1. marraskuuta 2015

Nojatuolimatkalle Argentiinaan, dokkarivinkki x 2

Bongailin Yle Areenasta muutaman mielenkiintoisen reissu- ja Argentiina-aiheisen ohjelman, jotka halusin jakaa myös täällä blogissa näin sumuisen sunnuntain ratoksi.


Autolla Etelä-Amerikan halki -dokkarin jaoin blogin facebook-sivuilla jo syyskuussa, Ylen sivuilla katsottavissa onkin enää kaksi viimeistä jaksoa. Kuusiosaisessa dokumentissa seurataan kahden norjalaisen miehen reissua Perun Limasta Argentiinan Buenos Airesiin. Matka kulkee Bolivian, Argentiinan, Paraguayn, Brasilian ja Uruguayn kautta Buenos Airesiin, eikä roadtripistä tietenkään selvitä ilman koettelemuksia. Tässä viimeisessä jaksossa seikkaillaan lähinnä Buenos Airesissa, niissä perinteisissä matkakohteissa: 9 de juliolla, La Bocassa ja Bomboneralla sekä Recoletan hautausmaalla. Eikä ryöstöiltäkään selvitä, nimittäin herrat joutuvat kavalluksen kohteeksi jopa kahteen kertaan. 

Jos kielitaitoa riittää, kannattaa tsekata Norjan NRK tv:n sivut. Siellä näyttää olevan vielä kaikki kuusi jaksoa katsottavissa kera norjankielisten tekstitysten.


Metallikieli on Ville Lipiäisen sympaattinen dokumentti suomalaiseen musiikkiin rakastuneista argentiinalaisista, jotka ovat päätyneet opiskelemaan suomea musiikki-ihastuksensa vuoksi. Dokumentissa haastatellaan useampaakin argentiinalaista. Kuulostaa hassulta, että maailman toiselta puolelta asti matkataan Suomeen musiikin perässä. Yksi haastatelluista kertoo jopa lukeneensa Kalevalan, tosin espanjankielisen käännöksen, sekä pitävänsä savon murteesta. Suurin osa fanittaa niitä tunnetuimpia bändejä, kuten Nightwish, HIM, the Rasmus, Stratovarius, Sonata Arctica yms. mutta kuvassa esiintyvä Nadia rupesi opiskelemaan suomea löydettyään Apulannan. 

Kymmenen vuotta sitten pienessä 50 000 asukkaan vaihtokaupungissa Mendozan maaseudulla tuli silloin tällöin kadulla ja koulussa vastaan paikallisia suomalaisten bändien fanireppu selässä. Olin todella yllättynyt kuinka tunnettuja jotkut suomalaiset bändit jo silloin olivat ja isänmaallisuus-fiilis nousi pintaan joka kerta kun the Rasmuksen In the shadows pärähti soimaan paikallisessa yökerhossa. Kaupungin ainoan levykaupan seiniä koristivat silloin jopa kolmen suomalaisbändin julisteet.

Dokumentin voi katsoa täältä. Valitettavasti se näyttää olevan näkyvissä vain Suomessa, ellei osaa kikkailla. 

Molemmat kuvat kuvakaappauksia dokumenteista Yle Areenasta. 

9 kommenttia:

  1. Oih, itsekin on tullut katsottua tuo norjalaisten dokkarisarja! Ihan mahtava, sai kyllä meikän ihan täpinöihin etelä-amerikasta. Kovasti tekisi mieli lähteä sinne seikkailemaan, mutta moinen reissu kyllä ansaitsee enemmän kuin kaksi viikkoa aikaa, joten vielä täytyy odotella oikeaa hetkeä..

    Tuo toinenkin dokkari vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Se on aina jotenkin hauska kuulla enempi ihmisten "randomeista" innostuksen kohteista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ne oli aika hassuja norjalaisia ukkoja.. Olis kyllä unelmien reissu, mutta mistä se aika ja raha! :D

      Poista
  2. Piti käydä katsomassa ja saada Buenos Airesista joku mielikuva. Olipas kurja, että päällimmäiseksi jäi lähinnä rikollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi, ei nyt mennyt putkeen tämä mun Buenos Airesin mainostus :S Lähinnä mulle tuli sitä katsoessa sellanen fiilis, että "olipas typeriä, kun antoivat höynäyttää itseään noin" - mikä on toisaalta huolestuttava ajatus. Eihän missään maailmassa pitäisi olla sellanen tilanne, että on "hyväksyttävää" ryöstää toisen tavarat, mutta maalaisjärki nyt kuitenkin pitäisi olla matkassa, eikä esimerkiksi missään nimessä jättää autoon näkyville reppuja tms.

      Poista
  3. Mulla on viime kesästä lähtien noussu aika akuutti kiinnostus lattareita kohti! Enpä tiedä yhtään mistä se on saanut alkunsa, mutta kiinnostus lähteä tuonnepäin maailmaa on toooosi iso :D Ehkä mä vielä jonain päivänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, en yhtään ihmettele :) Varmasti pääset sinne suunnalle lähtemään, jos vaan haluat. Ei kun vain unelmia suunnittelemaan ja toteuttamaan!

      Poista
  4. Mietin juuri eilen, etta jaksaisinko alkaa kikkailla, jotta nakisin metallidokkarin. Olis kuitenkin varmaan tuttuja siella ja aihe on niin monesti tullut esiin. Multa jaa muutoin kaikki Suomi-Argentiina dokkarit katsomatta, niin kuin sekin Ivanin reissu Suomeen. Ja onko mulla kaynyt vaan mieleton tuuri vai tapahtuuko Buenos Airesissa oikeasti noin paljon huijauksia, ryostoja ja muuta hamminkia?! Ehka ma vaan naytan tarpeeksi koyhalta ja happamalta ryostettavaksi :D Taksikuski yritti kylla viikko sitten menna mun kohteesta ohi, mutta en tieda, oliko se vahinko vai tahallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä miten monimutkaista se kikkailu on.. yritin joskus Barcelonassa asuessa, eikä siitä tullut mitään. Ehkä nykyään on jo kätevämpiä kikkailutapoja.
      Noi ryöstöt tossa dokkarissa oli tosi "simppeleitä". Ei kukaan jätä Argentiinassa autoon näkyville mitään, kun jättää sen parkkiin tienvarteen. Varsinkaan reppua tms. Se ensimmäinen ryöstö oli tyypillinen "harhautetaan vähän ja leikitään ystävällisiä, niin noi ei huomaa, kun pöllin autosta niiden kamerat". Huolimattomuutta.

      Poista
    2. Hyva tietaa, ettei ne olleet siis mitaan erityisen korkeatasoisia ja fiksuja ryostoja, joita ei vois itse estaa :) Niin kuin sanoit, ei ole kiva ajatella, etta joskus ryosto ois ollut hyvaksyttava, jos se on olltu tosi helppo nakki, mutta sellanen ihan aarimmainen asioiden helpottaminen omalla toiminnalla on toisaalta ihan turhaa. Kyllahan Suomessakin laitetaan pyorat lukkoon tai ketjulla kiinni, vaikka ne voi siita huolimatta varastaa. Ettei se ois ainakaan liian helppoa :)

      Poista