Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kielet. Näytä kaikki tekstit

11. huhtikuuta 2016

Arabian kielen opiskelusta

Olen aina pitänyt eri kielistä ja kielten opiskelusta. Nuorempana haaveilin, että osaisin puhua ainakin espanjaa ja arabiaa täysin sujuvasti. Ensimmäinen kieli on aika mukavasti jo hallussa, mutta jälkimmäinen ei niinkään. Paitsi että espanja nyt vaan on oman kokemukseni mukaan paljon helpompi kieli oppia kuin arabia, niin espanjan kielen tunneilla sekä espanjankielisissä maissa on tullut kyllä vietettyä viime vuosina paljon enemmän aikaa kuin arabian tunneilla tai maissa, joissa puhutaan pääkielenä arabiaa.

Arabian kielen opiskelua mutkistaa se tosiasia, että yleensä yliopistossa ja kielikeskuksissa opetetaan lähinnä klassista arabiaa, jota ei oikeastaan yhdessäkään arabiankielisessä maassa varsinaisesti puhuta. Klassista arabiaa käyttävät kai lähinnä vaan poliitikot ja uutistenlukijat, kun taas tavalliset talliaiset puhuvat oman maansa "puhekieltä".

IMG_6786
Aakkosten harjoittelua keväältä 2015.

Aloitin arabian kielen opiskelun ensimmäisen kerran aikuislukiossa Helsingissä syksyllä 2004, jolloin ehdin käydä kokonaiset kaksi lukion kurssia egyptiläisen opettajan johdolla ennen vaihto-oppilaaksi lähtöä. Harmikseni Argentiinasta palattuani kyseistä aikuislukiota ei enää ollut olemassa, joten aloitin arabian opinnot alusta työväenopiston kurssilla syksyllä 2005. Opiskelu taisi kestää vain yhden lukukauden ja arabia jäi. Kunnes sitten lähdin syksyllä 2008 yliopistovaihtoon Kanadaan Queen'sin yliopistoon, jossa alkoi samana syksynä uutena aineena arabian alkeet. Sain taisteltua itseni täpötäydelle kurssille kuin ihmeen kautta ja aloitin opiskelun jälleen ihan alusta, mutta tällä kertaa nopeammalla tahdilla ihan yliopistotasolla tempperamenttisen palestiinalaisnaisen johdolla. Ehdin opiskella arabiaa yhden kokonaisen lukuvuoden, kunnes opiskelut taas jäivät palattuani omaan yliopistooni Skotlantiin. Barcelonassa asuessa mietin useasti opintojen uudelleen aloittamista, mutta en sitten saanut sitä aikaiseksi enkä viitsinyt ilmoittautua kursseille, koska en tiennyt kuinka pitkään meinasimme kaupungissa asua. 

Suomeen muutettuani rupesin tutkimaan asiaa uudemman kerran ja päätin ilmoittautua arabian alkeiskurssille neljännen kerran viime vuoden tammikuussa. Vaikka jo paljon oli kuuden vuoden aikana ehtinyt unohtua, oli kirjaimet ja muutamat kielioppiasiat silti aikalailla muistissa. Loput palautui nopeasti mieleen. Myönnän, että oli välillä tosi turhauttavaa harjoitella aakkosia neljättä kertaa, muiden oppiessa ihan uutta asiaa. Mutta itsehän kurssini valitsin.

arabic_3
Läksyjä keväältä 2016.

Koska arabian kielen opiskelu alkaa kokonaan uusien kirjainten oppimisella, on opiskelu erittäin hidasta. Siinä missä vuoden espanjan tai ranskan kielen opiskelun jälkeen kirjoiteltaisiin jo lyhyitä aineita ja käytäisiin kunnon keskusteluja, ollaan arabian kanssa vielä ihan alkutekijöissä. Tällä hetkellä opiskelu on ennätyshidasta, koska valitettava tosiasia on, että 1,5 tuntia viikossa nyt ei riitä yhdenkään kielen oikeaan oppimiseen. 

Arabia on mun mielestä siitä erikoinen ja haastava kieli, että sen lisäksi, että siinä on vain kolme vokaalia (a, i, u), niin niitä ei liiemmin kunnon tekstiin merkata. Vokaaleille on siis toki olemassa omat merkkinsä (riippuen siitä onko kyseessä "pitkä" vai "lyhyt" vokaali, vrt suomen kielessä "a" ja "aa") ja vokaalisoituun tekstiin ne merkataan, mutta tosi asia on, että normitekstissä vokaaleita ei yleensä merkata. Esimerkiksi sana "Kanada" kirjoitetaan "Knda" ja siitä sitten arvuutellaan ja päätellään asiayhteyden perusteella, mikähän sana mahtaa olla kyseessä. Tämä ei siis ollenkaan helpota kielen oppimista kun sanavarasto on lähes nolla. 

IMG_6790

Suurin osa kirjaimista ei lausunnassa eroa paljoakaan meidän aakkosista, mutta muutama kirjain on mun mielestä tosi vaikea lausua. Kirjoittaminen taas on paljon helpompaa kuin miltä se aluksi vaikuttaa. Alkeita opetellessa opettajan kerrottua, että jokaisesta kirjaimesta on noin neljä eri versiota,saattaa monikin pelästyä, muttei hätää. Jokaisen kirjaimen alku-, keski-, loppu- ja itsenäiset versiot on loogisesti pääteltävissä. Vähän kuin kaunoa kirjoittaisi. Youtubesta löytyy tietenkin useita videoita, joiden avulla voi vaikka harjoitella arabian kielen aakkosia. Esimerkiksi tämä lasten aakkoslauluvideo on aika mainio.

Arabian kielestä ei muuten löydy useita meidän aakkosista löytyviä konsonantteja myöskään, joten coca cola kirjoitetaan arabiaksi "kuka kula", Mc Donalds "makdunaldz" ja vero moda onkin "firu muda". Koska vokaaleja o ja e ei myöskään ole, muuttuu o-kirjain u-kirjaimeksi ja e-kirjain i-kirjaimeksi. New York kirjoitetaan "niu iurk" ja Helsingistä tulee "hilsinki".

arabic

Vaikka monet arabiankieliset sanat ovat todella kaukana yhdestäkään muusta osaamastani kielestä, on muutamia yllätyksiäkin tullut vastaan. On ollut hauska huomata, kuinka moni espanjankielinen sana onkin alkuperältään arabiaa. Ustaad tarkoittaa arabiaksi opettajaa ja herraa, mutta on yllättävän lähellä espanjan "usted" teitittelyä - liekö tällä joku yhteys? Muut sanat ovat muuten vain tuttuja. Burtuqaal on arabiaksi appelsiini, qahwa on kahvi ja shaii on tee. Sahra on autiomaa ja wadi laakso. Entä tiedättekö mitä taliban oikeasti tarkoittaa? Oppilasta! Monille "vanhana kaupunkina" tuttu sana medina tarkoittaa kaupunkia (oikeasti siis "madina", koska e-kirjainta ei ole) ja Tansanian pääkaupunki Dar as-Salaam tarkoittaa arabiaksi "rauhan kotia". 

Koraani sanassa ei suinkaan ole o-kirjainta, nimittäin se on arabiaksi quran. Tuntuu aika hullulta, että monet sanat on ilmeisesti kääntyneet arabiasta suomen kielelle englannin kielen kautta, koska englanninkieliset ovat keksineet kirjoittaa u-kirjaimet o-kirjaimina. Kai meidän pitäisi suomeksi siis puhua ennemminkin kuraanista kuin koraanista. Samoin kuin al-Shabaab, joka tarkoittaa muuten "nuoria", olisi oikeaoppisesti ash-shabaab. Missä vaiheessa lie lausuntavirhe tapahtunut?

IMG_6793
Kanadan vaihto-opintojen loputtua kirjoittelin kokonaisia lauseita. Nyt en enää ymmärrä mitä kaikkea olen silloin osannut arabiaksi sanoa ja kirjoittaa.

Välillä mietin, että onko tässä arabian opiskelussa jotain järkeä, kun usein tuntuu, ettei kielen oppiminen edisty ollenkaan. Junnaamme vain paikoillaan ja toistelemme samoja vuorokeskusteluja viikosta toiseen. Toivoisin, että kurssilla edistyttäisiin nopeammin ja opetusta olisi esimerkiksi kaksi kertaa viikossa. Tänä keväänä on enää yksi ainoa tunti ja seuraavan kerran kurssit jatkuvatkin vasta syyskuussa. Onkohan silloin kenelläkään enää mitään muistissa? Kielten opettelu vaatii toki enemmän kuin tunneilla istumista ja läksyjen tekoa. Pitäisi olla enemmän itsekuria ja opiskella itsenäisesti. Tällä hetkellä se vain tuntuu vähän lohduttomalta kun tiedän, ettei tunneilla opinnot kuitenkaan edisty sen nopeampaa. Arabian oppimisesta tekee toki haastavaa kielen monimuotoisuus ja klassisen vs. eri maissa puhutun arabian erot. Suomessa järjestetään myös esimerkiksi Egyptin arabian puhekursseja. Hyvän opettajan pitäisi osata opettaa jotain klassisen ja puhearabian sekamelskaa, joka ei menisi liian teoreettiseksi kieliopin tenttaamiseksi. Taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty! Tällä hetkellä uskon kuitenkin, että arabian opintoni jatkuvat jälleen ensi syksynä. En tietenkään halua jättää tätä kaikkea nyt oppimaani jälleen unholaan. Silti haaveilen joskus taas pääseväni kielikylpyyn Lähi-itään, jonne olisin jo varmaan suunnannut ellei Syyriassa olisi syttynyt sotaa. 

17. heinäkuuta 2013

Argentiinan espanja osa II, slangi & sanasto

Kuten sanottu, argentiinalainen espanja on saanut vuosien aikana paljon vaikutteita muun muassa italialaisilta maahanmuuttajilta. Joidenkin arvioiden mukaan itseasiassa jopa 60 % argentiinalaisista on italialaisten jälkeläisiä. Sen takia aika usein jos tulee vastaan ihminen, jonka etunimi on espanjalainen ja sukunimi selvästi italialainen, on kyseessä suurella todennäköisyydellä argentiinalainen. 

Argentiinan slangiin viitataan joskus nimellä lunfardo, vaikka taas joidenkin mukaan se tarkoittaa vain Buenos Airesin slangia. Lunfardo on 1900-luvun alussa Buenos Airesin vankiloissa kehittynyt "kieli" tai "slangi", joka sittemmin levisi muualle maahan. Lunfardoa käytti alunperin vain yhteiskunnan alimpiin luokkiin kuuluva väestö, mutta nykyään kaikki argentiinalaiset väriin tai yhteiskuntaluokkaan (jotka usein kävelevät käsi kädessä) katsomatta. Se on myös todella yleinen tangoissa käytetty kieli. Joitain lunfardon sanoja on jopa hyväksytty Espanjan Kuninkaallisen Akatemian (Real Academia Española) listalle. Sanasto on todella laaja, sillä omistan lunfardo - español sanakirjan, jossa on ainakin 100 sivua. Valitettavasti se on tällä hetkellä Suomessa. Suurin osa lunfardon sanoista ei kuitenkaan ole enää yleisessä käytössä.


Yksi erityispiirre lunfardolle on se, että joidenkin sanojen tavut heittävät kuperkeikkaa. Näin esimerkiksi tango -sanasta tulee gotán. Kyllä, tästä tulee muun muuassa kuuluisan Gotan Project -bändin nimi. Heidän tunnetuin biisi on varmaan Santa Maria (del Buen Ayre), joka on soinut useissa leffoissa ja mainoksissa Suomessa asti. Lunfardo on saanut vaikutteita useista kielistä, Buenos Airesiin saapuneiden siirtolaisten kautta.

Halutessasi tehdä vaikutuksen argentiinalaiseen, voit heittää oikein argentiinalaisittain vaikka qué lorca! päivitelläksesi kuumaa lämpötilaa. Ca-lor --> lorca. Nicon mielestä on hauska viedä tämä vielä pidemmälle ja niinpä hän saattaa heittää qué fede! koska Lorca --> Federico García Lorca--> fede.

Tässä hauska, täydellistä Argentiinan espanjaa puhuvan jenkkipojan video, jolla hän latelee oikein periargentiinalaisia sanontoja ja ilmaisuja toisensa perään. Useat niistä selitettyinä alempana.


Muutamia hyödyllisiä Argentiinassa käytettyjä sanoja, joita ei välttämättä muualla ymmärretä:

Che on kaikkein tärkein, koska sitä kuulee koko ajan. Sitä käytetään ns. täytesanana tai muuten vaan herättämään ihmisen huomio. Se ei varsinaisesti yksin tarkoita mitään. Paitsi vissiin guaraní -kielellä herraa. 

Quilombo on ihan huippusana ja yksi mun lemppareista. Se tarkoittaa sekamelskaa, sotkua, tai kun kaikki vaan menee pieleen. Qué quilombo! Se sopii moneen tilanteeseen, eikä sille ole vielä löytynyt yhtä hyvää vastinetta muista kielistä.

Rahalle on monta nimeä. Plata on yleisin. Guita on slangia, biyuya harvemmin käytössä ja mangos tarkoittaa pesoja. No tengo ni un mango -mulla ei ole pesoakaan. Harvoin kukaan käyttää sanaa dinero. 

Bussi voi olla bondi tai micro tai colectivo. Yleensä colectivo on pitkän matkan bussi, joilla matkustetaan maan halki, kun taas micro ja bondi ovat kaupungin sisäisiä linjoja. Mutta tämäkin vaihtelee. Nämä kaikki "otetaan" - tomar un colectivo (älä käytä verbiä coger). Kukaan ei käytä sanaa autobús. Argentiinassa bussi on el micro, kun taas Chilessä on käytössä la micro.

Dale on myös tärkeä. Se tarkoittaa, okei, selvä. Tai vaikka "hopi, hopi", jotain hoputtaessa. Vertaa Espanjan vale -sanaan. Ilmeisesti Meksikossa vastaava on sale. Listo on myös tosi yleinen, lähes synonyymi ja tarkoittaa selvä, valmis.

Kätevää on myös olla selvillä sanontojen estar en pedo ja estar al pedo erosta. Ensimmäinen tarkoittaa olla kännissä ja toinen ei tehdä mitään. Esim. estoy al pedo, hacemos algo? (olen vapaalla/en tee mitään, tehtäiskö jotain?). Ni en pedo taas tarkoittaa ei missään nimessä.

Lisäksi tajusin juuri viime viikolla, että espanjaksi valokuvia otetaan monella eri tavalla. Hacer una foto, tomar una foto ja sacar una foto. Näistä jälkimmäisin on käytössä Argentiinassa.


Ylläolevassa taulukossa on monta kätevää sanaa, jotka eroavat suhteellisen paljon Argentiinassa ja Espanjassa. Lähes kaikki Ecuadorissa käytetyistä sanoista pätevät myös Espanjassa. En ole kyllä koskaan kuullut kenenkään Argentiinassa puhuvan autosta sanalla coche, se on aina suomalaisittain auto. Taxi on myös usein taxi. Taxi ja Remis eroaa toisistaan ilmeisesti laskutuksessa, toinen on halvempi jos menee pitkiä matkoja, mutta en ole ihan varma tästä. Sanoja käytetään usein sekaisin.

Muita hyödyllisiä:

pibe, piba - jätkä, tyttö
flaco, flaca - jätkä, tyttö (vaikkei oliskaan hoikka!)
mina - tyttö
chabón - jätkä, kaveri
gordo, gorda - hellittelynimi kaverille tai poika-/tyttöystävälle (ei pidä ottaa henk. koht., vaikka suomeksi käännettynä: läski)
lindo, linda - ihana, kaunis, hyvännäköinen
chorro, chorear - varas, pölliä
joya, copado - "cool"
morfar - syödä
remera - t-paita
buena onda - hyvä meininki, hyvä tyyppi
pucho - rööki, tupakka
depto (departamento) - kämppä, asunto

italian vaikutteita löytyy esimerkiksi näistä yleisesti käytetyistä slangisanoista:

birra - kalja 
laburo, laburar  - työ, tehdä töitä
nona - isoäiti 
fiaca - laiskuus, väsymys
guarda - varo
chau - moikka

ja vielä muutamia ihan videon muodossa:

trucho:


hinchapelotas:


Lisäksi porteñot (buenosairesilaiset) saattavat käyttää erilaisia päätteitä sanojen perässä, niiden perinteisten -ito, -ita lisäksi, esimerkiksi näitä: -etti, -elli, -eli, -oni, -eni, -anga, -ango, -enga, -engue, -engo, -ingui, -ongo, -usi, -ula, -usa, -eta. Ihan vain huvikseen, leikitellääkseen kielellä. Kuulostaa melkein italialta.

Ehkä maailmalla kaikkein tunnetuin argentiinalainen slangisana on boludo. Se tarkoittaa idioottia tai typerystä ja on siis lähinnä haukkumasana. Se kuitenkin kuvaa kaikille parhaiten argentiinalaista aksenttia ja useimmiten kuka tahansa ulkomaalainen törmätessään argentiinalaiseen huudahtaa "che, boludo", mikä voi olla vähän loukkavaa. Mielenkiintoinen ilmiö*. Joskus tietyllä äänenpainolla käytettynä sen voi sanoa kaverillekin loukkaamatta -kuten esimerkiksi ylimmästä videosta käy ilmi. Samaan luokkaan menee synonyymi pelotudo, joka on kuitenkin pikkasen harvinaisempi, ehkä vähän vahvempi ja kokemukseni mukaan käytössä lähinnä vain negatiivisessä mielessä.

Joitain sana-eroavaisuuksia olen listannut myös aiemmin täällä. Lisää umpimähkäisiä sanoja voi tsekata vaikka täältä: Porteño Spanish tai CheViste. Saatan päivitellä listaa, jos mieleen juolahtaa vielä jotain tärkeitä. Ehdottakaa tekin, jos jotain olennaista jäi puuttumaan.

*Näin kävi viimeksi Barcelonan lentokentällä kesäkuussa Nicon noustessa Norwegianin koneeseen. Lentovirkailija tarkasti portilla passin ja huudahti nauraen "aah, argentiinalainen, che boludo!". Ai, kiitos samoin. 

13. heinäkuuta 2013

Argentiinan espanja osa I, kielioppi

Argentiinan espanja eroaa aikalailla Espanjan espanjasta, vaikka tosiasiassa espanjalaisella ja argentiinalaisella ei tietenkään ole mitään ongelmaa ymmärtää toisiaan. Argentiinaan saapuessa voi aksentti ja verbien taivutus kuulostaa hieman hullunkuriselta mikäli on opiskellut Espanjan espanjaa etukäteen. Niin kävi myös allekirjoittaneelle. Argentiinalaisten puhetapaa kuvaillaan aika usein niin, että se on "espanjaa italialaisella aksentilla". Argentiinassa espanjaa puhutaankin vähän eri nuotilla, kuin laulaen ja slangiin on tullut paljon vaikutteita italian kielestä italialaisten siirtolaisten mukana viime vuosisadan alussa. Tässä vähän omaan kokemukseeni perustuvia huomioita ja argentiinalaisen aksentin erityispiirteitä, ei mitenkään kielitieteellisiä termejä käyttäen.

"it's not you, it's me"

Merkittävimmät erot lausunnassa liittyy y- ja ll-äänteisiin, jotka lausutaan ihan samalla tavalla suurimmassa osassa Argentiinaa vähän kuin "sho"-äänteenä. Esimerkiksi sanat calle (katu), yo (minä), playa (hiekkaranta) lausutaankin vähän tyyliin "cashe", "sho" ja "plasha". Paikallisille onkin haasteellista äidinkielensä kirjoittaminen, koska ll- ja y-kirjaimet menevät usein sekaisin. 

Argentiinassa ei myöskään ole mitään eroa ääntäessä kirjaimet c, s ja z, kuten taas Espanjassa on. Sanat casar (naittaa) ja cazar (metsästää) lausutaan täysin samalla tavalla. Argentiinassa -kuten ei muuallakaan lattareissa- ei tarvitse yrittää sössöttää sanojen gracias ja Barcelona kanssa, kuten taas Espanjassa se voi olla tarpeen. S-kirjain on hieman pehmeämpi Argentiinassa ja jää joskus jopa melkein lausumatta ja muuttuu h-kirjaimeksi. Esimerkiksi Mendozassa seis meses (kuusi kuukautta) lausutaan ennemminkin "sei mese". Näin taitaa olla myös Etelässä-Espanjassa, jos olen oikein ymmärtänyt. Tämä edelleen hankaloittaa argentiinalaisten äidinkielen kirjoittamista. Varsinkin kun siihen lisää vielä b- ja v-kirjainten sekoituksen, ei ole erikoista, että paikallisia saa jopa ulkomaalainen olla neuvomassa oikeinkirjoituksessa.

Tämä söpö Coca Cola mainos antaa kivan näytteen argentiinalaisesta aksentista.


Kielioppiin liittyvä erityispiirre Argentiinan espanjalle on vos (sinä), jota käytetään Espanjan tú (sinä) sijaan. Argentiinassa tú -sanaa ei käytetä ollenkaan, mikä on maan (ja Uruguayn) espanjan erityispiirre. Ilmeisesti ainakin Kolumbiassa ja Guatemalassa vos -sanaa käytetään tietyissä tilanteissa myös, muttei yhtä paljon, vaan se on käytössä tú -sanan rinnalla. Argentiinassa tämä vos muuttaa myös verbien taivutusta yksikön toisessa persoonassa. 


Eli paino taitaa lähes poikkeuksetta olla sanan vikalla tavulla. Esimerkiksi hablar taipuu Argentiinassa "vos hablaaas" eikä "tú haaablas", kuten Espanjassa. Jos on oppinut espanjan tunneilla vaikka diftongoituvista verbeistä, niin on hyvä tietää, että Argentiinassa ne meneekin vähän eri tavalla. Perussääntönä taitaa olla se, että yksikön toisessa verbi taipuu Espanjan monikon toisen (vosotros) mukaan, mutta siitä otetaan i-kirjain pois, ellei kyseessä ole -ir -luokan verbi. Esimerkiksi verbi pensar olisi Espanjassa monikon toisessa pensáis ja näin ollen Argentiinassa siitä tuleekin yksikön tokan pensás. Pedir taas on Espanjassa vosotros pedís, mutta Argentiinassa vos pedís. Ei näitä kannata välttämättä sääntöjen mukaan opetella, mutta tietääpähän ainakin mistä tulee, jos rupeaa ihmetyttämään argentiinalaisten erikoiset verbien taivutukset.


Argentiinassa, kuten muuallakin lattareissa, monikon toinen on tietenkin ustedes eikä kukaan koskaan puhu vosotros -sanasta, saati sitten sen taivutuksista. Puhun siis espanjalaisille koulukavereilleni ustedes están yms. ja heistä tuntuu, että teitittelisin heitä koko ajan. 

Lisäksi tämä vos vähän muuttaa käskymuotoja, jotka on aika erilaisia. En ole ihan perillä, onko niissäkin joku sääntö, mutta on varmasti. 


Argentiinassa nämä olisi esimerkiksi decí, hacé, poné, salí, tené, vení (ve ja sé).
"Ole hiljaa" on Argentiinassa callate, "cashaaate" kun taas Espanjassa se on cállate, "caajate", joka kuulostaa jo aika erilaiselta.

Lisäksi Argentiinassa -lukuunottamatta ehkä Santiago del Esteron provinssia- perfektiä käytetään tosi vähän. Siinä missä espanjalainen puhuu esta mañana he comido dos tostadas y después he ido a la piscina (olen syönyt tänä aamuna kaksi paahtoleipää ja mennyt sen jälkeen uima-altaalle), käyttäen perfektiä lauseissa, joissa suomeksi sitä ei käytettäisi, argentiinalainen käyttäisi preteritiä: esta mañana comí dos tostadas y después fui a la pileta (söin ja menin). Argentiinassa perfektin käyttö on minimissä ja siinä missä suomeksi saatettaisiin kysyä "oletko ollut Meksikossa?", argentiinalainen kysyisi "fuiste a México alguna vez?" (menitkö/kävitkö joskus Meksikossa?).

Moni kuvittelee, että vos -sanan käyttö olisi Argentiinassa jotenkin slangia, mutta näin ei siis ole. Se on ihan virallinen muoto ja myös kirjoissa ja uutisissa käytetty. Yliopistossa Skotlannissa ja Kanadassa jouduin välillä taistelemaan näistä asioista espanjan maikkojen kanssa, koska harva maikka kuitenkaan hallitsee kaikkia erilaisia espanjan kielen aksentteja, mikä on ihan ymmärrettävää. Mielestäni heidän pitäisi silti hyväksyä niiden olemassaolo, eikä väittää, että joku on oikeampi kuin toinen.

Loppukevennykseksi vielä pala yhdestä Argentiinan suosituimmasta sarjakuvasta, Gaturrosta.


Kakkososassa ajattelin kertoa sitten vähän slangista ja sanastosta.

Kuvat 1, 2, 3, 4.

10. heinäkuuta 2013

espanjan kielen oppimisesta

Jokin aika sitten Eveliina kertoi kokemuksistaan liittyen espanjan kielen opetteluun. Tämä sai minut muistelemaan omia kokemuksiani vuosien takaa. Vaikka toki kielen opettelu jatkuu edelleen, päivittäin. Tässä vähän pohdintaa omasta espanjan oppimisesta. Kuvituksena vanhoja vaihtarikuvia vuodelta 2005.


Ensimmäiset muistamani viittaukset espanjan kieleen taisivat tulla ala-asteella radiossa soitetusta Offspringin biisistä, jossa laulettiin kertosäkeessä uno, dos, tres, cuatro, cinco, cinco, seis. Aloitin espanjan opiskelun lukion ensimmäisellä luokalla, tokassa jaksossa. En silloin vielä tiennyt lähteväni vaihto-oppilaaksi. Samassa jaksossa alkoi ranskan kielen alkeet ja voitte vain kuvitella mitä siitä tuli. Sanakokeissa menivät cuatro ja quatre ihan sekaisin. Meidän lukiossa ei pystynyt opiskelemaan kuin kolme kurssia espanjaa, mikä oli aika harmillista. Tästä syystä toisen espanjan kurssin pääsin käymään vasta tokana lukiovuonna. Ennen Argentiinaan vaihto-oppilaaksi lähtemistä kävin vielä jotain alkeiskurssia istumassa työväenopistossa, muttei siitä oikein ollut mihinkään. Yritin avittaa kielen opettelua kuuntelemalla mahdollisimman paljon espanjankielistä musiikkia. Ainakin Aventura, Carlos Vives, Shakira sekä El Canto del Loco soivat cd-soittimessa alituiseen.  


Kun sitten pääsin Argentiinaan asti, osasin kömpelösti esitellä itseni ja kertoa säästä. Oli kyllä ihan luojan lykky, että päädyin perheeseen, jossa ei pahemmin englantia osattu. Host-siskot pystyivät juuri ja juuri selittämään että nyt mennään syömään tai illalla on sedän synttärijuhlat. Suomesta kantamani suomi-espanja -sanakirja oli siis kovassa käytössä. Ensimmäisien viikkojen aikana se kulki käsilaukussa ihan joka paikkaan.


Ensimmäisen Argentiinassa vietetyn kuukauden jälkeen lähdin pohjoiseen vaihtarien kanssa reissuun. Koin suuren shokin sveitsiläisen vaihtarin kanssa keskustellessa kun kaveri tuli kyselemään multa "cómo te llamas?" vahvalla cordobalaisella aksentilla, enkä ymmärtänyt kolmannellakaan kerralla kysymystä mikä sinun nimesi on. Mendozassa, jossa olin vaihdossa, y ja ll äännetään vähän kuin Espanjassa, eli llamas on "ljamas" eikä "shamas" kuten suurimmassa osassa Argentiinaa. Jotenkin kuitenkin pystyin soittamaan host-perheelle ilmoittaakseni, että olin päässyt perille Córdobaan matkustettua yhdeksän tuntia bussilla, vaikkei kielitaito vielä kummonen ollut.


Löysin sähköpostista pari siskolle lähetettyä mailia helmikuulta 2005 juuri kyseiseltä vaihtariretkeltä:

"Hola! Como andas?? Aka todo es muy bien.. espero que alli tambien. Hace mucho calor.. pero en el micro tengo frio.. es horrible!:) Fuiste a cinerama el domingo? que has hecho hoy y ayer? quiero saber.. Todo es bien.. pero creo que te extrañas un poco...;) o todos ustedes. tengo que ir a comer.. besos.. Anni saludos a todos.!"
[tässä epäilen siskon ikävöivän itseään, vaikka tosiassa varmaan halusin sanoa, että minulla oli ikävä häntä]


"Hola, como andas?? todo bien aka ahora..:) hoy veniamos (??!) a salta.. hace 2 horas, a un muy bueno hotel. Me gusta.. Somos 31 chicos de intercambio.. todos son amables.. creo.:) No los conozco tan muy bien todavia. Hay muchos chicos de alemania y una otra chica de finlandia. El lunes juntamos la primera vez pero ella vive muy cerca de mi casa en finlandia.. como 10-20 minutos solo, tambien en helsinki.. no puedo creer. Pero no hablamos mucho, tenemos diferentes amigos aka.. y cuando hablamos, hablamos castellano.. no queremos hablar mucho fines.. no me gusta escuchar mi fines ahora, es horrible.

Aa.. no me gusta oigar que fuiste a cinerama con todos los chicos. Extraño san martin..:) Como son celmira y papa? y tambien que pasa con el facu y roli?!? todo bien ahora? y que paso con la marsela, que me deciste?? quiero saber todo..  pero nos vemos despues una semana.. que bueno.. saludos a la familia y todos amigos tambien.. te quiero.. besos, annika"



No, kyllähän tuosta kai viesti perille menee, vaikka päin mäntyä monet verbitaivutukset kuitenkin on. Ser ja estar taitaa vielä olla vähän hakusessa. Suuri kiitos espanjan kielen oppimisesta kuuluu mun älyttömän kärsivällisille host-siskoille, jotka jaksoivat yrittää ymmärtää ja opettaa. Kun esimerkiksi ihmettelin minkä takia kaveri kysyi "querés?" eikä "quieres?" kuten olin Suomessa oppinut. Tai kun en ollenkaan ymmärtänyt minkä takia ir (mennä) ja ser (olla) -verbien mennyt muoto on täysin samanlainen. Muistan joskus parin kuukauden Argentiinassa olon jälkeen kerran illalla kuunnelleeni pitkästä aikaa Suomesta tuotua cd:tä espanjan kielisiä Aventuran biisejä. Aiemmin sanoitukset olivat olleet aikamoista hepreaa, mutta koin heureka-elämyksen tajuessani yhtäkkiä ymmärtäväni lyriikat. Tuplashokki. Ymmärsin sanat, mutten enää ollut varma halusinko ymmärtää. Olin kuvitellut kuuntelevani iloista dommarimusaa, mutta biiseissä laulettiinkin muun muassa abortista (No Lo Perdona Dios), hyväksikäytöstä (La Niña) ja perheväkivallasta (Mi Hermanita). Auts. Se siitä iloisesta bachatasta.

Kuuden kuukauden vaihdon aikana opin puhumaan sujuvaa espanjaa, vaikkei se kieliopillisesti missään nimessä lähellä täydellistä ollutkaan. Tämän mahdollisti se, ettei lähellä ollut ketään kenen kanssa puhua suomea tai englantia. Elin todellisessa kielikylvyssä. Ei ollut facebookkia tai skypeä, meseä ja mailia pystyi käyttämään, mutta netti oli kotona "kallista" ja super hidas. Uskon vahvasti, että tämä kaikki edesauttoi espanjan oppimista. Kun palasin Suomeen kirjoitin heti syksyllä lyhyen espanjan ylppäreissä. Taisin saada kuuntelusta pistettä, kahta vaille täydet. Espanjan kielen opettaja oli todella ihmeissään kuinka nopeasti olin lähes nollasta oppinut kielen. Syksyn ylppäreissä kirjoitin E:n, jonka sitten korotin keväällä L:ksi (vaikka saamani kokonaispistemäärä olikin alhaisempi).


Abivuonna Suomessa jatkoin espanjan opettelua aikuislukiossa, jossa "istuin" kaksi pitkän espanjan kurssia ja suoritin tenttimällä muut viisi kurssia. Kuvittelisin, että tässä vaiheessa oikeesti opin esimerkiksi subjunktiivin käytön. Kielioppia läpi käydessä huomasin kyllä, että tehtäviä tuli tehtyä pitkälti korvatuntumalla eikä niinkään sääntöjä miettimällä. Disneylandissa työskennellessä sain pidettyä espanjan taitoa yllä tosi hyvin, käytin sitä päivittäin. Kun taas yliopisto-opintojen alettua Aberdeenissä jatkoin espanjan opiskelua, mutta tunsin kielitaitoni heikkenevän kurssien alhaisen tason takia, koska kieltä ei varsinaisesti tullut paljonkaan puhuttua.

Neljä vuotta vaihdon jälkeen, toisella pidemmällä Argentiinan keikalla Córdobassa asuessa aksenttini muuttui ympäristön "painostuksesta" vihdoin "argentiinalaisemmaksi". Suuhun eksyivät suhu-ässät, mikä yleensä erottaa argentiinalaisen espanjan muiden maiden aksenteista. Kielestä tuli toki entistä sujuvampaa, vaikka se sujuvaa jo olikin. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että espanjan taitoni oli oikeasti vahvemmat kuin englannin taidot.


Nyt lähes neljä vuotta espanjaa päivittäin puhuneena on siitä tullut yksi vahvimmista kielistäni. Se on kieli, joka tulee automaattisesti ensin suusta ulos ja jonka sanoja joutuu vähiten hakemaan. Viidentoista sivun esseen kirjoittaminen espanjaksi ei enää tunnu missään, saati sitten työhakemusten kirjoittaminen. Lähes kuka tahansa ei-argentiinalainen luulee minua puheen perusteella argentiinalaiseksi kun taas suurin osa argentiinalaisista huomaa kyllä eron. Taannoisella Madridin matkalla kaverini kämppikset katsoivat hetken suut auki kun puhuin kaverini kanssa suomea ja ihmettelivät, missä oikein olin suomea oppinut, luullen minua argentiinalaiseksi. Nico on ahkerasti tarvittaessa korjaillut puhettani ja auttanut sanojen kanssa kun sitä on tarvinnut, mikä on tietysti ennestään auttanut kielitaitoani kehittymään.

En ole missään vaiheessa pitänyt espanjaa vaikeana kielenä ja suomalaisille ääntäminenkin on tosi helppoa. Kuten sanottu, paras tapa oppia on tietenkin laittaa itsensä kunnon kielikylpyyn, esimerkiksi latinalaisamerikkalaiseen pikkukylään, jossa kukaan ei puhu englantia. Lisäksi itseäni on suunnattomasti auttanut espanjankielisen musiikin kuunteleminen niin sanavaraston, sanontojen kuten kieliopinkin oppimisessa.

Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti. Ensi kerralla voisinkin kirjoitella argentiinalaisen aksentin erityispiirteistä, mikäli jotain kiinnostaa.

28. helmikuuta 2013

spanglishiä ja muuta kielisekotusta

Tiedättekö kun Facebookissa on kiertänyt sellaisia kuvia, joissa on joku tuiki tavallinen sana eri kielillä ja lopuksi vielä suomeksi. Muilla kielillä sana on tosi samanlainen -cinema, cine, cinéma, biograf, bio - ja sitten tulee suomi. Elokuvateatteri. Eri planeetalta.  No, mä olen nyt lueskellut sodasta ja aseellisesta konfliktista ja näiden käsitteiden määritelmistä kirjoittaakseni aiheesta esseen. (Piti oikein googlen avulla kääntää sanat concept ja definition löytääkseni oikeat suomenkieliset vastineet.) Välillä tulee vastaan sanoja, jotka näyttää olevan tärkeissä kohdissa, tärkeissä lauseissa ja jotka olis siis hyvä osata. Kaikkia vieraita sanoja ei tietenkään jaksa sanakirjasta etsiä, mutta nämä avainsanoilta vaikuttavat olisi ehkä kuitenkin hyvä osata. Yleensä tarkistan sanojen merkityksen myös espanjaksi ihan vaan siltä varalta, että se avaisi käsitteitä lisää tai että jatkossa ainakin tuntisin sanan myös espanjaksi. Ja tästä tulikin elävä esimerkki siitä kuinka helppoa tämä mun espanjalaisille kurssikavereille onkaan. 


Kuka espanjaa äidinkielenään puhuva voi oikeasti väittää suomalaiselle, että englanti on vaikeaa? Hahaha.

Tällä hetkellä käytän espanjaa ja englantia aktiivisesti päivittäin. Osa kursseista on englanniksi ja osa espanjaksi ja vaikka joku kurssi olisikin periaatteessa espanjaksi on osa kurssimateriaalista yleensä kuitenkin englanniksi. Sekavaa. Koska käytän arjessa periaatteessa enemmän espanjaa kuin englantia, puhun kotona espanjaa sekä suurimman osan ajasta luokkakavereidenkin kanssa espanjaa, on se jotenkin vahvempi ja luonnollisemmin suusta ulos tuleva kieli. Mutta sitten taas englantia on luontevampi kirjoittaa esseissä ja tuntuu luontevammalta opiskella englanniksi. 

Meidän kurssilla on opiskelijoita, jotka ei välttämättä osaa espanjaa ollenkaan ja sen takia on kurssikavereita, joiden kanssa tulee puhuttua englantia ja toisten kanssa espanjaa. Yleensä kuitenkin automaattisesti moikkaan kaikkia sanomalla "hola" ja se tulee jotenkin luontevammin. Sen takia proffillekin tulee sanottua "hola" vaikka he pitäisivät luennot englanniksi. Välillä tietenkin menee kielet sekaisin ja yhdellä kielellä muistuu helpommin joku sana kuin toisella kielellä. Silti yritän olla puhumatta mitään sekakieltä, spanglishiä ja onneksi aika harvoin sitä tulee kavereiden kanssa tehtyä. Skotlannissa ollessa tuli varmasti enemmän puhuttua finglishiä.

Tammikuun lopussa Madridissa ollessa kävin kaverini luennoilla yliopistossa, jossa kaikki kurssit on englanniksi. Osa hänen luokkatovereistaan oli espanjalaisia ja he saattoivat luentojen ulkopuolella sekoittaa kieliä ihan kokonaan. Oli aika järkyttävää kuunnella sellaista puhetta, jossa samassa lauseessa subjekti ja verbi oli eri kielillä. Tuollaiseen puheeseen kun kerran tottuu, niin miten siitä ikinä pääsee eroon? Yksi espanjalaisista proffistani taas pitää luennot espanjaksi, mutta väittää ajattelevansa englanniksi, koska on opettanut muutaman vuoden Jenkeissä. Tämä sankari sitten heittää välillä kunnon spanglishiä. Jos espanjaa puhuttaessa täytyy heittää väliin englanniksi "mobile phone" eikä "móvil", on se mun mielestä jo aika huolestuttavaa. Varsinkin kun se heitto englantia espanjan väliin tulee vahvalla espanjalaisella korostuksella.

Vaikka yritänkin puheessa erotella kielet toisistaan, ei se omissa muistiinpanoissa ja merkinnöissä ole niin tarkkaa. Viime vuosina olen esimerkiksi kirjoittanut kalenteriin suurimmaksi osaksi espanjaksi tai joskus sillä kielellä, millä merkintä vie vähiten tilaa. Vuosia sitten juuri Ranskasta palanneena kirjoittelin kalenteriin ranskaksi, kai kieltä ylläpitääkseni. Taannoin löysin tällaisen hirvitysmerkinnän omasta kalenteristani. 


Missäköhän mielenhäiriössä on tämä tullut tehtyä? "Entregar" = "palauttaa" = "hand in" ja "disse" on suomalainen lempinimi lopputyölle = "dissertation".

Millä kielellä te kirjoittelette kalenteriin? Jos teillä sellainen on :)

18. marraskuuta 2012

suomenkieltä ja glögiä

Elokuussa esittelemäni idea "opeta suomea salakavalasti motivaatiota vailla olevalle oppilaalle" postit -lappujen kautta sai aika paljon kannatusta. Sen takia päätinkin tällä kertaa jakaa uuden, viime viikolla löytämäni, suomenkielen opettamisstrategian. Jossain netin syövereissä tuli vastaan brittiläisen Joshue Foerin artikkeli "how I learned a language in 22 hours". Tosi mielenkiintoinen teksti, suosittelen sen lukemista!

Artikkelin kautta löysin sitten tämän memrise -sivuston, jolla "voi oppia jotain uutta joka päivä". Se on aivan mahtava! Se on täysin ilmainen ja sen kautta voi oppia vaikka mitä kieliä, maiden pääkaupunkeja, taidehistoriaa, tai vaikka teoriaa laillisesta sodasta sekä tietenkin suomea.

Memrisen salaisuus on se, että kuka tahansa voi luoda omia "muistisääntöjä" kielen oppimista -tai mitä tahansa oppimista -varten ja ne ovat kaikkien käytössä. Esimerkiksi tällä "Beginner's Finnish" -kurssilla ensin kuunnellaan uusi sana ja samalla käännöksen alla näkyy muistisääntö. Jos valmis muistisääntö ei miellytä, voi itse keksiä uuden paremman. Muutaman uuden sanan esittelyn jälkeen kone testaa tietämystä multiple choice -taktiikalla ja antaa pisteitä nopeuden mukaan.


Nicolle olisi aivan mahdotonta opettaa suomea työntämällä oppikirja kouraan, mutta tähän jekkuun hän lankesi saman tien. Tietääkseni herra on palannut harjoittelemaan sanoja jo useana päivänä, joten toivotaan, ettei hän ihan heti kyllästy! :) Itse hurahdin palauttamaan mieleeni arabian alkeita.

Jottei kielen oppiminen olisi aivan yksipuoleista, on täällä avattu joulukausi glögiä maistelemalla. Lokakuussa Ikeasta rahdattu pullo on korkattu ja todettu oikein maukkaaksi, vaikkakin hieman liian makeaksi.


Barcelonassa on jo kaikki kadut täynnä sytyttämättömiä jouluvaloja ja googlen kautta selvittelin, että valot syttyy ensi torstaina. Jei!

12. marraskuuta 2012

Kielistä -pero qué dices, hombre!?!

Barcelonassa on oikeastaan aika hassua olla. Kaikki puhuu niin erikoisella aksentilla. Ennen tänne tuloa en ollut niin tottunut kuuntelemaan tätä espanjalaisten espanjankieltä ja välillä musta tuntuu, että elän "Serranon perheessä". Joskus nauran sisällä itsekseni kun kuuntelen muiden puheita, ja välillä kuvittelen näiden olevan piirroshahmoja (koska Argentiinassa aina sellainen ylivedetty espanjalainen aksentti on tietty huumoria ja vitsin aihe).Jotkut modismit kuten se, että sukupuolesta huolimatta kaikille sanotaan "hombre" (=mies) on aika erikoisia. En myöskään vielä ole tottunut siihen, että tuntemattomat tai tutut (mun ikäiset) saattaa kutsua mua tädiksi, "tía". Täällä myös kiroillaan tosi erikoisella tavalla, enkä ole mitenkään erityisen viehättynyt siihen c-kirjaimen sössötykseen tai kurkusta päriseviin j- ja g-kirjaimiin.

Mun kurssilla on esimerkiksi yksi Jenkkilästä tullut poika, joka on asunut pari vuotta Madridissa ja puhuu ihan kuin madridilainen. Se on aika hulvatonta kuunneltavaa! Puheistaan päätellen hän varmasti toivoisi olevansa espanjalainen ja syntyneensä täällä. Jopa facebookissa nimi on muuttunut Grahamista Germániin. Hänestä kuitenkin näkee kansalaisuuden satojen metrien päähän. Kuten useimmasta meistä. 

espanja vs. katalaani

Saa nähdä kauan menee kunnes mun korva tottuu täysin tähän aksenttiin, enkä enää kiinnitä huomiota näiden puheeseen. Saati sitten siihen, että paikallisten puhetyyli tarttuu muhunkin. Apua! :) Pikkasen olen jo joutunut rajoittamaan argentiinalaista puhetta siinä määrin, että joitain sanoja täällä ei välttämättä kukaan ymmärtäisi. Esimerkiksi tällaiset perussanat on tosi erilaisia micro/autobús (bussi), remera/camisa (t-paita), medias/calcetines (sukat) computadora/ordenador (tietokone) celular/móvil (kännykkä). Argentiinassa kämppä on departemento, täällä se on piso. Argentiinassa piso on yleensä kerros ja täällä se on planta. Puhumattakaan vihannesostoksista kauppahallissa; avokado on mulle palta  ja näille aguacate, persikka on mulle durazno ja näille melocotón, mansikka on täällä fresa eikä frutilla, banaani on plátano eikä banana, ananas on piña eikä ananá ja niin edelleen. Onneksi useimmat sanat on kuitenkin sellaisia, jotka molemmin puolin tunnetaan, vaikkei ne käytössä olisikaan.

"mantenemos nuestro compromiso de hacerte la bebida perfecta"

Yksi päivä ihmettelin, miksi meidän kaveri, joka on jätkä, selittää että häneltä on useaan kertaan varastettu käsilaukku -cartera. Argentiinassa sana tarkoittaa nimenomaan naisten käsilaukkua. Muutama päivä myöhemmin selvisi, että Espanjassa sanaa käytetään lompakosta! Asunnonvälittäjä taas selitti kämppää esitellessä, että asunnolla on useita tyttöystäviä -novias ja tarkennuskysymyksen tehtyäni selvisi hänen tarkoittavan kiinnostuneita vuokraajia. Ahaa!

lakkoillaan hei!

Kieleen liittyvä toinen hassu juttu on tietenkin tää katalaani, näiden oma kieli. Yleensä kirjoitettuna sitä on espanjan (ja ranskan, italian tai portugalin) taitoisen aika helppo ymmärtää. Esimerkiksi metrossa ja kadulla joskus mainoksia ja jotain kylttejä on vain katalaaniksi, eikä välttämättä ollenkaan espanjaksi. Starbucksissa kyltit on yleensä vaan katalaaniksi, ehkä englanniksi, muttei yleensä koskaan espanjaksi. Ravintoloissa saa joskus odottaa espanjankielistä ruokalistaa, koska käsillä on vain katalaani-versio. Puhetta katalaaniksi on kuitenkin paljon, paljon vaikeampi seurata. Välillä niin, etten ymmärrä sanaakaan mitä vierustoverit sanoo. Meidän kurssilla on kuitenkin aika monta "paikallista", jotka on kotoisin täältä lähiseudulta ja he yleensä keskenään aloittavat keskustelut katalaaniksi, koska se on heidän äidinkielensä. Se on ihan ymmärrettävää ja silloin olen ihan out, vaikka kuinka yrittäisin kuunnella ja tajuta mistä on kyse.

Mulla on sellainen tapa, että jos näen kirjoitusta kielellä, jota en täysin ymmärrä, helposti "annan periksi" enkä lue tekstiä kunnolla. Näin mulle käy esimerkiksi katujen nimien kanssa täällä. Ne ei vaan jää mulle päähän kun ne on vähän "siansaksaa" eikä selkeitä espanjankielisiä sanoja. Välillä tulee sekaannuksia, kun jokaisella kadulla on kaksi eri nimeä ja ne on ihan erinäköisiä. Esimerkiksi Carrer de Sostres on Calle de Techos. Hauska kielellinen seikka on se, että katalaaniksi lakko on vaga, mikä taas espanjaksi tarkoittaa laiskaa.

Jollei tässä vuoden maisterissa ole tarpeeksi haastetta, niin siinä ohessa voisin opetella uuden kielen ja toivoa 12 kuukauden päästä ymmärtäväni ja myös puhuvani sujuvaa katalaania. Miksi ei? No, ehkä ainakin tulen kehittämään jonkinlaisen katalaani-korvan.

P.S. Tämän tekstin otsikko olisi argentiinalaisittain "che, qué decís flaco?"
P.P.S. Tänne onkin juuri sopivasti luvassa yleislakko keskiviikolle! Se varmaan tarkoittaa, että on lupa laiskotella.

16. kesäkuuta 2011

putkeen

Turhaan stressailin ja kirosin mun espanjan suullisen kokeen jälkeen. Meidän proffalta tuli äsken mailia ja sain kokeesta 19. Se on siis mennyt aivan putkeen. Yllätyksenä tuli, että meille jaetaan jotkut "Hispanic Awards"it. Sähköpostissa lukee, että minulle (ja myös yhdelle Venezuelassa olleelle skottitytölle) on myönnetty "Hispanic Studies Award: Distinction in spoken Spanish". Wau! Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tuo palkinto on. :)
Kiitos kuuluu kärsivällisille argentiinalaisille ja ehkä myös mm. Arjonalle ja Shakiralle.


Nyt olen taas astetta lähempänä valmistumista. Periaatteessa valmistuminen on varma juttu, mutta en ole vielä virallisesti saanut kaikkia kevään arvosanoja.

P.S. Eilen kävin ostamassa Espritiltä mekon valmistujaisiin. Ennätyksellisesti yli 2 vkoa ennen juhlia! Mekon pitää olla musta-valkonen, musta tai valkonen ja ostin nyt perus, kokomustan mekon. 

29. maaliskuuta 2011

Skottiaksentti

Olen törmännyt tähän hissivideoon joskus aiemminkin, mutta nyt se muistui mieleen kun kaveri oli laittanut sen FBhen. Jos jolle kulle skottiaksentin erikoisuus on vielä epäselvä, niin tämä ehkä auttaa. 
Viihdyttävä pätkä skottien kustannuksella. :)

25. marraskuuta 2010

skottimaisuuksia

Ennen kuvittelin olevani täysin tottunut skotti-aksenttiin ja ymmärtäväni sitä hyvin. Siis ennen kuin reilu kuukausi sitten aloitin työt paikallisen ostoskeskuksen ruokakojussa -jossa suurin osa asiakkaista on ihan tavallisia talliaisia, skottilaisia ja ennen kaikkea aberdeeniläisiä. Joku on joskus sanonut, että aberdeeniläisten aksentti on vaikea, mutta enpäs ole sitä aiemmin ajatellut, koska en hirveesti ole joutunut paikallisten kanssa tekemisiin. Aberdeen on yksi Brittien saarten "ulkomaalaistuneimmista" kaupungeista, mulle kerrottiin pari viikkoa sitten. Täällä on niin paljon ulkomaalaisia, joka puolelta maailmaa, että on vaikea löytää alkuperäinen aberdeeniläinen.

Viime viikkoina olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan ymmärtämiskykyjäni useaan otteeseen. Välillä joudun nolona jopa kolme kertaa kysymään, että "anteeksi, mitä haluat?". Muutaman kerran olen tyhmänä seissyt pari sekunttia paikallani ennen kuin viesti prosessoituu aivoissa, menee perille ja vihdoin tajuan minne päin sännätä. Useimmiten kyse on jostain todella yksinkertaisesta, kuten "can I have a latte, please?". Miten sen pystyy sanomaan epäselvästi? Kyllä näiltä onnistuu!

Olen töissä törmännyt erikoisiin sanastoon liittyviin juttuihin myös. Esimerkiksi sana juice. Niin, mehu. Mutta ei. Ajattelin ensimmäisinä viikkoina, että se on automaattisesti se hyllyssä oleva Tropicanan appelsiinimehu, josta puhutaan. Ei. Juice voi yhtä hyvin olla myös Coca-Cola, Sprite ja Irn-Bru (skottilaisten oma limu, vertaa Perussa Inca kola -maistuvat vähän purukumille).


Asiakkaat usein rahaa antaessaan sanovat samalla "that's perfect", joka ei mitenkään tarkoita, että kyseessä olisi tasaraha. Aluksi kuvittelin niin. 

Aye [ai] kurkusta sanottuna tarkoittaa "kyllä". Se on yllättävänkin yleinen ja normi tapa vastata. Sama kun meidän "joo".

Jotta kassatyöskentely tai "puntien opettelu" ei olisi liian helppoa, pitää ottaa huomioon vielä sellainen paikallinen normijuttu kun jokaisen pankin omat ja erilaiset setelit. Skotlannissa on siis neljä pääpankkia, jotka painavat rahaa. On Bank of Scotland, Royal Bank of Scotland, Bank of England tottakai ja vielä Clydesdale Bank. Jokainen pankki tekee erilaisia seteleitä. Skotlannissa on käytössä siis neljä (!) erilaista (!!!) viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen punnan seteliä. "Alhaalla" Englannissa näitä kaikkia ei aina välttämättä hyväksytä, koska he eivät usein tunnista niitä. Sen takia turvallisinta on matkustaa Englannin punnilla. Skotlannissa minkään pankin setelit eivät ole "enemmän käytössä" tai "suosituimpia", vaan kaikkia näkyy päivittäin rahan kanssa asioidessa. Meillä töissä ei voi maksaa kortilla, joten kassatyöskentely hoituu vaan käteismaksulla. Välillä joudun vähän pyörittelemään seteleitä kädessä ja muutaman kerran olen jopa työtoverilta varmistanut, että onko kyseessä aito seteli kun se on näyttänyt vieraalta.


P.S. Mulla on nyt vihdoin kaiken taistelun ja odottelun jälkeen paikallinen sosiaaliturvatunnus ja mulle voidaan maksaa palkkaa. Mutta, jotta ei punnan kuvat liikaa kiiluisi silmissä, talteen kertyneet 100 ja risat työtuntia maksetaan osissa. Ilmeisesti verottaja puuttuu peliin, jos saan palkkaa enemmän kuin 20h/vkossa (palkanmaksupäivä on joka perjantai), koska olen opiskelija. Tästä johtuen varmaan vielä ensi vuonna odotellaan loka-marraskuun palkkoja. Jei. Pysyvät rahat ainakin tallessa.