerralla sitten omat retkieväät mukaan.

Pihlajasaaren syötävän suloiset pukukopit

Pihlajasaaren valloituksen jälkeen keksittiinkin, että tämän kesän tavoite on tutkia lisää erilaisia saaria. Niitähän täältä Suomen kamaralta löytyy. Katsotaan eksytäänkö vielä toistekin pääkaupungin ulkopuolelle saaria valloittamaan, nimittäin löytyyhän niitä aikamoinen määrä ihan täältä Helsingistäkin.

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Mitä kaipaan Barcelonasta?

En voi sanoa, että olisin kertaakaan paluumuuton jälkeen miettinyt "oltaispa jääty Barcelonaan", vaikka toisinaan kaipaankin joitain asioita edellisestä kotikaupungistamme. Voisin hyvin kuvitella asuvani siellä taas joskus tulevaisuudessa, jos sellainen mahdollisuus tulisi vastaan. 

Mitkä sitten ovat niitä asioita, joita välillä tulee ikävöityä Barcelonasta? Tässä muutama esimerkki!

Ruokaa - Edullisia ja herkullisia monikulttuurisia ruokapaikkoja, ei missään nimessä pelkkiä tapaksia ja paellaa, vaikka toki niitäkin. Himoitsen erityisesti pikawokki-paikkoja, meidän kantissyyrialaista ja niitä neljän euron jättisuuria dorumeita. Ihan kaikkia näitä ruokapaikkoja, joita listasin tammikuussa. Ikävöin myös niitä mahtavia kotiinkuljetuspalveluita, joita saattoi hyödyntää iltamyöhään vatsan kovasti kurniessa. Ja Caprabo-ruokakaupan valmishummusta! 

Espanjan kieltä - Ikävöin välillä eloa espanjan kielellä (en kylläkään katalaania). Toki Suomessakin käytän espanjaa päivittäin, onhan se tällä hetkellä meidän kotikieli. Siitä huolimatta kieltä tulee käytettyä huomattavasti vähemmän ja olen huomannut kielitaidon taas rapistuneen hiukan. Tuntuu, että unohtelen sanoja ja teen enemmän virheitä. 

Merta, hiekkarantaa & palmuja - En nyt varsinaisesti ikävöi keskikesän Barcelonetan ruuhkia ja sitä ajoittain erittäin likaista vettä tai niitä rasittavia rantamyyjiä, jotka tyrkyttävät kaikkea mahdollista ja häiriköivät rentoa kesähetkeä viettäviä. Mutta ikävöin erityisesti niitä rauhallisia rantailtoja syksyllä ja keväällä, jolloin hiekkarannalla sai ihailla merta ihan omassa rauhassa turvallisesti hiekalta käsin meren raikasta ilmaa itseensä imien. Suurena palmufanina ikävöin tietenkin myös sitä upeaa palmukatrasta, joka kaupungista löytyy!

Kansainvälisyyttä - Barcelona on niin täynnä ihmisiä joka puolelta Espanjaa, Eurooppaa ja maailmaa. Kaduilla kuulee päivittäin kaikkia mahdollisia kieliä ja metrossa vieressä istuva kaveri voi olla kotoisin maasta, jota et edes osaisi kartalta paikantaa. Olen aina nauttinut kansainvälisestä ilmapiiristä ja siitä menosta kun ympärillä on ihmisiä joka puolelta maailmaa. Jotenkin siitä tulee niin vapauttava fiilis.

Bicingiä - Paikallisten kaupunkipyöriä, joilla saattoi suhautella ympäriinsä pyöräteitä pitkin päivällä turisteja väistellen tai myöhään illalla aamuyöstä täysin tyhjiä katuja polkien niin kovaa kun reidet kesti. Sydäntä riipaisi laittaa sopimus poikki muuton jälkeen ja vähän aikaa mietin jospa sen olisi sittenkin jättänyt voimaan. Vähän päälle 40 euroa pyöräpalvelusta maassa, jossa et enää asu kuulosti kuitenkin tässä taloudessa pikkasen järjettömältä, joten sopimukset laitettiin poikki. 

Katukuvaa - Sitä katujen monimuotoisuutta, lähiöiden erilaisia ominaispiirteitä, yleistä rösöisyyttä ja romantiikkaa. Ikävöin niitä sunnuntaikävelyjä, jolloin pystyi lähteä spontaanisti kävelemään jonnekin tutuille tai uusille kulmille ja löytää aina jotain ennennäkemätöntä. Niitä eri lähiöiden ja koko kaupungin omia juhlia, festivaaleja ja tapahtumia, jotka viihdyttivät ympäri vuoden.

Argentiinalaisuutta & lattarimeininkiä - Barcelona muistuttaa yllättävän paljon Buenos Airesia ja Argentiinaa. Kaupungissa on niin paljon argentiinalaisia, että heidän aksenttiaan kuulee kaduilla päivittäin. Joka toisessa kuppilassa palvelee argentiinalainen tarjoilija sekä argentiinalaisia herkkuja saa ostettua marketeista ja kahviloista ympäri kaupunkia. Barcelonassa asuessa oltiin niin paljon lähempänä lattarimeininkiä ja lattareita, vaikka kuitenkin turvallisesti Euroopassa. Kaipaan sitä!

Aurinkoa & lämpöä - Sitä, että harvoin täytyy jättää päiväkävelyä välistä, koska ulkona on karsea keli. Talvitakiksi ei tarvitse untuvaa ja ilman hanskoja pärjää. Sitä, että pyykkiä voi rauhassa kuivattaa parvekkeella tai ikkunan alla ympäri vuoden! Tiedän, että sää ja ilmasto -ongelma on pitkälti vain asennekysymys. Valitettavasti kuitenkin tosiasia on, että silloin kun tuulen nopeus hipoo 10 metriä sekunnissa, maisema on harmaa ja ulkona kaksi astetta lämmintä (real feel -10) niin on aika vaikea saada itseään motivoitua kävelyllä tuonne tuulitunneleihin. Itsellänikin on jo vaikeuksia, puhumattakaan tuosta etelän kasvatista.

Onneksi meitä odottaa toukokuun lopussa pankkitilin sulkemismatka Barcelonaan, tiliä kun ei ilmeisesti voi etänä Suomesta käsin sulkea. Harmin paikka!

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Life is good when you've got these around...

Sen kaikkein olennaisimman -auringon- lisäksi on yksi vihertävä asia, jota Barcelonasta erityisesti kaipaan. Nimittäin palmut! Onko mitään kauniimpaa ja eksoottisempaa kuin täydellisen vehreä palmu? Voiko mikään olla huonosti, kun maisemassa siintää tällainen komeus? Huomasin tuossa hiljattain, että näitä löytyy omalta ig-tililtänikin jokunen kappale. En suinkaan ajatellut esitellä teille niitä kaikkia, mutta tässä top 10 palmua Barcelonasta sekä yksi bonuspalmu, vaikka vain eilisille pakkaskuville tasapainoksi mieltä lämmittämään.

Tämä löytyi ihan meidän ensimmäisen kodin nurkilta

Nämä löytyi mun yliopiston etupihalta

Tämä löytyy oletettavasti rannalta, Somorrostron kohdilta

Tämä ihanuus taas löytyi meidän ensimmäiseltä kotikadulta

Nämä koristuttavat Riemukaaren bulevardia

Tämä löytyi yhden kirkon sisäpihalta, jonne eksyin keväällä

Tämäkin on rannan tuntumasta, Mar Bellan kohdilta.

Gaudin puiston vieressä kun asui, sattui iltapäiväkävelyt usein suuntaamaan sinne. On tämä ruipelokin omalla tavallaan symppis!

Tämä kaunokainen koristaa rantabulevardia

Viimeisiä ranta- ja iltamaisemia elokuussa

Ihanana bonuspalmuna esittelyssä kaunokainen Nicon kotikaupungista Argentiinasta.

Tiesittekö muuten, että yhden urbaanilegendan mukaan Barcelonan rantabulevardin palmut on tuotu Kaliforniasta lainaksi vuoden 1994 olympialaisia varten? En löytänyt pikaisella googlauksella aiheesta mitään lisätietoa, mutta ilmeisesti ainakin osa rantabulevardin palmuista on nimenomaan kalifornialaista laatua. Eipä niitä ainakaan olla vielä 20 vuotta myöhemmin minnekään palautettu.

Toivottavasti tämä uusi vuosi 2015 tuo mukanaan yhtä paljon palmumaisemia kun edellinenkin. Voi toisaalta olla haastava toive näin Helsingissä asuessa. 

Näillä palmukuvilla toivottelen teille oikein palmurikasta vuotta!

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Suomen kesä paras kesä!

Torstain kunniaksi IG-kuvia oikein kesän täydeltä. Uskokaa tai älkää, jopa Barcelonassa on tullut syksyinen fiilis. Pilviä on kerääntynyt taivaalle useampiakin viime päivinä ja syksyn tulon haistaa  jo melkein ilmassa. Sen takia halusinkin tallentaa tänne blogin puolelle täydellisen lomapäiväkirjan näin valokuvien muodossa. Neljään Suomiloma-viikkoon mahtui kaikenlaisia mukavia juttuja, kuten mökkielöä, paljon jäätelöä (nam Fazerina irtojätski!), Messin rapsuttelua ja ihailua, metsän haistelua, järvi- ja maalaismaiseman ihailua, marjoja, uusia perunoita ja Helsinki-fiilistelyä. Suomenlinnassa käytiin suurella porukalla piknikillä, Tallinnaankin vietiin ulkkarivieraita päiväreissulle, syötiin lihistä ja munkkia aamupalaksi Kauppatorilla, juhlittiin kahdissa eri häissä, käytiin extemporeesti iltauinneilla, pikaisesti Ahvenanmaalla sekä jopa ihanassa Cafe Regattassa kahteen kertaan! Tämä mahtava kesäloma oli juuri se, mitä nyt tarvittiin. 

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Cinque Terren väriloistoa

Pitkästä aikaa olen mukana torstaisessa matkapläjäyksessä instagramin kätköistä löytyvin kuvin. Nämä toukokuisen Italian matkan Cinque Terren kuvat ovat meinaan jo sen verran kauan poltelleet kuvakansiossa, sillä päätin varsinaiset roadtrip-raportoilut kirjoitella blogissa ihan alkuperäisessä matkajärjestyksessä. Joten niitä varsinaisia matkakuvia saadaan vielä hetki odotella..

Italian rannikolta löytyvä Cinque Terren kansallispuisto muodostuu siis nimensä mukaisesti viidestä pienestä kylästä ja me onnistuttiin yhden päivän aikana käymään niissä kaikissa. Alun perin meinattiin, että mennään ihan fiiliksen mukaan ja käydään niin monessa kun vain suinkin ehditään. Loppujen lopuksi oli kiva nähdä niistä jokainen, koska kaikki oli kuitenkin pikkasen erilaisia. Tätä helpotti tietenkin se, että kylien välillä kulkevat patikkareitit oli periaatteessa suljettuja maanvyörymien takia. Harmiksemme jopa se kaikkein lyhyin, noin kilsan pituinen Via dell'Amore, joka kulkee Riomaggioren ja Manarolan välillä, oli suljettu. Ainoastaan viimeisten, Vernazzan ja Monterosso al Maren välinen reitti oli auki, mutta meillä ei olisi enää illalla riittänyt aika sen kävelemiseen.

Riomaggiore

Reissu alkoi heti aamusta pikkuhiljaa heräävästä Riomaggioren kylästä. Siellä oli vielä aika hiljaista kello 10 aikaan lauantaiaamusta ja saatiin rauhassa kierrellä katuja. Otettiinkin tästä kaikki ilo irti ja käveltiin kujia ja joidenkin kotikatuja ristiin rastiin, noustiin ja laskettiin portaita ylös ja alas samalla kun siemailtiin viileää mansikka-banaanipirtelöä.

Manarola

Manarolan kylä on näistä viidestä ehkä se kaikkein tunnetuin, ja ehdottomasti myös yksi kauneimmista. Joka puolella tuoksui ruoka, joten mekin retkahdettiin hakemaan mukaan yhdet foccacciat pienestä ruokapaikasta. Täällä vierähti tovi jos toinenkin ja puhelimen sekä kameran muisti täyttyi kauniista maisemakuvista. 

Corniglia

Corniglia on näistä viidestä ainut, jolla ei ole suoraan keskustasta meriyhteyttä tai rantaa. Se on rakennettu kukkulan päälle, joten juna-asemalta oli aika kova nousu ylös keskustaan kymmeniä portaita pitkin. Laiskiaisille löytyy onneksi bussi, mutta me tajuttiin se vasta paluumatkalla ja käytettiin sitä junaan ehtiäksemme. Corniglian kujat ovat kapeita ja kadut sokkeloisia, välillä pysähdyttiin aukiolle kahvitauolle ja ihmeteltiin ohikulkijoita. 

Vernazza

Siinä vaiheessa kun päästiin Vernazzaan, rupesi päivän samoilu jo tuntumaan kropassa. Vierailu jäi juna-aikatauluista johtuen alle tunnin pituiseksi, sillä haluttiin ehtiä ajoissa seuraavaan junaan. Vernazza tuntui olevan kaikkein eniten täynnä väkeä, joka patoutui ihan juna-asemalle asti. Käveltiin rantaan, nautittiin makoisat gelatot, ihasteltiin maisemaa rantakivityksellä ja suunnattiin takaisin junalle. 

Monterosso al Mare

Monterosso al Mare oli meidän viimeinen etappimme ja siellä sattuikin olemaan käynnissä sitruunafestivaali. Joka puolella myytiin limoncelloa, sitruunamehua, -karkkeja ja vaikkea mitä. Kaupunki oli täynnä väkeä ja keltaisia, toinen toistaan suurempia sitruunoita. Kylä vaikutti näistä viidestä kaikkein suurimmalta ja löytyi sieltä ihan oma hiekkarantakin. Onneksi ei jätetty tätäkään kylää välistä. 

Näiden värikkäiden italialaiskylien aurinkoisuudella toivottelen kaikille oikein hyvää juhannusta,  oli se sitten Suomessa tai muualla maailmalla!

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Oi Buenos Aires!

Tällä kertaa esittelyssä Etelä-Amerikan Pariisinakin tunnettu Argentiinan pääkaupunki. Olen analysoinut suhdettani kyseiseen kaupunkiin täällä blogissa jo aiemminkin, mutta on se vaan niin ihana paikka. Omalla tavallaan ja ainakin siellä lomalaisena vieraillessa. Olin jo ennen matkaa miettinyt tarkkaan missä kaikkialla haluan Buenos Airesin päivinä käydä, vastaavasti kun kerroin viimeksi ruokien suunnittelusta. Listalla oli joitain jo ennestään tuttuja paikkoja ja toisaalta joitain ihan uusia. Arvaatte varmaan, ettei loppujen lopulta ehditty käydä niistä kovinkaan monessa. Tällä kertaa vietettiin kaupungissa yhteensä alle kuusi päivää, joten millään ei ehditty edes kaikkia kavereita tavata.

Ensimmäisenä päivänä harhailimme tuttuja katuja pitkin Nicon veljen kämpiltä ihan keskusta-keskustan suuntaan ja meidän entisille kotikonnuille, Congressille suunnaten. Muisteltiin kuinka 18 kuukautta aiemmin kuljettiin niitä reittejä säännöllisesti. Löydettiin "se pizza-paikka" ja "se kiska, josta ostettiin se juttu sillon kun..".

Tämä tornitalo löytyi ihan meidän kulmilta ja jo silloin puolitoista vuotta sitten sen yläkerrassa oli "myynnissä" -kyltti. Leikiteltiin ajatuksella, että soitettaisiin numeroon ja tekeydyttäisiin ostajiksi vain päästäksemme näkemään torni sisäpuolelta. Olisi mahtavaa päästä noihin vanhoihin rakennuksiin sisään ja tutkia mitä kaikkea niiden sisälle kätkeytyy. Onkohan se sama kämppä siis edelleen myynnissä?

Näin tammikuussa Buenos Airesissa on ihanan rauhallista, kaikki paikalliset pakoon pääsevät lähtevät muualle lomille ja kaupunki täyttyy lähinnä turisteista, erityisesti brasialilaisista sellaisista. Asteita on ainakin +35 ja kosteusprosentti hipoo satasta. Kuuma on. Kaveri varoitti jo joulukuussa, että kannattaisi jättää Bairesin suunnitelmat kokonaan välistä. Maan energiavaje ja helteet saavat aikaan sähkökatkoja, joten olot voivat olla aika tukalat. Ensimmäisinä öinä heräsin keskellä yötä siihen, että olin ihan hiestä märkä. Nukuttiin Nicon veljen tyttären huoneessa, eikä siellä ollut ilmastointia, ainoastaan pieni tuuletin. Oltiin sentään 17. kerroksessa ja ikkuna auki. Ilmavirta ei tuntunut missään. Aamulla kello viisi vajaa 2-vuotias herätti koko talon karjunnallaan. Jo parin päivän jälkeen olin ihan valmis nousemaan lentokoneeseen ja palaamaan Eurooppaan.

Ensimmäisinä Buenos Airesin päivinä olin myös jotenkin tosi epävarma kaupungilla liikkuessa. En tiedä miksi. Se entisaikojen kaupungin tuntemus ja varmuus oli tipotiessään ja olo oli kuin eksyneellä muurahaisella. Kunnes sitten kolmantena päivänä nappasin paikallisbussin yksin koko kaupungin halki kaveria tapaamaan ja nautiskelin tutuista maisemista. Muistin kuinka mahtavalta tuntuu suunnistaa jättimäisessä kaupungissa ihan yksin ohikulkijoita tiiraillen. Kuuntelin bussissa porteñojen kovaäänisiä keskusteluja, laskin kortteleita ja nautin maisemista sekä suurkaupungin vilinistä. Kuumuudesta huolimatta. Lämpötilan "real feel" taisi nousta jopa 50 asteeseen ja iltapäiväksi luvattiin kunnon myräkkää. Roikuin bussin kaiteessa ja yritin päästä käsiksi avonaisen ikkunan ilmavirtaan, joka oli lähes olematon. Onneksi laukusta löytyi Parc Güellista ostettu viuhka. Enkä suinkaan ollut bussin ainoa naispuolinen henkilö viuhkan kanssa. Kyseinen euron viuhka on pelastanut minut useaan kertaan, edellisen kerran Guatemalan lennon turbulenssin aiheuttamalta pahoinvoinnilta kun tuntui, että happi loppuu.

Yksi Bairesin listalla olleista asioista oli käynti El Ateneo -nimisessä, upeassa kirjakaupassa. Se on yksi hienoimpia kirjakauppoja, missä olen ikinä käynyt. Vanha, 1900-luvun alussa rakennettu teatteri muuntautui kirjakaupaksi tämän vuosituhannen alussa. Viileä, ilmastoitu kirjakauppa tarjosi täydellisen pakopaikan katujen kuumuudesta. Olen kirjoittanut kyseisestä paikasta aiemmin täällä. Wikipedian mukaan El Ateneon ovista kävelee vuodessa läpi yli miljoona ihmistä, enkä yhtään ihmettele! Ja mikä parasta, kaupasta löytyy ihan oma kahvila. Noissa pienissä loosseissa saa muuten rauhassa lukea kirjaa, ilman että kukaan tulee häätämään pois.

Yllä olevan kuvan aamupala on kuitenkin eri kahvilasta, kyseessä on Pani-niminen paikka, joita on ilmestynyt kaupunkiin yksi lisää sitten viime näkemältä. Sieltä sain mukaani yhden "paperitabletin", joka nyt koristaa meidän kämpän seinää Barcelonassa (ja vilahti pari postausta takaperin). Panin kuvassa näkyvästä aamupalakombosta olin uneksinut sitten syyskuun 2012, mutta se ei harmi vaan tällä kertaa täyttänyt odotuksiani. Hedelmien alta löytyvän granolan reseptiä oli muunnettu, suklaahiput ja mansikat oli poistettu sekä sekaan heitetty aivan liikaa erikoisia pähkinöitä. Mutta mehu oli taivaallista! Paikka on niin söpö, että siellä hurahtaa helposti tunti jos toinenkin. Varsinkin sateisena päivänä.

Suoraan aamupalalta onkin hyvä jatkaa ruuansulatuskierrokselle vierestä löytyvälle hautuumaalle. Recoletan alueelta löytyy yksi Argentiinan kuuluisimmista hautausmaista - El Cementerio de Recoleta. Sinne on päätynyt muun muassa kuuluisa Evita eli Eva Perón, yksi yhden entisen presidentin vaimoista. Nico ei ollut käynyt paikalla aiemmin, mutta onneksi osasin jo suunnistaa suoraan Evitan luo, siellä yleensä parveilee suurin joukko innokkaita matkailijoita. Recoletan haustausmaalta löytyy myös lukuisia entisiä argentiinalaisia presidenttejä, poliitikkoja, diplomaatteja ja taiteilijoita tai heidän puolisoitaan. Recoletan barrio on muutenkin tosi chic, siellä voi ihastella hienosti pukeutuneita rouvia aamukävelyllä puudeleineen. Kyseinen hautausmaa löytyy siis yhdestä kaupungin hienoimmasta lähiöstä. 

El Ateneo -kirjakaupan katosta löytyy lähes yhtä upeat maalaukset kun nämä Galerías Pacíficon -kauppakeskuksen katon koristeet. Tämä rakennus on 1800-luvun lopulta, sen oli tarkoitus toimia kauppakeskuksena heti alun alkaen, mutta se toimikin alkuvuodet ensin taidemuseona ja sittemmin brittiläisten omistaman junayhtiön toimistona. 1970-luvulla diktatuurin aikaan armeija piti rakennuksen kellarissa ilmeisesti myös kidutuskeskusta. Vuosien heitteillä olon jälkeen rakennus kunnostettiin ja nyt se on toiminut kauppakeskuksena vuodesta 1991. Se onkin astetta hienompi sellainen, sillä siellä majailee mm. Bossit, Lacostet, Diorit, Hilfigerit ja Ralph Laurenit. 

Aivan kuten muistakin maailman suurkaupungeista, myös Buenos Airesista löytyy näitä legendaarisia koirien ulkoiluttajamestareita. En tajua miten tyypit pystyy pitämään kaikki koirat ja hihnat ojossa, mutta tämä näky tuli vastaan yksi kaunis aamu. Ja tällä kertaa sain ikuistettua tilanteen puhelimella, nimittäin seurailin näitä heppuja joskus työmatkoillakin, mutta en ikinä kehdannut kaivaa kameraani esiin. Tuossa taitaa mennä mukana kahdeksan hurttaa.

Buenos Airesista löytyy hurjat määrät katutaidetta ja itse asiassa kaupungissa järjestetään jotain kävelykiertueita, joissa käydään nimenomaan tsekkaamassa hienoja graffiteja. Joku päivä haluan vielä tehdä sellaisen kierroksen, vaikka miksei niitä voisi ihan yksinkin käydä tutkailemassa, jos tietää minne menee. Mafalda on ehdottomasti kuuluisin argentiinalainen fiktiohahmo. Suosittelen tutustumaan häneen paremmin, jos Mafaldan jutut eivät ole jo ennestään tuttuja. Niitä on käännetty jopa suomen kielelle.

Poliittista katutaidetta löytyy myös. Yllä olevassa kuvassa rivissä latinalaisamerikkalaisia presidenttejä. Kyseinen kuva oli jonkin hallintorakennuksen pihalla, en valitettavasti muista mikä rakennus oli kyseessä. Huomatkaa, että mukana on vain "populistihallitusten" päämiehiä. Ecuador, Bolivia, Venezuela, Kuuba ja olisiko tuo Castron vasemmalla puolella oleva Brasilian Lula, vaikkei se kyllä häneltä näytä. Tunnistaako joku paremmin?

Yllä yksi niistä asioista, joita eniten kaipaan. Kunnon kioskit. Ne on niiiin houkuttelevan näköisiä ja aina kadulle avoinna. Kaikki noi suklaat ja herkut oikein kutsuu astumaan sisään. Paitsi ehkä helteellä, koska kaikki suklaat on silloin ihan sulaneita. Barcelonassa (ja Espanjassa?) ei harrasteta kioskeja, niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. En ainakaan ole vielä puoleentoista vuoteen löytänyt yhtäkään. Kyseinen kuva on itse asiassa Buenos Airesin lentokentältä, tuossa kioskissa tuhlasin viimeiset pesot ostamalla matkaevästä lennolle.

Olin niin onnellinen kun tajusin meidän paluulennon lähtevän vasta sunnuntai-iltana. Nimittäin joka sunnuntai ympäri vuoden San Telmon lähiössä, Defensa-kadulla, on pystyssä sunnuntaimarkkinat. Sieltä löytyy kymmenen korttelin verran krääsää, antiikkia, käsitöitä, matkamuistoja ja vaikka mitä. Musiikkia ja rentoa meininkiä. Niin kauniita tavaroita. Rakastan kävellä siellä, vaikka se on yleensä tosi täynnä väkeä, ja vain ihailla kaikkea mahtavaa. Kuten näitä vanhoja soodavesipulloja. San Telmon lähiöstä löytyy sitten taas sitä rosoista romantiikkaa, lukuisia, upeita, vanhoja, heitteille jätettyjä rakennuksia.

Vaikka muutaman ensimmäisen päivän jälkeen halusinkin vain nousta lentokoneeseen ja palata Eurooppaan, oletettavasti ääni kellossa muuttui nopeasti, enkä olisi millään malttanut tulla vielä takaisin. Niin paljon jäi Buenos Airesissa tekemättä, näkemättä ja kokematta. Onneksi tämä tuskin jäi minun viimeiseksi kerrakseni kyseisessä kaupungissa.

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Argentiinan herkkuja!

Nälkävaroitus! Ei suositella lukemaan tyhjään vatsaan.

Jo muutama kuukausi ennen Argentiinaan lähtöä täällä oltiin vesikielellä muisteltu muun muassa kunnon grillilihaa, herkullista jäätelöä ja empanadoja. Nicon kotikaupungissa oloa varten oltiin suunniteltu uudenvuodenpäivän ja viikonlopun grillaukset jo viikkoja ennen maahan saapumista. Juuri ne oikeat pizzeriat ja ruokakaupat oltiin listattu etukäteen, ettei vaan sitten paikan päällä unohdettaisi käydä niissä syömässä.

Se ei ole vaan myytti, argentiinalaisten perusruokavalioon kuuluu asado (= bbq) eli naudan liha. 

Jokaisen argentiinalaisen talon perusvarustukseen kuuluu tiileistä muurattu grilli, jossa on sivussa tilaa tulelle ja vieressä ritilä lihaa varten. Sitä mukaa kuin puuhalot palavat, kuumaa hehkuvaa hiillosta siirretään hiljalleen lihan alle. Kyseessä on siis pitkä ruuanlaittoprosessi, jota varten ostetaan yleensä muutama kilo lihaa ja muutama pussi puuhalkoja. Jokainen lihakauppa myy myös halkoja muovipusseittain.

Tässä noin 8 kiloa lihaa uudenvuodenaaton illallista varten ennen ja jälkeen grillin.

Yleensä lihan kanssa lisukkeena syödään vain valkoista leipää ja ihan perussalaattia, jossa on pelkästään salaatinlehtiä ja tomaattia. Usein salaattiin laitetaan aivan turkasesti suolaa (!), mikä on mun mielestä ihan hassua. Ei kai kukaan Suomessa laita salaattiin suolaa?

Lihakaupassa käynti voi olla vähän erilainen kokemus.. tää onkin aika luksuskauppa ja sieltä me käytiin pari kertaa ostamassa lihat ja makkarat illan asadoa varten. Sieltä saa muun muassa parmesaani-makkaraa, jossa on juustoa ja paprikaa seassa. Niin hyvää!

Siinä näkyy los parmesanos grillissä.

Argentiinassa asumisen jälkeen on ollut vaikea löytää hyvää pizzaa mistään muualta maailmasta. Ainakin täällä Barcelonassa hyvät pizzat ovat vielä hakusessa! Buenos Airesissa ollessa käytiin pizzailemassa muun muassa La Continental -nimisessä pizzeriassa, jonka antimet kuului siellä asuessa meidän joka perjantaiseen menuuseen. Nam, nam, nam. Niin yksinkertaista, mutta niiiin hyvää!

Ja sitten makeisiin herkkuihin. Argentiinalaiset on oikeita sokerihirmuja, makeat keksit, viinerit ja leivokset kuuluu lähes jokaisen päivittäiseen ruokavalioon. Yleensä makeita keksejä syödään jopa ihan aamupalaksi vaan kahvin kanssa. En ymmärrä. Tässä vähän erikoisimpia makeisia Nicon perheen lähileipomosta. Niissä on dulce de lecheä (karamelli-levitettä) välissä.

Tällä kertaa syötiin jostain syystä tosi vähän näitä makeita viinereitä, eli facturas. Niissä on yleensä aina myöskin dulce de lecheä välissä. Mun lemppareita on ihan perus medialunas, eli makeat puolikuun muotoiset kroisantit. Niitä meidän piti erityisesti mennä syömään vanhoille kotikulmille Buenos Airesissa, muttei aika antanut tällä kertaa myöten ja ne jäi ensi kertaan.

Argentiinassa saa myös maailman parasta jäätelöä (myönnän, että viimeisestä Italian reissusta on jo pitkä aika, mutta argentiinalaisethan on italialaisten jälkeläisiä). Jäätelö kuuluikin tällä lomalla meidän jokapäiväiseen ruokavalioon. Taidettiin me jokunen päivä syödä enemmän kuin yksi jäätelö. Jäätelöä voi tilata kotiin vaikka lounaan päätteeksi keskellä päivää tai illallisen päätteeksi kello 1 yöllä. Kotiinkuljetus on ihan normaalia, eikä siitä makseta mitään lisämaksua. Mun ote jäätelön syönnistä on näköjään ruvennut hieman rapisemaan, koska 1/4 kilon pötikkä teki jo hieman tiukkaa. Yleensä isolle porukalle ostaessa jäätelöä tilataan kilon paketeissa, mutta jos makuasioista tulee kiistelyä, niin kaikille voi tilata oman neljänneksen haluamaansa makua. Kuvassa näkyy banana split, dulce de leche suklaapaloilla ja suklaata browniepaloilla. Makuvaihtoehtoja löytyy jos minkälaisia!

Kyllä me oikeasti syötiin vähän monipuolisemmin kuin mitä nämä kuvat antavat ymmärtää. Myönnän, että lihaa tai choripaneja (ns. hotdogeja, grilliin laitetaan vain makkaraa, joka syödään leivän välissä) syötiin kyllä enemmän kuin kerran viikossa, mutta pitihän niitä vetää varastoon. Pizza, jäätelö ja liha oli se mitä sinne lähdettiin syömään!

Tuliko nälkä? ;)

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig.