30. maaliskuuta 2009

Huikean hauska viikonloppu!

Perjantai-iltana meillä oli ETC Semi-formal hienossa Renaissance-nimisessä rakennuksessa, joka ulkoa päin näytti vanhalta kirkolta.
Kolmen ruokalajin illallinen oli hyvä, itse valitsin pääruuaksi tietenkin kanan sijasta lohta, sillä sitä ei ikinä tule itse kokattua, vaikka siitä hirmusesti tykkäänkin.


Paikka oli paljon upeampi kun syksyllä (vastaavassa tilaisuudessa), mutta syksyllä ruoka ja seura vei voiton! Onneksi sentään muutama loistotyyppi oli mukana myös tällä kertaa..

Kuten nämä ihanat tytsit.

Tässä meidän pöytä. Valitettavasti yksi tärkeä ihminen ei näy muiden (lähinnä mun) takaa.

Illallisen jälkeen siirryttiin muutaman korttelin päähän Elixir-nimiseen klubiin, jossa olin ensimmäistä kertaa. Lähes koko meidän 100-henkinen porukka siirtyi mukana, mutta illan mittaan myös muita kingstonilaisia liittyi seuraan.

Lauantaina käytiin käppäilemässä keskustassa ja syötiin kunnon omeletti-brunssi Braas-pubissa. Ulkona oli reilut +10 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Koko Princess st. (pääkatu) oli siis täynnä ihmisiä nauttimassa kevätsäästä. Myös koko student ghetto (opiskelijoiden asuttama omakotitalo-alue) oli herännyt eloon syyskuun tapaan, kun kadut ja pihat, parvekkeet ja terassit oli ihmisiä täynnä.

Illalla katsottiin leffaa, syötiin tortilloja (nam) ja jätskiä.

Sunnuntaina vihdoin koitti kauan odottamamme sushi-päivä. Meitä (Lauraa ja mua) on jo kuukausia hiillostettu, että koska tämä päivä koittaa ja tänään ihme tapahtu, kun me + pari muuta avuliasta kaveria valmistettiin itse sushia ensimmäistä kertaa (sitten "Learn how to make sushi by Asian cooking club-päivän marraskuussa).

Tästä se kaikki sitten lähti..

Tässä valmistellaan ensimmäistä rullaa.

Late vastas paloittelusta.

Väliin laitettiin mm. kurkkua, avokadoa, rapua, lohta, sieniä ja sulatejuustoa (!?! =cream cheese)

Lopputulos 87 sushi-palaa! Nam, nam, nam!

Kukaan ei sunnuntaina näytä fiksulta.
Mukana me 5 + 2 ruotsalaista, jotka ilmaantui paikalle valmistuksen ja loppusiivouksen jälkeen.

Huomenna on vuorossa pieni esitelmä arabian tunnilla. Apua!
Mukana ei saa olla yhtään muistilappua eikä tukisanastoa, joten ulkoa pitäisi opetella koko juttu. Mielenkiintoista.
Huomenna alkaa myös viimeinen varsinainen kouluviikko. Jaiks!

27. maaliskuuta 2009

Save Language Programs at Queen's

Viime viikko on ollut erikoinen, sillä oppilaiden tietoisuuteen on tullut asia, jota vastaan proffat ovat jo kuukausia salassa taistelleet. Taloudellisista syistä Queen'sin yliopisto meinaa leikata hurjasti espanjan & italian sekä saksan ja ranskan laitoksia. Enää ensi vuodesta alkaen täällä ei pysty tekemään tutkintoa, pääaineena espanja, italia tai saksa. Italian opetus loppuu kokonaan ja myös ranskan laitos pienenee. Tästä syystä myös mun tämänhetkinen lemppari proffa (lattarikirjallisuuden maikka) joutuu lähtemään, sillä hänen määräaikaista sopimustaan ei enää uusita.
Kielten laitokset ei ole ainoita, joita kohtaa suuret leikkaukset, mutta isommilla laitoksilla on seuraukset paljon pienemmät.

Asia on tullut puheeksi kaikilla kielten tunneilla, mun 4/6 kurssista viime aikoina. Oppilaita ja proffia ketuttaa päättäjien tapa leikata tärkeitä kielten tutkintoja. Muiden kehotuksesta itsekin olen lähettänyt henkilökohtaisesti sähköpostia Italian & Spanish departmentin johtajalle, myös koko Arts & Science facultyn Deanille, sekä parille muulle tärkeälle hepulle ylhäällä.


Tänään torstaina klo 12 keskipäivällä keskellä kampusta, University Avenuella järjestettiin protesti "Help Save the Arts and Languages". Kyseessä oli tunnin pituinen kokoontuminen Richardson Hallin edessä, jossa rehtorin ja päättäjien toimistot ovat. Itsekin olin siellä tukemassa muita, vaikka en ensi vuonna täällä enää olekaan, joten asia ei suoranaisesti muhun vaikuta. Paikalla oli n. 200 opiskelijaa ja opettajaa. Mukana oli megafoni, jota kukin vuorollaan käytti jakaakseen ajatuksiaan. Monet puhuivat eri kielillä näyttääkseen taitojaan. Itse en uskaltanut mennä suutani avaamaan.. :)


Kingstonin paikallinen uutislehti oli paikalla ja kirjoitti asiasta näin:

Queen's Rally Against Cuts
About 200 students and staff mainly from language programs at Queen's University held a rally in front of Richardson Hall on campus Thursday afternoon to protest budget cuts that will reduce the options in degree choices in arts and science at the university. The students are particularly afraid language courses will be adversely affected. Many of the students spoke in their own language, saying the university cannot call itself a diverse institution if it makes such cuts.

"Queen's Culture = No Culture"

Lopuksi kaikki kyltit jätettiin isojen jehujen toimistotalon rappusille herättämään huomiota. Toivottavasti joku myöhemmin korjasi ne siitä, sillä iltapäivällä rupesi satamaan vettä. Muuten voi huomenna olla aika ikävä näky..

"Global Citizens need languages"

Queen'sin lemppari sloganeita on mm. "Engage the world" johon viitattiin monissa julisteissa.
Ja pikkasen ironiaa: "Don't worry! The rest of the world can learn English". Queen's myös aina mainostaa itseään sanoilla diverse ja diversity -joka näkyi monissa julisteissa.

Alareunassa vasemmalla lukee: "New Gym OR Education" -joka viittaa kampukselle nousevan jättikokosen Queen's Centerin rakentamiseen, johon yliopisto on laittanut satoja miljoonia dollareita, rakentaakseen kokonaan uuden punttiksen, olympiauima-altaan, sekä kahvila- ja ruokapalvelut, minkä ansiosta vanha urheiluhalli ja JDUC (jossa mm. mun työpaikka on) kaadetaan alas.

Viikko on siis sujunut pikkasen ikävissä merkeissä.
Eilen ja tänään oli muutaman kirjallisuusanalyysin palautuspäivät ja tänään meillä oli kans arabian koe, jota opettaja kutsuu nimellä Quiz, oikeuttaakseen kokeen pitämisen ja harhauttaakseen meitä.
Huomenna on sitten kivat jutut tiedossa, kun hyvä kaveri viime syksyltä tulee viikonlopuksi Kingstoniin meitä moikkaamaan ja illalla on taas ETCn (kauppislaisten) järjestämä semi-formal (viime syksyn tapaan), jossa on tällä kertaa aiheena Monte Carlo. Tiedossa siis pynttäystä ja juhlallisia vaatteita, 3 lajin illallinen ja bileet vaihtaritunnelmissa -juhlistaaksemme tätä kouluvuotta ja sen päättymistä.

22. maaliskuuta 2009

Viikonloppu!

Perjantai-iltana pitkästä aikaa katsottiin kaverin kanssa leffaa ja loikoiltiin kotona Ben & Jerry'sin kanssa. Oscar palkittu Slumdog Millionaire oli todella hyvä, suosittelen sen katsomista, jos ette vielä ole sitä nähneet!
Onnistuin saamaan lisävuoron töihin lauantaiksi, joten olin taas töissä 12:30-15:30. Onnistuin myös taas leikkaamaan palan irti peukalosta, joten kädet alkaa olla nyt haavoja täynnä.

Illalla oltiin the Merchantissa kaverin kanssa, koska siellä soitti yksi bändi; Sonic Souls. Pojat on vikan vuoden opiskelijoita Queen'sista ja kitaristi on mun tuttu, niin oli kiva mennä kuuntelemaan heitä. Oltiin todella yllättyneitä poikien soittotaidoista ja jaksettiin kuunnella loppuun asti, kun he soittivat kaksi tunnin-pituista settiä. Kotimatkalla poikettiin meijän A&P -ruokakaupassa, joka on oikeesti auki 24h(!!!). Oltiin siis 1:30 aamuyöllä ruokakaupassa, eikä oltu kaupan ainoat asiakkaat, yllättävää kyllä.

Sunnuntai-aamu meni oikein letkeissä merkeissä, sillä naapuri, Thomas, sai loistavan idean valmistaa kunnon creppi-aamupala porukalla. Kymmenen aikaan sitten koputeltiin toistemme oviin ja kokoonnuttiin keittiöön paistamaan creppejä neljän kaveruksen voimin. Väliin laitettiin mm. nutellaa, mansikoita, banaania ja kermavaahtoa. Nam. Välissä juoksin yliopiston JDUC -keskukseen kampaajalle, jonne olin varannut ajan klo 11. Parturi on auki 7 päivää viikossa ja kuulemma sunnuntaisinkin riittää paljon asiakkaita yliopistolla!

Ulkona on taas aivan ihana aurinkoinen ilma, joten on varmaan pakko lähteä pienelle happihyppelylle. Loppu ilta menee sitten taas kirjallisuusanalyysejä vääntäessä.

Huomenna alkaa toisiksi viimeinen kouluviikko Kanadassa. Uskomatonta!

P.S. Jos rullaat sivua alas, voit lukea matkakertomuksen viime viikon NYC & Boston-reissusta.

20. maaliskuuta 2009

Kevät!

Tällä viikolla on viimein tullut sellanen tunne, että kevät on täällä. Joka päivä on ollut todella aurinkoinen ilma, vaikka ei vielä erityisen lämmin, asteita +2-10. Ihmiset ovat kyllä kulkeneet jo shortseissa, flip flopeissa ja t-paidoissa. Hui! Itse olen vielä kietoutunut kaulahuiviin ja talvitakkiin, sillä kavala tuuli viilentää ilmaa hurjasti.

Tiistaina oli St. Patrick's Day, joka on alunperin Irlannista, mutta täällä näköjään myös todella suosittu. Jo viime viikolla New Yorkissa lähes jokainen ravintola/kauppa oli koristeltu vihrein apiloin. Koko Kingston, tai ainakin Queen'sin yliopiston lähialueet oli ihan vihreänä ja kaikki ihmiset vihreisiin pukeutuneina. Meno oli hurjaa.. tuli ihan syyskuu mieleen, sillä opiskelijat olivat taas kokoontuneet pihoille, katoille ja parvekkeille nauttimaan kevätsäästä ja pelaamaan Flip Cuppia. Irlantilaiset vaihtarit järjestivät vihreät kotibileet illalla, joissa kävin piipahtamassa ja moikkaamassa tuttuja.

Tällä viikolla olen viimein päässyt taas Common Groundiin töihin ja saanut napattua lisävuoroja sähköpostista. Olin maanantaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantainakin töissä, joten ensi viikolla pitäisi kilahtaa pikkasen dollareita tilille. Viime kuukausina olen tehnyt yhden vuoron viikossa, joten nyt olen tyytyväinen kun saan tienattua vähän enemmän. Huomaa, että on kevät tullut kun taas saa vääntää smoothtieja hurjat määrät.

NYC & Boston

Viime keskiviikkona (11. maaliskuuta) klo 6:00 aamulla saapui meijän bussi New Yorkiin. Puolessa tunnissa päästiin jo metrolla Broadway hostellille, jonne jätettiin laukut. Napattiin mukaan Suomesta saapuneet kaverit, jotka oli onneksi jo hereillä jetlagin takia ja painuttiin nurkan taakse Metro-dineriin kunnon aamupalalle. Siitä olikin haaveiltu jo ainakin kahden viikon ajan.

Aamupalan jälkeen suhastiin metrolla alas ja käppäiltiin 5th Avenuella, poikettiin taas YK:n päämajassa ja kaupungin kirjastolla -jossa muuten pääsee ilmaiseksi käyttämään internettiä. Tarkistettiin sähköpostit, joka oli huono idea, sillä yks jos toinenkin meistä oli jo saanut kyselyitä yliopistolta.. yritettiin poistaa kouluasiat mielestä ja suunnattiin ensin Ground Zerolle, josta jatkettiin Southwest Seaportin kauppakeskukseen syömään creppejä. Nam! Sitten mentiin vielä Hudson-joen rantaan moikkaamaan Vapaudenpatsasta ja nautittiin auringosta, joka yritti pilkistää pilven takaa.


Southwest Seaport ja tuunattu Vapaudenpatsas.

Tässä vaiheessa rupesi jetlag, bussimatkustus ja aikainen herätys jo painamaan päälle. Mentiin hostellille, nukuttiin 30min siesta ja sitten lähdettiin tunnettuun Comedy Cellariin katsomaan stand up-koomikkoja, joita oli yhteensä 6kpl illan aikana. Syötiin samalla illallista kun kuunneltiin niiden höpinöitä ja jouduttiin myös vitsien kohteeksi, sillä istuttiin aivan lavan kyljessä vasemmalla puolella. Oli ensimmäinen kerta kun olin katsomassa stand up-komiikkaa, eikä varmasti viimeinen. Oli loistotyyppejä!

Torstaina lähdettiin myös aikaisin liikkeelle. Juostiin parin kaupan perässä, joista oltiin kuultu tutuilta ja poikettiin China Towniin syömään jätskit Ice cream factorylle. Iltapäivällä jonotettiin viime hetken Broadway lippuja Time Squarella ja tavattiin jenkki-tuttuja. Onnistuttiin saamaan liput Mamma Mia-musikaaliin samaksi illaksi, päästiin eturiviin, aivan keskelle, josta oli upeat näkymät. Ihmiset ihmetteli kun suomalaisina tietenkin osattiin kappaleiden sanat ulkoa, eikä kainosteltu laulaa mukana. Oltiin siis kaikki aivan fiiliksissä ja lopussa jammailtiin Abban tahtiin ihan täysillä. Esityksen jälkeen käytiin vielä syömässä ja mentiin istumaan yhteen söpöön kuppilaan, jossa tehtiin tuttavuutta ihmisten kanssa.


Jäzkiä China Townissa.

Perjantaina oli myös aikainen herätys, sillä halusimme ehtiä vielä tsekkaamaan pari kauppaa ennen Bostoniin lähtöä. Käytiin nopeasti Macy'silla ja siinä lähistöllä muutamassa muussa kaupassa. Sitten haettiin hostellilta laukut ja klo 13:30 lähti bussi Bostoniin. Perillä oltiin vähän myöhässä, koska perjantai-illan ruuhka oli tietysti pahimmillaan juuri kuuden aikaan kun saavuttiin kaupunkiin.
Jouduttiin taistelemaan lippuautomaatin kanssa, että saatiin ostettua Charlie ticketit ratikkaa varten. Ponnistelujen jälkeen löydettiin meijän majapaikka, joka ei ollut mikään ihan tavallinen hostelli, vaan joku ihme Abercrombie Inn, joka oltiin bongattu netistä, eikä ollut turhan kallis. Ulkoa päin illan hämärtyessä talo muistutti enemmänkin jotain kummitustaloa kauhuleffoista. Uskaltauduttiin kuiteskin sisään ja saatiin oma huone, joka oli ihan siisti.

Lauantaina mentiin taas kulmakuppilaan aamiaiselle ja napattiin siitä bussi Harvardin kampukselle, jossa juuri tilauksesta oli alkamassa "unoffcial guide tour", johon liityimme mukaan. Kuultiin kaikenlaisia tarinoita Harvardin rakennuksista ja historiasta kahdelta opiskelijalta, jotka osas oikein elävästi kertoa hauskoja juttuja. Mm. John Harvardin patsas kampuksella ei oikeasti ole hänen näköisensä (koska kaikki valokuvat paloi 100 vuotta ennen patsaan rakentamista), eikä hän oikeasti ole koulun perustaja ja patsaassa on vielä väärä vuosiluku. -Huijausta kaikki siis. Cambridgen kaupungin ja Harvardin yliopiston välit ovat myös oikein tuliset olleet jo vuosikymmenten ajan.. tähänkin pojilla oli erinäköisiä teorioita.


Iloiset tytöt Harvardissa.

Cambridgen kaupunki oli oikein söpö paikka. Sieltä otettiin taas metro-ratikka Bostonin keskustaan ja käppäiltiin ympäri kaupunkia. Käytiin myös syömässä yhdessä ravintolassa, jossa ruoka oli erinomaista, mutta palvelu aivan surkeaa. Sen takia oltiin törkeitä ja jätettiin vain tosi pienet tipit, ei lähellekään suositeltua (lähes pakollista) 20% ja juostiin nopeasti ulos.

Sunnuntaina oli aika sanoa bye bye Suomesta tulleille kavereille. Nautittiin hetki auringosta kahvitellen Bostonin keskuspuistossa ja sitten Laten kanssa napattiin öky-kallis Greyhound-bussi kohti Montrealia. Puolivälissä matkaa oltiin jumissa jossain pikkukaupungissa lähes 2 tuntia ja hermoiltiin päästäänkö ikinä perille, sillä bussiyhtiöllä oli jotain sekaannusta ilmassa. Illalla klo 22 aikaan saavuttiin kuitenkin Montrealiin, aikataulun mukaan. Siellä käytiin syömässä ja napattiin bussi kotiin Kingstoniin, joten oltiin omassa sängyssä vasta 3 aikaan yöllä.

Ihmeen kaupalla selvittiin kuitenkin maanantai-aamuna klo 8:30 International Political Economy luennolle ja siitä lähti taas uusi viikko käyntiin.

8. maaliskuuta 2009

Takaisin Kanadassa..

Nyt olen reilun viikon verran ollut takaisin Kanadassa ja paluu arkeen on iskenyt. Kovaa. Olen ahkerasti yrittänyt ottaa kiinni opiskeluissa, kun ensin olin viikon kipeenä ennen lomavkoa ja sitten vielä ylimääräsen viikon lomalla Argentiinassa. Rästiin on siis jäänyt suhteellisen paljon kouluhommia.

Joka päivä olen aamulla käynyt tunneilla ja tuntien välissä ja iltapäivällä kirjottanut kirjallisuusanalyysiä, opiskellut kokeeseen tai kirjottanut politiikan esseitä, yömyöhään asti. Toinen politiikan essee piti palauttaa tänään (maanantaina).
Aiheena oli "Which perspective should guide efforts to spur economic development world-wide, "free trade" or "fair trade"? Siitä 10-12 sivua.
Toinen on Rousseaun poliittista filosofiaa. Yök! Se on onneksi lyhyempi, mutta heppu ei taida itsekään tietää mistä puhuu kun juuri tajusin, että mun kahden kysymyksen vastaukset on täysin ristiriidassa keskenään, vaikka ne on suoraan hänen ajatuksiaan kirjasta.

Huomenna (tiistaina) illalla lähdetään Lauran kanssa bussilla Torontosta New York Cityyn käväsemään. Edessä on siis ensin 3h bussimatka Torontoon ja sitten vielä sellaset 11h NYCiin. Sinne lentää Suomesta kaksi ihanaa kaveria, joita en ole nähnyt sitten viime elokuun. NYCissä meinaamme palloilla perjantaihin asti ja ottaa sitten bussi Bostoniin pariksi päiväksi. Tarkoitus on olla maanantaina 8:30 taas politiikan luennolla.
Tämä reissu taitaa sitten olla viimeinen matka tälle Kanada-vuodelle. Sen jälkeen on aika ja rahat loppu!
Tasan 4 vkoa tunteja jäljellä (mulla enää kolme + tämä vko NYCissä), sitten on kokeet..
ja ai niin, aikaistin paluulentoa kotiin, joten olen jo huhtikuun 20. päivä takasin Suomessa.

7. maaliskuuta 2009

Reading week Argentiinassa

Syy yli kuukauden hiljaiseloon on se, että juuri koulutöiden suhteen kaikkein pahimpana ajankohtana tulin todella kipeäksi. Olin loppujen lopuksi 6 päivää kuumeessa, kurkku niin kipeänä, että vettä oli lähes mahdoton juoda joten makasin sängyn pohjalla. En saanut luettua kokeisiin, mutta siitä huolimatta tein kaksi politiikan välikoetta kuumeessa. Yksi kolmas koe jäi rästiin + kolme kirjallista tehtävää, jotka piti palauttaa juuri sillä viikolla ennen reading week-lomaa.

Onneksi toisen lääkärikäynnin jälkeen vihdoin sain antibiotit ja tulin kuntoon juuri ajoissa ennen lomallelähtöä. Vietin historian ankeimman ystävänpäivän yksin sängynpohjalla ja seuraavana aamuna lähdin klo 6 bussilla Toronton lentokentälle, josta lensin Atlantan kautta Buenos Airesiin lomailemaan. Buenos Airesissa tapasin vanhan YFU (vaihtarijärjestö)-tutun, seikkailin yksikseni bussilla hänen työpaikalle, jossa otin pienet päiväunet. Loppujen lopuksi en lähtenyt sen enempää tutustumaan pääkaupunkiin, sillä ulkona satoi vettä. Sen sijaan istuin toimistossa -joka oli ennemminkin loistokämppä keskellä Buenos Airesia ja luin opaskirjaa "mitä tehdä Buenos Airesissa?" :)

Yhteensä kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen, 13h lentäen, Buenos Airesissa aikaa kuluttaen ja 13h bussimatkan jälkeen pääsin vihdoin kotiin (äiti, ykköskoti on yhä Maunulassa!) San Martíniin, Mendozaan. Oli mahtavaa olla takaisin tutuissa maisemissa kolmen vuoden jälkeen.
Kaupunki oli ennallaan, talo oli laajentunut, perheen nuorin sisko kasvanut parikymmentä senttiä, sekä uima-allas ja uusi perheenjäsen (koira) ilmestynyt kuvioihin, mutta muuten elämä sujui samalla mallilla kun kolme vuotta aikaisemmin.

Perheen maskotti, Pilar, jota kutsutaan nimellä Pili oli ensin kovin arka mun kanssa, mutta kun kerran olin häntä jonkun aikaa rapsuttanut, niin hänestä tuli mun paras kaveri, enkä enää saanut rauhaa, vaan koko ajan piti ottaa syliin ja rapsuttaa.

Ehdin viettää yhteensä kokonaiset 10 päivää Mendozassa. Aika kului vanhoja kavereita ja sukulaisia tavatessa. Myöskään rauhallinen ja riemua täynnä oleva argentiinalainen elämäntyyli ei ollut miksikään muuttunut, vaan pääsin taas nauttimaan parhaimmillaan 4h siestasta ja kaikista ihanista argentiinalaisista herkuista -joiden ansiosta sairauden aikana karisseet kilot tuli varmasti takaisin heti ensimmäisten päivien aikana Argentiinassa.

Siskot olivat koristelleet talon uuden yläkerran mua varten.

"tervetuloa Anny" -Argentiinassa kaikkien nimet on lyhennetty tai pidennetty jollain lempinimellä, eikä ketään kutsuta omalla nimellä, joten mutkin on ristitty Annyksi.


Parina päivänä vkossa nuorin sisko, Fernanda kävi tennistunneilla, johon me heitettiin hänet autolla. Tokana aamuna mentiinkin poikkeamaan Parque Agnesiin siinä välissä, jossa on isot grillausalueet ja viheriöt, jotka vkonloppusin täyttyy ihmisistä -ainakin keväällä ja syksyllä, sillä kesällä on yleensä liian kuuma.


Torstaina lähdettin aikasin aamulla bussilla kahden vanhimman siskon kanssa Mendozan kaupunkiin (provinssin pääkaupunki 40km San Martínista) tutustumaan niiden yliopistoon Universidad de CUYOon ja kämppään, jossa he asuvat lukukauden aikana. Nyt oli siis kesäloma käynnissä ja vasta maaliskuun lopussa alkaa uusi yliopistovuosi. Tässä Giselan kanssa ollaan oikeustieteiden laitoksen edessä, jossa Gisela aloittaa kohta neljännen yliopistovuotensa.

Iltapäivällä oli niin kuuma, että pysyttiin sisällä vilvottelemassa kämpillä, pelailtiin korttia, juotiin mateta ja kavereita tuli käymään.


Ja illalla lähdettin vähän tsekkailemaan Mendozan keskustan tarjontaa myös. Meikäläinen ihan hyvin erottuu joukosta, mitä ei itse tajua, ennen kuin kuvista näkee.


Perjantai-iltana mentiin kadun yli naapuriin, Heben [Eve] luo syömään panchoja (=hot dogeja) ennen keskustaan lähtöä.


Keskustassa törmättiin vanhassa kunnon Cineramassa (jossa vietettiin kaikki perjantait vuonna 2005) muutamaan kaveriin, joiden kanssa oltiin Jenkki-reissulla 4 vuotta sitten heinäkuussa. (vasemmalla siskot Melisa ja Gisela)


Suku oli kasvanut myös sen verran, että mun ikäinen serkku on nyt kahden lapsen isä. Giuliano on 2v ja Mia vasta 4kk vanha. Lauantaiaamuna heräsimme siihen, kun Guiliano halusi tavata mut ja tuli tätinsä kanssa vierailulle 11 aikaan aamulla, minkä ansiosta yöunet jäi vain 4h pituisiksi. Aluksi tämä 2v. rämäpää oli vähän ujo, mutta eipä aikaakaan kun hän jo valtasi mun sängyn ja kotiinpalatessa oli kertonut mummille olevansa rakastunut Annikaan.


Tässä Municipalidad de San Martín, eli kaupungintalo ja paikallinen poliisiauto.


Jos tarkkaan katsoo, niin saattaa nähdä Andien lumiset huiput pilvien alla. Kuva otettu autosta moottoritiellä matkalla Mendozan kauppakeskukseen leffaan.


Banda XXI (bändi 21) on argentiinalainen cuarteto-musiikkia soittava bändi, jonka konsertissa oltiin viereisessä kaupungissa sunnuntai-iltana. Neljä vuotta sitten Argentiinassa ollessa näin saman bändin kaksi kertaa livenä, sillä se kuuluu vanhimman siskon, Giselan lemppareihin. Banda XXI soittaa lähinnä covereita, myös monia kansainvälisiä hittibiisejä, jotka on muokattu cuarteto -rytmiin ja käännetty espanjaksi. Mentiin paikalle klo 21 aikaan ja oltiin ihan melkein eturivissä, vain muutaman metrin päässä esiintyjistä, mutta sitten tuli niin kuuma, että kun Banda XXI viimein pääsi lavalle, niin jo parin biisin jälkeen lähdettin väljemmille vesille.
Tässä vähän makua yhdestä Abban hitistä, pikkasen muokattuna.. :)

video

tässä vielä toinen kansainvälinen hittibiisi:

video

ja viimeisenä näyttö poikien tanssitaidoista:


video

Jäätelöä tuli syötyä koko viikon ajan. Onneksi ei ihan joka päivä näin paljon. Tämä tiistailta kun käytiin Giselan ja Fernandan kanssa Chocolate-jäzkibaarissa. Oli suuri urakka, mutta urheasti syötiin kaikki vohvelia myöten.

Näitä maisemia Mendoza on täys! Viiniköynnöksiä riittää silmän kantamattomiin. Tässä kuva keskivkolta kun ajettiin kaikkien kolmen siskon kanssa Carrizaliin, jossa on sellainen camping-alue järven rannalla, jossa isovanhemmilla on pieni vapaa-ajan asunto. Mentiin sinne nelistään siestan aikaan, pelailtiin korttia, syötiin voileipiä, juotiin mateta ja käytiin pulahtamassa uima-altaassa.

Pienestä Fernandasta oli kolmen vuoden aikana kasvanut nuori nainen.

Vaikka istuttiin varjon alla, niin kuuma oli!

Takastulomatkalla maantiellä meidän edessä olikin tällänen kuorma-auto täynnä, mitäs muuta kuin juuri kerättyjä viinirypäleitä..


Vikana iltana, keskivkona tapasin myös vanhoja luokkakavereita, joita en ollut nähnyt neljään vuoteen. Kahdella tytöllä oli jo oma lapsi. Kuvassa Augustina äidin sylissä, ikää 1v 7kk. Andrealla (vasemmalla) oli myös 4kk poika, joka ei ollut mukana.

Torstai oli viimeinen päivä San Martínissa, joten siestaa ei nukuttu. Serkut tuli moikkaamaan ja Rodrigo vei mut pienelle ajelulle mönkijällään.


Tässä lopuksi vielä pari kuvaa Buenos Airesista, jossa vietin muutaman tunnin käppäillen ennen lentokentälle lähtöä perjantaina taas 13h bussimatkan jälkeen.


Kuvassa puisto Parque San Martín.

viime kuun lätkä ja luistelu Ottawassa..

Tässä muutama kuva helmikuun Ottawa-reissusta.
Päivällä oltiin luistelemassa maailman pisimmällä luistinradalla, Ottawan kanaalilla, jossa on mahdollisuus luistella 7,0km yhteen suuntaan. Matkalla on kahviloita, joista voi ostaa mm. kuuluisia Beavertaleja. Luisteltiin vain 3,0km kohdalle asti ja takaisin, koska lainaluistimet oli ikivanhat ja maailman epämukavimmat.



Tässä kuva Beavertalesta suklaalevitteen kanssa. Nam!

Bussilla matka jatkui illalla klo 19 pelattavaan NHL matsiin, jossa kohtasivat Ottawa Senators ja Buffalo Sabres. Yhteensä kolme suomalaista pelaajaa näkyi jäällä, Jarkko Ruutu Senatorsien puolella ja Teppo Numminen sekä Toni Lydman Sabresien puolella. Suomen lippua heilutettiin siis kovasti ja jouduttin vielä ostamaan kuvassa näkyvät t-paidat muistoksi. Niitä jouduttiinkin vähän metsästämään, sillä kahdesta kaupasta oli juuri Ruudun paidat loppu.. meille väitettiin, että hän on aika suosittu ihmisten keskuudessa.

Oli tosi jännä matsi, joka meni rankkareihin asti ja onneksi Ruutu ei tällä kertaa mokannut, vaan voitiin ylpeinä heiluttaa Suomen lippua. Senatorssit voitti!

Rankan päivän jälkeen matkattiin lähes 3h bussilla takasin Kingstoniin ja kuume nousi...