Istanbulista; juhlamekkoja ja rukouskutsu

Vielä kerran palaan kesäkuiseen Istanbuliin. Bazaarilta meidän oli tarkoitus mennä oikotietä Üsküdarin lautalle, mutta päädyttiinkin keskellä kauppakatua ja ihmisvilinää. Sieltä löytyi jos jonkinlaista juhlavetimettä. 

Minkähänlaiseen juhlaan tälläinen mekko sopisi?

Nopea oikotie? Juu, ei!

Täällä ei vissiin saanutkaan kuvata.. soo, soo!

Vihdoin lautassa..

Katsottiin keväällä Homeland-sarjaa, josta jäi päälle muutama arabiankielinen sana.. herra kuuli ne aidosti livenä ensimmäistä kertaa Istanbulissa ihan rukouskutsun muodossa. Olihan se jännää. Kuvitella, että joskus tuota on kuunneltu päivittäin. Viimeisenä yönä heräsin kuumeessa kello neljän aikaan juurikin tämän takia. Tuli vähän epätodellinen olo.

Vaikkei meidän Istanbulin reissu mennyt ihan putkeen, oli se silti hyvä reissu. Onneksi tajuttiin lähtöpäivälle kysyä vinkkiä yhdeltä paikalliselta häävieraalta, joka neuvoi meidät kätevämpää reittiä lentokentälle; taksi 5min. - lautta 30min - taksi 5min. Meille tärkeintä oli menomatkan taksisotkujen jälkeen pitää taksimatkat minimissään ja kaikki meni loistavasti. Saa nähdä koska eksytään tuolle suunnalle uudestaan, ei varmasti ainakaan muutamaan vuoteen. Suosittelen kuitenkin kaikille, jotka sinne suunnalle vierailua suunnittelevat, hoitaa lentokenttäkuljetukset harkinnan mukaan julkisilla ennemmin kuin taksilla.

Istanbul: Grand Bazaar

Vielä riittää tarinoita ja kuvia kesäkuiselta Istanbulin reissulta. Sultanahmet-aukiolta jatkettiin matkaa Grand Bazaariin, joka olikin ihan kiven heiton päässä. Välillä pysähdyttiin sattumalta lounaalle ravintolaan, jossa olin syönyt illallista edellisellä reissulla kesäkuussa 2008. 

Matkalla pujahdettiin myös jännälle kujalle, josta löytyi sisäpihallinen vesipiippua tupruttavaa kansaa..

sekä iloinen ja ystävällinen lamppukauppias värikkäine valoineen. 

Ulkopuolella oli mielenkiintoisen näköinen hautausmaa ja sijainti ainakin oli erikoinen.

Kunnes sitten löydettiin itse bazaarin sisäänkäynti!

Vähän kuin ois Espanjassa ollut, lipun värien perusteella ainakin..

Bazaarista löytyi vaikka mitä..

Nämä kaikki lamput voisin ottaa kotiini joku kaunis päivä..

Visiitti jäi aika lyhyksi, koska väsymys rupesi jo painaa päälle ja meidän piti ehtiä lautalle takaisin Üsküdariin, hotellille, suihkuun ja illan häihin.

Paluumatkalla vastaan tuli kuitenkin vielä hienompi Bazaarin sisäänkäynti.

Istanbul: Sulttaani Ahmedin moskeija

Vielä riittää tarinoita meidän kesäkuun Istanbulin reissulta. Lyhyellä reissulla kun oltiin, jäi varsinainen kaupungin tutkiminen aika vähäiseksi. Olin etukäteen suunnitellut, että ainakin Sinisessä Moskeijassa sekä bazaarissa haluaisin käydä, sillä molemmat olivat edelliskerroilla jääneet näkemättä. Suuntasimme siis heti aamusta lautalla Üsküdarista Euroopan puolelle Eminönüun. Joku kartta olisi tietenkin aina hyvä olla mukana.. lähdimme lautalta mutun varassa loikkimaan jonnekin suuntaan ja pienten ihmeellisten kujien jälkeen löydettiin ihmisvilinään.

Tummat pilvet hieman arveluttivat laivamatkan aikana, mutta onneksi sateelta vältyttiin.

eksyttiin sivukujille, joilla meitä ihmeteltiin aikalailla..

Kunnes sitten vastaan tuli oikea maisema. Sininen Moskeija, Sultan Ahmed Mosque.

Kiiruhdettiin äkkiä sisään ennen puolen päivän rukoushetkeä, jolloin turisteilta on pääsy kielletty.

Oltiin täysin lumoutuneita siitä näkymästä, joka meitä sisällä odotti.

Kuulin edellisiltana, että moskeijasta saa varavaatteet, joten en paljon pukeutumisesta välittänyt.

(huom: vatsassa vain ruokaa)

Komea Hagia Sofia näkyi vastapäätä, mutta sitä emme tällä kertaa lähteneet tarkemmin tutkimaan. 

Yli 400 vuotta sitten rakennettuun Siniseen Moskeijaan pääsee tutustumaan täysin maksutta, kunhan menee rukousajan ulkopuolella. Vaikka sisällä olikin aika paljon turisteja samaan aikaan ja vilskettä riitti, huokui siellä silti jotain rauhallisuutta. Kengät piti laittaa muovipussiin ja kokolattiamatto tuntui ihanan pehmeältä ja viileältä paljaiden jalkojen alla. En halua edes kuvitella mitä kaikkea siellä vilisee. Jos joskus eksyn Istanbuliin uudestaan, varmasti palaan tännekin.

Onko joku muu päässyt ihastelemään kyseistä rakennusta sisältä asti?

Turkkilais-liettualaiset häät Istanbulissa

Häät järjestettiin hotellin terassilla Bosborin salmen rannalla Aasian puolella Üsküdarissa. Onneksi majailtiin ihan lyhyen kävelymatkan päässä hotellilta. Illalla kuuden aikaan oli vielä lähemmäs 30 astetta lämmintä, tungin sukkahousut laukkuun viileää iltaa varten. Olin kai saanut pienimuotoisen auringonpistoksen aamulla keskustassa kierrellessä sillä ennen häihin lähtöä olin ihan jäässä vaikka koko kroppaa kuumotti. Ibuprofeenin voimilla siis jatkettiin..

Hääpaikka oli aivan mahtavan hieno.

Nämä häät eivät ehkä olleet ihan perinteiset turkkilaiset tai liettualaiset häät. Hääpari oli tosiasiassa avioitunut jo viime vuoden syyskuussa sulhasen muuttuvien työkuvioiden takia. Edessä oli muutto Bruneihin, eikä morsianta olisi saanut maahan ilman vaimo-nimikettä. Itse vihkimistä jouduttiin siis aikaistamaan, mutta hääjuhla oli alkuperäisten suunnitelmien mukaan vasta nyt kesäkuussa. 

Näissä häissä ei varsinaista ohjelmaa ollut. Vieraat kokoontuivat hotellille kello 18 alkaen ja hääpari pääsi paikalle yläkerran huoneestaan vasta kun viimeiset turkkilaiset vieraat olivat saapuneet, joskus klo 20 jälkeen (morsian oli vähän kypsä tästä odottelusta). Hääpari saapui näyttävästi punaista mattoa pitkin kävellen, toivotti kaikki tervetulleiksi, otti vähän kuvia kaikkien vieraiden kanssa ja suuntasi tanssilattialle valssaamaan. Siitä alkoi tanssiminen, vaikka pääruoka oli vielä tarjoilematta. 

Ihan umpimähkäinen juttu.. meidän kanssa samassa pöydässä istui muun muassa turkkilais-japanilainen pariskunta. Kertoivat olevansa himmelien faneja ja näyttivät samalla kuvaa kodissaan roikkuvasta olkihimmelistä. Kuulemma suomalaiset olkihimmelit ovat japanilaisten keskuudessa suosittuja. Minulta kyseltiin mikä on himmelin merkitys. Ööööhh, no Suomessa niitä tehdään jouluna koristeeksi. Kuulemma japanilaiset haluavat uskoa niiden vievän vauvan huoneesta pahat henget pois. No, kyllä, voihan sitä niinkin ajatella.

Tarjoilijat olivat aika huvittavia. He eivät puhuneet sanaakaan englantia ja ignoorasivat kaikki, jotka eivät osanneet turkkia. Juomia saatiin odotella noin 20 minuuttia aina kerrallaan ja he toivat ihan mitä tahansa tai unohtivat tilaukset täysin. Lasit rikkoituivat lattiaan ja lasin sirut jäivät sinne vieraiden jalkoihin. Oli uskomattoman viihdyttävää seurata niiden touhuja, sillä ne oli täysin pihalla olevia miehiä ja niitä oli varmaan lähes yks per kymmenen hengen pöytä.

Olo oli kuin tuhannen ja yhden yön tarinoissa. Istanbul loisti iltavalaistuksessa ja kuu taivaalla. 

Mulle taisi nousta kuumetta illan aikana, joten elin pitkälti ibuproffan voimin ja palelin turkasesti. Mentiin suht aikasin nukkumaan, sillä bileet loppui jo puoleen yöhön mennessä, mutta heräilin yöllä koko ajan kuumuuteen ja kylmyyteen sekä lopulta 4:39 minareetista raikuvaan rukouskutsuun. Jostain oli tarttunut vatsapöpökin mukaan. Seuraavan päivän kotimatkalle lähdettiin siis särkylääkkeiden voimin ja passintarkastusjonostakin piti lähteä kesken kaiken juoksemaan vessaan. Sanotaanko, että Istanbulin matka ei siis todellakaan mennyt ihan kuin Strömsössä.

Häitä edeltävä turkkilainen henna-ilta

Häitä edeltävänä iltana miehet kokoontuivat drinkeille hääpaikka-hotellille ja naiset läheisen ravintolan yläkertaan Bosborin salmen rantaan henna-iltaan. Morsian oli liettualainen, mutta kuulemma pienestä painostuksesta sulhasen perheen puolelta sekä mielenkiinnostakin suostui lopulta noudattamaan turkkilaisia perinteitä ja jopa pukemaan päällensä "pakollisen" punaisen mekon henna-iltaa varten.

Naisia oli parhaimmillaan paikalla varmaan lähemmäs 50. Yllätyksekseni paikalla oli myös lähes maanmiehiä, nimittäin muutama vieras Virosta, Ruotsista ja Tanskastakin.

Kukaan ei oikein entuudestaan tiennyt mitä ilta tuo tullessaan. Tanssittiin ja sosialisoitiin naisten kesken. Saatiin vähän makeaa suuhun, sekä limua juotavaksi. Alkoholia näissä juhlissa ei kuulemma tarjota.

Maisemat olivat upeat!

Kun viimeisetkin vieraat olivat valuneet paikalle, alkoi varsinainen ohjelma. Morsian vaihtoi ensin perinteisen turkkilaisen mekon päällensä. Naimattomat naiset kiersivät ympyrää kynttilät kädessä ja hunnut päässä, morsiamen ja sulhasen istuessa keskellä yhteisen huivin alla. Turkkilaiset naiset lauloivat hartaasti jotain asiaan kuuluvaa laulua. Lopuksi hääpari sai käteensä merkin hennalla. Se kertoo muille morsiamen olevan vastanainut.

Mukaan kaikki vieraat saivat kultaisen munan, joka kuulemma sisältää hennaa sekä pähkinöitä.

Oli todella mielenkiintoista nähdä jotain perinteistä turkkilaista, koska itse hääjuhla ei tainnut sitten kovinkaan perinteinen olla. Samalla häitä edeltävä ilta oli mahtava tilaisuus tutustua vähän entuudestaan muihin häävieraisiin, joita en tuntenut entuudestaan ollenkaan. Sulhasenkin tapasin ensimmäistä kertaa vasta henna-iltana.