Syy yli kuukauden hiljaiseloon on se, että juuri koulutöiden suhteen kaikkein pahimpana ajankohtana tulin todella kipeäksi. Olin loppujen lopuksi 6 päivää kuumeessa, kurkku niin kipeänä, että vettä oli lähes mahdoton juoda joten makasin sängyn pohjalla. En saanut luettua kokeisiin, mutta siitä huolimatta tein kaksi politiikan välikoetta kuumeessa. Yksi kolmas koe jäi rästiin + kolme kirjallista tehtävää, jotka piti palauttaa juuri sillä viikolla ennen
reading week-lomaa.
Onneksi toisen lääkärikäynnin jälkeen vihdoin sain antibiotit ja tulin kuntoon juuri ajoissa ennen lomallelähtöä. Vietin historian ankeimman ystävänpäivän yksin sängynpohjalla ja seuraavana aamuna lähdin klo 6 bussilla Toronton lentokentälle, josta lensin Atlantan kautta Buenos Airesiin lomailemaan. Buenos Airesissa tapasin vanhan YFU (vaihtarijärjestö)-tutun, seikkailin yksikseni bussilla hänen työpaikalle, jossa otin pienet päiväunet. Loppujen lopuksi en lähtenyt sen enempää tutustumaan pääkaupunkiin, sillä ulkona satoi vettä. Sen sijaan istuin toimistossa -joka oli ennemminkin loistokämppä keskellä Buenos Airesia ja luin opaskirjaa "
mitä tehdä Buenos Airesissa?" :)
Yhteensä kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen, 13h lentäen, Buenos Airesissa aikaa kuluttaen ja 13h bussimatkan jälkeen pääsin vihdoin
kotiin (äiti, ykköskoti on yhä Maunulassa!) San Martíniin, Mendozaan. Oli mahtavaa olla takaisin tutuissa maisemissa kolmen vuoden jälkeen.
Kaupunki oli ennallaan, talo oli laajentunut, perheen nuorin sisko kasvanut parikymmentä senttiä, sekä uima-allas ja uusi perheenjäsen (koira) ilmestynyt kuvioihin, mutta muuten elämä sujui samalla mallilla kun kolme vuotta aikaisemmin.
Perheen maskotti, Pilar, jota kutsutaan nimellä
Pili oli ensin kovin arka mun kanssa, mutta kun kerran olin häntä jonkun aikaa rapsuttanut, niin hänestä tuli mun paras kaveri, enkä enää saanut rauhaa, vaan koko ajan piti ottaa syliin ja rapsuttaa.
Ehdin viettää yhteensä kokonaiset 10 päivää Mendozassa. Aika kului vanhoja kavereita ja
sukulaisia tavatessa. Myöskään rauhallinen ja riemua täynnä oleva argentiinalainen elämäntyyli ei ollut miksikään muuttunut, vaan pääsin taas nauttimaan parhaimmillaan 4h siestasta ja kaikista ihanista argentiinalaisista herkuista -joiden ansiosta sairauden aikana karisseet kilot tuli varmasti takaisin heti ensimmäisten päivien aikana Argentiinassa.
Siskot olivat koristelleet talon uuden yläkerran mua varten.
"tervetuloa Anny" -Argentiinassa kaikkien nimet on lyhennetty tai pidennetty jollain lempinimellä, eikä ketään kutsuta omalla nimellä, joten mutkin on ristitty
Annyksi.
Parina päivänä vkossa nuorin sisko, Fernanda kävi tennistunneilla, johon me heitettiin hänet autolla. Tokana aamuna mentiinkin poikkeamaan
Parque Agnesiin siinä välissä, jossa on isot grillausalueet ja viheriöt, jotka vkonloppusin täyttyy ihmisistä -ainakin keväällä ja syksyllä, sillä kesällä on yleensä liian kuuma.
Torstaina lähdettin aikasin aamulla bussilla kahden vanhimman siskon kanssa Mendozan kaupunkiin (provinssin pääkaupunki 40km San Martínista) tutustumaan niiden yliopistoon
Universidad de CUYOon ja kämppään, jossa he asuvat lukukauden aikana. Nyt oli siis kesäloma käynnissä ja vasta maaliskuun lopussa alkaa uusi yliopistovuosi. Tässä Giselan kanssa ollaan oikeustieteiden laitoksen edessä, jossa Gisela aloittaa kohta neljännen yliopistovuotensa.
Iltapäivällä oli niin kuuma, että pysyttiin sisällä vilvottelemassa kämpillä, pelailtiin korttia, juotiin mateta ja kavereita tuli käymään.
Ja illalla lähdettin vähän tsekkailemaan Mendozan keskustan tarjontaa myös. Meikäläinen ihan hyvin erottuu joukosta, mitä ei itse tajua, ennen kuin kuvista näkee.
Perjantai-iltana mentiin kadun yli naapuriin, Heben [Eve] luo syömään
panchoja (=hot dogeja) ennen keskustaan lähtöä.
Keskustassa törmättiin vanhassa kunnon
Cineramassa (jossa vietettiin kaikki perjantait vuonna 2005) muutamaan kaveriin, joiden kanssa oltiin Jenkki-reissulla 4 vuotta sitten heinäkuussa. (vasemmalla siskot Melisa ja Gisela)
Suku oli kasvanut myös sen verran, että mun ikäinen serkku on nyt kahden lapsen isä. Giuliano on 2v ja Mia vasta 4kk vanha. Lauantaiaamuna heräsimme siihen, kun Guiliano halusi tavata mut ja tuli tätinsä kanssa vierailulle 11 aikaan aamulla, minkä ansiosta yöunet jäi vain 4h pituisiksi. Aluksi tämä 2v. rämäpää oli vähän ujo, mutta eipä aikaakaan kun hän jo valtasi mun sängyn ja kotiinpalatessa oli kertonut mummille olevansa rakastunut Annikaan.
Tässä
Municipalidad de San Martín, eli kaupungintalo ja paikallinen poliisiauto.
Jos tarkkaan katsoo, niin saattaa nähdä Andien lumiset huiput pilvien alla. Kuva otettu autosta moottoritiellä matkalla Mendozan kauppakeskukseen leffaan.
Banda XXI (bändi 21) on argentiinalainen cuarteto-musiikkia soittava bändi, jonka konsertissa oltiin viereisessä kaupungissa sunnuntai-iltana. Neljä vuotta sitten Argentiinassa ollessa näin saman bändin kaksi kertaa livenä, sillä se kuuluu vanhimman siskon, Giselan lemppareihin. Banda XXI soittaa lähinnä covereita, myös monia kansainvälisiä hittibiisejä, jotka on muokattu
cuarteto -rytmiin ja käännetty espanjaksi. Mentiin paikalle klo 21 aikaan ja oltiin ihan melkein eturivissä, vain muutaman metrin päässä esiintyjistä, mutta sitten tuli niin kuuma, että kun Banda XXI viimein pääsi lavalle, niin jo parin biisin jälkeen lähdettin väljemmille vesille.
Tässä vähän makua yhdestä Abban hitistä, pikkasen muokattuna.. :)
tässä vielä toinen kansainvälinen hittibiisi:
ja viimeisenä näyttö poikien tanssitaidoista:
Jäätelöä tuli syötyä koko viikon ajan. Onneksi ei ihan joka päivä näin paljon. Tämä tiistailta kun käytiin Giselan ja Fernandan kanssa Chocolate-jäzkibaarissa. Oli suuri urakka, mutta urheasti syötiin kaikki vohvelia myöten.
Näitä maisemia Mendoza on täys! Viiniköynnöksiä riittää silmän kantamattomiin. Tässä kuva keskivkolta kun ajettiin kaikkien kolmen siskon kanssa
Carrizaliin, jossa on sellainen camping-alue järven rannalla, jossa isovanhemmilla on pieni vapaa-ajan asunto. Mentiin sinne nelistään siestan aikaan, pelailtiin korttia, syötiin voileipiä, juotiin mateta ja käytiin pulahtamassa uima-altaassa.
Pienestä Fernandasta oli kolmen vuoden aikana kasvanut nuori nainen.
Vaikka istuttiin varjon alla, niin
kuuma oli!
Takastulomatkalla maantiellä meidän edessä olikin tällänen kuorma-auto täynnä, mitäs muuta kuin juuri kerättyjä viinirypäleitä..
Vikana iltana, keskivkona tapasin myös vanhoja luokkakavereita, joita en ollut nähnyt neljään vuoteen. Kahdella tytöllä oli jo oma lapsi. Kuvassa Augustina äidin sylissä, ikää 1v 7kk. Andrealla (vasemmalla) oli myös 4kk poika, joka ei ollut mukana.
Torstai oli viimeinen päivä San Martínissa, joten siestaa ei nukuttu. Serkut tuli moikkaamaan ja Rodrigo vei mut pienelle ajelulle mönkijällään.
Tässä lopuksi vielä pari kuvaa Buenos Airesista, jossa vietin muutaman tunnin käppäillen ennen lentokentälle lähtöä perjantaina taas 13h bussimatkan jälkeen.
Kuvassa puisto
Parque San Martín.
