Olen aina pitänyt eri kielistä ja kielten opiskelusta. Nuorempana haaveilin, että osaisin puhua ainakin espanjaa ja arabiaa täysin sujuvasti. Ensimmäinen kieli on aika mukavasti jo hallussa, mutta jälkimmäinen ei niinkään. Paitsi että espanja nyt vaan on oman kokemukseni mukaan paljon helpompi kieli oppia kuin arabia, niin espanjan kielen tunneilla sekä espanjankielisissä maissa on tullut kyllä vietettyä viime vuosina paljon enemmän aikaa kuin arabian tunneilla tai maissa, joissa puhutaan pääkielenä arabiaa.
Arabian kielen opiskelua mutkistaa se tosiasia, että yleensä yliopistossa ja kielikeskuksissa opetetaan lähinnä klassista arabiaa, jota ei oikeastaan yhdessäkään arabiankielisessä maassa varsinaisesti puhuta. Klassista arabiaa käyttävät kai lähinnä vaan poliitikot ja uutistenlukijat, kun taas tavalliset talliaiset puhuvat oman maansa "puhekieltä".
Aakkosten harjoittelua keväältä 2015.
Aloitin arabian kielen opiskelun ensimmäisen kerran aikuislukiossa Helsingissä syksyllä 2004, jolloin ehdin käydä kokonaiset kaksi lukion kurssia egyptiläisen opettajan johdolla ennen vaihto-oppilaaksi lähtöä. Harmikseni Argentiinasta palattuani kyseistä aikuislukiota ei enää ollut olemassa, joten aloitin arabian opinnot alusta työväenopiston kurssilla syksyllä 2005. Opiskelu taisi kestää vain yhden lukukauden ja arabia jäi. Kunnes sitten lähdin syksyllä 2008 yliopistovaihtoon Kanadaan Queen'sin yliopistoon, jossa alkoi samana syksynä uutena aineena arabian alkeet. Sain taisteltua itseni täpötäydelle kurssille kuin ihmeen kautta ja aloitin opiskelun jälleen ihan alusta, mutta tällä kertaa nopeammalla tahdilla ihan yliopistotasolla tempperamenttisen palestiinalaisnaisen johdolla. Ehdin opiskella arabiaa yhden kokonaisen lukuvuoden, kunnes opiskelut taas jäivät palattuani omaan yliopistooni Skotlantiin. Barcelonassa asuessa mietin useasti opintojen uudelleen aloittamista, mutta en sitten saanut sitä aikaiseksi enkä viitsinyt ilmoittautua kursseille, koska en tiennyt kuinka pitkään meinasimme kaupungissa asua.
Suomeen muutettuani rupesin tutkimaan asiaa uudemman kerran ja päätin ilmoittautua arabian alkeiskurssille neljännen kerran viime vuoden tammikuussa. Vaikka jo paljon oli kuuden vuoden aikana ehtinyt unohtua, oli kirjaimet ja muutamat kielioppiasiat silti aikalailla muistissa. Loput palautui nopeasti mieleen. Myönnän, että oli välillä tosi turhauttavaa harjoitella aakkosia neljättä kertaa, muiden oppiessa ihan uutta asiaa. Mutta itsehän kurssini valitsin.
Läksyjä keväältä 2016.
Koska arabian kielen opiskelu alkaa kokonaan uusien kirjainten oppimisella, on opiskelu erittäin hidasta. Siinä missä vuoden espanjan tai ranskan kielen opiskelun jälkeen kirjoiteltaisiin jo lyhyitä aineita ja käytäisiin kunnon keskusteluja, ollaan arabian kanssa vielä ihan alkutekijöissä. Tällä hetkellä opiskelu on ennätyshidasta, koska valitettava tosiasia on, että 1,5 tuntia viikossa nyt ei riitä yhdenkään kielen oikeaan oppimiseen.
Arabia on mun mielestä siitä erikoinen ja haastava kieli, että sen lisäksi, että siinä on vain kolme vokaalia (a, i, u), niin niitä ei liiemmin kunnon tekstiin merkata. Vokaaleille on siis toki olemassa omat merkkinsä (riippuen siitä onko kyseessä "pitkä" vai "lyhyt" vokaali, vrt suomen kielessä "a" ja "aa") ja vokaalisoituun tekstiin ne merkataan, mutta tosi asia on, että normitekstissä vokaaleita ei yleensä merkata. Esimerkiksi sana "Kanada" kirjoitetaan "Knda" ja siitä sitten arvuutellaan ja päätellään asiayhteyden perusteella, mikähän sana mahtaa olla kyseessä. Tämä ei siis ollenkaan helpota kielen oppimista kun sanavarasto on lähes nolla.
Suurin osa kirjaimista ei lausunnassa eroa paljoakaan meidän aakkosista, mutta muutama kirjain on mun mielestä tosi vaikea lausua. Kirjoittaminen taas on paljon helpompaa kuin miltä se aluksi vaikuttaa. Alkeita opetellessa opettajan kerrottua, että jokaisesta kirjaimesta on noin neljä eri versiota,saattaa monikin pelästyä, muttei hätää. Jokaisen kirjaimen alku-, keski-, loppu- ja itsenäiset versiot on loogisesti pääteltävissä. Vähän kuin kaunoa kirjoittaisi. Youtubesta löytyy tietenkin useita videoita, joiden avulla voi vaikka harjoitella arabian kielen aakkosia. Esimerkiksi tämä lasten aakkoslauluvideo on aika mainio.
Arabian kielestä ei muuten löydy useita meidän aakkosista löytyviä konsonantteja myöskään, joten coca cola kirjoitetaan arabiaksi "kuka kula", Mc Donalds "makdunaldz" ja vero moda onkin "firu muda". Koska vokaaleja o ja e ei myöskään ole, muuttuu o-kirjain u-kirjaimeksi ja e-kirjain i-kirjaimeksi. New York kirjoitetaan "niu iurk" ja Helsingistä tulee "hilsinki".
Vaikka monet arabiankieliset sanat ovat todella kaukana yhdestäkään muusta osaamastani kielestä, on muutamia yllätyksiäkin tullut vastaan. On ollut hauska huomata, kuinka moni espanjankielinen sana onkin alkuperältään arabiaa. Ustaad tarkoittaa arabiaksi opettajaa ja herraa, mutta on yllättävän lähellä espanjan "usted" teitittelyä - liekö tällä joku yhteys? Muut sanat ovat muuten vain tuttuja. Burtuqaal on arabiaksi appelsiini, qahwa on kahvi ja shaii on tee. Sahra on autiomaa ja wadi laakso. Entä tiedättekö mitä taliban oikeasti tarkoittaa? Oppilasta! Monille "vanhana kaupunkina" tuttu sana medina tarkoittaa kaupunkia (oikeasti siis "madina", koska e-kirjainta ei ole) ja Tansanian pääkaupunki Dar as-Salaam tarkoittaa arabiaksi "rauhan kotia".
Koraani sanassa ei suinkaan ole o-kirjainta, nimittäin se on arabiaksi quran. Tuntuu aika hullulta, että monet sanat on ilmeisesti kääntyneet arabiasta suomen kielelle englannin kielen kautta, koska englanninkieliset ovat keksineet kirjoittaa u-kirjaimet o-kirjaimina. Kai meidän pitäisi suomeksi siis puhua ennemminkin kuraanista kuin koraanista. Samoin kuin al-Shabaab, joka tarkoittaa muuten "nuoria", olisi oikeaoppisesti ash-shabaab. Missä vaiheessa lie lausuntavirhe tapahtunut?
Kanadan vaihto-opintojen loputtua kirjoittelin kokonaisia lauseita. Nyt en enää ymmärrä mitä kaikkea olen silloin osannut arabiaksi sanoa ja kirjoittaa.
Välillä mietin, että onko tässä arabian opiskelussa jotain järkeä, kun usein tuntuu, ettei kielen oppiminen edisty ollenkaan. Junnaamme vain paikoillaan ja toistelemme samoja vuorokeskusteluja viikosta toiseen. Toivoisin, että kurssilla edistyttäisiin nopeammin ja opetusta olisi esimerkiksi kaksi kertaa viikossa. Tänä keväänä on enää yksi ainoa tunti ja seuraavan kerran kurssit jatkuvatkin vasta syyskuussa. Onkohan silloin kenelläkään enää mitään muistissa? Kielten opettelu vaatii toki enemmän kuin tunneilla istumista ja läksyjen tekoa. Pitäisi olla enemmän itsekuria ja opiskella itsenäisesti. Tällä hetkellä se vain tuntuu vähän lohduttomalta kun tiedän, ettei tunneilla opinnot kuitenkaan edisty sen nopeampaa. Arabian oppimisesta tekee toki haastavaa kielen monimuotoisuus ja klassisen vs. eri maissa puhutun arabian erot. Suomessa järjestetään myös esimerkiksi Egyptin arabian puhekursseja. Hyvän opettajan pitäisi osata opettaa jotain klassisen ja puhearabian sekamelskaa, joka ei menisi liian teoreettiseksi kieliopin tenttaamiseksi. Taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty! Tällä hetkellä uskon kuitenkin, että arabian opintoni jatkuvat jälleen ensi syksynä. En tietenkään halua jättää tätä kaikkea nyt oppimaani jälleen unholaan. Silti haaveilen joskus taas pääseväni kielikylpyyn Lähi-itään, jonne olisin jo varmaan suunnannut ellei Syyriassa olisi syttynyt sotaa.
+11.7.2013+123729.bmp.jpg)
