Ulkomailla Suomessa

"Kun tottuu liikkumaan, ei matkustamista pysty lopettamaan. Mielenkiintoiset ihmiset, avoimempi ilmapiiri, koko kansainvälisyys: se on inspiroivaa. Suomi on aika homogeeninen maa ja jos tänne jää pitemmäksi aikaa, alkaa ahdistaa."

Rauli Virtanen*

Luin ylläolevan kommentin muutamia päiviä sitten ja se herätti paljon ajatuksia. Se voisi melkein olla minun kynästäni pulpahtanut teksti. Se sai minut kirjoittamaan loppuun ja jopa julkaisemaan tekstin, jota olin hahmotellut jo viime kesästä asti.

Matkustus- ja ulkomailla asumisen kärpänen puraisi minua jo nuorella iällä ja haaveilin vuosia ulkomailla opiskelusta, siis ennen kuin osasin edes ajatella sen olevan mahdollistakaan. Vaikka matkustaminen kiehtoi myös, enemmän kiehtoi ajatus ulkomaille muutosta. Halusin niin kovasti päästä maailmalle ja kokea sen kansainvälisen ja inspiroivan ilmapiirin, josta olin saanut ensimaistiaisen ala-asteikäisenä. 

Pohdin viime vuonna useaan kertaan millä tavalla viimeisin (syksyn 2014) paluumuuttoni eroaa edellisestä vuoden 2011 muutaman kuukauden Suomeen paluusta. Vajaat viisi vuotta sitten koin aikamoisen kulttuurishokin ja ahdistuksen maailmalta Suomeen palatessa neljän vuoden kansainvälisen elämän jälkeen. Oli omituista tulla takaisin Suomeen, mukamas vanhaan elämään ja huomata, ettei sitä enää ollutkaan olemassa. Olivathan ne vanhat lukiokaveritkin jo edenneet elämässään samaan aikaan kuin itse olin seikkaillut maailmalla uusien ystävien seurassa. Suomi tuntui erittäin ahdistavalta, ja vaikka oli kiva olla lähellä perhettä, kaipasin kovasti ulkomailla asumista ja muille maille jääneitä ystäviä.

Hoksasin jossain vaiheessa viime kesän ja syksyn aikana, että tämän viimeisimmän kivuttomamman ja kulttuurishokittoman paluumuuton syy täytyy olla se, etten varsinaisesti millään tavalla edes yrittänyt palata johonkin vanhaan elämään Suomessa. Muutto ulkomailta "ahdistavaan Suomeen" sujui varmasti helpommin myös sen takia, että koen nykyään satunnaisesti eläväni edelleen ulkomailla. Tai ainakin jossain Suomen ja muun maailman välimaastossa. Toinhan mukanani palan maailmaa Suomeen oman appelsiinin puolikkaan muodossa. 

Elämäni Suomessa on nykyään niin kansainvälinen, että en jatkuvasti haaveille muutosta muille maille. Erimaalaiset ystävät, monikielinen arki ja kansainvälinen työilmapiiri saa minut välillä unohtamaan todellisen asuinmaani. Havahdun edelleen ajoittain julkisilla paikoilla siihen, kun yhtäkkiä jostain kuuluu suomea monen tunnin espanjan tai englannin pälpätyksen jälkeen. Monikansallisessa työyhteisössä on tietenkin omat haasteensa, mutta nautin suunnattomasti siitä että saan puhua kieliä ja työtovereillani on erinäisiä kummallisia tarinoita omista maistaan. Tuntuu kuin joka päivä saisi pienen palasen matkustamisen hohdokkuudesta. Vaikkakin sitten lounastunnilla tai viimeistään kellon lyödessä viisi todellisuus iskee kirjaimellisesti päin kasvoja lumimyräkän voimin.

Monikulttuurinen ja -kielinen arki tuo elämään juuri sitä inspiroivaa kansainvälisyyttä, mielenkiintoisia ihmisiä ja avoimemman ilmapiirin. Kuinka monen kaveripiiristä löytyy kolme suomalaista** kaverusta, jotka päättävät spontaanisti edellisenä iltana illallissuunnitelmista seuraavalle päivälle ja rekrytoivat päivän aikana vielä spontaanimmin mukaan työkavereita jokaisen työpaikalta, koska uusi työkaverini on uusi maassa ja tuskin tuntee ketään ja koska the more the merrier. Voit löytää itsesi turkkilaisesta ravintolasta Eerikinkadulta syömässä n. 14 muun ihmisen kanssa, joista et puoli tuntia aiemmin ollut ikinä tavannut puoliakaan. Tavallisena tiistai-iltana tarjoilijalta meinaa jo mennä pata jumiin, koska ihmisiä tulee ovesta sisään lisää ja lisää, "tarvittaisiin vielä yksi tuoli kaverilleni" kuuluu jälleen viidennen kerran, ja taas kannetaan lisää tuoleja, ja ruokalistoja sekä yhdistetään yksi pöytä ryhmään. Siinä sitten syödään pitkän kaavan mukaan ja jatketaan vielä lasilliselle, mitä siitä vaikka seuraavana päivänä on edessä pitkä työpäivä. Mun työkaveri on sun kaveri, ja niin edelleen.

En sano ettenkö tästä kaikesta huolimatta haaveilisi ajoittain lomasta palmujen alla ja viidakossa tai joskus miettisi missä päin maailmaa haluaisin vielä joku päivä asua. En tiedä tulenko eläköitymään Suomessa, mutta sanon vain, että Suomessakin voi olla hyvä asua ja paluumuutto voi onnistua ilman kulttuurishokkia. Varsinkin jos on kaksi kulttuurishokillista paluumuuttoa takana, kuten allekirjoittaneella. Kolmas kerta todellakin toden sanoo.

* Kirjassa Matkalla - Martti Ahtisaaren tarina, Katri Merikallio ja Tapani Ruokanen.
** Tarinan kaverukset ovat oikeassa elämässä argentiinalaisia.

Paluumuuttajan fiiliksiä 9 kk jälkeen

Tapasin eilen lyhyesti kahvilla vanhaa Skotlannin opiskeluaikojen kaveria, joka asuu nykyään Espanjassa. Tiemme on ollut jokseenkin samanlainen, nimittäin siinä missä itse päädyin Skotlannin kandiopintojen jälkeen parin mutkan kautta tekemään maisteria Barcelonaan, päätyi kaverini Madridiin. Toisin kuin minä, hän asuu etelän auringon alla edelleen. 

Oli jotenkin mukava peilata ja ihmetellä viimeisiä yhdeksää kuukautta Suomessa, ulkosuomalaisuutta ja suomalaisuutta sekä paluumuuttoa ja omia elämän tilanteita. Kaverini oli jokseenkin yllättynyt, kun sanoin etten ole näiden yhdeksän kuukauden aikana hetkeäkään katunut paluumuuttoa Suomeen. Vaikka toki ajoittain erilaisia juttuja Barcelonasta ikävöinkin, olen tyytyväinen että päätimme muuttaa Suomeen.

On täällä toisaalta niin tuttua ja turvallista. Kaveri kertoi huomanneensa suomalaisuutensa nyt uudessa työpaikassa, jossa hän hoitaa kontakteja suomalaisiin asiakkaisiin. On helppo kokoustaa suomalaisten kanssa, kun tietää jo etukäteen miten toimitaan. Suomalainen ei keskeytä, vaikka vastapuoli pitäisi 15 minuutin monologia eikä juttele niitä näitä ennen virallista kokousta. 

Mietittiin siinä muitakin maiden ja kansalaisten eroja. Muistui erittäin hyvin mieleen ne jotkut pienet älyttömyydet ja turvattomuuden tunne. Varsinkin se viime keväinen lohduttomuus töiden kanssa. Eihän mulla tosin vieläkään ole vakinaista työsopimusta taskussa, mutta olo on paljon luottavaisempi kuin vuosi sitten Barcelonassa. 

Kaverilla ei nykyisessä työpaikassa eläke kerry eikä sairasvakuutusta työn puolesta ole. Periaatteessa työsopimus on vakituinen, mutta Espanjassa sitä ei ikinä tiedä mitä käy. Potkut saattaa silti tulla yllättäen ja lyhyellä varoitusajalla. Ja opintolainojakin pitäisi maksella. Mietin kyllä, kuinka hyvä onkaan nyt asua Suomessa. Tuntuu paljon turvallisemmalta olla täällä juuri nyt. 

Toisaalta täällä ollaan jotenkin niin kapeakatseisia. Kaverinikin on kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen hiljattain miettinyt, olisiko paluumuutto sittenkään huono vaihtoehto. Viime vuonna hän haki Suomesta töitä, mutta ei päässyt yhteenkään haastatteluun. Asiaa ei helpoita se, että Suomessa ulkomailla kartoitettua työkokemusta ja opintoja ei välttämättä aina arvosteta. Tuntuu siltä, ettei pääse edes työhaastatteluun, koska ei ole valmistunut Helsingin yliopistosta samalta linjalta kun kaikki muut. Ei katsota hyvällä ulkomaalaisissa ja niin erikoisissa korkeakouluissa suoritettuja varsin kummallisia ulkomaalaisia tutkintoja, joiden nimiä ei ymmärretä. Hiljattain yksi ammattilaisrekryihminen kysyi tutkinnoistani vastaako ne suomalaisia vastaavia (kandia ja maisteria). Tuli vähän lohduton olo. Jos ei alan ammattilainen ymmärrä, niin kuinka sitten joku muu.

No, onneksi valoa näkyy jo tunnelin päässä. Ehkä pian minullakin on vakituinen työsopimus taskussa ja joku päivä Suomessakin osataan ymmärtää, että muissakin maissa on ihan hyviä yliopistotutkintoja.

Bye bye Barcelona

Vain muutama viikko ennen kun meidän Barcelonan eloa tulisi kuluneeksi kaksi vuotta päätettiinkin karata muille maille. Muutto tuli vähän yllättäen, jopa meille. Päätös tehtiin toissaviikolla alle vuorokauden kuluessa, mutta näin on nyt näppylät, taas on muutto edessä. Tällä kertaa vaan vähän pidemmälle, nimittäin sinne Pohjolaan. 

Meidän vuosi ei ole alkanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla täällä Barcelonassa. Ollaan jo moneen kertaan manattu, että tää vaan ei näytä olevan meidän vuosi, alkaispa 2015 jo. Toisaalta tuntuu itsekkäältä ajatella näin, ollaanhan me koettu upeita juttuja tänäkin vuonna. Kuukausi Argentiinassa, loma Italiassa ja omat hääjuhlat rakkaiden kanssa. Silti koko kevät ja kesä on mennyt vähän persuilleen noin muuten. Barcelonan päässä asiat ei ole meille kummallekaan menneet ihan parhain päin, joten siinä mielessä tämä muuttopäätös oli helppo tehdä. Jollain tasolla ollaan molemmat sitä mieltä, että ehkä Barcelona ei nyt enää ole meitä varten, meidän on aika jatkaa matkaa. 

Usein syksy tuo mukanaan uusia kuvioita, jotka yleensä on ihan tervetulleita. Tällä kertaa se on muutto Suomeen. Mulle paluumuutto kotiin ja Nicolle taas uuteen maahan, kulttuuriin ja kieleen. Innolla sekä pikkasen myös kauhulla valmistaudutaan muuttoon. Innolla uuteen alkuun ja elämänvaiheeseen, kauhulla meitä odottavaan syksyn pimeyteen ja sateisiin. Huvittuneena vertaillaan säätiloja ja kysellään itseltämme, oliko tämä nyt sittenkään hyvä idea. Kesäkuussa ostamani talvitakki ei enää olekaan talvitakki, koska olosuhteet muuttuu. Nyt tarvitaan kosteuttapitävät kengät ja muutama lämpökerros lisää. 

Torstaina lennämme Suomeen, muutaman laatikon kokoinen, pieni muuttokuorma lähtee huomenna. Toivotaan, että loppuvuodesta Helsingissä tulee parempi. Ainakin rakkaat ystävät ja osa perhettä on lähellä. Saa nähdä millaiseksi osottautuu vuokrakämpän etsintä Helsingissä, pitäkää peukkuja!

Suomen kesä paras kesä!

Torstain kunniaksi IG-kuvia oikein kesän täydeltä. Uskokaa tai älkää, jopa Barcelonassa on tullut syksyinen fiilis. Pilviä on kerääntynyt taivaalle useampiakin viime päivinä ja syksyn tulon haistaa  jo melkein ilmassa. Sen takia halusinkin tallentaa tänne blogin puolelle täydellisen lomapäiväkirjan näin valokuvien muodossa. Neljään Suomiloma-viikkoon mahtui kaikenlaisia mukavia juttuja, kuten mökkielöä, paljon jäätelöä (nam Fazerina irtojätski!), Messin rapsuttelua ja ihailua, metsän haistelua, järvi- ja maalaismaiseman ihailua, marjoja, uusia perunoita ja Helsinki-fiilistelyä. Suomenlinnassa käytiin suurella porukalla piknikillä, Tallinnaankin vietiin ulkkarivieraita päiväreissulle, syötiin lihistä ja munkkia aamupalaksi Kauppatorilla, juhlittiin kahdissa eri häissä, käytiin extemporeesti iltauinneilla, pikaisesti Ahvenanmaalla sekä jopa ihanassa Cafe Regattassa kahteen kertaan! Tämä mahtava kesäloma oli juuri se, mitä nyt tarvittiin. 

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

Sekakulttuurisen parisuhteen ja ulkosuomalaisuuden haasteita

Olen aina ollut vannoutunutta "minähän en miehen perässä minnekään lähde" -tyyppiä. Mutta kuinkas sitten kävikään? Lähdinpä kuitenkin, ainakin melkein, kun pari vuotta sitten pakkasin laukun ja karkasin karkauspäivänä Argentiinaan. Paitsi, että tein sen omilla ehdoillani ja siinä missä suunnistin tuonne etelään miehen perässä, sai hän kuitenkin vastapainoksi muuttaa Buenos Airesiin minun perässäni. Ja sitten hän vielä seurasi minua Barcelonaan, jonne halusin ehdottomasti tulla tekemään maisteria. Oltiinhan me tottakai etukäteen yhdessä suunniteltu tätä kaupunkia kummallekin sopivaksi asuinpaikaksi, mutta mun maisteriopinnot tässä Katalonian pääkaupungissa sai aikaan sen, ettei hän oikeastaan muualta siinä vaiheessa enää töitä hakenut. 

Maisterin jälkeen olen elänyt lähes viimeiset kymmenen kuukautta jo toinen jalka jossain muualla kun täällä. En tiedä missä, mutta joka tapauksessa jo hieman Barcelonasta poissa. Me ei viime heinäkuussa oltu varmoja eletäänkö tässä kaupungissa vielä lokakuussa. Lokakuussa oltiin jo melkein muuttamassa Hollantiin ja sitten Suomeen. Joulukuussa ei oltu varmoja minne muutetaan tammikuussa Argentiinan lomalta palatessa. Ja siitä lähtien sama epävarmuus on elänyt ja jatkunut ihan koko ajan. Tätä nykyistä kämppää etsiessä ei oltu varmoja tuleeko tästä meidän koti kuukaudeksi, kahdeksi vaiko pidemmäksi aikaa. 

Nico on ollut töissä samassa puljussa siitä lähtien kun me tänne kaupunkiin muutettiin, mutta kuitenkin etsinyt uusia vaihtoehtoja jo useampien kuukausien ajan. Viimiset pari kuukautta ollaan molemmat etsitty töitä vähän joka puolelta. Kumpikaan ei välttämättä haluaisi lähteä pois Barcelonasta, mutta toisaalta täältä ei välttämättä tällä hetkellä löydy niitä parhaita mahdollisuuksia meille molemmille. En osaa sanoa, mikä paikka maan päällä olisi siinä mielessä ihanteellinen, että molemmille löytyisi mielenkiintoisia haasteita. Asiaa ei tietenkään yhtään auta se, että minne vaan muutettaisiin, edessä olisi viisumibyrokratiaa. Vaikka kuinka leikiteltäisiin ajatuksella Suomeen muutosta, mutkittaa sitä käytännössä kuitenkin herran eteläamerikkalainen passi. Toisaalta, asiat voisi olla huonomminkin, jos argentiinalaisen passin sijaan hänellä olisikin taskussaan vaikka venezuelalainen tai kolumbialainen passi. Eli ei ne asiat niin huonosti onneksi kuitenkaan ole. Myös tämän takia Barcelonaan "jääminen" on jollain tavalla helppo vaihtoehto, kumpikaan ei tarvitse uusia työviisumeita.

Joka tapauksessa, tällä viikolla Nico allekirjoitti uuden työsopimuksen täällä Barcelonassa, mikä edes vähän rauhoittaa meidän tilannetta. Toistaiseksi elämä jatkuu täällä, eikä muutto muualle ole enää niin nurkan takana. Mua ei ole vielä työrintamalla onnistanut, mutta ehkä senkin päivän aika koittaa. Toivoisin kovasti, että löytäisin täältä Barcelonasta jotain mielekästä tekemistä, sillä en kuitenkaan enää osaa kuvitella mitään kaukosuhteilua meidän välille. Ne ajat on toivottavasti jo takanapäin. 

Vaikka vielä muutama viikko sitten olin erittäin innostunut mahdollisesta paluumuutosta Suomeen, ei minua yhtään haittaa jatkossa kutsua Barcelonaa kotikaupungikseni. En välttämättä koe tätä paikkaa ihanteellisena loppuelämäni unelmakotina, mutta ainakin toistaiseksi täällä on hyvä asua. En varsinaisesti haikaile Suomeen muutosta täällä ollessa ja eläessä, vaan lähinnä Suomessa käydessä. Skotlannissa asuva ystäväni kirjoitti minulle viime viikolla osuvasti "i would choose Finland over Spain to be honest, I mean where would you rather have your children grow up?". Olisi painajaismaista, jos meille joskus siunaantuisia lapsia ja he puhuisivat Espanjan espanjaa. Hehe. No, onneksi nämä asiat eivät ole vielä lähellekään ajankohtaisia ja Barcelonan auringossa on toistaiseksi oikein hyvä elää. Niin, ja ajatus tänne jäämisestä mieheni takia ei tunnu yhtään hullummalta, vaikken alunperin tänne hänen perässään tullutkaan. Silti on kai hyvä muistaa tuttu sanonta, never say never. Ja jos jollakulla on tarjota mulle jotain täydellistä työpaikkaa, niin laittakaapa sähköpostia, kiitos!

Pääsiäispyrähdys Suomeen

Meillä pähkäiltiin pitkään minne lähdettäisiin pääsiäispyrähdykselle. Täällä Barcelonassa oli sekä perjantai että maanantai pyhiä, pitkäperjantai oli kansallinen (Espanja) pyhä ja maanantai sitten alueellinen (Katalonia) pyhä. Herra otti vielä torstain töistä vapaaksi, joten viikonlopusta tulikin oikein pitkä. Tutkailin lentoja Italiaan, Portugaliin ja jopa Marokkoon, mutta pääsiäisen ruuhkat katolisessa Italiassa tuntuivat ahdistavilta. Idea auton vuokraamisesta ja lähialueeseen tutustumisesta kuopattiin heti, koska ajatukseni rentouttavasta lomasta ei pidä sisällään mahdollisia tuntien liikenneruuhkia. Junienkin hinnat olivat näin viime tippaan aika korkeita, joten ei tehnyt mieli lähteä mihinkään lähikaupunkiin. 

Olin itse asiassa jo tuudittautunut ajatukseen kotiin jäämisestä koko viikonlopun ajaksi. Kunnes sitten tiistai-iltana Nico keksi, että mitä jos lähdettäisiinkin pikavisiitille Suomeen. Olin jo tsekannut, ettei nimenomaan Suomen lentojen hinnat päätä huimanneet ja lentoajatkin olivat täydelliset. Saatiin nimittäin Norwegianin suora lento torstaiaamulle ja vastaavasti Vuelingin suora, paluulento maanantai-illalle. Aivan täydellinen kombo!

Päätinkin olla kertomatta vanhemmille meidän matkasuunnitelmista. Näin ollen kukaan ei ollutkaan meitä Helsinki-Vantaalla vastassa, vaan jouduttiin tyytymään julkisiin. Onneksi 615 hurauttaa nopeasti kotikulmille ja päästiin perille jopa liian nopeasti. Meidän piti hidastella metsässä kiertoteitä kulkien, ettei yllätys menisi pilalle. Sisko oli juonessa mukana ja laittoi koulusta väliaikatietoja. Niinpä me päästiin takapihalle piilotettujen kotiavainten turvin sisään kun reitti oli selvä. Yllätys sai odottaa iltaan kun vanhemmat ja tädit palasivat veljeä moikkaamasta Lappeenrannan reissulta. Me odotettiin koirien kanssa pimeessä. Juostiin hikihatussa bussipysäkiltä, että varmasti ehdittäisiin ennen vanhempia. Onneksi oli sisko taas laittamassa väliaikatietoja. Niin me saatiin kamerat valmiuteen ja koko homma tallennettua videolle, kun äiti melkein sydärin partaalla kiljuu meidät pimeästä olohuoneesta löytäessään. Ja tädit kuvittelivat kadulle huudot kuullessaan koirien tuhonneen koko kämpän. Ei onneksi. Vaan Barcelonan kaverit olivat saapuneet yllätysvisiitille. 

Olipa muuten täydellinen irtiotto ja pitkästä aikaa kunnon pääsiäisen vietto. Ehdittiin jopa mökille muutamaksi päiväksi ja kunnon saunaan pitkän tauon jälkeen. Näistä lisää myöhemmin. Tuon ylemmän kuvan sankarin olisimme voineet ottaa laukussa mukaan, mutta toistaiseksi se jäi Helsinkiin meitä odottamaan.

Suunnitelmat joululomalle pulkassa

Muutama viikko sitten saatiin lyötyä jo kuukausia mielessä kypsyneet suunnitelmat lukkoon. Kumpikin oltiin haaveiltu ideaalitilanteesta, että päästäisiin viettämään ensin yhdessä joulua Suomeen ja sitten uutta vuotta Argentiinaan. Kun nyt tänä vuonna kummankin töiden puolesta on siihen mahdollisuus, niin onhan se pakko käyttää hyödyksi.

Otan pienen varaslähdön Suomeen tänä vuonna, sillä lennän jo joulukuun puolivälissä Helsinkiin. Nico tulee sitten viikkoa myöhemmin perässä, joten pääsemme viettämään joulua yhdessä. Toivottavasti valkoisessa (ja leudossa) pakkasmaisemassa. Välipäivinä on tarkoitus käydä Barcelonassa kääntymässä, vaihtamassa talvivaatteet helletamineisiin ja suunnata Argentiinaan juuri sopivasti päivää ennen vuoden vaihtumista. 

Argentiinassa joulu ei ole niin erityinen ja perinteiden täyteinen juhla kun meillä Suomessa. Oikeastaan joulun ja uuden vuoden vietto ei ymmärtääkseni eroa kovasti toisistaan. Ohjelmassa on yleensä illallinen perheen ja sukulaisten kanssa sekä maljan kohottamista kellon lyödessä 12, ehkä muutaman raketin kera. Nuorten keskuudessa tätä seuraa vielä biletysyö kavereiden kanssa. Näin siis sekä 24. että 31. joulukuuta. Tämä perustuu tietenkin vain omiin kokemuksiini, empiirinen tutkimukseni ei kovin montaa argentiinalaisperhettä ole saavuttanut. 

Kotona Suomessa taas joulupäivät kuluvat yleensä tutun kaavan mukaan. Jouluaatonaamun pikareissu Stockalle äidin ja tädin kanssa, Lumiukkoa telkkarista puolenpäivän aikaan, joulupuurolounas, joulusauna ja illaksi tädin luo sukulaisten kanssa syömään joulukinkkua ja muita herkkuja. Joulupäivä menee yleensä kotona yöpukumeiningeillä perheen kanssa syöden ja sään salliessa iltapäiväkävely keskuspuistossa kuuluu tietenkin suunnitelmiin. Tapanina sukuloidaan toisen tädin luona yhä jouluherkuista nauttien. Niin kauan kuin muistan jälkiruokana on toiminut taivaallinen vadelmajäädyke, jota saa vain kerran vuodessa ja josta unelmoidaan jo viikkoja ennen. Lapsuuden ja nuoruuden joulut ovat menneet aina samalla kaavalla ja perinteitä on vaalittu. Samoin Suomikoti muuttuu joulun alla punasävyiseksi, tyynyjä, peittoja ja kahvikuppeja myöten. Tonttuja löytyy joka paikasta, aitoa joulukuusta unohtamatta. Sanomattakin selvää, ettei joulu ole tuntunut joululta Australian, Argentiinan, Israelin tai Kuuban helteissä.

Nico koki ensimmäisen Suomijoulunsa viime vuonna ja oli ymmärtääkseni ihan tyytyväinen. Näistä syistä joulu Suomessa ja vuodenvaihde Argentiinassa on meille molemmille oikein loistavasti sopiva järjestely. Tunnustan, että joulu tuntuu vielä tällä hetkellä erittäin kaukaiselta Barcelonassa, jossa lämpötila keikkuu 20 asteen molemmin puolin ja aurinko paistaa. Onneksi joulukoristeita ja muuta hömpötystä ei vielä katu- tai kauppakuvassa näy. Odotan silti innolla Suomilomaa ja Argentiinalomaa, aikaa oman perheen ja Nicon perheen kanssa. Vaikkakin joudun varmasti etätöitä tekemään molemmilla "lomilla". 

Tätä kaikkea ennen on kuitenkin vielä selvittävä Guatemalan kuukaudesta, jonka haasteellisuus olosuhteiden ja töiden muodossa ehkä pikkasen hermostuttaa - as in nervous (vaiko jännittää?). Lähtöön on enää yhdeksän yötä.

Kuvituksena tunnelmia Suomikodista viime joululta. Pahoittelut näinkin aikaisesta tonttufiilistelystä.

Suomiloman fiiliksiä

Oli niin kiva päästä käymään Suomessa ja fiilistelemässä Suomen kesää, vaikka sitten ilman Nicoa ja vain viikon verran. Viime vuonna koko Euroopan kesä meni Argentiinan talvessa, joten jo olikin aika nauttia vadelmista ja karviaisista, jotka on ihan mun lemppareita. Ehdin tavata montaa ystävää, joita en ole aikoihin nähnyt, vaikka aika ei tietenkään riittänyt näkemään kaikkia niitä, joita olisi toivonut.

Saanan kanssa ollaan aina eri maassa tai mantereella ja suhataan ristiin, mutta nyt ehdittiin nauttimaan jätskistä Koffin puiston nurtsilla aurinkoisena kesäpäivänä.

Oli niin makeeta kävellä kesäisen Helsingin katuja, samalla se tuntui niin kodikkaalta ja hieman vieraalta. Tuli sellainen fiilis, että Helsingistä voisi hyvinkin tulla seuraava kotikaupunki. Idea paluumuutosta on kehkeytynyt päässä, mutta tottakai se riippuu monesta eri asiasta. Ihan ensimmäisenä Nicolla pitäisi olla työpaikka. Uskoisin, että mun olisi helpompi löytää töitä Helsingistä kuin Barcelonasta tällä hetkellä, mutta aika näyttää minne suuntaan me lähdetään, jos jonnekin täältä nyt lähdetään.

Perheen uusin pienokainen, Messi nimeltään, sai lähetyksen Argentiinasta asti.

Mökillekin ehdittiin relaamaan ja kesäpäivästä nautiskelemaan sukulaisten voimin.

Loma oli siinä mielessä hyvin ajoitettu, että sain hankittua uuden kalenterin ja matkaan lähti mukaan pikkasen leipää ja suklaata myös. Tosin, suurin osa suklaasta jatkoi matkaa Argentiinaan Nicon äidin laukussa.

Suomi tuntui niin vihreältä, ilma ja kaikki maut niin raikkailta. Ihmiset iloisilta ja ystävällisiltä. Lämmin ilma siedettävän lämpimältä. Sauna puhtaan pehmeältä ja mökkiunet täydellisiltä. Sade- ja ukkoskuurokin niin siedettävältä. Suomi tuntui niin kodilta. 

Onneksi paluu Barcelonaan tuntui myös hyvältä ja lentokoneen laskeutuessa El Pratin kentälle tunsin palaavani kotiin. Täällä se tällä hetkellä on.

P.S. Pahoittelut, jos tämä teksti ja kuvat aiheuttivat yhdellekään ulkosuomalaiselle koti-ikävää.

Sarjavinkki: Ulkosuomalaisen tarina

Sattumalta huomasin, että YLE näyttää vuonna 2002 tehtyjä klippejä maailmalla asuvista ulkosuomalaisista. Vasta yhden katsoin, mutta varmasti katson kaikki loputkin. Vajaan puolen tunnin pätkissä tutustutaan suomalaisiin siirtolaisiin. Nelosjaksossa oli vuorossa Australian suomalaiset siirtolaiset Melbournessa.

Yhden Australian jaksossa haastatellun mukaan seikkailunhalu oli ehdottomasti suurin syy lähteä ulkomaille. Niin kai se monelle ulkosuomalaiselle vielä tänäkin päivänä on. Nykypäivänä lähtö on kyllä paljon helpompaa, sillä tulevasta voi ottaa selvää etukäteen. 50-luvulla oli varmasti vähän eri meininki lähteä toiselle puolelle maailmaa elämään, kun ei tiennyt mitä odottaa.

Yksi Australiassa asuvista ulkosuomalaisista kuvaa videolla hyviä puolia uudessa asuinmaassaan muun muassa näin: "Kalja on parempaa, elämä on helpompaa, ei tarvitse surra säätä". Videolla esiintyy myös yksi tutkija, jossa hän kertoo vuonna 1973 Australian suomalaisista tehdyn tutkimuksen johtopäätöksistä. Muuttuuko suomalainen Australiassa? "muutoksen havaitsee ensin ulkoisesti, hyvin pian omaksutaan polvihousut, oluen juonti -ellei ole aikaisemmin omaksuttu Suomessa- ja hevoskilpailuissa vedonlyönti". Voin kertoa, että tämä on aika huvittavaa katsottavaa. Sopii mainiosti muun työn (kuten gradun kirjoittelun) välttelyyn.

Jaksoja pääsee katsomaan täältä. Vanhimmat on katsottavissa vielä kolmisen viikkoa.

Kuvat ovat kuvakaappauksia kyseisestä jaksosta.

Suomessa Brysselissä

Eilen illalla kotiuduin Brysselin reissulta ja tuntuupas hyvältä olla kotona Barcelonassa. El Pratin kentälle rullatessa tuntui siltä, että palaa kotiin ja vielä kun samaan aikaan laskeutui Aerolineas Argentinas, minkä johdosta kenttä vilisi argentiinalaisia, oli erittäin kotoisa fiilis taattu. Takit ja huivit sai heittää laukkuun saman tien kun Barcelonan lämpö otti iltakymmeneltä vastaan. Nyt en halua vähään aikaan matkustaa minnekään vaan nauttia täysillä Barcelonan kesästä. 

Bryssel oli vähintäänkin aika mielenkiintoinen kaupunki.. olin aika järkyttynyt yleisestä epäsiisteydestä ja rähjäisyydestä, läntisessä Euroopan sydämessä kun ollaan olevinaan. Enkä ollut meidän maisteriporukasta ainoa. Koukeroisia, ihan kuin maanjäristyksen jäljiltä olevia katuja kävellessä tuli pikaisesti Buenos Airesin katukivetykset mieleen. Laatat on pois paikoiltaan ja vedet lentää sateen jälkeen irtonaiselle laatalle astuessa päälle, lastenrattailla sais rallia ajaa. Vois melkein sanoa, että Euroopan talouskriisi näkyy Brysselissä paljon enemmän kuin Barcelonassa!

Yksi matkan tärkeimmistä tarkoituksista oli kuitenkin viettää pitkästä, pitkästä aikaa laatuaikaa kavereiden kanssa, eikä siihen Brysselin harmaus onneksi vaikuttanut. Meillä oli parhaat juhannusbileet vuosiin. Vaikka istuttiinkin ulkoteltassa kylmähkössä ilmassa ja kesäsateessa. Bileistä voi lukea lisää Lauran blogista. Muutenkin koko Brysselin reissu oli loppujen lopuksi vähän kuin olisin palannut Suomeen. Tai suomenruotsalaiseen Suomeen. Vietin viisi päivää oikeastaan enemmän ruotsin kielikylvyssä kuin ranskan sellaisessa. Oli kiva todeta, ettei se vuosien opiskelu ole mennyt ihan hukkaan, eikä se toinen kotimainen vielä täysin ole korvien välistä kadonnut. Otin myös tottakai ilon irti ja käväisin Scanshopissa ostamassa erittäin belgialaisia herkkuja kotiin..

Viimeisenä päivänä käytiin lounaalla Suomen merimieskirkossa..

karjalanpiirakka munavoilla ja lohi-broccoli-piirakka maistui ihan taivaalliselta!

ja kun jälkkäriksi sai vielä korvapuustin, oli riemu suuri!

Nyt tiedossa olisi gradun kanssa puurtamista aktiivisesti ainakin seuraavan viikon ajan. Kirjoittelen vielä lisää Istanbulin ja Brysselinkin matkasta lähipäivinä..

Vieraita, osa 4

Pääsiäisvieraat ovat palanneet kotiin, kuten myöskin tämän viikon vieras.

Viikonlopun läpikulkumatkalla pysähtyvät tällä kertaa vanhemmat ja kummit Barcelonassa, 

joten tuliaisetkin ovat sen mukaisia. 

Angry Birds pääsiäissuklaamunat menivät jo kitusiin aikoja sitten, mutta Fazereita, ruissareita ja kahvia varjellaan varmasti pikkasen pidempään.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Me lähdetään jälleen seikkailemaan Park Güelliin.