Meillä oli täällä yksi Nicon kaveri kylässä läpikulkumatkalla muutama viikko sitten viikonloppuna. Teddy on asunut pari vuotta Euroopassa ja suuntasi nyt Argentiinaan siskonsa häihin ja muutamaksi kuukaudeksi lomailemaan, Euroopan talvea pakoon Lattariaurinkoon. Ei paha! Anyways, kaveri esitteli meille siskonsa häihin palkatun valokuvaajan uskomattomia teoksia (aka ihmisten häävideoita!). Tästä sain idean jakaa teille vähän paikallisia hääkäytäntöjä, koska en muista niistä aiemmin kertoneeni. Argentiinassa oletettavasti häät kulkevat vähän eri sfääreissä kuin meillä Suomessa. Eteläisellä pallonpuoliskolla nimittäin sellaiset normihäät, joissa ei ole "paljon" kutsuvieraita on noin 200 hengen pirskeet. Suomessa kaverini pienissä häissä oltiin 36. Hehe.
Argentiinassa lähes poikkeuksetta häihin palkataan valokuvaaja, joka tekee myös häävideon (lopussa pari esimerkkiä). Tähän saadaan helposti sellanen kymppitonni paikallista valuuttaa kulumaan, eli jokuset vajaa 2000 euroa. Ei ole yhtään erikoista, että häissä olisi ilotulitukset, vaikkakin on sanomattakin selvää, että siinä tapauksessa perheellä on mitä ilmaan paukuttaa. Enpäs olekaan kertonut maaliskuussa Córdobassa järjestetyistä häistä, jotka olivat mun ensimmäiset ja tähän asti ainoat argentiinalaiset häät.
Hääparilla on yleensä kaksi hääpäivää, koska maistraatissa käynti (
civil) on lähes välttämätön ja sitä ei yleensä onnistu järjestää itse juhlapäivälle. Jos taas haluaa kirkkohäät, niin maistraatissa pitää joka tapauksessa hoitaa jonkinlainen allekirjoitussessio todistajien kanssa. Mun käsittääkseni yleisin tapa on järjestää pienellä porukalla (20-30 henkeä) maistraattivihkiminen ja ehkä lounas ja sitten erikseen toisena päivänä iltajuhla parille sadalle kutsuvieraalle. Córdoban tapauksessa kaikki oli laitettu samalle päivälle ja maistraatista tuli vihkijä juhlapaikalle -rahalla saa.
Häät alkoivat perjantai-iltana Córdoban keskustassa kirkossa kello 21 aikaan vihkimisellä, joka on siis vain "muodollisuus". Tilaisuus kesti korkeintaan puoli tuntia ja vihkiparin päälle heitettiin riisiä kansainvälisen käytännön mukaan. En yhtään muista mitä pappi puhui, mutta tahdotko? ja tahdon -keskustelut kuitenkin käytiin. Sen jälkeen morsiamen kaveri lauloi Ave Marian, joka on mun mielestä enemmän hautajaislaulu. Kirkolta autot ja minibussit veivät meidät kaupungin ulkopuolelle superhienolle juhlapaikalle, jossa canapét ja drinkit odottivat juhlatilan puutarhassa. Muistan, että oltiin ihan kauhean nälkäisiä jo tässä vaiheessa ja vedettiin vatsat täyteen näitä pikkuruokia. Ehkä noin tunnin odottelun jälkeen ohjelma jatkui siviilivihkimisellä takapihalla, jossa uudestaan "tahdottiin" ja allekirjoitettiin maistraatin jättimäinen vihkikirja todistajien ja juhlavieraiden läsnäollessa. Sillä sekunnilla kun pari oli julistettu aviopariksi, rupesi taivaalla ilotulitteet pärskymään -jossun toinenkin säikähti sitä pauketta.
Siviilivihkimisessä molemmilla on 2 todistajaa ja kaikki 6 laittavat nimensä maistraatin kirjaan.
Pienten tulitusten jälkeen jatkettiin takaisin etupihalle, jossa odotti toinen alkupala -kaikkea piirakoista soppaan ja siltä välillä. Tämä oli vähän outo vaihe, koska ulkona alkoi olla todella kylmä ja moni halusi vain mennä sisään juhlasaliin. Kellokin taisi tässä vaiheessa olla jo lähemmäs 12 yöllä. Syömisten jälkeen päästiin viimein siirtymään sisätiloihin ja kaikille vieraille asetettuihin pöytiin. Kun vieraat olivat löytäneet omat paikkansa asteli tuore aviopari korean musiikin tahdissa tanssahdellen lasiovista sisään, kuplien ja hileiden tippuessa heidän päällensä.
Viimein päästiin varsinaisen ruuan makuun.. vaikka vatsat olivat tässä vaiheessa jo aika täynnä, tuli ensin "kolmas" alkupala, pääruoka ja jälkkäri. Pääruoaksi oli oikein haastava "grilliruoka"
asado vissiin viidellä eri lihalla/leikkauksella (Argentiinassa syödään varmaan lehmän jokainen osa, joten kaikille osille on omat nimensä, joita en valitettavasti kuitenkaan tunne!). Haastava sen takia, että juhlapaikan takapihalla oli 3-4 ukkoa, jotka grillasivat hiestä märkinä, yrittäen ajoittaa kaiken täydellisesti. Kuulemma tässä on suuri riski, että kaikki menee todella pieleen! Tällä kertaa ei onneksi mennyt. En enää jaksanut kyllä tässä vaiheessa syödä yhtään mitään.
Takapihalla tais olla yhteensä viisi grilliä ja grillimestarilla muutama apulainenkin.
Näissä häissä ei sen erityisempää ohjelmaa ollut. Ruuan aikana seinillä olevissa taulutelkkareissa näytettiin vanhoja valokuvia hääparista ja häävieraista. Yllätyksenä morsiamen kaveri tanssi arabialaista tanssia ja laittoi morsiamenkin tanssimaan napatanssia pöytien välissä kulkien. Myöhemmin tanssittiin häävalssi ja kaikki kävivät vuorotellen tanssittamassa hääparia. Sitten suuri osa pöydistä ja tuoleista siirrettiin sivuun ja keskelle juhlasalia muodostui tanssilattia, jossa häävieraat mummosta vaariin ja vauvaan tanssit lattarirytmejä. Eniten tietenkin
cuartetoa, Córdobassa kun oltiin. Pari tuntia myöhemmin ulkona odotti vielä hääkakku ja "makeapöytä"
mesa de dulces, josta löytyi useita eri kakkuja. Muistan vain, että ne oli kaikki tosi pahoja. Jokaisessa oli karsea määrä marenkia tai kermaa päällä ja ne muistutti enemmän erinäkösiä "torttuja", kuten
lemon pie ja sellasta. Joskus kello 5 aikaan aamulla tarjoilijat rupesivat jakamaan "yöpalaa", vähän lisää suolasta. Olin vielä siinä vaiheessa ihan täys kaikesta, että en pystynyt vieläkään syömään mitään ja uni painoi päälle. Mutta vasta klo 6 aamulla päästiin lähtemään, koska minibussin kuskin kanssa oltiin sovittu, että se tulisi sillon hakemaan meidät takas keskustaan.
Argentiinassa otetaan kaikissa suurissa juhlissa aina kuva pöytäkunnittain hääparin kanssa. Yleensä juhlakalu(t) kiertää ruuan aikana jossain välissä moikkaamassa kaikkia vieraita pöydissä ja ottavat samalla kuvan kaikkien kanssa. Tämä on tosi kiva tapa, kaikista vieraista tulee varmasti otettua kuva.
Toinen normijuttu kaikissa argentiinalaisissa juhlissa, oli sitten häät tai 15-vuotissynttärit kyseessä, on cotillón mikä tarkoittaa, että jossain vaiheessa kun jengi jammaa tanssilattialla riemusta ratkeina jaetaan kaikille hassuja hattuja ja naamareita pelleiltäväksi. Hääparilla on yleensä ihan omat sivuun laitetut koristukset, jotka erottuu joukosta.
Mun käsityksen mukaan kyseessä oli aika "normihäät" argentiinalaisen mittapuun mukaan. Ihan kaikissa häissä ei ilotulitteita paukuteta tai syödä grilliruokaa, mutta kuitenkin. Laskeskeltiin siinä Nicon äidin, veljen ja veljen vaimon kanssa, että ainakin sellaiset 100 000 paikallista pesoa oli häihin pistetty. Se tekee vaatimattomat 16 000 euroa. Maassa, jossa keskipalkka on vajaa 1000 euroa kuussa. Minulla ei ole mitään hajua suomalaisten häiden keskivertobudjetista, osaako joku sanoa ihan vain vertailun vuoksi?
Argentiinassa häissä ja kaikissa muissakin suurissa juhlissa jaetaan aina "muistolahjoja"
souvenirs. Tällä kertaa lahja oli todella omaperäinen, sillä kaikki häävieraat saivat omat flip flopit, joiden pohjaan oli painettu karikatyyri hääparista.
Ehkä kaikkein silmiin pistävin asia näissä häissä oli ihmisten vaatetus. Ainakin puolet naispuolisista häävieraista oli pukeutunut mustaan (!) ja osa myös valkoiseen. Mutta mustaan, ekskyysmii. Vähän tuli hautajaiset mieleen. Jopa sulhasen äiti oli koko mustassa. Hän tosin ehkä suri poikansa tulevaisuutta.. haha.
No, miltäs vaikuttaa argentiinalaiset häät?
Alla vielä muutama esimerkki argentiinalaisesta häävideosta. Niistä saa aika hyvän kuvan itse häistäkin.
Tässä on meidän kaverin siskon häävideo.
Tää toinen on mun mielestä aika paljon vaikuttavampi. Ja musiikki sopii ehkä vähän paremmin asiaan, kun tuossa edellisessä.
