good bye for now

Kävin tänään pakkausten välissä viimeisellä kierroksella kaupungilla hoitamassa asioita. Sain muutettua Suomi-osoitteen pankin tietoihin ja lähetettyä "verovapaus" lomakkeen vaalipalkanmaksua varten. Pyöriskelin parissa kaupassakin, mutta lähdin nopeasti ulos ennen kuin mukaan ehti tarttua mitään. Löysin viimein kivan, rennon, läppärimenevän laukun vetoketjulla, sellaisen, jota olen etsinyt koko viimeisen vuoden ajan. En kuitenkaan ostanut sitä, sillä totesin, että nyt kun koulu on loppu, en oikeastaan enää tarvitsekaan sellaista. Säästiin ne 20 puntaa, jotta saan otettua taksin lentokentälle huomenna kaikkien laukkujeni kanssa. Aurinko paistoi ja lämmitti kivasti, joten paikalliset hyppivät ulkona tietysti puolialastomina. Kaikki näytti paremmalta auringonpaisteessa ja tuli vähän hailea olo, sillä päiväni Aberdeenissä ovat pian luetut. Kävin myös moikkaamassa ihmisiä töissä ja palauttamassa työpaidan ja essun. He olivat hankkineet ihanan, persoonallisen jäähyväiskortin, johon kaikki oli kirjoittanut mulle omat terveisensä. Se oli aika liikuttavaa, enkä osannut odottaa sellaista. Lupasin käydä moikkaamassa heitä vielä heinäkuussa. Ennen kotiinpaluuta kävin vielä yhdessä mun lempparikahviloista -Tinderboxissa nauttimassa latten ja porkkanakakku palan. (Laura, you were missed -oli vähän haikeeta istua siellä yksin tällä kertaa!)

Nyt meinaan yrittää saada pakkaukset loppuun ja ladata ipodin täyteen, sillä illalla olisi tarkoitus mennä N:n kanssa Tropeiroon syömään. Olen kävellyt tämän brassiravintolan ohi pari kertaa ja kadulle kantautuu aina aivan mahtavan houkutteleva pihvin tuoksu. Käyntiä on suunniteltu jo joulukuusta lähtien ja viime viikolla se mm. kaatui varaamattomaan pöytään. Tänään toivottavasti brassi-illallinen viimein toteutuu. 

P.S. Kaikkein parasta on, että meidän KV-suhteiden ihmisoikeuskurssin tulokset oli jo laitettu nettiin ja sain 18 (asteikolla 0-20). Mun yliopistouran viimeinen KV-suhteiden kurssi meni siis paremmin kuin yksikään aikaisempi. Jotain kehitystä on neljän vuoden aikana tapahtunut. Hyvä niin!

Oban & Tobermory

Jotta junamatkailu Skotlannissa ei olisi liian yksinkertaista, on päätä sekoittamaan keksitty tälläinen lippujärjestelmä. Tässä siis 2 hengen junaliput Aberdeen-Oban-Aberdeen, Glasgown kautta. Tyypillisesti oikeat kortit ovat aina hukassa ja viimeisinä. Mikä korttipakka!

Torstaina iltapäivällä meidän juna lähti Aberdeenistä kohti Glasgowta. Lähes kolmen tunnin lueskelun ja nummimaisema-fiilistelyjen jälkeen saavuttiin lämpöiseen ja aurinkoiseen Glasgowhon. Istuttiin juna-aseman vieressä aukion penkillä n. tunnin verran kunnes junamatka jatkui Obaniin. 

Karttaan merkitty Aberdeen, Oban ja Mull-in saari.

Oltiin buukattu Obanista kahdeksi yöksi majapaikka, joka ei kuulemma ollut B&B, vaan family home. Yövyttiin kuitenkin 5min kävelymatkan päässä keskustasta, joka koostui parista poikkikadusta rannassa. 

Oban.

Perjantaina vietettiin monta tuntia täällä McCaig's Towerin nurtsilla chillaten, jonka johdosta mun pärstä ja käsivarretkin vähän kärähtivät.

Lauantaina matkustettiin n. 45min lauttamatka Isle of Mull-saarelle Craignureen ja otettiin sieltä samantien bussi ylös Tobermoryyn.  

Tobermory.

Chillailtiin ja käppäiltiin ympäri keskustaa, joka oli pieni. Rentouduttiin nummilla ihaillen merimaisemaa  ja syötiin paljon jäätelöä.Tobermoryssa oli paljon pieniä putiikkeja, joissa myytiin käsitöitä. Yhdestä kaupasta löysin tälläisen Muumi-himmelin. Miten lie Muumipeikko ja kumppanit päätyneet pieneen Tobermoryn kylään! Herkkukaupasta löysin myös Pandan lakuja ja Finncrispejä, eli Vaasan hapankorppuja. 

Seuraavana päivänä lähdettiin etsimään highland lehmiä ja suunnattiin kohti Glengormin linnaa, sillä meille kerrottiin, että matkalla niitä piti näkyä. Kävely osoittautuikin aavistettua pidemmäksi, sillä Tobermorysta linnalle oli lähes 7km matka ja harmiksemme koko kävelyn aikana tuli vastaan vaan lampaita. 

Idyllinen ja söpö Tobermory.

Olimme jo vaipuneet epätoivoon lehmien suhteen levätessämme linnan kahviossa lounastauolla. Päätimme kuitenkin lähteä tsekkaamaan linnan ja jotkut ihme kivet, jotta kävely sinne asti ei olisi ollut aivan turha. Yhtäkkiä puskan takaa mäen takana laaksossa näkyikin jotain karvaista ja vaalean ruskeaa. Olimme sittenkin löytäneet karvalehmät. Jei! Kiipesimme aidan yli ja ylitimme puron, jotta pääsisimme lähelle näitä mielettömän suloisia elukoita. Kumpikaan meistä ei kuitenkaan ole mikään lehmä-ekspertti, joten yritimme lähestyä heitä herättämättä liikaa huomiota. 

Kuinka suloisia lehmiä?

Erityisesti yksi karvakasa piti meidät varuillamme ja sai meidät tarkastamaan ja suunnittelemaan nopeimman pakoreitin varmuuden varalta. Lähestyessämme karvapalloja ensimmäistä kertaa, oli tämä mustiainen maassa rennossa asennossa, mutta jossain vaiheessa päätti nousta jaloilleen. Katse ei kertaakaan herpaantunut vaan tämä yksilö seurasi meidän liikkeitä pusikossa naama tiukkana. En tiedä miten paljon tuo otsatukka peittää näkyvyyttä? ja miten terävät nuo sarvet voivat olla?

Lähes 7km paluumatka Tobermoryyn lehmien ihastelujen jälkeen koitui haasteelliseksi kun vettä tuli oikein olan takaa. Lähes 2h kävelymatkan lopputulos oli läpimärät kengät, housut ja vaatteet. Tobermoryssa yövyimme suloisessa B&Bssä, jota piti vanha eläkeläispariskunta. Rouva taisi olla pöllö-fani, sillä koko talo oli koristeltu lukuisilla pöllöaiheisilla tauluilla, pöllöpatsailla ja pöllö tyynynpäällisillä. Joka paikka oli täynnä kukkakuvioita ja pöllöjä. Paikka oli silti erittäin suloinen ja meille tarjottiin maukkaat ja täyttävät aamupalat pitkän kaavan mukaan heidän olohuoneessaan.

Pidennetty viikonloppu länteen oli oikein tervetullut ja odotettu rentoutusloma. Söin paljon jäätelöä ja lohta, jotka on molemmat mun lemppareita. Oli hyvä päästä tutustumaan Aberdeenin ulkopuoliseen Skotlantiin vielä ennen tältä saarelta lähtöä. Saarelta lähtö koittaakin jo huomenna..

takaisin Aberdeenissä

Nyt olen takaisin Aberdeenissä, kotiutuneena pieneltä länsirannikon reissulta. Tultiin eilen illalla takaisin sateiseen kotikaupunkiin ja kotimatkalla juna-asemalta vastaan tuli näitä kuuluisia brittejä, jotka olemme nimenneet horror ambulanteksi (liikkuvat kauhistukset). Vähäpukeiset ja kännisen arvaamattomat henkilöt siis toivottivat meidät ystävällisesti tervetulleiksi kotiin. Tänään olen saanut pestyä koneellisen pyykkiä, mutta pakkaus on vielä vähän vaiheessa. Kohta lähden hyvästelemään kavereita ja kahvittelemaan keskustaan. Vettä tulee taas, yllätys, yllätys (asteita +12). Kahden päivän päästä olen Suomessa, enkä malta odottaa helteeseen pääsyä. Länsirannikon reissulla kyllä onneksi sää suosi, vaikka siellä päin Skotlantia pitäisi olla kaikkein sateisimmat kelit. Onnistuin jopa polttamaan otsani hiusrajan kohdalta, aurinkorasvasta huolimatta. Reissusta palaan kertomaan myöhemmin lisää..

tyhjä olo

On ihan erikoinen fiilis nyt kun kaikki koulutyöt Aberdeenin yliopistossa on viimein ohi. Olin viimeisen kokeen jälkeen ihan puhki ja väsynyt. Olisin voinut varustautua espanjan suulliseen kokeeseen ehkä vähän paremmin. Noin tunti ennen koetta iski paniikki kun yritin pitää itselleni kotona esitelmää, eikä siitä tullut mitään. Mua otti päähän, että arvioimassa ja kuuntelemassa oli kaksi proffaa, joista kumpikaan ei oikeasti ole kielten opettaja (koko koe kuitenkin äänitettiin ja sen arvio varmasti myös joku pätevämpi heppu, toivottavasti).Toinen on höppänä espanjalainen nainen, se samainen, joka on koko kevään kärsinyt masennuksesta ja peruuttanut tuntinsa. Toinen on ääliö brittimies, jota ei vois vähempää kiinnostaa yhtään mikään. Yritä siinä sitten vakuuttavasti pitää esitelmää kuin toinen haahuilee muilla mailla kattellen kattoon ja toisella on naamalla säikähtänyt ilme. Jännitin paljon enemmän kuin osasin etukäteen kuvitella.

arpillerat on tälläsiä käsitöitä, joita chileläiset naiset tekivät Pinochetiltä salassa

Koe toteutettiin niin, että etukäteen piti valmistella kaksi 15 min esitelmää valitsemistaan aiheista (molempien piti liittyä jotenkin hispanic worldiin). Helpottaakseni työtaakkaa päätin tietenkin puhua Guatemalan ihmisoikeustilanteesta (koska olin kirjoittanut ja esitelmöinyt siitä englanniksi kvsuhteiden kurssille) ja toiseksi vaihtoehdoksi valitsin Pinochetin aikaisen Chilen ja arpilleras taideteokset (josta olin esitelmöinyt Chile kurssilla). Kokeen alussa opettajat sitten valitsivat kummasta haluavat kuulla ja päätyivät Guatemalaan. Mun esitelmän jälkeen tarkoitus oli, että opettajat kyselevät vielä 5min aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja sitten toiset 5min rupatellaan niitä näitä. Proffan mailissa, jossa oli ohjeita kokeeseen sanottiin näin: "all examiners involved in the process have always made sure that you can shine during the session, that is part and parcel of our tasks as examiners".Bullshittiä! Ääliö britti, joka on kuulunut inhokkiproffiini jo ensimmäisestä vuodesta lähtien rupesi tietenkiin kyselemään typeriä ja vaikeita teoreettisia kysymyksiä, johon en osannut ollenkaan vastata. Tiedän, että kokeen sisältöä ei arvioida, joten voit puhua vaikka mitä "shaittia", mutta silti mua otti aivoon. Rentorupattelu-aika juteltiin mun tulevaisuuden suunnitelmista ja toissa vuoden vaihtoajasta Argentiinassa.

näitä käsitöitä salakuljetettiin ulkomaille ja ne toimivat naisten avunhuutona diktatuurin aikana 

Loppujen lopuksi yritän uskotella itselleni, että koe meni suht hyvin. Opettajien kasvoista oli todella vaikea päätellä yhtään mitään, varsinkin kun tuntui siltä, että toinen ei edes kuunnellut. Kokeen jälkeen menin kuitenkin kahvittelemaan kaverin luo ja antamaan vinkkejä suulliseen kokeeseen, joka hänellä oli vasta seuraavana päivänä edessä.

Nyt yritän pakkailla vähän kamoja kasaan ja parin tunnin päästä lähden hipsimään juna-asemalle päin.. tietenkin Aberdeenissä on tänään +19 ja aurinko paistaa, kun meinaan istua koko iltapäivän junassa. Mutta, it's still sunshine, eipä tartte raahautua juna-asemalle vesisateessa! ;)

and it's over

Nyt on tämä yliopistoura ohi! Uskomatonta, että tämäkin päivä vihdoin koitti.

Aurinko paistaa ja mulla alkoi tänään kesäloma. 

Happy, happy, joy, joy!

P.S. Nyt olen minäkin ilmoittautunut Helsinki Midnight Runiin. Siellä nähdään! :)