Parc del Laberint vol. 2

Palataan vielä salaperäiseen labyrinttiin ja sitä ympäröivään puistoon..

Joulukuu kun oli, saatiin aika rauhassa tallustella ympäri puistoa ja labyrinttiäkin. Täältä ylhäältä katsottuna koko pensasviidakko näyttää ihan kakun palaselta, muttei se ihan niin helppo sitten ollutkaan.

Talvi kun oli, ei puskat olleet ihan vehreimmässä tilassa ja taisivat ne olla normaalia läpinäkyvämpiäkin. Helpompaa tai ei, kesti meillä silti aika kauan päästä labyrintin toiselle puolelle ja löytää oikea uloskäynti. Monta umpikujaa talsittiin useaan kertaan ja kerran palattiin vahingossa lähtöpisteeseenkin.

Täytyy ehdottomasti suunnata tuonne uudestaan keväämmällä, jolloin puisto varmasti pursuaa vihreää ja kaiken värisiä kukkia. Ehkä labyrintissäkin on lisää haastetta, koska tuskin muistetaan reittiä ulkoa.

Suunnatkaa siis ihmeessä Labyrinttipuistoon seuraavalla Barcelona-visiitillä!

Ravintolavinkki: Rústico

Perinteiseen tapaan perjantai-iltana otettiin suunnaksi Gràcian lähiö ja kuljeskeltiin katuja pitkin miettien mihin sitä voisi mennä syömään. Kello oli siinä vaiheessa vähän yli 20:00, joten monet ravintolat vasta availivat oviaan ja samalla ammottivat tyhjyyttään. Pysähdyttiin monen paikan eteen vain todetaksemme, että kyseessä oli enemmänkin baari kuin ruokapaikka. Kunnes sitten vastaan tuli Rústico, jonka kadulla vitriinissä oleva ruokalista näytti kohtuullisen mielenkiintoiselta ja hintaiselta. 

Sisään päästessä huomattiin taas kerran olevamme ravintolan ainoat asiakkaat, muttei se meitä hidastanut. Ruokalistan kohta parrilla argentina kiinnitti heti huomion ja sehän me tietenkin tilattiin. Siinä oli sopivasti syömistä kahdelle. Hinta 22 €, ihan okei tällaiselle määrällä ruokaa, eikö vaan? Lisukkeeksi tilattiin vielä perussalaatti, josta löytyi salaatinlehteä, tomaattia ja sipulia.

Tuo lihan ja perunan määrä hupeni kyllä alta aikayksikön, eikä jäänyt nälkä. Siitä huolimatta päätettiin tilata jälkkäriksi jaettavaksi tiramisua. Olen viime vuosina kiertänyt tiramisut kaukaa yläasteen köksän tuntien traumojen (lue: yliannostus) jäljiltä. Nyt 13 vuoden jälkeen taidan olla valmis nauttimaan tiramisusta uudelleen. Tämä suklaakastikkeella, kermalla ja mansikalla höystetty versio oli nimittäin oikein maukasta.

Yllätykseksemme huomasimme, että Rústico taisi olla argentiinalainen perheyritys. Kovasti kuului argentinoa keittiöstä ja baarista ja Mar del Plata mainittiin pariin kertaan. Tänne varmasti suuntaamme joku päivä uudelleen. Lihanautinto ei tietenkään maantieteellisen sijainnin takia ollut ihan taivaallista luokkaa, mutta  oikein herkullinen silti.

Rústico. Calle Terol 39. Gràcia. Barcelona.

Suomi-kuva Espanjassa

Espanjassa on alkuviikosta kuhistu, mistäs muusta kuin Suomesta! Kuulun oletettavasti niihin suomalaisiin, joita kiinnostaa mitä Suomesta ulkomailla ajatellaan. Sunnuntai-iltana Espanjassa näytettiin noin tunnin mittainen ohjelma suomalaisesta koulujärjestelmästä, jota samalla verrattiin espanjalaiseen koulujärjestelmään. Meillä ei tule espanjalaista telkkaria katsottua (on kyllä telkkari, muttei piuhoja, jotta paikallinen tv näkyisi), mutta katsoin kyseisen ohjelman täältä päivää myöhemmin. Ilmeisesti tämä Salvados on suosittu espanjalainen reportaasiohjelma, joka nyt palasi tauolta aiheenaan meidän maailmankuulu koulujärjestelmä. Ja arvatkaapa mitä. Kyseinen reportaasi oli koko päivän katsotuin ohjelma koko Espanjassa. Reportaasi suomalaisesta koulutuksesta oli kansallisen La Sexta -kanavan historian katsotuin ohjelma, mikäli urheilua ei lasketa mukaan. Ohjelmaa katsoi parhaimmillaan yli 4 miljoonaa ihmistä ympäri maata.

kuva

Ohjelmassa selvitellään ensin espanjalaisen koulujärjestelmän tilannetta, rahan puutetta ja uusien opetussuunnitelmien turhan tiuhaa valmistumista. Sen jälkeen toimittaja Jordi Évole suuntaa Suomeen ja Käpylän kaksikieliseen, espanjalais-suomalaiseen kouluun, jossa hän juttelee sekä suomalaisten että espanjalaisten opettajien kanssa. En ollut tietoinen, tai ainakaan muistanut, että Käpylässä on nykyään tuollainen koulu, jossa opetetaan ala-asteella alusta lähtien espanjaksi. Toimittaja tuskin osaa sanaakaan englantia ja oletan, että sen takia on nimenomaan kyseinen helsinkiläinen koulu valittu matkakohteeksi. Suomalainen opettaja kertoo sujuvalla espanjan kielellä koulusta, oppilaista ja koulutuspolitiikasta Suomessa. (Korvaan pisti kyllä muutama paha subjunktiivivirhe, joita ei ehkä pitäisi espanjan opettajalta sallia, mutta ihailtavan sujuvasti keskustelu sujui.) Mielenkiintoista oli kuulla espanjalaisten opettajaharjoittelijoiden -oletan, että he olivat harjoittelijoita- kommentteja heidän kokemuksistaan. Lopuksi ohjelmassa haastateltiin myös muutamaa oppilaan vanhempaa. 

Ohjelman ansiosta #CuestiondeEducacion on sittemmin vilissyt twitterissä ja espanjalaiset ovat kilpaa twiitanneet reportaasin sisältämiä lausahduksia ja ylistäneet sekä ihmetelleet suomalaista koulutusta. Yksi madridilainen toimittaja oli ironisesti tokaissut, että "Estupenda la educación en Finlandia, y el frío, los suicidios y no poder sentarte en una terraza a tomar unas Cañas y unas tapas?" eli, "mahtava koulutus Suomessa, ja kylmyys, itsemurhat ja se ettei terassille voi istua vetämään bissea ja tapaksia". Hän sai kyllä kuulla tästä myöhemmin.. tarinasta lisää täällä. 

Ihmetystä on herättänyt muun muassa se, ettei Suomessa opetusjärjestelmää tai koulutuspolitiikkaa muutella hallituskausien tahtiin, se että 98 % kouluista on julkisia sekä tietenkin ilmainen ruokailu ja ilmainen opetusmateriaali. Yhden vanhemman kommentti siitä, että Suomen 90-luvun laman seurauksena tehdyt leikkaukset koulutuksessa näkyvät vielä tänä päivänä "väliin putojien ikävuosissa" on myös herättänyt useita lainauksia nyt kun Espanjassa ollaan juuri jouduttu leikkaamaan näitä budjetteja. Erityistä huomiota on saanut lause "un pueblo educado no permite corruptos ni incompetentes" vapaasti käännettynä "koulutettu kansa ei hyväksy epäpäteviä ja korruptoituneita". Tämä taitaa alunperin olla Tarja Halosen heitto ja se varmasti iskee espanjalaisiin tällä hetkellä kun pääministeri Rajoyn puoluetta syytetään parhaillaan hurjien laittomien puoluerahoitusten vastaanottamisesta. Netissä kiertää adressi, joka vaatii hallituksen eroa ja sen on nyt viidessä päivässä allekirjoittanut yli 880 000 ihmistä. 

Suomen koulutuksen ylistyksestä voi lukea lisää espanjaksi täällä, täällä tai täällä. Vähän ehkä harmittaa, ettei ohjelmaa näytetty viikkoa myöhemmin, kun meillä alkaa taas luennot. Olisi ollut mielenkiintoista katsoa, onko kukaan luokkalaisistani nähnyt kyseistä ohjelmaa -nyt kaikki on matkoilla lomia viettämässä. Muutaman kerran on joku kysynyt minulta Suomen koulusysteemin perään syksyllä ja yleensä olen vedonnut opettajan ammatin suosioon ja sen seurauksena tarkasti valikoituihin opettajaopiskelijoihin. Espanjassa kun opettajan ammatti on lähinnä se "jämävaihtoehto", jos ei muualle pääse sisään, esimerkiksi lääkikseen tai oikikseen. 

Tässä vielä muutama esimerkki twitteristä.

Mielenkiintoinen oli myös yhden Suomessa asuvan espanjalaisen kaverini kommentti facebookissa. Hän oli saanut sunnuntain ohjelman jälkeen useita viestejä Espanjassa asuvilta ystäviltään, jotka kyselivät kuinka päästä töihin ja asumaan Suomeen. Hän kertoi tuntevansa itsensä vähän "noidaksi", joutuessaan vastaamaan, että Suomessa on lähes mahdotonta löytää töitä, jos ei osaa suomea tai jos ei ole suorittanut ylempää korkeakoulututkintoa, ja että se mikä Espanjassa luokitellaan yleensä keskitason enlannin osaamiseksi on Suomessa alhainen taso.

En ole huomannut, että Espanjan tärkeimpien sanomalehtien verkkosivuilla ainakaan olisi noussut asia esiin näinä päivinä, eikä ole tainnut Suomenkaan lehdistö mainita asiasta mitään. Ajattelin, että teitä lukijoita voisi tämä asia kuitenkin kiinnostaa.

//edit. Näköjään Ilta-Sanomien uutiskynnys on ylitetty, vaikkakin vähän asian vierestä. Kiitos Irinalle uutisbongauksesta.

Allenin Rooma ja Barcelona

Täällä oli pitkästä aikaa leffojen täytteinen viikonloppu. Olen jo kuukausia yrittänyt metsästää Woody Allenin To Rome with Love -leffaa jostain katsottavaksi ja löytyihän se viimein internetin syövereistä. En ole ikinä päässyt käymään Roomassa ja viime aikoina onkin ollut pientä puhetta, että sinne voitaisiin ehkä suunnata tänä vuonna käymään. Tämä leffa osaltaan edesauttoi hinkua matkustaa Roomaan ihan oikeasti eikä vain sohvan perukoilta television avulla.

Allenin uusin leffa oli oikein miellyttävää ja viihdyttävää katseltavaa. Välillä tuntui, ettei tarinassa (tai tarinoissa - niitä oli useita) ollut päätä eikä häntää, mutta hauskoja yksityiskohtia, paljon Roomaa ja symppiksiä ihmisiä leffasta löytyi oikein paljon. Italialainen Roberto Benigni on aina yhtä vallottava. Jäin miettimään, että minkäköhänlainen kahjopää Benigni on elävässä elämässä kun hän kaikissa leffoissa esittää juuri sellaista oikein pihalla olevaa hömppää. Jos Benigni miellyttää, kannattaa ehdottomasti etsiä käsiin myös The Tiger and the Snow -leffa tai toisesta maailmansodasta kertova Life is Beautiful. Lisäksi Junosta tuttu Ellen Page sekä tietenkin Penélope Cruz on molemmat symppiksiä ja tähdittävät tätä Rooma -leffaa. 

Samaan syssyyn katsottiin sitten seuraavana päivänä vanhempi Allenin tuotos, Vicky Cristina Barcelona. Sen olin nähnyt jo ainakin kerran aiemmin, eikä se ollut liiemmin tehnyt minuun vaikutusta tai jäänyt sen ihmeemmin mieleen. Leffa oli kuitenkin parempi kun muistin tai ehkä tällä kertaa pientä lisäviihdykettä toi tuttujen paikkojen bongaaminen kun ympäristöön tuli kiinnitettyä enemmän huomiota. Koko leffaa tuli katsottua ihan uusin silmin. Tajusin istuneeni kerran luentojen välissä samassa kahvilassa nykytaiteen museo MACBAn edessä, jossa leffassakin istutaan oikeassa alareunassa olevassa kuvassa. En oikein perusta vähän vastenmielisestä Javier Bardemista enkä liiemmin Scarlett Johanssonista, joka tässäkin leffassa edustaa höpsäkkää blondia. Vicky Cristina Barcelona on kuitenkin ihan kiva hömppä ajanviete ja toimii loistavasti Barcelona fiilistelylle.

Tässä vielä ihana Giulia y los Tellarinin Barcelona -biisi ja otteita leffasta.

Mitä mieltä muut on näistä Woody Allenin leffoista?

Kuvat 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10.

Madrid - lomalla pääkaupungissa

Alkuviikosta vietin pari päivää Madridissa Aberdeenin aikaista opiskelukaveria moikkaamassa. Ei oltu kaverin kanssa nähty puoleentoista vuoteen, joten tämä oli aika mahtava jälleennäkeminen. Kaverini tekee myös juuri kansainvälisten suhteiden maisteria, joten kävin yhtenä päivänä luennoillakin vierailevana kuunteluoppilaana tsekkaamassa miten pääkaupungissa näitä juttuja opetetaan. Yhtenä iltana tapasin myös vanhaa kollegaa kesän 2006 Disney-ajoilta. Viime näkemisestä olikin kulunut muutama vuosi.

En oikein tiennyt mitä odottaa Madridista kaupunkina. Tiesin, että se on tottakai suurempi kuin Barcelona ja joidenkin mielestä buenosairesimainen. Toiset taas sanoo, että Madrid on enemmän "espanjalainen" kun Barcelona. Itselleni tuli heti siellä kaupungin kaduilla ja kujilla kävellessä elävästi enemmänkin Pariisi mieleen. Buenos Airesin tunnelmaa tuli keskiviikkoaamun metroruuhkassa, joka melkein ylsi argentiinalaisen metroon pääsy -taistelun tasolle.

Madrid on arkkitehtuuriltaan tietenkin erilainen kuin Barcelona. Pääkaupungista löytyy enemmän juhlallisen kuninkaallisia rakennuksia kun täältä Kataloniasta. Madridiin turistit ehkä hukkuu paremmin, koska sain sellaisen käsityksen, että siellä on monta "keskustaa" ja muutenkin enemmän ihmisiä. Ehkä tämä johtui siitä, että kyseessä oli todellakin tammikuu, eikä mikään pahin sesonki. 

Pidin Madridista, mutten voi sanoa ihastuneeni siihen. Barcelona tuntuu jotenkin paljon kodikkaammalta ja turvallisemmalta, koska kaupunki on kooltaan paremmin hallittavissa. Madridiin varmasti suuntaisin kyllä toistekin. Vajaat kolme päivää oli ehdottomasti liian lyhyt aika näkemään kaikkea mitä Espanjan pääkaupungilla on tarjota. Viimeisenä päivänä suuntasinkin Retiron puistoon, joka yllätti oikein positiivisesti. Siitä lisää seuraavalla kerralla..