1. helmikuuta 2016

Tottelematonta taidetta

En ole vielä ihan täysin varma suhteestani taiteeseen ja museoihin. Olen käynyt Pariisissa Musée d'Orsayssa ja Louvressa muutamaankin kertaan, mutta esimerkiksi taannoisella Firenzen reissulla jätettiin  kaikki kalliit "pakko nähdä" -taidemuseot ihan suosiolla suoraan reissusuunnitelmien ulkopuolelle. Silläkin uhalla, että sitä kaduttaisiin sitten parinkymmenen vuoden päästä. Epäilen.

Esimerkiksi "nykytaide" konseptina kuulostaa mun korvaan vähintäänkin epäillyttävältä. Ehkä kyse on vain ennakkoluuloista ja huonosta tuurista. Tunnustan, että kävin elämäni ensimmäistä kertaa Kiasmassa viime kesänä (olen sentään helsinkiläinen). Ja toisen kerran jo viime viikonloppuna. Paluuni museoon ei suinkaan johtunut siitä, että olisin vakuuttunut paikasta ja näyttelyistä ensimmäisellä vierailullani. Kyseessä taisi olla heinäkuun ensimmäinen perjantai, kun päädyimme kavereiden kanssa tutustumaan Kiasmaan - ihan vain sen takia, että se oli ilmaista. En enää edes muista mikä näyttely silloin oli esillä, mutta joku kohuttu älyttömyys se oli.

Tämä alla näkyvä teos on kiinnittänyt huomioni vähintäänkin viikottain syyskuusta lähtien taideteoksen loistaessa Mannerheimintielle museon suurista päätyikkunoista. Kun sitten siskoni jo ennen joulua ehdotti vierailua Kiasmaan katsomaan Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulua, oli asia sovittu. Museoon olisi palattava.

IMG_7786

"The most terrible things - war, genocide and slavery - have resulted, 
not from disobedience, but from obedience."
Howard Zinn

Meidän oli tarkoitus hyödyntää "kuukauden ensimmäinen perjantai", jolloin sisäänpääsy on maksuton, mutta ovelasti museo oli tietenkin kiinni perjantaina 1.1. joten ei auttanut muu kuin kaivaa kuvetta. Vaikkakin tällä kertaa äidin sellaista. Äiti oli onnessaan päästessään meidän mukaan ja biffasi tyttärilleen kulttuurielämyksen. Niinpä me lauantaina puolen päivän aikaan suunnattiin äidin ja siskon kanssa Kiasmaan. Kuvittelin sen olen täpötäynnä, joten oli iloinen yllätys löytää museo erittäin helppokulkuisena ja ruuhkattomana. Muut fiksut olivat ilmeisesti vierailleet näyttelyssä ajoissa, eikä jättäneet asiaa viimeiseen viikonloppuun.

IMG_7796 IMG_7791 IMG_7780

Näyttely oli vaikuttava ja todellakin vierailun arvoinen. Se viihdytti, mutta sai samalla aikaan oivalluksia ja pohdintaa. Kuinka takaraivoon iskostettuja suurten monikansallisten yritysten logot voikaan olla? 

Burger Kingin tuunauksen takana on suurempikin tarina, josta en itse ollut aiemmin kuullut. Leinonen järjesti alkuperäisen taidetempauksen Budapestissä kesäkuussa 2014. Rikkaille myytiin pahvisia hampurilaisia ja köyhien jonoon astuville jaettiin rahaa hampurilaislaatikossa. Teoksesta voi lukea lisää täältä (suomeksi) tai täältä (englanniksi).

IMG_7793 IMG_7789 IMG_7778 IMG_7792

Tottelemattomuuskoulun lisäksi Kiasmasta löytyi muutamia muitakin mielenkiintoisia installaatioita, esimerkiksi aina maaliskuulle saakka esillä olevasta Eri mieltä -näyttelystä.

Alla muutama kuva Tom Mollyn teoksesta Protesti, joka koostuu noin 3000 netistä löytyneistä valokuvista mielenosoittajista ympäri maailmaa.

IMG_7809 IMG_7815 IMG_7814

Toinen samaan näyttelyyn kuuluvista mua erityisesti vaikuttaneista teoksista oli ehdottomasti saamelaistaiteilijoiden ja –aktivistien ryhmä Suohpanterrorin kokoelma julisteita.

IMG_7808 IMG_7807

Ihan viimeisenä eksyimme tutkimaan Marskille kaveri -taidekilpailun ehdotuksia. Tästäkin kilpailusta kuulin vasta viime lauantaina ensimmäistä kertaa - missä lie luolassa olenkaan elellyt. Yleisö saa nimittäin museovierailunsa yhteydessä äänestää Mannerheimin ratsastajapatsaalle kaveriksi taideteosta yli 300 finalistin joukosta. Seasta löytyi vaikka ja mitä, mutta oman ääneni saajaa ei tarvinnut montaa sekuntia miettiä. Voittaja selviää maaliskuussa. 

Tämä museovierailu innosti sen verran, että ehdinpä jopa pienen ohikiitävän hetken harkita museokortin ostoa. Toistaiseksi kuitenkin kyseinen ajatus oli vain hetken mielen hairahdus. Ikä näyttää painavan päälle.

Ehtikö kukaan muu innostua näistä näyttelyistä syksyn tai vuodenvaihteen aikana?

 Pahoittelut puhelin räpsyistä. 
Yhteistyössä oma äiti

5 kommenttia:

  1. Hahah, repesin tolle "yhteistyössä oma äiti"! Mä olen vieläkin vähän museokammoinen...muistan kun yläasteella meidät maalaishiiret raahattiin Helsinkiin ja Kiasmaan katsomaan jotain ihan älytöntä näyttelyä ja kiinnostus siihen oli ihan nolla. En ole vieläkään päässyt siitä yli...Ainoa museo tähän mennessä jonka olen kokenut oikeasti kiinnostavana on ollut Imperial War Museum Lontoossa, mikä ei sinänsä ole yllättävää kun se kertoo maailman konflikteista. Sinne voisin mennä helposti uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah. Oli pakko, ettei joku ajattele mun piilomarkkinoivan museokäyntejä :P Meitä ei ikinä viety kouluaikoina Kiasmaan... ehkä sen takia vierailiin Annantalolla! Toi museo kuulostaa mielenkiintoiselta, pitää pistää muistiin, jos joskus palaan Lontooseen :)

      Poista
  2. Äidille propsit onnistuneesta yhteistyöstä! Mun pitää häpeäkseni myöntää, etten ole käynyt Kiasmassa sitten kouluaikojen. Ehkä pitäisi joskus mennä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, todellakin oli onnistunut :D Myönnän, että oli siellä pari sellastakin näyttelyä, jotka tuli kierrettyä vähän kauempaa.. mutta kai siellä silloin tällöin on jotain ihan näkemisen arvoistakin.

      Poista
  3. Mulla on kans vahan samanlainen suhde museoihin eli ne joko iskee tai ei, hitti tai huti. Esimerkiksi musiikin ja ravintoloiden kanssa mulla on selvasti enemman harmaata maastoa siina valissa. En ole saanut edes Buenos Airesissa kaytya kuin muutamassa ja taalla sentaan on oikeasti mielenkiintoisiakin. Jos mulla ois oma museoonkutsuja, niin menisin tosi mielellaan, mutta yksin vaan potkin niita kaynteja hamaan tulevaisuuteen :) Mennaanko ens kerralla?! Voitais sitte yhdessa olla jalkikateen rehellisia :D En muuten matkoillakaan tunne velvollisuutta kayta kuuluisissakaan museioissa, jos on muutakin ohjelmaa. Kiva kuulla, etten ole ainoa, niin ei tule huono omatunto.

    VastaaPoista