30. maaliskuuta 2014

Keskellä Tottelemattomuus-protestia

Kävin eilen päivällä ihan keskustassa, käppäilin goottilaisen alueella ja kotiin päin lähtiessä, joskus viiden jälkeen, ihmettelin ihan tyhjää Via Laietanaa, joka on normaalisti aika vilkas katu ja täynnä liikettä. Poliisiautoja (ns. maijoja) oli muutaman rakennuksen edessä useita, mutta muuten alue oli todella rauhallinen. Ajattelin ensin, että ehkä läheisessä hotellissa olisi joku erityinen tyyppi vierailulla. Juuri ennen metrotunneliin laskeutumista huomasin kuitenkin Plaza Catalunyalta saapuvan mielenosoittajien joukon. Oli siis oikein täydellinen hetki poistua maisemista ja ottaa metro kotiin. Täällä erilaiset protestit ovat (ainakin nykyään) ihan arkipäivää ja niitä näkee keskustassa lähes viikoittain, jos sillä suunnalla tulee liikuttua. Yleensä ihmiset osoittavat mieltään valtion leikkauksia, korruptioituneita pankkiireja tai esimerkiksi kotihäätöjä vastaan.


Olin kuitenkin ehtinyt unohtaa koko protestin, kunnes sitten olin illalla palaamassa samoille nurkille. Nico odotti kaverinsa kanssa yhdessä baarissa El Bornin alueella, sillä tarkoitus oli mennä porukalla syömään. Olin metrossa, matkalla Urquinaonan pysäkille, josta ajattelin kävellä kätevästi Luparaan, missä miehet mua odottivat. Kun sitten Nicolta tuli viestiä, että "varo protestoijia, täällä baarimikko veti peltiverhon alas", muistin koko saakelin mielenosoituksen ja ajattelin, että olisikin ehkä kätevämpi vaihtaa metroa yhden pysäkin ajaksi ja kävellä sitten baaria lähempänä olevalta Jaume I -pysäkiltä sinne. 


Kun sitten olin juuri laskeutumassa portaita pitkin alas L4 -metron laiturille, kuului kovaäänisistä ilmoitus, jonka mukaan Jaume I pysäkki oli väliaikaisesti poissa käytöstä. PRKL. Jouduinkin siis nousemaan kadulle, jossa oli paljon ihmisiä paikoillaan pällistelemässä tilannetta. Kadut olivat autoista tyhjät ja pari poliisiautoakin oli näkyvissä. Ylitin ensimmäisen kadun ja katselin Via Laietanan suuntaan, joka näytti ensimmäisen korttelin matkalta rauhalliselta, mutta horisontissa näkyi kymmeniä maijoja siniset valot vilkkuen. Yhtäkkiä nurkan takaa ryntäsi parikymmentä ihmistä juosten, osalla mustat kommandopipot päässä ja joku huusi "metrotunneliin". Perässä juoksi mellakkapoliiseja kilvet käsissä ja kypärät päässä. Kauhusta kankeana mietin hetken, että missä helvetissä oikein olen ja mihin nyt. Soitin Nicolle ja sanoin, etten tiedä miten pääsen perille, jos metroasema on suljettu ja katu täynnä mielenosoittajia. 

Nico ehdotti, että hän tulisi vastaan ja hakemaan mut, mutta lähdin kuitenkin varovaisesti kävelemään alas Lupara-baarin suuntaan kun tilanne näytti rauhalliselta. Kuljin varmuuden vuoksi pienempiä katuja pitkin, joissa kuulin baarimikkojen vaihtavan kuulumisia. Toinen heistä kertoi päästäneensä kymmeniä ihmisiä suojaan baariinsa, vetäen perässä peltiverhon alas, mutta tilanne oli jo ohi. Ilmassa haisi pistävä palaneen käry. Santa Caterinan kauppahallin kohdalla näin palomiehet sammuttamassa roskispaloja ja kymmeniä poliisiautoja keskustelemassa ihmisten kanssa. Tilanne oli kuitenkin onneksi jo ohi, eikä mitään mellakointia näkynyt enää missään. Pääsin kuin pääsinkin turvallisesti perille.


Tänään sitten luin paikallisen sanomalehden digiversiosta, mistä tässä mielenosoituksessa oikein oli kyse. Protesti kulki nimellä "Tottelemattomuus 2014". La Vanguardian mukaan paikalla oli ollut noin 4000 mielenosoittajaa, jotka protestoivat valtion lakimuutoksia vastaan. Ilmeisesti aloitteilla on esimerkiksi sanan- ja ilmaisunvapautta rajoittavia lakeja, kuten myös työläisten lakko-oikeuksia rajoittavia uudistuksia. Kriisin myötä Espanjassa on riisuttu työntekijät lähes kaikista mahdollisista oikeuksista, joten työnantajilla on koko ajan enemmän valtaa sanella työehtoja. Kuinka moni on muuten tietoinen, että nykyinen Espanjan hallitus suunnittelee abortin kieltämistä. Paluuta kivikaudelle siis. Sanomalehden nettisivujen mukaan protestin suunnittelussa oli mukana yli 100 eri järjestöä Kataloniasta, niin ihmisoikeus-, työläis- kuin naapurustojenkin omia järjestöjä. Uutisten mukaan poliisit saivat eristettyä protestoijat toisistaan, joten pahemmilta vahingoilta vältyttiin. Muutaman pankin ikkunat rikottiin säpäleiksi, sekä joitakin roskalaatikoita poltettiin poroksi. Ilmeisesti ketään ei viety putkaan, eikä kukaan onneksi haavoittunut. Hyvä niin, sillä viime viikolla Madridissa vastaavassa, mutta isommassa protestissa, haavoittuneita oli ainakin sata.

27. maaliskuuta 2014

Oi Buenos Aires!

Tällä kertaa esittelyssä Etelä-Amerikan Pariisinakin tunnettu Argentiinan pääkaupunki. Olen analysoinut suhdettani kyseiseen kaupunkiin täällä blogissa jo aiemminkin, mutta on se vaan niin ihana paikka. Omalla tavallaan ja ainakin siellä lomalaisena vieraillessa. Olin jo ennen matkaa miettinyt tarkkaan missä kaikkialla haluan Buenos Airesin päivinä käydä, vastaavasti kun kerroin viimeksi ruokien suunnittelusta. Listalla oli joitain jo ennestään tuttuja paikkoja ja toisaalta joitain ihan uusia. Arvaatte varmaan, ettei loppujen lopulta ehditty käydä niistä kovinkaan monessa. Tällä kertaa vietettiin kaupungissa yhteensä alle kuusi päivää, joten millään ei ehditty edes kaikkia kavereita tavata.

Ensimmäisenä päivänä harhailimme tuttuja katuja pitkin Nicon veljen kämpiltä ihan keskusta-keskustan suuntaan ja meidän entisille kotikonnuille, Congressille suunnaten. Muisteltiin kuinka 18 kuukautta aiemmin kuljettiin niitä reittejä säännöllisesti. Löydettiin "se pizza-paikka" ja "se kiska, josta ostettiin se juttu sillon kun..".

Tämä tornitalo löytyi ihan meidän kulmilta ja jo silloin puolitoista vuotta sitten sen yläkerrassa oli "myynnissä" -kyltti. Leikiteltiin ajatuksella, että soitettaisiin numeroon ja tekeydyttäisiin ostajiksi vain päästäksemme näkemään torni sisäpuolelta. Olisi mahtavaa päästä noihin vanhoihin rakennuksiin sisään ja tutkia mitä kaikkea niiden sisälle kätkeytyy. Onkohan se sama kämppä siis edelleen myynnissä?

Enjoying the walk around downtown, remembering...

Näin tammikuussa Buenos Airesissa on ihanan rauhallista, kaikki paikalliset pakoon pääsevät lähtevät muualle lomille ja kaupunki täyttyy lähinnä turisteista, erityisesti brasialilaisista sellaisista. Asteita on ainakin +35 ja kosteusprosentti hipoo satasta. Kuuma on. Kaveri varoitti jo joulukuussa, että kannattaisi jättää Bairesin suunnitelmat kokonaan välistä. Maan energiavaje ja helteet saavat aikaan sähkökatkoja, joten olot voivat olla aika tukalat. Ensimmäisinä öinä heräsin keskellä yötä siihen, että olin ihan hiestä märkä. Nukuttiin Nicon veljen tyttären huoneessa, eikä siellä ollut ilmastointia, ainoastaan pieni tuuletin. Oltiin sentään 17. kerroksessa ja ikkuna auki. Ilmavirta ei tuntunut missään. Aamulla kello viisi vajaa 2-vuotias herätti koko talon karjunnallaan. Jo parin päivän jälkeen olin ihan valmis nousemaan lentokoneeseen ja palaamaan Eurooppaan.

El Obelisco #buenosaires

Ensimmäisinä Buenos Airesin päivinä olin myös jotenkin tosi epävarma kaupungilla liikkuessa. En tiedä miksi. Se entisaikojen kaupungin tuntemus ja varmuus oli tipotiessään ja olo oli kuin eksyneellä muurahaisella. Kunnes sitten kolmantena päivänä nappasin paikallisbussin yksin koko kaupungin halki kaveria tapaamaan ja nautiskelin tutuista maisemista. Muistin kuinka mahtavalta tuntuu suunnistaa jättimäisessä kaupungissa ihan yksin ohikulkijoita tiiraillen. Kuuntelin bussissa porteñojen kovaäänisiä keskusteluja, laskin kortteleita ja nautin maisemista sekä suurkaupungin vilinistä. Kuumuudesta huolimatta. Lämpötilan "real feel" taisi nousta jopa 50 asteeseen ja iltapäiväksi luvattiin kunnon myräkkää. Roikuin bussin kaiteessa ja yritin päästä käsiksi avonaisen ikkunan ilmavirtaan, joka oli lähes olematon. Onneksi laukusta löytyi Parc Güellista ostettu viuhka. Enkä suinkaan ollut bussin ainoa naispuolinen henkilö viuhkan kanssa. Kyseinen euron viuhka on pelastanut minut useaan kertaan, edellisen kerran Guatemalan lennon turbulenssin aiheuttamalta pahoinvoinnilta kun tuntui, että happi loppuu.

One of the prettiest bookstores I've...

Yksi Bairesin listalla olleista asioista oli käynti El Ateneo -nimisessä, upeassa kirjakaupassa. Se on yksi hienoimpia kirjakauppoja, missä olen ikinä käynyt. Vanha, 1900-luvun alussa rakennettu teatteri muuntautui kirjakaupaksi tämän vuosituhannen alussa. Viileä, ilmastoitu kirjakauppa tarjosi täydellisen pakopaikan katujen kuumuudesta. Olen kirjoittanut kyseisestä paikasta aiemmin täällä. Wikipedian mukaan El Ateneon ovista kävelee vuodessa läpi yli miljoona ihmistä, enkä yhtään ihmettele! Ja mikä parasta, kaupasta löytyy ihan oma kahvila. Noissa pienissä loosseissa saa muuten rauhassa lukea kirjaa, ilman että kukaan tulee häätämään pois.

Granola, yogurt, fruit brunch in #pani #buenosaires

Yllä olevan kuvan aamupala on kuitenkin eri kahvilasta, kyseessä on Pani-niminen paikka, joita on ilmestynyt kaupunkiin yksi lisää sitten viime näkemältä. Sieltä sain mukaani yhden "paperitabletin", joka nyt koristaa meidän kämpän seinää Barcelonassa (ja vilahti pari postausta takaperin). Panin kuvassa näkyvästä aamupalakombosta olin uneksinut sitten syyskuun 2012, mutta se ei harmi vaan tällä kertaa täyttänyt odotuksiani. Hedelmien alta löytyvän granolan reseptiä oli muunnettu, suklaahiput ja mansikat oli poistettu sekä sekaan heitetty aivan liikaa erikoisia pähkinöitä. Mutta mehu oli taivaallista! Paikka on niin söpö, että siellä hurahtaa helposti tunti jos toinenkin. Varsinkin sateisena päivänä.

A morning walk around the Recoleta...

Suoraan aamupalalta onkin hyvä jatkaa ruuansulatuskierrokselle vierestä löytyvälle hautuumaalle. Recoletan alueelta löytyy yksi Argentiinan kuuluisimmista hautausmaista - El Cementerio de Recoleta. Sinne on päätynyt muun muassa kuuluisa Evita eli Eva Perón, yksi yhden entisen presidentin vaimoista. Nico ei ollut käynyt paikalla aiemmin, mutta onneksi osasin jo suunnistaa suoraan Evitan luo, siellä yleensä parveilee suurin joukko innokkaita matkailijoita. Recoletan haustausmaalta löytyy myös lukuisia entisiä argentiinalaisia presidenttejä, poliitikkoja, diplomaatteja ja taiteilijoita tai heidän puolisoitaan. Recoletan barrio on muutenkin tosi chic, siellä voi ihastella hienosti pukeutuneita rouvia aamukävelyllä puudeleineen. Kyseinen hautausmaa löytyy siis yhdestä kaupungin hienoimmasta lähiöstä. 

Quite a pretty mall in #buenosaires #galeriaspacifico

El Ateneo -kirjakaupan katosta löytyy lähes yhtä upeat maalaukset kun nämä Galerías Pacíficon -kauppakeskuksen katon koristeet. Tämä rakennus on 1800-luvun lopulta, sen oli tarkoitus toimia kauppakeskuksena heti alun alkaen, mutta se toimikin alkuvuodet ensin taidemuseona ja sittemmin brittiläisten omistaman junayhtiön toimistona. 1970-luvulla diktatuurin aikaan armeija piti rakennuksen kellarissa ilmeisesti myös kidutuskeskusta. Vuosien heitteillä olon jälkeen rakennus kunnostettiin ja nyt se on toiminut kauppakeskuksena vuodesta 1991. Se onkin astetta hienompi sellainen, sillä siellä majailee mm. Bossit, Lacostet, Diorit, Hilfigerit ja Ralph Laurenit. 

Just a typical morning in #buenosaires...

Aivan kuten muistakin maailman suurkaupungeista, myös Buenos Airesista löytyy näitä legendaarisia koirien ulkoiluttajamestareita. En tajua miten tyypit pystyy pitämään kaikki koirat ja hihnat ojossa, mutta tämä näky tuli vastaan yksi kaunis aamu. Ja tällä kertaa sain ikuistettua tilanteen puhelimella, nimittäin seurailin näitä heppuja joskus työmatkoillakin, mutta en ikinä kehdannut kaivaa kameraani esiin. Tuossa taitaa mennä mukana kahdeksan hurttaa.

Mafaldita #buenosaires

Buenos Airesista löytyy hurjat määrät katutaidetta ja itse asiassa kaupungissa järjestetään jotain kävelykiertueita, joissa käydään nimenomaan tsekkaamassa hienoja graffiteja. Joku päivä haluan vielä tehdä sellaisen kierroksen, vaikka miksei niitä voisi ihan yksinkin käydä tutkailemassa, jos tietää minne menee. Mafalda on ehdottomasti kuuluisin argentiinalainen fiktiohahmo. Suosittelen tutustumaan häneen paremmin, jos Mafaldan jutut eivät ole jo ennestään tuttuja. Niitä on käännetty jopa suomen kielelle.

Different kind of street art in...

Poliittista katutaidetta löytyy myös. Yllä olevassa kuvassa rivissä latinalaisamerikkalaisia presidenttejä. Kyseinen kuva oli jonkin hallintorakennuksen pihalla, en valitettavasti muista mikä rakennus oli kyseessä. Huomatkaa, että mukana on vain "populistihallitusten" päämiehiä. Ecuador, Bolivia, Venezuela, Kuuba ja olisiko tuo Castron vasemmalla puolella oleva Brasilian Lula, vaikkei se kyllä häneltä näytä. Tunnistaako joku paremmin?

One of the things I most...

Yllä yksi niistä asioista, joita eniten kaipaan. Kunnon kioskit. Ne on niiiin houkuttelevan näköisiä ja aina kadulle avoinna. Kaikki noi suklaat ja herkut oikein kutsuu astumaan sisään. Paitsi ehkä helteellä, koska kaikki suklaat on silloin ihan sulaneita. Barcelonassa (ja Espanjassa?) ei harrasteta kioskeja, niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. En ainakaan ole vielä puoleentoista vuoteen löytänyt yhtäkään. Kyseinen kuva on itse asiassa Buenos Airesin lentokentältä, tuossa kioskissa tuhlasin viimeiset pesot ostamalla matkaevästä lennolle.

Mercado de #santelmo #buenosaires

Olin niin onnellinen kun tajusin meidän paluulennon lähtevän vasta sunnuntai-iltana. Nimittäin joka sunnuntai ympäri vuoden San Telmon lähiössä, Defensa-kadulla, on pystyssä sunnuntaimarkkinat. Sieltä löytyy kymmenen korttelin verran krääsää, antiikkia, käsitöitä, matkamuistoja ja vaikka mitä. Musiikkia ja rentoa meininkiä. Niin kauniita tavaroita. Rakastan kävellä siellä, vaikka se on yleensä tosi täynnä väkeä, ja vain ihailla kaikkea mahtavaa. Kuten näitä vanhoja soodavesipulloja. San Telmon lähiöstä löytyy sitten taas sitä rosoista romantiikkaa, lukuisia, upeita, vanhoja, heitteille jätettyjä rakennuksia.

Vaikka muutaman ensimmäisen päivän jälkeen halusinkin vain nousta lentokoneeseen ja palata Eurooppaan, oletettavasti ääni kellossa muuttui nopeasti, enkä olisi millään malttanut tulla vielä takaisin. Niin paljon jäi Buenos Airesissa tekemättä, näkemättä ja kokematta. Onneksi tämä tuskin jäi minun viimeiseksi kerrakseni kyseisessä kaupungissa.

Palacio Barolo #buenosaires

Tämä kertomus on osa Instagram Travel Thursdayta ja kuvat puhelimella räpsästyjä. Muita Instagram Travel Thursdayn postauksia voi käydä kurkkimassa järjestäjien (Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses) blogeista. Lisätietoa itse tempauksesta sekä ohjeet voi lukea täältä. Minut löytää instagramista nimimerkillä @annikaig ja kyseisen linkin takaa voi katsella kuvia, vaikkei omaa instagram-tiliä omistaisikaan.

25. maaliskuuta 2014

Talvisaappaat vai shortsit?

Täällä Barcelonassa oli vielä alkuviikosta aikamoisen keväiset kelit. Kävin tepastelemassa rannalla jopa pariin kertaan viikon aikana. Oli ilo huomata, että kun astuu kotoa ulos, tekee kaksi käännöstä vasemmalle ja kävelee samaa katua pitkin 30 minuuttia, niin saapuu suoraan rannalle. Kaiken lisäksi ihan uuteen kohtaan, jossa en ole aiemmin käynyt. Sieltä löytyy aallonmurtaja ja hylättyjä veneitä. Ja vielä lähes autio hiekkaranta.

IMG_1710
IMG_1704
IMG_1724
IMG_1708

Alkuviikosta ihmiset paistattelivat päivää rantatuoleissa, toiset kävelivät talvisaappaissa ja brittipojat pelasivat rantafudista hiekalla uimahousuissa. Eiköhän siinä urheillessa olisi tarjennut, vaikka tuuli aika kovaa. Tälläisinä kevätpäivinä ei ikinä oikein tiedä kuinka pukeutua. Loppuviikosta pitikin sitten jo olla takkia ja kaulahuivia päällä, vaikka kyllä vielä viikonloppunakin näin turisteja hameissa, topeissa ja sandaaleissa. Mulla oli toppi, t-paita, neule ja takki kaulahuivineen. Kaikki on suhteellista.

IMG_1819
IMG_1846
IMG_1838
IMG_1868

Lauantaina kesken rantalenkin rupesikin sitten satamaan, joten saatiin ihastella kauniita sateenkaaria horisontissa.

IMG_1856
IMG_1859

Nyt täälläkin taitaa olla pienoista takatalvea, koska ilma on viilentynyt entisestään. Yölämpötilatkin ovat laskeneet uudelleen alle 10 asteen. Kevyissä talvisaappaissa voi siis hyvin jatkaa vielä ainakin tämän viikon.

23. maaliskuuta 2014

Kysymyksiä ja vastauksia

Sekä Nelli, että kaimani Kanadasta heittivät kysymyshaastetta tänne Barcelonan suunnalle. Kiitos molemmille! Olen tällä kertaa oikein tylsä ja jätän faktat välistä, sillä päätin keskittyä näihin 22 kysymykseen, koska näissäkin on jo miettimistä.

1. Mielestäsi paras asia Suomessa/suomalaisessa kulttuurissa? 
Ensimmäisenä tulee heti mieleen sellainen perus rehellisyys. Ihmisiin voi yleensä luottaa, eikä koko ajan tarvitse olla miettimässä, että viilaako toi nyt mua linssiin ihan kuusnolla. Ja tähän samaan kastiin menee tietenkin se, että ihmiset noin peruspiirteittäin tarkoittavat sitä, mitä sanovat. Ei tarvitse yrittää lukea rivien välistä ja kaunistella turhaan keskusteluja. Konkreettisena asiana parasta on mökki, järvi ja sauna.

2. Mikä on lempiyksityiskohtasi kodissasi? Kuvankin voi laittaa!
Tässä uudessa kämpässä se taitaa olla mun "maailma-alttari". Hehe. En viitsinyt ruveta naulomaan seiniä pilalle, joten nuppineulamaailma sai jäädä lipaston päälle ja sen eteen asettuivat sopivasti lahjaksi saadut Kivi-lyhdyt. Yläpuolelta löytyy vielä buenosairesilaisesta kahvilasta mukaan lähtenyt maailma-juliste. Tämä alttari ja mun pallovalot!


3. Minkälaisen tatuoinnin ottaisit?
En voisi kuvitella ottavani tatuointia, mutta joskus nuorempana muistan miettineeni, että jos joku tatuointi pitäisi valita, niin se olisi varmaan joku mielikuvituksettoman siro perhonen, ja yksivärisenä ehdottomasti. 

4. Mikä on ihanin asia, joka sinulle on tapahtunut viimeisen puolen vuoden aikana?
Ehdottomasti se, että päästiin viettämään joulua Suomeen mun perheen kanssa ja vuodenvaihdetta Argentiinaan Nicon perheen kanssa. Ja myös se, että onnistuin toteuttamaan lähes kymmenvuotisen haaveen matkustaa Guatemalaan. 

5. Minkälaisen interreili-reitin tekisit?
Olen haaveillut interreilistä jo yli 10 vuotta, mutten ole vieläkään saanut sitä toteutettua. Voisin kuvitella, että nyt jos pitäisi reittiä suunnitella, niin suuntaisin lähinnä ihan uusiin maisemiin. Sopiva reitti voisi kulkea Puolan, Slovakian ja Unkarin kautta, vieden sitten jo tutumpien Kroatian, Bosnian ja Italian läpi Keski-Eurooppaan. Jos aika ja raha ei olisi esteenä, niin kävisin tietenkin läpi kaikki Euroopan maat! Haluaisin käydä läpi kaikki italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaiset pikkukylät.

6. Mihin olet erityisen tyytyväinen itsessäsi?
Tämä on aika paha. Voisi kai sanoa, että olen tyytyväinen itsessäni siihen, että olen uskaltanut ja pystynyt saavuttamaan unelmat ulkomailla opiskelemisen ja asumisen suhteen. Olen kasvanut siitä pienestä ujosta tytöstä ulos ja uskaltanut lähteä maailmalle. 

7. Nimeätkö koskaan mitään esineitäsi?
En taida nimetä esineitä, en ainakaan muista että olisin koskaan niin tehnyt.

8. Mikä on paras/mielenkiintoisin museo, jossa olet käynyt?
En yleensä kovin perusta museoista, varsinkaan taidemuseoista. Mielenkiintoisimpia on olleet sotamuseo Prahassa, johon päädyimme englantia osaamattoman taksikuskin suosituksella, koska se löytyi hostellimme naapurista sekä Argentiinan Córdobassa diktatuurin ajasta kertova Museo de la Memoria. 

Museo de la Memoria, Córdoba, Argentina

9. Minkä maan ilmasto on mielestäsi ihanteellisin? 
En ole kai vielä löytänyt sitä ilmastollisesti ihanteellisinta maata. Täällä Barcelonassa (sanon BCN, koska ilmasto vaihtelee aika paljon Espanjan sisällä) on suht ihanteellinen ilmasto, mutta ajoittain vähän liiankin tuulista. Olisi kiva asua maassa, jossa 20 astetta olisi keskilämpötila vuoden ympäri, mutta sitten ikävöisin liikaa talvea. En myöskään oikein kestä korkeita kosteusprosentteja. Suomen ilmasto olisi täydellinen, jos talvi kestäisi maksimissaan kaksi kuukautta. Mistä sellaisen paikan löytää?

10. Mikä on lempiravintolasi ja mitä siellä yleensä tilaat?
Tällä hetkellä yksi lempiravintoloistani on ehdottomasti syyrialainen Ugarit, joita löytyy Barcelonasta useampiakin. Siellä tilataan melkein aina tabboulehta, sekä sellainen combo-lautanen, jonka mukana tulee vähän falafelia, vähän lihaa pitaleivän välissä, hummusta sekä jotain munakoiso-sosetta. 

11. Jos joutuisit kuvittelemaan itsesi 70-vuotiaana, niin minkälainen mummo olisit?
Haluaisin olla pullantuoksuinen mummo, joka neuloisi mahdollisille lapsenlapsille villasukkia sekä silloin tällöin matkustelisi maailmalla. Ja leipoisi karjalanpiirakoita!

12. Jos sinulle tarjottaisiin mahdollisuutta lähteä turistimatkalle Pohjois-Koreaan, lähtisitkö, ja miksi/miksi et?
Lähtisin ehdottomasti, miksi ei? Olisi mielenkiintoista nähdä miltä siellä todellisuudessa näyttää, vaikka toisaalta tiedostan, ettei turisteille kovinkaan todellista todellisuutta varmaan näytettäisi. Yrittäisin ottaa paljon kuvia ja raportoisin matkasta sitten jälkikäteen joka suuntaan. 

Ilmastollisesti ihanteellisesta maasta löytyisi ehdottomasti palmuja!

13. Typerin tai ärsyttävin asia nykyisessä asuinmaassasi?
Tää on aika vaikea kysymys. Heti ensin tuli kyllä mieleen katalaani täällä Barcelonassa, vaikkei se koko maata koskekaan. Joskus tuntuu, että ylimääräinen kieli mutkistuttaa asioita ihan turhaan ja sitä ilman pärjäisi hyvin. Varsinkin kun joillain ihmisillä kieleen liittyy niin vahvasti kulttuuripoliittinen merkitys, mikä on tietenkin ihan luonnollista maan historian huomioon ottaen. Ei se yleensä arkeen vaikuta, mutta satunnaisesti silloin tällöin sen olemassaolo ärsyttää. Ja on muuten jännä, että se on niin lähellä espanjaa, että paikalliset saattavat kirjoittaa ja puhua espanjaa väärin nimenomaan katalaanin takia. Usein sanat, jotka kirjoitetaan b-kirjaimella espanjaksi katalaaniksi niissä on v, esimerkiksi nyt "grabar" (nauhoittaa) vrs. "gravar". Ja koska ne lausuttaessa kuulostaa ihan samalta, menee ne helposti sekaisin. 

14. Jos et voisi asua nykyisessä maassasi etkä Suomessa, minne muuttaisit?
Australia ja Kanada voisivat molemmat olla listan kärjessä, jos ne ei olisi niin karmean kaukana kaikesta muusta, erityisesti sekä Suomesta että Argentiinasta.

15. Voisitko kuvitella olevasi kotiäiti?
En usko, että voisin.. en ainakaan tällä hetkellä. Voisin kuvitella tulevani hulluksi kotiäitinä. Tarvitsen jonkun rutiinin, että saan asioita tehtyä. Olen aina suunnitellut luovani oman työuran, joten en voisi ainakaan tällä hetkellä kuvitella jääväni kotiäidiksi, tekemättä töitä kodin ulkopuolella.

16. Jos sinusta tehtäisiin reality-sarja, mitä se käsittelisi ja mikä olisi sen nimi?
Se voisi käsitellä maailman eri kaupunkien kahviloita, joissa istuskelisin siemailemassa kahvikupposta samalla kun haastattelisin paikallisia maan arjesta. Nimeksi voitaisiin laittaa vaikka "Kahvilla maailmalla". Heh. 

Brunch & Cake -brunssipaikka Barcelonassa.

17. Onko sinulle vaikeampaa höpsötellä vai olla vakava?
Kuvittelisin, että molemmat luonnistuu. Toisaalta joskus tulee höpsöteltyä myös vakavammassa tilanteessa.

18. Jos saisit muuttaa yhden asian ulkoisessa olemuksessasi, niin mikä se olisi vai muuttaisitko mitään?
Olisi kiva omistaa kapeammat pohkeet, jotta olisi helpompi ostaa housuja. Usein vyötäröltä sopiva koko jää pohkeista kiinni tai sitten pohkeistä läpi menevät housut ovat liian suuret vyötäröltä. En kai sovi muottiin. Mutta olen oppinut olemaan sinut ulkonäköni kanssa, joten en nyt lähtisi varsinaisesti mitään muuttamaan.

19. Viettäisitkö mieluummin päivän käärmeitä kuhisevassa viidakossa vai meressä alueella, jossa on nähty haita?
En voi sietää käärmeitä, joten valitsisin meren. Varsinkin, jos siellä olisi mahdollista hillua jonkinlaisessa paatissa, eikä uida meressä haiden seassa. 

20. Mitä kieliä puhut?
Suomen lisäksi sujuvasti englantia ja espanjaa. Ranskan ja ruotsin kanssa olen jo vähän hakusessa, ymmärrys toimii, mutta sanoja joutuu hakemaan niin paljon, ettei tavallinen keskustelu ehkä kovin pitkälle kantaisi. Olen opiskellut myös Brasilian portugalia ja klassista arabiaa, mutta en kyllä voi sanoa puhuvani kumpaakaan kieltä muutamaa lausetta enempää. Keskustelu ei sujuisi. 

21. Jatkokysymys: Toivoisitko, että osaisit enemmän kieliä?
Haluaisin petrata ranskan taitoja ja oppiaa puhumaan arabiaa. En koe tätä jälkimmäistä ainakaan kovin realistiseksi tällä hetkellä, mutta ehkä vielä joku päivä. Haluaisin osata paljon enemmän kieliä, mutta nämä nyt ehkä ensimmäisinä. Jos joskus päädyn asumaan johonkin maahan, jonka kieltä en vielä osaa, niin yrittäisin varmasti opiskella sitä.

22. Mikä biisi soi taustalla, jos kuuntelet musiikkia just nyt?
Just nyt soi Of Monsters and Menin Dirty Paws. Tuun ehkä vähän jälkijunassa, mutta löysin bändin vasta viime viikolla kun katsottiin Nälkäpeli 2 ja etsin loppubiisin bändin. Sen jälkeen olen kuunnellut bändin levyä repeatillä koko viikon. Olen ihan fiiliksissä koko "My Head is an Animal" -levystä. Ja leffakin oli hyvä!

Oi Meri, ja oi Barcelona.

Kiitos tytöille mielenkiintoisista ja haastavista kysymyksistä. Tämä haaste on tainnut kiertää jo useassa lukemassani blogissa, joten en nyt laita sitä eteenpäin. Sen sijaan haastan ystäväni Lauran raportoimaan pikimmiten hänen Pakistanin seikkailustaan ja pakistanilaisista häistä!

Arjona & upea Guatemala


Ricardo Arjona on yksi Latinalaisen Amerikan tunnetuimpia artisteja, mutta häntä ei taideta kovin hyvin mantereen ulkopuolella tuntea. Tyyppi on musisoinut jo 80-luvulta lähtien ja ikääkin on plakkarissa jo 50 vuotta. Studioalbumeita on kertynyt reilusti yli kymmenen ja palkintojakin useita. Itse tutustuin Arjonan musiikkiin vaihtoaikoina Argentiinassa ja pääsinpä myöhemmin (Argentiinan) Córdoban harjoitteluaikoina näkemään hänet ihan livenäkin. Arjona on alunperin Guatemalasta kotoisin, vaikka useat argentiinalaiset toisin luulevat. He nimittäin pitävät Arjonaa maanmiehenään. 

Muutama päivä sitten kaverini linkitti minulle yllä olevan Arjonan Fuiste tú -biisin videon. Se on kuvattu Guatemalassa, ehkä voisi sanoa maan kulttuurihistoriallisesti merkittävimmissä kohteissa. Videolla on pääosassa niin maan entinen pääkaupunki Antigua, kuin Tikalin maya-pyramidit kuten Atitlánkin. Tuntuu uskomattomalta katsoa noita paikkoja videolta ja miettiä, että tuollahan sitä juuri oltiin, muutama kuukausi sitten. Kyseinen video voisi mainiosti toimia Guatemalan mainosklippinä.

IMG_0588
IMG_0800
IMG_0007
IMG_0698
IMG_0010
IMG_0105
IMG_0579

Jos Arjonan musiikki ei ole jo ennestään tuttua, kannattaa tsekata vaikka biisit El Problema, Para que me quieras como quiero, Minutos, Te Conozco, Ella y él. Voisin jatkaa listaa loputtomiin, joten laitetaan stoppi tähän. Toimii loistavasti myös espanjan opiskelu -musiikkina. 

18. maaliskuuta 2014

Ciutadelan kevät!

Täälläkin oli oikein keväinen tai jopa kesäinen ilma viikonloppuna. Perjantaina sain nauttia lounaasta kavereiden kanssa Barcelonetalla aivan hiekkarannan kupeessa ilman takkia. Lauantaina taas vietettiin iltapäivä iki-ihanassa Ciutadelan puistossa. Eikä oltu yksin liikkeellä, nimittäin puisto kerää kauniina päivinä aivan hirmuisesti väkeä vauvasta vaariin. Me suhautettiin puistoon julkisilla pyörillä ja otettiin mate ja eväät mukaan.

puisto14
puisto15
puisto13puistoo
puisto11
puisto12
puisto10
puisto9
puisto8
puisto7puisto6
puisto5
puisto4
puisto3
puisto
puisto2

Jotkut tallustelivat vielä talvitakeissaan, toiset ottivat aurinkoa bikineissä (kuten tuossa alimmassa kuvassa). Itsekin ihan vahingossa lähdin kotoa vielä matalavartisissa talvisaappaissa, vaikka asteita oli lähemmäs 20. Ciutadelan puisto on aivan ihana paikka, siellä riittää temmellettävää sekä ruohoaluetta, jolle istahtaa aurinkoon tai varjoon. Näin maaliskuussa auringossa kestää vielä olla. Ainoa minua itseäni pikkasen häiritsevä tekijä on pakistanilaiset limu- ja kaljakaupustelijat, jotka kävelevät ohi joka toinen minuutti tarjoten virvokkeitaan, jotka he käyvät välillä puskasta hakemassa. Mutta jos pystyy sulkemaan korvansa heiltä, niin puisto on mitä viehättävin.